Suosikkihääblogit vuosien varrelta

Kuten ensimmäisessä postauksessani mainitsin, olen lueskellut hääblogeja huvin vuoksi jo kauan ennen kihlautumistamme. Monista jää mieleen tiettyjä yksityiskohtia, mutta on muutama, joissa kirjoituksissa oli omanlaisensa kulma, ja joita muistelen yhä heidän häidensä tanssimisen ja blogin päättymisen jälkeenkin. Mikäli sinusta siis tuntuu, että tämän hetken blogien julkaisutahti on liian verkkainen häähumussa intoilevalle morsiamelle tai sulhaselle, suosittelen kahlaamaan nämä läpi:

Kirsin Pitsiniekka-blogi taisi olla ensimmäinen, jonka pariin eksyin. Se hurmasi herttaisella värimaailmalla ja elämänmyönteisellä asenteella! Puhumattakaan hääparista otetuista upeista kuvista -vau!

Pitsiä & Minttua -blogi nosti hienosti esiin suomalaista käsityötä eikä ihme: pari sattuu olemaan kultaseppiä. Heillä on aivan oma tyylinsä, johon suosittelen tutustumaan! Tämän blogin parissa sain oppia uutta. Miten upeaa, että kirjoittaja suunnitteli sormuksensa itse ja tekijänä toimi kihlattu!

Kuvat Caisannin sivuilta täältä ja täältä. (Siellä on monenlaista, nämä nyt sattuivat miellyttämään omaa silmääni 🙂 )

Jee, elegantit talvihäät! Ja mikä upea sanavalmis morsian, Hennan kirjoituksia oli viihdyttävä lukea!

Tällaista tällä kertaa, toivottavasti tästä oli teille iloa! Huomaan muuten, että olen tässä bloggaamisen alkuhuumassa oikein intoutunut kirjoittamaan viikonloppuisin. Parit seuraavat viikonloput olen kiinni toisaalla. Ehkäpä inspiraatio iskee jonakin arki-iltana!

T. K

Juhlapaikkaa mä metsästän

Olen nyt skannaillut enemmän tai vähemmän aktiivisesti jo pari kuukautta kriteeriemme mukaisia juhlapaikkoja, joihin olisi nyt syytä ottaa yhteyttä tarkempien tietojen toivossa. Tässä lähinnä oman ajattelun tuekseni listausta siitä, mitä minun/meidän pitää muistaa kysyä otettaessa näihin hyvän fiiliksen herättäneisiin ensisijaisiin vaihtoehtoihin yhteyttä.

Juhlapaikan metsästys lähti käyntiin oikeastaan heti kosinnan jälkeen, ja sainkin kesän vapaiden aikana mukavan excelin raavittua kasaan. Jokaisesta paikasta jäi kuitenkin tiedonmurusia puuttumaan, mikä estää asiassa etenemisen ja paikkojen todellisen vertailun.

Ihan ensimmäinen osoite, johon suuntasin, oli venuu.fi. Harmi kyllä, monesti paikan oman nettisivun ja Venuun tiedot eivät täysin täsmänneet. Lisää tiedonmurusia etsiskellessäni olen tutkaillut myös tätä mainiota keskustelua,  seurantalojen sivuja sekä lukenut usean bloggarin pohdintoja aiheeseen liittyen. Myös erilaisten palveluntarjoajien, kuten pitopalveluiden ja valokuvaajien sivuilta saattaa tuurilla löytyä mainintoja heidän suosikkipaikoistaan.

Mutta asiaan! Speksimme juhlapaikan suhteen ovat seuraavat:

• pitää mahtua yli 120 ihmistä (tosin joitain 100 hengen paikkoja tulee myös vilkuiltua, ei liene kovin viisasta…)
• pitää löytyä nätti paikka vihkimiselle, mielellään vesistön ääreltä
• pitää olla yksityisyyttä (tämän vuoksi esim. Vantaalla sijaitseva Wanha Bäckby ei näin kesähäihin tuntunut meille hyvältä vaihtoehdolta, talvella se voisi toimiakin!)
• mielellään ei aikarajoitusta juhlien päättymiselle (ei näytä mahdolliselta yhtään lähempänä keskustaa)
• mielellään omat juomat
• mielellään pääkaupunkiseudulla (tämäkään ei ole ehdoton kriteeri, aina voi harkita kuljetuksen järjestämistä)
• mielellään yksi yhtenäinen tila tai vähintään näkö- ja kuuloyhteys huoneesta toiseen
• kiva lisä olisi mahdollisuus jäädä yöpymään juhlapaikalle (jos juhlapaikka on vaikka Nuuksiossa metsän keskellä tai jokin upea kartano Uudellamaalla)

Aika moneen suuntaan voi joustaa ja keksiä ratkaisuja, mutta olennaista on ehdottomasti tunnelma ja helppous vieraiden kannalta. Hintojen vertailu on vielä aika vaikeaa, mutta mitään itse tilavuokran suhteen erityisen edullista tai kallista ei ole tullut vastaan.

Alkoholi ei ole koskaan ollut minulle kovin tärkeää, ja myös ei-ilmaisen viinan bileiden järjestäminen on meille ihan vaihtoehto, joskaan ei sulhasen ihanne. Isoin syy siihen, miksi yritän nyt metsästää omien juomien paikkaa, on ehdottomasti mahdolliset säästöt -talon pullot kun eivät välttämättä ole edes siitä keskihintaisesta kategoriasta.

Näiden kriteerien perusteella lupaavilta näyttävät tässä vaiheessa seuraavat paikat:

• Suomenlinnan Pirunkirkko
  • plussaa: omat juomat
  • miinusta: bileiden joustamaton päättymisajankohta
• Nuukisionmaja
  • plussaa: omat juomat
  • epäselvää: onko tila yhtenäinen?
• Poliisien kesäkoti
  • plussaa: omat juomat
  • miinusta: bileiden joustamaton päättymisajankohta
  • miinusta: vaatii todennäköisesti panostusta koristeisiin
• Käpylän työväentalo
  • plussaa: omat juomat
  • epäselvää: voiko varata esim. vain yhden tunnin perjantailta? Mihin aikaan pitää lopettaa?
• Hotelli Lepolampi
  • heh, tämä paikka näyttää uusien nettisivujen myötä paljon aiempaa houkuttelevammalta!
• Hotel Rantapuisto
  • plussaa: kaikki hoituu! Sivuilla on myös tiedot esillä todella hyvin!
  • miinusta: esim. useamman jälkiruoan tarjoilemisesta tulee nopeasti kallista
• Söderkulla Kartano
  • ikään kuin neutraali vaihtoehto: täyttää kaikki kriteerit, mutta on todennäköisesti melko hintava
• Hyvinvointikartano Kaisankoti
  • sama kuin edellinen
  • miinusta: neljä erillistä (mutta ilmeisesti yhteydessä olevaa) salia
• Karhusaaren kartano/Sinebrychoffin huvila (todennäköisesti liian pieni)
  • plussaa: uniikki miljöö
  • miinusta: todella vähän tietoja netissä
• Vanha Viilatehdas (todennäköisesti liian pieni)
  • plussaa: uniikki miljöö
• Hirvihaaran kartano
  • plussaa: upea miljöö
  • miinusta: en ole vielä voittanut lotossa 😀

 

Näistä mikään ei ole kaikkien ihanteidemme mukainen, mutta kaikissa vaikuttaa olevan monia hyviä puolia ainakin näin nettiselailun perusteella. Olen ihastunut noihin lopussa oleviin -todennäköisesti liian pieniin- vaihtoehtoihin. Kartanot ja hotellit kiinnostavat, mutta todennäköisesti aloitamme tiedustelut ja tutustumiskäynnit noista omien juomien paikoista. Jos jollakulla on kokemusta näistä paikoista, tai osaat vinkata jotain meille mahdollisesti sopivaa, kerro ihmeessä! ❤

T. K

Häihin bändin riveissä

Tällä viikolla olen päässyt osallistumaan välillisesti erään toisen parin häiden suunnitteluun. Soitan ja laulan isossa yhtyeessä, ja kitaristimme sisko on menossa keväällä naimisiin. Vaikka meillä onkin jo vuosien kokemus yhdessä soittamisesta, nämä ovat itseasiassa ensimmäiset häämme. Ajattelinkin avata teille, miten lähdimme rakentamaan biisilistaa kitaristimme siskon häihin. Moni näistä biiseistä soi varmasti myös minun ja sulhaseni häissä, joten sikälikin oli kiva päästä pohdiskelemaan näitä.

Yhtyeemme on tosiaan keskivertobändiä isompi, ja siten myöskin ohjelmistomme on poikkeaa joltain osin monen cover-bändin setistä. Olemme halunneet soittaa juuri meille sopivia biisejä, joissa pääsemme esimerkiksi hyödyntämään stemmalaulutaitojamme. Sen takia tähän hääbiisilistaan on pitänyt lähteä kalastelemaan biisejä vähän eri suunnalta kuin missä yleensä viihdymme. Mutta uskon, että tästä voi parhaillaan tulla erittäin hulvaton, räjähtävä ja viihdyttävä setti!

Suomessa monet hääbändit omaavat rautaisen ammattitaidon ja tietävät todella tarkkaan, mikä tätä kansaa liikuttaa. En usko Levottoman Tuhkimon pyörivän modernien parien Spotify-listoilla, mutta yön pimeinä tunteina sanat kumpuavat monenkin sielun sopukoista, ja biisi johtaa parhaimmillaan mainioon yhteislauluun ja kunnon tamppaamiseen. Samalla tavalla toimivat Jäätelökesä, Hengaillaan, R-A-K-A-S… Pakko myöntää, että näiden biisien toimimiselle on syynsä! (Itse olen veivannut näitä monissa bändeissä lukioikäisestä lähtien, joten omaan korvaani nämä ovat vähän kuluneita.)

Palanen tätä maailmaa ja perinteistä tanssimusiikkia oli jotain, mitä oli yksinkertaisesti otettava mukaan suunnittelemaamme settiin. Se virittää ihmiset myötämieliseksi yhtyettä kohtaan ja saa jalan vispaamaan. Koko ilta (oikeastaan ehkä maksimissaan viidesosa) ei kuitenkaan kulu näissä merkeissä, sillä hääparilla oli pari suosikkiartistia, joiden tuotantoa tulee olemaan mukana kevään setissämme. Lisäksi vieraat ovat pääasiassa nuoria, joten mukana on paljon ysäri- ja 00-musaa. Tämän lisäksi mukana on muutamia isoja hittejä eri vuosikymmeneltä, jotka olivat ohjelmistossamme jo aiemmin.

Lopputulos sisältää biisejä esimerkiksi seuraavilta artisteilta: Beatles, Elvis, Michael Jackson, Prince, Spice Girls, Backstreet Boys, Nylon Beat, Shakira, Queen, Kaika Koo, Ed Sheeran, Bruno Mars… Katsotaan, jos jokin Britneynkin biisi istahtaisi kuvioon! Saisiko tämä setti sinut tanssilattialle?

Yksi salainen toiveeni on, että pääsisin bändini kanssa soittamaan joihinkin häihin, joissa tavoite ei olisikaan saada ihmisiä tanssilattialle. Se asettaa jotenkin tylyt mittarit sille, onko ilta onnistunut vai ei, vaikka musiikista voi nauttia kovin monin tavoin! Muusikkona minusta olisi täysin fine saada toimeksianto, jossa sanottaisiin: ”Haluamme kevyttä tunnelmointia, joka ei jyrää keskusteluja, mutta antaa hiljaisemmille vieraille mahdollisuuden keskittyä esitykseen sen sijaan, että he tuntevat velvollisuudekseen viihdyttää vierustovereita.” Tämä mahdollistaisi myös laajemman tunnekirjon esiintuomisen vapautuneesta riemusta herkkään iloon ja kiitollisuuteen toisen olemassaolosta. Ehkä joku päivä!

 

T. K

Pastellitaivas vai tummaa eleganssia?

Häidemme koristemaailma on yhä hämärän peitossa. Tämä on asia, jota olen ajatellut pohdiskelevani enemmän sitten, kun paikka on lyöty lukkoon (poikaystävälleni koristeet eivät ole mikään maailman tärkein juttu). Jos paikka on itsessään juhlava, tähän tuskin tarvitsee uhrata yleislinjoja enempää aikaa. Jos taas pelkistetty tai pahimmassa tapauksessa vähän nuhjuinen, koristeilla voi hilata tunnelmaa haluamaansa suuntaan.

Kovasti muodissa oleva maalaisromanttisuus tuskin osoittautuu meille luontevaksi vaihtoehdoksi. Kotimme on aika pelkistetty: oma linjani on ollut, että mitä vähemmän koriste-esineitä, sitä helpompi siivota (call me boring if you like :D). Tiukka minimalismi ei kuitenkaan hääkontekstissa houkuttele. Jos olisin yhtään lahjakas graafisen suunnittelun saralla, olisi aika siistiä yhdistellä jotain odottamattomia värejä ja tuoda tilaisuuteen rohkeita kuvioita ja sitä kautta esiin omaa persoonaa. Mutta tätä taitoa minulla ei ole kyllä pienissäkään määrin, joten persoonan esiintuomisen sijasta oloni olisi varmaan tällaisen tyylin keskellä aika vieras. Ihailen kyllä suuresti niitä, jotka kykenevät luomaan jotain tällaista!

En myöskään (eikä mies varsinkaan) voi tunnustautua blingbling-faniksi tai erityisen boheemiksi. Täten jäljelle jäänee jonkin sortin juhlava yksinkertainen tyylikkyys. Täytyy vain varoa, ettei se käänny liian virallisen, jäykän tai pahimmassa tapauksessa etäisen oloiseksi.

Entäs ne teemavärit sitten? Juhlapäivän valinta vaikuttanee suuresti siihen, minkälaisten värien keskellä juhliminen tuntuu luontevalta. Poikaystäväni tykkää kovasti tummanpunaisesta, mutta oli itsekin sitä mieltä, että väri toimisi parhaiten syksyllä tai talvella.

(kuva: Pinterest, linkin ohjaamalla sivustolla ei enää kuvaa)

Itse olen mieltynyt johonkin tämän suuntaiseen vastaväreistä kumpuavaan yhdistelyyn: vaaleanpunainen ja turkoosi, limenvihreä ja hento persikka… Jotain tähän suuntaan!

kuva täältä

Mutta mitään ei tosiaan ole lyöty lukkoon. Olen harrastanut Pinterestin selailua varmaan yllättävänkin vähän, mutta viime viikolla koetin löytää värikarttoja. Samaisen selailusesssion aikana satuin törmäämään sellaiseen juhlapaikkaan kuin Karhusaaren Taidekeskus (tunnetaan myös Sinebrychoffin huvilana). Tila on todennäköisesti meille liian pieni, mutta nämä Iiro Rautiaisen ikuistamat häät tummista puitteista huolimatta saivat sekä minut että sulhasen innostumaan enemmän kuin mikään, mitä tähän mennessä on tullut vastaan!

Jossain tämän netin selailun keskellä päädyin löytämään kuvia häistä, joissa teemavärinä olisi tummanvihreä. Liekö kauniin syksyn tai edellä mainittujen hääkuvien vaikutusta, mutta tämä tyyli sytytti kyllä kovastikin!

kuva täältä

kuva täältä

Summa summarum, kiitos jos jaksoit lukea tänne asti! Jos sinulla on antaa vinkkejä samantyylisistä juhlapaikoista kuin tuo Sinebrychoffin huvila, kuulisin niitä erittäin kiitollisena! Juhliemme paikan, ajankohdan ja värimaailman metsästys jatkukoon!

T. K

P.S. Kaikki edellä mainitut tyylit ja tuhannet muut ovat mielestäni upeita, ja olisin mielelläni vieraana mitä erilaisemmissa häissä! ❤ Omien kohdalla täytynee vain tyytyä siihen, mihin oma persoona ja taidot taipuvat parhaiten. Tai entä, jos saisi vuokrattua kartanon tai hotellin ja joka huoneeseen voisi loihtia erilaisen maailman? Houkuttelevaa! Pitänee palata asiaan, jahka alan lottoamaan ja onnistun voittamaan siinä!

Yksi asia etenee!

Nimittäin kihlajaiskuvien ottaminen. Koska pienistä puroista kasvaa iso virta, yhden pienen säästökohteen olemme ajatelleet olevan kiitoskortit. Postimerkit ja kirjekuoret maksavat, ja aika monella taitaa korttien ja kuorien raapustamisesta tulla häiden jälkeen pieni taakka, jota on houkuttelevaa lykätä aina uudestaan ja uudestaan. Ajattelimme saada kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja jakaa kiitoskortit jo juhlassa, jolloin olisi mahdollisuus saada pieni säästö aikaiseksi nimenomaan kuorissa ja postimerkeissä -ajasta puhumattakaan. (En muista enää, missä tämä idea tuli minulle ensimmäisen kerran vastaan, mutta kiitokset jonnekin sinne blogiavaruuteen! 🙂 )

Tyypillisesti kiitoskorteissa on kuva hääparista, ja tässä tapauksessa haasteeksi nousisi se, että juhlatällingeissä kuvat tulisi otettua vasta hääpäivänä. Siksi idea kihlajaiskuvista on alkanut tuntua houkuttelevalta! Ilmaistahan tämä ei tietenkään ole (tosin kuvaus hoitunee kaverin kautta normaalia edullisemmalla hinnalla), mutta saisimme ainakin itsellemme kivan muiston tästäkin elämänvaiheesta.

Toinen asia, minkä ajattelin olevan tässä yhteydessä kiva ikuistaa, on palasia meidän arjestamme. Havahduin jossain vaiheessa huomaamaan, että vaikka puhelimella tulee räpsittyä vaikka mitä, ihmiset ovat nykyään hyvin harvoin kuvauksen kohteena. Kysäisinkin kaveriltani, voisiko hän ikuistaa muutamia paloja arjestamme, ja hän innostui ajatuksesta kovastikin. 🙂 Esimerkiksi siis ruoanlaittoa yhdessä, sohvalla vierekkäin kirjojen lukemista ja muuta sellaista. Koska vaikka poseeratut kuvat hienoja ovatkin, on mukava saada talteen myös pala sitä ihan jokapäiväistä elämää.

Kuvaajamme asuu Pohjois-Suomessa, ja koetamme nyt löytää projektille hyvää ajankohtaa hänen etelävisiittiensä yhteyteen marraskuussa. Valon kanssa voi olla haasteita, mutta toisaalta, hämärässä on omaa tunnelmaansa. Katsotaan, miltä lopputulos tulee näyttämään! Varmasti tämä blogin ulkoasukin päivittyy siinä kohtaa hieman.

Miten sinä suhtautuisit vieraana siihen, että saisit kiitoskortin käteesi jo juhlan yhteydessä?

T. K

Jos kaikki olisi mahdollista

Jos häittemme suhteen mikä tahansa olisi mahdollista

• voisimme kutsua rajattomasti vieraita vaikka koko viikonlopuksi
• vihkiminen tapahtuisi järven rannalla täydellisessä säässä
• häämatka suuntautuisi jollekin trooppiselle saarelle
• juhlatila tuntuisi vieraista taianomaiselta ja irrottaisi heidät arjesta
• juhlatila tarjoaisi yksityisyyttä luonnon keskellä, olisi kartanomainen mutta ilman ihmisten sirottelua eri huoneisiin
• juhlapaikalla voisi majoittua ja seuraava päivä alkaisi kunnon aamiaisella
• meillä olisi baarimikko loihtimassa drinkkejä joka makuun
• meillä olisi aikaa käydä hyviä ja pitkiä keskusteluja vieraidemme kanssa
• juhlapaikalla voisi juhlia halutessaan vaikka koko yön, ja musiikkikin saisi soida pitkään
• voisimme tarjota illalla yltäkylläisen iltapala- ja herkkupöydän
• ruoka olisi taivaallisen herkullista ja sellaista, jota ei ihan joka päivä saa
• vihkisormukselle olisi rajaton budjetti, ja mekolle tietysti myös
• häät kuvaisivat hyvin meitä parina ja vieraat viihtyisivät
• koko lystin hiilijalanjälki olisi mahdollisimman pieni

Kaikkea ei voi saada ja todellisuudessa tässä on toiveita, joista jonkun toteutuminen voi käytännöstä estää toisen toteutumisen (esim. trooppiselle saarelle matkaaminen ja pieni hiilijalanjälki), mutta jos teillä on tarjota vinkkejä edes näistä muutaman järjestämiseen, kertokaa ihmeessä! ❤

T. K

Mitä tiedämme meidän häistä?

Nyt, kun blogi on asianmukaisesti pohjustettu, päästään itse asiaan! Eli tämä tiedetään häistämme tässä vaiheessa:

• Häitämme juhlitaan kesällä 2020 (tai myöhään keväällä tai alkusyksystä?). Päivällä ei ole meille väliä: mennään sillä, mikä parhaalle paikalle sopii.
• Vieraita kutsutaan todennäköisesti 120. Kääk! Enemmänkin olisi ihania ihmisiä, jotka olisi mukava kutsua, mutta homma menee kyllä tooooodella kalliiksi ja pelkään, ettei isommassa seurueessa ehtisi seurustella vieraiden kanssa. Ihanteellista olisi, jos vieraita olisi vaikkapa 100.
• Häitämme juhlitaan pääkaupunkiseudulla. Helsinki, Vantaa, Espoo -se olisi kovin kätevää. Mutta kehyskuntien kasvattina tiedän, että lähiseudulla on muitakin hienoja paikkoja. Jos niin hullusti käy, että ihanteellinen paikka löytyy vaikkapa Lahdesta, niin ei sekään ihan liian kaukana ole. Katsellaan. Kääk. Tämä olisi syytä saada kyllä kohta jo päätettyä.
• Meidät vihitään juhlapaikalla. Tämä muuttaa monia hääjärjestelyihin tyypillisesti kuuluvia asioita, kuten vaikkapa pohdintaa siirtymisestä kirkolta juhlatilaan, mutta toisaalta asettaa myös lisää paineita hyvän paikan valitsemista kohtaan.
• Alustava budjetti, joka toivottavasti alitetaan, on 12 000. Tämä siksi, että pienen aiheeseen perehtymisen ja excel-jumpan jälkeen tuli nopeasti selväksi, että alle 10 000:lla ei tästä selviä. Kahden vuoden suunnitteluaika mahdollistaa myös kahden vuoden säästämisen ja ei-niin-hätäisen kilpailutuksen. Peukut pystyyn, että tähän ei tarvitsisi ihan näin suurta omaisuutta laittaa! (Jaa että miten säästäminen on alkanut? Eeeeei ihan suunnitelmien mukaan…) Minä muuten en lue sormuksia häiden kustannuksiin, vaan tässä budjetissa on vain itse juhlapäivään liittyvät kulut. Häämatka on vähän rajatapaus, mutta ehkä senkin voisi nähdä olevan pikemminkin osa lomabudjetteja kuin hääbudjettia. Noh, ei se ole niin tarkkaa.
• Musiikista vastaavat minun ystäväni! ❤
• Häihin tulee ainakin yksi lapsi eli siskontyttöni. En osaa kuvitellakaan, että juhlisimme ilman häntä! Myös kummien lapset kuuluvat kuvioon. Muut vieraat kutsutaan todennäköisesti ”lapsettomina”.

Muu onkin enemmän tai vähemmän -luultavasti enemmän- suunnitteluvaiheessa. Sekä minä että poikaystäväni (sulhanen tuntuu yhä vieraalta sanalta!) käytetään töissämme paljon projektijohtamisen työkaluja, ja olisi hauska soveltaa niitä myös tässä tapauksessa. Kun hääsuunnittelumme on vielä niin alkuvaiheissa, en jotenkin kehtaa vielä antaa itseni intoutua vaikkapa häämekoista. Poikaystäväni kuitenkin sanoi, että projektijohtamismielessä monet asiat ovat omissa linjoissaan, eli eivät riipu toisistaan. Näitä eri linjojahan voi käytännössä kyllä edistää juuri niin paljon kuin huvittaa! Esimerkki yhdestä suunnittelulinjasta voisi olla vaikkapa vieraslista -> juhlapaikka -> koristelut. Toinen voisi olla vaikkapa kaasojen ja bestmaninen valinta -> ohjelman suunnittelu, ja kolmas esimerkiksi mekon valinta -> asujen/korujen/kenkien valinta. Mikään ei estä edistämästä eri linjoja yhtä aikaa, joten antaa palaa! Lupa innostua mekoista ja kakuista myönnetty!

Ihanaa syysviikonloppua kaikille!

T. K

Isoja ajatuksia avioliitosta

Neljän vuoden seurustelun jälkeen sain kunnian sanoa poikaystävälleni tahdon. Onhan se nimittäin hieno asia, että joku osoittaa haluavansa viettää juuri sinun kanssasi koko loppuelämänsä! Koska koko elämä pitää sisällään mahdottoman monia sävyjä ja erilaisia tilanteita, on hyvä muistaa, ettei tie varmastikaan tule olemaan helppo. Kaiken hyvän ohella juuri näihinkö kumppanissani oleviin pieniin ja isoihin vikoihin haluan sitoutua? Mitä minä voisin tehdä ollakseni mahdollisimman hyvä tuki toiselle koko loppu elämäksi ja minimoidakseni mahdolliset minusta johtuvat harmistuksen kohteet? Haluan nostaa kissan pöydälle: ainakin itselläni avioitumiseen on liittynyt vakavahkoakin pohdintaa. Jostain syystä tästä ei juurikaan puhuta. Mitä jos me eroammekin melkein heti? Kehtaako häitä edes hirveästi hehkuttaa?

Onneksi puhuminen auttaa purkamaan sekalaisia ajatuksia ja laittamaan asioita oikeisiin mittasuhteisiin. Eräs juuri naimisiin mennyt ystäväni sanoi, että eihän kukaan voi tietää, mitä tulevaisuudessa tapahtuu -miksi siis pelätä sitä etukäteen? Miksi jättää elämä elämättä? Samainen ystävä myös sanoi poteneensa pientä identiteettikriisiä siitä, että ei enää koe samalla tavalla kuuluvansa lapsuudenperheeseensä: hänellä on nyt oma uusi perhe. Sekin on iso muutos elämässä, ja olen iloinen, että hän jakoi tuon ajatuksen. Jos siis häävalmistelu kirvoittaa sinussa vakavampiakin mietteitä, ei syytä huoleen: ilmeisesti niin käy ainakin muutamille! Kyse on isosta siirtymäriitistä, jota on ehdottomasti syytä pohtia vähintäänkin samalla vakavuudella kuin juhlan teemavärejäkin.

Pienistä päänsisäisistä pyörremyrskyistä huolimatta kaikki pohdintani johtaa aina siihen, että poikaystäväni on paras ystäväni. Hänelle uskallan olla täysin rehellinen. Hän ymmärtää täydellisesti haluni elää tietyllä tavalla aktiivista ja tavoitteellista mutta kuitenkin rentoa elämää. Hän jaksaa kuunnella minun juttujani ja opettaa minulle paljon uutta. Hän auttaa minua elämässä eteenpäin. Hän on hassu. Hän uskoo, että minusta tulisi hyvä äiti. Ihana mennä sinun kanssasi naimisiin!

Olen pari kertaa heittänyt ilmoille, että voisimme mennä naimisiin ilman hääjuhlaakin. Se ei tietenkään vastaisi sitä, miten jotenkin automaattisesti olen olettanut elämäni menevän. Mutta se, että voisimme aloittaa yhteiselämämme avioparina jo nyt, on kieltämättä houkutteleva ajatus. Mutta eipä tässä ole kiire mihinkään! Eikä ole mitenkään selvää, että vastaava tilaisuus saada elämän tärkeimmät ihmiset saman katon alle koittaisi lähiaikoina (tai edes ikinä), joten eiköhän ne bailut ole syytä järkätä!

Tällaista tällä kertaa! Ehkä seuraavassa postauksessa pääsisin jo itse hääjuhlan pariin?

T. K

Aika tunnustaa

Aika tunnustaa, että olen ihan armoton hääblogifani. Ja nimenomaa hääblogifani, en hääfani. En ole viettänyt vuosia iltojani Satuhäiden parissa, ostellut häälehtiä tai ilmoittautunut vapaaehtoiseksi häitä edeltäviin askarteluiltoihin. En ole edes vielä liittynyt Facebookin kuuluisiin hääryhmiin. Mutta toki häät juhlana ovat aivan ihania! Tuskinpa tällaisen tekstin äärelle muuten päätyisi.

Tässä kirjoittaa siis tuore hääbloggaaja ja hääblogifani. Syystä, jota en enää muista, päädyin vaihtokeväänäni selailemaan hääblogeja, ja pian olinkin jo aivan koukussa niiden lukemiseen. En osaa tarkkaan sanoa, mikä tässä lajityypissä viehättää. Muita blogeja luen harvakseltaan ja hyvin satunnaisesti. Mutta ehkäpä hääblogeissa ollaan niin monen mukavan asian äärellä: halun sitoutua kanssaihmiseen, saada lähimmäiset koolle, viettää päivä satumaailmassa, panostaa ja nauttia elämästä… Kauniita kakkuja, mekkoja ja pukuja! Suomen kesä! Suomen talvi! Hirveästi kaikkea, mistä innostua! Tämän kerran elämässä tässä vähän tasaisessa maassa on lupa irrotella!

Aion ottaa siitä kaiken ilon irti! Tämä blogi on osa matkaa tuohon päivään, jolloin saan sulhaseni kanssa virallisesti aloittaa uuden elämänvaiheen meidän omana perheenä. Muitakin syitä blogin kirjoittamiselle on: tämä nurkka netin ihmeellisessä maailmassa on harvinaisen ystävällinen ja kannustava, ja monet hääbloggaajat näyttävät jopa ystävystyneen. Ja toki häiden järjestelyyn liittyy monenlaista pohdintaa, jonka avaaminen saattaa olla muille avuksi (se kirottu juhlapaikan metsästys…). Lisäksi kirjoittaminen on kivaa, ja työni puolesta on mielenkiintoista päästä omakohtaisesti seuraamaan esimerkiksi erilaisia bloginäkyvyyteen liittyviä tunnuslukuja.

Blogini tulee olemaan anonyymi myös osittain tähän liittyen. Työskentelen eräänlaisena  konsulttina markkinointialalla, ja myös sulhaseni (niin outoa käyttää tuota sanaa! Poikaystävä tuntuu tutummalta.) on konsulttitöissä. Koetan välttää sitä, että asiakkaiden mahdollisesti googlatessa meitä ensimmäisenä esiin nousisi pohdinnat sukkanauhojen tarpeellisuudesta ja nakukakuista. Toinen syy on se, että vaikkeivät häihimme liittyvät jutut salaisuuksia olekaan, olisi kiva, että osa päivän kulusta olisi vieraille edes vähän yllättävää.

Sellaista! Olen nyt virallisesti tunnustautunut hääblogifaniksi! Aika näyttää, minkä sortin bloggaaja tällaisella taustalla pääsee syntymään.

Kiva, että päädyit lukemaan!

T. K