Kuka täällä kirjoittelee?

Hei kaikille, toivottavasti joulunne on sujunut leppoisissa merkeissä!

Olisiko lähestyvän vuoden 2019 kirjoitukset hyvä pohjustaa pienellä esittelytekstillä niiden kirjoittajasta? Joten disclaimer heti alkuun: tämä teksti ei kerro itse hääsuunnittelusta juurikaan, mutta ehkä valottaa hieman, minkälaisesta ajatusmaailmasta käsin näitä suunnitelmia edistetään.

Tätä blogia on tähän asti kirjoitellut 26-vuotias morsian, mutta täytän tammikuussa 27. Avioon tulen astelemaan 28-vuotiaana (kuten huomaatte, olen selkeästi lahjakas matemaatikko 😀 ). Sulhaseni on minua kolme vuotta vanhempi.

Olen kasvanut kylässä yhdessä Helsingin kehyskunnista ja koen vieläkin olevani tästä paikasta kotoisin, vaikka asuin monta vuotta toisaalla yliopistokaupungissa ja nykyään asumme Vantaalla. Lisäksi olen asustellut Ranskassa töiden ja opintojen merkeissä sekä opiskellut yhden kevään Itävallassa. Poiketen monista todella kansainvälisistä ystävistäni, en enää tunne polttavaa tarvetta reissaamiseen vaan nautin kotoilusta ja erilaisten projektien parissa puuhastelusta täällä kotimaassa.

Minulla on kolme pikkusiskoa ja olen kasvanut yrittäjäperheessä. Sulhasellani on kaksi pikkuveljeä, eli olemme molemmat aika eläväisen sisarusparven esikoisia. Haaveilemme lapsista, mutta tiedostamme, ettei niiden saaminen ole mikään itsestäänselvyys vaan jotain, mistä on syytä olla kiitollinen. Minulla on kohta kolme vuotta täyttävä siskontyttö, jonka kasvun seuraaminen on antanut paljon iloa.

Minulla on paljon ystäviä ja monia kaveriporukoita, muttei yhtään niin sanottua parasta kaveria. Koen silti, että minulla on syvällinen keskusteluyhteys monen upean tyypin kanssa, enkä edes kaipaa mitään ylivoimaisesti muita parempaa ystävää. Kaason tai kaasojen valintaan tämä kuitenkin aiheuttaa omat haasteensa. Myös sulholla on paljon kavereita, ja paisunut vierasmäärämme johtuu juurikin tästä syystä.

Nuorempana olin todellinen lukutoukka ja kirjoittelin monenlaisia tekstejä yhdestä kokonaisesta ”kirjasta” runoihin ja satuihin fantasiakirjallisuuskeskustelufoorumille. Kirjoittamisen luontevuudesta on ollut minulle valtavasti hyötyä työelämässä, ja jos jonkun vinkin voin nuorille antaa, olisi se lukuharrastus. Pienenä luin oikeastaan kaikkea, mitä sain käsiini, mutta nykyään valitsen lukemani kirjat huolella. Aika on rajallista, enkä halua viettää sitä keskinkertaisten teosten parissa. Tuon lauseen kirjoittamisen jälkeen on tosin aika paradoksaalista, että vietän joutilasta aikaani lukemalla vauva.fi-keskusteluja ja Hesarin uutisten kommentteja. En yhtään tiedä miksi! Kaipa se on viihdyttävä ja hauska keino kurkistaa erilaisiin ajattelutapoihin.

Toinen minua vahvasti määritellyt harrastus on musiikki. Nykyään toteutan sitä ennen kaikkea laulamisen muodossa, enkä usko minun ja laulamisen suhteen koskaan hiipuvan. Olen käynyt laulutunneilla yli kymmenen vuotta, ja haluaisin mainostaa, että hyvän opettajan avulla lähes kaikista voi tulla kelpo laulajia. Kannattaa kokeilla! Laulaminen on valtavan vapauttavaa ja huikea itseilmaisun muoto. Olen saanut myös lukuisista kuoroista, bändeistä ja lauluyhtyeistä paljon hulvattomia muistoja ja ystäviä. Sattuipa myös niin, että minun ja sulhasen tutustumista edesauttoi huomattavasti se, että minä olin yliopistomme naiskuorossa ja hän mieskuorossa.

Koin vuonna 2017 vahvan ympäristöherätyksen tutustuttuani työni kautta ilmanlaadun ongelmiin maailmalla. Tiesittekö, että huono ilmanlaatu tappaa Suomessakin vuosittain noin 2000 ihmistä? Aiheesta tietoa esimerkiksi täällä. Suomen tilanne ei kuitenkaan ole mitään verrattuna maailman pahimpiin saastepesiin, ja tämä on saanut minut ajattelemaan uudella tavalla kaikenlaista kuluttamista. Pelkään myös ilmastonmuutoksen aiheuttavan ympäristöongelmien lisäksi politiikan kärjistymistä, enkä haluisi elää niin synkässä maailmassa. Hiilijalanjälkeni pienentäminen onkin ollut pitkään missioni. En voi enää sietää turhaa roinaa ja aina kun ostan esimerkiksi vaatteita, pyrin valitsemaan mahdollisimman kestäviä ja hyvistä materiaaleista valmistettuja tuotteita. Kierrätän todella tarkasti ja ärsyynnyn suunnattomasti, jos joku taloyhtiössämme ei toimi samoin. Kotona syödään koko ajan vähemmän ja vähemmän lihaa, mutta sulhon hermoja säästääkseni en ole muuttanut koko ruokailuamme kasvipohjaiseksi. Maybe one day! Pitäkää peukut pystyssä, että väsytystaisteluni onnistuu 😉 Töissä ja ravintoloissa syön nykyään kasvisruokaa, ja toivoisin sen olevan mahdollista myös häissämme. En kuitenkaan voi mitenkään sanoa olevani kasvissyöjä -kunhan yritän hiljalleen muuttaa tapojani ja lähipiirini tapoja parempaan suuntaan. Ekologisuus tulee varmasti näkymään teemana tulevissa postauksissani.

Sanottakoon tähän perään, että tie ekologisempaan elämään on pitkä, enkä ole missään määrin sen suhteen täydellinen. Uskon kuitenkin, että kaikkien on mahdollista pienentää hiilijalanjälkiään tarkastelemalla tapojaan kriittisesti. Luopua kannattaa niistä asioista, jotka eivät ole itselle mahdottoman tärkeitä. Minulle sellainen asia on liha ja matkustelu (tosin tiedän, että joitain matkoja tulee tulevaisuudessakin), jollekulle muulle ehkä autoilu. Kunhan kaikki vain kantaisivat kortensa tähän ekologisuutta kohti pyrkivän ajattelutavan kekoon ja vaatisivat samaa myös päättäjiltä ja yrityksiltä!

Hmm, mitäs muuta sitä voisi vielä kirjoittaa? Olenko maininnut jossain postauksessa, että olemme molemmat kauppatieteiden maistereita? Se ehkä selittää toistuvat budjettipohdintani 😀

Kuten ensimmäisessä postauksessani kirjoitin, olen valinnut blogata anonyymisti. Siitä huolimatta olen varma, että jos hyvä ystäväni eksyisi näiden tekstien pariin, olisi minut helppo tunnistaa. Minua ei ollenkaan haittaa, jos näin kävisi, mutta pientä yllätysmomenttia haluaisin vieraillemme kuitenkin rakentaa. Ehkä tämä nimettömyys auttaa siinä edes ripauksen! Isoin syy anonyymiyteen kuitenkin on sekä sulhasen että minun työ konsulttirooleissa, joissa osaamista saa todistaa ja myydä jatkuvasti. Vaikka itse hääjutuista tykkäänkin, voi vaikkapa hääyön alusvaatteista kirjoittelu luoda nimiämme ehkä googlaileville asiakkaille väärän mielikuvan. Käytän kuitenkin arjessa aika tunnistettavia silmälaseja, enkä pidä mahdottomana, että tänne joku päivä eksyisi minusta jokin hämyisä kuva ilman rillejä. Ehkä se riittäisi hämäämään minut vain työympäristöstä tuntevia. Ja jos satun vaikka häämessuilla tunnistamaan teitä kanssabloggaajia, tulen ehdottomasti moikkaamaan! Mitään superpeittävää salaisuuden verhoa en koe tarpeelliseksi rakentaa 😀

Tällaista tällä kertaa! Mukavaa Tapania kaikille!

T. K

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s