Hei kaikille!
Niin se vain on helmikuu kohta käsitelty, ja mitään edistysaskeleita häiden suhteen ei ole tullut otettua 😀 Noh, onneksi se ei ole kovin vakavaa! Häihin liittyviä ajatuksia kyllä on pyörinyt mielessä, mutta mihinkään toimenpiteisiin ei ole tullut ryhdyttyä. Osan tästä selittää bändini ahkera treenaus keväällä koittavaan ensimmäistä hääkeikkaamme varten, osan sulhasen kiristynyt työtahti. Googlailua ja pohdintaa valokuvaajasta tämä ei kuitenkaan ole estänyt.
Valokuvaajien googlailuun on tosiaan vierähtänyt tovi jos toinenkin! Monen muiden tavoin olen pikkuhiljaa alkanut tajuamaan, miten monenlaisia tyylejä kuvaajilla onkaan. Tämän tajuaa nopeasti, jos selailee Instagramista Hääkuvaajat IG -tiliä, kannattaa tutustua! Minulla on kuitenkin harrastusten kautta kaveri, joka on todella hyvä kuvaaja, ja jonka kanssa jo keskustelimme kihlajaiskuvien ottamisesta (jotka olisi kyllä pitänyt ottaa heti kihlauksen jälkeen kesällä, näin talvella ei ole oikein innostanut). Tiedän hänen myös kuvaavan häät, joihin bändini on menossa keväällä soittamaan. Olisi aivan ihanaa saada hänet kuvaamaan meidänkin häämme! Olen hieman kahden vaiheilla, olisiko silti syytä panostaa juuri hääkuvaajana enemmän kokemusta kerryttäneeseen kuvaajaan. Päivän aikana on lukuisia hetkiä, joita osaa varmasti ennakoida parhaiten kokemuksen myötä tulleen osaamisen myötä, kuten vaikka liikuttuneiden kuuntelijoiden kuvaaminen puheiden aikana. Toisaalta, voi myös hyvin olla, että koko pohdintani on turhaa: en edes tiedä, onko hän ensi kesänä Suomessa 😀 Pitänee vain ottaa pian asia puheeksi! Harmittaisi vietävästi, jos muut suosikkikuvaajani ehdittäisiin varata tässä minun saamattomuuteni aikana. Yksi mielessä käynyt vaihtoehto on myös, että palkkaisi kokeneemman hääkuvaajan vaikka 7 tunniksi ja kaverini illaksi. Hmm.
Mutta on minulla helmikuulta muitakin pohdintoja! Kirjoittelin syksyllä siitä, että aionko aloittaa häädieetin. Virallinen vastaus on ei, mutta aikeissa oli silti yrittää hillitä salakavalasti alkanutta painonnousua ja syödä ripauksen terveellisemmin. En tiedä, uskaltaako tätä sanoa ääneen, mutta tämä on ihme ja kumma lähtenyt hyvin käyntiin! Painoni heittelehtii aina jonkin verran, mutta tällä hetkellä se heittelehtii kilon alhaisemmissa lukemissa kuin syksyllä. Joku ehkä ajattelee, että se ei ole kovin paljon, mutta itselleni tämä on todella kiva signaali! En siis pyri rajuun pudotukseen, vaan pikemminkin kivaan elämään, johon ei kuulu painon nouseminen.
En osaa tarkalleen sanoa, mikä muutoksen on aiheuttanut, mutta pari epäilystä minulla on:
- Meillä on nykyään kotona pähkinäpurkki, josta napostelu on sallittua. Luin joulukuussa Reijo Laatikaisen Pötyä pöydässä -kirjan, ja tajusin, että voin huoletta syödä enemmän pähkinöitä. Ne ovat todella terveellisiä! Saatoin aiemmin ottaa nälkääni ruokaa laittaessani niin sanottuja väliherkkuja. Nyt tässä ja monessa muussa tilanteessa syön mieluummin pähkinöitä.
- Olen nukkunut enemmän. Sulhanen muutti arkirytmiään siten, että opiskelee erästä sertifikaattiokoetta varten illan lisäksi myös aamuisin. Tämän vuoksi hän on painunut pehkuihin huomattavasti aiempaa aiemmin, ja sama on tarttunut minuunkin. Ehkä parempi energiataso auttaa jaksamaan ilman äkillisiä mielitekoja?
- Olen ollut joulusta asti sipsinostolakossa. Sipsejä tuli syksyllä ostettua ja myös syötyä yllättävän usein, ja tätä tapaa piti vähän hillitä. Olen silti syönyt sipsejä parissa juhlissa ja kaksi kertaa, kun poikaystävä on niitä ostanut. Näissä tilanteissa en kuitenkaan kehtaa rohmuta koko pussia -päinvastoin kuin silloin, kun olen ostanut sen itselleni. Toisin sanoen sipsit ovat yhä sallittuja, mutta määrät ovat vähentyneet. Minun ei myöskään tee juuri yhtään sipsejä mieli.
- Pitsaakaan ei ole tehnyt moneen viikkoon mieli! Tälle en keksi mitään selitystä, mutta hyvä homma!
Saa nähdä, jatkuuko tämä kehitys! Jos ei, olen siitä huolimatta iloinen näistä muutoksista, sillä tiedän niiden olevan terveellisiä ja vaikuttavan sitä kautta olemukseeni ja olooni pitkällä aikavälillä.
Sain myös hiljattain koristeidean! Mieleeni nousi kuva aikajanasta minusta ja sulhasesta sekä elämän varrella mukaan tarttuneista ihmisistä. Jana voisi päättyä hääpäiväämme eli jonkin sortin isoon kartonkiin, johon vieraat kirjoittaisivat vieraskirjamaisesti nimensä hääpäivämäärämme ympärille. Omalla kohdallani janassa voisi olla vaikka tällaisia elementtejä:
1992 – syntymä, kuva vanhemmista
1993 – kaksossiskojen syntymä, kuva siskoista
1999 – koulunalku, kuva minusta ja lapsuudenystävistäni
2000 – nuorimman siskon syntymä, kuva siskosta
2010 – rippikuva ja kuva kummeista
2012 – ylioppilaskuva ja kuva lukiokavereista
ja niin edelleen 🙂 Kuvittelisin, että vieraille voisi olla hauskaa bongata itsensä täältä (kertokaa, jos epäilette, ettei olisi 😀 ). Lisäksi ne, jotka tuntevat paremmin vain toisen meistä, voisivat tämän kautta tutustua siihen tuntemattomampaan hieman paremmin. Meillä on elämäntarinoissamme tiettyjä samankaltaisuuksia, mikä tulisi kivasti esiin. Näen jo mielessäni, miten janat risteäisivät tietyn vuoden eli meidän tutustumisemme kohdalla. Meidän ihka ensimmäisestä kohtaamisesta sitseiltä taitaa olla peräti kuva jossain Facebookin syövereissä, ja se olisi kiva kaivaa tähän esiin. Ainut haaste tämän toteuttamisessa olisi se, etten ole yhtään varma, miten paljon sulhanen on taltioinut elämäänsä ja kavereitaan kuviin 😀
Tällaista tällä kertaa, mukavaa iltaa kaikille!
T. K
Matkalaulu 