…heheh eikä näköjään millään muotoa omituisen aikaisin 😀 Mutta eräänä tylsänä iltana totesin, että mitäpä tätä suotta lykkäämään ja tartuin toimeen. Samaan syssyyn kävin tutustumassa Tahtoo.fi:n hääsivutyökaluun ja löin meille relevantit otsikot ja teemavärien värikoodit sisään. Pientä edistystä häärintamalla siis! Muuten päivät ovat menneet iloisesti kavereita tavatessa ja mökkeillessä.
Kerroin täällä kutsuvisiostamme, ja sen pohjalta oli helppo hyödyntää saamani energiapuuska ja yksinkertaisesti testailla PowerPointilla, onko idea toteutuskelpoinen. Tässä kohtaa myös sulhasen hääinnostus nosti päätään! Wow. Mutta hän onkin PowerPoint-guru -ainakin minun silmissäni ❤
Aloitin testailun kivoja fontteja metsästämällä. PowerPointissa valikoimaa on paljon, mutta aika samantyylisiä ne loppujen lopuksi ovat. Onneksi sieltä löytyi ihan kelpoja kandidaatteja! Myös nimikirjainten asettelua tuli testattua, ja selkeästi eri fontit vaativat erilaista asettelua. Joissakin kirjaimet näyttivät hyvältä samalla tasolla, joissakin lomittain ja joissakin oli syytä kokeilla K:ta ja S:ää eri paikoilla.
Seuraavaksi heitin kehiin ihan vain testimielessä aiemmin keväällä metsästämiäni kukkakuvioita. Vaikka tämäkään vaihe ei sisältänyt sen kummempaa kuvan muokkaamista, sai tästä kyllä kivan vahvistuksen siitä, että ideassa oli potentiaalia!
Tässä kohtaa sulhanen liittyi seuraan ja tunnisti vaihtoehtojen joukosta selkeästi oman suosikkifonttinsa. Tässä sen asettelusta pari variaatiota, mutta ihan tähän versioon tuskin tulemme tyytymään.
Sellainen pikku testikierros! Seuraavaksi testailen, millainen teksti ympyrän kehällä toimii parhaiten. Lisäksi pitää etsiä vielä näitäkin parempi kukkakuva. Näiden päätösten jälkeen hoidan viimeistelyn Photoshopilla, jota käyttääkseni joudun joku päivä lainaamaan äitini konetta. Jää nähtäväksi, koska tähän ilmaantuu sopiva tilaisuus.
Haluan ehdottomasti tehdä tämän kuvan myös png:nä ja laittaa sen valkoisella jonkin kuvamme päälle hääsivumme banneriin! Tätä tarkoitusta varten tosin pitää ottaa meistä jokin sopivan romanttinen kuva, mikä voi olla haaste 😀 Lisäksi yritän varmasti hyödyntää tätä joissakin juhlapaikan koristeissa. Hmm!
Myönnettäköön, että tämä ei vielä näytä kovin ihmeelliseltä, mutta suunta tuntuu meistä hyvältä. Tästä on hyvä jatkaa heinäkuuhun, jolloin häihimme on enää vuosi! Aika hassua, vielä hetki sitten niitä oli jäljellä peräti kaksi…
*Varoitus: tämä postaus sisältää hehkutusta bändistäni*
Hellurei!
Aika muistella parin viikon takaista lauantaita, jolloin bändini soitti ensimmäistä kertaa häissä! Ilta oli aivan käsittämättömän ihana ja häissä oli mieletön tunnelma hääparin iloisuuden ja avoimuuden ansiosta. Oli hienoa päästä täydentämään kokonaisuutta musisoinnillamme! Eilen vietimme bändiläisten kanssa karonkkaa, ja yksi laulajistamme sanoi: ”Haluan siihen iltaan takaisin, se oli niin ihana!”
Tässä hieman taustatietoja yhtyeestämme (en tiedä kiinnostaako teitä, mutta itselleni on mukavaa muistella yhteistä taivaltamme ❤ Jos olet kärsimätön lukija, skrollaa alas niin löydät yleistä tietoa bändeihin liittyen). Meitä on viisi laulavaa mimmiä ja neljä soittajaa, joista myös löytyy laulutaitoisia monitaitureita. Itse soitan laulamisen lisäksi joissain biiseissä koskettimia. Iso joukko laulajia tarkoittaa myös isoja stemmoja sekä mahdollisuutta esittää esimerkiksi Spice Girlsin ja Backstreet Boysin tuotantoa. Se tarkoittaa myös sitä, lavalla on iso joukko ystävyksiä pitämässä hauskaa, ja se tarttuu myös yleisöön.
Me olemme kaikki käyneet koulumme samassa kunnassa, ja olen tutustunut kaikkiin tyttöihin kuorossa/lauluyhtyeessä, johon liityimme teineinä. Lisäksi otimme kaikki pop-jazz-laulutunteja samalta opettajalta, joten olemme laulaneet harmonioita yhdessä jo pitkään. Kotikunnassamme pop-jazz-musiikin opiskelijoilla oli ja on yhä myös mielettömän hieno mahdollisuus olla mukana Razorblade-nimisessä koulukiertuebändissä. Se tarkoittaa sitä, että superosaavien opettajien johdolla treenataan usean viikonlopun ajan ohjelmistoa kuntoon, jota sitten keväällä esitetään kunnan kouluissa kolme päivää kestävällä kiertueella. Tarkoituksena on tutustuttaa koululaisia musiikkiin, jota he eivät arjessaan muuten tulisi kuulleeksi. Itse olen ollut mukana kerroilla, jolloin soitimme Beatleasia, Pink Floydia, Policea, U2:sta ja Queenia. Näitä ennen olin vielä mukana 80-lukua ja suomirockia sisältäneillä kiertueilla.
Bändimme soittajiin olemme tutustuneet tässä kiertuekokoonpanossa, ja tämän opintien kuulee kyllä, kun soitamme rockia. Lisäksi monet meistä ovat olleet musiikkilukioissa ja -linjoilla, muissa bändeissä ja kuoroissa. Kosketinsoittajamme on myös klassisen laulun kilpailuissa ja Kansallisoopperan kuorossa esiintynyt basso, mikä on mielettömän siistiä! Haaveilen, että hän laulaisi Romanssin vihkiseremoniassamme.
Vuonna 2017 olimme pisteessä, jossa kaikkien elämä oli ikään kuin tasaantunut. Vaihto-opinnot oli suoritettu ja opiskelu- ja työpaikatkin olivat jo tiedossa, eikä muuttoja ollut tiedossa. Monet nuoruuden yhtyeet hajoavat siinä vaiheessa, kun ihmiset lähtevät armeijaan ja opiskelemaan. Meillä tuo vaihe on jo takanapäin, ja saatoimme käynnistää tämän nykyisen bändiprojektimme. Iso jäsenmäärämme, joka sisältää myös muutamia vuorotyötä tekeviä ihmisiä, on vaatinut tiettyä kärsivällisyyttä harjoittelun suhteen. Pystymme nimittäin tyypillisesti pitämään vain yhdet treenit kuussa. Nyt aikaa on kuitenkin kulunut jo sen verran paljon, että meillä on kaksi 45 minuutin häihin sopivaa ohjelmistoa kasassa! Olipa mielettömän upeaa päästä todistamaan, miten näin pitkä työurakka konkretisoitui tanssiviksi ihmisiksi. Nimenkin saimme vihdoin päätettyä, joten saanko esitellä: The Aftershaves!
Miksaajamme ikuistama virallinen poseeraus
Kuva: Taika Lehtimäki
Kuva: Taika Lehtimäki
Jos haluatte yhdistää kasvot tähän tarinoitsijaan, voi minut bongata huitomasta kahdesta kuvasta vasemmalta 🙂 Kollaasin kuvat on ottanut Taika Lehtimäki, ja hänen taitojaan voi käydä ihastelemassa instatililtä @talepics_ 🙂
Sitten itse keikkakokemukseen! Olemme vuosien varrella keikkailleet lukuisissa yhtyeissä, mutta tämä oli ensimmäinen hääkeikkamme nimenomaan tällä kokoonpanolla. Täytyy sanoa, että se meni äärettömän hyvin! Paras palaute tuli morsiamelta, joka sanoi odottaneensa vanhempiensa korkeintaan naputtavan musiikin tahdissa pöytää. He olivatkin intoutuneet joraaman ihan tosissaan! 🙂
Suuri osatekijä tässä onnistumisessa oli juhlakansan iloisuus: he jaksoivat tanssia koko illan ja lähtivät rohkeasti mukaan esimerkiksi illan ensimmäiseen ja viimeiseen letkajenkkaan. Yksi mielettömän hauskoista hetkistä oli sulhasen ystävän ilmeisesti ex tempore keksimä nopea morsiamen ryöstö. Hän kysäisi soittajiltamme, että irtoaisiko räpin taustalle biittiä, ja irtosihan sitä! Sulhanen sai sitten improvisoiden räpäten hankkia vaimonsa takaisin sulhasen ystävän toimiessa tuplaajana. Ai että oli hauskaa!
Juuri tällaiset hetket ovat hyvä syy hankkia häihin nimenomaan bändi. Ammattitaitoisilla muusikoilla on kyky sopeutua moniin tilanteisiin. En kuitenkaan suosittele bilebändiä kaikille: jos kaveriporukkanne ei esimerkiksi ole koskaan viihtynyt klubien tanssilattialla tai festareilla tamppaamassa, on melko epätodennäiköistä, että niin kävisi yhtäkkiä häissäkään.
Päivän aikataulut on syytä miettiä tarkkaan myös bändin näkökulmasta: ei ole kivaa, jos vieraat eivät ole ehtineet vaihtaa missään välissä rauhassa kuulumisia ja desibelien noustessa siirtyisivät pihalle puhumaan. Rohkeasti vain startti tarpeeksi myöhäiseksi! Illan pimenevinä tunteina bändi on juuri se elementti, joka saa ihmiset jaksamaan vaikka tavallisina iltoina väsymys painaisikin jo silmiä.
Kannattaa myös tutustua bändien ohjelmistoihin ja miettiä, mikä sopii juuri teidän vieraillenne. Me pyrimme valitsemaan tuttuja teoksia kaikilta vuosikymmeniltä, niin jokaiselle on jotakin. Toki myöhäisillassa painottuvat sitten kunnon biletykitykset 🙂 Käytännössä tämä tarkoittaa Beatlesia, Elvistä, Queenia, Totoa, Princeä, Kaija Koota, Nylon Beatia, Bruno Marsia…
Mikäli haluat ottaa meihin yhteyttä, käy se osoitteen theaftershaves@gmail.com kautta. Meidät löytää myös instagramista nimellä @theaftershaves. Keikkavideoissamme näkyy paljon juhlakansaa, joten en niitä tässä jaa, mutta jos uteliaisuus heräsi voin hyvin koostaa pieniä klippejä. 🙂 (Tiedän, että verkkosivut olisivat myöskin bändejä etsiville hyödyksi, mutta niitä meillä ei ikävä kyllä vielä ole…)
Syksyn suunnitelmissamme on järjestää iso konsertti, josta saamme hyvää esittelymateriaalia mahdollisille kiinnostuneille. Maltan tuskin odottaa, että pääsen jakamaan niitä teille! Tarkoituksena on myös opetella lisää bilebiisejä, joten tarjoamamme sen kun vain kasvaa. 🙂 Voimme hyvin ottaa mukaan myös toivebiisejä, mutta tarvitsemme niistä tiedon hyvissä ajoin.
Tällaista tällä kertaa, olipa mukava palata näihin häähumuisiin tunnelmiin!
Pakko lisätä heti alkuun, että melkoisen hämmentynein fiiliksin. Selkeästi the dress antaa vielä odottaa itseään -ehkä jopa syksyyn asti. White Dressin myyjä sanoi, että silloin heille on tulossa mekkoja, joiden uskoisi sopivan minulle.
Mitä tapahtui ennen tätä toteamusta?
Viime viikolla kirjoitin hääpukuliikkeiden moninaisista käytännöistä. Tämän jälkeen mieleeni jäi muhimaan ajatus siitä, että jokin ensikosketus hääpukujen maailmaan olisi kiva saada. Ja nimenomaan ensikosketus ja alustavaa tunnustelua siitä, millainen mekko voisi minulle sopia. Sovitusajan varta vasten varaaminen, aikataulusumpliminen perheenjäsenten ja ystävien kanssa ja ehkä pidemmälle ajelu tuntui epämukavalta ajatukselta, jos reissu päättyisi vain uudesta maailmasta hämmentymiseen. Toisin sanoen -ehkä hieman poikkeuksellisesti- kävin sovittelemassa morsiuspukuja ensimmäisellä kerralla yksin. Olen muutenkin hieman huono toimimaan tällaisten elämän merkkipaalujen kohdalla: esimerkiksi kihlauksesta kertomisen koin jotenkin kiusalliseksi. Lisäksi olen joskus hieman erimielinen läheisteni kanssa siitä, mikä minulle sopii ja mikä ei, joten asian sulattelu itsekseni tuntui hyvältä vaihtoehdolta.
Lähdin tiistaiaamuna kotoa tietäen, että töiden jälkeen minulla olisi kaksi tuntia aikaa tapettavana ennen kuin tapaisin kavereitani. Junassa satuin tarkistamaan, mihin asti White Dress olisi auki (yhdeksään) ja olisiko heillä juuri minulle sopivia vapaita aikoja (oli). Siitä sitten muitta mutkitta varasin itselleni ajan. Vaikka olinkin ratkaisuuni tyytyväinen, ajautui mieleeni pari huolestunutta ajatusta. Mitä jos löytäisinkin puvun? Kuka kumma ostaa mekon heti ensimmäisellä sovituskerralla ilman läheisten ihastelevia ilmeitä? Olisiko jossain jokin upeampi puku, joka menisi nyt aivan sivu suun?
Nämä huolet olivat onneksi aivan turhia. Reissuni toimi juuri kuten ajattelinkin: sain vähän tuntumaa kangastulvaan ja osaan ehkä paremmin kommunikoida, mistä missäkin pidän. Nimenomaan ehkä, sillä nyt minulla ei oikein ollut sen suurempaa sanottavaa kuin että jokin ei tunnu omalta ja joku taas tuntuu vähän enemmän omalta.
Edeltävä kappale jossain määrin jo paljastikin, että mekot voittivat minut tällä kertaa 1-0. En onnistunut kantamaan mitään ryhdikkäästi. Hassua! Yleensä vaatteet jotenkin heräävät eloon, kun puen ne päälleni ja näyttävät lähtökohtaisesti hyvältä. Nyt päädyin usein ihmettelemään, että miten niin nätti kangas voikin näyttää päälläni niin kummalliselta. Onko kenellekään muulle käynyt näin? Puvut selkeästi veivät minua enkä minä pukuja!
Käytännössä sovitteluni eteni seuraavasti: ystävällinen myyjä kyseli, koska häämme ovat ja pyysi nähdä puvuista tallentamiani kuvia. Kuvailin pitäväni yksinkertaisuudesta jollain pienillä yksityiskohdilla höystettynä, mutta myös sen että olen avoimin mielin liikenteessä. Seuraavaksi hän poimi muutaman mekon sovitettavaksi oman vaistonsa perusteella, minkä lisäksi selailin kansioita ja näytin, mitä haluaisin testata. Hinnoista ei ollut missään vaiheessa puhetta, mutta kansiosta näin valitsemieni pukujen olevan noin 1000-1800 €. Toivoisin pukuni maksavan korkeintaan 1500 €.
Ensimmäinen sovittamistani mekoista oli kunnon tanssiaspuku, jossa riitti helmaa joka suuntaan. Se oli oikeastaan ihan nätti, mutta ehkä jollain tavalla vähän liikaa. Seuraavaksi sovittamastani puvusta totesin heti, ettei se ollut minua varten: se oli vain kaikinpuolin tylsä enkä osaa edes tähän hätään kuvailla mekkoa.
Kolmas mekko oli Pronoviaksen yksinkertainen antiikin ajan Kreikkaa henkivä luomus. Tästä mekosta tuli heti vähän parempi fiilis, ja pyysin jopa myyjää ottamaan puvusta kuvan ylläni. Harmillisesti mekko on minulle liian suuri ja näyttää kuvassa roikkuvan ylläni täysin muodottomasti, mutta siitä huolimatta muistan kyllä pitäneeni puvusta.
Tämän jälkeen kokeilin oikein perinteistä hieman barokkihenkisesti kirjailtua A-linjan mekkoa, joka yllätti positiivisesti. Olin ajatellut, että A-linja olisi ehkä tylsin mahdollinen vaihtoehto, mutta never say never! Toki asiaan saattaa vaikuttaa myös se, että tämä oli ehkä ensimmäinen mekoista, joka oli lähellä minulle hyvää kokoa. (Hassu juttu muuten, en arjessa koe olevani erityisen pienikokoinen, mutta näissä karkeloissa 160 senttiäni tuntuivat kyllä hukkuvan kankaiden keskelle todella helposti.)
Myös pitsistä olin jostain syystä ajatellut, että sitä on nähty viime aikoina jotenkin paljon ja ehkä se ei olisi minun juttuni. Mutta niin vain pari kokeilemaani pitsimekkoa olivat oikein viehättäviä! Toisesta taisimme jopa kirjoittaa ylös White Dressin tietokantaan, että pidin puvusta. Samantyylisiä ajatuksia minulla oli myös ollut merenneitopuvuista. Ne olivat tällä reissuilla myös niiden joukossa, jotka istuivat ylleni mukavasti.
Monissa pukuhaaveissani oli näyttävä selkämys, mutta tällä sovituksella hädin tuskin edes huomasin pukujen selkämyksiä. Johtopäätökseni tästä on se, että puvun täytyy olla ehdottomasti hyvän näköinen myös edestä! Taakse kuitenkaan harvemmin itse näkee, joten omasta lookista pitää pitää myös etupuolelta katsottuna 😀
Lopuksi heitin vielä villinä korttina, että pitäisikö kokeilla jotain ihan erilaista, vaikka värillistä pukua. Kannatti kokeilla, mutta ainakaan tämä testiyksilö ei ollut minua varten.
Mitä ajatuksia tästä kaikesta heräsi? Sanoin myyjällekin jossain kohtaa, että ei näistä voi juuri vetää johtopäätöksiä: joissain mekoissa tunsin oloni paremmaksi kuin toisissa, enkä tiedä vaikuttiko mikään tietty yksityiskohta tai materiaali tilanteeseen suurestikaan. Myyjä taas puolestaan totesi jossain kohtaa, että syksyllä heille olisi tulossa jotain, mikä varmasti sopisi minulle, ja että minun kannattaisi palata asiaan silloin. Eli toivoa näkyvissä! Arvostan myös, että hänelle selkeästi muodostui näkemys tyylistäni.
Kaiken kaikkiaan reissua leimasi oudon hämmentynyt olo. Luulisi kauniiden mekkojen olevan kauniita tilanteessa kuin tilanteessa, mutta omalla kohdallani näin ei tosiaankaan ollut. Ymmärrän täysin, miksi myyjälle tuli tunne, että syksyn mallisto voisi olla enemmän minua varten. Kärjistäen voisi sanoa, että näiden pukujen kohdalla tunsin olevani kuin jossain sirkuksessa. Tai päälle romahtavassa pomppulinnassa. Tai hattarakoneessa. Peukut pystyyn, että selkeät linjat ja satiini tulevat olemaan minun juttuni! 🙂
Ajattelin seuraavaksi suunnata Lovebirdsiin, sillä myös sinne voin kätevästi pistäytyä työpäivän jälkeen jos sattuu tuntumaan siltä. Liikkeessä on myös onneksi pienempiäkin kokoja: ehkä niiden sovittaminen vähän kohottaa itsetuntoani ja saan tunteen siitä, että minä kannan pukua eikä puku minua.
White Dressin kunniaksi sanottakoon, että myyjä tarjoutui ystävällisesti ottamaan minusta kuvia ja suhtautui myötämielisesti niiden julkaisuun. Koen myös, että minulle annettiin hyvin aikaa totutella tähän sovitteluun ja kuulostella, mikä oma tyylini onkaan. Olkoon se tämän ensimmäisen sovituskerran saldo! Toivon näiden hämmentymisten jälkeen tunnistavani paremmin sen oikean mekon, jahka se osuu kohdalle.
Jaa kuviako? Osa niistä on kyllä sellaisia, että parempi antaa niiden painua unholaan. Mutta alla kuitenkin pari -tiedättepähän sitten, miten paljon parempi lopullinen valintani tuleekaan olemaan!
Tulipa kirjoitettua paljon! Ehkä se kuvaa sitä, että olen itsekin hieman yllättynyt monista matkan varrella mielessäni käväisseistä ajatuksista ja että tätä pitää nyt hieman prosessoida. Kuulostaako mikään näistä pohdinnoista ja fiiliksistä teistä yhtään tutulta?
Vuoden 2020 morsiamet näyttävät ainakin blogien perusteella aktivoituneen ja suunnanneen sovittelemaan morsiuspukuja. Itsekin olen suunnitellut ryhtyväni mekon metsästykseen kesän aikana, joten luin esimerkiksi Venlan kirjoituksen suurella mielenkiinnolla ja päädyin pitkästä aikaa pyörimään eri liikkeiden kotisivuille. Samalla satuin huomaamaan, miten eri tavoin liikkeet sovittelun hoitavat. Alla pientä koostetta aiheesta! (Toim. huom. tutkailin vain itseäni kiinnostavia liikkeitä, joten lista ei kata läheskään kaikkea.)
Käytettyjen pukujen liike Lovebirds Helsingissä Tennispalatsin lähellä
ei varattuja sovitusaikoja eli liikkeeseen voi pistäytyä hetken mielijohteesta (kävelin tänään liikkeen ohi ja olisin ehkä jopa astunut sisään, ellei lämmin päivä olisi tehnyt oloani turhan nihkeäksi.)
sivuilla varoitetaan, että lauantaisin voi joutua hieman odottamaan
hyvä muistaa: ”Huomaathan kuitenkin, että hääpukuja tulee ja menee päivittäin, kuvia nettiin päivitämme sitä mukaa kun ehdimme!”
Maksuttomista sovituskerroista kerrotaan seuraavaa: ”Tarjoamma kaksi ilmaista hääpukujen sovituskertaa sovitusspesialistin kanssa asiakkaillemme. Yhden sovituksen kesto on 1h ja mukaan voit ottaa 1-2 ystävää mukaan. Kolmas sovitus on jo maksullinen 15€/ kerta, tämä summa hyvitetään kuitenkin puvun oston yhteydessä. Toki jos mietit vain yhtä pukua, on meillä varattavissa myös yhden puvun maksuton sovitus 15min.”
Niinattareen on mahdollista myös varata pidempi, yksityisempi sessio isomman seurueen kanssa. Sitä kuvaillaan näin: ”Varattavissa on myös maksullinen VIP Lounge. Tämä on meidän suosituin sovitusaika, jonka kesto on 1,5h. Saat sinulle ja ystävillesi privaatti sovituksen tarjoiluineen. Lounge on arkisin 25€ lauantaisin 35€.”
Glamour Helsinki (Missä nettisivut? Google kyllä nostaa esiin Timman varaussivun ja lehtijutuista voi päätellä osoitteen olevan Museokatu, mutta jäin kaipaamaan virallisempaa tietolähdettä eli liikkeen omia nettisivuja.)
myös täältä on mahdollista varata yksityinen ja astetta elämyksellisempi puolentoistatunnin sovituskerta hintaan 30 €
yksinoikeudella Justin Alexanderin pukuja (tämä kiinnostaa todella paljon!) sekä esimerkiksi Pronoviaksen pukuja
Pahoittelut hieman hajanaisista tiedoista! Eri palveluntarjoajilla sattui olemaan eri painotuksia nettisivuillaan esiin nostamissaan asioissa, mikä näkyy koosteessani. Tiedän myös, että liikkeissä on eroja esimerkiksi kuvien ottamisen hyväksymisen suhteen, mutta sitä tietoa en suoraan nettisivuilta löytänyt.
Itselleni oli pieni järkytys tajuta, että kolmeen sovituskertaan saa helposti uppoamaan satasen! Nämä taitavat olla niitä hääbudjettien kuuluisia ”pieniä puroja”, joista kertyy lopulta iso summa.
Koska olen kovin tykästynyt Justin Alexanderin linjakkuuteen, ei Lahteen suuntaaminen ole millään muotoa poissuljettu vaihtoehto. Olen myös pohtinut puvun teettämistä, sillä teetetyn puvun voisi värjätä ja jatkokäyttää virallisemmissa lauluesityksissäni. Mutta jääkö silloin uupumaan se taianomainen ripaus morsiusfiilistä? Joka tapauksessa taidan pohjustaa pukuhommia varaamalla ajan jonnekin Helsingin isoista liikkeistä, tutustua vartalolleni sopiviin malleihin ja vasta sen jälkeen pohtia vakavammin, mitä oikein puvulta haluan.
Loppuun vielä kuva tämän päivän pukuihastuksestani! Hyvää yötä!
Matkalaulu 