Morsiuspukuja sovittamassa -kylläpä hämmentää

Morsiuspukujen sovittelu startattu!

Pakko lisätä heti alkuun, että melkoisen hämmentynein fiiliksin. Selkeästi the dress antaa vielä odottaa itseään -ehkä jopa syksyyn asti. White Dressin myyjä sanoi, että silloin heille on tulossa mekkoja, joiden uskoisi sopivan minulle.

Mitä tapahtui ennen tätä toteamusta?

Viime viikolla kirjoitin hääpukuliikkeiden moninaisista käytännöistä. Tämän jälkeen mieleeni jäi muhimaan ajatus siitä, että jokin ensikosketus hääpukujen maailmaan olisi kiva saada. Ja nimenomaan ensikosketus ja alustavaa tunnustelua siitä, millainen mekko voisi minulle sopia. Sovitusajan varta vasten varaaminen, aikataulusumpliminen perheenjäsenten ja ystävien kanssa ja ehkä pidemmälle ajelu tuntui epämukavalta ajatukselta, jos reissu päättyisi vain uudesta maailmasta hämmentymiseen. Toisin sanoen -ehkä hieman poikkeuksellisesti- kävin sovittelemassa morsiuspukuja ensimmäisellä kerralla yksin. Olen muutenkin hieman huono toimimaan tällaisten elämän merkkipaalujen kohdalla: esimerkiksi kihlauksesta kertomisen koin jotenkin kiusalliseksi. Lisäksi olen joskus hieman erimielinen läheisteni kanssa siitä, mikä minulle sopii ja mikä ei, joten asian sulattelu itsekseni tuntui hyvältä vaihtoehdolta.

Lähdin tiistaiaamuna kotoa tietäen, että töiden jälkeen minulla olisi kaksi tuntia aikaa tapettavana ennen kuin tapaisin kavereitani. Junassa satuin tarkistamaan, mihin asti White Dress olisi auki (yhdeksään) ja olisiko heillä juuri minulle sopivia vapaita aikoja (oli). Siitä sitten muitta mutkitta varasin itselleni ajan. Vaikka olinkin ratkaisuuni tyytyväinen, ajautui mieleeni pari huolestunutta ajatusta. Mitä jos löytäisinkin puvun? Kuka kumma ostaa mekon heti ensimmäisellä sovituskerralla ilman läheisten ihastelevia ilmeitä? Olisiko jossain jokin upeampi puku, joka menisi nyt aivan sivu suun?

Nämä huolet olivat onneksi aivan turhia. Reissuni toimi juuri kuten ajattelinkin: sain vähän tuntumaa kangastulvaan ja osaan ehkä paremmin kommunikoida, mistä missäkin pidän. Nimenomaan ehkä, sillä nyt minulla ei oikein ollut sen suurempaa sanottavaa kuin että jokin ei tunnu omalta ja joku taas tuntuu vähän enemmän omalta.

Edeltävä kappale jossain määrin jo paljastikin, että mekot voittivat minut tällä kertaa 1-0. En onnistunut kantamaan mitään ryhdikkäästi. Hassua! Yleensä vaatteet jotenkin heräävät eloon, kun puen ne päälleni ja näyttävät lähtökohtaisesti hyvältä. Nyt päädyin usein ihmettelemään, että miten niin nätti kangas voikin näyttää päälläni niin kummalliselta. Onko kenellekään muulle käynyt näin? Puvut selkeästi veivät minua enkä minä pukuja!

Käytännössä sovitteluni eteni seuraavasti: ystävällinen myyjä kyseli, koska häämme ovat ja pyysi nähdä puvuista tallentamiani kuvia. Kuvailin pitäväni yksinkertaisuudesta jollain pienillä yksityiskohdilla höystettynä, mutta myös sen että olen avoimin mielin liikenteessä. Seuraavaksi hän poimi muutaman mekon sovitettavaksi oman vaistonsa perusteella, minkä lisäksi selailin kansioita ja näytin, mitä haluaisin testata. Hinnoista ei ollut missään vaiheessa puhetta, mutta kansiosta näin valitsemieni pukujen olevan noin 1000-1800 €. Toivoisin pukuni maksavan korkeintaan 1500 €.

Ensimmäinen sovittamistani mekoista oli kunnon tanssiaspuku, jossa riitti helmaa joka suuntaan. Se oli oikeastaan ihan nätti, mutta ehkä jollain tavalla vähän liikaa. Seuraavaksi sovittamastani puvusta totesin heti, ettei se ollut minua varten: se oli vain kaikinpuolin tylsä enkä osaa edes tähän hätään kuvailla mekkoa.

Kolmas mekko oli Pronoviaksen yksinkertainen antiikin ajan Kreikkaa henkivä luomus. Tästä mekosta tuli heti vähän parempi fiilis, ja pyysin jopa myyjää ottamaan puvusta kuvan ylläni. Harmillisesti mekko on minulle liian suuri ja näyttää kuvassa roikkuvan ylläni täysin muodottomasti, mutta siitä huolimatta muistan kyllä pitäneeni puvusta.

Tämän jälkeen kokeilin oikein perinteistä hieman barokkihenkisesti kirjailtua A-linjan mekkoa, joka yllätti positiivisesti. Olin ajatellut, että A-linja olisi ehkä tylsin mahdollinen vaihtoehto, mutta never say never! Toki asiaan saattaa vaikuttaa myös se, että tämä oli ehkä ensimmäinen mekoista, joka oli lähellä minulle hyvää kokoa. (Hassu juttu muuten, en arjessa koe olevani erityisen pienikokoinen, mutta näissä karkeloissa 160 senttiäni tuntuivat kyllä hukkuvan kankaiden keskelle todella helposti.)

Myös pitsistä olin jostain syystä ajatellut, että sitä on nähty viime aikoina jotenkin paljon ja ehkä se ei olisi minun juttuni. Mutta niin vain pari kokeilemaani pitsimekkoa olivat oikein viehättäviä! Toisesta taisimme jopa kirjoittaa ylös White Dressin tietokantaan, että pidin puvusta. Samantyylisiä ajatuksia minulla oli myös ollut merenneitopuvuista. Ne olivat tällä reissuilla myös niiden joukossa, jotka istuivat ylleni mukavasti.

Monissa pukuhaaveissani oli näyttävä selkämys, mutta tällä sovituksella hädin tuskin edes huomasin pukujen selkämyksiä. Johtopäätökseni tästä on se, että puvun täytyy olla ehdottomasti hyvän näköinen myös edestä! Taakse kuitenkaan harvemmin itse näkee, joten omasta lookista pitää pitää myös etupuolelta katsottuna 😀

Lopuksi heitin vielä villinä korttina, että pitäisikö kokeilla jotain ihan erilaista, vaikka värillistä pukua. Kannatti kokeilla, mutta ainakaan tämä testiyksilö ei ollut minua varten.

HEGEMONE_B
Villi korttini, Pronoviaksen Hegemone

Mitä ajatuksia tästä kaikesta heräsi? Sanoin myyjällekin jossain kohtaa, että ei näistä voi juuri vetää johtopäätöksiä: joissain mekoissa tunsin oloni paremmaksi kuin toisissa, enkä tiedä vaikuttiko mikään tietty yksityiskohta tai materiaali tilanteeseen suurestikaan. Myyjä taas puolestaan totesi jossain kohtaa, että syksyllä heille olisi tulossa jotain, mikä varmasti sopisi minulle, ja että minun kannattaisi palata asiaan silloin. Eli toivoa näkyvissä! Arvostan myös, että hänelle selkeästi muodostui näkemys tyylistäni.

Kaiken kaikkiaan reissua leimasi oudon hämmentynyt olo. Luulisi kauniiden mekkojen olevan kauniita tilanteessa kuin tilanteessa, mutta omalla kohdallani näin ei tosiaankaan ollut. Ymmärrän täysin, miksi myyjälle tuli tunne, että syksyn mallisto voisi olla enemmän minua varten. Kärjistäen voisi sanoa, että näiden pukujen kohdalla tunsin olevani kuin jossain sirkuksessa. Tai päälle romahtavassa pomppulinnassa. Tai hattarakoneessa. Peukut pystyyn, että selkeät linjat ja satiini tulevat olemaan minun juttuni! 🙂

Ajattelin seuraavaksi suunnata Lovebirdsiin, sillä myös sinne voin kätevästi pistäytyä työpäivän jälkeen jos sattuu tuntumaan siltä. Liikkeessä on myös onneksi pienempiäkin kokoja: ehkä niiden sovittaminen vähän kohottaa itsetuntoani ja saan tunteen siitä, että minä kannan pukua eikä puku minua.

White Dressin kunniaksi sanottakoon, että myyjä tarjoutui ystävällisesti ottamaan minusta kuvia ja suhtautui myötämielisesti niiden julkaisuun. Koen myös, että minulle annettiin hyvin aikaa totutella tähän sovitteluun ja kuulostella, mikä oma tyylini onkaan. Olkoon se tämän ensimmäisen sovituskerran saldo! Toivon näiden hämmentymisten jälkeen tunnistavani paremmin sen oikean mekon, jahka se osuu kohdalle.

Jaa kuviako? Osa niistä on kyllä sellaisia, että parempi antaa niiden painua unholaan. Mutta alla kuitenkin pari -tiedättepähän sitten, miten paljon parempi lopullinen valintani tuleekaan olemaan!

Tulipa kirjoitettua paljon! Ehkä se kuvaa sitä, että olen itsekin hieman yllättynyt monista matkan varrella mielessäni käväisseistä ajatuksista ja että tätä pitää nyt hieman prosessoida. Kuulostaako mikään näistä pohdinnoista ja fiiliksistä teistä yhtään tutulta?

Ensi kertaa mielenkiinnolla odotellessa,

T. K

2 vastausta artikkeliin “Morsiuspukuja sovittamassa -kylläpä hämmentää

  1. Täytyy kommentoida, että tuttuja fiiliksiä! Minullakin oli suurimmassa osassa pukuja sellainen olo, että toimin vain ripustimena puvulle eikä puku tuonut esiin minua (niin kuin pitäisi). Osassa syy oli varmasti iso sovituskoko, mutta oli siinä muutakin. Lopulta päädyin pukuun, joka ei ehkä ollut kaunein ja ihanin ja upein, mitä olen koskaan nähnyt, mutta puku, joka ylläni peiliin katsoessa tuli heti fiilis, että näytän itseltäni.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s