Naiset ja herrat, etsintä on päättynyt! Kuudennessa morsiuspukuliikkeessä onnistuin vihdoin tekemään päätöksen ja mekko, jollaista en alunperin visioinut mutta joka näytti aivan upealta päälläni, on nyt minun.
(Välihuomiona: anonyymin bloggauksen etu on ehdottomasti se, että voin huoletta jakaa mekon teidän kanssanne!)
Tällä viikolla suuntasin mekko-ostoksille ensimmäistä kertaa nuorimman siskoni kanssa. Vaikka ystäväni olivat aiemmilla reissuilla huippuseuraa ( ❤ ), jäi minua kaihertamaan tunne, että sovittelu olisi hauska kokea myös sisko M:n kanssa. Lisäksi halusin ehdottomasti käydä Lahden morsiuspukuliike Josefiinassa, josta olin kuullut lukuisia suosituksia. Koska sisko M:llä sattui olemaan lomaa ja rutkasti aikaa käytettävissään, oli tämä viikonloppu mitä parhain hetki toteuttaa suunnitelma.
Suosittelujen perusteella uskalsin varovasti toivoa, että mekkoni voisi löytyä Josefiinasta. Halusin kuitenkin valmistella sisko M:ää tähän: jos ei ole tottunut näkemään upeita pukuja, voi mikä tahansa herättää ihastusta eikä mikä tahansa tällä kertaa ole riittävän hyvä (call me crazy if you like 😀 ). Joten koska käytettyjen pukujen liike Lovebirdsiin lähellä Tennispalatsia voi poiketa ilman sovitusaikaa, suuntasimme sinne eräänä arki-iltana.
Pakko kehua Lovebirdsiä! Paikalla ollut myyjä vaikutti todella mukavalta! Monessa liikkeessä myyjät ovat ammattitaitoisen ystävällisiä, mutta hän tuntui ymmärtävän täydellisesti, missä vaiheessa ostoprosessia olin ja otti kaikin puolin mukavan rennosti. Liikkeessä oli minun lisäkseni sovittelemassa toinen morsian, ja hän onnistui pitämään hyvää tahtia yllä meille molemmille ja infosi koko ajan, mitä tapahtuisi seuraavaksi. Tyyliin: ”Laitan vielä hänelle puvun kiinni ja sitten otetaan sinut ulos tuosta mekosta.” Kaikki hoitui todella sujuvasti!
Edellisten sovitusteni ansiosta tiesin jo suunnilleen, millaisia pukuja kokeilla. Ystävieni tavoin siskoni osoittautui mainioksi makutuomariksi: hänestä näki, milloin mekko oli vain nätti mekko ja milloin jotain astetta parempaa. Liikkeen parhaan kandidaatin kohdattuamme hän totesi, että vaikka ensimmäiset mekot olivat hyviä, ei hän tuon parhaan vaihtoehdon (alla) nähtyään enää edes muistanut niitä. Mainio kommentti!
Entäs sitten Josefiina? Josefiinassa liike on aina yhden seurueen käytössä. Saapuessamme paikalle edellisellä morsiamella oli vielä kaupanteko kesken, joten odottelimme hetken tuulta suojassa eteisessä. Toivottavasti heille ei tullut meidän takiamme kiireen tuntua! Sama kävi myös meitä seuranneelle seurueelle, mutta ymmärrän hyvin, että viime hetken harkintaa ei kannata hoputtaa, ettei tule tehtyä hätiköityjä päätöksiä. Onneksi myyjänä toimiva yrittäjä (?) oli omien menojensa ja aikataulujensa puolesta joustava. Pohdimme hetken, että olisimme ennen lopullista ostopäätöstä käyneet syömässä ja antaneet aiheen hautua, mutta lopulta tälle ei ollut mitään tarvetta. 🙂
Aloitin sovittelun näyttämällä kuvia aiempien sovituskertojen parhaista puvuista. Myyjä kysyi, olisinko valmis sovittamaan myös edellisen kauden pukuja, mikä sopi minulle vallan mainiosti. Sitten myyjä valikoi sovitettavakseni linjakkaita pukuja pienellä boheemiudella höystettynä.
Seuraavaksi sovittamassani valkoisessa luomuksessa oli samankaltainen malli, ja se istui sen verran hyvin, että vakavasti harkitsimme myös tätä vaihtoehtoa.
Tässä kohtaa siskoni huomasi hienovaraisella blingillä varustetun mekon, jota päätin sovittaa -koska miksi ei 😀
Kyseinen valkoinen yksilö nousi todella vahvaksi vaihtoehdoksi! Mutta liikkeessä oli kokoa pienempi ja eri sävyinen vaihtoehto samasta mekosta, jota sovitimme myös. Ja sillä sekunnilla mekko nousi aivan kärkikahinoihin.
Niinkin vahvaksi kandidaatiksi, että laitoin siskoni lähettämään sulhaselle kuvat tästä mekosta ja Pinterest-puvustani. Hän soitti heti takaisin ja kannatti viimeisintä löytöä, mikä vahvisti jo mieleeni hiipinyttä ajatusta. Pohdimme vielä molempien mekkojen hyvät puolet läpi. Pinterest-mekkoni oli yllättävä, ainutlaatuinen ja rento. Viimeisin mekko taas teki vartalolleni jotain aivan ihmeellisiä taikoja ja näytti todella upealta päälläni. Se oli ehkä hieman perinteisempi morsiuspuku muttei kuitenkaan liian perinteinen, mihin vaikutti sekä mekon sävy että mielenkiintoiset olkaimet. Lisäksi mekon pitsi laskeutui maahan todella kauniisti.
Olen kuulostellut tuntemuksiani näin päätöksenteon jälkeen, ja pari seikkaa tuntuu oikein hyvältä. Ensinnäkin, puhuessamme siskoni kanssa mekosta minua hymyilytti koko ajan ja toisekseen, en ole selaillut aiempien mekkojen kuvia yhtään mutta näitä kuvia melkein tauotta 😀 Monen mekon kohdalla kohtasin muuten dilemman: mekko näytti livenä hyvältä mutta kuvissa ei, tai toisinpäin. Tätä kirjoittaessani huomaan, että valitsemani yksilö näytti hyvältä sekä livenä että kuvissa. Jee!
Mekko jäi Josefiinaan hyvään säilöön. Seuraavalla visiitillä katsomme tarkemmin, mitä pitää korjailla. Tällä ei kuitenkaan ole mikään kiire, vaan homma kannattaa hoitaa ensi kesänä. Voin myös käydä siellä ihan vain fiilistelemässä ja vaikka sovittelemassa huntuja. 🙂
Siskoni sanoi osuvasti, että nyt kun tämä on hoidossa voin alkaa miettimään kaikkia muita asioita. Ja toden totta, meikkivisioni kirkastuivat hetkessä! Lisäksi pitää pohtia, miten toimin upean mutta pitkän laahuksen kanssa…
Tällainen oli minun mekonmetsästystaipaleeni! Ehkä hieman vaivalloinen, mutta ehdottoman hyödyllinen. White Dress antoi ensimmäisen -joskin hämmentävän– kosketuksen morsiuspukujen maailmaan, Zazabellassa tunsin että tämähän voi olla kivaa, Seremoniassa pääsin sovittamaan uusia tyylejä, Vienossa oma tyylini vahvistui, Lovebirdsistä löysin kohteen hunnunmetsästykselle ja mekon jälleenmyynnille, ja viimein, Josefiinasta löysin itse mekon. Ostopäätöstä helpotti ehdottomasti se, että tiesin, ettei vastaavia yksilöitä kasva joka oksalla. Joten jos aprikoit, kannattaako liikkeiden kiertelyyn käyttää aikaa… Minun vastaukseni on kyllä! 🙂
T. K
Matkalaulu 