Päivitetty tehtävälista, häihin aikaa 5 kk!

Siis viisi kuukautta! Hämmästyttävää. Aluksi oli 24 kuukautta eikä vielä edes sataprosenttista varmuutta päivästä! Nyt pitäisi jotenkin tajuta tämä asia ja alkaa puuhastelemaan kaikenlaista kovalla vauhdilla: enää ei ole viisasta lykätä hommia tehtäväksi lähempänä häitä, nyt on lähempänä häitä.

Mitä siis olemme viime aikoina saaneet aikaiseksi? Mitä pitäisi tehdä seuraavaksi? Ohessa ylimalkainen to-do-listamme, joka tästä varmasti lähtee tarkentumaan. Kummasti silkka ”kutsujen lähettäminen” tarkoittaa todellisuudessa osoitteiden metsästystä, kuoriin kirjaamista, postimerkkien hankintaa ja itse postitusta.

Koska on tyydyttävää nähdä, mitä kaikkea on tullut jo tehtyä, pyörittelen yhä mukana noita jo yliviivattuja kohtia. Boldilla näet tavoittelemani aikataulun ja kursiiveihin olen kirjoitellut tarkennuksia siitä, missä mennään juuri tällä hetkellä. Vamos!

(Kiireisille lukijoille: seuraavaksi pitää toimittaa kutsut vieraille sekä hioa häänettisivut loppuun. Lisäksi kohta kannattaa alkaa purkaa pitkää työlistaa tehtävistä paperitilpehööreistä sekä suunnitella juhlan ohjelmaa.)

Photo by Bich Tran from Pexels

 

alustava vieraslista

alustava budjetti

paikan varaaminen -> hääpäivän päättäminen ja ilmoittaminen lähipiirille

kaason ja bestmanin valinta

 

suunnittelupalaveri juhlapaikan kanssa helmikuu

menun suunnittelu helmikuu

menun lyöminen lukkoon (alustava suunnitelma tehty, odotamme vielä tarkennettua ehdotelmaa juhlapaikaltamme)

juomapolitiikan suunnittelu helmikuu (alustavat visiot esim. määrien suhteen olemassa, vielä juomalaatuja lyömättä lukkoon)

lopulliset juomavalinnat

iltapalan/herkkupöydän suunnittelu helmikuu (odotamme juhlapaikan ehdotusta iltapalasta. Herkut tulevat painottumaan karkki- ja sipsiosastolle. Jos villiinnyn, saatan leipoa marenkeja.)

herkkujen hankinta

drinkkilippujen teko

 

avioliiton esteiden tutkinta huhtikuu

avioehto helmikuu (Elikkäs! Minä olen ollut jo yhteydessä OP:n lakipalveluihin ja täysin valmis tekemään avioehdon heidän kauttaan. Sulho ilmeisesti pohtii vielä lisäkilpailutusta. Työnjako olkoon tämän suhteen sellainen, että joko sulho hoitaa kilpailutuksen ensi viikolla tai varaa ajan OP:lle. Joku roti tähän hommaan.)

vihkiseremonian suunnittelu (No minun päässäni tämä on ollut suunniteltuna jo aikoja sitten! Pitänee vain käydä visiot kaikkien muiden kanssa läpi: sulhanen, bestman, kaasot, siskontyttöni, muusikot, vihkijä, juhlapaikan väki… Koskakohan tämän edes pääsee yliviivaamaan?)

vihkiseremonian musiikkivalinnat

vihkijän varaaminen

 

vihkisormusvaihtoehtojen tutkiminen (Jee, tehty!) 

vihkisormuksen tilaaminen ja kaivertaminen (Jee, tehty!) 

 

hääpukujen ihastelu

hääpukujen sovitus 

morsiuspuvun ostaminen

sulhasen puvun ostaminen tammikuu

sulhasen paita ja asusteet

sulhasen kengät

morsiamen asusteet: kengät, alusvaatteet yms.

mekon korjausompelut (Olisikohan kesäkuu hyvä ajankohta? Kroppa about lopullisissa mitoissa ja vielä kuitenkin aikaa sovittelun myötä mahdollisesti muodostuvien huntuhaaveiden toteuttamiselle yms.? Tämän jälkeen myös tiedän paremmin, minkä sortin rintaliivit mahdollisesti tarvitsen.)

korujen valinta

kaasojen ja bestmanin asut (Käsittääkseni ohjeistuksemme on, että pukekoon mitä haluaa.)

juhlakenkien sisäänajo

 

kampaajan varaaminen

meikkaajan varaaminen

koekampaus huhti-toukokuu

koemeikki huhti-toukokuu

 

kihlajaiskuvat 

valokuvaajan etsintä

valokuvaajan varaus

toiveiden/tyylin kertominen kuvaajalle(/kuvaajille?) kesäkuu

 

kutsujen suunnittelu 

kutsujen painaminen tammikuu

kutsujen lähetys tammikuu (Kovin montaa ei onneksi tarvitse lähettää, sillä sulho lähtee heti maaliskuun alussa sukujuhliin. Sen sijaan siinä, että muistaa jakaa näitä asap kavereille, varmasti riittää vähän puuhaa.)

hääsivun tekeminen tammikuu (Lopullinen testaus, vieraslistojen lataaminen ja häätilinumeron liittäminen vielä tekemättä.)

lahjalistan suunnittelu? tammikuu (Lahjatili olemassa, enää pitää keksiä sen yhteyteen jokin asiallinen teksti.)

 

hääjuhlan tunnelman ja värimaailman ideointi 

hääjuhlan koristeiden suunnittelu

(Koristeemme tulevat olemaan hyvin simppelit: lähinnä vain meitä koskettavia tekstinpätkiä sinisellä kaunokirjoituksella kirjoitettuna. Metsästän paraikaa kovasti sinisiä kalligrafiatusseja, joiden myötä tätä pääsisi vihdoin aloittelemaan.)

kattauksen suunnittelu

paikkakorttien teko

herkkupöydän infolappujen teko

pöytänumeroiden teko

pöytäkartan teko

paperituotteiden suunnittelu

paperituotteiden tilaus

vieraskirjan suunnittelu

vieraskirjan ostaminen

jouluvaloja?

vihkiseremonian rekvisiitan suunnittelu?

huumorikoristeita vessaan?

 

pöytäkukkien suunnittelu

kimpun suunnittelu

floristien kartoitus

kukkien tilaus

 

ohjelman ideointi maaliskuu

tarkemman aikataulun tekeminen ja kommunikointi seremoniamestarille maaliskuu

häätanssin harjoittelu

biisilista bändille

taustamusiikki-Spotifyn tekeminen

 

majoituksen varauskiintiö vieraille

 

häämatkan ajankohdan ja kohteen valinta

varaukset

passit, viisumit, rokotteet?

 

huomenlahjan suunnittelu ja hankinta (Tämän osalta ensimmäinen yhteydenotto mahdolliseen palveluntarjoajaan tehty!)

 

***

Voisin ottaa henkiseksi tavoitteeksi, että maaliskuun aikana jotain häihin liittyviä lippulappusia, kuten vaikka drinkkilippuja, on tulostettuna ja ehkä paikkakortit valmiiksi leikattuna. Jostain päästä tätä sumaa on vain alettava purkaa, ei mahda mitään! Ja kivahan se on saada pikkuhiljaa asioita valmiiksi 🙂

 

Terkuin,

K

Hääkutsut: lähettämistä vaille valmiit

Uusi konkreettinen edistysaskel: kutsumme tipahtivat perjantaina postiluukusta ja suureksi helpotuksekseni olivat juuri sellaiset, kuin pitikin! 🙂

Alkuperäinen tavoitteemme oli päästä lähettämään kutsut tammikuussa, mutta homma jäi roikkumaan jostain selittämättömistä syistä. Toki häänettisivuillemme tulee sekalaisia yksityiskohtia, kuten Lepolammella yöpymisen hinta, jotka olivat vielä vähän aukia ja jotka oli kiva saada viilattua kohdilleen ennen lähettämistä. Mutta se ei kyllä ihan täysin selitä sitä, miksi kutsut lähtivät painoon vasta tässä helmikuun lopussa. Oh well.

Olen kirjoittanut kutsujen ideoinnista, kirjekuorten löytämisestä, ensimmäisistä askelista toteutuksen suhteen ja yksityiskohtien hiomisesta. Olimme ajatelleet laittavamme kansipuolen ”ympyrän kehälle” hääpäivän ja juhlapaikan, mutta tekstit eivät jostain syystä osuneet aivan kohdilleen. Lopulta aloimme pohtia, ovatko nämä infot edes lopulta sellaisia, että ne ansaitsevat paikan kansipuolelta. Pyörittelimme hetken meitä kuvaavia tekstejä, kuten lainauksia meille tärkeistä biiseistä. Lopulta valinta oli loksahti kohdilleen ja tuntui suorastaan itsestään selvältä. Häätanssimme tanssitaan Chisun Tuu mua vastaan -kappaleen tahtiin, ja samaisesta biiisistä löytyi täydellinen fraasi: ”Valitsen sut aina vaan.” Tästä pieni pätkä päätyi myös kihlani kaiverrukseksi, joka on siis ”Aina vaan” ja hääpäivämme. Ihana tunne, kun palaset löytävät paikkansa!

Yksityiskohtien hiominen ei kuitenkaan jäänyt tähän, sillä kutsuihin piti kirjata ylös myös häänettisivujemme salasana. Pyörittelimme jos jonkinlaista, ja huomioon piti ottaa selkeys (ei esim. välilyöntejä hämmentämään) ja ääkköset, sillä osa vieraista tulee ulkomailta. Haat2020 ja K&S2020 eivät tylsyydessään meitä puhutelleet. Pohdiskelimme ohjelmointia tyyliin IF(Answer=”Yes”;”Bailaa”;”:”), mutta tekstistä olisi tullut liian pitkä ja altis kirjoitusvirheille. Yksi vaihtoehto oli viittaukset hyviin sarjoihin, kuten ringbear, tai meemeihin, kuten icamehereforfood. Koetimme löytää jotain hyvää myös Matkalaulun lyriikoista: Heikillekahviijapullaa oli jossain vaiheessa yksi vaihtoehdoista. Lopulta päädyimme laittamaan salasanaksi sen kappaleen nimen, jonka tahtiin kävelemme vihittäväksi. Siinä ei ole erikoismerkkejä, ääkkösiä eikä se myöskään ole kovin pitkä.

Tämän visaisen päätöksen jälkeen oli vielä kilpailutettava painotalot, mihin etsin vaihtoehtoja Facebookin hääryhmien keskusteluista. Päädyin lähettämään tarjouspyynnön Sokkelille, DM Printille, Granolle ja Painotalo.fi:lle. Tsekkasin myös Ifolorin ja Vistaprintin, mutta äkkiseltään sain kuvan, että haluamamme muoto ja toteutus ylipäätänsä ei heidän kauttaan onnistuisi.

Speksimme olivat 60 kappaletta kutsuja, kokona 15 x 15 cm, 320 gramman matta paperi (hypistelyiden perusteella tulin siihen tulokseen, että 300 g olisi makuumme liian heppoinen), kaksipuoleinen painatus värillä. Tarjoukset vaihtelivat 70 eurosta ja 120 euroon, joista Grano osoittautui halvimmaksi 69,16 euron hinnalla, joka sisälsi postikulut. Tilaus kävi vaivattomasti, mutta jännitin kyllä, menisikö kaikki putkeen, sillä meillä ei ollut heidän aineisto-ohjeissaan mainittuja leikkuumerkkejä. Laitoin sormet ristiin ja luotin, että kyllä he ottaisivat yhteyttä, mikäli jokin olisi pielessä.

Laitoin tilauksen matkaan tiistaina. Grano lupaa sivuillaan toimituksen vain neljässä arkipäivässä, joten perjantaina olin jo hieman huolissani siitä, ettei tilausvahvistuksen jälkeen ollut kuulunut mitään. Tein töitä etänä ja olin jo Granon sivuilla laittamassa chattiin viestiä, kun puhuin itseni malttamaan maanantaihin, jolloin neljä arkipäivää olisi kulunut. Hyvä etten suotta hyppinyt linjoille! Tuolista noustuani nimittäin löysin Granon kuoren postiluukkumme alta. Toimituksen nopeuteen voi siis olla hyvin tyytyväinen! 🙂

Samoin kuin kutsujen laatuun! Painojälki on niin tarkkaa, että jopa minimaaliset huolimattomuudet omassa kuvankäsittelyssäni näkyvät 😀 Heh, onneksi niitä tuskin tulee huomaamaan kukaan muu kuin minä. Paksu paperi tuo juuri sopivanlaista juhlavuutta. Koen, että kutsut kuvaavat hyvin tavoittelemaamme tunnelmaa: yksinkertaisen tyylikästä ja rentoa mutta romantiikalla höystettynä.

Harmillisesti kirjekuorialelöytömme ovat hieman ohuesta paperista, mutta ei anneta sen masentaa. Kiva juttu on se, että ”tervetuloa” tulee kauniisti esiin, kun kuoren läpän avaa. Ennen kuorien sulkemista pitäisi kuitenkin

• hankkia sininen (kalligrafia)tussi osoitetietojen kirjoittamista varten
• hankkia postimerkkejä
• selvittää osoitteita
• selvittää sukunimiä (hääsivuille kirjaudutaan omilla nimillä, joten meidän pitää syöttää täsmällinen vieraslista järjestelmään. Joidenkin avecien sukunimet eivät ole vielä tiedossa.)
• hioa häänettisivut loppuun. Meille ei siis tule infolappusta, vaan kaikki on Tahtoo.fi-palvelussa tehdyillä sivuilla. Sieltä puuttuu vielä tilinumero muistamisia varten sekä tieto juhlan kuvien jakamisesta kuvagalleriassa.
• kirjoittaa kuoret
• emme tehneet kutsuista enkkuversiota, joten vieraskielisille pitää kirjoittaa kutsun oheen jokin asioita tarkentava lappunen
• jakaa kutsuja lähellä asuville ja postittaa muille

Mikäköhän tälle olisi realistinen aikataulu? Yllättävän monta pikkuhommaa vielä näihinkin liittyy! Olisi hienoa hoitaa kaikki ensi viikolla, mutta toisaalta tiedän sulhasen jakavan osan kutsuista vasta maaliskuun alussa sukujuhlissa.

Tässä vielä kutsun sanamuotoja pohtiville yhdeksi esimerkiksi meidän versiomme:

Lämpimästi tervetuloa häihimme!

Juhlimme häitämme XX.7.2020 Hotelli Lepolammella osoitteessa Kivilammentie 1, 02820 Espoo.

Juhlat alkavat vihkitilaisuudella hotellilla klo XX.00.

Lisätietoa päivän kulusta sekä ilmoittautumiset 31.5. mennessä osoitteessa: xxxxxxxxxxxxxxx, salasana: xxxxx

Ystävällisin terveisin,

S & K

Huomioittehan, että kutsu koskee vain kuoressa mainittuja henkilöitä.
Oletteko estyneet? Ilmoitattehan siitä S:lle (xxx xxxx xxx) tai K:lle (xxx xxxx xxx).

Mites muut heinäkuun hääparit, joko kutsut ovat lähteneet matkaan? Minusta tuntuu, että olemme lomasesongin huomioiden myöhässä… Tosin valtaosa vieraista on tietänyt hääpäivämme jo yli vuoden. Perinteisiin lähetysohjeisiin jos vertaa olemme ajoissa, mutta minusta tuo suositeltu tyyliin 2 kuukauden jakso on nykyaikana aivan liian lyhyt. Ihmiset saattavat varailla lomamatkoja tai ostaa festarilippuja helposti puoli vuotta aikaisemmin.

Onneksi homma otti taas askeleen eteenpäin!

T. K

POLTTARIIIIT!

*Osa kuvissa näkyvistä polttarirekvisiitoista on Calligraphenilta häätapahtumien goodiebageistä saatuja PR-tuotteita.*

Viime lauantaina sain kokea aikamoisen yllätyksen! Päivä, jonka luulin kuluvan bänditreeneissä, olikin todellisuudessa varattu polttareitteni viettoon. KIITOS KAASOT tästä huikean hyvin pidetystä salaisuudesta! Ja toki kaikesta muusta ohjelmasta ja järjestelyistä ❤ Palataan niihin kuitenkin tuonempana -kerron ensin, miten hommaa oli järjestelty läpi tämän niin kutsutun talven.

Koska The Aftershaves -bändissäni on yhdeksän jäsentä, joudumme sopimaan treenit aina pari kuukautta etukäteen tekemällä Doodle-kyselyn kaikille vapaista päivistä. Yleensä kuukaudesta löytyy yksi (lähes) kaikille sopiva viikonloppu, mutta nyt tammikuussa ja helmikuussa vapaita viikonloppuja oli yhteensä peräti neljä, jee! Vähän ennen helmikuun toisia treenejä rumpalimme laittoi viestiä, että oli vahingossa sekoittanut viikot, eikä siis pääsisi tulemaan. Päädyimme siirtämään treenit minun kotiini, sillä suottapa ilman rumpuja lähtisimme maksamaan treenikämpästä vuokraa. Myös basistimme laittoi viestiä, ettei pääsisi käsivamman vuoksi tulemaan. ”Noh, elämä on”, ajattelin mutta päätimme kuitenkin treenata pienemmällä porukalla. Luonnollisestikaan mitään treenistä ei oltu edes varattu, mutta sitä en vielä tuossa vaiheessa tiennyt.

Lähellä asuva siskoni leipoo aina välillä jotain ja kutsuu sitten yllättäen kylään. Saimme eräänä iltana kutsun tulla syömään porkkanakakkua, mutta emme sulhon kanssa enää jaksaneet työpäivän jälkeen lähteä kahvittelemaan. Sovin, että poikkeaisin seuraavana päivänä, mikäli kakkua olisi vielä jäljellä. Siskoni ei ihan pitäytynyt suunnitelmassa, vaan kävi koiraa lenkittäessään tuomassa kakkua tänne vara-avaimen avulla. Myöhemmin kävi ilmi, että tämä oli osa juonta: hänen piti vain jotenkin päästä testaamaan, että mikä nurkissa pyörivistä avaimista olisi se oikea.

Lauantaina treenasimme akustisen kitaran ja pianon säestyksellä stemmojamme. Tovin päästä aloin ihmettelemään, että missä yksi laulajistamme, Oona, mahtoi viipyä. Pienen tiedustelun jälkeen saimme kuulla, että Oonallakin oli mennyt viikot sekaisin ja itse asiassa hän oli paraikaa Keniassa. Siihen totesin vain, että onneksi ei turhaan menty treenikselle. Naureskelimme, miten hyviä vitsejä tästä kömmähdyksestä jatkossa saisikaan: ”Sori mulla vähän kestää, oon Keniassa!”.

Jatkoimme kuitenkin treenejä. Olimme juuri käyneet uudet biisit läpi, kun pyysin vielä, että saisinko kuulla bändiläisteni vetämänä Ida Paulin ja Kalle Lindrothing Planeetat. Biisi tulee häihimme, mutta treenitallenne oli jaettu toistaiseksi vain johonkin salaryhmään, jotta jotain jäisi minulle hääpäivälle yllätykseksi. En sitten osannut yhdistää, että ryhmää saatettaisiin käyttää ensisijaisesti polttariyllätyksen järjestämiseen 😀

Planeetat jäi kuitenkin vielä kuulematta, sillä ensitahtien aikana siskoni hiippaili avaimellaan sisään, ja yllätyksekseni hänen perässään tuli iso joukko ystäviäni. Nanosekunnin ajan luulin vain siskoni tulevan yllätyskäynnilleen koiransa kanssa: ei olisi ensimmäinen kerta, mutta yleensä hän kyllä soittaa ovikelloa. Sain päälleni konfettisateen ja skumppalasin käteen. Melko nopeasti oivalsin, että ei rumpalilla tai Oonalla ollut käynyt mitään kalenterimokaa. Sen sijaan basistin käsi oli oikeasti kipeä, mikä oli kuulemma jännittänyt kaasoja: mitä jos olisin alkanut epäillä jotain?

Sulhanen jäi siivoamaan!

Halauskierroksen jälkeen kilistelimme, ja siinä hetkessä oli ihana nähdä, miten paljon minulla on rakkaita ystäviä ❤ Monet tunsivat toisensa jo entuudestaan, mutta teimme pienen esittelykierroksen. Sen jälkeen minä aloin keräillä kamppeita kasaan: päälle liikunnalliset, mutta mukaan juhlavaa ja meikkipussi. Kamujeni ei kuitenkaan tarvinnut vain tappaa aikaa, vaan bändiläiseni esittivät yhden aamulla treenatuista biiseistä.

Sen jälkeen lähdimme kävelemään juna-asemalle ja päädyimme Helsingin keskustaan. Luistinrataa kohti kävellessämme pohdin, josko se olisi ollut määränpäämme, mutta hyppäsimmekin bussiin. Hauska sattuma oli, että bussin kyljessä luki mainoksessa isolla minun nimeni! Kiitos HSL juhlintaamme osallistumisesta!

Päädyimme Kallioon ja Asana-tekstistä ovessa osasin päätellä ensimmäisen aktiviteetin liittyvän joogaan. Tämä arvaus meni oikein, sillä suuntasimme ilmajoogatunnille. Tunti meni todella nopeasti seesteisissä merkeissä, vaikka päädyimmekin roikkumaan pää alaspäin ja tekemään kaikkea akrobaattisen näköistä hommaa. Osa liikkeistä tuntui rentouttavilta ja mukavilta, osa taas oli hyvinkin rankkoja ja huomasin vielä pitkään jälkikäteen, että tuli rasitettua aivan uusia lihaksia. Mikään liikkeistä ei kuitenkaan ollut liian vaikea, ja kaikki saivat tunnilla onnistumisen elämyksiä pienen yrittämisen jälkeen. Joogastudio oli todella kaunis ja viihtyisä!

Ilmajoogan jälkeen lähdimme kävelemään seuraavaan kohteeseen, joka osoittautui meille vuokratuksi juhlatilaksi. Tila oli kyllä todella optimaalisen kokoinen: sopivan pieni, että porukka ei hajaantunut vaan pystyin seurailemaan kaikkia keskusteluja istumalla sohvan ja ruokapöydän välissä. Huone oli koristeltu ilmapalloin ja ekologista mieltäni ilahduttavasti kierrätyskoristein: osa rekvisiitasta tunnistin olevan siskoni valmistujaisten peruja.

Juhlatilassa meitä odotti pöytä täynnä piirakoita, salaatteja ja juotavaa sekä pienempi pöytä täynnä karkkeja, kakkua ja muita herkkuja. Vietimme hyvän tovin ihan vain syöden ja jutellen minulle räätälöidyn Spotify-listan soidessa taustalla. Oli ihanaa huomata, että porukka löysi hyvin keskenään juteltavaa 🙂 Jossain kohtaa otimme ryhmäkuvia kaasoilta lahjaksi saamallani polaroid-kameralla (tulee varmasti hyödyksi häissäkin!). Lisäksi meillä oli kaksi pientä toiveideni mukaista ohjelmanumeroa, eli minulle suunnattu ”tietokisa” sulhasesta ja ystäviini liittyvä tehtävä. Tietokisassa minulta kysyttiin kysymyksiä sulhasesta, ja pärjäsin kyllä yllättävän huonosti! Uskon sen johtuvan siitä, että kysymyksiin ja vastauksiin oli haettu apua sulhon veljiltä. Heidän ajatusmaailmansa ei ole minulle ihan yhtä tuttua kuin sulhasen 😀

Polttarivieraisiin liittyvässä ohjelmanumerossa jokainen oli lähettänyt kaasolle jonkin meidän yhteisiin muistoihimme liittyvän avainsanan, joka minun piti yhdistää oikeaan tyyppiin. Näistä osa oli todella helppoja ja pari vähän vaikeampaa (esim. isän Volvo ojassa), mutta ihania yhtä kaikki ja teki varmasti porukkaa entistä tutummiksi toisilleen.

Seuraava ohjelmanumero juhlatilalla oli cocktailien tekeminen paikalle saapuneen baarimikon, Jeminan, opastuksella. Olen jotenkin todella ilahtunut, että juuri hän pääsi paikalle: hän on kaasoni ystävä ja tuttu minullekin monista juhlista. Häissämme on kavereita ja tuttavia bändissä, valokuvaajana, kampaajina ja meikkaajina, ja on ihanaa saada lisätä Jemina listalle! Tuntuu, että koko lähipiirimme on osa rakkauskuplaa ❤

Jemina toi mukanaan kaikki tarvittavat välineet ja erikoisimmat raaka-aineet, ja loihdimme cocktaileja niin inkivääristä, limestä, mansikoista kuin kurkustakin. Kaikki maistui aivan super herkulliselta! Voisin vaikka vannoa, että join elämäni parhaat cocktailit tuon illan aikana! Homma eteni siten, joku ilmoittautui vapaaehtoiseksi baarimikoksi ja toinen tilasi sitten haluamansa drinkin, joita kierrätimme kaikille uteliaille maisteltavaksi. Vaikka viime aikoina pillit ovatkin olleet huonossa huudossa, olivat ne tässä kohtaa hyödyksi.

Cocktailit olivat niin herkullisia, että harkitsen vakavasti baarimikon välineiden ostamista kotiin. Olisipahan ainakin ohjelmanumeroita joka uuden vuoden bileisiin tästä eteenpäin!

Kymmeneltä poistuimme juhlahuoneistosta ja kaasosiskoni poikaystävä kurvasi hakemaan tavaroita. Olin siitäkin ihan liikuttunut: niin moni ihminen oli osallistunut järjestelyihin! Kiitos vielä!

Suuntasimme takaisin keskustaan, ja tässä kohtaa sanoimme muutamalle heipat. Minä ja kahdeksan muuta päädyimme vielä Heidi’s BierBar -baariin, jossa meillä oli varattuna pöytä. Baarissa soitettiin ilahduttavan vanhaa musaa, joka iskee minuun paljon paremmin kuin vaikka EDM. Illan viimeisien tuntien aikana sain vahvistuksen sille, että vaikka kaverini aika rauhallista sakkia ovatkin, voin luottaa siihen, että tanssilattia häissämme ei tule olemaan tyhjänä. Maltan tuskin odottaa, millaisiksi bileiksi häämme yöllä muodostuvat!

Kahden jälkeen baari oli jo aika täynnä ja pikkuhiljaa juhlakansaa alkoi tunkea varattuun pöytäämme eli tanssitilaamme hieman turhan innokkaasti. Totesin, että on parempi lopettaa ilta positiivisissa tunnelmissa kuin väsähtää ryysikseen paria tuntia myöhemmin. Päätös oli viisas, sillä taisin suhteellisen aikaisesta kotiutumisesta huolimatta saada unta vasta kuudelta aamulla. Kulunut viikko onkin ollut melko väsynyt 😀

Tähän loppuun suuri kiitos kaikille ihanille ystävilleni! Oli mahtavaa saada viettää päivä kanssanne. Minulla on nyt loistavan luottavainen olo häidemme tunnelman suhteen:  meille tulee varmasti hauskaa! ❤

KIITOS kaasoilleni, jotka saivat kaiken sujumaan sutjakkaasti, järjestivät kaiken toiveideni mukaisesti ja satsasivat paljon aikaa ruokien ja muiden asioiden järjestelyyn. Oli ihana päivä! ❤

 

Tästä on hyvä jatkaa matkaa kohti häitä!

T. K

 

 

 

 

Minulla on vihkisormus!

Nyt ollaan jonkin jännän äärellä. Vihkisormus oli minulle alusta asti vähemmän tärkeä asia, jonka hankkimisen voisi muiden juttujen syödessä budjettia tarvittaessa jättää hamaan tulevaisuuteen. Olen täällä blogissakin moneen otteeseen kirjoittanut, että ”En edes tiedä, tuleeko minulle vihkisormusta. Katsellaan.”

Noh, nyt minulla on vihkisormus kaiverruksineen kaikkineen! Kotiutin sen tänään heti töiden jälkeen. Sujautin sen sormeeni, sillä tokihan sormus oli siinä paremmassa turvassa kuin minigrip-pussissa laukussa. Kylläpä se näytti ihanalta! Niin ihanalta, että en malttanut olla ikuistamatta sitä kaunista kimallusta juna-aseman kirkkaissa valoissa. Niinkin kaunista kimallusta, että hän-joka-ei-sormusta-tarvitse kuvasi steissillä videota siitä, miten timantit hehkuivat. Ja otti pari(kymmentä) valokuvaa. Heh. Muiden ihmisten ajatukset eivät minua pahemmin vaivaa, mutta kyllä väkisinkin kävi mielessä, että meno saattoi näyttää hieman kummalliselta. Luonnollisestikaan en malttanut olla ihastelematta käteni heijastuksia junan ikkunassa. Tai olla ottamatta kimalluksesta kuvia myös junassa ja kotimme eteisessä.

Sormukseni juna-aseman valoissa. Rivisormus on vihkini ja yksikivinen kihla.

Mitäköhän kummaa tässä matkan varrella on tapahtunut? Onko jokin sisäinen harrakkani herännyt? Vai yhdistänkö tämän nyt jotenkin aikuistumiseen? Äidilläni on aina ollut paljon sormuksia, ja vihkisormuksen myötä minullakin olisi jo kolme kunnollista (=päivittäin käytössä olevaa arvokorua, ei näyttäviä juhlia varten esiin kaivettavia Glitter-luomuksia). Vaaaai… onkohan nyt tämä jokin etiäinen siitä, millainen suloinen rakastunut hupsu minusta tulee hääpäivänä? Tuliko sormuksesta kuitenkin jokin symboli uudelle yhteiselämällemme avioparina?

Sormukseni lähijunassa.

Sormuksen hankinta eteni kutakuinkin näin:

1.  Ajattelin, että teettäisin kultasepällä jonkin erikoisella tavalla vihkisormukseni timantin ympärille kiertyvän uniikin korun. Toisaalta ajattelin, etten välttämättä hanki sormusta, joten en tehnyt asialle mitään. Tiesin kuitenkin, että haluaisin jotain tavallisesta rivisormuksesta poikkeavaa, ehkä värillisiä kiviä.
2. Sovittelin sormuksia kaikilla häämessuilla, joissa kävin, koska siellä se vaan sattuu olemaan kovin kätevää.
3. Syksyn Love me do -messuilla tykästyin Kalevala Korun Tähtivyö-sormukseen, joka nousi vahvaksi kandidaatiksi -jos siis sattuisin korun hankkimaan. Olen yhä sitä mieltä, että tuo sormus on kaikessa yksinkertaisuudessa todella kaunis! Kuin diskopallo tai tosiaan itse tähtivyö olisi istutettu sormukseen.
4. Talven Love me do -messuilla kävin jälleen sovittelemassa tuota sormusta, mutta yhä pohdin, voisiko sormuksen kohdalla säästää ja jätin kaupat tekemättä. Ystävällisesti myyjät kuitenkin suostuivat jatkamaan messutarjouksen kestoa kahdella viikolla, joten sain miettimiseen hieman lisäaikaa.
5. Tarjouksen viimeisenä voimassaolopäivänä olimme sulhon kanssa pukuostoksilla ja päätimme vielä suunnata Kalevala Korun liikkeeseen. Matkan varrelle sattui kuitenkin Kultajousi, jonne poikkesimme, koska ”eihän sitä koskaan tiedä”.
6. Tiesin jo, millainen sormus vihkini kaveriksi sopisi. Tovin sovittelun jälkeen huomasin palaavani aina sovittamaan samaa Princess-malliston sormusta, joka messutarjouksen myötä maksoi 799 euroa. Yllättäen päätös olikin helppo tehdä, ja niin aiemmat mietteeni tavallisesta rivisormuksesta poikkeavasta sormuksesta jäivät historiaan luottokortin heilahtaessa.
7. Sormus saapui myymälään, mutta jätin sen nopean sovittamisen jälkeen heti kaiverrettavaksi. Tekstiksi tuli häätanssimme eli Chisun Tuu mua vastaan -kappaleesta lyhyt lainaus ”Aina vaan” sekä hääpäivämme.

Sormukseni eteisessä.

Jotten vallan kuluttaisi sormusta puhki ennen häitä (ehkei nyt kirjaimellisesti, mutta kyllä siihen kaikenlaista likaa käytössä tarttuu!), annan sulhon laittaa sormuksen jonnekin piiloon. Häissä sitten nähdään taas! ❤

Ja toki vielä kuva uudesta sormuksesta itsekseen parrasvaloissa!

 

Onko sinulle tullut vastaavia mielenmuutoksia?

Terkuin,

K

Pukua miehelle etsitty, puku miehelle löydetty

Heissan!

Olen viime päivinä tuskaillut, että en ole ehtinyt kirjoittaa niin paljon kuin olisin halunnut. Hyvästä syystä osittain onneksi! Häärintamalla on nimittäin tapahtunut edistystä, ja näitä hommia puuhatessa itse kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle. Satuinpa myös päivittämään CV:n ja hakemaan yhtä työpaikkaa -siinä hommassa menee kyllä todella paljon aikaa!

Mutta kuten otsikko jo vihjaisikin, kiertelimme hiljattain sulhon kanssa kolmessa potentiaalisessa pukuliikkeessä Helsingissä. Reissut olivat menestyksekkäitä, sillä puku on nyt tilauksessa ja valmistuu keväällä hyvissä ajoin ennen häitä.

Schoffan rusettivalikoimaa

Koska sulho käyttää pukua myös töissä arkena, oli selvää, että hääpuvussa tulisi olla jotain ekstraa. Jotain, joka nostaisi puvun eri tasolle kuin vain astetta siistimmät työvaatteet. Meille olikin alusta asti selvää, että puku teetettäisiin mittojen mukaan mahdollisesti kolmiosaisena ja väri olisi hyvin todennäköisesti yksi sulhon lempiväreistä eli burgundi.

Suuntasimme ensimmäisenä monen tuttumme kehumaan Schoffaan Kämp Galleriaan. Schoffassa teetettävä puku on mahdollista muokata omien toiveiden mukaan lukuisin eri tavoin: taskujen määrää ja asettelua voi muuttaa, liepeiden muotoa voi hioa ja nappirivien määrään voi vaikuttaa. Muistaakseni kankaita oli sekä kesäisen kevyestä puuvillasta että villasta, ja mittojen mukaan teetetty puku olisi meidän spekseillämme maksanut noin 1200 euroa. Burgundia ei kuitenkaan kesäsäässä toimivissa kankaissa ollut saatavilla, joten jouduimme jatkamaan etsintöjämme. Täytyy tosin sanoa, että täällä silmäni avautuivat aivan uudella tavalla miesten vaatteiden yksityiskohdille, kuten kankaan tekstuurille.

Erilaisia sinisiä kankaita

Seuraava kohteemme oli Räätälistudio BQ, jossa oli ilahduttavan paljon kevyitä villasta tehtyjä burgundin punaisia kankaita. Täällä juttelimme myyjän kanssa enemmänkin, ja itse pidin kovasti hänen vahvoista mielipiteistään. Hän oli esimerkiksi vakaasti sitä mieltä, että liivin kannattaa olla samaa sävyä kuin muunkin puvun (näyttää ilmeisesti hyvältä, jos takin ottaa pois), paidan valkoinen ja kenkien mustat. Tämä määrätietoisuus tuntui jossain määrin helpottavalta: ei tarvitsisikaan arpoa lukuisten eri vaihtoehtojen väliltä ja jäädä pohtimaan, olisiko sittenkin pitänyt valita toisin. Tarjous Love Me Do -messuilta jätti kolmiosaisen puvun ja paidan hinnaksi hyvinkin kohtuulliset 749 euroa, ja myös täällä esimerkiksi liepeiden leveyttä voi varioida.

Nyt on mistä valita!

Kävimme myös Suit Supply -myymälässä Espalla, mistä sulho on aiemminkin ostanut pukuja. Hänellä oli agendallaan myös työpuvun ostaminen, ja sellainen tarttui tälläkin kertaa mukaan. Sulho mainitsi myös kaipaavansa burgundia pukua kesän häihin. Burgundia on ilmeisesti tulossa kevään mallistoon, josta puvun saisi tilattua nopeallakin aikataululla. Jotenkin keskustelu hääpuvusta jäi työpuvun jalkoihin, ja saadaksemme asian pois päiväjärjestyksestä palasimme vielä Räätälistudio BQ:lle ja sulho laittoi puvun tilaukseen. (Mutta kannattaa ehdottomasti käydä Suit Supplyssa, siellä seuralaiselle tarjoillaan kahvia ja suklaata ja pukuja saa noin 300 eurolla 🙂 )

Suit Supplyn myymälä on kyllä super tyylikäs!

Miehen vaatetus on siis melko hyvin hoidossa: enää tarvitsemme kengät ja rusetin sekä sovitusvisiitin tai pari. Maltan tuskin odottaa, miltä hän tulee hääpäivänämme näyttämään ❤

T. K