Olen jo pitkään haaveillut huomenlahjakuvauksesta, ja -vihdoin ja viimein- koitti odotettu päivä!
Kirjoitin odotettu, koska koronasta johtuen matka tähän päivään muuttui oletettua pidemmäksi. Aloin etsiä sopivaa kuvaajaa joskus kevättalvella, ja alunperin kuvauksen piti olla toukokuun alussa. Kuvaajan valinta ei ollut helppoa, sillä monen muun häitä varten hankittavan palvelun tavoin kuvaajien vertailu oli hankalaa. Jotkut kertoivat ottavansa boudoir-kuvia, mutta nettisivuilla ei välttämättä ollut portfoliota tai tarkempaa hinnastoa. Joillakin hintaan kuului meikki ja kampaus, joillakin ei. Joillakin hintaan kuuluu x-määrä digikuvia, joillakin ne tulee itse kuvausmaksun päälle. Ja entäs fyysiset kuvat? Muistan tehneeni jonkinlaista plussa- ja miinuslistaa eri vaihtoehdoista. Lopulta kiinnostuin erityisesti Anrietta Kuoskun (huikea tuo kuva neuletta pitelevästä brunetesta!) ja Jannamari-kuvaajan perustaman Upea&co:n palveluista (tuolloin Upea&co-brändiä ei tosin vielä ollut, mutta kuvauspaketti oli melko samanlainen kuin nykyisin).
Jannamari tovereineen järjestää teemapäiviä upeissa lokaatioissa, jotka vaihtelevat romanttisesta teollisuusmaiseen. Yksi miljöistä on Kaapelitehdas, joka on paitsi lähellä kotiani myös jollain tasolla resonoi tyylini kanssa. Niinpä valinta oli selvä! Pähkäilin vielä, ottaisinko kampauksen ja meikkauksenkin, mutta tulin siihen tulokseen, että säästän rahat mieluummin ekstrakuvien ostamiseen. (Jos muuten koronasta haluaa löytää jotain hyvää, niin häiden lykkääntymisen vuoksi budjetti ei ole juuri nyt tiukoilla ja voin halutessani törsätä tähän juuri niin paljon kuin haluan. Mitään huikeaa otosta ei tarvitse jättää ottamatta!) Medium-pakettini maksoi 200 euroa ja piti sisällään usean lookin kuvaamisen puolentoistatunnin sessiossa.
Koronan eskaloituessa kävi selväksi, että kuvauspäivää pitäisi siirtää. Loppujen lopuksi tämä elokuun alku oli ihan mukava ajankohta: tulipahan pidettyä häähumua yllä!
Pari viikkoa ennen kuvauksia sain Jannamarilta kattavan infopaketin kuvauksiin valmistautumisesta. Se piti sisällään paitsi neuvoja kaunistautumiseen ja vaatteiden valintaan myös täytettävän lomakkeen. Lomake oli kiinnostava lisä, sillä se pisti todella miettimään, mitä kuvaukselta haluaa. Itselleni yhdeksi tärkeimmistä motiiveista nousi kauneudella leikittely. En arjessa juurikaan keskity ulkonäköön: minulla on luottovaatteeni, -hiustyylini ja -meikkini, joissa painelen menemään. Oli mahtavaa antaa itselle lupa innostua kauneudella leikittelystä ja tutkailla omaa viehättävyyttä. Taisin kirjoittaa lomakkeeseen haluavani näyttää aikuiselta naiselta, joka suhtautuu maailmaan uteliaasti ja leikkisästi.
Lomake kannusti myös kokoamaan Pinterest-kansion itseä innostavista kuvista, mikä osoittautui kivaksi hommaksi! Alla screenshotteja tyylistä, joka alkoi miellyttää silmääni.
Viikko ennen kuvauksia sisälsi monenlaista valmistautumista infopaketin ohjaamana. Ostin esimerkiksi kirkkaan deodorantin ja sovittelin pitkästä aikaa korkokenkiäni. Ostin myös ensimmäisen kulmakynäni. Olen aina ajatellut, että saisin hermoromahduksen koettaessani piirtää kulmiani symmetriseksi ja jättänyt kulmakynäilyt välistä. Näin kuitenkin kuvan eräästä ystävästäni, jossa huomioni kiinnittyi siihen, miten kauniisti hänen kulmansa kaartuivat. Niinpä päätin, että nyt on hyvä hetki perehtyä asiaan ja hankin taupe-sävyisen melko luonnollistä jälkeä tekevän kynän.
Viikko sisälsi myös muita ensimmäisiä kertoja. Kävin nimittäin ensimmäistä kertaa ikinä ostamassa alusvaatteita niihin erikoistuneesta myymälästä. Oli jo aikakin, voisin sanoa. Olen ilmeisesti ostanut koko ikäni ympärysmitaltaan liian suuria liivejä. Aika mullistavaa saada päälle oikea koko, jossa olkaimet eivät ole jatkuvasti valumassa! Kokemus oli muutenkin mukava ja asiakaspalvelu ehkä parasta Suomessa saamaani. Vietin kopissa iäisyyden pähkäillen eri alaosavaihtoehtojen välillä. Lopulta myyjät (myyjiä kun ovat) sanoivat fiksusti, että rintaliivien kaveriksi kannattaa hankkia useammat alaosat. Ja totta. Tulen varmasti käyttämään rintaliivejä enemmän, jos mätsääviä alaosia on useampi pari.
Mullistavaa tällä shoppailukerralla oli se, että hylkäsin kaikki ajatukset käytännöllisyydestä ja fokus oli täysin siinä, että miellyttivätkö vaatteet omaa silmääni. Yllättävää, että siitä huolimatta alusvaatesettini ovat tuntuneet mukavilta!
Vaikka boudoir-kuvauksissa yksi ajatus on oppia arvostamaan itseään ja näkemään itsensä kauniina juuri sellaisena kuin on, näin hieman vaivaa ollakseni kohtuullisen hyvässä kunnossa kuvauspäivänä. Välttelin pari viikkoa ennen kuvausta sipsejä ja ranskalaisia ja ensimmäistä kertaa sitten koronan alun kävin bodypump-tunneilla. Tiedän, ettei näin lyhyessä ajassa saa ihmeitä aikaiseksi, mutta toisaalta tiedän myös, että oloni oli paljon mukavampi kuin herkutteluiltojen jälkeen olisi ollut. Perjantaina optimointini ei kyllä mennyt ihan putkeen: kaasoni ja bändikaverini Helmi julkaisi ensimmäisen biisinsä (tsekatkaa Spotifysta Ehkä Säkin Oot Okei) ja päädyin istumaan iltaa pitkälle yöhön. Se niistä kauneusunista!
Lauantai-ilta meni ihoa puunatessa ja pakkaillessa. Alusvaatteiden lisäksi pakkasin ohjeiden mukaisesti mukaan yhden mukavan vaatekerran eli farkut ja t-paidan, jossa kuvauksen voisi aloitella luontevasti. Lisäksi otin mukaan häämessuilta saamani sensuellin Change-aamutakin, läpikuultavan paitapuseron ja löysän topin, jossa hengailen kotona käytännössä aina. Tiesin myös, että Jannamarilla olisi rekvisiittaa kimonoista kauluspaitoihin.
Aamulla kiharsin hieman hiuksiani ja meikkasin enemmän kuin vielä kertaakaan tänä kesänä. Ihan hauska nähdä itsensä välillä laittautuneenakin! Hurautin Ruoholahteen ja kävelin aivan uskomattoman ihanassa aamussa löysissä vaatteissa, joista ei jäisi painaumia. Sain pienen hien päälle kiertäessäni rakennustyömaan, joka blokkasi tutun reittini Kaapelitehtaalle. Tästä syystä en ehtinyt jännittää ollenkaan itse kuvausta – ovelle vievän reitin löytymistä ehkä senkin edestä.
Ja niin oli itse kuvauksen aika! Pakko sanoa, että arvostukseni mallien työtä kohtaan nousi. Lähes kaikki asennot olivat yllättävän rankkoja. Selkä kaarelle, peppu taakse, leuka ylös, hartiat alas, kantapää irti maasta… Jos ihmettelet, miten kummassa jotkut onnistuvat näyttämään kuvissa niin huikeilta, voin tämän kokemuksen perusteella sanoa, että taustalla on luultavasti vaivannäköä ja lihastyötä!
Asentoon keskittyessä en ehtinyt keskittyä ilmeisiini tai vaikka ”Miltäköhän mahani näyttää?” ajatuksiin yhtään. Jannamarin seurassa oli helppo olla ja aika meni kuin siivillä! Välillä poseerasin seinää vasten, välillä ikkunan vieressä, välillä peiton päällä ja välillä tuolilla tai lattialla istuen. Välillä tajusin hymyileväni syystä, jota en itse täysin tunnistanut. Ehkä oli vain mukavaa antaa tunnelman viedä mukanaan! Ehkä oli vain mukavaa olla ammattilaisen ohjauksessa ja yllättyä kerta toisensa jälkeen siitä, millaisia poseerauksia kokeilimme.
On kyllä todella kiinnostavaa nähdä, millaisia kuvista tulee! Aamulla oli pari hetkeä, joissa tuntui olevan jotain taikaa ja joissa aavistelin itse ja Jannamari taisi aavistaa myös, että nyt tuli hyvä kuva. Hetkiä, joissa spontaani hymy nousi kasvoilleni, heilautin hiuksia juuri oikealla hetkellä tai jokin mystinen itsevarmuus poreili sisälläni katsoessani kameraan. Nämä ovat vain arvauksiani, mutta voisin vaikka vannoa, että joinain hetkinä olin vain fiiliksissä tästä kaikesta ja tiesin, että nyt tulee hyvä kuva.
Kuvauksen jälkeen jäin vielä nauttimaan mielessäni hyrisevästä hyväntuulisuudesta ja menin merenrantaan kahville. Seuraava pähkäiltävä asia lienee päättää, mitä kuvia teettää ja missä formaatissa!
Huh, mikä mammuttipostaus! Kirjoitin näköjään kuvauksen lisäksi ties miten paljon valmistautumisesta. Fiilistelin sitä ennen kuvausta ihan tarkoituksella, jotta saisin sessiosta mahdollisimman paljon irti. Vähän niin kuin häistäkin: itse juhlapäivän hurahtaessa ohi nopeasti kannattaa nauttia myös matkasta!
Ihanaa elokuuta juuri sinulle!
T. K
Matkalaulu 