Hei syyskuu! Ja kiitos elokuun lopussa juhlittujen kaverini häiden: tervetuloa takaisin, muiden kiireiden alle hautautunut hääfiilikseni!
Elokuu meni töiden vuoksi aivan hujauksessa. Tein monia itselleni uusia asioita hyvin tiukalla aikataululla, ja töiden läikkyessä iltoihin ei häähaaveilulle jäänyt juuri aikaa. Harmillisesti tämä tuntui kohdallani elokuun lopun häissä, joissa olin aivan naatti enkä läheskään yhtä energisen sosiaalinen kuin olisin normaalisti ollut. Onneksi häätunnelmista pystyi nauttimaan joka tapauksessa: fiilistelin musiikkia, ihastelin mielessäni morsiamen iloista olemusta ja nautin siitä, miten päivä (aamun stressipiikkien jälkeen) soljui eteenpäin omalla painollaan ja sain yhdessä ystävieni kanssa juhlistaa rakkautta ja kesän viimeisiä päiviä.
Aamun stressipiikkeihin liittyen: Mistäköhän se johtuu, että häihin lähteminen on ainakin itselläni ihan mahdotonta kohellusta? Vaikka valmistautumiselle varaisi tunteja aikaa, jotain yllättävää pääsee kuitenkin tapahtumaan. Ei ollut suinkaan ensimmäinen kerta, kun juoksin kauppaan ostamaan sukkahousut, tein häälahjatilisiirron matkalla kirkkoon ja sovittelin mekon päälle eri pitkähihaisia aivan viime hetkillä. Luulisi tähän ikään mennessä jo oppineen jotain!
Mutta asiaan 🙂 Elokuun lopun häitä juhlittiin Asikkalassa Lehmonkärjessä. Asikkalan kirkko sijaitsi pienen mäennyppylän päällä kauniilla pihamaalla, ja kirkon sisältä paljastui ehkä jopa hieman Notre Dame -henkisiä puukoristeita.
Vihkimisen jälkeen juhlat jatkuivat Lehmonkärjessä, tarkemmin ottaen Isohaapa-tilassa. Tuo juhlatila on itse asiassa varsinainen syy, miksi aloin tätä kirjoitusta kasaamaan. Uskon nimittäin, että se on vallan mainio juhlapaikka monille muillekin häille! Näkymät Päijäntäälle, mahdollisuus omiin juomiin, hyvät paikat potrettikuville aivan juhlatilan ympäristössä, iso pihamaa, mahdollisuus majoittua alueen mökeissä… Eikö tämä ole juurikin sitä, mitä moni hääpari kaipaa?
Minulla ei ole kovin hyviä kuvia sisältä juhlapaikasta, mutta selailkaa Lehmonkärjen sivuja niin saatte käsityksen sisätiloista ja alueen muista juhlatiloista. Paikka oli kuitenkin yleisilmeeltään hyvin siisti, eikä vaadi ainakaan minusta mitään suurempia ponnistuksia koristeiden saralla, kuten tuolihuppuja tai hallaharsoa kattoon. Ja voin jopa kehua Isohaavan vessaa, se oli todella siisti!
Kiinnostava piirre juuri tässä juhlatilassa oli tanssipaviljonki eli varsinaisesta juhlatilasta erillään oleva tila tansseille. Tämä oli minusta äärettömän kätevää! Bändi voi roudata ja tehdä soundcheckinsä rauhassa sivummalla, eikä pöytiä tarvitse raivata pois tanssilattian tieltä. Kulku tanssipaviljonkiin on katettu, joten tilasta toiseen siirtyminen sujuu vaivattomasti jopa vähän huonommassa säässä. Lisäksi se osa juhlaväestä, jonka tanssijalka ei vipata ja joka ehkä mieluummin uppoutuu keskusteluihin toisten vieraiden kanssa, voi jatkaa tätä soitannasta häiriintymättä.
Puhumattakaan tanssipaviljongin tunnelmasta! Paviljongista, kuten Isohaavasta muutenkin, on näkymät järvelle ja paviljonkia kiertävät penkit huokuvat lavatanssien tunnelmaa. Siellä pääsi todellakin kiinni kesähäiden tunnelmasta! Itse en jaksanut tanssia joka biisissä, mutta istuin penkeillä ja imin itseeni ihanaa kesätunnelmaa.
Sellaisia häätunnelmia tälle kesälle! Oli ihanaa päästä häihin ja elää mukana tuoreen avioparin ilossa. Toivottavasti tästä postauksesta on iloa jollekulle juhlapaikkaa kuumeisesti etsivälle!
Näen omalla häärintamallani pieniä piristymisen merkkejä, sillä aivan pian koittaa hetki, jolloin häihimme on vuosi aikaa (taas, heheh)! Suunnitteilla on ainakin sesongin kukkatarjontaan tutustumista, säiden kyttäilyä ja yleistä syyshäiden suunnitteluun virittäytymistä. Tästä se lähtee (taas, heheh)!
Kaikkea hyvää sinun syksyysi!
T. K
Matkalaulu 