Se paljastui jään ja lumen alta. Se tuli auringon ja valoisampien iltojen mukana. Se tuli pääsiäisen väreissä. Se tuli Häät-blogiyhteisön kanssabloggaajien kanssa käytyjen puheluiden myötä. Se murtautui esiin jostain pilvisen taivaan keskeltä kirkkaasti hehkuen. Innostus. Toivo. Halu kirjoittaa!
Toivo.
Se tuli ennen kaikkea Ylen mainion koronalukuja seuraavan sivuston kautta. Ennuste laumasuojan saavuttamishetkestä on sahannut siellä sun täällä, mutta viimepäivinä sitkeästi elokuun – jopa heinäkuun – puolella. Optimistisesti uskon, että rokotevalmistajat saavat tuotantonsa alkukuprut selätettyä, uusia rokotteita hyväksytään markkinoille ja kesä tekee saman ihmetempun kuin viime vuonna ja tartunnat alkavat painua alaspäin. Okei myönnetään, virusmuunnokset aiheuttavat jos jonkinmoista huolta, mutta jokin on saanut minut viime päivinä silti hylkäämään kevättalvella vallinneen skeptisyyteni. Huomaan aivojeni alkaneen askartelemaan hääsuunnitelmien parissa kuin varkain! Hauskaa!
Se tuli, kun kävin ostamassa pääsiäisen kunniaksi kukkia läheisestä kukkakaupasta. Reissun päätteeksi päätin tutkailla heidän Instaragmiaan, ja huomasin, että he tekevät oikein kauniita hääkimppuja. Se sai minut muistamaan, että kimppua ja muita sidottavia kukkia ei ole vielä tilattu. Eikä kakkua eikä edes vihkijää.
Vihkijän varaamista yritin kyllä jossain vaiheessa, mutta DVV sivuilla homma oli tehty kummallisen vaikeaksi. Kävin työkoneella katsomassa erästä heidän lähettämäänsä viestiä, mutta päätin vastata siihen myöhemmin. Virhe – en enää päässyt viestiin uudestaan käsiksi.
Häiden järjestely on tosiaan ollut taka-alalla melko pitkään. Ei ole houkuttanut tehdä varauksia vain peruakseni ne myöhemmin uudestaan. Kukkien ja kakkujen saaminen jostain muualta kuin ensisijaiselta vaihtoehdolta ei olisi maailmanloppu. Mutta nyt niidenkin varaaminen alkaa tuntua mielekkäältä! Ja vihkijähän on suorastaan välttämättömyys. Vieraitakin pitänee jossain kohtaa muistuttaa uudesta syyskuun juhlapäivästämme.
Innostus ja halu tarttua toimeen väreilevät jossain takaraivossani. Ehkä tämä tästä!
Tsemppiä ja toivorikasta kevättä juuri sinulle!
T. K
P.S. Kiitos kaikille, jotka ovat sitkeesti käyneet täällä lukemassa, vaikka päivitystahti onkin hiipunut! ❤ Se merkitsee minulle paljon.
Matkalaulu 