Hässäkkää häiden alla

Huh, tämän postauksen aloittaminen tuntuu poikkeuksellisen raskaalta syystä että en oikeastaan välittäisi palata häitä edeltävään härdelliin edes omassa päässäni 😀 Ei se nyt mikään maailman raskain asia ollut, mutta olen iloinen, että häitä edeltävät viikot ovat takana päin. Oli monta yötä, joina tiesin nukkuneeni todella vähän. Kävin vain kertakaikkisen ylikierroksilla.

Kirjoitin elokuussa hääsuunnittelun tehoviikosta, jolloin nakutimme hommia eteenpäin mukavan tasaisella yksi juttu per päivä -tahdilla. Seuraavat kaksi viikkoa eivät enää noudattaneet samaa kaavaa, vaan monta juttua tuntui olevan käynnissä jatkuvasti limittäin ja lomittain. En enää oikein edes muista, mitä kaikkea teimme ja milloin.

Hoidettavia asioita olivat:

  • juomavalintojen lukitseminen ja määrien arviointi
  • kakun lukitseminen
  • iltapalan lukitseminen ja määrien arviointi
  • Kalastajatorpan laskun maksaminen
  • istumajärjestyksen suunnittelu
  • pöytäkartan tekeminen
  • paikkakorttien tekeminen
  • erikoisruokavalioiden kommunikointi Kalastajatorpan suuntaan
  • erikoisruokavaliollisten paikkojen ilmoittaminen
  • paikkakorttien järjestäminen kirjekuoriin pöytäkunnittain
  • pöytänumeroiden tekeminen ja niihin sopivien tekstien etsiminen
  • päivän kulun läpikäynti kaasojen kanssa
  • päivän kulun läpikäynti bestmanin kanssa
  • päivän kulun läpikäynti molempien perheiden kanssa
  • päivän kulun läpikäynti valokuvaajan kanssa
  • päivän kulun läpikäynti bändin kanssa
  • päivän kulun läpikäynti kukkaistytön kanssa
  • pienten tehtävien delegointi
  • seremoniamestarin eli bestmanin välttämättömien juontojen suunnittelu
  • tutustumisleikin suunnittelu kaasojen kanssa
  • kenkäleikin suunnittelu kaasojen kanssa
  • leikkien kääntäminen englanniksi
  • pöytiin tulevien random-kysymysten kääntäminen englanniksi
  • random-kysymysten tulostaminen ja leikkely lapuiksi
  • menukortin suunnittelu ja tulostaminen
  • ohjelmalehtisen suunnittelu ja tulostaminen
  • vieraskirjan täyttöohjeiden suunnittelu ja tulostaminen
  • laittautumisaikataulun suunnittelu
  • seremonian kulun vahvistaminen notaarin kanssa
  • avioehdon allekirjoittaminen OP:n konttorissa
  • floristin kukkatoimituksen ajankohdan vahvistaminen
  • pöytiin tulevien kukkien noudon ajankohdan vahvistaminen ja hoito-ohjeiden selvittäminen
  • vieraskirjan hankinta
  • vessakorien sisällön hankinta apteekista ja Prismasta
  • huulipunan hankinta
  • kineesioteipin hankinta rintojen teippausta varten
  • kukkaistytön heittelemien kukkien hankinta
  • maljakon lainaaminen morsiuskimpulle
  • korin lainaaminen kukkaistytölle
  • käynti koekampauksessa
  • käynti parturissa
  • käynti mekon sovituksessa Lahdessa
  • toinen käynti mekon sovituksessa Lahdessa
  • hääpäivän aamun kampaamolle mukaan tulevien aamiaistarpeiden hankinta
  • taustamusiikiksi tulevan Spotify-listan täydentäminen
  • koristeiden esillepanon ohjeistus Kalastajatorpan väelle
  • pöytiin tulevien kukkien asettelu maljakoihin
  • laittautumiseen mukaan tarvittavien juttujen (hammasharja, piilolinssit, puhelimen laturi jne.) pakkaaminen
  • hotellissa yöpymiseen tarvittavien juttujen ja sunnuntaiaamun vaatteiden pakkaaminen

Okei huh apua. Mutta toisaalta oli hyvä alkaa kirjoittaa tätä auki! Ymmärrän nyt paremmin, miksi syke oli jonain päivinä koholla. Lisäksi listaa lukiessa olen erittäin ylpeä siitä, miten vähän asioita lopulta unohtui tai jäi puolitiehen. Raivasin varmaan viikkoa ennen häitä eteisessämme olevan senkin tyhjäksi ja aloin keräillä siihen tarvittavia asioita. Jos senkki olisi tyhjä, kaikki tarpeellinen olisi mukana. Hyvä taktiikka näköjään! Ainut unohtunut asia olivat vessakoreista puuttuneet vanupuikot ja kuukautissuojat. Se kyllä hieman nolottaa! Toivottavasti niiden puuttuminen ei aiheuttanut kenellekään turhia vaikeuksia. Unohtuneet jutut kävivät mielessäni moneen otteeseen, mutta jostain syystä en ollut kirjoittanut niitä ylös enkä myöskään täydentänyt vessakoriin heti asian tullessa mieleen.

Moni listan kohdista näyttää jälkikäteen katsottuna siltä, että olisihan homman voinut hoitaa aikaisemminkin. Ehkä! Syytän tilanteesta osittain koronaa: ei huvita esimerkiksi ostaa vieraskirjaa tai suunnitella leikkejä, jos näyttää siltä, että juhlat saatetaan joutua perumaan. Lisäksi kaikki aikatauluihin ja tehtäviin liittyvä delegointi oli mahdollista vasta elokuun loppupuolella olleen Kalastajatorpan tapahtumakoordinaattorin kanssa pidetyn suunnittelupalaverin jälkeen. Bongaan listalta avioehdon asiana, jonka tiedän, että olimme aikeissa tehdä hyvissä ajoin ennen häitä, mutta joka jäi saamattomuuttamme turhan viime tippaan. Samaa voisi sanoa Spotify-listasta.

Täytyy vielä sanoa, että hommat eivät olisi mitenkään onnistuneet, jos olisin yrittänyt hoitaa kaiken yksin. Koska olen tykännyt hääsuunnittelusta, oli lähes koko suunnitteluaika sellaista, että minä tein suurimmat selvittelyt ja lopulta vain kysyin sulhasen mielipidettä lopullisista vaihtoehdoista. Sama homma ei voinut jatkua enää lähellä häitä. Aika olisi vain loppunut kesken. Oli jotenkin tyydyttävää tehdä sulhaselle paperille tehtävälista. Sulhanen vastasi lopulta:

  • yhteydenpidosta notaarin kanssa
  • yhteydenpidosta Kalastajatorpan kanssa
  • yhteydenpidosta OP:n kanssa
  • menun, ohjelmalehtisten ja vieraskirjaohjeistuksen suunnittelusta
  • kaikkien tulostettavien juttujen tulostamisesta
  • paikkakorttien järjestämisestä

Olikohan siinä kaikki? Toki yhteydenpitoon liittyneistä asioista tein jotain metatyötä itsekin tyyliin: ”Muista kysyä, että miten siivoaminen järjestyikään, mitä siihen liittyen kuuluikaan meille?”.

Täytyy sanoa, että kaaso M eli siskoni oli loistava taustatuki kaikissa asioissa, joita emme itse saaneet hoidettua syystä taikka toisesta. Hän esimerkiksi tulosti ja leikkeli englanninkieliset random-kysymykset, joita sulhanen ei saanut temppuilevan tulostimen vuoksi tulostettua. Hän nappasi talteen todistajana toimineen toisen siskoni passin, koska siskoni on tunnettu hajamielisyydestään. Hänen poikaystävänsä nouti kukkaistytön ajoissa paikoille ja vahti häntä kuvausten ajan. Hän toi isäni kanssa meille isoja ruskeita muovilaatikoita, joihin pakata kaikki tavarat. Hän pyöritteli luultavasti monia muitakin perheeseeni liittyneitä järjestelyitä sujuvasti taustalla.

Kaaso H taas teki onnistuneesti samaa bändin suhteen ja kaiken muun ohella vielä lauloi ihanasti lukuisissa biiseissä, kuten esimerkiksi häätanssissamme. Hän oli toisissa häissä kaasona aiemmin kesällä ja osasi herätellä meidät muut hyvissä ajoin tajuamaan sen, miten paljon hommaa ja mietittäviä asioita hääpäivään voi kaason näkökulmasta liittyä. Todella tärkeä oivallus! Se oli oikeastaan lähtölaukaus kaikelle muulle työnjaolle ja sille, että koetimme mahdollistaa sen, että kaikki saivat keskittyä yhteen juttuun. Bestman esimerkiksi vastasi juonnoista emmekä kuormittaneet häntä millään tavaroiden roudaamiseen tms. liittyvillä asioilla.

Minun perheenjäsenilläni oli kaikilla jokin yksittäinen pieni homma. Yksi siskoistani toimi todistajana, toinen ajoi yöllä pakua, jotta bändini sai roudattua. Äitini lainasi maljakon ja korin kukkaistytölle. Isäni ajoi pakua päivällä, kun bändi roudasi juhlapaikalle, ja piti lyhyen puheen. Tein kaikista juhlaan liittyvistä ohjeista selkeät listaukset. Yksi ohjeistuksista oli tällainen:

  • Kampaus aikataulutettu klo 11.30-12.30, paikalle mieluusti jo ennen
  • Perhekuvaus alkaa Pyöreän Salin läheisyydessä (pihalla jos sää sallii) klo 14, paikalle viim. 13.50
  • Bändin kamojen kuskaaminen Otaniemeen. Bändi alkaa purkaa kamoja sukkanauhan heiton jälkeen eli heti tilaisuuden päättyessä. Osoite on xxxxx. Joku bändiläisistä voi tulla kyytiin opastamaan. Sen jälkeen auton voi ajaa minne ikinä on järkevintä.

Olisi ollut mukavaa käydä asiat läpi perheeni kanssa ennen häitä kasvotusten, mutta harmillisesti sille ei ollut aikaa. Onneksi homma toimi hyvin näinkin! Mutta haluan painottaa, että satsasin selkeään kommunikointiin todella paljon ja ilmeisesti se kannatti, sillä kaikki sujui mainiosti.

Hieman yllättäen meillä oli myös pari kahnausta sulhasen kanssa. Yksi syntyi, kun pohdimme notaarin kysymystä siitä, että tulisiko meille sormusten vaihtoa. Hän oli jotenkin vakaasti sitä mieltä, että kun hänelle ei tule uutta sormusta, ei mitään sormiin pujottelua tarvita. Tai ehkä korkeintaan minulle. Ja että ei hänen kavereillakaan ole ollut mitään sormusten vaihtoa – mitä järkeä se olisi sama sormus ottaa pois ja laittaa takaisin?

Keskustelu tuli kyllä ihan puun takaa! Mutta osoitti jälleen kerran sen, ettei voi luottaa siihen, että itselle itsestäänselvä asia on sitä myös toiselle. Keskustelu on kultaa! Yhteydenotto kavereihin paljasti, että kyllä vain yhdenkin sormuksen omistaneet tyypit olivat vaihtaneet sormuksia. Lopulta bestman ja kaasosiskoni taisivat saada sulhasen vakuuttuneeksi siitä, että hänelle oli jostain syystä jäänyt epätyypillinen (en tarkoituksella sano, että väärä, sillä eihän sormus ole mikään välttämättömyys) kuva asiasta.

Toinen kahnaus koski tulostettavia asioita. Sulhasen työpaikalla ei ollutkaan niin paksua paperia kuin hän muisteli, mikä hiersi minua hieman, mutta jälkikäteen ajateltuna oli ihan naurettava juttu. Saimme myös ohuesta paperista söpöt pienet menukortit ja ohjelmalehtiset, joita jaettiin muutama per pöytä.

Pahin bridezilla-hetkeni ei kuitenkaan liittynyt paperin paksuuteen vaan morsiuspukuuni. Ajoimme tiistaina kaasojen kanssa Lahteen opettelemaan puvun pukemista ja tsekkaamaan, oliko kaikki mennyt korjausompeluissa suunnitelmien mukaan. Kävi ilmi, että kehossani oli sen verran puolieroja, että lantion kohdalta piti joko lyhentää tai poistaa (en enää muista) tukiluita, jotka aiheuttivat pientä ruttua. Sovimme, että tulisin torstai-iltana noutamaan puvun.

Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä jokin kaihersi mieltäni, ja siinä neljältä valvoessani olin oudon varma siitä, että mekon helma oli pönöttänyt jotenkin hassun tönkkönä ja heilahdellut ympäriinsä -toki mukavan helposti- mutta myös liian vanhojentanssimekkomaisesti. Öinen mielikuva korjausommellusta mekosta tuntui vieraalta. Epäilin jopa, että mekkoon oli lisätty vanne.

Aamulla pohdin, että olenkohan väärässä ja kuvitellut vain kaiken. Lopulta karistin pois suomalaisen kainostelun siinä pelossa, että asia harmittaisi jälkikäteen. Sain mukavan näppärästi sovittua, että tulisinkin noutamaan mekkoa jo torstaina päivällä: tällöin ompelija voisi tulla paikan päälle ja korjata, jos jotain korjattavaa olisi.

Saadessani mekon päälle olin vähällä nauraa. Ja nimenomaan itselleni! Olin öisissä kauhukuvissa nähnyt mielessäni ainakin neljän metrin säteellä ponnahtelevan helman. Mistään sellaisesta ei kuitenkaan ollut kyse. Jokin hienovarainen ero aiempaan verrattuna mekossa kuitenkin oli. Ehkä oikea pituus teki sen, että mekko laskeutui eri tavalla kuin mitä silmäni oli tottunut näkemään. Tilanne ratkesi sillä, että alta poistettiin yksi kerros tylliä. Omasta mielestäni se muutti mekkoa ehdottomasti parempaan suuntaan! Olen iloinen, että luotin vaistooni. Onneksi tyllikerroksen poistaminen ei myöskään tehnyt liikkumisesta vaikeaa, mikä oli pieni muutokseen liittyvä uhkakuva. Kaikki kääntyi parhain päin!

Jotta homma ei olisi liian yksinkertainen, sain mekkoa sovitellessani töistä puhelun ja tiedon siitä, että eräs homma olisi hoidettava kiireisesti. Pohdin hetken, että olisiko se mahdollista, ja totesin lopulta, että olisi. Nappasin mekon matkaan, ostin Renkomäen ABC:ltä smoothien ja tien sieltä käsin kaksi tuntia töitä ilman hiirtä ranteet ja niska kipeänä. Kaiken kukkuraksi sain vielä tietää, että olin ymmärtänyt erään asian väärin ja mokannut todella kiusallisella tavalla. Auts. Onneksi saimme kuitenkin homman purkkiin ja vaikka ylitin parkkiaikani vartilla, en ollut saanut sakkoja. Huh.

Saavuin kotiin aivan nääntyneenä ja moka painoi yöllä mieltäni niin paljon, että aamulla vielä avasin koneen ja lähetin viimeiset pahoittelut matkaan. Onneksi tiistaina minua odottivat ymmärtäväiset ja ihanat kollegat ❤

Perjantaiaamun ja häiden aaton valjetessa lähdin noutamaan pöytiin pulloihin tulevia kukkia. Tästä hetkestä kaikki muuttui paljon konkreettisemmaksi ja innostus sai tilaa – kukat olivat aivan upeita ja aamu mitä kaunein.

Summa summarum, olisi ollut hauska viettää häitä edeltävät viikot hieman rennommissa merkeissä ja esimerkiksi fiilistellä perheeni kanssa tulevaa. Näin homma sattui menemään, ja onneksi lopulta kaikki sujui paremmin kuin hyvin. Ehkä hikipäässä kaiken pohtiminen lopulta kannatti! En kuitenkaan suosittele sitä, vaan tehkää te armaat tulevat hääparit homma jotenkin toisin 🙂

t. K

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s