Paljon pieniä yksityiskohtia, vähänlaisesti koristeita

Hyvää alkanutta vuotta kaikille! Toivottavasti olette voineet hyvin!

Aika huimaa, että tämä blogi on ollut olemassa jo viidellä eri vuodella! Josko kohta saataisiin homma pakettiin. Sitä ennen kuitenkin muutama sananen häidemme pienistä yksityiskohdista.

Olen jo pitkään harrastanut hääblogien lukemista, jopa ennen omia kihlojani. (Sivuhuomiona: Nyttemmin ehkä vähemmän! Tuntuu, ettei blogeja oli niin paljon kuin muutama vuosi sitten, mihin varmaan vaikuttaa Instan nousu. Vinkatkaa omanne, uutta luettavaa on aina kiva löytää!) Jos en ihan väärin muistele, tuolloin bloggaajia puhututti paljon koristeiden askartelu. Pompomit taisivat olla iso hitti!

Meillä sekä ensimmäinen että lopullinen juhlapaikka olivat molemmat sen verran isoja ja juhlallisia tiloja, että totesimme sulhasen ja äitini kanssa yksissä tuumin, että koristeet näyttäisivät todennäköisesti aika hassuilta. Ilmapallot, pompomit, kukkavanteet ynnä muut olisivat helposti näyttäneet orvoilta ja yksinäisiltä. Niitä olisi pitänyt olla tosi paljon! Käytännössä meillä ei siis ollut mitään, minkä funktio olisi pelkästään ollut tilan koristaminen (ellei kukkia lasketa). Asiaan vaikutti isosti se, ettei meistä kumpikaan ole innokas nikkaroija tai käsityöihminen. Meillä kävi tuuri, että juhlapaikastamme löytyi kauniita kynttilänjalkoja sekä maalausteline pöytäkartalle — meistä ei ehkä olisi ollut niitä metsästämään.

Pöytänumerot, paikkakortit ja pöytäkartan voi kuitenkin jossain määrin lukea koristeiden joukkoon. Ainakin niissä näkyi meidän kädenjälkemme! Tai tarkemmin sanottuna minun kädenjälkeni. Sulhanen kuitenkin vaikutti taustalla: hän halusi alusta asti häidemme väreiksi burgundia ja tummansinistä. Burgundia toimme esiin kukissa, mutta sininen on haastava väri kukkiin. Niinpä oli luontevaa hyödyntää sitä paperituotteissa, jotka kaikki olivat valkoista kartonkia sinisellä kaunokirjoituksella höystettynä. Vähän haaveilin, miltä tummansininen kartonki vaikka kultatussilla olisi näyttänyt, mutta ainakin olimme linjassa kutsujemme kanssa.

Olin jostain syystä päättänyt tehdä paikkakortit itse. Olin sellaisen oudon kuvitelman vallassa, että kai nyt vähintään sen verran pitäisi askarrella. Mikäli muistikuvani eivät aivan petä, häitä edeltävässä kiireessä kirosin päätöstä useampaan otteeseen. Koronan takia ilmoittautuminen oli vasta hyvin lähellä häitä, joten liian paljon paikkakorttien askartelun kanssa ei kannattanut olla etukenossa. Osasta korteista tuli nättejä, osasta riittävän hyviä ja osa oli sellaisia, joihin en ollut kovin tyytyväinen. Kiireessä en kuitenkaan jäänyt murehtimaan asiaa liiaksi: kunhan ihmiset löytäisivät paikkansa ja nimet olisi kirjoitettu oikein. En tainnut ottaa uusiksi kuin muutaman kortin. Ja niitä oli muuten sata (tai ehkä tarkalleen 99)! Hommaan meni muistaakseni kolme tai neljä iltaa, joten ihan pikkujutusta ei ollut kyse.

Vieraan ottama kuva paikkakortista. Päädyin revittyihin reunoihin siksi, etten olisi millään osannut leikata tasaisen suoria sivuja menettämättä hermojani 😀

Sininen kaunokirjoitus näkyi myös pöytänumeroissa eli meidän tapauksessamme kukkapulloissa roikkuvissa lapuissa. Kuten alla olevassa kuvassa ehkä hailakalla näkyy, numeron alla oli pieni tekstinpätkä. Laput oli kiinnitetty sinisellä nauhalla, joka näin jälkikäteen ajateltuna olisi voinut olla leveämpääkin.

Kuva: Taika Lehtimäki (tökerö rajaus minun käsialaani)

Pöytänumeron tekstipätkässä päästään otsikossa lupailtuihin pieniin yksityiskohtiin! Laitoimme teksteihin nimittäin jonkin verran ajatusta: kaikissa oli lainaus kirjasta, biisistä tai sarjasta, josta me molemmat pidämme. Laitoimme lainauksen vielä osumaan yksiin pöydän seurueen kanssa. Esimerkiksi mieheni lapsuudenystävien pöydässä luki meillä paljon soivan Anssi Kelan Nummela-biisistä ”Kävelytän koiraa ja mieleen palaa vuodet parhaimmat.” Meidän pöydässämme luki Game of Thronesista lainaus ”Moon of my life, My Sun and Stars” ja bändikavereideni pöydässä F1-dokkarisarjasta Kimin huikea laini ”It’s more like a hobby for me. So, obviously, I don’t need to do it if I don’t want.” Herkkupöydässä luki ”Have a biscuit, Potter” ja bestmanin pöydässä How I Met Your Motherista ”Think of me like Yoda, but instead of being little and green I wear suits and I’m awesome. I’m your bro—I’m Broda!

Olen näihin todella tyytyväinen! Oli kiva väläyttää kautta vieraille, millaisen pop-kulttuurin keskellä olemme kasvaneet ja mistä erityisesti pidämme. En tiedä, miten moni lopulta kiinnitti teksteihin huomiota, mutta ainakin meillä oli sulhasen kanssa hauskaa. Pöytänumerot ovat teipattuna vieraskirjamme kansien väliin yhdessä saamiemme korttien kanssa, mikä tuntuu loistavalta paikalta säilöä pieni yksityiskohta juhlasta.

Toinen paikka pienille yksityiskohdille oli pöytäkartta. Ollakseni rehellinen, totesin heti alkajaisiksi, että noin sadan nimen kirjoittaminen siististi olisi mahdoton tehtävä. Viimeistään nimessä 88 tulisi virhe ja homma pitäisi aloittaa alusta tai paikkailla jotenkin. Ei hyvä.

Joten keksin ovelan suunnitelman! Mitäpä jos nimien sijaan kirjoittaisi jotain pöytäkuntaa kuvaavaa? Kuten vaikka ”morsiamen vanhemmat, kummit ja sisarukset perheineen”? Sulhasen hyväksynnän jälkeen päätin toteuttaa suunnitelman. Aika monen kaveriporukan kohdalla päädyin käyttämän Whatsapp-ryhmien nimiä, mikä toi hommaan oman humoristisen lisänsä. Erään pöytäkunnan nimenä luki Chicagon ghettoperseet ja toisen Höpönassukat. Tietojeni mukaan kaikki löysivät onnistuneesti perille ja näin kartan vilahtavan myös Instagramin stooreissa, joten ehkä valinta ei mennyt täysin metsään! Jos haluat mennä sieltä, missä aita on kohtuullisen matalalla, voin suositella lähestymistapaani.

Kurkistus pöytäkarttaamme, kuva minä.

Aika monesti kuulee sanottavan, että hääpari haluaisi tehdä ennen kaikkea itsensä näköiset häät. Häihin liittyy tuhottoman paljon vakiintuneita käytäntöjä ja perinteitä, joiden keskellä voi olla vaikea muistaa, mikä on itselle tärkeää tai luontevaa. Uskon, että meidän häissämme oli paljonkin sitä jotain mystistä meidän näköistä — ehkä juuri näiden yksityiskohtien kaltaisissa jutuissa.

Ihania talvipäiviä!

T. K

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s