*kaikki postauksen kuvat ovat vieraiden otoksia tai niistä rajattuja osia*
Suomessa taidetaan tyypillisesti suunnitella häitä kahdella tyylillä. Ensimmäisessä varataan tila, johon saa tuoda omat juomat, mutta myös vastataan monesta muusta asiasta itse. Toinen versio taas on ravintolahäät, jossa alkoholi – ja aika moni muu asia – maksaa, mutta itse huolehdittavien yksityiskohtien määrä pienenee huomattavasti. Käytännössä ostetaan siis vaivattomuutta.
Meidän häämme edustivat jälkimmäistä lähestymistapaa. Jos muistelen oikein, ravintolahäät eivät varsinaisesti olleet meille mikään erityinen haave. Meidän vierasmäärällämme (jos kaikki kutsutut olisivat tulleet, olisi meitä ollut 120 henkilöä) pääkaupunkiseudulla ei vain tuntunut juurikaan olevan omien juomien tiloja. Lopulta päädyimme valitsemaan juhlatilaksemme Hotelli Lepolammen, mikä käytännössä tarkoitti ravintolahäitä. Koronarajoitusten vuoksi emme voineetkaan lopulta juhlia Lepolammella ja vaihdoimme juhlapaikkaa vain hieman yli kuukausi ennen juhlapäiväämme Hilton Helsinki Kalastajatorpan Pyöreään Saliin, mutta ravintolahäiden konsepti jatkui.
Eri juhlapaikkoja kilpailuttaessani kävi selväksi, että ravintolahäätkään eivät ole kaikki yhdestä puusta. Jotkut toimijat tarjoavat tiettyyn hintaan kaiken mahdollisen, toiset taas veloittavat kaiuttimien viemisestä pihalle, heiltä varastoista löytyvien koristeiden käyttämisestä ja lisäävät laskuun vielä erikseen rivin, joka kertoo paljonko narikasta huolehtimisesta veloitetaan. Itse pidän enemmän siitä, että kaikki tuntuu kuuluvan hintaan, vaikka hinta olisikin vähän korkeampi. Kannattaa myös varautua siihen, että lisätunnit ja iltapalat eivät irtoa halvalla.
Olen iloinen, että päädyimme lopulta Kalastajatorppaan! Hyvin tiukalla aikataululla kaikki järjestyi paremmin kuin olisimme osanneet toivoa. Viitteitä siitä näkyi jo viestittelyn alussa: Kalastajatorpan edustaja vastasi kysymyksiimme hyvin kattavasti ja selkeästi, mitä ei ikävä kyllä voi sanoa kaikista juhlapaikoista, joiden kanssa kävin hääsuunnittelun aikana keskusteluja. Heidän hinnoittelunsa oli selkeää ja läpinäkyvää ja he olivat erittäin halukkaita viilaamaan meille antamaansa tarjousta moneen otteeseen. Arvioimme hyvin tarkkaan iltapalojen ja alkoholin kulutusta, sillä häiden peruuntuessa (koronan uhka oli tuolloin enemmän läsnä kuin nyt) olisimme maksaneen tietyn prosenttiosuuden tarjouksen hinnasta.
Heidän avullaan hoituivat myös monet pikkuasiat, jotka olin henkisesti varautunut hoitamaan itse, mutta jotka ilolla pyyhin pois to-do-listaltani. He järjestivät käsidesit sekä herkkubuffan (kyllä, tilaan sai tuoda omia herkkuja!) ottimet ja kulhot. Käytettävissämme oli kauniit hopeiset kynttilänjalat sekä maalausteline pöytäkartalle. Tilassa oli tunnelmavalaistusta ja pihalla sähköä ulkovihkimisen äänentoistoa varten. Valkoiset pöytäliinat ja kauniit tuolit kuuluivat luonnollisesti pakettiin (yhteen aikaa monia hääbloggaajia tuntui stressaavan juhlapaikkojen tuolit, ja muistan lukeneeni kaikenlaisista tuolien huputtamisoperaatioista. Onkohan se jäänyt jo menneisyyteen?).
Käytettävissämme oli baarimikko koko juhlan ajan ja lämpimän ruoan tarjoilu järjestettiin suoraan pöytiin. Hovimestari osasi ehdottaa vihkimiseen hyvää varasuunnitelmaa sateen varalle sekä huolehti juhlan aikana kaikista toiveistamme esimerkillisesti. Niitä ei toki juurikaan ollut, ehkä kaksi kertaa taisimme kysäistä häneltä jotain.
Häätarjoulupostauksessa taisin jo kertoakin tyylikkäästä Kalastajatorpan järjestämästä yksityiskohdasta, jota en olisi osannut edes toivoa. Kakku katettiin omalle pienelle pyöreälle pöydälleen. Buffetpöydät siirrettiin pois ja kakku tuotiin sisään omassa pöydässään. Näin kakku ei kuulemma hukkuisi valtavan pöydän keskelle, vaan pääsisi paremmin esiin. Meidän aikataulullamme oli myös helpotus, että Kalastajatorpalla oli leipomokumppanit, joiden valikoimasta valita kakku. Omat aiemmat tarjouspyyntöni olivat jääneet vaille vastausta.
He hoitivat myös erikoisruokavaliot esimerkillisesti. Äidilläni on vehnäallergia eli hän ei saa syödä sellaisia paljon käytössä olevia aineita kuten glukoosisiirappi tai maltodekstriini. Useimmissa ravintoloissa näistä kysyttäessä saa vastaansa lähinnä hölmistyneisyyttä. Hehkutukseni kuulostaa varmaan ylitsevuotavalta, mutta en voi muuta sanoa kuin että olimme todella tyytyväisiä!
Meidän ei myöskään tarvinnut hoitaa koristelua tai siivoamista. Käytännössä toimme häidemme aattona perjantaina kamat laatikoissa paikoille, ja sunnuntaiaamuna nappasimme samaiset laatikot kyytiin ja huristelimme kotiin. Esillepano paikkakortteja myöten hoidettiin puolestamme. Olimme varmaan sopineet, että keräisimme joitain tavaroita talteen apureiden kanssa jo juhlan päätteeksi, mutta illalla kaikki tapahtui kuin itsestään enkä muista, että olisimme joutuneet hääräilemään sen enempää.
Yövyimme tilan yhteydessä olevassa hotellissa, mikä kuului hintaan. Oli mukava nähdä vieraita vielä seuraavana aamuna aamiaisella! Pisteet Kalastajatorpalle myös siitä, että saimme jatkaa iltaa spontaanisti parkkipaikkajatkojen merkeissä. Bändiläisenä haluan vielä nostaa esiin sen, että bändillekin löytyi iso huone, jossa vaihtaa vaatteita ja säilyttää tavaroita.
Ei voi muuta todeta kuin että meille ravintolahäät Kalastajatorpassa oli todella hyvä kokemus! He ylittivät odotuksemme monin tavoin. Ehkä osaltaan fiiliksissämme tuntuu huojentuneisuus siitä, että nopeasta buukkauksetta huolimatta kaikki järjestyi vaivattomasti. Pakettiin kuuluneet yksityiskohdat aina maalaustelineestä herkkubuffan kippoihin vain lisäsivät tuntemusta entisestään ja kevensivät kuormaamme.
Olen itse ilolla vieraana monenlaisissa häissä ravintoloista puutarhajuhliin (tai olisin, jos joku pitäisi sellaiset joskus :D). Yksi häissä kiehtova elementti on juuri se, miten samat juhlallisuudet voi toteuttaa lukuisin eri tavoin. Tämä tuntui meille hyvältä! Päästyäni eilen pitkästä aikaa häihin, muistin taas, miten ihanaa on häissä on ja miten mukava niihin on päästä mukaan, oli lokaatio sitten ravintola tai mikä tahansa muu juhlapaikka.
Tulevia juhlia ilolla odottaen!
T. K
Matkalaulu 