Ensimmäiset ekologisuusvinkit

Hei kaikille!

Mainitsin tässä kirjoituksessa, että pyrin omalta osaltani ehkäisemään ilmastonmuutosta pohtimalla arjessani tapoja, miten pienentää taloutemme hiilijalanjälkeä. Rakastan talvea ja pidän luontoa huikean upeana asiana. Minusta on meidän velvollisuutemme varmistaa, että myös tulevilla polvilla on mahdollisuus nauttia vähintään yhtä hyvistä elinolosuhteista kuin meillä on ollut. Pelkään ilmastonmuutoksen aiheuttavan dramaattisia muutoksia ekosysteemin lisäksi myös poliittiseen ilmapiiriin ja monien hyödykkeiden toimitusvarmuuteen. Elintaso, johon olemme tottuneet, ei ole mikään itsestäänselvyys enää edes muutaman vuosikymmenen päästä. Täältä voi käydä tutustumassa muutamaan lukuun, jotka avaavat, mitä ilmastonmuutos tarkoittaa esimerkiksi kahvin viljelylle.

Jotta tilanne ei tuntuisi liian synkältä, kannattaa levittää pienten suurten ilmastotekojen ilosanomaa omassa lähipiirissä ja toivoa, että ekologisemmat arkirutiinit lähtevät leviämään. Oman hiilijalanjäljen pienentäminen kannattaa nähdä positiivisena haasteena, josta voi saada onnistumisen iloa. En usko kenenkään voivan muuttaa käyttäytymistään, jos siitä puhutaan vain luopumisen ja arjen kurjistumisen kautta. Esimerkiksi minulle jokainen uusi arkeen juurtunut kasvisruokaresepti on pieni onnistuminen! Lisääntynyt kasvisruoan syöminen (ja parhaimmillaan jopa vegaanisen) on hyvä esimerkki ympäristöteosta, joka ei ole minusta tuntunut pahalta: olen löytänyt uusia hyviä raaka-aineita, ja olo on harvemmin lounaan jälkeen pöhöttynyt. Jos haluaa saada suuntaa-antavan kuvan omasta hiilijalanjäljestään, kannattaa kurkata vaikkapa Sitran laskuriin. Testin kysymyksistä voi saada hyviä ideoita hiilijalanjäljen pienentämiseen!

Tämän tekstin tarkoituksena ei missään nimessä ole paheksua kenenkään valintoja. Eri taloudet ovat erilaisia sekä arjessa että juhlassa. Jollekin parille ekologisemmat valinnat voivat sopia erityisesti ruokavalion kohdalla, toiselle vaikkapa kierrätysmateriaalien hyödyntämisessä. Tässä asiassa ei ole oikeaa tai väärää, enkä suosittele kenellekään täydellisyyden tavoittelua: siinä voi vain epäonnistua. Sen sijaan suosittelen omaksumaan tavan, jossa kysyy itseltään eri askareiden yhteydessä, voisiko tämän tehdä jotenkin ekologisemmin (ja hyvän valinnan tunnistaminen ei missään nimessä ole helppoa tai aina edes kuluttajalle mahdollista. Täällä Hesarin mainio juttu siitä, miten monet seikat vaikuttavat erilaisten joulukuusien hiilijalanjälkeen.). Joidenkin juttujen kohdalla voi ja joidenkin kohdalla ei. Mutta pikkuhiljaa meidän kaikkien ekologisemmista teoista tulee mukava potti tuhlaamatta jäänyttä energiaa ja materiaaleja.

Miten siis järjestää ekologisemmat häät? Tähän on varmasti monenlaisia vastauksia. Alla pieni listaus asioista, joita minulle on tähän mennessä tullut mieleen. Nimesin tämän postauksen optimistisesti Ensimmäisiksi ekologisuusvinkeiksi, sillä toivon voivani jossain vaiheessa esitellä teille uuden listan ideoita. Ja kertokaa ihmeessä, miten täydentäisitte tätä! Tämä on vasta alkua 🙂 Mutta piteimmittä puheitta, tässä tähän mennessä saamani ideat.

1. Harkitkaa, mitä juuri te tarvitsette

Tästä on hyvä aloittaa. Mitään ei tarvitse tehdä siksi, että luulee kaikkien muiden tekevän niin tai että se nyt vain kuuluu asiaan. Ei. Mikään laki ei määrää, että vieraslahjoja olisi pakko antaa, että häälahjoja olisi pakko antaa, että olisi pakko tarjota kolmen ruokalajin illallinen, että olisi pakko olla sekä kihla- että vihkisormukset…. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Nisti ja Nööri -blogissa oli hauska kirjoitus häiden turhakkeista!

2. Suunnittelkaa juhlapaikkakäynnit

Mikäli kuljette juhlapaikalle omalla autolla, on tietysti kaikista ekologisinta käydä siellä mahdollisimman harvoin. Koettakaa suunnitella etukäteen, mitä kaikkea pitää paikan päällä tarkistaa, ettei heti perään tarvitse tehdä uutta reissua. Monet bloggaajat ovat tehneet hyviä listauksia siitä, mihin kaikkeen kannattaa kiinnittää juhlapaikalla huomiota. Suosittelen lämpimästi pientä googlailusessiota aiheen tiimoilta!

3. Liha juhlapöydässä

Melko kätevä tapa pienentää juhlatilaisuuden hiilijalanjälkeä on tarjoilla kasvis- tai vegaaniruokaa. Tämä on myös hyvä tilaisuus näyttää ennakkoluuloisille ihmisille, että myös kasvispohjainen ruoka on hyvää ja juhlavaa! Saa nähdä, miten miten meidän juhliemme kohdalla käy. Itse voisin hyvinkin toivoa kokonaan kasvispohjaista menua, mutta poikaystävällä on tässä asiassa pientä muutosvastarintaa. Toisaalta, olisi aika ihanteellista, että lihaa ei enää jatkona nähtäisi arjen suurkulutettuna bulkkituotteena vaan juuri erityisiin juhlahetkiin kuuluvana harvinaisena herkkuna. Saa nähdä, ehtiikö maailma muuttua niin paljoa vuoteen 2020 mennessä!

4. Kuljetus vieraille

Mikäli iso joukko vieraita asuu samoilla seuduilla, voisi yhteiskuljetuksen järjestäminen olla oikein kätevä tapa pienentää hääjuhlan hiilijalanjälkeä, jos juhlapaikalle ei pääse julkisilla. Yksi bussi kuulostaa paremmalta kuin kymmenen taksia!

5. Sormukset kierrätyskoruista

Selailin eilen kuvia sormuksista, ja ah miten hienolla tavalla vanhoille koruille voi antaa uuden elämän! Oma rippiristini tuskin eksyy enää ikinä kaulaani, ja voisin hyvinkin hyödyntää sitä ja muita auttamatta käyttämättä jääviä korujani vihkisormukseni materiaalina. On selvää, että metalleja on maankuoressa rajallinen määrä, ja mitä vähemmän uusia kaivoksia tarvitsee perustaa, sen parempi.

GL-korun taidonnäyte muutostyöstä, kuva yrityksen Facebook-sivuilta

 

6. Kierrätetyt koristeet

Tätä helpottaa huomattavasti Facebookin hääryhmät! Parhaimmillaan säästää sekä rahaa, aikaa että vaivaa. Koska olemme ahkeria lukijoita, alan todennäköisesti väkertämään meille ruusuja kirjastojen eurolla myytävistä poistokirjoista.

Kuva täältä.

 

7. Kierrätetyt juhlavaatteet

Voisitko harkita hääpuvun ostamista käytettynä? Jos itse päädyn uuteen pukuun, tulen varmasti myymään sen eteenpäin! Esimerkiksi Lovebirds vaikuttaa oikein mielenkiintoiselta paikalta tutustua käytettyihin hääpukuihin! Ja jos äitisi puku on yhä tallessa, voisiko siitä saada materiaalia uuteen pukuun? Myös kaikenlainen lainaaminen on enemmän kuin suositeltavaa. Löytyisikö vaikka ystävältäsi sinulle päiväksi passeli häälaukku?

8. Hankintojen jatkokäyttö

Vaikka kuinka koettaisin kierrättää ja lainata, tulen varmasti myös ostamaan muutamia asioita uusina. Näiden hankintojen, kuten kenkien ja alusvaatteiden, kohdalla valitsen varmasti sellaiset, joille on käyttöä myös tulevaisuudessa.

9. Lennä fiksusti

Voihan lentäminen. Tämä viimeistään tekee monen hiilijalanjäljestä ties miten moninkertaisen siihen verrattuna, mitä se olisi ilman lentämistä. Auts. Tässä Kioskin videossa helposti sisäistettävänä muutama luku lentämiseen liittyen. Auts.

Olen matkustellut elämäni aikana jo niin paljon, ettei suurta matkakuumetta tällä hetkellä ole,  mutta muistan elävästi, miltä se tuntuu! Olen täysin samaa mieltä linkatussa videossa esitetystä ratkaisusta: Let’s make traveling epic again! Liika matkustelusta nauttiminen on ainakin omalla kohdallani arkipäiväistänyt siihen liittyvää positiivista jännitystä rajusti. Vähemmän ja hitaammin tekee matkustelusta taas jotain poikkeuksellista, mitä odottaa.

Mutta realistisia jos tässä ollaan, pakko myöntää, että jonnekin mekin todennäköisesti lennämme häämatkalle. Toivon kuitenkin, että voimme viipyä kohteessa pitkään eikä tarvetta toiselle aurinkolomalle tule heti uudestaan. Aion myös tutkailla erilaisia tapoja hyvittää hiilidioksidipäästöt (juu, anekaupaltahan se kuulostaa): sekin on parempi kuin ei mitään. Täällä Hesarin listaus eri vaihtoehdoista.

10. Hyödynnä teknologiaa

Tässä ratkaisu vähemmän DIY-henkisille pareille! Hyvin todennäköisesti vieraat löytävät perille navigaattoreiden avulla ilman tienvarsikylttejä, ja kutsut ja hääinfot hoituvat nykyaikana varmasti sähköisestikin. (Tässä voi varmasti toisaalta pohtia sitä, miten paljon eri vempaimet kuluttavat sähköä.) Fyysisten valokuvien jakamisen sijaan voi kaikille heittää kätevästi linkin kuvakirjastoon. Toisaalta, monet nauttivat siitä, miten laatikosta löytyvä kirjekuori tarkoittaa nykyään usein jotain erityistä. Itse olen myös tosi huono oikeasti tallentamaan digikuviani mihinkään, ja uusien koneiden ja alustojen myötä kuvat häviävät helposti jonnekin bittiavaruuteen. Tässäkin kohdassa on toisin sanojen monia hyviä tapoja toimia, mutta kannattaa ainakin harkita!

Tällaisia ideoita tällä kertaa! Yksi minua kovasti mietityttävä aihe on kukat, mutta kirjoitan siitä lisää, jahka tiedän aiheesta vähän enemmän. Kannattaa myös muistaa, että ekologisuus on vain yksi näkökulma ostopäätöksiin. Myös kotimaisuus ja käsityötaidon vaaliminen ovat kannatettavia arvoja. Jonkin asian tuottaminen Suomessa ei välttämättä ole aina kaikista ekologisinta, mutta paikallista työllisyyttä se voi hyvinkin lisätä. Kuluttajan rooli ei ole millään muotoa yksinkertainen! Tsemppiä hyvien valintojen tekemiseen!

Loppuun vielä kysymys häämessuilla käyneille! Erittäin harmillisesti näyttää siltä, että ehtisin molemmille Helsingin tammikuun messuista vain pariksi tunniksi sunnuntai-iltapäivästä. Ehtiikö siinä ajassa nähdä tarpeeksi, vai jääkö vain harmistus liian lyhyeksi jääneestä visiitistä? Kannattaako lippu ostaa vain parin tunnin vuoksi?

Suurkiitos sinulle, joka jaksoit lukea tämän pitkähkön tekstin tästä aiheesta! ❤

T. K

Kuka täällä kirjoittelee?

Hei kaikille, toivottavasti joulunne on sujunut leppoisissa merkeissä!

Olisiko lähestyvän vuoden 2019 kirjoitukset hyvä pohjustaa pienellä esittelytekstillä niiden kirjoittajasta? Joten disclaimer heti alkuun: tämä teksti ei kerro itse hääsuunnittelusta juurikaan, mutta ehkä valottaa hieman, minkälaisesta ajatusmaailmasta käsin näitä suunnitelmia edistetään.

Tätä blogia on tähän asti kirjoitellut 26-vuotias morsian, mutta täytän tammikuussa 27. Avioon tulen astelemaan 28-vuotiaana (kuten huomaatte, olen selkeästi lahjakas matemaatikko 😀 ). Sulhaseni on minua kolme vuotta vanhempi.

Olen kasvanut kylässä yhdessä Helsingin kehyskunnista ja koen vieläkin olevani tästä paikasta kotoisin, vaikka asuin monta vuotta toisaalla yliopistokaupungissa ja nykyään asumme Vantaalla. Lisäksi olen asustellut Ranskassa töiden ja opintojen merkeissä sekä opiskellut yhden kevään Itävallassa. Poiketen monista todella kansainvälisistä ystävistäni, en enää tunne polttavaa tarvetta reissaamiseen vaan nautin kotoilusta ja erilaisten projektien parissa puuhastelusta täällä kotimaassa.

Minulla on kolme pikkusiskoa ja olen kasvanut yrittäjäperheessä. Sulhasellani on kaksi pikkuveljeä, eli olemme molemmat aika eläväisen sisarusparven esikoisia. Haaveilemme lapsista, mutta tiedostamme, ettei niiden saaminen ole mikään itsestäänselvyys vaan jotain, mistä on syytä olla kiitollinen. Minulla on kohta kolme vuotta täyttävä siskontyttö, jonka kasvun seuraaminen on antanut paljon iloa.

Minulla on paljon ystäviä ja monia kaveriporukoita, muttei yhtään niin sanottua parasta kaveria. Koen silti, että minulla on syvällinen keskusteluyhteys monen upean tyypin kanssa, enkä edes kaipaa mitään ylivoimaisesti muita parempaa ystävää. Kaason tai kaasojen valintaan tämä kuitenkin aiheuttaa omat haasteensa. Myös sulholla on paljon kavereita, ja paisunut vierasmäärämme johtuu juurikin tästä syystä.

Nuorempana olin todellinen lukutoukka ja kirjoittelin monenlaisia tekstejä yhdestä kokonaisesta ”kirjasta” runoihin ja satuihin fantasiakirjallisuuskeskustelufoorumille. Kirjoittamisen luontevuudesta on ollut minulle valtavasti hyötyä työelämässä, ja jos jonkun vinkin voin nuorille antaa, olisi se lukuharrastus. Pienenä luin oikeastaan kaikkea, mitä sain käsiini, mutta nykyään valitsen lukemani kirjat huolella. Aika on rajallista, enkä halua viettää sitä keskinkertaisten teosten parissa. Tuon lauseen kirjoittamisen jälkeen on tosin aika paradoksaalista, että vietän joutilasta aikaani lukemalla vauva.fi-keskusteluja ja Hesarin uutisten kommentteja. En yhtään tiedä miksi! Kaipa se on viihdyttävä ja hauska keino kurkistaa erilaisiin ajattelutapoihin.

Toinen minua vahvasti määritellyt harrastus on musiikki. Nykyään toteutan sitä ennen kaikkea laulamisen muodossa, enkä usko minun ja laulamisen suhteen koskaan hiipuvan. Olen käynyt laulutunneilla yli kymmenen vuotta, ja haluaisin mainostaa, että hyvän opettajan avulla lähes kaikista voi tulla kelpo laulajia. Kannattaa kokeilla! Laulaminen on valtavan vapauttavaa ja huikea itseilmaisun muoto. Olen saanut myös lukuisista kuoroista, bändeistä ja lauluyhtyeistä paljon hulvattomia muistoja ja ystäviä. Sattuipa myös niin, että minun ja sulhasen tutustumista edesauttoi huomattavasti se, että minä olin yliopistomme naiskuorossa ja hän mieskuorossa.

Koin vuonna 2017 vahvan ympäristöherätyksen tutustuttuani työni kautta ilmanlaadun ongelmiin maailmalla. Tiesittekö, että huono ilmanlaatu tappaa Suomessakin vuosittain noin 2000 ihmistä? Aiheesta tietoa esimerkiksi täällä. Suomen tilanne ei kuitenkaan ole mitään verrattuna maailman pahimpiin saastepesiin, ja tämä on saanut minut ajattelemaan uudella tavalla kaikenlaista kuluttamista. Pelkään myös ilmastonmuutoksen aiheuttavan ympäristöongelmien lisäksi politiikan kärjistymistä, enkä haluisi elää niin synkässä maailmassa. Hiilijalanjälkeni pienentäminen onkin ollut pitkään missioni. En voi enää sietää turhaa roinaa ja aina kun ostan esimerkiksi vaatteita, pyrin valitsemaan mahdollisimman kestäviä ja hyvistä materiaaleista valmistettuja tuotteita. Kierrätän todella tarkasti ja ärsyynnyn suunnattomasti, jos joku taloyhtiössämme ei toimi samoin. Kotona syödään koko ajan vähemmän ja vähemmän lihaa, mutta sulhon hermoja säästääkseni en ole muuttanut koko ruokailuamme kasvipohjaiseksi. Maybe one day! Pitäkää peukut pystyssä, että väsytystaisteluni onnistuu 😉 Töissä ja ravintoloissa syön nykyään kasvisruokaa, ja toivoisin sen olevan mahdollista myös häissämme. En kuitenkaan voi mitenkään sanoa olevani kasvissyöjä -kunhan yritän hiljalleen muuttaa tapojani ja lähipiirini tapoja parempaan suuntaan. Ekologisuus tulee varmasti näkymään teemana tulevissa postauksissani.

Sanottakoon tähän perään, että tie ekologisempaan elämään on pitkä, enkä ole missään määrin sen suhteen täydellinen. Uskon kuitenkin, että kaikkien on mahdollista pienentää hiilijalanjälkiään tarkastelemalla tapojaan kriittisesti. Luopua kannattaa niistä asioista, jotka eivät ole itselle mahdottoman tärkeitä. Minulle sellainen asia on liha ja matkustelu (tosin tiedän, että joitain matkoja tulee tulevaisuudessakin), jollekulle muulle ehkä autoilu. Kunhan kaikki vain kantaisivat kortensa tähän ekologisuutta kohti pyrkivän ajattelutavan kekoon ja vaatisivat samaa myös päättäjiltä ja yrityksiltä!

Hmm, mitäs muuta sitä voisi vielä kirjoittaa? Olenko maininnut jossain postauksessa, että olemme molemmat kauppatieteiden maistereita? Se ehkä selittää toistuvat budjettipohdintani 😀

Kuten ensimmäisessä postauksessani kirjoitin, olen valinnut blogata anonyymisti. Siitä huolimatta olen varma, että jos hyvä ystäväni eksyisi näiden tekstien pariin, olisi minut helppo tunnistaa. Minua ei ollenkaan haittaa, jos näin kävisi, mutta pientä yllätysmomenttia haluaisin vieraillemme kuitenkin rakentaa. Ehkä tämä nimettömyys auttaa siinä edes ripauksen! Isoin syy anonyymiyteen kuitenkin on sekä sulhasen että minun työ konsulttirooleissa, joissa osaamista saa todistaa ja myydä jatkuvasti. Vaikka itse hääjutuista tykkäänkin, voi vaikkapa hääyön alusvaatteista kirjoittelu luoda nimiämme ehkä googlaileville asiakkaille väärän mielikuvan. Käytän kuitenkin arjessa aika tunnistettavia silmälaseja, enkä pidä mahdottomana, että tänne joku päivä eksyisi minusta jokin hämyisä kuva ilman rillejä. Ehkä se riittäisi hämäämään minut vain työympäristöstä tuntevia. Ja jos satun vaikka häämessuilla tunnistamaan teitä kanssabloggaajia, tulen ehdottomasti moikkaamaan! Mitään superpeittävää salaisuuden verhoa en koe tarpeelliseksi rakentaa 😀

Tällaista tällä kertaa! Mukavaa Tapania kaikille!

T. K