Loppusanat ja kiitos kaunis!

Oho. Mites tämän postauksen aloittaisi? Yleensä se tapahtuu kuin itsestään, mutta tällä kertaa ei. Kyseessä on nimittäin Matkalaulu-hääblogin viimeinen postaus. Aika kiittää ja kumartaa, aika paketoida häihin liittyvä harrastuneisuus ja aika antaa tilaa uusille jutuille.

Tiesin heti kuvan nähdessäni, että tämä saisi olla blogin viimeinen kuva.
Taika on upea kuvaaja!
Kuva: Taika Lehtimäki

Ajatuksia hääblogitaipaleesta

Blogin matkasta tuli paljon pidempi kuin kuvittelin ja se on ollut vaihtelevalla intensiteetillä läsnä elämässäni jo vuodesta 2018 asti. Kihloista häihin oli aluksi aikaa kaksi vuotta, sitten koronan vuoksi pidempään, ja lopulta itse pääpäivän kuvailukin kesti yli vuoden muun elämän kiireiden työntäessä kapuloita rattaisiin. Minulle on alusta asti ollut kunnia-asia kirjoittaa sellaista blogia, jollaisesta itse pitäisin, ja lukijana olen aina nauttinut myös häiden jälkeisistä postauksista. (Häiden jälkeiset postaukset löytyvät muuten kätevästi tägillä ”Kaikki meidän häistä”!)

Kaikki alkoi siitä, miten paljon pidin hääblogien lukemisesta. Innostuin niistä vuonna 2015 ollessani vaihdossa. Kakkuja, kukkia, mekkoja, niin monia elämää sulostuttavia asioita! Niin monta tapaa toteuttaa sama siirtymäriitti. Kuin turvallinen joululeffa tai romanttinen komedia: loppuratkaisu on tuttu, matka ja sattumukset sen varrella se varsinainen juttu. Hääblogeissa oli jotain viehättävää, viihdyttävää ja ehkä turvallistakin. Seurasin innolla monien kivojen parien taivalta.

Oman blogin aloittamista ei tarvinnut kauan harkita, vaan se tuntui maailman luonnollisimmalta asialta. Kipuilin aika paljon sen suhteen, mitä kaikkea haluaisin itsestäni kertoa. Aika vähän! Vaikka parit tutut lopulta tunnistivat minut täältä, olen kokenut linjan hyväksi. Se on mahdollistanut esimerkiksi rahapuhetta enkä ole joutunut himmailemaan kirjoituksissa, jotta vieraat eivät saisi tietää vaikka mekosta liikaa etukäteen. Minulla on tunne, että koska tarkoitus ei ole ollut rakentaa sen kummoisempaa henkilöbrändiä tai uraa vaikuttajana, olen voinut keskittyä blogissa antaumuksella ihan vain näihin meidän häihin ja niistä kertomiseen. Koska rajat ovat olleet selkeät, minun ei ole tarvinnut varoa mitään vaan olen voinut toteuttaa itseäni vapaasti niiden sisällä. Toivottavasti jotain siitä tekemisen ilosta on välittynyt myös sinulle 🙂

Hääblogit ovat suurelta osin siirtyneet Instaramiin, ja koen olleeni onnekas aloittaessani ennen kentän muutosta. Blogin pitämisessä olen nauttinut nimenomaan kirjoittamisesta. Jos ajatuksissasi kytee blogin aloittaminen ja innostuneisuutesi kohdistuu enemmän kirjoittamiseen kuin visuaaliseen puoleen, suosittelen kuuntelemaan intuitiotasi! Säännöllisesti ja häiden jälkeen päivittyvä blogi vaatii itselle luontevaa tekotapaa.

Toivon, että hääblogit eivät katoa aivan kokonaan! Lukisin niitä mieluusti myös jatkossa. En tiedä miksi, mutta blogien kautta hääparit suunnitelmineen tuntuvat tulevan enemmän tutuksi ainakin minun mielestäni. Ehkä insta vaatii bloggaajaa mukautumaan tiettyyn muottiin tiukemmin kuin blogi esimerkiksi postausten pituuden suhteen. Hmm. Veikkaan, että perinteiseen tyyliin bloggaamalla voi helposti saavuttaa ison yleisön: blogien vähentyessä erottuminen ja hakukonenäkyvyyden kertyminen käy aiempaa helpommin, kun taas instassa volyymia on nykyään todella paljon. Eli jos vanhan tyylin bloggaaminen kiinnostelee, suosittelen vähintään harkitsemaan 🙂

Olen kirjoittanut kokemuksistani hääbloggaajana aiemminkin, ja voin yhä allekirjoittaa postauksessa mainitsemani asiat. Lisäisin listaan, että on aika siistiä, miten pitkä päiväkirja blogista on tullut! Sen myötä on kiva palata moniin hetkiin, jotka muuten olisivat jo unohtuneet.

Tärkein viimeiseksi: hääbloggaajat ja hääinstaajat ovat super mukavia! On ollut ilo kuulua tähän yhteisöön ja tutustua ihmisiin, joiden kanssa puhua hääjutuista antaumuksella. Monen kanssa yhteys tulee varmasti säilymään vielä pitkään sen jälkeen, kun häähumun kumu on vaiennut. On ollut myös suuri ilo tutustua hääalalla intohimoisesti työskenteleviin yrittäjiin. Niin monenlaista käsityöläisyyttä, niin paljon halua auttaa ihmisiä luomaan mahtava juhlapäivä! Erityinen kiitos Häät-medialle mahtavan blogiyhteisön hostaamisesta. ❤

Ajatuksia onnistuneista häistä

On pari oppia ja asiaa, jotka haluaisin vielä jakaa hääsuunnitteluun ja häihin liittyen.

En enää seuraa hääkenttää yhtä intensiivisesti kuin aiemmin, mutta vielä hetki sitten keskusteltiin paljon siitä, pitääkö lapsettomat häät vai kutsua lapsia. Me emme lähestyneet asiaa sitä kautta, minkä ikäinen joku on, vaan kutsuimme itsellemme läheisiä ihmisiä iästä riippumatta. Kummien lapset ovat meille tuttuja, joten heidän kutsumisensa oli ilo. Joidenkin kavereiden lapset taas ovat jääneet vieraiksi, joten heitä emme kutsuneet. Sanoimme kuitenkin kaikille, että jos lapsenvahdin järjestäminen kävisi vaikeaksi ja kaveri siitä syystä estyisi, olisi lapsi tervetullut.

Haluan tuoda esiin, että häät, joissa olen viime aikoina ollut, ovat saaneet lasten läsnäolosta ehdottomasti positiivista lisää! Lapset ovat innokkaita tanssijoita ja parhaimmillaan heidän riemunsa tarttuu muihinkin. Alan vahvasti kallistua siihen, että lasten osallistuminen ei ole kiinni lasten käyttäytymisestä vaan pikemminkin aikuisten. Aikuiset määrittelevät sen, miten turvallinen tilaisuus on ja myös sen, miten näkyvää lasten mukanaolo häissä on. Heillä voi olla erityistehtäviä tai sitten he kulkevat joukon jatkona. Kaikki lähestymistavat ovat ok! Mutta kannustaisin kuitenkin harkitsemaan, voisivatko teidän häänne olla jollekulle tutulle lapselle mahdollisuus päästä oppimaan yhdestä perhejuhlien muodosta. On yllättävän paljon nuoria aikuisia, jotka eivät koskaan ole olleet häissä ja ovat hääsuunnittelun alussa aivan uuden äärellä.

Toinen oppi: hääpari joka antaa energiaansa, saa sitä. Häät, joissa hääpari näyttää avoimesti tunteitaan, pitää toisilleen puheita tai ehkä järjestää toisilleen yllätyksiä, ovat poikkeuksetta olleet täynnä lämpöä ja hyvää mieltä. Jos jokin yksittäinen asia määrittelee häiden onnistumisen, tämä on mielestäni se.

Mainitsemani esimerkit ovat aika ekstrovettimäistä toimintaa. Jos sinulle on luontevampaa käydä vaikka vieraiden kanssa rauhallisia keskusteluja päivän mittaa, satsaa niihin. Jos sinua jännittää huomion keskipisteenä oleminen, harkitkaa pieniä häitä tai seremoniaa vaikka kahden kesken. Säteilkää ympärillenne lämpöä omalla tavallanne!

Se että uskaltaa antaa jotain itsestään vaatii turvallista oloa. Miettikää, mitä todella haluatte ja mikä on vain perinteiden tai sosiaalisen median luomaa painolastia. Ihmiset tulevat käymään lukuisissa muissakin häissä teidän häidenne lisäksi. Yksityiskohdat hämärtyvät, mutta te parina olette jotain ainutlaatuista, jonka vuoksi vieraat ovat saapuneet paikalle. Juhlistakaa sitä juuri sillä tavalla, joka teistä tuntuu luontevalta!

Ajatuksia tulevasta

Tulen varmasti näkemään vielä monia ihania häitä muusikon roolista käsin bändini The Aftershavesin kanssa. Kiva, että jokin yhteys häihin säilyy! Tulen myös pitämään blogini ig:n pystyssä vielä ainakin toistaiseksi, sillä seuraan sen kautta monia kiinnostavia tahoja, joiden kuulumisista on kiva pysyä kärryillä. Hääkuplassa on mukava pistäytyä aina välillä 🙂

Meidän perheellä on kaikki hyvin. Olen täynnä rakkautta ja kiitollinen kaikista ihanista ihmisistä, joita olen elämääni saanut.

Loppusanat ja kiitos ❤

Hääblogia aloittaessani mietin, että tuleekohan blogista ihan tylsä, sillä minulta ei irtoaisi mitään kiinnostavia askarteluvinkkejä tai muuta vastaavaa. Jälkeenpäin olen tajunnut, että hääblogeissa ei ole juurikaan käsitelty ravintolahäitä tai siviilivihkimistä juhlapaikalla. Ne aiheet vetävät tänne lukijoita ja olen iloinen, jos olen onnistunut jakamaan niihin liittyen kokemuksen tai pari. Olkoon se minun perintöni hääblogien kentälle 🙂

Vuoden 2018 jälkeen maailma on kohdannut koronapandemian ja Venäjän hyökkäyssodan. Elämä näyttäytyy minulle paljon arvaamattomampana kuin aiemmin. Minulle se on merkinnyt oivallusta siitä, että mikään ei ole taattua. Nauti nyt! Ota elämästä kaikki ilo irti aina, kun mahdollisuus avautuu. Jos hääsuunnittelu on sinun juttusi, sukella siihen juuri niin syvälle kuin haluat! Innostuneisuus ja läheiset ovat elämän suola, ja hääsuunnittelussa ne yhdistyvät kauniilla tavalla.

Pitäkää hauskaa!

Kiitos tuhannesti, että olet antanut Matkalaululle aikaasi ja minulle lisää syitä kirjoittaa. Olen nauttinut ❤

Rauhaisaa joulunaikaa 2022 ja kaikkea hyvää sinulle tulevaan! Kiitos vielä!

Terveisin,

P.S. Olipa pitkälti asiaa! Mutta pitkä oli myös taival, joten ehkä lopetus oli juuri sopiva 🙂

Häämatka lähestyy!

Terveisiä täältä mökin terassilta! Jos vain paarmat ja hyttyset suovat, näpyttelen – ensimmäistä kertaa tämän blogin historiassa – postauksen puhelimella.

Arki omakotitaloon muuttamisen jälkeen on viime aikoina vienyt voimia aika tehokkaasti ja kunnon kirjoituksen rakentaminen kuvineen kaikkineen on ollut jotain, mistä on pitänyt tinkiä.

Näin juhannuksena nautin sopivasta toimettomuudesta ja päätin tarttua ”hmm, mitäköhän sitä tekisi” -fiilikseen ja kertoa teille, että olemme lähdössä kahden viikon päästä häämatkalle! Varasimme matkan pari päivää sitten, mikä kertonee sen, että korona (jonka sairastin toukokuun lopussa, oli onneksi lievä!) on hillinnyt intoa sitoutua yltiöpäisimpiin haaveisiin. Muutama viikko sitten tuumasimme, että kyllä me haluamme lähteä reissuun tänä kesänä, ettei homma menisi ihan sivu suun.

Jonkinlaisena haaveena taisi olla Portugaliin ja Azoreille matkaaminen. Azoreilla ei kuitenkaan ollut ihan niin häämatkahenkisiä hotelleja kuin mitä olisin ja olisimme halunneet. Hylkäsimme suunnitelman ja totesimme, että mennään mihin tahansa (poislukien Turkki ja Dubai, jonne kumpikaan meistä ei halua poliittisista syistä), mistä löytyy meidän häämatkatunnelmiimme parhaiten sopiva hotelli.

Tein alustavia tutkailuja, mutta jotain kevään väsyneistä tunnelmista kertoo, että valitseminen ja varaaminen tuntui työläältä hommalta. Lopulta rykäisimme homman kasaan valvomalla vaihtoehtojen parissa puolen yön yli. ”Nyt se varataan!” Tiesin, että hinnat nousivat koko ajan ja että ekalla googlailuilla vapaina olleet swim up -huoneet eivät enää olleet saatavilla.

Päädyimme lopulta hotelliin, jonka aluetta kiertävät uima-altaat hyvin monessa kohtaa. Hyvällä tuurilla huone terassilla tarkoittaa siellä lähes yhtä kätevää pääsyä altaaseen kuin swim up. Peukut pystyyn! Pohdimme pitkään, miten paljon olisimme halukkaita maksamaan tuollaisesta ylellisyydestä ja lopulta valitsemamme vaihtoehto tuntui hyvältä kompromissilta.

Harkitsimme myös, ottaisimmeko täyshoitoa. Emme luultavasti kuluttaisi alkoholia siinä määrin, että paketti maksaisi itseään takaisin, joten päädyimme puolihoitoon. Ei ainakaan tarvitse harmitella hotellin ikään kuin maksettujen ruokalujen sivuuttamista, jos haluaakin syödä ulkona.

Näin ollen päädyimme lopulta valitsemaan häämatkakohteeksemme Rodoksen ja siellä Falirakin ja Kalithean lähellä olevan La Marquise -hotellin Aurinkomatkojen kautta. Rodos ei ehkä omassa mielessäni yhdisty tyypillisiin mielikuviin häämatkakohteista, koska kaukaisen paratiisisaaren sijaan se on jotenkin helposti saavutettavissa ja olen itse käynyt siellä lapsena. Aiheesta juteltaessa monet ovat kuitenkin kehuneet kohdetta maasta taivaisiin, ja itse odotan innolla vesipuistoa, retkiä merille ja uimaan suoraan veneestä, sekä perhospuistoa. Kaikenlaiset Rodos-vinkit ovat oikein tervetulleita!

Häämatkan jälkeen postausaiheet alkavat olla vähissä, ja uskon, että tämä blogi saa luontaisen päätöksensä häidemme vuosipäivään tai viimeistään blogin lokakuisiin synttäreihin mennessä. Suunnitelmissani on kertoa vielä kokemuksistamme ravintolahäiden järjestämisestä, häidemme musiikista sekä rahasta. Jos jokin asia meidän häihimme liittyen kiinnostelee, voi tänne tai instatililleni jättää kysymyksiä 🙂 Kiitos sinulle rakas lukija, että käyt yhä täällä, vaikka Matkalaulu onkin jo hääblogin elinkaaren eläkepäivillä ja postaustahti on rauhoittunut. Lupaan saattaa tarinan loppuun ja samalla nautiskella tänä vuonna naimisiin menevien blogikollegojen ja instaajien ihanista häätunnelmista!

Ensi kertaan! Ihanaa kesää juuri sinulle!

T. K

Paljon pieniä yksityiskohtia, vähänlaisesti koristeita

Hyvää alkanutta vuotta kaikille! Toivottavasti olette voineet hyvin!

Aika huimaa, että tämä blogi on ollut olemassa jo viidellä eri vuodella! Josko kohta saataisiin homma pakettiin. Sitä ennen kuitenkin muutama sananen häidemme pienistä yksityiskohdista.

Olen jo pitkään harrastanut hääblogien lukemista, jopa ennen omia kihlojani. (Sivuhuomiona: Nyttemmin ehkä vähemmän! Tuntuu, ettei blogeja oli niin paljon kuin muutama vuosi sitten, mihin varmaan vaikuttaa Instan nousu. Vinkatkaa omanne, uutta luettavaa on aina kiva löytää!) Jos en ihan väärin muistele, tuolloin bloggaajia puhututti paljon koristeiden askartelu. Pompomit taisivat olla iso hitti!

Meillä sekä ensimmäinen että lopullinen juhlapaikka olivat molemmat sen verran isoja ja juhlallisia tiloja, että totesimme sulhasen ja äitini kanssa yksissä tuumin, että koristeet näyttäisivät todennäköisesti aika hassuilta. Ilmapallot, pompomit, kukkavanteet ynnä muut olisivat helposti näyttäneet orvoilta ja yksinäisiltä. Niitä olisi pitänyt olla tosi paljon! Käytännössä meillä ei siis ollut mitään, minkä funktio olisi pelkästään ollut tilan koristaminen (ellei kukkia lasketa). Asiaan vaikutti isosti se, ettei meistä kumpikaan ole innokas nikkaroija tai käsityöihminen. Meillä kävi tuuri, että juhlapaikastamme löytyi kauniita kynttilänjalkoja sekä maalausteline pöytäkartalle — meistä ei ehkä olisi ollut niitä metsästämään.

Pöytänumerot, paikkakortit ja pöytäkartan voi kuitenkin jossain määrin lukea koristeiden joukkoon. Ainakin niissä näkyi meidän kädenjälkemme! Tai tarkemmin sanottuna minun kädenjälkeni. Sulhanen kuitenkin vaikutti taustalla: hän halusi alusta asti häidemme väreiksi burgundia ja tummansinistä. Burgundia toimme esiin kukissa, mutta sininen on haastava väri kukkiin. Niinpä oli luontevaa hyödyntää sitä paperituotteissa, jotka kaikki olivat valkoista kartonkia sinisellä kaunokirjoituksella höystettynä. Vähän haaveilin, miltä tummansininen kartonki vaikka kultatussilla olisi näyttänyt, mutta ainakin olimme linjassa kutsujemme kanssa.

Olin jostain syystä päättänyt tehdä paikkakortit itse. Olin sellaisen oudon kuvitelman vallassa, että kai nyt vähintään sen verran pitäisi askarrella. Mikäli muistikuvani eivät aivan petä, häitä edeltävässä kiireessä kirosin päätöstä useampaan otteeseen. Koronan takia ilmoittautuminen oli vasta hyvin lähellä häitä, joten liian paljon paikkakorttien askartelun kanssa ei kannattanut olla etukenossa. Osasta korteista tuli nättejä, osasta riittävän hyviä ja osa oli sellaisia, joihin en ollut kovin tyytyväinen. Kiireessä en kuitenkaan jäänyt murehtimaan asiaa liiaksi: kunhan ihmiset löytäisivät paikkansa ja nimet olisi kirjoitettu oikein. En tainnut ottaa uusiksi kuin muutaman kortin. Ja niitä oli muuten sata (tai ehkä tarkalleen 99)! Hommaan meni muistaakseni kolme tai neljä iltaa, joten ihan pikkujutusta ei ollut kyse.

Vieraan ottama kuva paikkakortista. Päädyin revittyihin reunoihin siksi, etten olisi millään osannut leikata tasaisen suoria sivuja menettämättä hermojani 😀

Sininen kaunokirjoitus näkyi myös pöytänumeroissa eli meidän tapauksessamme kukkapulloissa roikkuvissa lapuissa. Kuten alla olevassa kuvassa ehkä hailakalla näkyy, numeron alla oli pieni tekstinpätkä. Laput oli kiinnitetty sinisellä nauhalla, joka näin jälkikäteen ajateltuna olisi voinut olla leveämpääkin.

Kuva: Taika Lehtimäki (tökerö rajaus minun käsialaani)

Pöytänumeron tekstipätkässä päästään otsikossa lupailtuihin pieniin yksityiskohtiin! Laitoimme teksteihin nimittäin jonkin verran ajatusta: kaikissa oli lainaus kirjasta, biisistä tai sarjasta, josta me molemmat pidämme. Laitoimme lainauksen vielä osumaan yksiin pöydän seurueen kanssa. Esimerkiksi mieheni lapsuudenystävien pöydässä luki meillä paljon soivan Anssi Kelan Nummela-biisistä ”Kävelytän koiraa ja mieleen palaa vuodet parhaimmat.” Meidän pöydässämme luki Game of Thronesista lainaus ”Moon of my life, My Sun and Stars” ja bändikavereideni pöydässä F1-dokkarisarjasta Kimin huikea laini ”It’s more like a hobby for me. So, obviously, I don’t need to do it if I don’t want.” Herkkupöydässä luki ”Have a biscuit, Potter” ja bestmanin pöydässä How I Met Your Motherista ”Think of me like Yoda, but instead of being little and green I wear suits and I’m awesome. I’m your bro—I’m Broda!”

Olen näihin todella tyytyväinen! Oli kiva väläyttää kautta vieraille, millaisen pop-kulttuurin keskellä olemme kasvaneet ja mistä erityisesti pidämme. En tiedä, miten moni lopulta kiinnitti teksteihin huomiota, mutta ainakin meillä oli sulhasen kanssa hauskaa. Pöytänumerot ovat teipattuna vieraskirjamme kansien väliin yhdessä saamiemme korttien kanssa, mikä tuntuu loistavalta paikalta säilöä pieni yksityiskohta juhlasta.

Toinen paikka pienille yksityiskohdille oli pöytäkartta. Ollakseni rehellinen, totesin heti alkajaisiksi, että noin sadan nimen kirjoittaminen siististi olisi mahdoton tehtävä. Viimeistään nimessä 88 tulisi virhe ja homma pitäisi aloittaa alusta tai paikkailla jotenkin. Ei hyvä.

Joten keksin ovelan suunnitelman! Mitäpä jos nimien sijaan kirjoittaisi jotain pöytäkuntaa kuvaavaa? Kuten vaikka ”morsiamen vanhemmat, kummit ja sisarukset perheineen”? Sulhasen hyväksynnän jälkeen päätin toteuttaa suunnitelman. Aika monen kaveriporukan kohdalla päädyin käyttämän Whatsapp-ryhmien nimiä, mikä toi hommaan oman humoristisen lisänsä. Erään pöytäkunnan nimenä luki Chicagon ghettoperseet ja toisen Höpönassukat. Tietojeni mukaan kaikki löysivät onnistuneesti perille ja näin kartan vilahtavan myös Instagramin stooreissa, joten ehkä valinta ei mennyt täysin metsään! Jos haluat mennä sieltä, missä aita on kohtuullisen matalalla, voin suositella lähestymistapaani.

Aika monesti kuulee sanottavan, että hääpari haluaisi tehdä ennen kaikkea itsensä näköiset häät. Häihin liittyy tuhottoman paljon vakiintuneita käytäntöjä ja perinteitä, joiden keskellä voi olla vaikea muistaa, mikä on itselle tärkeää tai luontevaa. Uskon, että meidän häissämme oli paljonkin sitä jotain mystistä meidän näköistä — ehkä juuri näiden yksityiskohtien kaltaisissa jutuissa.

Ihania talvipäiviä!

T. K

Suuri ruoka- ja juomapostaus

Suuri ruokapostaus! Tai ehkä pieni, saa nähdä millainen teksti tästä tulee. Joka tapauksessa puran teille, miten ruoka- ja juomapuoli toteutettiin häissämme. Tiivistys kiireiselle lukijalle: meillä oli ravintolahäät, valitsimme valmiin menukokonaisuuden ilman muutostoiveita ja muutaman tarjoamamme alkoholiannoksen lisäksi juomaa sai ostettua lisää baarista. Lisäksi tarjolla oli kahvit, herkkubuffa ja iltapalaksi hodareita.

Blogini parissa viihtyneet tietävät, että jouduimme viime hetkellä vaihtamaan juhlapaikkaa. Menun puolesta asiaa ei tarvinnut stressata: Kalastajatorppa on hyvän ravintolan maineessa ja iloksemme kaikki menuvaihtoehdot klassisesta kansainväliseen olivat sellaisia, jotka olisimme ruokien puolesta voineet valita. Emme muistaakseni harkinneet valintaamme kovinkaan pitkään, sillä meitä eniten miellyttänyt vaihtoehto oli myös edullisin niistä, jotka sisälsivät runsaan alkupalapöydän. Ajan ollessa häiden alla kortilla meillä ei ollut mahdollisuutta testailla viinejä sen enempää, joten menimme suositusviineillä. (Kannattaa kuitenkin huomioida viinivalintojen vaikutus kulupuoleen: toisissa ripauksen kalliimmissa menuissa saattaa olla edullisemmat viinit.)

Valitsemassamme menuvaihtoehdossa alkupalat haettiin buffetista, mutta pääruoka tarjoiltiin pöytiin, mikä oli minusta mukava juhlallisuutta tuonut lisä. Olisi ollut myös mahdollista valita kokonaan pöytiin tarjoiltu kokonaisuus, mutta tällöin alkupalavalikoima olisi ollut suppeampi.

Valitsemamme Välimeren hääbuffet oli tällainen:

Alkuruokia

Vihersalaattia ja vinaigrettea M, G

Sitrusmarinoitua fetaa L, G

Fenkoli-paprikaraviolisalaattia

Lohicarpaccio, rucolaa ja aiolia L, G

Parmankinkkua, mansikka-melonisalaattia M, G

Maustepaahdettua kanaa ja pasionaiolia M, G

Scampi-linssilaattia ja basilikakastiketta L, G

Manchegojuustoa ja aprikoosichutney L, G

Helmicouscous-artisokkasalaattia M

Moniviljapatonkia, focacciaa, oliiviöljyä ja levitettä

Pääruoka

Grillattua karitsanfileetä, tillipestoa ja punaviinilientä L, G

Tai

Hummerimurekkeella täytettyä siikaa ja anis-rapukastiketta L, G

Jälkiruoka & kahvi

Valitsimme pääruoaksi karitsanfileen. Juomapuolella tarjosimme alkumaljat sekä kaksi 16 sentin viinikaatoa. Viinin tilalle saattoi halutessaan valita mitä tahansa muita juomia. Juomapuolta sai täydennettyä omakustanteisesti baarin puolelta, mikä ei tietääkseni aiheuttanut kenellekään sen suurempaa harmistusta (toki melkein kaikki vieraistamme ovat jättäneet opinnot taakseen jo hyvän aikaa sitten). Päinvastoin: tiedän monen olleen suorastaan avokätinen tarjoillessaan juomia muille. Tiedän esimerkiksi, että eräässä kuuden henkilön pöydässä juotiin kuusi pulloa viiniä ja vielä cocktaileja päälle. Ajatus hymyilyttää minua kovasti: ihmiset todella halusivat nauttia illasta! Sulhasen kaveri taas osti sulhasen äidille kuohuvaa, sillä hän oli ohjannut kyseisen kaverin harrastuksia lapsena. Mukava ele 🙂 Baarin hintataso oli käsittääkseni aivan tavanomainen.

Ruoka oli todella hyvää! Varsinkin alkupaloja kehuttiin vuolaasti ja ne olivatkin ehkä asia, joka viritti ihmiset sellaiseen myönteiseen juhlatunnelmaan. Monet ystävistäni harrastavat laaturavintoloissa käymistä, ja oli kiva kuulla, että ilta oli heille ruoan osalta mieluisa.

Alkupaloja muistan ottaneeni tietoisesti kohtuullisen annoksen, jotta ehtisimme nopeasti kiertämään pöytiä ja juttelemaan vieraille. Minulla ei ole voimakkaita muistikuvia siitä, olisiko joku ruoka ollut ylivoimainen lempparini – ehkä se kertoo jotain siitä, miten sitä väistämättä käy hieman ylikierroksilla. Söin kuitenkin hyvällä ruokahalulla sekä alkupalat että hetkeä myöhemmin tarjoillun pääruoan.

Täytyy vielä ylistää Kalastajatorppaa hienosta erikoisruokavalioiden hoidosta! Äitini on vehnäallergikko ja hänelle gluteeniton ruoka ei sovellu, vaan hän joutuu välttelemään kaikkea, missä on esimerkiksi glukoosisiirappia tai maltodekstriiniä. On hyvin harvinaista, että ravintolat tietävät raaka-aineista näin yksityiskohtaisella tasolla. Kaikki meni kuitenkin nappiin ja ilmeisesti paremmin kuin oikeastaan missään muualla. Luonnollisesti myös kaikki muut erikoisruokavaliot huolehdittiin onnistuneesti.

Erikoisruokavalioiden lisäksi myös lapsivieraat, joita meillä oli yhden taaperon lisäksi kolme, oli huomioitu. Heille sai valita ruoan ravintolan normaalien lastenannosten joukosta, ja päädyimme tuttuihin ja turvallisiin lihapulliin ja perunamuusiin.

Juhlaan kuului luonnollisesti myös kahvit ja kakku. Kahvi ja tee kaadettiin pöytiin, mikä on minusta oikein kiva: kenenkään ei tarvinnut hermoilla kupin kantamisesta lautasella ja mahdollisesta läikyttämisestä.

Myös kakun valinta oli tehty helpoksi: Kalastajatorpalla on kaksi kumppanileipomoa, Kakkugalleria ja Konditoria pH7, joiden listoilta kakun voisi valita. Mainio homma, sillä kakuntekijän etsintä oli asia, joka oli jäänyt meillä kesästä roikkumaan. Kaksi tarjouspyyntöä taisin ehtiä lähettää kesän alussa, ja niistä kumpaakaan ei vastattu.

Päädyimme valitsemaan kakun pH7:n listalta, sillä Kakkugalleria oli minulle entuudestaan tuttu ja oli hauska päästä kokeilemaan jotain uutta. PH7:lta olisi voinut kysyä tarjousta myös näyttävämmästä jenkkikakusta, jos näin halusi. Tein uteliaisuuttani niin (jossain oudossa häähurmoksessa, kerranhan sitä vain eletään!), mutta ehdotetun kakun makumaailma kuulosti mielikuvituksettomalta ja siihen nähden erittäin kalliilta. Ehkä toivotut koristeet nostivat hintaa, mutta joka tapauksessa yli tuhat euroa vadelmahillokakusta ei houkutellut.

Onneksi listalta löytyi houkutteleva vaihtoehto eli maitosuklaa-hasselpähkinäkakku! Kakku maistui kivasti sekoitukselta kinder-munaa ja pähkinäisyyttä, ja sai kehuja myös ihmisiltä, jotka eivät aina kakuista välitä. (Apua, kuulostaako tämä siltä, että ylihehkutan kaikkea? Mutta totta se on!) Miehellä ei ollut suuria intohimoja kakun valinnan suhteen, joten sain tehdä mieleni mukaan ja tykkäsin kakusta itsekin paljon.

Pitää vielä kiinnittää teidän huomionne kakun alla olevaan pieneen pyöreään pöytään, joka oli mielestäni todella tyylikäs yksityiskohta Kalastajatorpalta. Iso buffetpöytä purettiin pois (missäköhän välissä? En yhtään huomannut) ja kakku tuotiin sisään pienellä pyöreällä pöydällä, jossa se sai loistaa. Kuten hovimestari häiden aattona sanoi, iso tyhjä buffetpöytä olisi voisi näyttää vähän kolkolta. Lopputuloksen nähneenä on helppo kannattaa tätä lähestymistapaa!

Yksi Kalastajatorpassa suuresti ilahduttanut asia oli mahdollisuus tuoda karkkeja ja sipsejä omasta takaa, vaikka kyse olikin ravintolakontekstista. Olen kertonut täällä tarkemmin ostamistani määristä. Vaikka grammamäärät per nenä olivat mielestäni todella pienet, jäi paljon herkkuja yli. Vaahtobanaanipatukat menivät kaikki, lakuja jäi muutama, mutta kermalehmiä, Daimeja ja salmiakkikalloja jäi reilusti. Myös sipsiä jäi todella paljon, ehkä yli puolet tilaamastamme määrästä. Viime viikolla taisimme syödä viimeiset rippeet, ja nyt jatkuvan herkuttelun jälkeen huomaan tutkailevani välillä kaappeja maanisesti – missä kaikki hiilaripiristeet?

Veikkaan, että ruokapuoli ja makea kakku riittivät pitämään vieraat mukavan kylläisinä. Yksi oletettua vähäisempään kulutukseen vaikuttava tekijä saattaa olla myös pieni kommunikointikatkos: koronan vuoksi Kalastajatorpalta toivottiin, että herkut olisivat käärepaperillisia. Olimme ajatelleet, että ihmiset voisivat ottaa pieniä sipsipusseja pöytiin ja syödä niitä illanvieton lomassa. Emme olleet huomanneet sanoa oletustamme ääneen, joten sipsit ja pienet salmiakkipääkallopussit oli kaadettu tarjolle kulhoihin ja vieraat saattoivat annostella niitä laseihin. Veikkaan, että pöytiin kannettuina pussit olisivat tyhjenneet kuin huomaamatta ja menekki olisi ehkä ollut suurempi. Mutta eipä mitään, olen syönyt sipsivälipaloja etätöiden lomassa turhankin innokkaasti ja siten jatkanut juhlatunnelmaa pitkälle syksyyn 😀

Tarjosimme iltapalaksi vielä hodarit, joita ihmiset näyttivät syövän, mutta joita jostain syystä minä ja mieheni emme seurustelun lomassa ehtineet nauttimaan. Hodareita piti tilata etukäteen tietty määrä, ja taisimme tilata reilun sadan hengen juhliimme 90 hodaria.

Kaiken kaikkiaan ruokajärjestelyt sujuivat todella helposti ja mieltä lämmittää, että ruoka tuntui olleen myös vieraille mieluisaa. On yllättävänkin mukava kuulla kiitosta ruokapuolesta! Ehkä kyse on jostain sellaisesta pienestä elämyksellisyydestä ja arjen yläpuolelle nousemisesta, mitä juhlien toivoisikin voivan osallistujille tarjota? Kaikki kiitokset Kalastajatorpan suuntaan maistuvasta ruoasta ja tyylikkäästä toteutuksesta!

Tsemppiä marraskuuhun! Toivottavasti teillä on jotain kivoja pippaloita piristämässä pimeitä iltoja!

T. K

Hääpäivä ennen h-hetkeä

Hääjuhlamme alkoi vihkimisellä iltapäivällä kello kolme. Kello kolmea edeltää aika monta tuntia hääpäivää, ja nuo itse juhlaa edeltävät tunnit ovat tämän kirjoituksen aiheena. Eli jos laittautumisoperaatio, valokuvaus ja viimeiset fiilikset ennen h-hetkeä kiinnostavat, tämä teksti on sinua varten.

Tuli melkoinen mammuttipostaus, mutta toivottavasti väliotsikot auttavat sinua halutessasi annostelemaan tekstiä sopivissa erissä!

Aamu

Kaasoni olivat tosiaan tulleet meille perjantaina viettämään iltaa ja yöksi. Kävin yöllä yhä kierroksilla edeltävän viikon jäljiltä, enkä nukkunut kovin hyvin. Jonkin verran kuitenkin. Siskoni taisi olla ensimmäinen herääjä, sillä hän meni suihkuun, ja meidän muiden kellot soivat vähän yli kuusi. Sulhanen taisi myös havahtua tässä kohtaa, mutta jatkoi iloisesti unia meidän lähtömme jälkeen.

Jos sinulla on mahdollisuus valita, suosittelisin hääaamun viettämistä paikassa, jossa on kaksi kylpyhuonetta tai vessaa. Meidän kerrostaloasunnossamme ei ole, ja taisimme aina välillä joutua jonottamaan kylppärin vapautumista. Muuten aamu oli sujuva: kaikki kassit olivat valmiina eivätkä jääkaapissa odottaneet eväätkään unohtuneet. Lähdimme matkaan pari minuuttia aikataulusta jäljessä puoli seitsemän aikoihin. Ajo Vantaalta Töölöön oli ehkä sujuvin koskaan: ei auton autoa ja Manskulla pelkkää vihreää aaltoa. Otimme autossa ennen lähtöä materiaalia muodonmuutos TikTok-videota varten, mutta loppupään videon ottaminen unohtui kokonaan.

Meidän oli tarkoitus olla Kampaamo Solassa seitsemältä, ja lopulta taisimme olla siellä ehkä kuutta yli. Aikataulumme oli onneksi suunniteltu väljäksi, joten pieni myöhästyminen ei vaikuttanut mihinkään. Sen verran optimoimme, että minä ja kaaso M hyppäsimme kyydistä oven edessä ulos, ja kaaso H (joka ystävällisesti oli lupautunut kuskiksi) jäi vielä etsimään parkkipaikkaa.

Laittautumassa Kampaamo Solassa

Olin suunnitellut meille laittautumiseen aikataulun, sillä laitettavia riiti. Minä, kaksi kaasoa, kaksossiskot, äitini ja mummoni eli yhteensä 7 henkilöä. Homma onnistui, kun toinen kaksosista päätti meikata itse, toisen meikkasi hänen meikkaajakaverinsa ja äidin ja mummon hiukset laittoi ihan eri kampaaja. Toisin sanoen meikkaaja-Annalle tuli minun lisäkseni neljä meikattavaa eli minä, kaasot, äitini ja mummoni ja Solan Tarulle myös viisi kammattavaa eli minä, kaasot ja perheeni kaksoset.

Minun laittamiseeni varattiin hieman pidemmät ajat kuin muille: sekä kampaukseen ja meikkiin tunti ja vartti, muille tunnit molempiin. Näin aikatauluttaen olimme pitkään Solassa rauhallisissa merkeissä kolmistaan Annan ja Tarun kanssa: muut liittyisivät seuraamme kun heidän kampauksensa ja meikkinsä toisaalla valmistuisivat. Vuorottelimme kaasojen kanssa meikissä, kampauksessa ja aamupalaosastossa ja juttelimme häihin liittyvistä asioista, kauneudenhoidosta ja kampaamoiden asiakaskokemuksista. Tunnelma oli leppoisa. Itselläni oli raukea olo: nyt saattoi vain istua paikoillaan ja antaa muiden hoitaa hommat. Täydellistä!

Kukkatoimitus saapui ollessani viimeisiä hetkiä kammattavana. Jälkikäteen ajateltuna olisi ehkä pitänyt pyytää toimitus ronskisti vain heti seitsemäksi: nyt olimme tilanteessa, jossa Taru sommitteli kukat jo olemassa olevan kampauksen joukkoon. Homma olisi ehkä voinut olla helpompi, jos kukat olisivat olleet mukana jo rakennusvaiheessa. My bad, en voi syyttää asiasta muita kuin itseäni 😀 Neljä ruusua jäi yli, mutta kaaso H keksi niille hyvää käyttöä: ne kiinnitettiin bändimme poikien takin liepeisiin.

Olin itse ensin kampauksessa, jonka jälkeen minulla oli tunti taukoa ennen meikkausvuoroani. Tauon aikana join kahvia, proteiinipirtelön, söin karjalanpiirakan ja vähän hedelmiä. Tässä kohtaa muistan olleeni valtavan nälkäinen: ehkä viikon jäljiltä oli kertynyt energiavajetta. Pesin myös hampaat ja laitoin piilolinssit silmiini, jotka onneksi menivät ykkösellä.

Samalla kaasosiskoni meikki oli jo ehtinyt valmistua ja hän oli kampaustuolissa. Hänen lookinsa valmistuminen tuntui olevan jonkinlainen käännekohta: hän näytti aivan upealta ja se nostatti juhlatunnelmaa todella paljon! Homma alkoi muuttua todeksi! Kaasojen hiuskukat sopivat heidän tummanvihreisiin mekkoihinsa aivan loistavasti. Alla kuvia kaaso H:n kokonaisuudesta.

En enää muista, olinko meikkattavana siinä vaiheessa, kun muu porukka tuli Solaan. Se saattaisi kuitenkin selittää sitä, etten muista meikin valmistumisesta mitään sen kummempaa. Siksi olenkin iloinen, että kävin koemeikissä! Anna teki aivan käsittämättömiä taikoja kasvoilleni ja kaivoi minusta esiin aivan uuden puolen, johon tutustuin ilolla. Oikeasti aika huikeaa oivaltaa, että kyllä minustakin olisi filmitähdeksi! Alla kuvia, jotka otin, kun fiilistelin koemeikkiä kotona. Annan kädenjälkeen voi tutustua instassa tilillä @lipsasredasroses. Mutta tosiaan, koemeikkiä ja koekampausta voi suositella ihan vain siitäkin syystä, että saa hääkuviosta kaiken mahdollisen irti: kaikkea ei vain ehdi hääpäivänä omaksumaan.

Ohjeistusten mukaisesti loput siskoistani, äitini, mummoni, siskontyttöni ja kaasosiskoni poikaystävä saapuivat paikalle klo 11.30 ja tuosta hetkestä ajan kulku tuntui kiihtyvän. Meidän perheessä on paljon energiaa, ja kampaamo täyttyi toisten kampausten ja meikkien ihastelusta sekä kukkien ihmettelystä. Erityisesti siskontyttöni seppele herätti paljon ihastusta ja innostusta.

Muiden juhlailmeen rakentuminen nosti kyllä omaa fiilistäni todella paljon! Anna taituroi mummolleni todella tyylikkään meikin, ja hänessä oli samankaltaista eleganssia kuin esimerkiksi Ruotsin kuningatar Silvialla. Vau! Myös kaksoset halusivat hiukset osittain auki, ja Taru onnistui tekemään kaikille eri tavalla kiinnostavat kierteet ja kiharat. IG-tililtä @kampaamosola löytyy kolme kuvaa seurueemme hiuksista, käy ihmeessä tsekkaamassa! Taru on kyllä melkoinen taituri!

Olin suunnitellut päivän kulun siten, että valokuvauksemme alkaisi klo 12.30. Kampaukseni ja meikkini olivat valmiina 11.30, joten minulle jäi tunti aikaa nopealle ruokailulle, huulipunien viimeistelylle ja mekkoon ahtautumiselle ja muutaman minuutin ajomatkan päässä olevalle juhlapaikalle siirtymiselle. Tilasimme Picnicistä ruokaa, ja vaikka minulla oli aamulla nälkä, ei lounasaikaan tehnyt oikein mitään mieli. Jätin lohisalaatista osan siskoni syötäväksi.

Siirtyminen Kalastajatorpalle ja sulhasen aamu

Vaatteet niskaan, kamat kasaan ja menoksi! Vaikka meillä oli reilusti aikaa ja aamu oli rauhallinen, tuli vikoihin minuutteihin pientä hulinaa. Kaaso H otti onnistuneesti homman haltuun ja lähetti esimerkiksi kaasosiskoni poikaystävän noutamaan autoa. Autossa keskityimme toki navigointiin mutta myös avasimme ääniämme, olihan meillä molemmilla tiedossa päivän mittaa vielä lauluhommiakin.

Olimme Kalastajatorpalla kaksi minuuttia alkuperäisestä aikataulusta jäljessä, mutta koska aikataulu oli mietitty väljäksi, ei se aiheuttanut ongelmia. Nousin autosta, mutta kurvasin heti sen taakse piiloon: näin nimittäin sulhasen kävelevän hotellin suunnalta kohti Pyöreää Salia, ja meillä oli first look -kuvaukset vasta edessäpäin.

Sulhasen aamuun kuului nukkumista vielä meidän lähtömme jälkeen, rauhassa syöty aamupala ja pohdintaa siitä, mitä tarvitsisi mukaan. Hän huomasi kallossien puuttuvan, mistä seuranneet etsinnät ja kaverilta lainaamiseen liittyvät kyselyt aiheuttivat yleistä hämminkiä. Lopputulos oli se, että hän ajoi Kalastajatorpalle tuntien pientä kiirettä, ja oli lopulta vartin (onneksi jälleen myös hänen osaltaan väljäksi suunniteltua aikataulua) jäljessä. Sulhanen kävi hakemassa avaimen Kalastajatorpan hotellihuoneeseemme ja heitti sinne minun etukäteen pakkaaman reppuni, jossa oli seuraavan päivän vaatteet, toalettilaukku ja huomenlahja. Huoneelta sulhanen lähti kävelemään Pyöreää Salia kohti ja kohtasi kaaso H:n, joka hoputti hänet meren rannassa olevaa huvimajaa kohti, jonne olimme suunnitelleet first look -kuvaushetken. Pienen hetken kuluttua lähdin kävelemään sulhasen perään.

Kuljin rantaan Kalastajatorpan sisätilojen poikki roudaamassa olleille bändikavereilleni vilkutellen. Jostain syystä ollessani aulassa tapahtui pieni vastoinkäyminen: kimpusta napsahti yksi ruusu poikki ilman sen kummempaa näkyvää syytä. Tuossa hetkessä hädin tuskin noteerasin asiaa, enkä enää muista, minne laitoin irronneen kukan. Lopullisessa kimpussa oli hieman vähemmän punaista kuin aamulla käteen saamassani, ja yhteisten vuosiemme mukaan valittu ruusumäärä ei enää osunut kohdilleen. Asiaa ei kuitenkaan tiennyt kukaan muu kuin minä ja itsekin unohdin sen nopeasti. Toinen pieni sattumus liittyi sulhasen ja bestmanin vieheisiin: muistimme laittaa ne paikoilleen vasta ekojen kuvien ottamisen jälkeen, onneksi kuitenkin aivan kuvauksen alussa.

First look -kuvaus, potretteja ja hanhiepisodi

Yritin kovasti selittää first look -kuvauksen konseptia sulhaselle, mutta osoittautui, ettei hän ole ihan tarpeeksi romanttista sorttia nähdäkseen tilanteen herkkyyttä edes ajatuksen tasolla. Jostain kuvaukset kuitenkin alkavat, ja samaan syyssyyn hetkestä voi tehdä vähän spesiaalimman. Tilanteesta saatiin kivoja kuvia, vaikkeivät kummankaan meistä silmäkulmat kostuneet.

Meidän first look oli toteutettu siten, että sulhanen seisoi merenrannan tuntumassa olevassa huvimajassa kasvot merelle päin. Minä kävelin hänen taakseen, ja sulhanen kääntyi minuun päin. Olen joskus kuullut pohdittavan, tuleeko first look -kuvaustilanteesta liian lavastetun tuntuinen, mutta meidän sessiomme soljui eteenpäin luonnollisesti ja vaihdoimme katoksessa spontaanisti suukot.

First lookin jälkeen kadotin ajantajuni aivan täysin, enkä tiedä yhtään, miten paljon käytimme potrettien ottamiseen aikaa. Ehdimme kuitenkin monenlaista: seisoimme laiturin päädyssä, portaikossa ja rannan tuntumassa nurmikentällä, istuimme katoksessa ja kannon nokilla. Otimme hassuttelukuvia ja vakavan vanhan ajan poseerauksen. Sulhasen kiinnittäessä viehettään kuvaajamme Taika (Taikan kuvia löytää instasta tililtä @talepics_, kannattaa tsekata!) otti kuvia minusta, minkä jälkeen oli sulhasen yksinkuvien vuoro. Niistä tuli oikein komeita! Olimme kuulemma helppoja kuvattavia, sillä otimme luontaisesti monenlaisia asentoja. Kaikki Huippumalli haussa -ohjelmaa katsoen vietetyt tunnit ovat kantaneet hedelmää!

Laiturin nokassa kuvatessamme sattui koko päivän isoin vastoinkäyminen. Ja kun tämä on isoin, voi sanoa, että pääsimme aika vähällä! Pieniä sattumuksia, mutta ei mikään, mikä olisi kaatanut aikataulut tai vaikuttanut mielialaan sen kummemmin.

Vaikka käytimme laahuksen alla muovia suojana, ei se riittänyt suojaamaan mekkoani tuoreelta hanhen jätökseltä. Laiturilta poistuessamme huomasin laajusta kannatellessani jotain vihertävää, jonka olin taitavasti levitellyt pariin kohtaan pitsikirjailua. Onneksi kaasosiskoni oli koko ajan avustamassa meitä ja sai nopeasti paikalle märkää paperia, jonka avulla tilanne ratkesi. Putsausoperaation aikana Taika otti sulhasen potretit, joten sikäli aikaa ei onneksi mennyt hukkaan. Laahuksen puhdistuksesta on hauska kuva, jossa katseeni näyttää siltä, että se voisi tappaa pari hanhea. Laahus onneksi puhdistui sen verran hyvin, ettei mitään vihertävää osunut enää päivän aikana silmiini.

Meidän potreteillemme oli varattu puolitoista tuntia aikaa. Epäilen, että käytimme vähemmän, sillä ehdimme niin mukavasti ottaa ryhmäkuvia kaasojen ja bestmanin kanssa ja vähän myöhemmin perhekuvat kaikessa rauhassa. Niille oli alunperin varattu puoli tuntia, mutta veikkaisin, että käytimme enemmän aikaa. Hyvä niin, sillä erilaisia kokoonpanoja riitti: me ilman toisiamme omien perheidemme kanssa, me perheidemme kanssa, me äitiemme kanssa, me isiemme kanssa, me mummojen kanssa, me yksin kaikkien edellä mainittujen kanssa, me sulhon veljien kanssa, me minun siskojeni kanssa, me ja sisarukset yksitellen puolisoineen…

Kuulin ryhmäkuvia otettaessa akustisen kitaran sävelien kantautuvan vihkipaikaltamme: kitaristimme testasi äänentoistoa. Tunteet nousivat vähän pintaan ja muutama kyynel taisi kohota silmiini. Kaikki oli rakentumassa kasaan!

Oli mahtavaa nähdä kaikki juhlatamineissa! Näin siistinä en varmaan ole koskaan perhettäni nähnytkään: kaikilla oli pitkät mekot ja eri värit näyttivät kuvissa todella hyvältä. Kaasosiskollani vihreää, äidilläni burgundia ja kaksosilla sinistä ja punaista. En tiedä, olivatko he suunnitelleet jutun etukäteen, mutta lopputulos oli tyylikäs!

Kuvista tuli todella ihania! Otimme ne laiturilla utuista mutta valoisaa taustaa vasten. Vaikka olimmekin pitkään ulkona, ei minua paleltanut missään vaiheessa. Muistelisin lämpöä olleen reilusti yli kymmenen astetta. Vaikka sääennustuksesta ei oikein ottanut selvää, olin jotenkin koko ajan aivan varma, ettei sataisi. Oikeassa olin! Uhkakuvista huolimatta maakaan ei ollut märkä ja laahukseni säilyi kuivana ja siistinä hanhivälikohtausta lukuunottamatta.

Vihkimisen odottelua

Vähän ennen puoli kolmea oli aika tulla jälleen tietoiseksi kellon olemassaolosta, sillä puoli kolmelta vihkijän oli määrä tavata meidät ja todistajamme tarkistaakseen henkilöllisyytemme. Siirryimme odottelemaan käräjäoikeuden notaaria Pyöreän Salin parvelle. Tässä kohtaa näin juhlasalin ensimmäistä kertaa loistossaan, ja upealtahan siellä näytti!

Parvelta katselimme ulos terassille eli vihkipaikalle, jonne alkoi pikkuhiljaa kertyä ihmisiä. Vihkijä tuli pari minuuttia myöhässä, ja ne pari minuuttia tuntuivat aika pitkiltä. Otimme selfieitä ja todistajat elikkäs minun siskoni ja sulhon veli ehtivät lyhyesti tutustua toisiinsa. Kukkaistyttömme oli mukana parvella odottelemassa eikä vaikuttanut kovinkaan jännittyneeltä, vaikka edessä olikin tärkeä tehtävä.

Samaa voisin sanoa itsestäni: mitä lähemmäs hääpäivää ja mitä lähemmäs vihkimistä tultiin, sitä rauhallisempi olin. Minua ei jännittänyt missään vaiheessa -kunhan nyt yritin varmistaa sujuvan juhlan ja olla unohtamatta mitään. Stressiä kyllä, mutta ei jännitystä. Sulhastakaan ei jännittänyt: mitäpä meille voisi siellä rakkaiden ihmisten keskellä tapahtua.

Notaarin saavuttua paikalle hän tarkisti meidän kaikkien passit ja kirjoitti vihkitodistuksen. Se taisi olla se kaikista virallisin osuus! Ei kerrota kenellekään, että seremonia tuli siihen ikään kuin kaupanpäällisiksi.

Olimme sopineet, että kitaristi aloittaisi soiton tasan kolmelta. Muutamaa minuuttia aikaisemmin tulimme alas parvelta ja asetuimme jonkin sortin muodostelmaan. Kaaso H oli paikalla auttaakseen laahuksen kanssa, ja siskokaasoni odotti alttarilla. Olimme ohjeistaneet kukkaistyttöä kävelemään hänen eli kummitätinsä luokse. Siinä sitä sitten odotettiin viimeiset erittäin pitkiltä tuntuneet minuutit! Olimme valmiita.

Huh, melkoinen mammuttipostaus! Kiitos, jos jaksoit kiinnostua hääpäivämme kulusta ja lukea tänne asti 🙂 Jaa suuret kiitokset vielä Tarulle, Annalle ja Taikalle – teidän kaikkien kanssa oli todella mukavaa ja luontevaa olla! Oli mahtavaa saada teidät osaksi päiväämme!

Tästä se hupi vasta alkaa!

T. K

Hässäkkää häiden alla

Huh, tämän postauksen aloittaminen tuntuu poikkeuksellisen raskaalta syystä että en oikeastaan välittäisi palata häitä edeltävään härdelliin edes omassa päässäni 😀 Ei se nyt mikään maailman raskain asia ollut, mutta olen iloinen, että häitä edeltävät viikot ovat takana päin. Oli monta yötä, joina tiesin nukkuneeni todella vähän. Kävin vain kertakaikkisen ylikierroksilla.

Kirjoitin elokuussa hääsuunnittelun tehoviikosta, jolloin nakutimme hommia eteenpäin mukavan tasaisella yksi juttu per päivä -tahdilla. Seuraavat kaksi viikkoa eivät enää noudattaneet samaa kaavaa, vaan monta juttua tuntui olevan käynnissä jatkuvasti limittäin ja lomittain. En enää oikein edes muista, mitä kaikkea teimme ja milloin.

Hoidettavia asioita olivat:

juomavalintojen lukitseminen ja määrien arviointi
kakun lukitseminen
iltapalan lukitseminen ja määrien arviointi
Kalastajatorpan laskun maksaminen
istumajärjestyksen suunnittelu
pöytäkartan tekeminen
paikkakorttien tekeminen
erikoisruokavalioiden kommunikointi Kalastajatorpan suuntaan
erikoisruokavaliollisten paikkojen ilmoittaminen
paikkakorttien järjestäminen kirjekuoriin pöytäkunnittain
pöytänumeroiden tekeminen ja niihin sopivien tekstien etsiminen
päivän kulun läpikäynti kaasojen kanssa
päivän kulun läpikäynti bestmanin kanssa
päivän kulun läpikäynti molempien perheiden kanssa
päivän kulun läpikäynti valokuvaajan kanssa
päivän kulun läpikäynti bändin kanssa
päivän kulun läpikäynti kukkaistytön kanssa
pienten tehtävien delegointi
seremoniamestarin eli bestmanin välttämättömien juontojen suunnittelu
tutustumisleikin suunnittelu kaasojen kanssa
kenkäleikin suunnittelu kaasojen kanssa
leikkien kääntäminen englanniksi
pöytiin tulevien random-kysymysten kääntäminen englanniksi
random-kysymysten tulostaminen ja leikkely lapuiksi
menukortin suunnittelu ja tulostaminen
ohjelmalehtisen suunnittelu ja tulostaminen
vieraskirjan täyttöohjeiden suunnittelu ja tulostaminen
laittautumisaikataulun suunnittelu
seremonian kulun vahvistaminen notaarin kanssa
avioehdon allekirjoittaminen OP:n konttorissa
floristin kukkatoimituksen ajankohdan vahvistaminen
pöytiin tulevien kukkien noudon ajankohdan vahvistaminen ja hoito-ohjeiden selvittäminen
vieraskirjan hankinta
vessakorien sisällön hankinta apteekista ja Prismasta
huulipunan hankinta
kineesioteipin hankinta rintojen teippausta varten
kukkaistytön heittelemien kukkien hankinta
maljakon lainaaminen morsiuskimpulle
korin lainaaminen kukkaistytölle
käynti koekampauksessa
käynti parturissa
käynti mekon sovituksessa Lahdessa
toinen käynti mekon sovituksessa Lahdessa
hääpäivän aamun kampaamolle mukaan tulevien aamiaistarpeiden hankinta
taustamusiikiksi tulevan Spotify-listan täydentäminen
koristeiden esillepanon ohjeistus Kalastajatorpan väelle
pöytiin tulevien kukkien asettelu maljakoihin
laittautumiseen mukaan tarvittavien juttujen (hammasharja, piilolinssit, puhelimen laturi jne.) pakkaaminen
hotellissa yöpymiseen tarvittavien juttujen ja sunnuntaiaamun vaatteiden pakkaaminen

Okei huh apua. Mutta toisaalta oli hyvä alkaa kirjoittaa tätä auki! Ymmärrän nyt paremmin, miksi syke oli jonain päivinä koholla. Lisäksi listaa lukiessa olen erittäin ylpeä siitä, miten vähän asioita lopulta unohtui tai jäi puolitiehen. Raivasin varmaan viikkoa ennen häitä eteisessämme olevan senkin tyhjäksi ja aloin keräillä siihen tarvittavia asioita. Jos senkki olisi tyhjä, kaikki tarpeellinen olisi mukana. Hyvä taktiikka näköjään! Ainut unohtunut asia olivat vessakoreista puuttuneet vanupuikot ja kuukautissuojat. Se kyllä hieman nolottaa! Toivottavasti niiden puuttuminen ei aiheuttanut kenellekään turhia vaikeuksia. Unohtuneet jutut kävivät mielessäni moneen otteeseen, mutta jostain syystä en ollut kirjoittanut niitä ylös enkä myöskään täydentänyt vessakoriin heti asian tullessa mieleen.

Moni listan kohdista näyttää jälkikäteen katsottuna siltä, että olisihan homman voinut hoitaa aikaisemminkin. Ehkä! Syytän tilanteesta osittain koronaa: ei huvita esimerkiksi ostaa vieraskirjaa tai suunnitella leikkejä, jos näyttää siltä, että juhlat saatetaan joutua perumaan. Lisäksi kaikki aikatauluihin ja tehtäviin liittyvä delegointi oli mahdollista vasta elokuun loppupuolella olleen Kalastajatorpan tapahtumakoordinaattorin kanssa pidetyn suunnittelupalaverin jälkeen. Bongaan listalta avioehdon asiana, jonka tiedän, että olimme aikeissa tehdä hyvissä ajoin ennen häitä, mutta joka jäi saamattomuuttamme turhan viime tippaan. Samaa voisi sanoa Spotify-listasta.

Täytyy vielä sanoa, että hommat eivät olisi mitenkään onnistuneet, jos olisin yrittänyt hoitaa kaiken yksin. Koska olen tykännyt hääsuunnittelusta, oli lähes koko suunnitteluaika sellaista, että minä tein suurimmat selvittelyt ja lopulta vain kysyin sulhasen mielipidettä lopullisista vaihtoehdoista. Sama homma ei voinut jatkua enää lähellä häitä. Aika olisi vain loppunut kesken. Oli jotenkin tyydyttävää tehdä sulhaselle paperille tehtävälista. Sulhanen vastasi lopulta:

yhteydenpidosta notaarin kanssa
yhteydenpidosta Kalastajatorpan kanssa
yhteydenpidosta OP:n kanssa
menun, ohjelmalehtisten ja vieraskirjaohjeistuksen suunnittelusta
kaikkien tulostettavien juttujen tulostamisesta
paikkakorttien järjestämisestä

Olikohan siinä kaikki? Toki yhteydenpitoon liittyneistä asioista tein jotain metatyötä itsekin tyyliin: ”Muista kysyä, että miten siivoaminen järjestyikään, mitä siihen liittyen kuuluikaan meille?”.

Täytyy sanoa, että kaaso M eli siskoni oli loistava taustatuki kaikissa asioissa, joita emme itse saaneet hoidettua syystä taikka toisesta. Hän esimerkiksi tulosti ja leikkeli englanninkieliset random-kysymykset, joita sulhanen ei saanut temppuilevan tulostimen vuoksi tulostettua. Hän nappasi talteen todistajana toimineen toisen siskoni passin, koska siskoni on tunnettu hajamielisyydestään. Hänen poikaystävänsä nouti kukkaistytön ajoissa paikoille ja vahti häntä kuvausten ajan. Hän toi isäni kanssa meille isoja ruskeita muovilaatikoita, joihin pakata kaikki tavarat. Hän pyöritteli luultavasti monia muitakin perheeseeni liittyneitä järjestelyitä sujuvasti taustalla.

Kaaso H taas teki onnistuneesti samaa bändin suhteen ja kaiken muun ohella vielä lauloi ihanasti lukuisissa biiseissä, kuten esimerkiksi häätanssissamme. Hän oli toisissa häissä kaasona aiemmin kesällä ja osasi herätellä meidät muut hyvissä ajoin tajuamaan sen, miten paljon hommaa ja mietittäviä asioita hääpäivään voi kaason näkökulmasta liittyä. Todella tärkeä oivallus! Se oli oikeastaan lähtölaukaus kaikelle muulle työnjaolle ja sille, että koetimme mahdollistaa sen, että kaikki saivat keskittyä yhteen juttuun. Bestman esimerkiksi vastasi juonnoista emmekä kuormittaneet häntä millään tavaroiden roudaamiseen tms. liittyvillä asioilla.

Minun perheenjäsenilläni oli kaikilla jokin yksittäinen pieni homma. Yksi siskoistani toimi todistajana, toinen ajoi yöllä pakua, jotta bändini sai roudattua. Äitini lainasi maljakon ja korin kukkaistytölle. Isäni ajoi pakua päivällä, kun bändi roudasi juhlapaikalle, ja piti lyhyen puheen. Tein kaikista juhlaan liittyvistä ohjeista selkeät listaukset. Yksi ohjeistuksista oli tällainen:

Kampaus aikataulutettu klo 11.30-12.30, paikalle mieluusti jo ennen
Perhekuvaus alkaa Pyöreän Salin läheisyydessä (pihalla jos sää sallii) klo 14, paikalle viim. 13.50
Bändin kamojen kuskaaminen Otaniemeen. Bändi alkaa purkaa kamoja sukkanauhan heiton jälkeen eli heti tilaisuuden päättyessä. Osoite on xxxxx. Joku bändiläisistä voi tulla kyytiin opastamaan. Sen jälkeen auton voi ajaa minne ikinä on järkevintä.

Olisi ollut mukavaa käydä asiat läpi perheeni kanssa ennen häitä kasvotusten, mutta harmillisesti sille ei ollut aikaa. Onneksi homma toimi hyvin näinkin! Mutta haluan painottaa, että satsasin selkeään kommunikointiin todella paljon ja ilmeisesti se kannatti, sillä kaikki sujui mainiosti.

Hieman yllättäen meillä oli myös pari kahnausta sulhasen kanssa. Yksi syntyi, kun pohdimme notaarin kysymystä siitä, että tulisiko meille sormusten vaihtoa. Hän oli jotenkin vakaasti sitä mieltä, että kun hänelle ei tule uutta sormusta, ei mitään sormiin pujottelua tarvita. Tai ehkä korkeintaan minulle. Ja että ei hänen kavereillakaan ole ollut mitään sormusten vaihtoa – mitä järkeä se olisi sama sormus ottaa pois ja laittaa takaisin?

Keskustelu tuli kyllä ihan puun takaa! Mutta osoitti jälleen kerran sen, ettei voi luottaa siihen, että itselle itsestäänselvä asia on sitä myös toiselle. Keskustelu on kultaa! Yhteydenotto kavereihin paljasti, että kyllä vain yhdenkin sormuksen omistaneet tyypit olivat vaihtaneet sormuksia. Lopulta bestman ja kaasosiskoni taisivat saada sulhasen vakuuttuneeksi siitä, että hänelle oli jostain syystä jäänyt epätyypillinen (en tarkoituksella sano, että väärä, sillä eihän sormus ole mikään välttämättömyys) kuva asiasta.

Toinen kahnaus koski tulostettavia asioita. Sulhasen työpaikalla ei ollutkaan niin paksua paperia kuin hän muisteli, mikä hiersi minua hieman, mutta jälkikäteen ajateltuna oli ihan naurettava juttu. Saimme myös ohuesta paperista söpöt pienet menukortit ja ohjelmalehtiset, joita jaettiin muutama per pöytä.

Pahin bridezilla-hetkeni ei kuitenkaan liittynyt paperin paksuuteen vaan morsiuspukuuni. Ajoimme tiistaina kaasojen kanssa Lahteen opettelemaan puvun pukemista ja tsekkaamaan, oliko kaikki mennyt korjausompeluissa suunnitelmien mukaan. Kävi ilmi, että kehossani oli sen verran puolieroja, että lantion kohdalta piti joko lyhentää tai poistaa (en enää muista) tukiluita, jotka aiheuttivat pientä ruttua. Sovimme, että tulisin torstai-iltana noutamaan puvun.

Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä jokin kaihersi mieltäni, ja siinä neljältä valvoessani olin oudon varma siitä, että mekon helma oli pönöttänyt jotenkin hassun tönkkönä ja heilahdellut ympäriinsä -toki mukavan helposti- mutta myös liian vanhojentanssimekkomaisesti. Öinen mielikuva korjausommellusta mekosta tuntui vieraalta. Epäilin jopa, että mekkoon oli lisätty vanne.

Aamulla pohdin, että olenkohan väärässä ja kuvitellut vain kaiken. Lopulta karistin pois suomalaisen kainostelun siinä pelossa, että asia harmittaisi jälkikäteen. Sain mukavan näppärästi sovittua, että tulisinkin noutamaan mekkoa jo torstaina päivällä: tällöin ompelija voisi tulla paikan päälle ja korjata, jos jotain korjattavaa olisi.

Saadessani mekon päälle olin vähällä nauraa. Ja nimenomaan itselleni! Olin öisissä kauhukuvissa nähnyt mielessäni ainakin neljän metrin säteellä ponnahtelevan helman. Mistään sellaisesta ei kuitenkaan ollut kyse. Jokin hienovarainen ero aiempaan verrattuna mekossa kuitenkin oli. Ehkä oikea pituus teki sen, että mekko laskeutui eri tavalla kuin mitä silmäni oli tottunut näkemään. Tilanne ratkesi sillä, että alta poistettiin yksi kerros tylliä. Omasta mielestäni se muutti mekkoa ehdottomasti parempaan suuntaan! Olen iloinen, että luotin vaistooni. Onneksi tyllikerroksen poistaminen ei myöskään tehnyt liikkumisesta vaikeaa, mikä oli pieni muutokseen liittyvä uhkakuva. Kaikki kääntyi parhain päin!

Jotta homma ei olisi liian yksinkertainen, sain mekkoa sovitellessani töistä puhelun ja tiedon siitä, että eräs homma olisi hoidettava kiireisesti. Pohdin hetken, että olisiko se mahdollista, ja totesin lopulta, että olisi. Nappasin mekon matkaan, ostin Renkomäen ABC:ltä smoothien ja tien sieltä käsin kaksi tuntia töitä ilman hiirtä ranteet ja niska kipeänä. Kaiken kukkuraksi sain vielä tietää, että olin ymmärtänyt erään asian väärin ja mokannut todella kiusallisella tavalla. Auts. Onneksi saimme kuitenkin homman purkkiin ja vaikka ylitin parkkiaikani vartilla, en ollut saanut sakkoja. Huh.

Saavuin kotiin aivan nääntyneenä ja moka painoi yöllä mieltäni niin paljon, että aamulla vielä avasin koneen ja lähetin viimeiset pahoittelut matkaan. Onneksi tiistaina minua odottivat ymmärtäväiset ja ihanat kollegat ❤

Perjantaiaamun ja häiden aaton valjetessa lähdin noutamaan pöytiin pulloihin tulevia kukkia. Tästä hetkestä kaikki muuttui paljon konkreettisemmaksi ja innostus sai tilaa – kukat olivat aivan upeita ja aamu mitä kaunein.

Summa summarum, olisi ollut hauska viettää häitä edeltävät viikot hieman rennommissa merkeissä ja esimerkiksi fiilistellä perheeni kanssa tulevaa. Näin homma sattui menemään, ja onneksi lopulta kaikki sujui paremmin kuin hyvin. Ehkä hikipäässä kaiken pohtiminen lopulta kannatti! En kuitenkaan suosittele sitä, vaan tehkää te armaat tulevat hääparit homma jotenkin toisin 🙂

t. K

Meidän viikonloppumme <3

Naimisissa ollaan! Häät menivät todella hyvin ja juhlapäivä oli mitä parhain. Isot kiitokset tästä kuuluvat huikeille paikalla olleille juhlijoille, kaasoille ja bestmanille, kaikille pikkuasioissa autelleille läheisille sekä Hilton Kalastajatorpan henkilökunnalle ja muille palveluntarjoajille, erityisesti Kampaamo Solalle, jossa vietimme aamun, sekä The Aftershaves -bändilleni. Äskeistä pitkää lausetta kirjoittaessani tajusin jotenkin konkreettisesti, että häissä on kyse kymmenien ihmisten halusta viettää aikaa yhdessä iloisissa merkeissä tai mahdollistaa sitä. Mikä voisi olla sen parempaa? Valtavan suuri kiitos kaikille!

Kirjoittelen tähän päällimmäisiä asioita siitä, mitä olemme viime päivinä puuhailleet ja palailen yksityiskohtiin sitten joskus paremmalla ajalla. Blogiteksti otsikko ”Meidän viikonloppumme <3” kertonee kuitenkin kaiken olennaisen: häätunnelma yltää itse juhlia pidemmälle, vaikka juhlat toki kaiken mahdollistavat.

Viimeiset häävalmistelut olivat (jos nyt ei fyysisesti niin ainakin ajatuksissa) yhtä sinkoilua asiasta toiseen. Niin monta juttua, joita yritettävä muistaa, joita delegoitava ja joita sumplittava edes takaisin. Heh, ei ole ikävä! Jos jotain tekisin toisin, olisi se ehkä viimeistelyille varatun aikaikkunan laajentaminen. Toisaalta ymmärrän kyllä täysin, miksi tilanteeseen päädyttiin: rsvp oli koronan vuoksi mahdollisimman myöhään, minkä vuoksi moni muukin asia oli aika myöhään. Pääsimme tekemään pöytäkarttaa ja paikkakortteja sekä ilmoittamaan erikoisruokavaliollisten paikat jne. vasta syyskuun puolella (toki niitä olisi voinut tehdä aiemminkin, mutta epävarmuus olisi kyllä häilynyt kuviossa mukana). Juhlapaikan siirtymisen vuoksi suunnittelupalaverimme oli aika myöhään, minkä vuoksi palaverit kaasojen ja bestmanien kanssa olivat myöskin hyvin lähellä häitä, minkä vuoksi monet muut pikkujuttujen delegoinnit olivat aika myöhään. Sinetin sekaville tunnelmille antoi torstaina viimeisin työpäiväni ennen häitä – se oli täyttä horroria ja piti sisällään muun muassa kaksi tuntia yllätyksenä tulleiden töiden tekemistä Renkomäen ABC:llä.

Mutta sitäkin mukavampaa oli lopulta irroittaa viimeistelyhässäkästä ja heittäytyä nauttimaan lähestyvästä juhlapäivästä! Häiden aattona kävin hakemassa pöytiin tulevat kukat Pellonreunan Puutarhasta (aivan loistava paikka! Lämmin suositus!) ja pääsin pitkään haaveilemani kukkien asettelun pariin. Kukat nähdessäni koin jonkun aivan mahtavan hyvän olon puuskan: ne olivat juuri toiveidemme mukaiset -kauniit, värikkäät ja rennon rönsyilevät-, ja pitkän odotuksen jälkeen vihdoin siinä ämpäreissä takakonttiin nostettavissa! Sanoisin, että tästä hetkestä häätunnelma alkoi nostaa päätään.

Pellonreunan puutarhan kukkia odottamassa pulloihin asettelua

Touhusimme perjantain sulhon kanssa kiivaasti viimeisiä juttuja, pakkasimme auton täyteen häätavaraa ja ajoimme Kalastajatorpalle kolmen aikoihin. Kävimme tavarat ja järjestelyt hovimestarin kanssa läpi, nautimme kauniissa auringonvalossa kylpevästä pihasta ja treenasimme paikalle tulleen kukkaistyttömme eli siskontyttöni kanssa hänen kunniatehtäväänsä.

Kotiin palattuamme sulho taisi lähteä lenkille ja minulla oli ihmeekseni hetki omaa aikaa ja hiljaisuutta. Käytin sen lukemalla juttuja syyskuun 11. päivästä ja miettimällä, miten monenlaisia käänteitä ihmiseloon voikaan kuulua. Sitten kokkasin pian saapuville kaasoille ruokaa, mikä oli omalla tavallaan mukavan meditatiivista.

Kaasojen myötä saapui kuohuvaa kilisteltäväksi, viimeiset pakkailut ja keskustelut muutamista järjestelyihin liittyvistä yksityiskohdista. Tässä kohtaa pakko kyllä hehkuttaa kaaso H:ta! Hän nimittäin aloitti hiljattain kosmetologiopinnot ja tarjosi minulle ja kaaso M:lle eli siskolleni aivan ihanaa hemmottelua. Siskolleni hän teki kynnet ja minulle kasvohoidon. Se oli elämäni toinen kerta kasvohoidossa, ja sen rentouttavuus yllätti minut kyllä täysin! Nukahtaminen ei ollut kaukana! Aivan ehdottoman ihanaa ja yllättävänkin tarpeellista rauhoittumista hektisen viikon päälle. Kasvohoidon aikana sulho suoritti siskoni avustuksella yhtä viimeisistä hoidettavista hommista eli pohti, mitä tekisimme häitä seuraavana päivänä. Meillä olisi maanantai vapaata, ja päädyimme varaamaan huoneen Bulevardin Lapland Hotelsista.

Sitten olikin jo aika käydä nukkumaan! Muistaakseni minulla kesti aika pitkään nukahtaa, mutta en lauantaina tuntenut merkkiäkään väsymyksestä. Suuntasimme heti aamuseitsemäksi kaasojen kanssa Töölöön Kampaamo Solaan, jossa olimme vuoronperään kammattavana, meikattavana ja aamupala-/hampaidenpesu-/tissiteippausvuorossa. Aikataulu oli tehty väljäksi ja aamu oli todella rauhallinen ja leppoisa. Myöhemmin paikalle saapuivat toiset siskoni (meitä on siis neljä sisarusta), äitini, mummoni ja siskontyttöni. Oli kyllä aivan huikeaa seurata joukon kaunistautumista! Se nostatti juhlatunnelmaa todella paljon!

Aamun rauhallisuus oli petollista, sillä lopulta ehdimme kaaso H:n kanssa juhlapaikalle kaksi minuuttia ennen sovittua kuvauksen alkua. Mutta hei, emme siis olleet myöhässä vaan juuri tarkalleen aikataulussa eli kaikki meni todella hyvin 🙂 Ehdimme ottaa potretteja kaikessa rauhassa ja häätiimi- ja perhekuvia jopa yllättävänkin hyvän aikaa! Aivan loistavaa. Sää oli pilvinen ja jopa vähän sumuinen, ja uskon kuvien tulevan olemaan ihan mielettömän upeita.

Tunnelmia kuvauksesta Kalastajatorpan läheisyydessä. Kuvassa minä ja kaaso H, kameran takana luultavasti kaaso M.

Kuvien ottamisen jälkeen menimme Kalastajatorpan Pyöreän Salin parvelle odottelemaan todistajien kanssa notaaria, ja niin käynnistyi itse pääasia eli hääjuhla. Juhla meni todella hyvin! Ruoka oli hyvää, aikataulut pitivät ja tunnelma tuntui oli lämmin, hauska ja iloinen alusta asti. Päinvastoin kuin odotin, päivä ei mennyt mielestäni yhdessä hujauksessa, vaan ehdin nauttia kaikista elementeistä rauhassa. Sulhanen sanoi samaa! Ehkä tähän liittyy se, että kuvaus ja vihkiminen tapahtuivat juhlapaikalla ja siirtymiä oli kirkkohäitä vähemmän?

Ilta päättyi rajoitusten mukaisesti klo 23, mikä ei suuresti harmittanut ainakaan minua. Miehelläni (uu, oliko tämä eka kerta, kun kirjoitin sen?) olisi ehkä ollut menohaluja enemmänkin, mutta niitä saatiin mukavasti tyydytettyä spontaanisti Kalastajatorpan parkkipaikalle muodostuneilla jatkoilla. Tai ei ehkä niinkään spontaanisti – oletettavasti bestman tovereineen oli huomannut ajatella asiaa etukäteen ja varannut takakonttiin tölkkejä ja kajarin. Mutta oli mukava jäädä vielä juttelemaan ihmisten kanssa ja huomata, että monilla vieraista oli sama tunne!

Parkkipaikalta siirryin huoneeseemme, joka kuului Kalastajatorpan hääpakettiin. Siellä osaltaan juhlia jatkoi myös somepäivitysten selailu, joista napsin monia screenshotteja talteen. Oli hauska päästä näkemään asioita myös vieraiden silmin ja fiilistellä heidän tuntemuksiaan! Tallennusoperaation jälkeen taisin mennä lopulta nukkumaan kolmen aikoihin.

Hassua kyllä, heräsimme miehen kanssa jo joskus seitsemältä! Positiivinen yllätys, sillä ehdimme aamupalalle ajoissa ja ehdimme kahvitella kummieni kanssa. Pian muitakin vieraita alkoi valua paikalle, ja kummieni lopeteltua pöytäämme tuli siskontyttöni ja myöhemmin mieheni lapsuudenystävä ja äiti. Suosittelen lämpimästi yöpymään samassa paikassa kuin vieraat, oli ihanaa jatkaa juhlaa näin! Pakko vielä mainita, että Hilton Kalastajatorpan aamiainen oli oikein hyvä! Tuore ananas ja suklaakroisantit ovat aina hyvä keino vakuuttaa minut.

Seuraavaksi oli vuorossa kamojen nouto. Kaikki oli pakattu valmiiksi meidän laatikkoihimme, jotka yksinkertaisesti nostimme kyytiin ja se oli siinä. Kaikki hoitui aivan todella näppärästi, mikä on jälleen yksi syy lisää suositella Kalastajatorppaa juhlapaikkana!

Piipahdettuamme kotona oli aika suunnata Bulevardille ja Lapland Hotelsille. Olimme varanneet deluxe-huoneen ja sulho oli tilannut sinne pientä naposteltavaa, mikä oli kyllä aivan loistava idea! Ensinnäkin siitä tuli mukavan ylellinen fiilis ja toisekseen minulla oli jo aika kova nälkä.

Olen aina suhtautunut Lapland Hotelsiin vähän skeptisesti ja miettinyt, että onkohan se tosi korni Lappi-larppi. Olin kyllä aivan väärässä! Pikemminkin sanoisin, että siellä on vain panostettu tunnelmaan huomattavasti suomalaista keskivertohotellia enemmän ja viety myös valittu teema huolellisesti kaikkiin yksityiskohtiin. Aamiaisella oli esimerkiksi tarjolla karjalanpiirakoiden sijaan rieskaa ja monenlaista kuusenkerkästä tehtyä juttua. Olen käynyt tässä vuoden sisään Långvikissa ja Kakolassa, jotka molemmat olivat oikein hyviä, mutta täytyy sanoa, että Lapland Hotels voitti minut puolelleen. Kiitos kaaso H hyvästä vinkistä!

Pohdimme sunnuntaille jossain hienommassa ravintolassa syömistä, mutta päädyimme lopulta Daddy Greensiin. Ajattelimme, että gourmet-tuntuisi spessummalta joskus toiste – nyt oli niin paljon muutakin hienoa fiilisteltävää. Daddy Greens oli valintamme siksi, että vuonna 2020, kun häämme oli tarkoitus pitää, hauskuutimme kavereitamme kertomalla, että naimisiin menon sijasta menimmekin pizzalle. Pitihän sama kohde ottaa haltuun uudestaan näin avioparina!

Daddy Greensin jälkeen ostin macaronseja hotellin vieressä olleesta suloisesta putiikista ja yritin jaksaa lukea uutisia. Mies ehti nukahtaa jo minua ennen, mutta lopulta omat silmäni alkoivat painaa sen verran, että otin tirsat. Nokosten jälkeen oli aika nauttia kylvystä ja lukea vieraskirja läpi. Kävimme myös kaikki kortit läpi, mikä oli mahtava aktiviteetti häitä seuraavalle päivälle! Suosittelen! Päädyimme arvailemaan käsialojen perusteella, keneltäköhän mikäkin kortti mahtoi olla. Teimme muuten sellaisen havainnon, että kaikki kortit taisivat olla naisvieraiden kirjoittamia ja kortteja myös tuli enemmän seurueilta, jonka ”pääkutsuttu” oli nainen. Hmm! Koska olemme aikamme lapsia, myös somen aktiivinen seuraaminen ja ihmisten lähettämien videoiden ja kuvien katselu viihdytti meitä kovasti. Kiitos kaikille kuvia jakaneille!

Maanantaina nautiskelimme hotellin aamupalaa (todella hyvä! Ehkä paras Suomessa saamani, vaikka Långvik oli myös kyllä aivan huippu!). Sen jälkeen sain idean hyödyntää keskustassa päiväsaikaan oloa ja kävimme viemässä kihlasormukseni puhdistettavaksi. Kävimme myös kirjakaupassa, Oodissa ja Pure Wasten myymälässä ostamassa pari t-paitaa. Kaupungilla oli aurinkoista ja mukavan kiireetöntä. Päätimme staycationimme pikavisiittiin Solassa, josta kävin nappaamassa mukaani sinne unohtuneet takit ja muutaman muun tavaran. Nyt olen kotona, kirjoitan tätä postausta ja katselen -jälleen kerran- uneen vaipunutta miestäni.

Oli ihanaa! Ehdottomasti kaiken ajan, vaivan ja rahan väärti. Koimme monta ikimuistoista hetkeä ja tuntuu, että vieraatkin nauttivat päivästä täysillä kaiken koronakooman jälkeen. Ihminen on sosiaalinen eläin, ja kyllä yhdessäolossa ja elämän käännekohdan jakamisessa ystävien kesken oli jotain riemastuttavaa. Kiitos kaikille!

t. K

Kuulumisia kuukausi ennen häitä

Jopas nyt jotakin, näin lähelle häitä emme viime kerralla päässeetkään! Häihimme on tällä hetkellä aikaa alle kuukausi. Käytännössä tällä hetkellä on käynnissä vaihe, jossa koettaa tiedostaa ja muistuttaa itseään siitä, että viikot tulevat hujahtamaan ja nyt voi jo ihan tosissaan tarttua toimeen.

Olin elokuun alussa pienessä murheen alhossa. Tartunnat nousussa, rajoituksia lisää… Huh. En oikeasti voi suositella kenellekään hääsuunnittelua näinä aikoina. Olen kuullut lukuisia kertoja lauseen ”Kyllähän se teidän häihin mennessä on jo takana päin!”. Ei ollut viime kesänä, kun häämme piti pitää, eikä ole vielä nytkään. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että en uskoisi, jos joku sanoisi koronan olevan poissa ensi keväänä. Ei sitä vain voi vielä tietää, ja oma kokemukseni on, että järjestelyjen tekeminen epävarmuuden vallitessa ei ole kivaa. En suosittele ikävä kyllä.

Epävarmuus muuttui pikkuhiljaa varmuudeksi, kun sulhanen linjasi, että kyllä ne häät nyt pidetään. Ei enää siirtelyjä (mihinköhän ajankohtaan kannattaisi siirtää?) tai varasuunnitelmia. Häät joko nyt tai -noh, ei ehkä koskaan. Päätimme juhlia sillä porukalla, joka kokee turvalliseksi tulla paikalle, oli joukko sitten pieni tai iso. Aika moni minun sukulaisistani on päättänyt jättää juhlat välistä, mikä on minulle täysin ok. Ehkä jopa jonkin asteinen helpotus: vähemmän mahdollisia tartuttajia tai altistuvia.

Oma fiilikseni kääntyi merkittävästi paremmaksi, kun minä ja sulho saimme aikaistettua toisia rokotuksiamme. Meillä molemmilla on jo nyt niin hyvin kehittynyt suoja kuin suinkin on mahdollista saada. Sama pätee onneksi koko perheeseeni! Myös enemmistö kavereistani kertoi jakaessamme häänettisivulinkkiä uudelleen saaneensa tai saavansa toisen rokotteen hyvissä ajoin ennen häitämme. (Jos muuten mietit, kannattaako rokotusta aikaistaa, suosittelen lukemaan tämän jutun. Kannattaa kuikuilla vapaita aikoja, itse olen saanut molemmat rokotteet järjestettyä heti seuraavaksi arkipäiväksi!)

Toinen fiilistä nostattanut seikka on vieraiden innostuneisuus. Heh, onneksi myös myönteiset asiat tarttuvat! Moni selkeästi odottaa juhlia, ja se on saanut minutkin ainakin hetkellisesti hautaamaan murheet. On hauska sanoa kavereille, että nähdään sitten siellä häissä 🙂

Tällä hetkellä eniten mielen päällä on päivän kulun ja häätiimiläisten vastuiden kirkastaminen. Puhuimme aiheesta juuri tänään sulhasen kanssa. Koetan huomenna muistaa sopia juhlapaikan kanssa suunnittelupalaverin. Toinen työn alla oleva asia on avioehdon viimeistely, minkä lisäksi minun pitäisi varata ajat koekampaukseen ja -meikkiin. Olen hoitanut tällaisia kontaktointeja tyypillisesti viime aikoina yhden päivässä, mikä on aika maltillinen määrä hommia, mutta riittävästi pitääkseen junan käynnissä.

Esiinnyimme bändini The Aftershavesin kanssa viime viikonloppuna häissä, mikä oli aivan ihanaa! Oli ihana nähdä juhlakansaa ja miten paljon musiikki tuntui merkitsevän hääparille. Toivonpa todella, että tanssi- ja karaokekielto ehditään vielä kumota… Vaikea kuvitella häitämme ilman tanssia. Mutta jos niin käy, elämme sen kanssa. Musiikki tunnetaan onneksi ennen kaikkea sydämessä, kuten häätunnelmakin ❤

Tahti sen kuin kiihtyy! Pysykäähän terveinä!

T. K

Kun to-do-lista ei tunnu riittävän

Huh hellettä! Huh kaikkea! Kesäkuu hujahti jonnekin työkiireiden keskellä ja kesäviikonlopuista nauttiessa. Jossain kohtaa heinäkuun alussa mieleeni iski oivallus siitä, että mehän olemme lähdössä pariksi viikoksi reissuun ja sen jälkeen aikaa häihin liittyviin järjestelyihin olisi oikeastaan enää elokuu.

Vain yksi kuukaukausi! Mitä ihmettä, mihin kaikki odotus on hävinnyt? Kaikki, mitä aiemmin on ollut järkevää lykätä (koska tiedätte kyllä, mikä), on edessä nyt. Niinpä aloinkin käydä to-do-listoja läpi ja tajusin niiden olevan olosuhteisiin nähden turhan hähmäisiä. Kohta ”suunnittele vihkiseremonia” ei kerta kaikkiaan pidä sisällään kaikkia siihen liittyviä elementtejä: halutaanko jotain tekstinpätkiä, musiikkia, ketkä ovat todistajat jne.

Kaiken hämmennyksen keskellä olen onnistunut tsemppaamaan muutaman asian suhteen ja saanut suorastaan tarmonpuuskia: mekon sovitus ja nouto sovittu, esteiden tutkinta laitettu tilaukseen, pankille soittopyyntö avioehdosta jätetty, viestittelyt juhlapaikan kanssa aloitettu, tarjouspyyntö kakusta laitettu. Hyvä minä!

Koska kuvio alkoi tuntua vähän turhan monimutkaiselta (Tehdään istumajärjestys! Ai niin ensin pitää tietää pöytämuodot! Ai niin sitä ennen tarvitaan ilmoittautumiset! Koska muuten pitää ilmoittauta, joko juhlapaikka vastasi?) päätin turvautua töissä paljon hyödyntämääni projektihallinnan työkaluun Kanban-tauluun, josta on olemassa ilmainen kätevä sovellus esimerkiksi Trellon kautta ja jota voi hyvin muokata omien tarpeidensa mukaiseksi. Kanbanin mielestäni parhaisiin ominaisuuksiin kuuluu se, että tehtävälaput voi siirtää sarakkeeseen, joka odottaa reagointia muita. Toisin sanoen yhdellä silmäyksellä näkee asiat, jotka ovat sillä hetkellä muiden käsissä ja joihin ei voi itse vaikuttaa. Minusta se on jollain tavalla rauhoittavaa.

Trello mahdollistaa mukavasti sen, että tietyn tehtävän yhteyteen voi tehdä omia pieniä to-do-listojaan. Minulla lukee esim. yhteys kampaaja -lapussa kaikki asiat, jotka pitää muistaa siinä yhteydessä kysyä ja sopia.

Jumppasin tänään to-do-listamme tällaiseen muotoon, ja se toi kyllä kummasti mielenrauhaa!

Mielenrauhaa tarvitaan, sillä saimme tietää, että nykyisillä rajoituksilla juhlapaikassamme saa olla vähemmän ihmisiä kuin mitä kutsulistallamme on. Nyt sitten jännitetään, voisiko juhlan porrastus tuoda kaivatun varasuunnitelman. Silkka pienentäminen ei tunnu hyvältä vaihtoehdolta. Jos porrastus tulee realistiseksi vaihtoehdoksi, tuo se toki mukanaan myös aivan uudet suunnitelmat ruokien ja ohjelmien suhteen. Huh.

Minulla on ollut kohtuullisen hyvä fiilis koronatilanteesta, sillä kesä tuo mukanaan paljon rokotteita ja toiveikkuutta. Ehdimme sulhon kanssa saada molemmat kaksi rokotusannosta ennen häitä. Eilen kuitenkin kaivoin kaikki seurannat esiin ja huolestuneisuus nousi taas pintaan. Mutta ei auta muu kuin toivoa parasta!

Juna etenee nyt tavalla tai toisella, pienesti tai isosti!

Ihanaa kesää kaikille ❤ Ja kiitos, että yhä jaksatte käydä täällä, vaikka postaustahti onkin ollut verkkainen!

t. K

Vihkijä varattu, eli naimisiin mennään!

Roimaa edistystä häärintamalla! Enemmän kuin vuonna 2021 yhteensä! Otin nimettäin eilen itseäni niskasta kiinni ja edistin naimisiin menon kannalta kriittisintä elementtiä: vihkijän varaamista.

Lähetin viestin Länsi-Uudenmaan käräjäoikeudelle ja tänään maanantaina ennen puoltapäivää vastaus kilahti sähköpostiini. Mahtavan nopeaa toimintaa! Pisteet käräjäoikeudelle myös siitä, että heille olisi voinut soittaa ja hoitaa asian puhelimitse. Hieno asia, sillä ehdin jo miettiä, olenko syyskuuhun suhteutettuna aivan liian myöhässä ja pohdin, että jos vastausta ei kuuluisi, hoitaisin homman puhelimella vielä tämän viikon aikana.

Saimme vastauksessa tiedon notaarista, johon ottaa yhteyttä ja jonka kanssa sopia vihkimiseen liittyvät yksityiskohdat. Viestissä luki myös, miten toimittaa esteettömyystodistus, kerrottiin juhlapaikalla tapahtuvan vihkimisen hinta sekä muistutettiin ottamaan henkilöllisyystodistukset mukaan. Toisin sanoen annettiin kaikki tarvittava tieto kerralla. Näillä askelmerkeillä on helppo jatkaa!

Aktivoitumisen taustalla oli pieni huoli liian myöhässä olemisesta, mutta erityisesti vieraidemme ihana suhtautuminen. Moni on kevään aikana varannut majoituksen juhlapaikastamme tai bookannut lennot. Käänteen tekevä hetki taisi olla se, kun pienen vauvan omaava pari varasi huoneen jopa vauvan mummolle, joka hoivaisi vauvaa häidemme ajan. Jos vieraamme ovat näin mahtavia, kai meidänkin pitäisi olla? ❤

Vaikuttava tekijä on myös se, että tuleva mieheni saa tällä viikolla rokotteen ja hän ehtii saada toisenkin rokotteen hyvissä ajoin ennen häitämme. Ehkä tämä tästä! Jos rokotostahti pysyy hyvänä, saatan itsekin saada molemmat annokset juuri ajoissa.

Käräjäoikeudelle lähetetyn viestin jälkeen avasin pitkästä aikaa Pinterestin, Jodelin hääkanavan ja Facebookin hääryhmät. Tänään sain taistella läpi työpäivän, jotta en ajattelisi pelkästään hääjuttuja. Voiko siis jo virallisesti sanoa, että hääinnostus on täällä taas? Tervetuloa, sinua on odotettu!

Kuvaaja **Arthur Ogleznev** palvelusta **Pexels**

Tänään olen ollut melkoisen tarmonpuuskan vallassa ja lähetin juuri tarjouspyynnöt kukkiin ja kakkuun liittyen matkaan. Koska hei, kyllä me nyt mennään naimisiin!

Juttelimme sulhon kanssa suunnitelma B:stä, ja se lienee läsnä olevien vieraiden porrastaminen. Mutta vaikka varasuunnitelmaan joutuisikin turvautumaan – hei, me mennään naimisiin!

Maltan tuskin odottaa viimeisiä suunnitelmien hiomisia ja hääkuplaan katoamista! Kyllä tässä on jotain kivaa odotettavaa jo kaivattukin 🙂

Ihanaa lähestyvää kesää kaikille! Tästä se hupi taas alkaa!

T. K