Aurinkoista sunnuntaipäivää juuri sinulle! Toivottavasti siellä ruudun toisella puolella voit hyvin ja elämä poikkeustilanteesta huolimatta on suhteellisen mallillaan.
Ajattelin jonkin aikaa, etten sivuaisi koronaa täällä hääblogissani. Aihe puhututtaa ja mietityttää niin paljon, että on kiva, ettei se tule vastaan ihan joka puolella.
Selatessani somea huomasin monen viettävän viikonloppuaan monenlaisissa sosiaalisissa riennoissa, ja koin, että minun on kaikesta huolimatta hyvä kertoa, miten korona on päässyt vaikuttamaan minun ja sulhasen arkeen. Me olemme nimittäin molemmat tietämättämme tavanneet korona-altistuneen henkilön ja karsineet nyt kaiken sosiaalisen tekemisen. En olisi ikinä osannut odottaa, että mahdollinen tartunta tavoittaa meidät näin nopeasti! Siksi kirjoitan tätä tekstiä: sinäkin saatat tällä hetkellä luulla, että eihän tässä vielä mitään hätää. Viesti yllättäen sairastuneelta kaveriltasi, jonka tapasit pari päivää sitten, voi kuitenkin olla jo matkalla.
Tarkoitukseni ei missään nimessä ole lietsoa paniikkia, mutta meille kävi juuri näin. Vielä muutama päivä sitten kahvittelin työkaverini kanssa. Hän oli tavannut jonkun tuttunsa viime viikonloppuna. Tämä tuttu -tuossa kohtaa vielä terve- osoittautui myöhemmin koronapotilaaksi, minkä seurauksena kaikki työkaverini kanssa tekemisissä olleet minä mukaan lukien saivat hänen esimieheltään viestin. Pakkasin läppärini mukaan enkä sen koommin ole palannut työpaikalleni.
Poikaystäväni taas tapasi ulkomailla asuvan työkaverinsa, joka oli tullut Suomeen perhejuhliin. Tämä ulkomailla asuva työkaveri sai myöhemmin tietää kaverinsa sairastuneen koronaan ja parin päivän kuluttua sairastui itsekin. Poikaystäväni ja moni hänen kollegoistaan on nyt määrätty etätöihin. Perhejuhlat, joissa ulkomailla asuva työkaveri kävi, ovat saaneet ylleen harmillisen varjon: kymmenisen koronapotilasta.
Avaan tätä tarinaa siitä syystä, että kaikki osapuolet ovat toimineet hyvässä uskossa ja tietämättä, että kantaisivat tautia. Kuten hallituskin, kehotan lämpimästi kaikkia pyrkimään hidastamaan taudin etenemistä ja välttämään ylimääräisiä sosiaalisia kontakteja. Et voi tietää, saako tapaamasi henkilö pian flunssaoireita ja oletko tietämättäsi kantanut virusta tapaamisestanne asti mukanasi. Toki tämän hetkisen tiedon mukaan (käsittääkseni) tauti tartuttaa eniten vasta oireiden alettua, mutta ei vara venettä kaada.
Vaikka polttareita ja babyshowereita järjestämällä haluamme ilahduttaa meille rakkaita ihmisiä, juuri nyt rakkauden teko on jättää se tulevaan. Ystävälläni piti olla valmistujaiset tänä viikonloppuna, mutta hän perui ne sanoen, ettei halua, että juhlat muistetaan myöhemmin vain koronakeskusteluista. Tämäkin kannattaa ottaa huomioon! On mukavampaa, että fokuksessa on polttarisankari, tuleva äiti tai muu juhlakalu käsidesin sijasta.
Entäs häät sitten? Monet kevään hääparit ovat vapaaehtoisesti tai juhlapaikan päätöksen myötä joutuneet siirtämään häitään. Tsemppiä kaikille, jotka ovat näin joutuneet tekemään! ❤
Meidän häämme ovat onnekkaasti vasta heinäkuun lopussa, joten toivon, että tauti ei enää silloin jyllää tällä tavoin. Olemme hyvin onnekkaita myös siinä mielessä, että häiden siirtäminen ei tuskin aiheuttaisi rahallisia menetyksiä. Emme ole maksaneet mitään varausmaksuja kuvaajasta, bändistä, kampaajasta tai meikkaajasta. Uskon, että he kaikki olisivat mieluusti käytettävissämme myös esimerkiksi syksymmällä. Juhlavaatteet olemme jo ostaneet, mutta niihin siirto ei vaikuttaisi mitenkään. Juhlapaikasta olemme maksaneet varausmaksun, ja häiden ollessa vielä niin kaukana tulevaisuudessa onnistuisi siirron järjestely varmasti hyvin. Häämatkaan liittyen meillä ei ole mitään varauksia tai tehtyjä päätöksiä.
Kyselin sulhaselta hypoteettisella tasolla, että mitä tekisimme, jos häät olisi pakko siirtää. Hän ei ollut kovin halukas pohdiskelemaan asiaa, mutta olimme yhtä mieltä siitä, että tänä vuonna mennään naimisiin. Se voisi tarkoittaa joko syyshäitä tai avioitumista nyt ja häiden lykkäämistä kesään 2021. Kaikki suunnitelmamme on tehty kesähäitä ajatellen (esim. juhlapaikka on valittu kauniin pihamaan vuoksi), mutta jos on pakko sopeutua, niin sitten sopeudutaan. Vieraissamme on monia riskiryhmiin kuuluvia, kuten minun äitini ja isäni.
Tämä pieni epävarmuus on hieman hillinnyt sitä intoa, jolla muuten olisin jaellut hääkutsujamme. Monille piti antaa kutsu käteen, enkä tässä kohtaa tiedä, milloin se on seuraavan kerran mahdollista. Voisimme toki vain jakaa linkkiä häänettisivuillemme, mutta olisi harmi jättää vaivalla tehdyt kutsut käyttämättä. Lisäksi muutamasta kutsusta puuttuu kirjekuori, enkä jotenkin osaa päättää, kenelle antaisin kutsun ilman kuorta vai kävisinkö joskus hamassa tulevaisuudessa ostamassa niitä lisää. Pitäisikö varautua siihen, että kaikki kutsut lähetetään suoran käteen antamisen sijaan? Äh. Näiden pohdintojen takia kaikki kutsujen ympärillä on pysähtynyt hetkeksi. Onneksi se on kuitenkin isommassa mittakaavassa pieni asia.
Toinen välillisesti häihin liittyvä harmistukseni on hyvän urheiluputken katkeaminen. Olen sopinut toukokuun alkuun huomenlahjakuvauksen, ja jos kuvaus yhä järjestetään, olisin toki mielelläni elämäni kunnossa. Olen käynyt läpi vuoden joka viikko taitoluistelemassa sekä jossain toisessa ryhmäliikunnassa, kuten bodypumpissa tai joogassa. Lisäksi työpäivinä minulle kertyy noin 4 kilometriä kävelyä. Joinakin viikkoina olen näiden lisäksi innostunut käymään liikkumassa useampiakin kertoja. Olen todella iloinen siitä, että olen oppinut nauttimaan liikunnasta! Se ei aina ole ollut minulle itsestään selvää 😀 Nyt onkin aika hajottavaa tehdä töitä kotona ergonomisesti huonossa asennossa ja tuntea, mitä sitä vain jäykistyy jäykistymistään. Siksi blogikaan ei ole houkutellut samalla tavalla koneen ääreen kuin aiemmin. Onneksi kävelylenkit muihin ihmisiin välimatkaa pitäen sekä kotona venyttely ovat yhä mahdollisia.
Maaliskuun hääjärjestelyjen suhteen tilanne on siis se, että osa kutsuista on jo toimitettu onnistuneesti, osa pitäisi tavalla tai toisella toimittaa lähiaikoina. Jahka olen varma siitä, ettei minulla ole koronaa, käyn ostamassa askartelutarvikkeita ja alan väkertelemään meille tulevia harvoja koristeita. Muita mahdollisia tehtäviä voisi olla leikkien suunnittelu, avioehdon suunnittelu ja miksaajan etsiminen meidän bändille.
Häihin liittyen mietityttää vielä, miten hääalan yrittäjät mahtavat selvitä tästä. Iso osa esimerkiksi valokuvaajien vuoden tuloista on täysin sidoksissa kesäsesonkiin. Pidänkin esimerkiksi Finnkinon lähestymistapaa hyvänä: he myyvät tällä hetkellä näytöksiin lippuja vähemmän kuin yleensä, mutta pitävät samalla talouden pyöriä pyörimässä edes vähän. Jossain mainittiin, että hyvä tapa tukea omaa suosikkiyrittäjää on ostaa lahjakortteja.
Tällaista tällä kertaa! Enpä olisi kyllä viime postausta kirjoittaessani osannut aavistaa tämän tekstin teemaa. Meillä ei ole flunssan oireita, mutta vasta ensi viikolla voimme olla varmoja siitä, että tällä kertaa korona sivuutti meidät. Siihen asti meidät löytää Netflixin ääreltä, siivoamasta ja ehkä tänään pullaa leipomasta. Olen myös soitellut kavereilleni, mikä on kiva tapa tuoda päiviin sosiaalisuutta!
Tsemppiä kaikille näihin erikoisiin päiviin! Pidetään hygieniasta ja toisistamme huolta!
T. K
Matkalaulu 