Taas hääpainajainen

Ah, kylläpä kesäkuu tarjoilee parastaan!

Olen ollut niin keskittynyt kesästä nauttimiseen ja uusiin töihini, että häiden pohdiskelu on jäänyt vähemmälle. Hyvä niin – välillä mielessäni käy, mitä normaalioloissa olisimmekaan jo valmistelemassa. Paikkakortteja, karkkibuffaa, kukkien tilausta… Äh. Näistä tunnelmista johtuen en ole lukenut hääblogejakaan niin paljon kuin tavallisesti. Mutta ei se mitään, onpahan paljon uutta kiinnostavaa luettavaa, jahka häähumu taas imaisee mukaansa! (Päivitin muuten juuri blogilistaukseni, joka pitää sisällään tielleni osuneet suhteellisen säännöllisesti päivittyvät blogit. Vinkkaa, jos jotain puuttuu! 🙂 )

Viime viikonloppuna kävi kuitenkin niin, että näin taas pitkästä aikaa hääpainajaisen (aiemmat painajaiseni täällä ja täällä), joka oli jopa jossain määrin hauska. Unessa oli hääpäivämme ja kello lähestyi vihkimistä. Viime hetken järjestelyt muistuttivat säätöä ennen valmistujaisten juhlimista, sillä olimme lapsuudenkodissani. Jostain syystä kaiken kiireen keskellä päätin hilpaista kylän keskustaan ostamaan Teboililta pullon kokista. Eikä siis mitään isoa pulloa talkoopoppoolle, vaan omaan janooni puolen litran pullon. Täysin loogista! Keskustaan on kuitenkin matkaa useampi kilometri.

Palatessani vihkimisen alkuun oli enää kymmenen minuuttia ja kattaus oli aivan kesken. Kakku oli sentään helpotuksekseni juhlava, mutta yhä pahvirasiassa. Se näytti hieman ylioppilaskakulta, mutta oli tehty silinterin muotoon ja koristettu harmain ja valkoisin ruuduin. Mutta mitä kävikään! Käänsin selkäni, ja enää rämmäleet olivat jäljellä. Koetin asetella vikoja kokkareita nätisti mariskooliin.

Silinterihattukakkukuvaa ei löytynyt, mutta tämä kyllä sopii tunnelmaan! Kuvaaja Karley Saagi palvelusta Pexels

Tässä vaiheessa havahduin delegoinnin tarpeellisuuteen, taputin äitiäni selkään ja sanoin, että luotan häneen, ”sinulla on varmasti homma hanskassa!” Juoksin alas meikattavaksi ja kampaukseen, sillä aikaa vihkimiseen oli tosiaan enää kymmenen minuuttia. Kampaaja kuitenkin totesi olevansa todella nälkäinen ja pitävänsä ruokatauon. Soimasin itseäni huonosta aikataulutuksesta ja kaiken keskeneräisyydestä. Tiesin tilanteen olevan omaa syytäni, ja sanoin nieleskellen, että kaipa hänen sitten on syötävä.

Ei mekkoa, ei meikkiä, ei kampausta eikä oikein kattaustakaan – hyvä hetki herätä siis 🙂

Aurinkoisia päiviä ja kauniita unia sinulle!

T. K

 

Lisää hääpainajaisia

Hääpainajaiset ovat iskeneet jälleen! Näin hääpainajaisia peräti kahtena yönä putkeen, mikä lienee seurausta kampaajan ja meikkaajan etsintään liittyvästä pienestä stressistä. Kolmantena yönä näin painajaisen, jossa minä ja sulhanen erosimme, mikä oli jo astetta kurjempi uni. Mutta koska hääpainajaisille on hauska nauraa jälkeen päin, tässä pieni kurkistus unimaailmaan. Kerro ihmeessä, jos sinäkin olet nähnyt hääpainajaisia!

Ensimmäinen uni pohjautunee siihen, että kävimme hiljattain sulhasen kanssa budjetin läpi. Olen koko ajan ajatellut, että about kaikesta ei niin kovin hyödyllisestä voi nipistää. Tällä listalla ovat esimerkiksi vieheet (miksi niistä tehdään usein niin valtavan kokoisia?). Sulho kuitenkin yllätti minut sanomalla, että ”Nooh, ei meidän nyt tarvitse ihan kaikkea karsia.” Eikä minulla varsinaisesti ole mitään vieheitä vastaan, jos hän niistä tykkää niin miksei 🙂

It’s huge! Photo by Rene Asmussen from Pexels.

Asia jäi kuitenkin pyörimään mieleeni, sillä unessa olin kirkossa juuri ennen vihkimisen alkua. Vieressäni oli iso kasa todella rumia, vihreän muovitikun päässä olevia vieheitä. Kukaan ei ilmeisesti ollut pukenut niitä, mikä turhautti minua, kun niihin oli kerran rahaa laitettu. Samassa hetkessä tajusin jotenkin kaiken muunkin olevan rempallaan ja kello tikitti kovaa vauhtia ja ehdin jo turhautua – koko päivä menisi ihan pieleen, perutaan koko häät! 

Toisessa unessa olin morsiuspuvussani jossain junavaunussa vieressäni kaasona eräs kollegani, jota aina moikkailen mutta jota en todellisuudessa tunne. Hänellä oli morsiuspukumainen mekko päällä ja en oikein tiennyt, mitä ajatella siitä. Samalla huomasin, että omassa mekossani pitsin alla oleva kangas oli omituisen lohenpunainen ja ajauduin koko ajan hämmentyneemmäksi: eihän tämän nyt näin kuulunut mennä?

En ole ikinä harrastanut mitään unien analysointia, mutta ehkä näitä molempia yhdistää tietty tunne hallinnan menettämisestä. Pitänee alkaa harjoitella delegointia!

 

Kauniita unia sinne ruudun toiselle puolelle!

T. K

Hääpainajaisia

Heipsan kaikki!

Hääblogeissa on tiettyjä postauksia, jotka toistuvat blogista toiseen. Minusta se on ihanaa! Vähän kuin työ kuvistunnilla: kaikki saavat saman tehtävänannon, mutta toteuttavat sen oman tyylinsä mukaan. Tällaisia postauksia ovat esimerkiksi pihistys ja panostus -postaukset ja listaukset omista mielipiteistä hääperinteisiin liittyen. Tänään ajattelin kirjoitella yhden tällaisen aika tyypillisen postauksen eli katsauksen näkemiini hääpainajaisiin. Hääpainajaisestaan on kirjoittanut myös esimerkiksi Syysmorsian2019-blogin Jannica.

 

Kuva pexelsistä, kuvaajana Erin Profaci

Ensimmäisen hääpainajaiseni näin viime kesänä pian kihlautumisemme jälkeen, kun häävalmistelut ottivat ensi askeleitaan. Unessa olin kirkossa juuri ennen häitä ja suutuin siskolleni, kun hän sai innoissaan päähänpiston mennä istumaan parvelle. Olin vakaasti sitä mieltä, että tärkeiden vieraiden kuuluu istua edessä ja ajauduimme väittelemään aiheesta. Samaan syssyyn tajusin, ettei minulla ollut vielä hääpukua päällä vaan joku vaaleanpunaisen kesämekko, johon onnistuin tiputtamaan suklaakakkua. Siitä kaikki alkoi mennä asia kerrallaan pieleen, mutta sen enempää en unesta muista.

Toisen hääpainajaiseni näin tällä viikolla, ja se oli oikeasti ajatuksena aika karmaiseva. Unessa havahduin hääjuhlan ollessa jo pitkällä (kello oli jostain syystä viisi, eikä juhlamme todellisuudessa siinä vaiheessa ole vielä pitkällä), että minulla ei ollut aavistustakaan, mitä oli tapahtunut. Ei ainuttakaan muistikuvaa koko aamulta tai päivältä. Kaikki oli vissiin mennyt ihan hyvin, mutta tuolloin kello viisi jotenkin tajusin, että on hääpäivämme enkä muista siitä yhtään mitään! En vihkimistä, en valmistautumista, en mitään. Hurrrr. Sitä en muista, mitä unessa tapahtui tätä ennen.

Ehkä nämä molemmat unet sisältävät opetuksen. Ensimmäinen on, ettei kannata suuttua turhasta, sillä siitä ei seuraa mitään hyvää. Toisen voisi olla se, että kannattaa nauttia joka hetkessä eikä vain kiirehtiä eteenpäin kuin sumussa.

Jään mielenkiinnolla odottamaan, koska häät eksyvät sulhasen uniin vai eksyvätkö koskaan…

 

T. K