Hääparin look

Hei taas pitkästä aikaa!

Huh, kylläpä aika juoksee. Huomaa, että häistä on jo tovi ja muut asiat ovat koko ajan enemmän ja enemmän mielessä. Tässä talven aikana olemme mm. ostaneet omakotitalon ja myyneet nykyisen asuntomme. Pian on aika valmistella muuttoa.

Myös Ukrainan sota on ollut paljon ajatuksissani. Blogin alkaessa vuonna 2018 maailma oli iloinen paikka. En osannut kyseenalaistaa häiden toteutumista – sen kun suunnitellaan vaan! Nyt tiedän, että pandemiat ja muuttuva turvallisuustilanne ovat todellisuutta myös meidän aikanamme. Jotenkin nämä pohdinnat ovat saaneet minut arvostamaan entistä enemmän häitä ja muita juhlahetkiä. Ne eivät ole itsestäänselvyyksiä ja niistä kannattaa nauttia aina, kun vain suinkin on mahdollista!

Se synkistä aiheista. Tuntuu hyvältä alkaa haaveilla uusista jutuista! Jotta uudelle saa tilaa, lienee syytä ottaa kynä kauniiseen käteen ja saattaa tämä blogi kunnialla loppuun. Muutama postaus on vielä tuloillaan, joten kiitos jos haluat kulkea tämän matkan kanssani loppuun asti ja kiitos kaikesta tähänastisesta! Jokainen täällä tapahtuva vierailu tulee tietooni ja lämmittää mieltäni. Aika huimaa, että tämä on jo viides vuosi, jolloin Matkalaulu on pystyssä!

Olisi nyt sopiva hetki perehtyä hieman tarkemmin hääparin tyyliin? Kuvia täällä on toki näkynyt jo paljon, mutta koska itseäni aihe aina kiinnostaa, pysähdytään hetkeksi sen äärelle.

Morsian

Mekostani löytyi jos jonkinmoista yksityiskohtaa, joten korut eivät näytelleet häätyylissäni kovin suurta roolia. Minulla oli vain kihla- ja vihkisormukset sekä korvikset, jotka olen saanut mieheltä lahjaksi. Ehkä rannekorukin olisi voinut toimia, mutta en lopulta tullut testanneeksi, olisiko jokin koruistani istunut kokonaisuuteen.

Hiuksiani koristi samat pienet kukat kuin kimppuani. Ja vau, miten upeasti tästä kuvasta näkyy meikkaaja-Annan kaunis kädenjälki luomivärin kanssa!

Kuva: Taika Lehtimäki (rajaus minä)

Hehkuttaisin vielä kampaustani – Kampaamo Solan Tarun minulle tekemä kampaus oli aivan ihana ja aamumme Solassa oli mitä mukavin.

Kuva: Taika Lehtimäki (rajaus minä)

Kenkäni eivät juuri mekon alta vilkkuneet, mutta uskokaa sanaani, että mekon pohjasävy ja kenkien vaaleanpunainen mokkanahka olivat täydellinen yhdistelmä! Unisan kenkäni ovat olleet kovassa käytössä muutenkin, joten hankinta kannatti. Kenkäleikissä popot pääsivät hetkeksi loistamaan!

Kuva: Taika Lehtimäki (rajaus minä)

Luonnollisesti morsiamen häätyylin keskiössä on mekko. Sanoisin, että minun Morilee-mekkoni oli pääpiirteissään melko klassisen. Modernia twistiä tuli pitsin alta erottuvalla pohjavärillä (jonka sävystä en ole tähänkään päivään mennessä päässyt selvyyteen 😀 Beige? Laventeli?) ja strassein koristelluilla olkaimilla ja dekolteen kirjailuilla. Laahuksessa riitti kaunista pitsikirjailua ja pituutta, ja sattumalta mekossa oli myös satiininappeja, joista pidän kovasti.

Kuva Taika Lehtimäki (rajaus minä)

En haaveillut mekosta laahuksella, mutta en myöskään ollut voimakkaasti sitä vastaan, kun se parhaasta mekossa sattui olemaan. Ajattelin, ettei laahus olisi kovin kätevä ja että se todennäköisesti jossain vaiheessa iltaa repeäisi. Ilokseni voin kertoa olleeni väärässä!

Häätiimiläisen ottamassa kuvassa näkyy laahuksen pitsiä sekä mekon pohjaväriä (ja hieman kuvauksissa suojana ollutta muovia 😀 )

Tarvitsin laahuksen kanssa apua kaasoltani kävellessäni ”alttarille”, mutta oikeastaan se toi tilanteeseen mukavan ripauksen juhlallisuutta. Valokuvauksessa laahuksen asetteluun sai kiinnittää huomiota, koska kuvassa mytyssä oleva laahus voi jälkikäteen harmittaa.

Laahus kulki valtaosan päivästä käsivarrellani ilman, että kiinnitin siihen juuri mitään huomiota. Minun laahuksessani oli lenkki, jonka olisi voinut kiinnittää käsivarteen, mutta laahuksen kainaloon nappaaminen oli sen verran kätevää, ettei lenkin käyttäminen käynyt mielessäkään. Jos laahus siis huolettaa, voin ainakin tämän mekon osalta sanoa, että huoli oli turha 🙂

Laahus kainaloon ja menoksi! Kuva Taika Lehtimäki (rajaus minä)

Sulhanen

En jaa tänne miehestäni tarkkoja kuvia, ja tässä kohtaa se on vähän harmi! Hänen häätyylinsä oli nimittäin todella hieno ja olisi hauska jakaa se kanssanne. Muutaman asian haluan kuitenkin nostaa esiin.

Miehelläni oli hääpäivänä silmälasit kuten arjessa muutenkin. Veikkaan, että ne tekivät hänen lookistaan jopa astetta charmikkaamman. Lasit kunniaan siis!

Kuva: Taika Lehtimäki (rajaus minä)

Hän teetti pukunsa Räätälistudio BQ:ssa. Hänellä oli hyvin tarkka visio burgundinpunaisesta puvusta. Se on väri, jota hän käyttää usein esimerkiksi villapaidoissa. Burgundin esiinmarssi miesten häämuodissa on hauska ilmiö! Kannatan lisää värejä miesten juhlapukeutumiseen.

BQ:n myyjällä oli hyvin vahvoja suosituksia (mistä minä pidin) ja hän ehdotti mustien kenkien hankkimista puvun kaveriksi. Mieheni päätti hankkia ruskeat kengät, mutta tuli jossain kohtaa siihen tulokseen, että mustat olisivat ehkä sittenkin voineet toimia paremmin.

Rusetti oli teemaväriemme mukaisesti sininen, ja sävy kävi hienosti yksiin vieheen koristenauhan kanssa.

Pyysin mieheltä ehdotusta tämän tekstin otsikoksi, ja hän ehdotti ”Odotettavuutta ja edelläkävijyyttä.” Kuulemma siksi, että minä pukeuduin odotusten mukaisesti valkoiseen ja hänen valintansa oli aikaansa edellä.

Mekkoni on tulossa myyntiin Lovebirdsiin!

Olen sopinut jo hyvän aikaa sitten, että mekkoni tulee myyntiin Lovebirdsiin. Sen toimittaminen myymälään on venynyt ja venynyt, mutta parin viikon sisällä se tapahtuu – en nimittäin halua raahata sitä enää uuteen kotiimme. Huikkaan vaikka Instagramissa, kun mekko on sovitettavissa. Käy ihmeessä kurkkaamassa, jos kuvat miellyttivät silmääsi!

Kuva: Taika Lehtimäki (rajaus minä)

Aurinkoista kevättä ja nauttikaa hääsuunnittelusta!

T. K

Love Me Do Autumn Fair: sormuksia ja mekkoja!

*Kaupallinen yhteistyö: Love Me Do & Häät-lehti ja häät.fi. Pääsy messuille ja hääblogimiittiin saatu.*

Vietin lauantain Love Me Do -messuilla Kaapelitehtaalla, ja päällimmäinen fiilis oli, että tämä messukokemus oli mukavin tähän astisista (aiemmista täällä ja täällä)! Syitä tälle voi olla monia: sain tavata muita hääbloggaajia, sulhanen tuli ensimmäistä kertaa seurakseni, hääsuunnitelmamme ovat jo vähän pidemmällä, ehkä osastot olivat aiempaa mielenkiintoisempia… Olipa syy mikä hyvänsä, kivaa oli! Uppouduin sormusten sovitteluun ja hääpukujen ihasteluun niin paljon, että aivan unohdin, mitä olin suunnitellut messuilla tekeväni 😀

Aiemmilla messuilla olen tosiaan lähinnä vaellellut ympäriinsä ja koettanut saada jutun juonesta kiinni. Tällä kertaa tiesin jo, että sormusten sovittelu on messuilla todella kätevää, ja tartuin innokkaasti toimeen. Heh, en ole edes varma, haluanko vihkisormusta! Mutta jokin sisäinen harakkani valpastui, minkä seurauksena minulla on jakaa vino pino sovittelukuvia.

Näyttökuva 2019-10-7 kello 21.41.29

Kuvan sormuksista ensimmäinen on Kalevalakorun, toinen Mika Mäkisen (kuvassa shamppanjan värisiä kiviä!), sinikivinen Kultasepät Andreasen ja neljäs Korkeila Helsingin. Värilliset kivet ovat kiinnostaneet minua jo tovin, mutta jotenkin tykästyin tuohon Kalevalakorun sormukseen. Korkeilan sormuksiin oli upotettu baguette-hiontaisia timantteja, mikä teki niihin todella uniikin ilmeen!

Toinen asia, josta innostuin valtavan paljon, oli huikea morsiuspukujen kirjo, johon messuilla oli mahdollisuus tutustua. Vaikkei mekon etsintä ole minulle enää ajankohtaista, vietin hyvän tovin mekkojen yksityiskohtia ihaillen.

Näyttökuva 2019-10-7 kello 21.51.46

Näyttökuva 2019-10-7 kello 21.52.10

Kirjo tuli erityisen hyvin esiin Vuoden hääpukusuunnittelija 2019 -kilpailun muotinäytöksessä. Ah miten monenlaisia osaavia suunnittelijoita Suomesta löytyy! Pukuja oli niin perinteisemmille kuin kokeilunhaluisemmillekin morsiamille. Kannattaa ehdottomasti harkita puvun teettämistä kotimaisella suunnittelijalla: se ei ole ollenkaan niin kallista kuin voisi luulla, tuotantoketju on täysin läpinäkyvä ja istuvuus niin omaan persoonaan kuin kroppaankin on taattu. Näytöksen perusteella itseäni kiinnostaisivat kilpailun voittaneen Terhi Löfmanin lisäksi erityisesti Sinikka Nikander, Laura Hyvi ja Heili Bridalin osaajat.

Näyttökuva 2019-10-7 kello 21.59.11

Näyttökuva 2019-10-7 kello 21.58.59

Näyttökuva 2019-10-7 kello 21.58.44

Näiden lisäksi ehdin yhdessä sulhasen kanssa etsiskellä vaatetusta myös hänelle sekä jutella häistä muiden hääbloggaajien kanssa ❤ Ihana päivä, jonka jälkeen olin kyllä aivan poikki!

Kiinnittikö joku suunnittelijoista sinun huomiosi? Entä sormukset, onko joku noista yhdistelmistä sinusta erityisen hyvän näköinen? 🙂

 

T. K

Viikon saldo: kaksi morsiuspukuliikettä, yksi ostettu mekko!

Naiset ja herrat, etsintä on päättynyt! Kuudennessa morsiuspukuliikkeessä onnistuin vihdoin tekemään päätöksen ja mekko, jollaista en alunperin visioinut mutta joka näytti aivan upealta päälläni, on nyt minun.

(Välihuomiona: anonyymin bloggauksen etu on ehdottomasti se, että voin huoletta jakaa mekon teidän kanssanne!)

fullsizeoutput_2f4

Tällä viikolla suuntasin mekko-ostoksille ensimmäistä kertaa nuorimman siskoni kanssa. Vaikka ystäväni olivat aiemmilla reissuilla huippuseuraa ( ❤ ), jäi minua kaihertamaan tunne, että sovittelu olisi hauska kokea myös sisko M:n kanssa. Lisäksi halusin ehdottomasti käydä Lahden morsiuspukuliike Josefiinassa, josta olin kuullut lukuisia suosituksia. Koska sisko M:llä sattui olemaan lomaa ja rutkasti aikaa käytettävissään, oli tämä viikonloppu mitä parhain hetki toteuttaa suunnitelma.

Suosittelujen perusteella uskalsin varovasti toivoa, että mekkoni voisi löytyä Josefiinasta. Halusin kuitenkin valmistella sisko M:ää tähän: jos ei ole tottunut näkemään upeita pukuja, voi mikä tahansa herättää ihastusta eikä mikä tahansa tällä kertaa ole riittävän hyvä (call me crazy if you like 😀 ). Joten koska käytettyjen pukujen liike Lovebirdsiin lähellä Tennispalatsia voi poiketa ilman sovitusaikaa, suuntasimme sinne eräänä arki-iltana.

Pakko kehua Lovebirdsiä! Paikalla ollut myyjä vaikutti todella mukavalta! Monessa liikkeessä myyjät ovat ammattitaitoisen ystävällisiä, mutta hän tuntui ymmärtävän täydellisesti, missä vaiheessa ostoprosessia olin ja otti kaikin puolin mukavan rennosti. Liikkeessä oli minun lisäkseni sovittelemassa toinen morsian, ja hän onnistui pitämään hyvää tahtia yllä meille molemmille ja infosi koko ajan, mitä tapahtuisi seuraavaksi. Tyyliin: ”Laitan vielä hänelle puvun kiinni ja sitten otetaan sinut ulos tuosta mekosta.” Kaikki hoitui todella sujuvasti!

Edellisten sovitusteni ansiosta tiesin jo suunnilleen, millaisia pukuja kokeilla. Ystävieni tavoin siskoni osoittautui mainioksi makutuomariksi: hänestä näki, milloin mekko oli vain nätti mekko ja milloin jotain astetta parempaa. Liikkeen parhaan kandidaatin kohdattuamme hän totesi, että vaikka ensimmäiset mekot olivat hyviä, ei hän tuon parhaan vaihtoehdon (alla) nähtyään enää edes muistanut niitä. Mainio kommentti!

En päätynyt ostamaan mekkoa Lovebirdsistä, mutta voisin ehdottomasti viedä pukuni sinne myyntiin! Liikkeestä saa myös käytettyjä huntuja, mikä huntujen hinnat huomioon ottaen vaikuttaa harkinnan arvoiselta vaihtoehdolta. Uskon vahvasti, ettei tämä jäänyt viimeiseksi visiitikseni Lovebirdsiin. Mikäli morsiusliikkeiden valikoimat eivät vielä toistaiseksi ole tyydyttäneet sinua, suosittelen poikkeamaan Lovebirdsiin vaikka parin viikon välein. Tavan liikkeisiin tulee mallistot tiettyinä ajankohtina, mutta Lovebirdsiin tulee koko ajan jotain uutta. Myös hintataso on erittäin budjettiystävällinen: minun suosikkini olisi maksanut 550 €.

Entäs sitten Josefiina? Josefiinassa liike on aina yhden seurueen käytössä. Saapuessamme paikalle edellisellä morsiamella oli vielä kaupanteko kesken, joten odottelimme hetken tuulta suojassa eteisessä. Toivottavasti heille ei tullut meidän takiamme kiireen tuntua! Sama kävi myös meitä seuranneelle seurueelle, mutta ymmärrän hyvin, että viime hetken harkintaa ei kannata hoputtaa, ettei tule tehtyä hätiköityjä päätöksiä. Onneksi myyjänä toimiva yrittäjä (?) oli omien menojensa ja aikataulujensa puolesta joustava. Pohdimme hetken, että olisimme ennen lopullista ostopäätöstä käyneet syömässä ja antaneet aiheen hautua, mutta lopulta tälle ei ollut mitään tarvetta. 🙂

Aloitin sovittelun näyttämällä kuvia aiempien sovituskertojen parhaista puvuista. Myyjä kysyi, olisinko valmis sovittamaan myös edellisen kauden pukuja, mikä sopi minulle vallan mainiosti. Sitten myyjä valikoi sovitettavakseni linjakkaita pukuja pienellä boheemiudella höystettynä.

Jo ensimmäinen mekko näytti todella hyvältä! Ilmeisesti olen juuri sitä kokoa, jota Josefiinan mallipuvut ovat, ja kaikki sovittamani mekot istuivat hyvin. Melko varhaisessa vaiheessa bongasin yhden Pinterest-tauluuni eksyneen puvun, ja se nousi heti suosikikseni. Siinä oli herkkyyttä mutta se ei kuitenkaan ollut liian suloinen vaan pikemminkin koristekivien ansiosta jopa pop-tähtimäinen.

Jatkoimme kuitenkin sovittelua eräällä Badgley Mischkan puvulla. Olen jopa hieman iloinen, että en tuntenut siihen suurta vetoa, sillä alennustenkin jälkeen mekko olisi ylittänyt toivebudjettini muutamalla satasella. Jännä nähdä, että taidokkaat yksityiskohdat ja ylellisyys eivät automaattisesti tarkoita sitä, että puku olisi joka sovittajalle täydellinen. Pidin puvussa yllättävän paljon yläosan leikkauksesta, mutta ehkä se sai minut näyttämään pikemminkin sporttiselta romanttisen sijaan.

fullsizeoutput_304

Seuraavaksi sovittamassani valkoisessa luomuksessa oli samankaltainen malli, ja se istui sen verran hyvin, että vakavasti harkitsimme myös tätä vaihtoehtoa.

fullsizeoutput_305

Tässä kohtaa siskoni huomasi hienovaraisella blingillä varustetun mekon, jota päätin sovittaa -koska miksi ei 😀

Kyseinen valkoinen yksilö nousi todella vahvaksi vaihtoehdoksi! Mutta liikkeessä oli kokoa pienempi ja eri sävyinen vaihtoehto samasta mekosta, jota sovitimme myös. Ja sillä sekunnilla mekko nousi aivan kärkikahinoihin.

fullsizeoutput_2f3

Niinkin vahvaksi kandidaatiksi, että laitoin siskoni lähettämään sulhaselle kuvat tästä mekosta ja Pinterest-puvustani. Hän soitti heti takaisin ja kannatti viimeisintä löytöä, mikä vahvisti jo mieleeni hiipinyttä ajatusta. Pohdimme vielä molempien mekkojen hyvät puolet läpi. Pinterest-mekkoni oli yllättävä, ainutlaatuinen ja rento. Viimeisin mekko taas  teki vartalolleni jotain aivan ihmeellisiä taikoja ja näytti todella upealta päälläni. Se oli ehkä hieman perinteisempi morsiuspuku muttei kuitenkaan liian perinteinen, mihin vaikutti sekä mekon sävy että mielenkiintoiset olkaimet. Lisäksi mekon pitsi laskeutui maahan todella kauniisti.

Lopulta tajusin, että mikään sovittamistani mekoista ei ollut yltänyt häikäisevyydessään tälle tasolle. Ymmärsin myös, ettei tällaisia mekkoja tule joka päivä vastaan. Viimeisin silaus päätökselle oli se, että (mikäli muistan oikein) kyseinen mekko oli poistumassa Josefiinan valikoimista ja hinta oli sen vuoksi edullisempi. Jopa korjausompeluineen tämä ehdottomasti parhaaksi vaihtoehdoksi noussut mekko oli huokeampi kuin taakse jääneet mekkokandidaatit. Voiko parempaa edes toivoa?

Olen kuulostellut tuntemuksiani näin päätöksenteon jälkeen, ja pari seikkaa tuntuu oikein hyvältä. Ensinnäkin, puhuessamme siskoni kanssa mekosta minua hymyilytti koko ajan ja toisekseen, en ole selaillut aiempien mekkojen kuvia yhtään mutta näitä kuvia melkein tauotta 😀 Monen mekon kohdalla kohtasin muuten dilemman: mekko näytti livenä hyvältä mutta kuvissa ei, tai toisinpäin. Tätä kirjoittaessani huomaan, että valitsemani yksilö näytti hyvältä sekä livenä että kuvissa. Jee!

Mekko jäi Josefiinaan hyvään säilöön. Seuraavalla visiitillä katsomme tarkemmin, mitä pitää korjailla. Tällä ei kuitenkaan ole mikään kiire, vaan homma kannattaa hoitaa ensi kesänä. Voin myös käydä siellä ihan vain fiilistelemässä ja vaikka sovittelemassa huntuja. 🙂

Siskoni sanoi osuvasti, että nyt kun tämä on hoidossa voin alkaa miettimään kaikkia muita asioita. Ja toden totta, meikkivisioni kirkastuivat hetkessä! Lisäksi pitää pohtia, miten toimin upean mutta pitkän laahuksen kanssa…

fullsizeoutput_2f8

Tällainen oli minun mekonmetsästystaipaleeni! Ehkä hieman vaivalloinen, mutta ehdottoman hyödyllinen. White Dress antoi ensimmäisen -joskin hämmentävän– kosketuksen morsiuspukujen maailmaan, Zazabellassa tunsin että tämähän voi olla kivaa, Seremoniassa pääsin sovittamaan uusia tyylejä, Vienossa oma tyylini vahvistui, Lovebirdsistä löysin kohteen hunnunmetsästykselle ja mekon jälleenmyynnille, ja viimein, Josefiinasta löysin itse mekon. Ostopäätöstä helpotti ehdottomasti se, että tiesin, ettei vastaavia yksilöitä kasva joka oksalla. Joten jos aprikoit, kannattaako liikkeiden kiertelyyn käyttää aikaa… Minun vastaukseni on kyllä! 🙂

 

T. K

Sovituskäynti Seremoniassa

Hääpuvun etsintä jatkuu kiivaana!

Pari hyvää vaihtoehtoa jäi Zazabellasta mieleen, mutta siltä ne juuri tuntuivat: hyviltä vaihtoehdoilta. Samalla tavalla voisi tiivistää fiilikset Seremoniassa sovittamistani mekoista. Sielläkin oli pari pukua, jotka päälläni voisin tuntea oloni hääjuhlassa mukavaksi ja itsevarmaksi. Tajunnanräjäyttävä ”tämä mekko on täydellinen, ah mikä morsian olenkaan!” -kokemus antaa silti vielä odottaa itseään. Tilanteeni on kuitenkin oikein hyvä, sillä tässä ei ole kiirettä mihinkään, ja tarvittaessa voin varmasti löytää mieleiseni näistä erittäin hyvistä kandidaateista.

Seremoniassa oli monipuolinen valikoima sekä viihtyisät tilat. Myyjä oli oikein mukava, mutta taisimme sattua paikalle kiireiseen aikaan. Aloitimme ystäväni kanssa melko omatoimisesti mekkojen kantamisen kopin eteen sovitusta odottamaan. Vaikka en fanitakaan ennalta varattavia sovitusaikoja -on kiva tehdä asioita välillä fiilispohjalta-, taitaa niissä silti olla puolensa.

Seremonian mekoissa oli paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia! Sovitin paria perinteisempää pitsipukua sekä ainakin Pronoviaksen pukuja, Maggie Sotteron Rebecca Ingram -mekkoja sekä Trés Chic -talon pukuja. Trés Chic oli minulle aivan uusi tuttavuus, mutta heillä on sivuillaan muutama todella huikea luomus!

Näistä yllä olevista mekoista mikään ei noussut ykkössuosikiksi, mutta olivat mielenkiintoisia testattavia joka tapauksessa! Havaitsimme ensinnäkin, että tällaisessa vintage-henkisessä yläosassa voisi olla ideaa, että yksinkertaiset satiinipuvut eivät aina olekaan minulle täydellisiä ja että vaikken pitsistä ole haaveillutkaan, voi se silti olla ylläni tosi kivan näköistä. En osaa antaa itselleni mitään yleisohjetta, että jokin tietty malli tai materiaali toimisi takuuvarmasti. Kokonaisuus ja tunnelma sen taitaa lopulta ratkaista! Onko jollakulla samoja fiiliksiä?

Alla oleva mekko on Trés Chickin ja nousi yhdeksi minun ja ystäväni suosikeista. Ystäväni tosin fiksusti pohti, miltä hihat mahtavat tuntua kesähelteillä.

Tämä mekko taas on Maggie Sotteron Rebecca Ingram -mallistosta. Aika jännä tapaus! Sekä suloinen että vähän seksikäs. Tästäkin mekosta me molemmat pidimme, ja mikäli muistini ei valehtele, se näytti paremmalta livenä.

Pakko kehua Seremoniaa siitä, että myyjä kirjoitti minulle lapun, jossa oli kiinnostavimpien mekkojen tiedot sekä ennen kaikkea hinnat! Muualla hinnasta ei ole ollut sen enempää puhetta, mutta tämä auttaa ehdottomasti lopullisen vertailun tekemistä. Jos mekkokandidaatit olisivat tasavahvat, vaikuttaisi hinta ehdottomasti asiaan.

Olenko muuten puhunut mekkobudjetistani? Olen ajatellut 1500 euroa, mikä saisi mielellään sisältää korjausompelut. Tämä yläraja ei kuitenkaan ole ehdoton, mutta toki sen ylittäminen saattaisi pientä nieleskelyä aiheuttaa 😀 Mutta Vanhojen tansseissa ja vuosijuhlissa olen aina käyttänyt itse tehtyjä pukuja, jotka ovat kyllä hienoja mutta eivät luonnollisesti vastaa ammattilaisen jälkeä. Tällä kertaa en halua joutua tinkimään juhlallisesta tunnelmasta, joten olen varautunut panostamaan ainakin jonkin verran. Nämä kaksi suosikkiani tältä reissulta ovat onneksi budjettini rajoissa 🙂

Seremoniassa on muuten ale, joten kannattaa käydä katsastamassa tarjonta!

Joko sovittelukertomukset alkavat kyllästyttää? Toivottavasti ei, sillä uskon vahvasti löytäväni itseni lähiaikoina vielä jostain liikkeestä 🙂 Onko vinkkejä? Tajusin vasta äskettäin Morsiusateljee Helmen myyvän suomalaisten suunnittelijoiden pukuja! Aika kiinnostavaa!

Kiitos, että jaksoit taas lukea sovitteluseikkailuistani! 🙂

 

T. K

Uutta vaihdetta morsiuspukujen sovitteluun Zazabellasta!

Moikka moi!

Onpas ollut kivat pari päivää tässä aurinkoisessa säässä ystäviä nähden! Kuten mainitsin, suuntasin hieman yllättäen Zazabellaan ystäväni kanssa kartoittamaan liikkeen valikoimaa. Reissu kyllä kannatti! Ensimmäinen sovittelukokemukseni oli vähän kummallinen eikä juuri mikään näyttänyt hyvältä. Nyt mekot näyttivät tosi hyvältä, ja löytyipä joukosta pari potentiaalista hääpukukandidaattiakin. Liikkeen hintataso sopi alustavaan 1500 euron budjettiini oikein hyvin. (Tosin viime päivinä olen saannut kuulla Helsingin liikkeiden korjausompeluiden korkeasta hintatasosta. Hiljattain kaasoillut kaverini kertoi Niinattaren korjausompeluiden olleen 500 euroa… Hui! Pitää pitää mielessä.)

Sovitus alkoi hieman ahtaan liikkeen valikoimia hypistelemällä ja mieluisimpia mekkoja rekistä poimimalla. Tiesin jo haluavani sovittaa yksinkertaisen tyylikästä pukua, mutta huvin vuoksi nappasimme mukaan esimerkiksi vaaleanpunaisen mekon. Nämä mekot soviteltuani myyjä toi vielä monta edellisten mekkojen tyylistä poikkeavaa pukua testattavaksi. Tämä oli todella kivaa! Päädyin testaamaan niin pitsiä, hihallisen puvun kuin kunnon tylliunelmankin. Myyjä oivalsi hyvin, että olin vasta tutustumassa tähän maailmaan ja rohkaisi ottamaan paljon kuvia. Siten kuulemma voisi kotona tulla uusia oivalluksia siitä, mikä itselle sopii. Valtaosa sovittelemistani puvuista oli Alluren mallistoa.

Liikkeessä oli aika paljon väkeä sovittelemassa mekkoja vanhojen tansseihin. Tämä ei itseäni häirinnyt, sillä ensimmäisen mekon yhteydessä tyttöjen äideistä lähti ihastuneita huokaisuja 😀 En kyllä ihmettele, olihan puku aika pommi! Heti oli selvää, että mekot istuivat täällä ylleni ihan erilailla kuin White Dressissä. Ystäväni kommentit vahvistivat fiilistä ja sovittelu lähti liikkeelle kaiken kaikkiaan mukavissa merkeissä 🙂

Seuraava mekko oli ystäväni bongaus ja istui myyjän kommenttien mukaan kuin itsestään. Aika nätti kyllä! Mekkoa ei voi tilata enää, joten se olisi ollut syytä poimia heti matkaan. Vaikka puku tyylikäs olikin, jäi se minulta vielä hyllyyn. Jos iskit tähän silmäsi, kannattaa suunnata nopeasti Zazabellan suuntaan! 🙂

image-13.jpg

Tässä vielä teille näytille vaaleanpunainen luomus! Kummallista kyllä päällä se näytti lähes valkoiselta, aika jännä!

image.jpg

Tässä ensimmäinen askel haaveilemaani yksinkertaiseen ja linjakkaaseen suuntaan. Mekko tuntui heti omalta, joten suunta oli ehdottomasti oikea!

image-6

Seuraava mekko oli minulle reilun kokoinen ja näytti aluksi aika hassulta, mutta myyjä kiristi puvun ja korjasi vielä ”hihoja” nuppineuloilla. Mekko muuttui heti aivan upeaksi! Myyjä sanoi sen sopivan dekolteelleni kauniisti ja olen kyllä samaa mieltä 🙂 Puku on kerännyt paljon kannatusta kavereideni keskuudessa (en ole liikoja panttaillut näitä kuvia 😀 Kiitos vielä A, jos satut eksymään tänne!).

image-14

Näiden mekkojen jälkeen myyjä toi testattavaksi vielä pitsisiä vaihtoehtoja. Tämä seuraava yllätti kauniilla selkämyksellään! Ystäväni tajusi kuvia katsellessaan, että tuo pyöreä leikkaus taitaa olla homman salaisuus, sillä se toimi myös toisena sovittamassani puvussa. Näin jälkikäteen kuvien perusteella tämä on kyllä yksi suosikeistani! Pitsi ei tosin muistikuvieni mukaan ollut kaikista miellyttävimmän tuntuista.

image-3

Tässä vielä kuva sovittamastani tylliunelmasta. Hieman yllättäen mekko ei ollut ollenkaan överi vaan pikemminkin kauniin puhdaslinjainen. Myös tämä puku yllätti minut positiivisesti!

image-8

Näiden lisäksi sovitin muutamaa muutakin pukua, mutta tässä ehkä tällainen tiivistelmä kauneimmista tai muulla tavoin kiinnostavista yksilöistä. Kuten huutomerkkien määrästä voi päätellä, oli reissu todella paljon White Dress -kokemustani innostavampi. Palaan tänne varmasti siskoni ja äitini kanssa tsekkaamaan vielä vahvimmat kandidaatit. Arvostan myös sitä, miten myyjä selkeästi ymmärsi, että päätös vaatii sulattelua ja kehkeytyy pikkuhiljaa. Tosin ehkä sisimmässäni tiedän jo hyvin vahvan kandidaatin löytyneen…

Toisin sanoen Zazabella yllätti positiivisesti! Ympäristö ei ehkä ole ylellinen, mutta omalla kohdallani reissusta tuli oikein kiva tutkimusmatka mekkojen maailmaan. Vielä voisi olla hauska sovitella vaikkapa vintage-mekkoja. Missä sinä olet käynyt seikkailemassa morsiuspukujen saralla?

T. K

Minne sovittelemaan morsiuspukuja? Osa 2

Hei kaikki hääpukuja yhä etsiskelevät ihmiset!

Koostin tähän postaukseen hieman tietoja kiinnostavista ja/tai omasta näkökulmastani katsottuna helposti saavutettavista hääpukuliikkeistä. Olen postauksen kirjoittamisen jälkeen lueskellut Nisti ja Nööri -blogin Tuulin sovituskokemuksista ja jutellut aiheesta ystävieni kanssa ja saanut siten uusia vinkkejä. Tässä pieni kooste aiheesta 🙂 (Huom! Kesä saattaa vaikuttaa aukioloihin.)

  • Vieno, Runebergin katu 58, Helsinki
    • pieni mutta huhujen mukaan sympaattinen! Oma uteliaisuuteni on herännyt 🙂
    • aukioloajat vähän hankala muistaa: alkuviikosta auki kuuteen, keskiviikkoisin kahdeksaan ja pe ja la neljään
    • sovitusaika varattava etukäteen
  • Seremonia, Pohjoinen Makasiinikatu 7, Helsinki
    • olen muutamankin ihmisen kuullut puhuvan hyvää tästä liikkeestä, mutta en harmikseni muista tarkalleen, mitä. Sen muistan, että jossain häämessujen muotinäytöksessä pidin kovasti heidän puvuistaan.
    • arkena auki kuuteen ja lauantaisin viiteen
    • myy esimerkiksi Rebecca Ingramin pukuja (aiemmin olin bongannut näitä olevan vain Hyvinkään Happy Roadissa)
    • sovitukseen voi mennä ilman ajanvarausta
  • Zazabella, useassa eri kaupungissa
    • olen yhdistänyt liikkeen vahvasti vanhojentansseihin, mutta heillä on ilmeisesti myös runsas valikoima morsiuspukuja useilta eri merkeiltä
    • arkisin auki kuuteen ja lauantaisin kolmeen
    • sovitusaika varattava etukäteen

Olen menossa perjantaina Zazabellaan. (Olin ajatellut meneväni sinne itse asiassa jo tänään, mutta eilisiltana tsekkaamani lukuisat vapaat ajat ehtivätkin täyttyä aamuun mennessä.) Väärän ennakkomielikuvani vuoksi en ollut alunperin kiinnittänyt liikkeeseen juuri huomiota. Aloin kuitenkin tutkia sitä tarkemmin, sillä eräs ystäväni on mukava napata seuraksi, mutta hän on loukannut jalkansa ja pystyy liikkumaan vain puolen kilometrin etäisyydellä kodistaan. Zazabella sattuu osumaan tämän säteen sisään. Tällä pikemminkin käytännön kuin intohimon sanelemalla reissulla on siis suuri mahdollisuus yllättää meidät positiivisesti!

Lisäksi minua kiinnostavat Vieno, Seremonia ja Lahden Josefiina. Josefiinasta löytyvät Justin Alexanderin puvut kiinnostavat minua todella paljon, ja jotenkin suhtaudun näihin sitä edeltäviin sovituksiin kevyenä perehtymisenä morsiuspukujen maailmaan. Lahden reissulle haluaisin mukaan nuorimman siskoni, mutta hän on matkoilla ja sitä joutuu nyt vähän lykkäämään. Mutta kuka tietää, ehkä Zazabellasta löytyy hyviä kandidaatteja! 🙂 Tarkoitus on jälleen kokeilla mahdollisimman eri tyylisiä pukuja ja vähän tunnustella, mikä voisi sopia kropalleni. Alla vielä omaa silmääni miellyttäviä poimintoja Zazabellan valikoimista.

 

 

 

T. K

Morsiuspukuja sovittamassa -kylläpä hämmentää

Morsiuspukujen sovittelu startattu!

Pakko lisätä heti alkuun, että melkoisen hämmentynein fiiliksin. Selkeästi the dress antaa vielä odottaa itseään -ehkä jopa syksyyn asti. White Dressin myyjä sanoi, että silloin heille on tulossa mekkoja, joiden uskoisi sopivan minulle.

Mitä tapahtui ennen tätä toteamusta?

Viime viikolla kirjoitin hääpukuliikkeiden moninaisista käytännöistä. Tämän jälkeen mieleeni jäi muhimaan ajatus siitä, että jokin ensikosketus hääpukujen maailmaan olisi kiva saada. Ja nimenomaan ensikosketus ja alustavaa tunnustelua siitä, millainen mekko voisi minulle sopia. Sovitusajan varta vasten varaaminen, aikataulusumpliminen perheenjäsenten ja ystävien kanssa ja ehkä pidemmälle ajelu tuntui epämukavalta ajatukselta, jos reissu päättyisi vain uudesta maailmasta hämmentymiseen. Toisin sanoen -ehkä hieman poikkeuksellisesti- kävin sovittelemassa morsiuspukuja ensimmäisellä kerralla yksin. Olen muutenkin hieman huono toimimaan tällaisten elämän merkkipaalujen kohdalla: esimerkiksi kihlauksesta kertomisen koin jotenkin kiusalliseksi. Lisäksi olen joskus hieman erimielinen läheisteni kanssa siitä, mikä minulle sopii ja mikä ei, joten asian sulattelu itsekseni tuntui hyvältä vaihtoehdolta.

Lähdin tiistaiaamuna kotoa tietäen, että töiden jälkeen minulla olisi kaksi tuntia aikaa tapettavana ennen kuin tapaisin kavereitani. Junassa satuin tarkistamaan, mihin asti White Dress olisi auki (yhdeksään) ja olisiko heillä juuri minulle sopivia vapaita aikoja (oli). Siitä sitten muitta mutkitta varasin itselleni ajan. Vaikka olinkin ratkaisuuni tyytyväinen, ajautui mieleeni pari huolestunutta ajatusta. Mitä jos löytäisinkin puvun? Kuka kumma ostaa mekon heti ensimmäisellä sovituskerralla ilman läheisten ihastelevia ilmeitä? Olisiko jossain jokin upeampi puku, joka menisi nyt aivan sivu suun?

Nämä huolet olivat onneksi aivan turhia. Reissuni toimi juuri kuten ajattelinkin: sain vähän tuntumaa kangastulvaan ja osaan ehkä paremmin kommunikoida, mistä missäkin pidän. Nimenomaan ehkä, sillä nyt minulla ei oikein ollut sen suurempaa sanottavaa kuin että jokin ei tunnu omalta ja joku taas tuntuu vähän enemmän omalta.

Edeltävä kappale jossain määrin jo paljastikin, että mekot voittivat minut tällä kertaa 1-0. En onnistunut kantamaan mitään ryhdikkäästi. Hassua! Yleensä vaatteet jotenkin heräävät eloon, kun puen ne päälleni ja näyttävät lähtökohtaisesti hyvältä. Nyt päädyin usein ihmettelemään, että miten niin nätti kangas voikin näyttää päälläni niin kummalliselta. Onko kenellekään muulle käynyt näin? Puvut selkeästi veivät minua enkä minä pukuja!

Käytännössä sovitteluni eteni seuraavasti: ystävällinen myyjä kyseli, koska häämme ovat ja pyysi nähdä puvuista tallentamiani kuvia. Kuvailin pitäväni yksinkertaisuudesta jollain pienillä yksityiskohdilla höystettynä, mutta myös sen että olen avoimin mielin liikenteessä. Seuraavaksi hän poimi muutaman mekon sovitettavaksi oman vaistonsa perusteella, minkä lisäksi selailin kansioita ja näytin, mitä haluaisin testata. Hinnoista ei ollut missään vaiheessa puhetta, mutta kansiosta näin valitsemieni pukujen olevan noin 1000-1800 €. Toivoisin pukuni maksavan korkeintaan 1500 €.

Ensimmäinen sovittamistani mekoista oli kunnon tanssiaspuku, jossa riitti helmaa joka suuntaan. Se oli oikeastaan ihan nätti, mutta ehkä jollain tavalla vähän liikaa. Seuraavaksi sovittamastani puvusta totesin heti, ettei se ollut minua varten: se oli vain kaikinpuolin tylsä enkä osaa edes tähän hätään kuvailla mekkoa.

Kolmas mekko oli Pronoviaksen yksinkertainen antiikin ajan Kreikkaa henkivä luomus. Tästä mekosta tuli heti vähän parempi fiilis, ja pyysin jopa myyjää ottamaan puvusta kuvan ylläni. Harmillisesti mekko on minulle liian suuri ja näyttää kuvassa roikkuvan ylläni täysin muodottomasti, mutta siitä huolimatta muistan kyllä pitäneeni puvusta.

Tämän jälkeen kokeilin oikein perinteistä hieman barokkihenkisesti kirjailtua A-linjan mekkoa, joka yllätti positiivisesti. Olin ajatellut, että A-linja olisi ehkä tylsin mahdollinen vaihtoehto, mutta never say never! Toki asiaan saattaa vaikuttaa myös se, että tämä oli ehkä ensimmäinen mekoista, joka oli lähellä minulle hyvää kokoa. (Hassu juttu muuten, en arjessa koe olevani erityisen pienikokoinen, mutta näissä karkeloissa 160 senttiäni tuntuivat kyllä hukkuvan kankaiden keskelle todella helposti.)

Myös pitsistä olin jostain syystä ajatellut, että sitä on nähty viime aikoina jotenkin paljon ja ehkä se ei olisi minun juttuni. Mutta niin vain pari kokeilemaani pitsimekkoa olivat oikein viehättäviä! Toisesta taisimme jopa kirjoittaa ylös White Dressin tietokantaan, että pidin puvusta. Samantyylisiä ajatuksia minulla oli myös ollut merenneitopuvuista. Ne olivat tällä reissuilla myös niiden joukossa, jotka istuivat ylleni mukavasti.

Monissa pukuhaaveissani oli näyttävä selkämys, mutta tällä sovituksella hädin tuskin edes huomasin pukujen selkämyksiä. Johtopäätökseni tästä on se, että puvun täytyy olla ehdottomasti hyvän näköinen myös edestä! Taakse kuitenkaan harvemmin itse näkee, joten omasta lookista pitää pitää myös etupuolelta katsottuna 😀

Lopuksi heitin vielä villinä korttina, että pitäisikö kokeilla jotain ihan erilaista, vaikka värillistä pukua. Kannatti kokeilla, mutta ainakaan tämä testiyksilö ei ollut minua varten.

HEGEMONE_B
Villi korttini, Pronoviaksen Hegemone

Mitä ajatuksia tästä kaikesta heräsi? Sanoin myyjällekin jossain kohtaa, että ei näistä voi juuri vetää johtopäätöksiä: joissain mekoissa tunsin oloni paremmaksi kuin toisissa, enkä tiedä vaikuttiko mikään tietty yksityiskohta tai materiaali tilanteeseen suurestikaan. Myyjä taas puolestaan totesi jossain kohtaa, että syksyllä heille olisi tulossa jotain, mikä varmasti sopisi minulle, ja että minun kannattaisi palata asiaan silloin. Eli toivoa näkyvissä! Arvostan myös, että hänelle selkeästi muodostui näkemys tyylistäni.

Kaiken kaikkiaan reissua leimasi oudon hämmentynyt olo. Luulisi kauniiden mekkojen olevan kauniita tilanteessa kuin tilanteessa, mutta omalla kohdallani näin ei tosiaankaan ollut. Ymmärrän täysin, miksi myyjälle tuli tunne, että syksyn mallisto voisi olla enemmän minua varten. Kärjistäen voisi sanoa, että näiden pukujen kohdalla tunsin olevani kuin jossain sirkuksessa. Tai päälle romahtavassa pomppulinnassa. Tai hattarakoneessa. Peukut pystyyn, että selkeät linjat ja satiini tulevat olemaan minun juttuni! 🙂

Ajattelin seuraavaksi suunnata Lovebirdsiin, sillä myös sinne voin kätevästi pistäytyä työpäivän jälkeen jos sattuu tuntumaan siltä. Liikkeessä on myös onneksi pienempiäkin kokoja: ehkä niiden sovittaminen vähän kohottaa itsetuntoani ja saan tunteen siitä, että minä kannan pukua eikä puku minua.

White Dressin kunniaksi sanottakoon, että myyjä tarjoutui ystävällisesti ottamaan minusta kuvia ja suhtautui myötämielisesti niiden julkaisuun. Koen myös, että minulle annettiin hyvin aikaa totutella tähän sovitteluun ja kuulostella, mikä oma tyylini onkaan. Olkoon se tämän ensimmäisen sovituskerran saldo! Toivon näiden hämmentymisten jälkeen tunnistavani paremmin sen oikean mekon, jahka se osuu kohdalle.

Jaa kuviako? Osa niistä on kyllä sellaisia, että parempi antaa niiden painua unholaan. Mutta alla kuitenkin pari -tiedättepähän sitten, miten paljon parempi lopullinen valintani tuleekaan olemaan!

Tulipa kirjoitettua paljon! Ehkä se kuvaa sitä, että olen itsekin hieman yllättynyt monista matkan varrella mielessäni käväisseistä ajatuksista ja että tätä pitää nyt hieman prosessoida. Kuulostaako mikään näistä pohdinnoista ja fiiliksistä teistä yhtään tutulta?

Ensi kertaa mielenkiinnolla odotellessa,

T. K

Häämessut korkattu!

Kuten otsikosta voi päätellä, ehdin kuin ehdinkin tänään Mennään naimisiin -häämessuille. Olin siellä kahden jälkeen, ja vaikka epäilin, riittäisikö jäljellä olevat kaksi tuntia kattamaan lipun ja matkustamisen maksaman vaivan, lähdin jo ennen messujen sulkemista. Siinä vaiheessa olin jo aika väsynyt ja saanut nähtyä sen, mitä halusinkin. Eli onnistunut reissu siis!

Olen kertoillut täällä ja täällä lueskelleeni hääblogeja ihan vain viihdykkeeksi jo kauan ennen kihlojamme.  Muistan hieman tylsistyneeni aina häämessujen ja Vuoden Hääblogi -äänestyksen aikoihin, kun kaikkien tekstit tuntuivat hetken pyörivän samojen aiheiden ympärillä. Huolimatta näistä menneisyyden fiiliksistä ajattelin kertoa, mihin juuri tällä ensimmäisellä kertaa satuin kiinnittämään huomiota. On myös kiva päästä lukemaan, mitä muille jäi messuilta käteen. Niin se mieli muuttuu! 🙂 Ja pakko se on myöntää, että arjen keskellä oli mukava käydä ihan luvan kanssa pyörähtämässä häähumussa!

Meidän häihin on vielä sen verran aikaa, että mitään (paitsi ehkä kuvaaja) ei ole pakko hankkia juuri tällä punaisella minuutilla. Keskityin siis fiilistelemään ja kartuttamaan listaa osoitteista, joihin suunnata, kun päätöksiä on aika tehdä. Tämän lisäksi halusin kuulla luennon avioehdoista sekä nähdä häämuotinäytöksen. Olin liikenteessä yksin, mikä oli oikeastaan aika hauskaa: sain ajelehtia ympäriinsä huolehtimatta, että vieläkö mahdollinen seuralainen jaksaa.

Avioehdoista opin sen, että se kannattaa tehdä ennen liiton solmimista. Jälkikäteen toista ei voi vaatia sitä allekirjoittamaan. Ilmeisesti avioehtoja on monenlaisia, ja sama malli ei sovellu kaikille. Tilanteeseen vaikuttaa esimerkiksi yritysomaisuus, halu sulkea mahdolliset perinnöt avio-omaisuuden ulkopuolelle, uusioperhe ja liiton kansainvälisyys. Käy järkeen: elämästä ei koskaan tiedä, ja entinen puoliso tuskin on tervetullut esimerkiksi oman yrityksen asioista päättävän pöydän ääreen. Itselleni on ollut aina selvää, että riippumatta siitä, kenen kanssa menisin naimisiin, tekisin avioehdon. Tämä ennakkopäätös on myös karsinut pois ”Mitä, etkö luota minuun”  -argumentit. Kyse ei ole yksilöä kohtaan tunnetusta luottamuksesta, vaan kohtelisin samalla tavoin ihan ketä tahansa. Ymmärtääkseni (korjatkaa, jos olen väärässä!) tasingon maksaminen voi aiheuttaa huomattavia tappioita tilanteessa, jossa varallisuus ei ole likvidissä muodossa. Omaisuutta voi joutua myymään epäedulliseen aikaan. Tätä välttelevät saattavat turvautua lainaan, mikä myöskään ei ole ihanteellinen vaihtoehto. Onnekseni poikaystävä jakaa rationaalisen ajattelutapani, ja olemme keskustelleet avioehdon tarpeellisuudesta ihmisille ylipäätänsä jo joskus ensimmäisillä treffeillämme. So romantic 😀

Mutta takaisin hilpeämpiin aiheisiin! Häämuotinäytös oli oikein kiva. Itselleni kirkastui kaksi asiaa. 1) Puvussa ja kengissä pitää pystyä liikkumaan huolettomasti. Kevyt askel tuo ehdottomasti olemukseen tiettyä viehättävyyttä. 2) Puvun pitää olla aikuisen naisen juhlapuku. Tämä toteutunee ennen kaikkea juhlavan materiaalin ja leikkauksen kautta. Lisäksi taisin vähän ihastua kaikenlaisiin viittoihin, sillä mallit pystyivät leikittelemään niillä hauskasti ja toihan se olemukseen tiettyä kuningatarmaisuutta.

 

 

Erityisen hyvin messut kohdallani toimivat sormusten sovittelussa. Olen jo pitkään ihaillut Au3 kultaseppien Keto-sormusten värikkyyttä, ja halusin ehdottomasti päästä testaamaan sormusta. Tästä intouduin sovittelemaan muita sormuksia, mikä messuilla tuntui ainakin minusta mukavan rennolta. Miksiköhän liikkeisiin astelu on aina vähän kuumottavaa? Alla kuvat sormuksista, jotka mielestäni sopivat parhaiten kihlani kanssa yhteen.

 

 

Nämä puhelimella räpsäistyt otokset eivät tee näille koruille oikeutta, eikä myöskään sormusten liian suuri koko. Oli muuten jännä huomata, että sellaiset näyttävät timanttiunelmat eivät sopineet minulle yhtään! Käteni ovat aika pienet, ehkä siksi. Suunnitelmani sormuksen suhteen ovat vielä lähtöruudussa, mutta sovittelu oli antoisaa!

Koska jotain ideoita jäi muhimaan ja minulla oli hauskaa, voin ehdottomasti sanoa ensimmäisen messukokemukseni olleen hyvä. Messuista saisi varmasti enemmän irti, jos olisi ostohousut jalassa liikenteessä. Ehkä syksyllä sitten!

T. K

Hääpukuhaaveiluja

Joulu lähestyy! Tänä vuonna perheeni harjoittaa vähän hillitympää lahjapolitiikkaa kuin aiemmin, joten olen päässyt ihanalla tavalla rauhoittumaan hieman aikaisemmin kuin yleensä. Lähestyvä joulu tarkoittaa myös lähestyvää uutta vuotta, ja silloin voimmekin jos sanoa, että häämme ovat ensi vuonna!

Kosinnan jälkeen aloin selailemaan kuvia hääpuvuista hyvin epäsystemaattisesti mutta kuitenkin ideoita tallentaen. Tuntui kuitenkin hassulta tehdä mitään konkreettista puvun etsinnän eteen vielä kahta vuotta ennen häitä. Mutta kun huomioidaan mekkojen mahdollinen kuuden kuukauden toimitusaika, ensi kevät on oikeastaan jo ihan fiksu ajankohta alkaa varautua vuoteen 2020, jee!

Minulla ei ole ollut mitään lapsesta asti hellittyä mielikuvaa unelmieni puvusta, mutta silkkinappeihin olen aina ollut viehtynyt. Ne eivät kuitenkaan ole mikään must have, joten olen ajatellut toteuttaa puvun etsintää avoimin mielin ja testata mahdollisimman erityylisiä mekkoa. Eihän sitä etukäteen voi tietää, mikä malli istahtaa omalle iholle kuin unelma. Toivoisin myös myyjien osaavan ehdottaa, mikä minulle voisi sopia.

Tästä visiosta huolimatta on kuitenkin muutamia elementtejä, jotka tässä kohtaa  miellyttävät silmääni. Hassusti nämä elementit ovat kuitenkin aika eri maailmoista: toisaalta huomaan pitäväni hyvin yksinkertaisista linjakkaista ratkaisuista, jotka antavat kantajalle tilaa, ja toisaalta keijukaismaisista romanttisista mekoista. En etsi super seksikästä asua, mutta eipä se toisaalta haittaakaan. Mutta pitemmittä puheitta, tässä poimintoja arkistojeni kätköistä! Ja tosiaan, mitään suurempaa systemaattisuutta tässä ei ole liikkeiden tai suunnittelijoiden suhteen -kunhan haaveilen! 🙂

Näyttökuva 2018-12-16 kello 21.28.57

Kuva täältä.

Näyttökuva 2018-12-16 kello 21.31.39

Kuva täältä.

Näyttökuva 2018-12-16 kello 21.34.20

Kuva täältä.

Näyttökuva 2018-12-16 kello 21.37.05

Tämän kuvan olen tallentanut Pinterestiin, eikä linkki enää toimi, mutta mekko on Wattersin.

Näyttökuva 2018-12-16 kello 21.39.23

Kuva täältä.

Näyttökuva 2018-12-16 kello 21.44.49

Kuva täältä.

Näyttökuva 2018-12-16 kello 21.47.30

Kuva täältä.

Kun näitä katselee tällä tavoin peräkkäin, kyllä näistä jokin yhteinen nimittäjä on ehkä löydettävissä! En osaa täysin sanallistaa sitä, mutta tiettyä linjakkuutta yhdistettynä romanttisiin yksityiskohtiin. Merenneitopuvut eivät näköjään ole löytäneet tietään haaveiluvaiheen suosikeiksini. Mutta ehkä kevään mittaa olen viisaampi siitä, mikä malli vartalolleni sopii. Tarkoitus on käydä Helsingin liikkeistä näillä näkymin ainakin Niinattaressa ja Stockan liikkeessä ja ehkä Happy Roadissa Hyvinkäällä. Ja miksei erilaisissa pop-upeissa ja käytettyjen mekkojen Lovebirdsissä: tämä pitkä suunnitteluaika mahdollistaa myös sattuman puuttumisen peliin. Ehkä se unelmamekko löytyy joku päivä, kun joutilaat askeleeni vievät töiden jälkeen katsastamaan Lovebirdsin tai Kauniin Morsiamen (kävelen sen ohi joka päivä työmatkallani) tilanteen.

Jännää! Ihanaa, että joulu ja vuosi 2019 lähestyvät! Nauttikaa ❤

T. K