Viikon saldo: kaksi morsiuspukuliikettä, yksi ostettu mekko!

Naiset ja herrat, etsintä on päättynyt! Kuudennessa morsiuspukuliikkeessä onnistuin vihdoin tekemään päätöksen ja mekko, jollaista en alunperin visioinut mutta joka näytti aivan upealta päälläni, on nyt minun.

(Välihuomiona: anonyymin bloggauksen etu on ehdottomasti se, että voin huoletta jakaa mekon teidän kanssanne!)

Tällä viikolla suuntasin mekko-ostoksille ensimmäistä kertaa nuorimman siskoni kanssa. Vaikka ystäväni olivat aiemmilla reissuilla huippuseuraa ( ❤ ), jäi minua kaihertamaan tunne, että sovittelu olisi hauska kokea myös sisko M:n kanssa. Lisäksi halusin ehdottomasti käydä Lahden morsiuspukuliike Josefiinassa, josta olin kuullut lukuisia suosituksia. Koska sisko M:llä sattui olemaan lomaa ja rutkasti aikaa käytettävissään, oli tämä viikonloppu mitä parhain hetki toteuttaa suunnitelma.

Suosittelujen perusteella uskalsin varovasti toivoa, että mekkoni voisi löytyä Josefiinasta. Halusin kuitenkin valmistella sisko M:ää tähän: jos ei ole tottunut näkemään upeita pukuja, voi mikä tahansa herättää ihastusta eikä mikä tahansa tällä kertaa ole riittävän hyvä (call me crazy if you like 😀 ). Joten koska käytettyjen pukujen liike Lovebirdsiin lähellä Tennispalatsia voi poiketa ilman sovitusaikaa, suuntasimme sinne eräänä arki-iltana.

Pakko kehua Lovebirdsiä! Paikalla ollut myyjä vaikutti todella mukavalta! Monessa liikkeessä myyjät ovat ammattitaitoisen ystävällisiä, mutta hän tuntui ymmärtävän täydellisesti, missä vaiheessa ostoprosessia olin ja otti kaikin puolin mukavan rennosti. Liikkeessä oli minun lisäkseni sovittelemassa toinen morsian, ja hän onnistui pitämään hyvää tahtia yllä meille molemmille ja infosi koko ajan, mitä tapahtuisi seuraavaksi. Tyyliin: ”Laitan vielä hänelle puvun kiinni ja sitten otetaan sinut ulos tuosta mekosta.” Kaikki hoitui todella sujuvasti!

Edellisten sovitusteni ansiosta tiesin jo suunnilleen, millaisia pukuja kokeilla. Ystävieni tavoin siskoni osoittautui mainioksi makutuomariksi: hänestä näki, milloin mekko oli vain nätti mekko ja milloin jotain astetta parempaa. Liikkeen parhaan kandidaatin kohdattuamme hän totesi, että vaikka ensimmäiset mekot olivat hyviä, ei hän tuon parhaan vaihtoehdon (alla) nähtyään enää edes muistanut niitä. Mainio kommentti!

En päätynyt ostamaan mekkoa Lovebirdsistä, mutta voisin ehdottomasti viedä pukuni sinne myyntiin! Liikkeestä saa myös käytettyjä huntuja, mikä huntujen hinnat huomioon ottaen vaikuttaa harkinnan arvoiselta vaihtoehdolta. Uskon vahvasti, ettei tämä jäänyt viimeiseksi visiitikseni Lovebirdsiin. Mikäli morsiusliikkeiden valikoimat eivät vielä toistaiseksi ole tyydyttäneet sinua, suosittelen poikkeamaan Lovebirdsiin vaikka parin viikon välein. Tavan liikkeisiin tulee mallistot tiettyinä ajankohtina, mutta Lovebirdsiin tulee koko ajan jotain uutta. Myös hintataso on erittäin budjettiystävällinen: minun suosikkini olisi maksanut 550 €.

Entäs sitten Josefiina? Josefiinassa liike on aina yhden seurueen käytössä. Saapuessamme paikalle edellisellä morsiamella oli vielä kaupanteko kesken, joten odottelimme hetken tuulta suojassa eteisessä. Toivottavasti heille ei tullut meidän takiamme kiireen tuntua! Sama kävi myös meitä seuranneelle seurueelle, mutta ymmärrän hyvin, että viime hetken harkintaa ei kannata hoputtaa, ettei tule tehtyä hätiköityjä päätöksiä. Onneksi myyjänä toimiva yrittäjä (?) oli omien menojensa ja aikataulujensa puolesta joustava. Pohdimme hetken, että olisimme ennen lopullista ostopäätöstä käyneet syömässä ja antaneet aiheen hautua, mutta lopulta tälle ei ollut mitään tarvetta. 🙂

Aloitin sovittelun näyttämällä kuvia aiempien sovituskertojen parhaista puvuista. Myyjä kysyi, olisinko valmis sovittamaan myös edellisen kauden pukuja, mikä sopi minulle vallan mainiosti. Sitten myyjä valikoi sovitettavakseni linjakkaita pukuja pienellä boheemiudella höystettynä.

Jo ensimmäinen mekko näytti todella hyvältä! Ilmeisesti olen juuri sitä kokoa, jota Josefiinan mallipuvut ovat, ja kaikki sovittamani mekot istuivat hyvin. Melko varhaisessa vaiheessa bongasin yhden Pinterest-tauluuni eksyneen puvun, ja se nousi heti suosikikseni. Siinä oli herkkyyttä mutta se ei kuitenkaan ollut liian suloinen vaan pikemminkin koristekivien ansiosta jopa pop-tähtimäinen.

Jatkoimme kuitenkin sovittelua eräällä Badgley Mischkan puvulla. Olen jopa hieman iloinen, että en tuntenut siihen suurta vetoa, sillä alennustenkin jälkeen mekko olisi ylittänyt toivebudjettini muutamalla satasella. Jännä nähdä, että taidokkaat yksityiskohdat ja ylellisyys eivät automaattisesti tarkoita sitä, että puku olisi joka sovittajalle täydellinen. Pidin puvussa yllättävän paljon yläosan leikkauksesta, mutta ehkä se sai minut näyttämään pikemminkin sporttiselta romanttisen sijaan.

Seuraavaksi sovittamassani valkoisessa luomuksessa oli samankaltainen malli, ja se istui sen verran hyvin, että vakavasti harkitsimme myös tätä vaihtoehtoa.

Tässä kohtaa siskoni huomasi hienovaraisella blingillä varustetun mekon, jota päätin sovittaa -koska miksi ei 😀

Kyseinen valkoinen yksilö nousi todella vahvaksi vaihtoehdoksi! Mutta liikkeessä oli kokoa pienempi ja eri sävyinen vaihtoehto samasta mekosta, jota sovitimme myös. Ja sillä sekunnilla mekko nousi aivan kärkikahinoihin.

Niinkin vahvaksi kandidaatiksi, että laitoin siskoni lähettämään sulhaselle kuvat tästä mekosta ja Pinterest-puvustani. Hän soitti heti takaisin ja kannatti viimeisintä löytöä, mikä vahvisti jo mieleeni hiipinyttä ajatusta. Pohdimme vielä molempien mekkojen hyvät puolet läpi. Pinterest-mekkoni oli yllättävä, ainutlaatuinen ja rento. Viimeisin mekko taas  teki vartalolleni jotain aivan ihmeellisiä taikoja ja näytti todella upealta päälläni. Se oli ehkä hieman perinteisempi morsiuspuku muttei kuitenkaan liian perinteinen, mihin vaikutti sekä mekon sävy että mielenkiintoiset olkaimet. Lisäksi mekon pitsi laskeutui maahan todella kauniisti.

Lopulta tajusin, että mikään sovittamistani mekoista ei ollut yltänyt häikäisevyydessään tälle tasolle. Ymmärsin myös, ettei tällaisia mekkoja tule joka päivä vastaan. Viimeisin silaus päätökselle oli se, että (mikäli muistan oikein) kyseinen mekko oli poistumassa Josefiinan valikoimista ja hinta oli sen vuoksi edullisempi. Jopa korjausompeluineen tämä ehdottomasti parhaaksi vaihtoehdoksi noussut mekko oli huokeampi kuin taakse jääneet mekkokandidaatit. Voiko parempaa edes toivoa?

Olen kuulostellut tuntemuksiani näin päätöksenteon jälkeen, ja pari seikkaa tuntuu oikein hyvältä. Ensinnäkin, puhuessamme siskoni kanssa mekosta minua hymyilytti koko ajan ja toisekseen, en ole selaillut aiempien mekkojen kuvia yhtään mutta näitä kuvia melkein tauotta 😀 Monen mekon kohdalla kohtasin muuten dilemman: mekko näytti livenä hyvältä mutta kuvissa ei, tai toisinpäin. Tätä kirjoittaessani huomaan, että valitsemani yksilö näytti hyvältä sekä livenä että kuvissa. Jee!

Mekko jäi Josefiinaan hyvään säilöön. Seuraavalla visiitillä katsomme tarkemmin, mitä pitää korjailla. Tällä ei kuitenkaan ole mikään kiire, vaan homma kannattaa hoitaa ensi kesänä. Voin myös käydä siellä ihan vain fiilistelemässä ja vaikka sovittelemassa huntuja. 🙂

Siskoni sanoi osuvasti, että nyt kun tämä on hoidossa voin alkaa miettimään kaikkia muita asioita. Ja toden totta, meikkivisioni kirkastuivat hetkessä! Lisäksi pitää pohtia, miten toimin upean mutta pitkän laahuksen kanssa…

Tällainen oli minun mekonmetsästystaipaleeni! Ehkä hieman vaivalloinen, mutta ehdottoman hyödyllinen. White Dress antoi ensimmäisen -joskin hämmentävän– kosketuksen morsiuspukujen maailmaan, Zazabellassa tunsin että tämähän voi olla kivaa, Seremoniassa pääsin sovittamaan uusia tyylejä, Vienossa oma tyylini vahvistui, Lovebirdsistä löysin kohteen hunnunmetsästykselle ja mekon jälleenmyynnille, ja viimein, Josefiinasta löysin itse mekon. Ostopäätöstä helpotti ehdottomasti se, että tiesin, ettei vastaavia yksilöitä kasva joka oksalla. Joten jos aprikoit, kannattaako liikkeiden kiertelyyn käyttää aikaa… Minun vastaukseni on kyllä! 🙂

 

T. K

Sovituskäynti Vienossa: oma tyyli löydetty

Tässähän sitä ollaan kohta morsiuspukusovittelun konkareita! Kävin nimittäin viime viikolla häämuodin erikoisliike Vienossa, ja sovituskäyntini oli jo peräti neljäs. Ensimmäinen käyntini oli White Dress -liikkeessä, toinen Zazabellassa, kolmas Seremoniassa ja nyt tosiaan neljäs Vienossa. Sovitusajan varaamainen Vienoon kävi kätevästi Whatsappissa, mikä ainakin itselleni oli luonteva tapa toimia.

Vieno oli tähän astisista kokemuksistani lähimpänä sitä, mitä television hääpukuohjelmat antavat ymmärtää. Kiitokset siis Vienon väelle mukavasta sovitussessiosta! 🙂  Vienossa asiantunteva myyjä on vain sinun käytössäsi ja osaa hyvin esimerkiksi kuvailla, millä tavoin erilaiselta mekko näyttäisi oikeassa koossa. Lisäksi tilat ovat kauniin vaaleat ja tilavat.

Käynti alkoi budjetin kysymisellä, minkä jälkeen myyjä näytti, mitä pukuja kannattaisi sovittaa ja merkkasi ne, jotka kiinnostivat minua. Vienon valikoima kiinnostaa varmasti kaikkia, jotka kaipaavat jotain muutakin kuin vain perinteisen valkoista!

Vaikka sovitin esimerkiksi pitkähihaista mekkoa, tällä kertaa pääsimme ystäväni (nykyisen kaasoni! <3) kanssa nopeasti kärryille siitä, mikä tyyli sopii minulle parhaiten. Meitä auttanut myyjä osasi sanoittaa sen olevan klassinen mutta pienellä twistillä. Tähän kuvaukseen sopi sovittamistani mekoista peräti kolme. Näitä yhdisti selkeät linjat pienellä hippiripauksella ja romantiikalla, tuntuen kuitenkin olevan selkeästi tätä päivää ja moderneja.

Ensimmäisenä sovittamani Innocentian mekko asetti riman todella korkealle! Siinä oli helppo olla ja se oli kaikin puolin hurmaavan näköinen.

Innocentian puku

Samantapainen tyllihelma oli yhdessä sovittamistani Modecan mekoista, ja tämä pitsillä ja light cappucino -sävyllä (ei taida tosin näkyä kuvissa) varustettu mekko ylsi myös yhdeksi suosikeistani. Harmi kyllä sovitettavat koot olivat minulle joko liian pieniä tai isoja, joten ihan samaan fiilikseen kuin oikean kokoisen mekon kanssa oli vaikea päästä.

Liputin jo kevyen tyllihelman puolesta, mutta tämä Modecan yksinkertainen malli sekoitti pakkaa oikein huolella!

Se tuntui heti todella mukavalta ja omalta! Eikä tässä vielä kaikki: mekkoon on valittavissa kaksi erilaista yläosaa, jotka tuovat siihen aivan uuden fiiliksen. Yläosaa voisi käyttää juhlien jälkeen myös muiden vaatteiden kanssa ja itse mekon rungon lyhentää tavan juhlamekoksi. Aika huikeaa muunneltavuutta!

Ja näin minulla on jälleen tiedossa monta hyvää mekkoa, joista voisin kotiuttaa hyvillä mielin minkä tahansa 🙂 Toisaalta, se etten ole vielä tehnyt lopullista päätöstä tarkoittanee, ettei se juuri oikea ole vielä tullut vastaan… Olen toisaalta saattanut myös alitajuisesti hangoitella päätöksen tekemistä vastaan, sillä haluaisin kovasti vielä jakaa tämän kokemuksen siskoni kanssa, joka harmillisesti sattui olemaan reissussa.

Hämmennystä lisää se, että tiedän fiiliksen olleen joissain mekoissa loistava, mutta jostain syystä kuvat eivät välitä samaa tunnelmaa. Sama pätee myös toisin päin: fiilis ei ehkä ollut niin huippu mutta kuvat näyttävätkin tosi hyvältä. Jännittäväksi menee!

Olen kuitenkin iloinen monista sovituksistani: tuntuu, että olen löytänyt tyylini! En myöskään enää hämmenny siitä, että väärän kokoiset mekot näyttävät vähän hassuilta enkä myöskään siitä, että monet mekoista taas näyttävät tosi hyviltä. Harvoinpa sitä pääsee näkemään itsensä näin juhlallisissa luomuksissa, ja se saa innostumaan lähes mekosta kuin mekosta.

Seuraavaksi aion näyttää kaikki suosikit siskolleni. Sitten joko suuntaamme johonkin minulle uuteen liikkeeseen (ehkä Lahden Josefiinaan) tai kipaisemme kotiuttamaan jonkun näistä. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, eikös? 🙂

 

T. K

Sovituskäynti Seremoniassa

Hääpuvun etsintä jatkuu kiivaana!

Pari hyvää vaihtoehtoa jäi Zazabellasta mieleen, mutta siltä ne juuri tuntuivat: hyviltä vaihtoehdoilta. Samalla tavalla voisi tiivistää fiilikset Seremoniassa sovittamistani mekoista. Sielläkin oli pari pukua, jotka päälläni voisin tuntea oloni hääjuhlassa mukavaksi ja itsevarmaksi. Tajunnanräjäyttävä ”tämä mekko on täydellinen, ah mikä morsian olenkaan!” -kokemus antaa silti vielä odottaa itseään. Tilanteeni on kuitenkin oikein hyvä, sillä tässä ei ole kiirettä mihinkään, ja tarvittaessa voin varmasti löytää mieleiseni näistä erittäin hyvistä kandidaateista.

Seremoniassa oli monipuolinen valikoima sekä viihtyisät tilat. Myyjä oli oikein mukava, mutta taisimme sattua paikalle kiireiseen aikaan. Aloitimme ystäväni kanssa melko omatoimisesti mekkojen kantamisen kopin eteen sovitusta odottamaan. Vaikka en fanitakaan ennalta varattavia sovitusaikoja -on kiva tehdä asioita välillä fiilispohjalta-, taitaa niissä silti olla puolensa.

Seremonian mekoissa oli paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia! Sovitin paria perinteisempää pitsipukua sekä ainakin Pronoviaksen pukuja, Maggie Sotteron Rebecca Ingram -mekkoja sekä Trés Chic -talon pukuja. Trés Chic oli minulle aivan uusi tuttavuus, mutta heillä on sivuillaan muutama todella huikea luomus!

Näistä yllä olevista mekoista mikään ei noussut ykkössuosikiksi, mutta olivat mielenkiintoisia testattavia joka tapauksessa! Havaitsimme ensinnäkin, että tällaisessa vintage-henkisessä yläosassa voisi olla ideaa, että yksinkertaiset satiinipuvut eivät aina olekaan minulle täydellisiä ja että vaikken pitsistä ole haaveillutkaan, voi se silti olla ylläni tosi kivan näköistä. En osaa antaa itselleni mitään yleisohjetta, että jokin tietty malli tai materiaali toimisi takuuvarmasti. Kokonaisuus ja tunnelma sen taitaa lopulta ratkaista! Onko jollakulla samoja fiiliksiä?

Alla oleva mekko on Trés Chickin ja nousi yhdeksi minun ja ystäväni suosikeista. Ystäväni tosin fiksusti pohti, miltä hihat mahtavat tuntua kesähelteillä.

Tämä mekko taas on Maggie Sotteron Rebecca Ingram -mallistosta. Aika jännä tapaus! Sekä suloinen että vähän seksikäs. Tästäkin mekosta me molemmat pidimme, ja mikäli muistini ei valehtele, se näytti paremmalta livenä.

Pakko kehua Seremoniaa siitä, että myyjä kirjoitti minulle lapun, jossa oli kiinnostavimpien mekkojen tiedot sekä ennen kaikkea hinnat! Muualla hinnasta ei ole ollut sen enempää puhetta, mutta tämä auttaa ehdottomasti lopullisen vertailun tekemistä. Jos mekkokandidaatit olisivat tasavahvat, vaikuttaisi hinta ehdottomasti asiaan.

Olenko muuten puhunut mekkobudjetistani? Olen ajatellut 1500 euroa, mikä saisi mielellään sisältää korjausompelut. Tämä yläraja ei kuitenkaan ole ehdoton, mutta toki sen ylittäminen saattaisi pientä nieleskelyä aiheuttaa 😀 Mutta Vanhojen tansseissa ja vuosijuhlissa olen aina käyttänyt itse tehtyjä pukuja, jotka ovat kyllä hienoja mutta eivät luonnollisesti vastaa ammattilaisen jälkeä. Tällä kertaa en halua joutua tinkimään juhlallisesta tunnelmasta, joten olen varautunut panostamaan ainakin jonkin verran. Nämä kaksi suosikkiani tältä reissulta ovat onneksi budjettini rajoissa 🙂

Seremoniassa on muuten ale, joten kannattaa käydä katsastamassa tarjonta!

Joko sovittelukertomukset alkavat kyllästyttää? Toivottavasti ei, sillä uskon vahvasti löytäväni itseni lähiaikoina vielä jostain liikkeestä 🙂 Onko vinkkejä? Tajusin vasta äskettäin Morsiusateljee Helmen myyvän suomalaisten suunnittelijoiden pukuja! Aika kiinnostavaa!

Kiitos, että jaksoit taas lukea sovitteluseikkailuistani! 🙂

 

T. K

Uutta vaihdetta morsiuspukujen sovitteluun Zazabellasta!

Moikka moi!

Onpas ollut kivat pari päivää tässä aurinkoisessa säässä ystäviä nähden! Kuten mainitsin, suuntasin hieman yllättäen Zazabellaan ystäväni kanssa kartoittamaan liikkeen valikoimaa. Reissu kyllä kannatti! Ensimmäinen sovittelukokemukseni oli vähän kummallinen eikä juuri mikään näyttänyt hyvältä. Nyt mekot näyttivät tosi hyvältä, ja löytyipä joukosta pari potentiaalista hääpukukandidaattiakin. Liikkeen hintataso sopi alustavaan 1500 euron budjettiini oikein hyvin. (Tosin viime päivinä olen saannut kuulla Helsingin liikkeiden korjausompeluiden korkeasta hintatasosta. Hiljattain kaasoillut kaverini kertoi Niinattaren korjausompeluiden olleen 500 euroa… Hui! Pitää pitää mielessä.)

Sovitus alkoi hieman ahtaan liikkeen valikoimia hypistelemällä ja mieluisimpia mekkoja rekistä poimimalla. Tiesin jo haluavani sovittaa yksinkertaisen tyylikästä pukua, mutta huvin vuoksi nappasimme mukaan esimerkiksi vaaleanpunaisen mekon. Nämä mekot soviteltuani myyjä toi vielä monta edellisten mekkojen tyylistä poikkeavaa pukua testattavaksi. Tämä oli todella kivaa! Päädyin testaamaan niin pitsiä, hihallisen puvun kuin kunnon tylliunelmankin. Myyjä oivalsi hyvin, että olin vasta tutustumassa tähän maailmaan ja rohkaisi ottamaan paljon kuvia. Siten kuulemma voisi kotona tulla uusia oivalluksia siitä, mikä itselle sopii. Valtaosa sovittelemistani puvuista oli Alluren mallistoa.

Liikkeessä oli aika paljon väkeä sovittelemassa mekkoja vanhojen tansseihin. Tämä ei itseäni häirinnyt, sillä ensimmäisen mekon yhteydessä tyttöjen äideistä lähti ihastuneita huokaisuja 😀 En kyllä ihmettele, olihan puku aika pommi! Heti oli selvää, että mekot istuivat täällä ylleni ihan erilailla kuin White Dressissä. Ystäväni kommentit vahvistivat fiilistä ja sovittelu lähti liikkeelle kaiken kaikkiaan mukavissa merkeissä 🙂

Seuraava mekko oli ystäväni bongaus ja istui myyjän kommenttien mukaan kuin itsestään. Aika nätti kyllä! Mekkoa ei voi tilata enää, joten se olisi ollut syytä poimia heti matkaan. Vaikka puku tyylikäs olikin, jäi se minulta vielä hyllyyn. Jos iskit tähän silmäsi, kannattaa suunnata nopeasti Zazabellan suuntaan! 🙂

Tässä vielä teille näytille vaaleanpunainen luomus! Kummallista kyllä päällä se näytti lähes valkoiselta, aika jännä!

Tässä ensimmäinen askel haaveilemaani yksinkertaiseen ja linjakkaaseen suuntaan. Mekko tuntui heti omalta, joten suunta oli ehdottomasti oikea!

Seuraava mekko oli minulle reilun kokoinen ja näytti aluksi aika hassulta, mutta myyjä kiristi puvun ja korjasi vielä ”hihoja” nuppineuloilla. Mekko muuttui heti aivan upeaksi! Myyjä sanoi sen sopivan dekolteelleni kauniisti ja olen kyllä samaa mieltä 🙂 Puku on kerännyt paljon kannatusta kavereideni keskuudessa (en ole liikoja panttaillut näitä kuvia 😀 Kiitos vielä A, jos satut eksymään tänne!).

Näiden mekkojen jälkeen myyjä toi testattavaksi vielä pitsisiä vaihtoehtoja. Tämä seuraava yllätti kauniilla selkämyksellään! Ystäväni tajusi kuvia katsellessaan, että tuo pyöreä leikkaus taitaa olla homman salaisuus, sillä se toimi myös toisena sovittamassani puvussa. Näin jälkikäteen kuvien perusteella tämä on kyllä yksi suosikeistani! Pitsi ei tosin muistikuvieni mukaan ollut kaikista miellyttävimmän tuntuista.

Tässä vielä kuva sovittamastani tylliunelmasta. Hieman yllättäen mekko ei ollut ollenkaan överi vaan pikemminkin kauniin puhdaslinjainen. Myös tämä puku yllätti minut positiivisesti!

Näiden lisäksi sovitin muutamaa muutakin pukua, mutta tässä ehkä tällainen tiivistelmä kauneimmista tai muulla tavoin kiinnostavista yksilöistä. Kuten huutomerkkien määrästä voi päätellä, oli reissu todella paljon White Dress -kokemustani innostavampi. Palaan tänne varmasti siskoni ja äitini kanssa tsekkaamaan vielä vahvimmat kandidaatit. Arvostan myös sitä, miten myyjä selkeästi ymmärsi, että päätös vaatii sulattelua ja kehkeytyy pikkuhiljaa. Tosin ehkä sisimmässäni tiedän jo hyvin vahvan kandidaatin löytyneen…

Toisin sanoen Zazabella yllätti positiivisesti! Ympäristö ei ehkä ole ylellinen, mutta omalla kohdallani reissusta tuli oikein kiva tutkimusmatka mekkojen maailmaan. Vielä voisi olla hauska sovitella vaikkapa vintage-mekkoja. Missä sinä olet käynyt seikkailemassa morsiuspukujen saralla?

T. K

Minne sovittelemaan morsiuspukuja? Osa 2

Hei kaikki hääpukuja yhä etsiskelevät ihmiset!

Koostin tähän postaukseen hieman tietoja kiinnostavista ja/tai omasta näkökulmastani katsottuna helposti saavutettavista hääpukuliikkeistä. Olen postauksen kirjoittamisen jälkeen lueskellut Nisti ja Nööri -blogin Tuulin sovituskokemuksista ja jutellut aiheesta ystävieni kanssa ja saanut siten uusia vinkkejä. Tässä pieni kooste aiheesta 🙂 (Huom! Kesä saattaa vaikuttaa aukioloihin.)

• Vieno, Runebergin katu 58, Helsinki
  • pieni mutta huhujen mukaan sympaattinen! Oma uteliaisuuteni on herännyt 🙂
  • aukioloajat vähän hankala muistaa: alkuviikosta auki kuuteen, keskiviikkoisin kahdeksaan ja pe ja la neljään
  • sovitusaika varattava etukäteen
• Seremonia, Pohjoinen Makasiinikatu 7, Helsinki
  • olen muutamankin ihmisen kuullut puhuvan hyvää tästä liikkeestä, mutta en harmikseni muista tarkalleen, mitä. Sen muistan, että jossain häämessujen muotinäytöksessä pidin kovasti heidän puvuistaan.
  • arkena auki kuuteen ja lauantaisin viiteen
  • myy esimerkiksi Rebecca Ingramin pukuja (aiemmin olin bongannut näitä olevan vain Hyvinkään Happy Roadissa)
  • sovitukseen voi mennä ilman ajanvarausta
• Zazabella, useassa eri kaupungissa
  • olen yhdistänyt liikkeen vahvasti vanhojentansseihin, mutta heillä on ilmeisesti myös runsas valikoima morsiuspukuja useilta eri merkeiltä
  • arkisin auki kuuteen ja lauantaisin kolmeen
  • sovitusaika varattava etukäteen

Olen menossa perjantaina Zazabellaan. (Olin ajatellut meneväni sinne itse asiassa jo tänään, mutta eilisiltana tsekkaamani lukuisat vapaat ajat ehtivätkin täyttyä aamuun mennessä.) Väärän ennakkomielikuvani vuoksi en ollut alunperin kiinnittänyt liikkeeseen juuri huomiota. Aloin kuitenkin tutkia sitä tarkemmin, sillä eräs ystäväni on mukava napata seuraksi, mutta hän on loukannut jalkansa ja pystyy liikkumaan vain puolen kilometrin etäisyydellä kodistaan. Zazabella sattuu osumaan tämän säteen sisään. Tällä pikemminkin käytännön kuin intohimon sanelemalla reissulla on siis suuri mahdollisuus yllättää meidät positiivisesti!

Lisäksi minua kiinnostavat Vieno, Seremonia ja Lahden Josefiina. Josefiinasta löytyvät Justin Alexanderin puvut kiinnostavat minua todella paljon, ja jotenkin suhtaudun näihin sitä edeltäviin sovituksiin kevyenä perehtymisenä morsiuspukujen maailmaan. Lahden reissulle haluaisin mukaan nuorimman siskoni, mutta hän on matkoilla ja sitä joutuu nyt vähän lykkäämään. Mutta kuka tietää, ehkä Zazabellasta löytyy hyviä kandidaatteja! 🙂 Tarkoitus on jälleen kokeilla mahdollisimman eri tyylisiä pukuja ja vähän tunnustella, mikä voisi sopia kropalleni. Alla vielä omaa silmääni miellyttäviä poimintoja Zazabellan valikoimista.

 

 

 

T. K

Morsiuspukuja sovittamassa -kylläpä hämmentää

Morsiuspukujen sovittelu startattu!

Pakko lisätä heti alkuun, että melkoisen hämmentynein fiiliksin. Selkeästi the dress antaa vielä odottaa itseään -ehkä jopa syksyyn asti. White Dressin myyjä sanoi, että silloin heille on tulossa mekkoja, joiden uskoisi sopivan minulle.

Mitä tapahtui ennen tätä toteamusta?

Viime viikolla kirjoitin hääpukuliikkeiden moninaisista käytännöistä. Tämän jälkeen mieleeni jäi muhimaan ajatus siitä, että jokin ensikosketus hääpukujen maailmaan olisi kiva saada. Ja nimenomaan ensikosketus ja alustavaa tunnustelua siitä, millainen mekko voisi minulle sopia. Sovitusajan varta vasten varaaminen, aikataulusumpliminen perheenjäsenten ja ystävien kanssa ja ehkä pidemmälle ajelu tuntui epämukavalta ajatukselta, jos reissu päättyisi vain uudesta maailmasta hämmentymiseen. Toisin sanoen -ehkä hieman poikkeuksellisesti- kävin sovittelemassa morsiuspukuja ensimmäisellä kerralla yksin. Olen muutenkin hieman huono toimimaan tällaisten elämän merkkipaalujen kohdalla: esimerkiksi kihlauksesta kertomisen koin jotenkin kiusalliseksi. Lisäksi olen joskus hieman erimielinen läheisteni kanssa siitä, mikä minulle sopii ja mikä ei, joten asian sulattelu itsekseni tuntui hyvältä vaihtoehdolta.

Lähdin tiistaiaamuna kotoa tietäen, että töiden jälkeen minulla olisi kaksi tuntia aikaa tapettavana ennen kuin tapaisin kavereitani. Junassa satuin tarkistamaan, mihin asti White Dress olisi auki (yhdeksään) ja olisiko heillä juuri minulle sopivia vapaita aikoja (oli). Siitä sitten muitta mutkitta varasin itselleni ajan. Vaikka olinkin ratkaisuuni tyytyväinen, ajautui mieleeni pari huolestunutta ajatusta. Mitä jos löytäisinkin puvun? Kuka kumma ostaa mekon heti ensimmäisellä sovituskerralla ilman läheisten ihastelevia ilmeitä? Olisiko jossain jokin upeampi puku, joka menisi nyt aivan sivu suun?

Nämä huolet olivat onneksi aivan turhia. Reissuni toimi juuri kuten ajattelinkin: sain vähän tuntumaa kangastulvaan ja osaan ehkä paremmin kommunikoida, mistä missäkin pidän. Nimenomaan ehkä, sillä nyt minulla ei oikein ollut sen suurempaa sanottavaa kuin että jokin ei tunnu omalta ja joku taas tuntuu vähän enemmän omalta.

Edeltävä kappale jossain määrin jo paljastikin, että mekot voittivat minut tällä kertaa 1-0. En onnistunut kantamaan mitään ryhdikkäästi. Hassua! Yleensä vaatteet jotenkin heräävät eloon, kun puen ne päälleni ja näyttävät lähtökohtaisesti hyvältä. Nyt päädyin usein ihmettelemään, että miten niin nätti kangas voikin näyttää päälläni niin kummalliselta. Onko kenellekään muulle käynyt näin? Puvut selkeästi veivät minua enkä minä pukuja!

Käytännössä sovitteluni eteni seuraavasti: ystävällinen myyjä kyseli, koska häämme ovat ja pyysi nähdä puvuista tallentamiani kuvia. Kuvailin pitäväni yksinkertaisuudesta jollain pienillä yksityiskohdilla höystettynä, mutta myös sen että olen avoimin mielin liikenteessä. Seuraavaksi hän poimi muutaman mekon sovitettavaksi oman vaistonsa perusteella, minkä lisäksi selailin kansioita ja näytin, mitä haluaisin testata. Hinnoista ei ollut missään vaiheessa puhetta, mutta kansiosta näin valitsemieni pukujen olevan noin 1000-1800 €. Toivoisin pukuni maksavan korkeintaan 1500 €.

Ensimmäinen sovittamistani mekoista oli kunnon tanssiaspuku, jossa riitti helmaa joka suuntaan. Se oli oikeastaan ihan nätti, mutta ehkä jollain tavalla vähän liikaa. Seuraavaksi sovittamastani puvusta totesin heti, ettei se ollut minua varten: se oli vain kaikinpuolin tylsä enkä osaa edes tähän hätään kuvailla mekkoa.

Kolmas mekko oli Pronoviaksen yksinkertainen antiikin ajan Kreikkaa henkivä luomus. Tästä mekosta tuli heti vähän parempi fiilis, ja pyysin jopa myyjää ottamaan puvusta kuvan ylläni. Harmillisesti mekko on minulle liian suuri ja näyttää kuvassa roikkuvan ylläni täysin muodottomasti, mutta siitä huolimatta muistan kyllä pitäneeni puvusta.

Tämän jälkeen kokeilin oikein perinteistä hieman barokkihenkisesti kirjailtua A-linjan mekkoa, joka yllätti positiivisesti. Olin ajatellut, että A-linja olisi ehkä tylsin mahdollinen vaihtoehto, mutta never say never! Toki asiaan saattaa vaikuttaa myös se, että tämä oli ehkä ensimmäinen mekoista, joka oli lähellä minulle hyvää kokoa. (Hassu juttu muuten, en arjessa koe olevani erityisen pienikokoinen, mutta näissä karkeloissa 160 senttiäni tuntuivat kyllä hukkuvan kankaiden keskelle todella helposti.)

Myös pitsistä olin jostain syystä ajatellut, että sitä on nähty viime aikoina jotenkin paljon ja ehkä se ei olisi minun juttuni. Mutta niin vain pari kokeilemaani pitsimekkoa olivat oikein viehättäviä! Toisesta taisimme jopa kirjoittaa ylös White Dressin tietokantaan, että pidin puvusta. Samantyylisiä ajatuksia minulla oli myös ollut merenneitopuvuista. Ne olivat tällä reissuilla myös niiden joukossa, jotka istuivat ylleni mukavasti.

Monissa pukuhaaveissani oli näyttävä selkämys, mutta tällä sovituksella hädin tuskin edes huomasin pukujen selkämyksiä. Johtopäätökseni tästä on se, että puvun täytyy olla ehdottomasti hyvän näköinen myös edestä! Taakse kuitenkaan harvemmin itse näkee, joten omasta lookista pitää pitää myös etupuolelta katsottuna 😀

Lopuksi heitin vielä villinä korttina, että pitäisikö kokeilla jotain ihan erilaista, vaikka värillistä pukua. Kannatti kokeilla, mutta ainakaan tämä testiyksilö ei ollut minua varten.

Villi korttini, Pronoviaksen Hegemone

Mitä ajatuksia tästä kaikesta heräsi? Sanoin myyjällekin jossain kohtaa, että ei näistä voi juuri vetää johtopäätöksiä: joissain mekoissa tunsin oloni paremmaksi kuin toisissa, enkä tiedä vaikuttiko mikään tietty yksityiskohta tai materiaali tilanteeseen suurestikaan. Myyjä taas puolestaan totesi jossain kohtaa, että syksyllä heille olisi tulossa jotain, mikä varmasti sopisi minulle, ja että minun kannattaisi palata asiaan silloin. Eli toivoa näkyvissä! Arvostan myös, että hänelle selkeästi muodostui näkemys tyylistäni.

Kaiken kaikkiaan reissua leimasi oudon hämmentynyt olo. Luulisi kauniiden mekkojen olevan kauniita tilanteessa kuin tilanteessa, mutta omalla kohdallani näin ei tosiaankaan ollut. Ymmärrän täysin, miksi myyjälle tuli tunne, että syksyn mallisto voisi olla enemmän minua varten. Kärjistäen voisi sanoa, että näiden pukujen kohdalla tunsin olevani kuin jossain sirkuksessa. Tai päälle romahtavassa pomppulinnassa. Tai hattarakoneessa. Peukut pystyyn, että selkeät linjat ja satiini tulevat olemaan minun juttuni! 🙂

Ajattelin seuraavaksi suunnata Lovebirdsiin, sillä myös sinne voin kätevästi pistäytyä työpäivän jälkeen jos sattuu tuntumaan siltä. Liikkeessä on myös onneksi pienempiäkin kokoja: ehkä niiden sovittaminen vähän kohottaa itsetuntoani ja saan tunteen siitä, että minä kannan pukua eikä puku minua.

White Dressin kunniaksi sanottakoon, että myyjä tarjoutui ystävällisesti ottamaan minusta kuvia ja suhtautui myötämielisesti niiden julkaisuun. Koen myös, että minulle annettiin hyvin aikaa totutella tähän sovitteluun ja kuulostella, mikä oma tyylini onkaan. Olkoon se tämän ensimmäisen sovituskerran saldo! Toivon näiden hämmentymisten jälkeen tunnistavani paremmin sen oikean mekon, jahka se osuu kohdalle.

Jaa kuviako? Osa niistä on kyllä sellaisia, että parempi antaa niiden painua unholaan. Mutta alla kuitenkin pari -tiedättepähän sitten, miten paljon parempi lopullinen valintani tuleekaan olemaan!

Tulipa kirjoitettua paljon! Ehkä se kuvaa sitä, että olen itsekin hieman yllättynyt monista matkan varrella mielessäni käväisseistä ajatuksista ja että tätä pitää nyt hieman prosessoida. Kuulostaako mikään näistä pohdinnoista ja fiiliksistä teistä yhtään tutulta?

Ensi kertaa mielenkiinnolla odotellessa,

T. K

Minne ja miten sovittelemaan morsiuspukuja?

Heipsan kaikki!

Vuoden 2020 morsiamet näyttävät ainakin blogien perusteella aktivoituneen ja suunnanneen sovittelemaan morsiuspukuja. Itsekin olen suunnitellut ryhtyväni mekon metsästykseen kesän aikana, joten luin esimerkiksi Venlan kirjoituksen suurella mielenkiinnolla ja päädyin pitkästä aikaa pyörimään eri liikkeiden kotisivuille. Samalla satuin huomaamaan, miten eri tavoin liikkeet sovittelun hoitavat. Alla pientä koostetta aiheesta! (Toim. huom. tutkailin vain itseäni kiinnostavia liikkeitä, joten lista ei kata läheskään kaikkea.)

• Käytettyjen pukujen liike Lovebirds Helsingissä Tennispalatsin lähellä
  • ei varattuja sovitusaikoja eli liikkeeseen voi pistäytyä hetken mielijohteesta (kävelin tänään liikkeen ohi ja olisin ehkä jopa astunut sisään, ellei lämmin päivä olisi tehnyt oloani turhan nihkeäksi.)
  • sivuilla varoitetaan, että lauantaisin voi joutua hieman odottamaan
  • hyvä muistaa: ”Huomaathan kuitenkin, että hääpukuja tulee ja menee päivittäin, kuvia nettiin päivitämme sitä mukaa kun ehdimme!”
• Niinatar Helsingissä Runeberginkadulla
  • Suomen mittakaavassa iso valikoima
  • Maksuttomista sovituskerroista kerrotaan seuraavaa: ”Tarjoamma kaksi ilmaista hääpukujen sovituskertaa sovitusspesialistin kanssa asiakkaillemme. Yhden sovituksen kesto on 1h ja mukaan voit ottaa 1-2 ystävää mukaan. Kolmas sovitus on jo maksullinen 15€/ kerta, tämä summa hyvitetään kuitenkin puvun oston yhteydessä. Toki jos mietit vain yhtä pukua, on meillä varattavissa myös yhden puvun maksuton sovitus 15min.”
  • Niinattareen on mahdollista myös varata pidempi, yksityisempi sessio isomman seurueen kanssa. Sitä kuvaillaan näin: ”Varattavissa on myös maksullinen VIP Lounge. Tämä on meidän suosituin sovitusaika, jonka kesto on 1,5h. Saat sinulle ja ystävillesi privaatti sovituksen tarjoiluineen.
    Lounge on arkisin 25€ lauantaisin 35€.”
• Glamour Helsinki (Missä nettisivut? Google kyllä nostaa esiin Timman varaussivun ja lehtijutuista voi päätellä osoitteen olevan Museokatu, mutta jäin kaipaamaan virallisempaa tietolähdettä eli liikkeen omia nettisivuja.)
  • myös täältä on mahdollista varata yksityinen ja astetta elämyksellisempi puolentoistatunnin sovituskerta hintaan 30 €
• White Dress eli tutummin Stockmannin yläkerta
  • sovitushuoneen voi varata itselle tunniksi
  • sunnuntaille on mahdollista varata ylellisempi sovituskerta tarjoiluineen peräti viiden hengen seurueelle hintaan 50 €
  • täällä minua kiinnostaa tällä hetkellä erityisesti Pronoviaksen puvut, ja hääsuunnittelun alkuvaiheissa tykästyin Wattersin pukuihin
• Happy Road, Hyvinkää
  • erityisesti Maggie Sottero- ja Rebecca Ingram -pukuja
  • täältä myös käytettyjä pukuja
  • liike on avoinna vain ajanvarauksen mukaan
  • yksi sovitusaika on 60 minuuttia
• Morsiuspukuliike Josefiina, Lahti
  • tännekin suositellaan varaamaan sovitusaika
  • yksinoikeudella Justin Alexanderin pukuja (tämä kiinnostaa todella paljon!) sekä esimerkiksi Pronoviaksen pukuja

Pahoittelut hieman hajanaisista tiedoista! Eri palveluntarjoajilla sattui olemaan eri painotuksia nettisivuillaan esiin nostamissaan asioissa, mikä näkyy koosteessani. Tiedän myös, että liikkeissä on eroja esimerkiksi kuvien ottamisen hyväksymisen suhteen, mutta sitä tietoa en suoraan nettisivuilta löytänyt.

Itselleni oli pieni järkytys tajuta, että kolmeen sovituskertaan saa helposti uppoamaan satasen! Nämä taitavat olla niitä hääbudjettien kuuluisia ”pieniä puroja”, joista kertyy lopulta iso summa.

Koska olen kovin tykästynyt Justin Alexanderin linjakkuuteen, ei Lahteen suuntaaminen ole millään muotoa poissuljettu vaihtoehto. Olen myös pohtinut puvun teettämistä, sillä teetetyn puvun voisi värjätä ja jatkokäyttää virallisemmissa lauluesityksissäni. Mutta jääkö silloin uupumaan se taianomainen ripaus morsiusfiilistä? Joka tapauksessa taidan pohjustaa pukuhommia varaamalla ajan jonnekin Helsingin isoista liikkeistä, tutustua vartalolleni sopiviin malleihin ja vasta sen jälkeen pohtia vakavammin, mitä oikein puvulta haluan.

Loppuun vielä kuva tämän päivän pukuihastuksestani! Hyvää yötä!

Pronoviaksen Morning 

T. K