Loppusanat ja kiitos kaunis!

Oho. Mites tämän postauksen aloittaisi? Yleensä se tapahtuu kuin itsestään, mutta tällä kertaa ei. Kyseessä on nimittäin Matkalaulu-hääblogin viimeinen postaus. Aika kiittää ja kumartaa, aika paketoida häihin liittyvä harrastuneisuus ja aika antaa tilaa uusille jutuille.

Tiesin heti kuvan nähdessäni, että tämä saisi olla blogin viimeinen kuva.
Taika on upea kuvaaja!
Kuva: Taika Lehtimäki

Ajatuksia hääblogitaipaleesta

Blogin matkasta tuli paljon pidempi kuin kuvittelin ja se on ollut vaihtelevalla intensiteetillä läsnä elämässäni jo vuodesta 2018 asti. Kihloista häihin oli aluksi aikaa kaksi vuotta, sitten koronan vuoksi pidempään, ja lopulta itse pääpäivän kuvailukin kesti yli vuoden muun elämän kiireiden työntäessä kapuloita rattaisiin. Minulle on alusta asti ollut kunnia-asia kirjoittaa sellaista blogia, jollaisesta itse pitäisin, ja lukijana olen aina nauttinut myös häiden jälkeisistä postauksista. (Häiden jälkeiset postaukset löytyvät muuten kätevästi tägillä ”Kaikki meidän häistä”!)

Kaikki alkoi siitä, miten paljon pidin hääblogien lukemisesta. Innostuin niistä vuonna 2015 ollessani vaihdossa. Kakkuja, kukkia, mekkoja, niin monia elämää sulostuttavia asioita! Niin monta tapaa toteuttaa sama siirtymäriitti. Kuin turvallinen joululeffa tai romanttinen komedia: loppuratkaisu on tuttu, matka ja sattumukset sen varrella se varsinainen juttu. Hääblogeissa oli jotain viehättävää, viihdyttävää ja ehkä turvallistakin. Seurasin innolla monien kivojen parien taivalta.

Oman blogin aloittamista ei tarvinnut kauan harkita, vaan se tuntui maailman luonnollisimmalta asialta. Kipuilin aika paljon sen suhteen, mitä kaikkea haluaisin itsestäni kertoa. Aika vähän! Vaikka parit tutut lopulta tunnistivat minut täältä, olen kokenut linjan hyväksi. Se on mahdollistanut esimerkiksi rahapuhetta enkä ole joutunut himmailemaan kirjoituksissa, jotta vieraat eivät saisi tietää vaikka mekosta liikaa etukäteen. Minulla on tunne, että koska tarkoitus ei ole ollut rakentaa sen kummoisempaa henkilöbrändiä tai uraa vaikuttajana, olen voinut keskittyä blogissa antaumuksella ihan vain näihin meidän häihin ja niistä kertomiseen. Koska rajat ovat olleet selkeät, minun ei ole tarvinnut varoa mitään vaan olen voinut toteuttaa itseäni vapaasti niiden sisällä. Toivottavasti jotain siitä tekemisen ilosta on välittynyt myös sinulle 🙂

Hääblogit ovat suurelta osin siirtyneet Instaramiin, ja koen olleeni onnekas aloittaessani ennen kentän muutosta. Blogin pitämisessä olen nauttinut nimenomaan kirjoittamisesta. Jos ajatuksissasi kytee blogin aloittaminen ja innostuneisuutesi kohdistuu enemmän kirjoittamiseen kuin visuaaliseen puoleen, suosittelen kuuntelemaan intuitiotasi! Säännöllisesti ja häiden jälkeen päivittyvä blogi vaatii itselle luontevaa tekotapaa.

Toivon, että hääblogit eivät katoa aivan kokonaan! Lukisin niitä mieluusti myös jatkossa. En tiedä miksi, mutta blogien kautta hääparit suunnitelmineen tuntuvat tulevan enemmän tutuksi ainakin minun mielestäni. Ehkä insta vaatii bloggaajaa mukautumaan tiettyyn muottiin tiukemmin kuin blogi esimerkiksi postausten pituuden suhteen. Hmm. Veikkaan, että perinteiseen tyyliin bloggaamalla voi helposti saavuttaa ison yleisön: blogien vähentyessä erottuminen ja hakukonenäkyvyyden kertyminen käy aiempaa helpommin, kun taas instassa volyymia on nykyään todella paljon. Eli jos vanhan tyylin bloggaaminen kiinnostelee, suosittelen vähintään harkitsemaan 🙂

Olen kirjoittanut kokemuksistani hääbloggaajana aiemminkin, ja voin yhä allekirjoittaa postauksessa mainitsemani asiat. Lisäisin listaan, että on aika siistiä, miten pitkä päiväkirja blogista on tullut! Sen myötä on kiva palata moniin hetkiin, jotka muuten olisivat jo unohtuneet.

Tärkein viimeiseksi: hääbloggaajat ja hääinstaajat ovat super mukavia! On ollut ilo kuulua tähän yhteisöön ja tutustua ihmisiin, joiden kanssa puhua hääjutuista antaumuksella. Monen kanssa yhteys tulee varmasti säilymään vielä pitkään sen jälkeen, kun häähumun kumu on vaiennut. On ollut myös suuri ilo tutustua hääalalla intohimoisesti työskenteleviin yrittäjiin. Niin monenlaista käsityöläisyyttä, niin paljon halua auttaa ihmisiä luomaan mahtava juhlapäivä! Erityinen kiitos Häät-medialle mahtavan blogiyhteisön hostaamisesta. ❤

Ajatuksia onnistuneista häistä

On pari oppia ja asiaa, jotka haluaisin vielä jakaa hääsuunnitteluun ja häihin liittyen.

En enää seuraa hääkenttää yhtä intensiivisesti kuin aiemmin, mutta vielä hetki sitten keskusteltiin paljon siitä, pitääkö lapsettomat häät vai kutsua lapsia. Me emme lähestyneet asiaa sitä kautta, minkä ikäinen joku on, vaan kutsuimme itsellemme läheisiä ihmisiä iästä riippumatta. Kummien lapset ovat meille tuttuja, joten heidän kutsumisensa oli ilo. Joidenkin kavereiden lapset taas ovat jääneet vieraiksi, joten heitä emme kutsuneet. Sanoimme kuitenkin kaikille, että jos lapsenvahdin järjestäminen kävisi vaikeaksi ja kaveri siitä syystä estyisi, olisi lapsi tervetullut.

Haluan tuoda esiin, että häät, joissa olen viime aikoina ollut, ovat saaneet lasten läsnäolosta ehdottomasti positiivista lisää! Lapset ovat innokkaita tanssijoita ja parhaimmillaan heidän riemunsa tarttuu muihinkin. Alan vahvasti kallistua siihen, että lasten osallistuminen ei ole kiinni lasten käyttäytymisestä vaan pikemminkin aikuisten. Aikuiset määrittelevät sen, miten turvallinen tilaisuus on ja myös sen, miten näkyvää lasten mukanaolo häissä on. Heillä voi olla erityistehtäviä tai sitten he kulkevat joukon jatkona. Kaikki lähestymistavat ovat ok! Mutta kannustaisin kuitenkin harkitsemaan, voisivatko teidän häänne olla jollekulle tutulle lapselle mahdollisuus päästä oppimaan yhdestä perhejuhlien muodosta. On yllättävän paljon nuoria aikuisia, jotka eivät koskaan ole olleet häissä ja ovat hääsuunnittelun alussa aivan uuden äärellä.

Toinen oppi: hääpari joka antaa energiaansa, saa sitä. Häät, joissa hääpari näyttää avoimesti tunteitaan, pitää toisilleen puheita tai ehkä järjestää toisilleen yllätyksiä, ovat poikkeuksetta olleet täynnä lämpöä ja hyvää mieltä. Jos jokin yksittäinen asia määrittelee häiden onnistumisen, tämä on mielestäni se.

Mainitsemani esimerkit ovat aika ekstrovettimäistä toimintaa. Jos sinulle on luontevampaa käydä vaikka vieraiden kanssa rauhallisia keskusteluja päivän mittaa, satsaa niihin. Jos sinua jännittää huomion keskipisteenä oleminen, harkitkaa pieniä häitä tai seremoniaa vaikka kahden kesken. Säteilkää ympärillenne lämpöä omalla tavallanne!

Se että uskaltaa antaa jotain itsestään vaatii turvallista oloa. Miettikää, mitä todella haluatte ja mikä on vain perinteiden tai sosiaalisen median luomaa painolastia. Ihmiset tulevat käymään lukuisissa muissakin häissä teidän häidenne lisäksi. Yksityiskohdat hämärtyvät, mutta te parina olette jotain ainutlaatuista, jonka vuoksi vieraat ovat saapuneet paikalle. Juhlistakaa sitä juuri sillä tavalla, joka teistä tuntuu luontevalta!

Ajatuksia tulevasta

Tulen varmasti näkemään vielä monia ihania häitä muusikon roolista käsin bändini The Aftershavesin kanssa. Kiva, että jokin yhteys häihin säilyy! Tulen myös pitämään blogini ig:n pystyssä vielä ainakin toistaiseksi, sillä seuraan sen kautta monia kiinnostavia tahoja, joiden kuulumisista on kiva pysyä kärryillä. Hääkuplassa on mukava pistäytyä aina välillä 🙂

Meidän perheellä on kaikki hyvin. Olen täynnä rakkautta ja kiitollinen kaikista ihanista ihmisistä, joita olen elämääni saanut.

Loppusanat ja kiitos ❤

Hääblogia aloittaessani mietin, että tuleekohan blogista ihan tylsä, sillä minulta ei irtoaisi mitään kiinnostavia askarteluvinkkejä tai muuta vastaavaa. Jälkeenpäin olen tajunnut, että hääblogeissa ei ole juurikaan käsitelty ravintolahäitä tai siviilivihkimistä juhlapaikalla. Ne aiheet vetävät tänne lukijoita ja olen iloinen, jos olen onnistunut jakamaan niihin liittyen kokemuksen tai pari. Olkoon se minun perintöni hääblogien kentälle 🙂

Vuoden 2018 jälkeen maailma on kohdannut koronapandemian ja Venäjän hyökkäyssodan. Elämä näyttäytyy minulle paljon arvaamattomampana kuin aiemmin. Minulle se on merkinnyt oivallusta siitä, että mikään ei ole taattua. Nauti nyt! Ota elämästä kaikki ilo irti aina, kun mahdollisuus avautuu. Jos hääsuunnittelu on sinun juttusi, sukella siihen juuri niin syvälle kuin haluat! Innostuneisuus ja läheiset ovat elämän suola, ja hääsuunnittelussa ne yhdistyvät kauniilla tavalla.

Pitäkää hauskaa!

Kiitos tuhannesti, että olet antanut Matkalaululle aikaasi ja minulle lisää syitä kirjoittaa. Olen nauttinut ❤

Rauhaisaa joulunaikaa 2022 ja kaikkea hyvää sinulle tulevaan! Kiitos vielä!

Terveisin,

P.S. Olipa pitkälti asiaa! Mutta pitkä oli myös taival, joten ehkä lopetus oli juuri sopiva 🙂

Mitä tekisin häitä suunnitellessa eri tavalla?

Häitä suunnitellessa minua kiinnosti kovasti jo naimisiin menneiden hääbloggaajien ajatukset siitä, mitä he jälkikäteen toivoivat tehneensä eri tavoin. Olen jopa kirjoittanut aiheesta kauan sitten postauksen. Lienee siis paikallaan laittaa omat oppini jakoon!

Vain hääsuunnittelulle varattu sähköpostiosoite

Ensinnäkin loisin heti hääsuunnittelun alussa sulhasen kanssa yhteiskäytössä olevan sähköpostiosoitteen häihin liittyville asioille. Yllättävän monet hääalan toimijat eivät vaikuttaneet käyttävän cc-toimintoa, ja olisi ollut mukavaa, että meillä molemmilla olisi aina ollut mahdollisuus päästä lukemaan tulleita viestejä tai nopeasti kuitata jokin asia meidän molempien puolesta. Sekoitin tilannetta entisestään käsittelemällä jotain juttuja arkisen meiliosoitteeni kautta, maistraatti- ja avioehtoasioita virallisemman sähköpostiosoitteeni kautta ja vielä jotain blogini sähköpostiosoitteen kautta. Soppa oli valmis!

Kaasojen yhteneväiset mekot

Olin aika voimakkaastikin sitä mieltä, että häätiimin yhteneväinen vaatetus on kustannuksia lisäävää turhaa jenkkihapatusta. Sanoin, että kaasot voisivat pukeutua juuri niin kuin kokisivat mukavaksi. Kiitoslahjana tarjosin kaasoilleni hääpäivänä meikit ja kampaukset, mikä toki oli ilo minulle itsellenikin, sillä sain hääaamuun seuraa.

Nykyään olen sitä mieltä, että jos budjetissa olisi ylimääräistä, käyttäisin sen mieluusti kaasojen mekkoihin. Kaasoni nimittäin päätyivät omatoimisesti hankkimaan yhtenäiset pitkät vihreät mekot ja yhdessä hiuskukkien kanssa heidän lookinsa oli UPEA. Kun hääaamuna näin, miten hyviltä he näyttivät, nousi juhlatunnelmani kohisten. Tästä oppineena toimisin nykyään eri tavoin. Häät-lehti muuten kirjoitti alkuvuodesta jutun kaasostani, kannattaa tsekata!

Enemmän ennakointia

En suosittele kenellekään samanlaista loppurutistusta kuin meillä oli. Okei, vaihdoimme juhlapaikkaa kuukautta ennen häitä ja koronan vuoksi monet pikkuasiat kuten paikkakorttien teko jäivät viime tippaan. Mutta silti! Jotain olisi voinut tehdä aikaisemmin. Miksi ostimme esimerkiksi vessakorien sisällöt vasta pari viikkoa ennen häitä? Pikkujutut pois päiväjärjestyksestä, niin aivoilla on paremmin kaistaa niille jutuille, jotka voi oikeasti tehdä vasta viime hetkillä.

Vieraat tekevät juhlan

Tärkein viimeisimmäksi.

En kitsastelisi vieraiden suhteen. Kutsuisin kaikki, joita harkitsimme edes vähän.

Okei – tässä on mukana ripaus jälkiviisautta. Hääsuunnittelun alussa tein säästösuunnitelman, jossa pitäytymällä saisimme kaiken juuri ja juuri hankittua. Tiedostimme samalla sen tosiasian, että vierasmäärä ja menun hinta nostavat kustannuksia hyvin nopeasti. Lisäksi ajatus vieraista aveceista tuntui hassulta: miksi kutsuisimme ihmisiä, joita emme välttämättä ole edes tavanneet?

Lopulta jätimme kutsumatta joitakin aveceja, joita emme kunnolla tunteneet, jos tiesimme, että kutsuvieraalla olisi vieraidemme joukossa ystäviä ja siten seuraa. Jätimme myös kutsumatta sulhasen työkaverit, joita hän harkitsi tosissaan. Olin sitä mieltä, että työkaverit ovat vahvasti elämänvaihesidonnaisia ystäviä, joiden kanssa ei välttämättä tulisi pidettyä yhteyttä myöhemmin.

Noh, häitämme juhlittiin koronan vuoksi lopulta yli vuosi alkuperäistä myöhemmin, ja taloudellinen tilanteemme kehittyi siinä välissä mukavasti. Häämme siirtyivät satoja ihmisiä vetävään saliin, joten tilakaan ei olisi rajoittanut vierasmäärää. Päättäessämme vieraslistan ja lähettäessämme kutsut emme tienneet vielä mitään näistä asioista.

Nyt tiedän, että sulhasen yhteys aiempiin työkavereihinsa on säilynyt. Lisäksi paikalla oli muutama minulle vieraampi ihminen, joiden myötä tiedän, ettei uusien ihmisten kohtaaminen hääpäivänä ollut ainakaan minulle rasite vaan kaikinpuolin iloinen asia. More is more!

Huh! Listalla ei ole kovin montaa kohtaa, joten suunnittelu taisi onnistua aika hyvin. Viimeinen asia on kuitenkin aika iso ja olisin toki iloinen, jos se loistaisi poissaolollaan. Enää sille ei voi mitään, mutta ehkä sinulla rakas lukijani on mahdollisuus valita viisaammin 🙂

Mukavaa hääsuunnittelua!

T. K

Harkitsetko ravintolahäitä? Tässä meidän kokemuksemme :)

*kaikki postauksen kuvat ovat vieraiden otoksia tai niistä rajattuja osia*

Suomessa taidetaan tyypillisesti suunnitella häitä kahdella tyylillä. Ensimmäisessä varataan tila, johon saa tuoda omat juomat, mutta myös vastataan monesta muusta asiasta itse. Toinen versio taas on ravintolahäät, jossa alkoholi – ja aika moni muu asia – maksaa, mutta itse huolehdittavien yksityiskohtien määrä pienenee huomattavasti. Käytännössä ostetaan siis vaivattomuutta.

Meidän häämme edustivat jälkimmäistä lähestymistapaa. Jos muistelen oikein, ravintolahäät eivät varsinaisesti olleet meille mikään erityinen haave. Meidän vierasmäärällämme (jos kaikki kutsutut olisivat tulleet, olisi meitä ollut 120 henkilöä) pääkaupunkiseudulla ei vain tuntunut juurikaan olevan omien juomien tiloja. Lopulta päädyimme valitsemaan juhlatilaksemme Hotelli Lepolammen, mikä käytännössä tarkoitti ravintolahäitä. Koronarajoitusten vuoksi emme voineetkaan lopulta juhlia Lepolammella ja vaihdoimme juhlapaikkaa vain hieman yli kuukausi ennen juhlapäiväämme Hilton Helsinki Kalastajatorpan Pyöreään Saliin, mutta ravintolahäiden konsepti jatkui.

Pihalla oli hyvä hetki ottaa kavereiden kanssa selfieitä 🙂

Eri juhlapaikkoja kilpailuttaessani kävi selväksi, että ravintolahäätkään eivät ole kaikki yhdestä puusta. Jotkut toimijat tarjoavat tiettyyn hintaan kaiken mahdollisen, toiset taas veloittavat kaiuttimien viemisestä pihalle, heiltä varastoista löytyvien koristeiden käyttämisestä ja lisäävät laskuun vielä erikseen rivin, joka kertoo paljonko narikasta huolehtimisesta veloitetaan. Itse pidän enemmän siitä, että kaikki tuntuu kuuluvan hintaan, vaikka hinta olisikin vähän korkeampi. Kannattaa myös varautua siihen, että lisätunnit ja iltapalat eivät irtoa halvalla.

Olen iloinen, että päädyimme lopulta Kalastajatorppaan! Hyvin tiukalla aikataululla kaikki järjestyi paremmin kuin olisimme osanneet toivoa. Viitteitä siitä näkyi jo viestittelyn alussa: Kalastajatorpan edustaja vastasi kysymyksiimme hyvin kattavasti ja selkeästi, mitä ei ikävä kyllä voi sanoa kaikista juhlapaikoista, joiden kanssa kävin hääsuunnittelun aikana keskusteluja. Heidän hinnoittelunsa oli selkeää ja läpinäkyvää ja he olivat erittäin halukkaita viilaamaan meille antamaansa tarjousta moneen otteeseen. Arvioimme hyvin tarkkaan iltapalojen ja alkoholin kulutusta, sillä häiden peruuntuessa (koronan uhka oli tuolloin enemmän läsnä kuin nyt) olisimme maksaneen tietyn prosenttiosuuden tarjouksen hinnasta.

Heidän avullaan hoituivat myös monet pikkuasiat, jotka olin henkisesti varautunut hoitamaan itse, mutta jotka ilolla pyyhin pois to-do-listaltani. He järjestivät käsidesit sekä herkkubuffan (kyllä, tilaan sai tuoda omia herkkuja!) ottimet ja kulhot. Käytettävissämme oli kauniit hopeiset kynttilänjalat sekä maalausteline pöytäkartalle. Tilassa oli tunnelmavalaistusta ja pihalla sähköä ulkovihkimisen äänentoistoa varten. Valkoiset pöytäliinat ja kauniit tuolit kuuluivat luonnollisesti pakettiin (yhteen aikaa monia hääbloggaajia tuntui stressaavan juhlapaikkojen tuolit, ja muistan lukeneeni kaikenlaisista tuolien huputtamisoperaatioista. Onkohan se jäänyt jo menneisyyteen?).

Käytettävissämme oli baarimikko koko juhlan ajan ja lämpimän ruoan tarjoilu järjestettiin suoraan pöytiin. Hovimestari osasi ehdottaa vihkimiseen hyvää varasuunnitelmaa sateen varalle sekä huolehti juhlan aikana kaikista toiveistamme esimerkillisesti. Niitä ei toki juurikaan ollut, ehkä kaksi kertaa taisimme kysäistä häneltä jotain.

Häätarjoulupostauksessa taisin jo kertoakin tyylikkäästä Kalastajatorpan järjestämästä yksityiskohdasta, jota en olisi osannut edes toivoa. Kakku katettiin omalle pienelle pyöreälle pöydälleen. Buffetpöydät siirrettiin pois ja kakku tuotiin sisään omassa pöydässään. Näin kakku ei kuulemma hukkuisi valtavan pöydän keskelle, vaan pääsisi paremmin esiin. Meidän aikataulullamme oli myös helpotus, että Kalastajatorpalla oli leipomokumppanit, joiden valikoimasta valita kakku. Omat aiemmat tarjouspyyntöni olivat jääneet vaille vastausta.

He hoitivat myös erikoisruokavaliot esimerkillisesti. Äidilläni on vehnäallergia eli hän ei saa syödä sellaisia paljon käytössä olevia aineita kuten glukoosisiirappi tai maltodekstriini. Useimmissa ravintoloissa näistä kysyttäessä saa vastaansa lähinnä hölmistyneisyyttä. Hehkutukseni kuulostaa varmaan ylitsevuotavalta, mutta en voi muuta sanoa kuin että olimme todella tyytyväisiä!

Meidän ei myöskään tarvinnut hoitaa koristelua tai siivoamista. Käytännössä toimme häidemme aattona perjantaina kamat laatikoissa paikoille, ja sunnuntaiaamuna nappasimme samaiset laatikot kyytiin ja huristelimme kotiin. Esillepano paikkakortteja myöten hoidettiin puolestamme. Olimme varmaan sopineet, että keräisimme joitain tavaroita talteen apureiden kanssa jo juhlan päätteeksi, mutta illalla kaikki tapahtui kuin itsestään enkä muista, että olisimme joutuneet hääräilemään sen enempää.

Yövyimme tilan yhteydessä olevassa hotellissa, mikä kuului hintaan. Oli mukava nähdä vieraita vielä seuraavana aamuna aamiaisella! Pisteet Kalastajatorpalle myös siitä, että saimme jatkaa iltaa spontaanisti parkkipaikkajatkojen merkeissä. Bändiläisenä haluan vielä nostaa esiin sen, että bändillekin löytyi iso huone, jossa vaihtaa vaatteita ja säilyttää tavaroita.

Ei voi muuta todeta kuin että meille ravintolahäät Kalastajatorpassa oli todella hyvä kokemus! He ylittivät odotuksemme monin tavoin. Ehkä osaltaan fiiliksissämme tuntuu huojentuneisuus siitä, että nopeasta buukkauksetta huolimatta kaikki järjestyi vaivattomasti. Pakettiin kuuluneet yksityiskohdat aina maalaustelineestä herkkubuffan kippoihin vain lisäsivät tuntemusta entisestään ja kevensivät kuormaamme.

Olen itse ilolla vieraana monenlaisissa häissä ravintoloista puutarhajuhliin (tai olisin, jos joku pitäisi sellaiset joskus :D). Yksi häissä kiehtova elementti on juuri se, miten samat juhlallisuudet voi toteuttaa lukuisin eri tavoin. Tämä tuntui meille hyvältä! Päästyäni eilen pitkästä aikaa häihin, muistin taas, miten ihanaa on häissä on ja miten mukava niihin on päästä mukaan, oli lokaatio sitten ravintola tai mikä tahansa muu juhlapaikka.

Tulevia juhlia ilolla odottaen!

T. K

Viihdykettä häävieraille

Häidemme aikaan voimassa olleista rajoituksista johtuen olimme miettineet juhlamme aikataulun tarkasti. Juhlat kestivät kello kolmesta yhteentoista ja sen välille mahtui kaikki olennainen: vihkiminen, ruokailu ja bändin setit.

Suhteellisen tiukoista raameista huolimatta häissämme oli aikaa vapaalle seurustelulle. (Huh, olisipa muuten aika hurjaa, jos ei olisi ollut!) Moni pari järjestää häihinsä pientä puuhaa, jota vieraat voivat toteuttaa vapaasti omaan tahtiinsa. Viime vuosina tällä saralla suosiota ovat saaneet esimerkiksi salatehtävät ja hääbingot.

Meillä vastaavassa roolissa oli random-kysymykset ja vieraskirja polaroid-kameralla. Vaikka polaroid-kamera on ollut suosiossa jo jonkin aikaa, olin yllättynyt siitä, miten kivasti se toimi! Vieraskirjamme täyttyi jos jonkinmoisista hauskoista kuvista ja vielä hauskemmista teksteistä. Tuntui, että kuva ottaminen oli sopiva aktiviteetti täyttämään virallisesta ohjelmasta vapaita hetkiä ja vieraamme antoivat luovuuden kukkia.

Me emme rakennelleet mitään sen kummempia kuvaustaustoja. Sen sijaan käytössä oli jostain häätapahtumasta aikaa ennen koronaa saamani tikut pahviskumppineen ja tekoviiksineen, joiden avulla hassutella. Heh – hyvä homma, että satuin saamaan tikut, sillä minusta ei olisi ollut niiden askartelijaksi tai aktiiviseksi kirpputorikyttääjäksi. Mukava lopputulos erittäin vähäisellä panostuksella, joten kiitokset vielä lahjasta! (En ikävä kyllä muista tilaisuutta tai lahjan antajaa enää : / )

Käynnissä vieraskirjan täyttäminen (rajattu vieraan ottamasta kuvasta)

Meillä oli sadan hengen juhlat ja tilatessani filmiä polaroid-kameraan laskin sen varaan, että ihmiset ottaisivat ryhmäkuvia. Filmiä oli muistaakseni 60 kuvan edestä (yllättävän kallista touhua!), ja jotain kameran suosiosta kertoo se, että kaikki meni. Toivottavasti kaikki halukkaat kuitenkin saivat tilaisuuden ottaa kuvan.

Jotkut vieraista osasivat hyödyntää kuvaajamme Taikaa ja pyysivät ottamaan itsestään ryhmäkuvia. Mainio idea! Hääparin näkökulmasta kuvien katselu tarjosi mahdollisuuden kurkistaa niihin hetkiin, joissa ei itse ollut läsnä.

Entäs random-kysymykset? Törmäsin ideaan ensimmäisen kerran muistaakseni Rakkaudella, Rea -blogista. Onneksi törmäsin, sillä idea tuntui heti omalta sekä minun että sulhasen mielestä! Juuri sopivan häröpalloa hommaa, juuri sopivalla tavalla jäätä murtavaa.

Kyse oli pöytiin jaetuista pienistä kysymyslapuista, joista saada jutunjuurta pöytäseurueen kesken ja viihdykettä illan levottomiin tunteihin. Netistä löytyy random-kysymysten generaattoreita, joista kävin poimimassa parhaita paloja talteen. Jos idea innostaa, haulla random question generator pääsee hyvin alkuun!

Omia suosikkikysymyksiäni, joiden vastauksia olisin mieluusti ollut monessakin pöytää kuulemassa, olivat esimerkiksi:

Mihin ihmiset suhtautuvat nostalgisesti 40 vuoden päästä?

Mitä läheisesi odottaisivat sinun tehneen, jos sinut pidätettäisiin ilman selitystä?

Kumman valitsisit: jättäisit kotikaupunkisi iäksi vai pysyisit siellä ikuisesti?

Mikä osa kehostasi voisi kaivata hieman kosteusvoidetta?

Oletko yrittänyt jotain, mitä et missään nimessä tule yrittämään uudestaan?

Mitä ostat aina kun käyt ruokakaupassa?

Viihteen lisäksi tärkeä syy ottaa ohjelmanumero mukaan oli se, että se edesauttaisi vähän vieraammankin pöytäkunnan tutustumista ja siten osaltaan tekisi juhlistamme mahdollisimman mukavan kokemuksen kaikille vieraille.

Samaa ajatusta oli juhlamme alussa olleen tutustumisleikin taustalla. Kaikessa yksinkertaisuudessaan leikki meni näin: kaasot luettelivat erinäisiä asioita, ja jos koit väittämän kuvaavan itseäsi, oli tarkoitus nousta ylös. Nostimme listalle asioita, joista uskoimme ihmisten voivan saavan jutunjuurta. Meillä oli esimerkiksi yllättävän paljon vieraita Savosta, ja yksi kohdista oli, että nouse ylös, jos olet Savosta. Tiedän, että teema oli kirvoittanut myöhemmin vieraiden kesken lisäkysymyksiä siitä, että mistä paikkakunnalta kukin tarkalleen oli. Toinen kohdista oli, että nouse ylös, jos et puhu suomea: näin saimme tuotua esiin, keiden kaikkien kanssa juttu luistaisi parhaiten englanniksi. Paljon kannatusta saaneita kohtia olivat koiran haluaminen ja vuorilla ja tuntureilla vaeltamisesta pitäminen.

Kuvista, vieraskirjateksteistä ja ennen kaikkea vieraiden kommenteista päätellen monilla oli todella kiva ilta. Uskallan toivoa, että edes pieniltä osin kiitos siitä kuuluu sille, miten ohjelmaa suunnitellessamme pyrimme luomaan paikkoja keskusteluille sekä tuomaan esiin minun ja mieheni pinnan alla kuplivaa hulvattomuutta.

t. K

Suuri ruoka- ja juomapostaus

Suuri ruokapostaus! Tai ehkä pieni, saa nähdä millainen teksti tästä tulee. Joka tapauksessa puran teille, miten ruoka- ja juomapuoli toteutettiin häissämme. Tiivistys kiireiselle lukijalle: meillä oli ravintolahäät, valitsimme valmiin menukokonaisuuden ilman muutostoiveita ja muutaman tarjoamamme alkoholiannoksen lisäksi juomaa sai ostettua lisää baarista. Lisäksi tarjolla oli kahvit, herkkubuffa ja iltapalaksi hodareita.

Blogini parissa viihtyneet tietävät, että jouduimme viime hetkellä vaihtamaan juhlapaikkaa. Menun puolesta asiaa ei tarvinnut stressata: Kalastajatorppa on hyvän ravintolan maineessa ja iloksemme kaikki menuvaihtoehdot klassisesta kansainväliseen olivat sellaisia, jotka olisimme ruokien puolesta voineet valita. Emme muistaakseni harkinneet valintaamme kovinkaan pitkään, sillä meitä eniten miellyttänyt vaihtoehto oli myös edullisin niistä, jotka sisälsivät runsaan alkupalapöydän. Ajan ollessa häiden alla kortilla meillä ei ollut mahdollisuutta testailla viinejä sen enempää, joten menimme suositusviineillä. (Kannattaa kuitenkin huomioida viinivalintojen vaikutus kulupuoleen: toisissa ripauksen kalliimmissa menuissa saattaa olla edullisemmat viinit.)

Valitsemassamme menuvaihtoehdossa alkupalat haettiin buffetista, mutta pääruoka tarjoiltiin pöytiin, mikä oli minusta mukava juhlallisuutta tuonut lisä. Olisi ollut myös mahdollista valita kokonaan pöytiin tarjoiltu kokonaisuus, mutta tällöin alkupalavalikoima olisi ollut suppeampi.

Valitsemamme Välimeren hääbuffet oli tällainen:

Alkuruokia

Vihersalaattia ja vinaigrettea M, G

Sitrusmarinoitua fetaa L, G

Fenkoli-paprikaraviolisalaattia

Lohicarpaccio, rucolaa ja aiolia L, G

Parmankinkkua, mansikka-melonisalaattia M, G

Maustepaahdettua kanaa ja pasionaiolia M, G

Scampi-linssilaattia ja basilikakastiketta L, G

Manchegojuustoa ja aprikoosichutney L, G

Helmicouscous-artisokkasalaattia M

Moniviljapatonkia, focacciaa, oliiviöljyä ja levitettä

Pääruoka

Grillattua karitsanfileetä, tillipestoa ja punaviinilientä L, G

Tai

Hummerimurekkeella täytettyä siikaa ja anis-rapukastiketta L, G

Jälkiruoka & kahvi

Valitsimme pääruoaksi karitsanfileen. Juomapuolella tarjosimme alkumaljat sekä kaksi 16 sentin viinikaatoa. Viinin tilalle saattoi halutessaan valita mitä tahansa muita juomia. Juomapuolta sai täydennettyä omakustanteisesti baarin puolelta, mikä ei tietääkseni aiheuttanut kenellekään sen suurempaa harmistusta (toki melkein kaikki vieraistamme ovat jättäneet opinnot taakseen jo hyvän aikaa sitten). Päinvastoin: tiedän monen olleen suorastaan avokätinen tarjoillessaan juomia muille. Tiedän esimerkiksi, että eräässä kuuden henkilön pöydässä juotiin kuusi pulloa viiniä ja vielä cocktaileja päälle. Ajatus hymyilyttää minua kovasti: ihmiset todella halusivat nauttia illasta! Sulhasen kaveri taas osti sulhasen äidille kuohuvaa, sillä hän oli ohjannut kyseisen kaverin harrastuksia lapsena. Mukava ele 🙂 Baarin hintataso oli käsittääkseni aivan tavanomainen.

Ruoka oli todella hyvää! Varsinkin alkupaloja kehuttiin vuolaasti ja ne olivatkin ehkä asia, joka viritti ihmiset sellaiseen myönteiseen juhlatunnelmaan. Monet ystävistäni harrastavat laaturavintoloissa käymistä, ja oli kiva kuulla, että ilta oli heille ruoan osalta mieluisa.

Alkupaloja muistan ottaneeni tietoisesti kohtuullisen annoksen, jotta ehtisimme nopeasti kiertämään pöytiä ja juttelemaan vieraille. Minulla ei ole voimakkaita muistikuvia siitä, olisiko joku ruoka ollut ylivoimainen lempparini – ehkä se kertoo jotain siitä, miten sitä väistämättä käy hieman ylikierroksilla. Söin kuitenkin hyvällä ruokahalulla sekä alkupalat että hetkeä myöhemmin tarjoillun pääruoan.

Täytyy vielä ylistää Kalastajatorppaa hienosta erikoisruokavalioiden hoidosta! Äitini on vehnäallergikko ja hänelle gluteeniton ruoka ei sovellu, vaan hän joutuu välttelemään kaikkea, missä on esimerkiksi glukoosisiirappia tai maltodekstriiniä. On hyvin harvinaista, että ravintolat tietävät raaka-aineista näin yksityiskohtaisella tasolla. Kaikki meni kuitenkin nappiin ja ilmeisesti paremmin kuin oikeastaan missään muualla. Luonnollisesti myös kaikki muut erikoisruokavaliot huolehdittiin onnistuneesti.

Erikoisruokavalioiden lisäksi myös lapsivieraat, joita meillä oli yhden taaperon lisäksi kolme, oli huomioitu. Heille sai valita ruoan ravintolan normaalien lastenannosten joukosta, ja päädyimme tuttuihin ja turvallisiin lihapulliin ja perunamuusiin.

Juhlaan kuului luonnollisesti myös kahvit ja kakku. Kahvi ja tee kaadettiin pöytiin, mikä on minusta oikein kiva: kenenkään ei tarvinnut hermoilla kupin kantamisesta lautasella ja mahdollisesta läikyttämisestä.

Myös kakun valinta oli tehty helpoksi: Kalastajatorpalla on kaksi kumppanileipomoa, Kakkugalleria ja Konditoria pH7, joiden listoilta kakun voisi valita. Mainio homma, sillä kakuntekijän etsintä oli asia, joka oli jäänyt meillä kesästä roikkumaan. Kaksi tarjouspyyntöä taisin ehtiä lähettää kesän alussa, ja niistä kumpaakaan ei vastattu.

Päädyimme valitsemaan kakun pH7:n listalta, sillä Kakkugalleria oli minulle entuudestaan tuttu ja oli hauska päästä kokeilemaan jotain uutta. PH7:lta olisi voinut kysyä tarjousta myös näyttävämmästä jenkkikakusta, jos näin halusi. Tein uteliaisuuttani niin (jossain oudossa häähurmoksessa, kerranhan sitä vain eletään!), mutta ehdotetun kakun makumaailma kuulosti mielikuvituksettomalta ja siihen nähden erittäin kalliilta. Ehkä toivotut koristeet nostivat hintaa, mutta joka tapauksessa yli tuhat euroa vadelmahillokakusta ei houkutellut.

Onneksi listalta löytyi houkutteleva vaihtoehto eli maitosuklaa-hasselpähkinäkakku! Kakku maistui kivasti sekoitukselta kinder-munaa ja pähkinäisyyttä, ja sai kehuja myös ihmisiltä, jotka eivät aina kakuista välitä. (Apua, kuulostaako tämä siltä, että ylihehkutan kaikkea? Mutta totta se on!) Miehellä ei ollut suuria intohimoja kakun valinnan suhteen, joten sain tehdä mieleni mukaan ja tykkäsin kakusta itsekin paljon.

Pitää vielä kiinnittää teidän huomionne kakun alla olevaan pieneen pyöreään pöytään, joka oli mielestäni todella tyylikäs yksityiskohta Kalastajatorpalta. Iso buffetpöytä purettiin pois (missäköhän välissä? En yhtään huomannut) ja kakku tuotiin sisään pienellä pyöreällä pöydällä, jossa se sai loistaa. Kuten hovimestari häiden aattona sanoi, iso tyhjä buffetpöytä olisi voisi näyttää vähän kolkolta. Lopputuloksen nähneenä on helppo kannattaa tätä lähestymistapaa!

Yksi Kalastajatorpassa suuresti ilahduttanut asia oli mahdollisuus tuoda karkkeja ja sipsejä omasta takaa, vaikka kyse olikin ravintolakontekstista. Olen kertonut täällä tarkemmin ostamistani määristä. Vaikka grammamäärät per nenä olivat mielestäni todella pienet, jäi paljon herkkuja yli. Vaahtobanaanipatukat menivät kaikki, lakuja jäi muutama, mutta kermalehmiä, Daimeja ja salmiakkikalloja jäi reilusti. Myös sipsiä jäi todella paljon, ehkä yli puolet tilaamastamme määrästä. Viime viikolla taisimme syödä viimeiset rippeet, ja nyt jatkuvan herkuttelun jälkeen huomaan tutkailevani välillä kaappeja maanisesti – missä kaikki hiilaripiristeet?

Veikkaan, että ruokapuoli ja makea kakku riittivät pitämään vieraat mukavan kylläisinä. Yksi oletettua vähäisempään kulutukseen vaikuttava tekijä saattaa olla myös pieni kommunikointikatkos: koronan vuoksi Kalastajatorpalta toivottiin, että herkut olisivat käärepaperillisia. Olimme ajatelleet, että ihmiset voisivat ottaa pieniä sipsipusseja pöytiin ja syödä niitä illanvieton lomassa. Emme olleet huomanneet sanoa oletustamme ääneen, joten sipsit ja pienet salmiakkipääkallopussit oli kaadettu tarjolle kulhoihin ja vieraat saattoivat annostella niitä laseihin. Veikkaan, että pöytiin kannettuina pussit olisivat tyhjenneet kuin huomaamatta ja menekki olisi ehkä ollut suurempi. Mutta eipä mitään, olen syönyt sipsivälipaloja etätöiden lomassa turhankin innokkaasti ja siten jatkanut juhlatunnelmaa pitkälle syksyyn 😀

Tarjosimme iltapalaksi vielä hodarit, joita ihmiset näyttivät syövän, mutta joita jostain syystä minä ja mieheni emme seurustelun lomassa ehtineet nauttimaan. Hodareita piti tilata etukäteen tietty määrä, ja taisimme tilata reilun sadan hengen juhliimme 90 hodaria.

Kaiken kaikkiaan ruokajärjestelyt sujuivat todella helposti ja mieltä lämmittää, että ruoka tuntui olleen myös vieraille mieluisaa. On yllättävänkin mukava kuulla kiitosta ruokapuolesta! Ehkä kyse on jostain sellaisesta pienestä elämyksellisyydestä ja arjen yläpuolelle nousemisesta, mitä juhlien toivoisikin voivan osallistujille tarjota? Kaikki kiitokset Kalastajatorpan suuntaan maistuvasta ruoasta ja tyylikkäästä toteutuksesta!

Tsemppiä marraskuuhun! Toivottavasti teillä on jotain kivoja pippaloita piristämässä pimeitä iltoja!

T. K

Juhlamme kulku

Ah, aika kirjoittaa itse hääjuhlasta!

(Ja miten kummassa aika on hujahtanut näin nopeasti? Miten olemme olleet jo yli kuukauden naimisissa? Miten edellisestä postauksesta on ehtinyt vierähtää pieni ikuisuus? Noh, sitä muiden kuin hääjuttujen puuhailu, iltojen hämärtyminen ja kuormittavasta alkusyksystä toipuminen teettää.)

Teen vielä monta syväsukellusta erilaisiin aiheisiin, kuten vihkimiseen, ohjelmanumeroihin ja ruokaan, mutta ajattelin näin alkajaisiksi kertoa häistämme ja juhlan kulusta noin pääpiirteissään. (Pohdin tovin, miten purkaa vyyhtiä, ja sain mainiota apua Häät.fi-blogiyhteisön kollegoiltani! 🙂 )

Yksi häihimme vahvasti vaikuttanut tekijä oli sen hetkiset koronarajoitukset. Ne vaikuttivat dramaattisesti siihen, millaiseksi suunnittelimme päivän kulun. Meidän kohdallamme rajoitukset tarkoittivat sitä, että anniskelu tuli lopettaa kello 22.00, bändin soiton loppua klo 22.30 ja vieraiden poistua tilasta kello 23.00.

Aika paljon piti siis saada mahdutettua iltapäivä kolmen ja ilta yhdentoista välille. Onnistuimme onneksi aika hyvin! Tai todella hyvin, sillä ehdimme tehdä kaiken, mitä halusimme, ja enemmänkin. Asioita helpotti se, että valokuvaus ja vihkiminen tapahtuivat juhlapaikalla. Siirtymiin ei mennyt aikaa, ja lopulta päivän kulku oli ainakin näin morsiamen näkökulmasta luonteva ja rauhallinen.

Vihkiminen kesti erään vieraan laskelmien mukaan kokonaista kuusi minuuttia pitäen sisällään musiikkia ja vihkikaavan. Tämän jälkeen siirryimme ihan muutaman metrin päähän Kalastajatorpan pihamaalla olevaan portaikkoon ja otimme ryhmäkuvia koko vierasjoukon kanssa. Ihmiset vähän kursailivat eturiviin tulemista, mutta lopulta kuvista tuli todella kivoja! Kuvaajamme Taika muistutti ihmisiä pitämään silmät auki, mistä sulhanen keksi, että otetaan kuva, jossa kaikilla on tarkoituksella silmät kiinni! Yllättävän hauska lopputulos!

Kuvan jälkeen oli onnittelujonon vuoro, minkä toteutimme pienellä koronaturvallisuusjoustolla eli halauksien sijaan kilistelimme kaikkien vieraiden kanssa. Kalastajatorpan henkilökunta oli tullut maljojen kanssa pihalle, ja me miehen kanssa seisoimme terassin sisäänkäynnin edustalla, mistä ihmiset jatkoivat sisälle ja lopulta saliin. Jono oli todella mukava ja oivallinen keino varmistua siitä, että kaikkia tuli tervehdittyä ajatuksen kanssa. Oli ihana nähdä ihmisten valoisat ilmeet!

Jonon jälkeen ihmiset odottivat lasien kanssa paikoillaan salissa, jonne saavuimme musiikin saattelemana. Kohotimme maljan salin ”ovella” eli portaikkojen juuressa samettiverhon kohdalla ja siirryimme hääparin pöytään. Bestman kertoi alkuun muutamia tarpeellisia yksityiskohtia (baari palvelee koko ajan!), minkä jälkeen oli kaasojen vetämän lyhyen ja erittäin matalan kynnyksen tutustumisleikin vuoro.

Juhlan alun olivat elementit sellaisia, jotka ehkä osaltaan antoivat osviittaa päivän tunnelmasta. Sisääntulomusiikkimme alkoi klassisen viulusävelmän mukaisesti, mutta vaihtui kesken kaiken rokkisovitukseksi (tästä lisää tulevassa musiikkipostauksessa). Tutustumisleikki, jossa piti nousta seisomaan itseä kuvaavan väittämän kohdalla, piti sisällään sellaisia asioita kuten ”haluan koiran”, ”minulla on nälkä” (bongattu jostain blogista, mutta en muista mistä! Virtuaalikiitokset joka tapauksessa!) ja viimeisimpänä ”minulla on tänään hääpäivä”, joka antoi tilaisuuden aplodeerata miehen kummille ja hänen vaimolleen, jotka olivat menneet naimisiin samalla päivämäärällä. Halusin tuoda mukaan lämminhenkisyyttä mutta myös huumoria.

Sitten olikin aika aloittaa ruokailu! Alkupalat tarjoiltiin buffetissa, ja ne saivat paljon kehuja vierailta – myös superkulinaristiystäviltämme, jee! Me miehen kanssa haimme ruokaa ensin. Otin aika vähän ruokaa, koska halusin päästä nopeasti kiertämään pöytiä ja juttelemaan vieraiden kanssa. Muutaman pöydän kiersimme parina, mutta jossain kohtaa emme enää huomanneet edetä näin virallisesti vaan jäimme juttelemaan enemmän omille läheisillemme toisen jo jutellessa viereisen pöydän omien kavereidensa kanssa.

Nopeat syömärit ehtivät jo tässä kohtaa saada taukoa virallisesta ohjelmasta, mutta pian Kalastajatorpan henkilökunta alkoi tarjoilla pöytiin pääruoka-annoksia. Pääruoan yhteydessä kaaso huomasi, että jotain taustamusiikkia voisi laittaa soimaan, ja sulhanen taisi tajuta, ettei ollut muistanut nakittaa sitä kenellekään ja lähti hoitamaan asiaa. Söin sitten tovin yksin, sillä sulhanen taisi unohtua reissulla jonnekin. Sama tuntui käyvän meille molemmille aika helposti pitkin päivää: aina suunnatessa jonnekin tuli pysähdeltyä ja tultua vedetyksi suuntaan jos toiseenkin.

Puolikuudelta oli ensimmäisen musiikkiesityksen aika. Bändini The Aftershaves soitti kaksi herkkää kappaletta, joiden jälkeen lauloin itsekin! Onnistuin pitämään esityksen sulhaselta salassa, mikä oli aika hyvä suoritus, sillä biisi pyöri paljon päässäni ja huomasin aika ajoin hyräileväni sitä ääneen. Onnistuin myös olemaan olematta tunnekuohun vallassa: hyvä suoritus, sillä edellisissä bänditreeneissä olin alkanut itkemään.

Biisien jälkeen oli puheiden vuoro, joita pitivät bestman, isäni, minä ja sulhanen. Pisimmästä puheesta vastasi sulhanen, jonka puhe taisi kestää kuusi minuuttia. Isäni taisi tehdä nopeusennätyksen, sillä hänen puheensa piti sisällään ehkä neljä lausetta 😀 Mutta sisältö, eli toisen kohteleminen hyvin, oli kultaa. Vanhempani ovat muuten olleet naimisissa nyt 29 vuotta ja yhdessä 39!

Seuraavana vuorossa oli kenkäleikki. Jos olisimme olleet aikataulusta jäljessä, olisimme karsineet kenkäleikistä. Olimme onneksemme hyvin aikataulussa, ja leikin jälkeen avautui yllättävänkin hyvin aikaa chillailla ennen kahvitteluja. Ihan mahtava juttu, sillä ehdin tässä kohtaa ottaa yhteiskuvia ystävieni kanssa.

Kakun leikkauksen oli määrä tapahtua kello 18.30. Saattaa olla, että viihdyin pihalla kaverikuvissa sen verran pitkään, että myöhästyimme tästä hieman, mutta kukaan ei tullut hoputtamaankaan, joten luulen tilanteen olleen hallinnassa emmekä jääneet myöhemmästä aikataulusta jälkeen.

Kakun jälkeen oli vuorossa häätanssimme, mistä jatkui luontevasti bändin ensimmäinen setti. Setin jälkeen otimme miehen kanssa vielä viimeiset potretit pihalla ja heti perään muitakin kaverikuvia. Ilta oli yllättävän lämmin ja ulkona tarkeni todella hyvin.

Seuraava kellontarkasti suunniteltu juttu oli iltapala kello 21.00, jota huomasin ihmisten kyllä nauttivan mutta en itse jostain syystä ehtinyt tai kokenut tarpeelliseksi syödä. Hassua kyllä, miehelle kävi samoin.

Kello 21.15 alkoi bändin toinen ja näissä olosuhteissa siis viimeinen setti. Juhlatunnelma oli aivan katossa, mutta sai yllättävän seesteisen lopetuksen, kun bändin viimeisen biisin jälkeen 5-vuotias siskontyttöni tahtoi päästä laulamaan päivän aikana säveltämänsä kappaleen. Sanoissa mainittiin ainakin, että ”tuuli heiluttaa sun hiuksia ihanasti” ja ehkä jotain linnuista, meren rannalla kun oltiin! Yleisö otti esityksen todella lämpimästi vastaan ja heilutti kännykän valoja.

Pohdimme kovasti, miten lopettaa ilta. Bändin soitto loppui 22.30 ja puoli tuntia olisi aikaa, ennen kuin vieraiden pitäisi viimeistään lähteä. Mitä tehdä, jotta fiilis ei aivan lässähtäisi? Päädyimme ajoittamaan viimeiseksi ohjelmanumeroksi sukkanauhan ja kimpun heiton. Hyvä idea! Tunnelma oli tässä kohtaa sopivan riehakas ja kaikki käytettävissä oleva aika saatiin hyödynnettyä.

Toivottavasti tämä postaus auttaa teitä ankkuroimaan kaikki tulevat syväsukelluspostaukset johonkin kontekstiin. Tavallaan oli myös mukava purkaa näitä aikatauluja yhtenä poikkeusaikojen dokumentaationa: tällaisia asioita sitä jouduttiin pohtimaan!

Päivän kulku oli kuitenkin lopulta oikein toimiva. Moni on sanonut, että menohaluja olisi ollut enemmänkin, mikä on minusta omalla tavallaan kiva kuulla 🙂 Onnistuimme luomaan juhlan, josta ei olisi malttanut lähteä pois! Tavallaan selkeä lopetushetki oli ihan hyvä juttu: kukaan ei joutunut pohtimaan, että jokohan väsyttää ja alkaakohan homma olla jo nähty. Olen kuullut tarinoita jatkoille lähteneistä, mikä on ilahduttanut meitä molempia todella paljon, sillä ihmisillä oli selkeästi kiva ilta. Eikä pidä toki unohtaa bestmanin luomia parkkipaikkajatkoja, jonne päädyimme itsekin juttelemaan vielä joidenkin vieraiden kanssa.

Ensi kertaan! Olisikohan silloin luvassa muutama sana siviilivihkimisen toteutuksesta juhlapaikan pihamaalla?

T. K

Hässäkkää häiden alla

Huh, tämän postauksen aloittaminen tuntuu poikkeuksellisen raskaalta syystä että en oikeastaan välittäisi palata häitä edeltävään härdelliin edes omassa päässäni 😀 Ei se nyt mikään maailman raskain asia ollut, mutta olen iloinen, että häitä edeltävät viikot ovat takana päin. Oli monta yötä, joina tiesin nukkuneeni todella vähän. Kävin vain kertakaikkisen ylikierroksilla.

Kirjoitin elokuussa hääsuunnittelun tehoviikosta, jolloin nakutimme hommia eteenpäin mukavan tasaisella yksi juttu per päivä -tahdilla. Seuraavat kaksi viikkoa eivät enää noudattaneet samaa kaavaa, vaan monta juttua tuntui olevan käynnissä jatkuvasti limittäin ja lomittain. En enää oikein edes muista, mitä kaikkea teimme ja milloin.

Hoidettavia asioita olivat:

juomavalintojen lukitseminen ja määrien arviointi
kakun lukitseminen
iltapalan lukitseminen ja määrien arviointi
Kalastajatorpan laskun maksaminen
istumajärjestyksen suunnittelu
pöytäkartan tekeminen
paikkakorttien tekeminen
erikoisruokavalioiden kommunikointi Kalastajatorpan suuntaan
erikoisruokavaliollisten paikkojen ilmoittaminen
paikkakorttien järjestäminen kirjekuoriin pöytäkunnittain
pöytänumeroiden tekeminen ja niihin sopivien tekstien etsiminen
päivän kulun läpikäynti kaasojen kanssa
päivän kulun läpikäynti bestmanin kanssa
päivän kulun läpikäynti molempien perheiden kanssa
päivän kulun läpikäynti valokuvaajan kanssa
päivän kulun läpikäynti bändin kanssa
päivän kulun läpikäynti kukkaistytön kanssa
pienten tehtävien delegointi
seremoniamestarin eli bestmanin välttämättömien juontojen suunnittelu
tutustumisleikin suunnittelu kaasojen kanssa
kenkäleikin suunnittelu kaasojen kanssa
leikkien kääntäminen englanniksi
pöytiin tulevien random-kysymysten kääntäminen englanniksi
random-kysymysten tulostaminen ja leikkely lapuiksi
menukortin suunnittelu ja tulostaminen
ohjelmalehtisen suunnittelu ja tulostaminen
vieraskirjan täyttöohjeiden suunnittelu ja tulostaminen
laittautumisaikataulun suunnittelu
seremonian kulun vahvistaminen notaarin kanssa
avioehdon allekirjoittaminen OP:n konttorissa
floristin kukkatoimituksen ajankohdan vahvistaminen
pöytiin tulevien kukkien noudon ajankohdan vahvistaminen ja hoito-ohjeiden selvittäminen
vieraskirjan hankinta
vessakorien sisällön hankinta apteekista ja Prismasta
huulipunan hankinta
kineesioteipin hankinta rintojen teippausta varten
kukkaistytön heittelemien kukkien hankinta
maljakon lainaaminen morsiuskimpulle
korin lainaaminen kukkaistytölle
käynti koekampauksessa
käynti parturissa
käynti mekon sovituksessa Lahdessa
toinen käynti mekon sovituksessa Lahdessa
hääpäivän aamun kampaamolle mukaan tulevien aamiaistarpeiden hankinta
taustamusiikiksi tulevan Spotify-listan täydentäminen
koristeiden esillepanon ohjeistus Kalastajatorpan väelle
pöytiin tulevien kukkien asettelu maljakoihin
laittautumiseen mukaan tarvittavien juttujen (hammasharja, piilolinssit, puhelimen laturi jne.) pakkaaminen
hotellissa yöpymiseen tarvittavien juttujen ja sunnuntaiaamun vaatteiden pakkaaminen

Okei huh apua. Mutta toisaalta oli hyvä alkaa kirjoittaa tätä auki! Ymmärrän nyt paremmin, miksi syke oli jonain päivinä koholla. Lisäksi listaa lukiessa olen erittäin ylpeä siitä, miten vähän asioita lopulta unohtui tai jäi puolitiehen. Raivasin varmaan viikkoa ennen häitä eteisessämme olevan senkin tyhjäksi ja aloin keräillä siihen tarvittavia asioita. Jos senkki olisi tyhjä, kaikki tarpeellinen olisi mukana. Hyvä taktiikka näköjään! Ainut unohtunut asia olivat vessakoreista puuttuneet vanupuikot ja kuukautissuojat. Se kyllä hieman nolottaa! Toivottavasti niiden puuttuminen ei aiheuttanut kenellekään turhia vaikeuksia. Unohtuneet jutut kävivät mielessäni moneen otteeseen, mutta jostain syystä en ollut kirjoittanut niitä ylös enkä myöskään täydentänyt vessakoriin heti asian tullessa mieleen.

Moni listan kohdista näyttää jälkikäteen katsottuna siltä, että olisihan homman voinut hoitaa aikaisemminkin. Ehkä! Syytän tilanteesta osittain koronaa: ei huvita esimerkiksi ostaa vieraskirjaa tai suunnitella leikkejä, jos näyttää siltä, että juhlat saatetaan joutua perumaan. Lisäksi kaikki aikatauluihin ja tehtäviin liittyvä delegointi oli mahdollista vasta elokuun loppupuolella olleen Kalastajatorpan tapahtumakoordinaattorin kanssa pidetyn suunnittelupalaverin jälkeen. Bongaan listalta avioehdon asiana, jonka tiedän, että olimme aikeissa tehdä hyvissä ajoin ennen häitä, mutta joka jäi saamattomuuttamme turhan viime tippaan. Samaa voisi sanoa Spotify-listasta.

Täytyy vielä sanoa, että hommat eivät olisi mitenkään onnistuneet, jos olisin yrittänyt hoitaa kaiken yksin. Koska olen tykännyt hääsuunnittelusta, oli lähes koko suunnitteluaika sellaista, että minä tein suurimmat selvittelyt ja lopulta vain kysyin sulhasen mielipidettä lopullisista vaihtoehdoista. Sama homma ei voinut jatkua enää lähellä häitä. Aika olisi vain loppunut kesken. Oli jotenkin tyydyttävää tehdä sulhaselle paperille tehtävälista. Sulhanen vastasi lopulta:

yhteydenpidosta notaarin kanssa
yhteydenpidosta Kalastajatorpan kanssa
yhteydenpidosta OP:n kanssa
menun, ohjelmalehtisten ja vieraskirjaohjeistuksen suunnittelusta
kaikkien tulostettavien juttujen tulostamisesta
paikkakorttien järjestämisestä

Olikohan siinä kaikki? Toki yhteydenpitoon liittyneistä asioista tein jotain metatyötä itsekin tyyliin: ”Muista kysyä, että miten siivoaminen järjestyikään, mitä siihen liittyen kuuluikaan meille?”.

Täytyy sanoa, että kaaso M eli siskoni oli loistava taustatuki kaikissa asioissa, joita emme itse saaneet hoidettua syystä taikka toisesta. Hän esimerkiksi tulosti ja leikkeli englanninkieliset random-kysymykset, joita sulhanen ei saanut temppuilevan tulostimen vuoksi tulostettua. Hän nappasi talteen todistajana toimineen toisen siskoni passin, koska siskoni on tunnettu hajamielisyydestään. Hänen poikaystävänsä nouti kukkaistytön ajoissa paikoille ja vahti häntä kuvausten ajan. Hän toi isäni kanssa meille isoja ruskeita muovilaatikoita, joihin pakata kaikki tavarat. Hän pyöritteli luultavasti monia muitakin perheeseeni liittyneitä järjestelyitä sujuvasti taustalla.

Kaaso H taas teki onnistuneesti samaa bändin suhteen ja kaiken muun ohella vielä lauloi ihanasti lukuisissa biiseissä, kuten esimerkiksi häätanssissamme. Hän oli toisissa häissä kaasona aiemmin kesällä ja osasi herätellä meidät muut hyvissä ajoin tajuamaan sen, miten paljon hommaa ja mietittäviä asioita hääpäivään voi kaason näkökulmasta liittyä. Todella tärkeä oivallus! Se oli oikeastaan lähtölaukaus kaikelle muulle työnjaolle ja sille, että koetimme mahdollistaa sen, että kaikki saivat keskittyä yhteen juttuun. Bestman esimerkiksi vastasi juonnoista emmekä kuormittaneet häntä millään tavaroiden roudaamiseen tms. liittyvillä asioilla.

Minun perheenjäsenilläni oli kaikilla jokin yksittäinen pieni homma. Yksi siskoistani toimi todistajana, toinen ajoi yöllä pakua, jotta bändini sai roudattua. Äitini lainasi maljakon ja korin kukkaistytölle. Isäni ajoi pakua päivällä, kun bändi roudasi juhlapaikalle, ja piti lyhyen puheen. Tein kaikista juhlaan liittyvistä ohjeista selkeät listaukset. Yksi ohjeistuksista oli tällainen:

Kampaus aikataulutettu klo 11.30-12.30, paikalle mieluusti jo ennen
Perhekuvaus alkaa Pyöreän Salin läheisyydessä (pihalla jos sää sallii) klo 14, paikalle viim. 13.50
Bändin kamojen kuskaaminen Otaniemeen. Bändi alkaa purkaa kamoja sukkanauhan heiton jälkeen eli heti tilaisuuden päättyessä. Osoite on xxxxx. Joku bändiläisistä voi tulla kyytiin opastamaan. Sen jälkeen auton voi ajaa minne ikinä on järkevintä.

Olisi ollut mukavaa käydä asiat läpi perheeni kanssa ennen häitä kasvotusten, mutta harmillisesti sille ei ollut aikaa. Onneksi homma toimi hyvin näinkin! Mutta haluan painottaa, että satsasin selkeään kommunikointiin todella paljon ja ilmeisesti se kannatti, sillä kaikki sujui mainiosti.

Hieman yllättäen meillä oli myös pari kahnausta sulhasen kanssa. Yksi syntyi, kun pohdimme notaarin kysymystä siitä, että tulisiko meille sormusten vaihtoa. Hän oli jotenkin vakaasti sitä mieltä, että kun hänelle ei tule uutta sormusta, ei mitään sormiin pujottelua tarvita. Tai ehkä korkeintaan minulle. Ja että ei hänen kavereillakaan ole ollut mitään sormusten vaihtoa – mitä järkeä se olisi sama sormus ottaa pois ja laittaa takaisin?

Keskustelu tuli kyllä ihan puun takaa! Mutta osoitti jälleen kerran sen, ettei voi luottaa siihen, että itselle itsestäänselvä asia on sitä myös toiselle. Keskustelu on kultaa! Yhteydenotto kavereihin paljasti, että kyllä vain yhdenkin sormuksen omistaneet tyypit olivat vaihtaneet sormuksia. Lopulta bestman ja kaasosiskoni taisivat saada sulhasen vakuuttuneeksi siitä, että hänelle oli jostain syystä jäänyt epätyypillinen (en tarkoituksella sano, että väärä, sillä eihän sormus ole mikään välttämättömyys) kuva asiasta.

Toinen kahnaus koski tulostettavia asioita. Sulhasen työpaikalla ei ollutkaan niin paksua paperia kuin hän muisteli, mikä hiersi minua hieman, mutta jälkikäteen ajateltuna oli ihan naurettava juttu. Saimme myös ohuesta paperista söpöt pienet menukortit ja ohjelmalehtiset, joita jaettiin muutama per pöytä.

Pahin bridezilla-hetkeni ei kuitenkaan liittynyt paperin paksuuteen vaan morsiuspukuuni. Ajoimme tiistaina kaasojen kanssa Lahteen opettelemaan puvun pukemista ja tsekkaamaan, oliko kaikki mennyt korjausompeluissa suunnitelmien mukaan. Kävi ilmi, että kehossani oli sen verran puolieroja, että lantion kohdalta piti joko lyhentää tai poistaa (en enää muista) tukiluita, jotka aiheuttivat pientä ruttua. Sovimme, että tulisin torstai-iltana noutamaan puvun.

Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä jokin kaihersi mieltäni, ja siinä neljältä valvoessani olin oudon varma siitä, että mekon helma oli pönöttänyt jotenkin hassun tönkkönä ja heilahdellut ympäriinsä -toki mukavan helposti- mutta myös liian vanhojentanssimekkomaisesti. Öinen mielikuva korjausommellusta mekosta tuntui vieraalta. Epäilin jopa, että mekkoon oli lisätty vanne.

Aamulla pohdin, että olenkohan väärässä ja kuvitellut vain kaiken. Lopulta karistin pois suomalaisen kainostelun siinä pelossa, että asia harmittaisi jälkikäteen. Sain mukavan näppärästi sovittua, että tulisinkin noutamaan mekkoa jo torstaina päivällä: tällöin ompelija voisi tulla paikan päälle ja korjata, jos jotain korjattavaa olisi.

Saadessani mekon päälle olin vähällä nauraa. Ja nimenomaan itselleni! Olin öisissä kauhukuvissa nähnyt mielessäni ainakin neljän metrin säteellä ponnahtelevan helman. Mistään sellaisesta ei kuitenkaan ollut kyse. Jokin hienovarainen ero aiempaan verrattuna mekossa kuitenkin oli. Ehkä oikea pituus teki sen, että mekko laskeutui eri tavalla kuin mitä silmäni oli tottunut näkemään. Tilanne ratkesi sillä, että alta poistettiin yksi kerros tylliä. Omasta mielestäni se muutti mekkoa ehdottomasti parempaan suuntaan! Olen iloinen, että luotin vaistooni. Onneksi tyllikerroksen poistaminen ei myöskään tehnyt liikkumisesta vaikeaa, mikä oli pieni muutokseen liittyvä uhkakuva. Kaikki kääntyi parhain päin!

Jotta homma ei olisi liian yksinkertainen, sain mekkoa sovitellessani töistä puhelun ja tiedon siitä, että eräs homma olisi hoidettava kiireisesti. Pohdin hetken, että olisiko se mahdollista, ja totesin lopulta, että olisi. Nappasin mekon matkaan, ostin Renkomäen ABC:ltä smoothien ja tien sieltä käsin kaksi tuntia töitä ilman hiirtä ranteet ja niska kipeänä. Kaiken kukkuraksi sain vielä tietää, että olin ymmärtänyt erään asian väärin ja mokannut todella kiusallisella tavalla. Auts. Onneksi saimme kuitenkin homman purkkiin ja vaikka ylitin parkkiaikani vartilla, en ollut saanut sakkoja. Huh.

Saavuin kotiin aivan nääntyneenä ja moka painoi yöllä mieltäni niin paljon, että aamulla vielä avasin koneen ja lähetin viimeiset pahoittelut matkaan. Onneksi tiistaina minua odottivat ymmärtäväiset ja ihanat kollegat ❤

Perjantaiaamun ja häiden aaton valjetessa lähdin noutamaan pöytiin pulloihin tulevia kukkia. Tästä hetkestä kaikki muuttui paljon konkreettisemmaksi ja innostus sai tilaa – kukat olivat aivan upeita ja aamu mitä kaunein.

Summa summarum, olisi ollut hauska viettää häitä edeltävät viikot hieman rennommissa merkeissä ja esimerkiksi fiilistellä perheeni kanssa tulevaa. Näin homma sattui menemään, ja onneksi lopulta kaikki sujui paremmin kuin hyvin. Ehkä hikipäässä kaiken pohtiminen lopulta kannatti! En kuitenkaan suosittele sitä, vaan tehkää te armaat tulevat hääparit homma jotenkin toisin 🙂

t. K

Takana tehoviikko!

Takana melkoinen tehoviikko! Syyskuun alku ja siten myös häämme ovat jo aivan nurkan takana, ja se myös näkyy kalenterissa. Sulhanen on paraikaa polttareissaan ja minä istun sohvalla hieman nuupahtaneena mutta siitä huolimatta myös todella innostuneena.

En tiedä mikä käänteen aiheutti, mutta tällä hetkellä en ole huolissani koronasta. Ehkä vain en ole ehtinyt ajatella sitä? 😀 Mutta Ylen mainio seurantasivusto puhuu jossain määrin rauhoittavaa kieltä (sivulla vierailtu kirjoitushetkellä 28.8.). Tänään ensimmäisen rokotteen saaneita on yli neljä miljoonaa. Mukavan pyöreä ja iso luku! Sairaalahoidossa olevien määrä ei ole kasvanut verrattuna kahden viikon takaiseen. Mukavan pyörä luku myös tuo 0 prosenttia! Kaksi rokotetta saaneita on tänään 49,1 %, joten luku tulee menemään yli viidenkymmenen prosentin ennen häitämme, ehkä jopa 60 %:iin. Heinäkuun tartuntapiikin huippu on selvästi jo takana päin (punainen graafi mustalla 7 päivän trendiä näyttävällä viivalla). Saattaa käydä myös niin kummasti, että näin lähellä toisen rokotteiden saamista ihmisten suoja on huipussaan eikä ole vielä ehtinyt hiipua, kuten ilmeisesti alkaa tapahtua kolme kuukautta rokotteen saamisen jälkeen. Ehkä häämme ovatkin juuri optimaaliseen aikaan? Huonomminkin voisi mennä.

Joten olen antanut itselleni luvan olla innoissani näistä häistä! Alla listausta siitä, mitä kaikkea tästä viikko taaksepäin on ehtinyt tapahtua.

Lauantai

Bänditreenit! Bändini The Aftershaves kuulosti aivan luvattoman hyvältä! Olen varma, että tunnelma tulee olemaan katossa. Bändiläiseni linjasivat kivasti jo alusta asti, että en saa kuulla, miten he treenaavat häätanssimme biisiä, joten yllätyksiäkin on luvassa.

Treenien jälkeen kiertelin kaupoissa ja koetin löytää jotain varamekoksi soveltuvaa mekkoa. Olisin halunnut jotain, missä olisi ripaus valkoista. En löytänyt mitään, joten varamekkoni tulee olemaan samainen mekko kuin tuossa blogini bannerissa. Jälkikäteen ajateltuna olen tyytyväinen, etten löytänyt mitään. Ehkä hankinta olisi kallistunut turhakkeen puolelle.

Sunnuntai

Nettikauppapäivä!

Tilasin polaroid-kameraan filmejä siten, että kuvia voi ottaa 60 kappaletta. Luotan siihen, että ihmiset ottavat pääasiassa ryhmäkuvia tai parikuvia.

Tilasin myös kihlajaiskuviamme ja huomenlahjakuvat. Joita ei muuten vielä viikonkaan päästä ole kuulunut! Posti, mikä homma? Tiedän lähetyksen kyllä lähteneen viime viikon aikana ja kuoren pitäisi mahtua hyvin postiluukusta sisään. Jos kuvat vain suinkin saapuvat ajoissa, ajattelin liimata yhden kihlajaiskuvistamme vieraskirjan kanteen.

Tilasin myös melkoisen määrän sipsiä ja karkkia. Heh, tätä olin salaa odottanut läpi hääsuunnittelun! Juhlapaikka toivoi käärepaperillisia karkkeja, mitä pystyimme hyvin noudattamaan. Lähdimme samalle tielle myös sipsien suhteen: fiksuruoka.fi– ja matsmart-hävikkiruokakaupoissa on tällä hetkellä paljon myynnissä reilun sadan gramman pusseja. Totesimme, että vieraiden voi olla helpompi vain napata pikkupussi omaan pöytään kuin askarrella käsidesin ja ottimien kanssa. Broadway-pusseja tilasimme 15 kappaletta ja Hot Rod -pusseja 12 kappaletta. Sipsejä on yhteensä 3690 grammaa eli 37 grammaa per nenä. Sipsit maksoivat 38 euroa.

Karkit tilasin CandyTownilta. Heidän sivuiltaan oli helppo löytää käärepaperillisia ja vegaanisia karkkeja. Tilasimme 15 kappaletta 50 gramman salmiakkipusseja (salmiakkia on kaikista vaikeinta löytää käärepaperissa!), patukoina vaahtobanaaneja (24 kpl), sitruunalakuja (32 kpl) sekä hirmuisen pöntön täynnä kermalehmiä (500 g) ja Daimeja (1 kg). Sitruunalakut ovat vegaanisia ja gluteeinittomia. Siihen nähden, että käärepaperi rajoitti valikoimaa, saimme mielestäni aika kivan kattauksen hankittua!

Patukoita, salmiakkipussia ja lakuja ei ole varattu kaikille, mutta luotamme siihen, että ihmiset ottanevat noita isompia tuotteita vain muutamaa sorttia. Tosi vaikea arvioida, onko määrä liikaa vai liian vähän, mutta ainakin se näyttää isolta! Jos laskelmani pitää paikkansa, karkkia on 3 kiloa ja 874 grammaa. Tämän hetkisen tietoni mukaan meitä olisi 101, mikä tekisi 38 grammaa karkkia per nenä. Karkit maksoivat 60 euroa.

Tässä kirjoittaessani määrät alkoivat tuntua pieniltä. Toisaalta vanhempi väki ei välttämättä jaksa aivan iltaan asti, eivätkä karkki ja sipsit ole kuitenkaan kaikkien juttu. Ehkä oikeampi jakaja olisi vaikkapa 90 henkilöä. Hmm. Mutta katsotaan, uusia tilauksia ehtii vielä tarvittaessa tehdä.

Maanantai

Taisimme käydä ruokakaupassa. Jokin kummallinen normaali arki pyörii tässä häähulinan taustalla. Mutta ihan virkistävää ajatella vähemmän töitä ja enemmän häitä!

Tiistai

Tiistaina ajoin töiden jälkeen Lahteen Josefiinaan, jossa minusta otettiin mittoja pukuni korjausompelua varten. Olipa mukavaa saada mekko jälleen päälle! Edelliskerta olikin vuonna 2019. Mekko tuntui yhä aivan omalta enkä edes vilkuillut muita mekkoja. Oli myös myönteinen yllätys, että se istui oikein hyvin ja viime hetken mekkostressiltä vältyttiin. Mekkoa höllennetään hieman vyötäröltä ja kiristetään olkaimista ja rinnan ympäriltä. Täältä sain työlistalleni yhden uuden hoidettavan asian: pitäisi etsiä jotain, millä teipata hääpäivänä rinnat. Ja ilmeisesti myös osata jotenkin tehdä se? Hmm.

Oli mahtavaa huomata, että kenkäni sopivat mekkoni kanssa yhteen kuin valettu. Sovitin mekon päälle myös kaikenlaisia huiveja ja neuleita siltä varalta, että tarvitsisin lämmikettä. Onneksi kaapistani löytyi parikin toimivaa vaihtoehtoa!

Keskiviikko

Koemeikki! Tätä olin odottanut aivan valtavan paljon. Näytin minut meikkaavalle Annalle muutamia Pinterestiin tallentamiani kuvia, jonka jälkeen hän saikin aikalailla vapaat kädet. Taisin sen verran sanoa, että halusin näyttää meikatulta. Sen kerran kun panostetaan niin panostetaan kunnolla 🙂

Olin ekaa kertaa meikattavana ja kokemus oli todella myönteinen! Anna innostui syksyisestä ajankohdastamme ja sain luomilleni kimmeltävää pronssia. Jotain taikuutta hän onnistui tekemään, sillä näytin omasta mielestäni aivan filmitähdeltä! Mukava tietää, että minussa on sellainenkin puoli kaivettavissa esiin. Otin meikin jälkeen jokusen selfien ja huomaan katselevani niitä vähän väliä. Myös täältä tuli yksi uusi tehtävä: minun pitäisi käydä ostamassa huulipuna, jotta voin sitten lisäillä sitä illan mittaa.

Torstai

Palaveri juhlapaikan kanssa. Tämä selkeytti lukuisia asioita ja totesimme sulhon ja Hiltonin edustajan kanssa, että tarvetta toiselle palaverille ei ole: kaikki vaikuttaa selvältä. Vien perjantaina kaikki meidän tavaramme juhlapaikalle, ja he asettelevat tarvittavat jutut pöytiin herkkubuffetista lähtien. Jälleen muutamia mukavia yllätyksiä: heiltä löytyy tarvittaessa buffettiin sopivia astioita, maalausteline vieraskartalle ja käsidesiä kaikkiin pöytiin.

Torstaina taisin myös laittaa kampaajalle inspiraatiokuvia sekä lukita siskontyttöni kanssa hänen seppeleensä ja kaason hiuskoriseiden kukat.

Perjantai

Palaveri kaasojen kanssa. Ja hyvä palaveri olikin! Ihana jälleen nähdä, miten toimiva tiimi siskoni ja ystäväni ovat, ja miten paljon heillä oli hyviä ideoita ja näkemyksiä. Kävimme koko päivän kulun yhdessä läpi ja jaoimme tehtävät. Kaikki tuntui loksahtavan hyvin kohdilleen! Nyt vain pitää tehdä vastaava jumppa muiden ihmisten kanssa ja suunnitella myös, miten toimitaan, jos aikataulussa tarvitsee jostain syystä kiriä.

Lauantai

Lepo! Tai no, taisin käydä noutamassa karkkitilauksen ja kirjoitan tätä blogia 🙂

Ensi viikolla on luvassa vähän vähemmän aikataulutettuja juttuja, mutta sitäkin enemmän kaikenlaista yksityiskohdista keskustelua ja viilausta sulhon kanssa. Kakku ja vihkiseremonian sisältö pitää lyödä lukkoon. Perjantaina käymme allekirjoittamassa avioehdon ja minulla on koekampaus. Bestman pitää saada kartalle päivän kuluista ja hänen tehtävistään. Valokuvaalle pitää myös selventää päivän kulku, ja minun pitää pohtia järkevä aikataulu aamun meikkauksille ja kampauksille. Pitää myös miettiä vessakoreja, suunnitella istumajärjestys ja alkaa askartelemaan pöytänumeroita sun muita juttuja.

Eli eiköhän ensi viikollakin saa pakertaa häähommien parissa! Kannattaa muuten seurailla Instagramiani, sillä nyt kun on kaikenlaista hauskaa näytettävää, olen aktivoitunut stoorien puolella 🙂

Kuulemisiin!

t. K

Kun to-do-lista ei tunnu riittävän

Huh hellettä! Huh kaikkea! Kesäkuu hujahti jonnekin työkiireiden keskellä ja kesäviikonlopuista nauttiessa. Jossain kohtaa heinäkuun alussa mieleeni iski oivallus siitä, että mehän olemme lähdössä pariksi viikoksi reissuun ja sen jälkeen aikaa häihin liittyviin järjestelyihin olisi oikeastaan enää elokuu.

Vain yksi kuukaukausi! Mitä ihmettä, mihin kaikki odotus on hävinnyt? Kaikki, mitä aiemmin on ollut järkevää lykätä (koska tiedätte kyllä, mikä), on edessä nyt. Niinpä aloinkin käydä to-do-listoja läpi ja tajusin niiden olevan olosuhteisiin nähden turhan hähmäisiä. Kohta ”suunnittele vihkiseremonia” ei kerta kaikkiaan pidä sisällään kaikkia siihen liittyviä elementtejä: halutaanko jotain tekstinpätkiä, musiikkia, ketkä ovat todistajat jne.

Kaiken hämmennyksen keskellä olen onnistunut tsemppaamaan muutaman asian suhteen ja saanut suorastaan tarmonpuuskia: mekon sovitus ja nouto sovittu, esteiden tutkinta laitettu tilaukseen, pankille soittopyyntö avioehdosta jätetty, viestittelyt juhlapaikan kanssa aloitettu, tarjouspyyntö kakusta laitettu. Hyvä minä!

Koska kuvio alkoi tuntua vähän turhan monimutkaiselta (Tehdään istumajärjestys! Ai niin ensin pitää tietää pöytämuodot! Ai niin sitä ennen tarvitaan ilmoittautumiset! Koska muuten pitää ilmoittauta, joko juhlapaikka vastasi?) päätin turvautua töissä paljon hyödyntämääni projektihallinnan työkaluun Kanban-tauluun, josta on olemassa ilmainen kätevä sovellus esimerkiksi Trellon kautta ja jota voi hyvin muokata omien tarpeidensa mukaiseksi. Kanbanin mielestäni parhaisiin ominaisuuksiin kuuluu se, että tehtävälaput voi siirtää sarakkeeseen, joka odottaa reagointia muita. Toisin sanoen yhdellä silmäyksellä näkee asiat, jotka ovat sillä hetkellä muiden käsissä ja joihin ei voi itse vaikuttaa. Minusta se on jollain tavalla rauhoittavaa.

Trello mahdollistaa mukavasti sen, että tietyn tehtävän yhteyteen voi tehdä omia pieniä to-do-listojaan. Minulla lukee esim. yhteys kampaaja -lapussa kaikki asiat, jotka pitää muistaa siinä yhteydessä kysyä ja sopia.

Jumppasin tänään to-do-listamme tällaiseen muotoon, ja se toi kyllä kummasti mielenrauhaa!

Mielenrauhaa tarvitaan, sillä saimme tietää, että nykyisillä rajoituksilla juhlapaikassamme saa olla vähemmän ihmisiä kuin mitä kutsulistallamme on. Nyt sitten jännitetään, voisiko juhlan porrastus tuoda kaivatun varasuunnitelman. Silkka pienentäminen ei tunnu hyvältä vaihtoehdolta. Jos porrastus tulee realistiseksi vaihtoehdoksi, tuo se toki mukanaan myös aivan uudet suunnitelmat ruokien ja ohjelmien suhteen. Huh.

Minulla on ollut kohtuullisen hyvä fiilis koronatilanteesta, sillä kesä tuo mukanaan paljon rokotteita ja toiveikkuutta. Ehdimme sulhon kanssa saada molemmat kaksi rokotusannosta ennen häitä. Eilen kuitenkin kaivoin kaikki seurannat esiin ja huolestuneisuus nousi taas pintaan. Mutta ei auta muu kuin toivoa parasta!

Juna etenee nyt tavalla tai toisella, pienesti tai isosti!

Ihanaa kesää kaikille ❤ Ja kiitos, että yhä jaksatte käydä täällä, vaikka postaustahti onkin ollut verkkainen!

t. K

Vihkijä varattu, eli naimisiin mennään!

Roimaa edistystä häärintamalla! Enemmän kuin vuonna 2021 yhteensä! Otin nimettäin eilen itseäni niskasta kiinni ja edistin naimisiin menon kannalta kriittisintä elementtiä: vihkijän varaamista.

Lähetin viestin Länsi-Uudenmaan käräjäoikeudelle ja tänään maanantaina ennen puoltapäivää vastaus kilahti sähköpostiini. Mahtavan nopeaa toimintaa! Pisteet käräjäoikeudelle myös siitä, että heille olisi voinut soittaa ja hoitaa asian puhelimitse. Hieno asia, sillä ehdin jo miettiä, olenko syyskuuhun suhteutettuna aivan liian myöhässä ja pohdin, että jos vastausta ei kuuluisi, hoitaisin homman puhelimella vielä tämän viikon aikana.

Saimme vastauksessa tiedon notaarista, johon ottaa yhteyttä ja jonka kanssa sopia vihkimiseen liittyvät yksityiskohdat. Viestissä luki myös, miten toimittaa esteettömyystodistus, kerrottiin juhlapaikalla tapahtuvan vihkimisen hinta sekä muistutettiin ottamaan henkilöllisyystodistukset mukaan. Toisin sanoen annettiin kaikki tarvittava tieto kerralla. Näillä askelmerkeillä on helppo jatkaa!

Aktivoitumisen taustalla oli pieni huoli liian myöhässä olemisesta, mutta erityisesti vieraidemme ihana suhtautuminen. Moni on kevään aikana varannut majoituksen juhlapaikastamme tai bookannut lennot. Käänteen tekevä hetki taisi olla se, kun pienen vauvan omaava pari varasi huoneen jopa vauvan mummolle, joka hoivaisi vauvaa häidemme ajan. Jos vieraamme ovat näin mahtavia, kai meidänkin pitäisi olla? ❤

Vaikuttava tekijä on myös se, että tuleva mieheni saa tällä viikolla rokotteen ja hän ehtii saada toisenkin rokotteen hyvissä ajoin ennen häitämme. Ehkä tämä tästä! Jos rokotostahti pysyy hyvänä, saatan itsekin saada molemmat annokset juuri ajoissa.

Käräjäoikeudelle lähetetyn viestin jälkeen avasin pitkästä aikaa Pinterestin, Jodelin hääkanavan ja Facebookin hääryhmät. Tänään sain taistella läpi työpäivän, jotta en ajattelisi pelkästään hääjuttuja. Voiko siis jo virallisesti sanoa, että hääinnostus on täällä taas? Tervetuloa, sinua on odotettu!

Kuvaaja **Arthur Ogleznev** palvelusta **Pexels**

Tänään olen ollut melkoisen tarmonpuuskan vallassa ja lähetin juuri tarjouspyynnöt kukkiin ja kakkuun liittyen matkaan. Koska hei, kyllä me nyt mennään naimisiin!

Juttelimme sulhon kanssa suunnitelma B:stä, ja se lienee läsnä olevien vieraiden porrastaminen. Mutta vaikka varasuunnitelmaan joutuisikin turvautumaan – hei, me mennään naimisiin!

Maltan tuskin odottaa viimeisiä suunnitelmien hiomisia ja hääkuplaan katoamista! Kyllä tässä on jotain kivaa odotettavaa jo kaivattukin 🙂

Ihanaa lähestyvää kesää kaikille! Tästä se hupi taas alkaa!

T. K