Harkitsetko ravintolahäitä? Tässä meidän kokemuksemme :)

*kaikki postauksen kuvat ovat vieraiden otoksia tai niistä rajattuja osia*

Suomessa taidetaan tyypillisesti suunnitella häitä kahdella tyylillä. Ensimmäisessä varataan tila, johon saa tuoda omat juomat, mutta myös vastataan monesta muusta asiasta itse. Toinen versio taas on ravintolahäät, jossa alkoholi – ja aika moni muu asia – maksaa, mutta itse huolehdittavien yksityiskohtien määrä pienenee huomattavasti. Käytännössä ostetaan siis vaivattomuutta.

Meidän häämme edustivat jälkimmäistä lähestymistapaa. Jos muistelen oikein, ravintolahäät eivät varsinaisesti olleet meille mikään erityinen haave. Meidän vierasmäärällämme (jos kaikki kutsutut olisivat tulleet, olisi meitä ollut 120 henkilöä) pääkaupunkiseudulla ei vain tuntunut juurikaan olevan omien juomien tiloja. Lopulta päädyimme valitsemaan juhlatilaksemme Hotelli Lepolammen, mikä käytännössä tarkoitti ravintolahäitä. Koronarajoitusten vuoksi emme voineetkaan lopulta juhlia Lepolammella ja vaihdoimme juhlapaikkaa vain hieman yli kuukausi ennen juhlapäiväämme Hilton Helsinki Kalastajatorpan Pyöreään Saliin, mutta ravintolahäiden konsepti jatkui.

Pihalla oli hyvä hetki ottaa kavereiden kanssa selfieitä 🙂

Eri juhlapaikkoja kilpailuttaessani kävi selväksi, että ravintolahäätkään eivät ole kaikki yhdestä puusta. Jotkut toimijat tarjoavat tiettyyn hintaan kaiken mahdollisen, toiset taas veloittavat kaiuttimien viemisestä pihalle, heiltä varastoista löytyvien koristeiden käyttämisestä ja lisäävät laskuun vielä erikseen rivin, joka kertoo paljonko narikasta huolehtimisesta veloitetaan. Itse pidän enemmän siitä, että kaikki tuntuu kuuluvan hintaan, vaikka hinta olisikin vähän korkeampi. Kannattaa myös varautua siihen, että lisätunnit ja iltapalat eivät irtoa halvalla.

Olen iloinen, että päädyimme lopulta Kalastajatorppaan! Hyvin tiukalla aikataululla kaikki järjestyi paremmin kuin olisimme osanneet toivoa. Viitteitä siitä näkyi jo viestittelyn alussa: Kalastajatorpan edustaja vastasi kysymyksiimme hyvin kattavasti ja selkeästi, mitä ei ikävä kyllä voi sanoa kaikista juhlapaikoista, joiden kanssa kävin hääsuunnittelun aikana keskusteluja. Heidän hinnoittelunsa oli selkeää ja läpinäkyvää ja he olivat erittäin halukkaita viilaamaan meille antamaansa tarjousta moneen otteeseen. Arvioimme hyvin tarkkaan iltapalojen ja alkoholin kulutusta, sillä häiden peruuntuessa (koronan uhka oli tuolloin enemmän läsnä kuin nyt) olisimme maksaneen tietyn prosenttiosuuden tarjouksen hinnasta.

Heidän avullaan hoituivat myös monet pikkuasiat, jotka olin henkisesti varautunut hoitamaan itse, mutta jotka ilolla pyyhin pois to-do-listaltani. He järjestivät käsidesit sekä herkkubuffan (kyllä, tilaan sai tuoda omia herkkuja!) ottimet ja kulhot. Käytettävissämme oli kauniit hopeiset kynttilänjalat sekä maalausteline pöytäkartalle. Tilassa oli tunnelmavalaistusta ja pihalla sähköä ulkovihkimisen äänentoistoa varten. Valkoiset pöytäliinat ja kauniit tuolit kuuluivat luonnollisesti pakettiin (yhteen aikaa monia hääbloggaajia tuntui stressaavan juhlapaikkojen tuolit, ja muistan lukeneeni kaikenlaisista tuolien huputtamisoperaatioista. Onkohan se jäänyt jo menneisyyteen?).

Käytettävissämme oli baarimikko koko juhlan ajan ja lämpimän ruoan tarjoilu järjestettiin suoraan pöytiin. Hovimestari osasi ehdottaa vihkimiseen hyvää varasuunnitelmaa sateen varalle sekä huolehti juhlan aikana kaikista toiveistamme esimerkillisesti. Niitä ei toki juurikaan ollut, ehkä kaksi kertaa taisimme kysäistä häneltä jotain.

Häätarjoulupostauksessa taisin jo kertoakin tyylikkäästä Kalastajatorpan järjestämästä yksityiskohdasta, jota en olisi osannut edes toivoa. Kakku katettiin omalle pienelle pyöreälle pöydälleen. Buffetpöydät siirrettiin pois ja kakku tuotiin sisään omassa pöydässään. Näin kakku ei kuulemma hukkuisi valtavan pöydän keskelle, vaan pääsisi paremmin esiin. Meidän aikataulullamme oli myös helpotus, että Kalastajatorpalla oli leipomokumppanit, joiden valikoimasta valita kakku. Omat aiemmat tarjouspyyntöni olivat jääneet vaille vastausta.

He hoitivat myös erikoisruokavaliot esimerkillisesti. Äidilläni on vehnäallergia eli hän ei saa syödä sellaisia paljon käytössä olevia aineita kuten glukoosisiirappi tai maltodekstriini. Useimmissa ravintoloissa näistä kysyttäessä saa vastaansa lähinnä hölmistyneisyyttä. Hehkutukseni kuulostaa varmaan ylitsevuotavalta, mutta en voi muuta sanoa kuin että olimme todella tyytyväisiä!

Meidän ei myöskään tarvinnut hoitaa koristelua tai siivoamista. Käytännössä toimme häidemme aattona perjantaina kamat laatikoissa paikoille, ja sunnuntaiaamuna nappasimme samaiset laatikot kyytiin ja huristelimme kotiin. Esillepano paikkakortteja myöten hoidettiin puolestamme. Olimme varmaan sopineet, että keräisimme joitain tavaroita talteen apureiden kanssa jo juhlan päätteeksi, mutta illalla kaikki tapahtui kuin itsestään enkä muista, että olisimme joutuneet hääräilemään sen enempää.

Tavaroita lähdössä juhlapaikalle

Yövyimme tilan yhteydessä olevassa hotellissa, mikä kuului hintaan. Oli mukava nähdä vieraita vielä seuraavana aamuna aamiaisella! Pisteet Kalastajatorpalle myös siitä, että saimme jatkaa iltaa spontaanisti parkkipaikkajatkojen merkeissä. Bändiläisenä haluan vielä nostaa esiin sen, että bändillekin löytyi iso huone, jossa vaihtaa vaatteita ja säilyttää tavaroita.

Ei voi muuta todeta kuin että meille ravintolahäät Kalastajatorpassa oli todella hyvä kokemus! He ylittivät odotuksemme monin tavoin. Ehkä osaltaan fiiliksissämme tuntuu huojentuneisuus siitä, että nopeasta buukkauksetta huolimatta kaikki järjestyi vaivattomasti. Pakettiin kuuluneet yksityiskohdat aina maalaustelineestä herkkubuffan kippoihin vain lisäsivät tuntemusta entisestään ja kevensivät kuormaamme.

Olen itse ilolla vieraana monenlaisissa häissä ravintoloista puutarhajuhliin (tai olisin, jos joku pitäisi sellaiset joskus :D). Yksi häissä kiehtova elementti on juuri se, miten samat juhlallisuudet voi toteuttaa lukuisin eri tavoin. Tämä tuntui meille hyvältä! Päästyäni eilen pitkästä aikaa häihin, muistin taas, miten ihanaa on häissä on ja miten mukava niihin on päästä mukaan, oli lokaatio sitten ravintola tai mikä tahansa muu juhlapaikka.

Tulevia juhlia ilolla odottaen!

T. K

Suuri ruoka- ja juomapostaus

Suuri ruokapostaus! Tai ehkä pieni, saa nähdä millainen teksti tästä tulee. Joka tapauksessa puran teille, miten ruoka- ja juomapuoli toteutettiin häissämme. Tiivistys kiireiselle lukijalle: meillä oli ravintolahäät, valitsimme valmiin menukokonaisuuden ilman muutostoiveita ja muutaman tarjoamamme alkoholiannoksen lisäksi juomaa sai ostettua lisää baarista. Lisäksi tarjolla oli kahvit, herkkubuffa ja iltapalaksi hodareita.

Blogini parissa viihtyneet tietävät, että jouduimme viime hetkellä vaihtamaan juhlapaikkaa. Menun puolesta asiaa ei tarvinnut stressata: Kalastajatorppa on hyvän ravintolan maineessa ja iloksemme kaikki menuvaihtoehdot klassisesta kansainväliseen olivat sellaisia, jotka olisimme ruokien puolesta voineet valita. Emme muistaakseni harkinneet valintaamme kovinkaan pitkään, sillä meitä eniten miellyttänyt vaihtoehto oli myös edullisin niistä, jotka sisälsivät runsaan alkupalapöydän. Ajan ollessa häiden alla kortilla meillä ei ollut mahdollisuutta testailla viinejä sen enempää, joten menimme suositusviineillä. (Kannattaa kuitenkin huomioida viinivalintojen vaikutus kulupuoleen: toisissa ripauksen kalliimmissa menuissa saattaa olla edullisemmat viinit.)

Valitsemassamme menuvaihtoehdossa alkupalat haettiin buffetista, mutta pääruoka tarjoiltiin pöytiin, mikä oli minusta mukava juhlallisuutta tuonut lisä. Olisi ollut myös mahdollista valita kokonaan pöytiin tarjoiltu kokonaisuus, mutta tällöin alkupalavalikoima olisi ollut suppeampi.

Kuva: Taika Lehtimäki (rajaus minä)

Valitsemamme Välimeren hääbuffet oli tällainen:

Alkuruokia

Vihersalaattia ja vinaigrettea M, G

Sitrusmarinoitua fetaa L, G

Fenkoli-paprikaraviolisalaattia

Lohicarpaccio, rucolaa ja aiolia L, G

Parmankinkkua, mansikka-melonisalaattia M, G

Maustepaahdettua kanaa ja pasionaiolia M, G

Scampi-linssilaattia ja basilikakastiketta L, G

Manchegojuustoa ja aprikoosichutney L, G

Helmicouscous-artisokkasalaattia M

Moniviljapatonkia, focacciaa, oliiviöljyä ja levitettä

Pääruoka

Grillattua karitsanfileetä, tillipestoa ja punaviinilientä L, G

Tai

Hummerimurekkeella täytettyä siikaa ja anis-rapukastiketta L, G

Jälkiruoka & kahvi

Valitsimme pääruoaksi karitsanfileen. Juomapuolella tarjosimme alkumaljat sekä kaksi 16 sentin viinikaatoa. Viinin tilalle saattoi halutessaan valita mitä tahansa muita juomia. Juomapuolta sai täydennettyä omakustanteisesti baarin puolelta, mikä ei tietääkseni aiheuttanut kenellekään sen suurempaa harmistusta (toki melkein kaikki vieraistamme ovat jättäneet opinnot taakseen jo hyvän aikaa sitten). Päinvastoin: tiedän monen olleen suorastaan avokätinen tarjoillessaan juomia muille. Tiedän esimerkiksi, että eräässä kuuden henkilön pöydässä juotiin kuusi pulloa viiniä ja vielä cocktaileja päälle. Ajatus hymyilyttää minua kovasti: ihmiset todella halusivat nauttia illasta! Sulhasen kaveri taas osti sulhasen äidille kuohuvaa, sillä hän oli ohjannut kyseisen kaverin harrastuksia lapsena. Mukava ele 🙂 Baarin hintataso oli käsittääkseni aivan tavanomainen.

Ruoka oli todella hyvää! Varsinkin alkupaloja kehuttiin vuolaasti ja ne olivatkin ehkä asia, joka viritti ihmiset sellaiseen myönteiseen juhlatunnelmaan. Monet ystävistäni harrastavat laaturavintoloissa käymistä, ja oli kiva kuulla, että ilta oli heille ruoan osalta mieluisa.

Alkupaloja muistan ottaneeni tietoisesti kohtuullisen annoksen, jotta ehtisimme nopeasti kiertämään pöytiä ja juttelemaan vieraille. Minulla ei ole voimakkaita muistikuvia siitä, olisiko joku ruoka ollut ylivoimainen lempparini – ehkä se kertoo jotain siitä, miten sitä väistämättä käy hieman ylikierroksilla. Söin kuitenkin hyvällä ruokahalulla sekä alkupalat että hetkeä myöhemmin tarjoillun pääruoan.

Täytyy vielä ylistää Kalastajatorppaa hienosta erikoisruokavalioiden hoidosta! Äitini on vehnäallergikko ja hänelle gluteeniton ruoka ei sovellu, vaan hän joutuu välttelemään kaikkea, missä on esimerkiksi glukoosisiirappia tai maltodekstriiniä. On hyvin harvinaista, että ravintolat tietävät raaka-aineista näin yksityiskohtaisella tasolla. Kaikki meni kuitenkin nappiin ja ilmeisesti paremmin kuin oikeastaan missään muualla. Luonnollisesti myös kaikki muut erikoisruokavaliot huolehdittiin onnistuneesti.

Erikoisruokavalioiden lisäksi myös lapsivieraat, joita meillä oli yhden taaperon lisäksi kolme, oli huomioitu. Heille sai valita ruoan ravintolan normaalien lastenannosten joukosta, ja päädyimme tuttuihin ja turvallisiin lihapulliin ja perunamuusiin.

Juhlaan kuului luonnollisesti myös kahvit ja kakku. Kahvi ja tee kaadettiin pöytiin, mikä on minusta oikein kiva: kenenkään ei tarvinnut hermoilla kupin kantamisesta lautasella ja mahdollisesta läikyttämisestä.

Myös kakun valinta oli tehty helpoksi: Kalastajatorpalla on kaksi kumppanileipomoa, Kakkugalleria ja Konditoria pH7, joiden listoilta kakun voisi valita. Mainio homma, sillä kakuntekijän etsintä oli asia, joka oli jäänyt meillä kesästä roikkumaan. Kaksi tarjouspyyntöä taisin ehtiä lähettää kesän alussa, ja niistä kumpaakaan ei vastattu.

Päädyimme valitsemaan kakun pH7:n listalta, sillä Kakkugalleria oli minulle entuudestaan tuttu ja oli hauska päästä kokeilemaan jotain uutta. PH7:lta olisi voinut kysyä tarjousta myös näyttävämmästä jenkkikakusta, jos näin halusi. Tein uteliaisuuttani niin (jossain oudossa häähurmoksessa, kerranhan sitä vain eletään!), mutta ehdotetun kakun makumaailma kuulosti mielikuvituksettomalta ja siihen nähden erittäin kalliilta. Ehkä toivotut koristeet nostivat hintaa, mutta joka tapauksessa yli tuhat euroa vadelmahillokakusta ei houkutellut.

Onneksi listalta löytyi houkutteleva vaihtoehto eli maitosuklaa-hasselpähkinäkakku! Kakku maistui kivasti sekoitukselta kinder-munaa ja pähkinäisyyttä, ja sai kehuja myös ihmisiltä, jotka eivät aina kakuista välitä. (Apua, kuulostaako tämä siltä, että ylihehkutan kaikkea? Mutta totta se on!) Miehellä ei ollut suuria intohimoja kakun valinnan suhteen, joten sain tehdä mieleni mukaan ja tykkäsin kakusta itsekin paljon.

Pitää vielä kiinnittää teidän huomionne kakun alla olevaan pieneen pyöreään pöytään, joka oli mielestäni todella tyylikäs yksityiskohta Kalastajatorpalta. Iso buffetpöytä purettiin pois (missäköhän välissä? En yhtään huomannut) ja kakku tuotiin sisään pienellä pyöreällä pöydällä, jossa se sai loistaa. Kuten hovimestari häiden aattona sanoi, iso tyhjä buffetpöytä olisi voisi näyttää vähän kolkolta. Lopputuloksen nähneenä on helppo kannattaa tätä lähestymistapaa!

Kuva: Taika Lehtimäki

Yksi Kalastajatorpassa suuresti ilahduttanut asia oli mahdollisuus tuoda karkkeja ja sipsejä omasta takaa, vaikka kyse olikin ravintolakontekstista. Olen kertonut täällä tarkemmin ostamistani määristä. Vaikka grammamäärät per nenä olivat mielestäni todella pienet, jäi paljon herkkuja yli. Vaahtobanaanipatukat menivät kaikki, lakuja jäi muutama, mutta kermalehmiä, Daimeja ja salmiakkikalloja jäi reilusti. Myös sipsiä jäi todella paljon, ehkä yli puolet tilaamastamme määrästä. Viime viikolla taisimme syödä viimeiset rippeet, ja nyt jatkuvan herkuttelun jälkeen huomaan tutkailevani välillä kaappeja maanisesti – missä kaikki hiilaripiristeet?

Veikkaan, että ruokapuoli ja makea kakku riittivät pitämään vieraat mukavan kylläisinä. Yksi oletettua vähäisempään kulutukseen vaikuttava tekijä saattaa olla myös pieni kommunikointikatkos: koronan vuoksi Kalastajatorpalta toivottiin, että herkut olisivat käärepaperillisia. Olimme ajatelleet, että ihmiset voisivat ottaa pieniä sipsipusseja pöytiin ja syödä niitä illanvieton lomassa. Emme olleet huomanneet sanoa oletustamme ääneen, joten sipsit ja pienet salmiakkipääkallopussit oli kaadettu tarjolle kulhoihin ja vieraat saattoivat annostella niitä laseihin. Veikkaan, että pöytiin kannettuina pussit olisivat tyhjenneet kuin huomaamatta ja menekki olisi ehkä ollut suurempi. Mutta eipä mitään, olen syönyt sipsivälipaloja etätöiden lomassa turhankin innokkaasti ja siten jatkanut juhlatunnelmaa pitkälle syksyyn 😀

Tarjosimme iltapalaksi vielä hodarit, joita ihmiset näyttivät syövän, mutta joita jostain syystä minä ja mieheni emme seurustelun lomassa ehtineet nauttimaan. Hodareita piti tilata etukäteen tietty määrä, ja taisimme tilata reilun sadan hengen juhliimme 90 hodaria.

Kaiken kaikkiaan ruokajärjestelyt sujuivat todella helposti ja mieltä lämmittää, että ruoka tuntui olleen myös vieraille mieluisaa. On yllättävänkin mukava kuulla kiitosta ruokapuolesta! Ehkä kyse on jostain sellaisesta pienestä elämyksellisyydestä ja arjen yläpuolelle nousemisesta, mitä juhlien toivoisikin voivan osallistujille tarjota? Kaikki kiitokset Kalastajatorpan suuntaan maistuvasta ruoasta ja tyylikkäästä toteutuksesta!

Tsemppiä marraskuuhun! Toivottavasti teillä on jotain kivoja pippaloita piristämässä pimeitä iltoja!

T. K

Takana tehoviikko!

Takana melkoinen tehoviikko! Syyskuun alku ja siten myös häämme ovat jo aivan nurkan takana, ja se myös näkyy kalenterissa. Sulhanen on paraikaa polttareissaan ja minä istun sohvalla hieman nuupahtaneena mutta siitä huolimatta myös todella innostuneena.

En tiedä mikä käänteen aiheutti, mutta tällä hetkellä en ole huolissani koronasta. Ehkä vain en ole ehtinyt ajatella sitä? 😀 Mutta Ylen mainio seurantasivusto puhuu jossain määrin rauhoittavaa kieltä (sivulla vierailtu kirjoitushetkellä 28.8.). Tänään ensimmäisen rokotteen saaneita on yli neljä miljoonaa. Mukavan pyöreä ja iso luku! Sairaalahoidossa olevien määrä ei ole kasvanut verrattuna kahden viikon takaiseen. Mukavan pyörä luku myös tuo 0 prosenttia! Kaksi rokotetta saaneita on tänään 49,1 %, joten luku tulee menemään yli viidenkymmenen prosentin ennen häitämme, ehkä jopa 60 %:iin. Heinäkuun tartuntapiikin huippu on selvästi jo takana päin (punainen graafi mustalla 7 päivän trendiä näyttävällä viivalla). Saattaa käydä myös niin kummasti, että näin lähellä toisen rokotteiden saamista ihmisten suoja on huipussaan eikä ole vielä ehtinyt hiipua, kuten ilmeisesti alkaa tapahtua kolme kuukautta rokotteen saamisen jälkeen. Ehkä häämme ovatkin juuri optimaaliseen aikaan? Huonomminkin voisi mennä.

Joten olen antanut itselleni luvan olla innoissani näistä häistä! Alla listausta siitä, mitä kaikkea tästä viikko taaksepäin on ehtinyt tapahtua.

Lauantai

Bänditreenit! Bändini The Aftershaves kuulosti aivan luvattoman hyvältä! Olen varma, että tunnelma tulee olemaan katossa. Bändiläiseni linjasivat kivasti jo alusta asti, että en saa kuulla, miten he treenaavat häätanssimme biisiä, joten yllätyksiäkin on luvassa.

Treenien jälkeen kiertelin kaupoissa ja koetin löytää jotain varamekoksi soveltuvaa mekkoa. Olisin halunnut jotain, missä olisi ripaus valkoista. En löytänyt mitään, joten varamekkoni tulee olemaan samainen mekko kuin tuossa blogini bannerissa. Jälkikäteen ajateltuna olen tyytyväinen, etten löytänyt mitään. Ehkä hankinta olisi kallistunut turhakkeen puolelle.

Sunnuntai

Nettikauppapäivä!

Tilasin polaroid-kameraan filmejä siten, että kuvia voi ottaa 60 kappaletta. Luotan siihen, että ihmiset ottavat pääasiassa ryhmäkuvia tai parikuvia.

Tilasin myös kihlajaiskuviamme ja huomenlahjakuvat. Joita ei muuten vielä viikonkaan päästä ole kuulunut! Posti, mikä homma? Tiedän lähetyksen kyllä lähteneen viime viikon aikana ja kuoren pitäisi mahtua hyvin postiluukusta sisään. Jos kuvat vain suinkin saapuvat ajoissa, ajattelin liimata yhden kihlajaiskuvistamme vieraskirjan kanteen.

Tilasin myös melkoisen määrän sipsiä ja karkkia. Heh, tätä olin salaa odottanut läpi hääsuunnittelun! Juhlapaikka toivoi käärepaperillisia karkkeja, mitä pystyimme hyvin noudattamaan. Lähdimme samalle tielle myös sipsien suhteen: fiksuruoka.fi– ja matsmart-hävikkiruokakaupoissa on tällä hetkellä paljon myynnissä reilun sadan gramman pusseja. Totesimme, että vieraiden voi olla helpompi vain napata pikkupussi omaan pöytään kuin askarrella käsidesin ja ottimien kanssa. Broadway-pusseja tilasimme 15 kappaletta ja Hot Rod -pusseja 12 kappaletta. Sipsejä on yhteensä 3690 grammaa eli 37 grammaa per nenä. Sipsit maksoivat 38 euroa.

Karkit tilasin CandyTownilta. Heidän sivuiltaan oli helppo löytää käärepaperillisia ja vegaanisia karkkeja. Tilasimme 15 kappaletta 50 gramman salmiakkipusseja (salmiakkia on kaikista vaikeinta löytää käärepaperissa!), patukoina vaahtobanaaneja (24 kpl), sitruunalakuja (32 kpl) sekä hirmuisen pöntön täynnä kermalehmiä (500 g) ja Daimeja (1 kg). Sitruunalakut ovat vegaanisia ja gluteeinittomia. Siihen nähden, että käärepaperi rajoitti valikoimaa, saimme mielestäni aika kivan kattauksen hankittua!

Patukoita, salmiakkipussia ja lakuja ei ole varattu kaikille, mutta luotamme siihen, että ihmiset ottanevat noita isompia tuotteita vain muutamaa sorttia. Tosi vaikea arvioida, onko määrä liikaa vai liian vähän, mutta ainakin se näyttää isolta! Jos laskelmani pitää paikkansa, karkkia on 3 kiloa ja 874 grammaa. Tämän hetkisen tietoni mukaan meitä olisi 101, mikä tekisi 38 grammaa karkkia per nenä. Karkit maksoivat 60 euroa.

Tässä kirjoittaessani määrät alkoivat tuntua pieniltä. Toisaalta vanhempi väki ei välttämättä jaksa aivan iltaan asti, eivätkä karkki ja sipsit ole kuitenkaan kaikkien juttu. Ehkä oikeampi jakaja olisi vaikkapa 90 henkilöä. Hmm. Mutta katsotaan, uusia tilauksia ehtii vielä tarvittaessa tehdä.

Maanantai

Taisimme käydä ruokakaupassa. Jokin kummallinen normaali arki pyörii tässä häähulinan taustalla. Mutta ihan virkistävää ajatella vähemmän töitä ja enemmän häitä!

Tiistai

Tiistaina ajoin töiden jälkeen Lahteen Josefiinaan, jossa minusta otettiin mittoja pukuni korjausompelua varten. Olipa mukavaa saada mekko jälleen päälle! Edelliskerta olikin vuonna 2019. Mekko tuntui yhä aivan omalta enkä edes vilkuillut muita mekkoja. Oli myös myönteinen yllätys, että se istui oikein hyvin ja viime hetken mekkostressiltä vältyttiin. Mekkoa höllennetään hieman vyötäröltä ja kiristetään olkaimista ja rinnan ympäriltä. Täältä sain työlistalleni yhden uuden hoidettavan asian: pitäisi etsiä jotain, millä teipata hääpäivänä rinnat. Ja ilmeisesti myös osata jotenkin tehdä se? Hmm.

Oli mahtavaa huomata, että kenkäni sopivat mekkoni kanssa yhteen kuin valettu. Sovitin mekon päälle myös kaikenlaisia huiveja ja neuleita siltä varalta, että tarvitsisin lämmikettä. Onneksi kaapistani löytyi parikin toimivaa vaihtoehtoa!

Keskiviikko

Koemeikki! Tätä olin odottanut aivan valtavan paljon. Näytin minut meikkaavalle Annalle muutamia Pinterestiin tallentamiani kuvia, jonka jälkeen hän saikin aikalailla vapaat kädet. Taisin sen verran sanoa, että halusin näyttää meikatulta. Sen kerran kun panostetaan niin panostetaan kunnolla 🙂

Olin ekaa kertaa meikattavana ja kokemus oli todella myönteinen! Anna innostui syksyisestä ajankohdastamme ja sain luomilleni kimmeltävää pronssia. Jotain taikuutta hän onnistui tekemään, sillä näytin omasta mielestäni aivan filmitähdeltä! Mukava tietää, että minussa on sellainenkin puoli kaivettavissa esiin. Otin meikin jälkeen jokusen selfien ja huomaan katselevani niitä vähän väliä. Myös täältä tuli yksi uusi tehtävä: minun pitäisi käydä ostamassa huulipuna, jotta voin sitten lisäillä sitä illan mittaa.

Torstai

Palaveri juhlapaikan kanssa. Tämä selkeytti lukuisia asioita ja totesimme sulhon ja Hiltonin edustajan kanssa, että tarvetta toiselle palaverille ei ole: kaikki vaikuttaa selvältä. Vien perjantaina kaikki meidän tavaramme juhlapaikalle, ja he asettelevat tarvittavat jutut pöytiin herkkubuffetista lähtien. Jälleen muutamia mukavia yllätyksiä: heiltä löytyy tarvittaessa buffettiin sopivia astioita, maalausteline vieraskartalle ja käsidesiä kaikkiin pöytiin.

Torstaina taisin myös laittaa kampaajalle inspiraatiokuvia sekä lukita siskontyttöni kanssa hänen seppeleensä ja kaason hiuskoriseiden kukat.

Perjantai

Palaveri kaasojen kanssa. Ja hyvä palaveri olikin! Ihana jälleen nähdä, miten toimiva tiimi siskoni ja ystäväni ovat, ja miten paljon heillä oli hyviä ideoita ja näkemyksiä. Kävimme koko päivän kulun yhdessä läpi ja jaoimme tehtävät. Kaikki tuntui loksahtavan hyvin kohdilleen! Nyt vain pitää tehdä vastaava jumppa muiden ihmisten kanssa ja suunnitella myös, miten toimitaan, jos aikataulussa tarvitsee jostain syystä kiriä.

Lauantai

Lepo! Tai no, taisin käydä noutamassa karkkitilauksen ja kirjoitan tätä blogia 🙂

Ensi viikolla on luvassa vähän vähemmän aikataulutettuja juttuja, mutta sitäkin enemmän kaikenlaista yksityiskohdista keskustelua ja viilausta sulhon kanssa. Kakku ja vihkiseremonian sisältö pitää lyödä lukkoon. Perjantaina käymme allekirjoittamassa avioehdon ja minulla on koekampaus. Bestman pitää saada kartalle päivän kuluista ja hänen tehtävistään. Valokuvaalle pitää myös selventää päivän kulku, ja minun pitää pohtia järkevä aikataulu aamun meikkauksille ja kampauksille. Pitää myös miettiä vessakoreja, suunnitella istumajärjestys ja alkaa askartelemaan pöytänumeroita sun muita juttuja.

Eli eiköhän ensi viikollakin saa pakertaa häähommien parissa! Kannattaa muuten seurailla Instagramiani, sillä nyt kun on kaikenlaista hauskaa näytettävää, olen aktivoitunut stoorien puolella 🙂

Kuulemisiin!

t. K

Näin vaihtui juhlapaikka

Muistan törmänneeni hääblogeihin, joissa ennen häitä tapahtui hyvinkin isoja suunnitelmien muutoksia ja ajatelleeni, että ”huh, meille ei ainakaan käy noin!”.

Ei pidä koskaan sanoa ei koskaan, sillä vain hieman yli kuukausi ennen häitämme päätimme sulhasen kanssa siirtää häämme toiseen juhlapaikkaan. Kaikkea kuorruttaa mukavasti monenlainen koronaepävarmuus, mutta siitä lisää joskus toiste!

Meille juhlapaikan valinta oli keskeinen osa hääsuunnittelua. Halusimme tilan, joka tuntuisi sopivan meidän juhlillemme ilman kompromisseja – yksi paikka tuli karsituksi ruskeiden lattioiden takia, jotka eivät tuntuneet sulhasen mielestä omilta 😀 (Oi niitä aikoja, miten pieniä murheita!) Meillä ei ollut mitään spesifiä merkkipäivää, jolle halusimme häämme, vaan sopivan juhlapaikan vapaat päivät sanelivat senkin.

Päädyimme Hotelli Lepolampeen, jonka sali oli mukavan rouhea mutta kuitenkin juhlava. Iso pihamaa, jossa järjestää siviilivihkiminen ja samalla tontilla hotelli, jossa kaatua tyytyväisenä nukkumaan juhlien päätteeksi ja jatkaa juhlatunnelmissa seuraavana päivänä aamiaisella. Pystyn hyvin kuvittelemaan, että meillä olisi ollut Lepolammella mahtavat häät! Juhlien siirto heinäkuulta 2020 heille vielä vapaana olleelle syyskuun 2021 alulle kävi vaivattomasti. Tiedotimme uuden päivämäärän vieraillemme.

Sitten koitti kesäkuu 2021 ja otin juhlapaikkaamme yhteyttä käynnistääksemme uudestaan häidemme suunnittelun. Kysyin myös voimassa olevien rajoitusten vaikutuksista. Sain kuulla, että silloisilla ravintolarajoituksilla käytettävissä olisi 75 % asiakaspaikoista ja juhlissa saisi käytännössä olla mukana 92 ihmistä. SOS, sillä kutsutut ja me tekisimme yhteensä 120 henkilöä. Kyselimme vielä, että mahtaisiko saunatilojen käyttöönotto tai juhlien porrastus tuoda asiaan ratkaisua. Valitettavasti tilanteesta ei päästy yli eikä ympäri. Se kyllä kaihersi: olin jo moneen otteeseen nähnyt häämme mielessäni Lepolammella ja koin pientä haikeutta mielikuvista luopumisesta. Juhlapaikka olisi varmasti ollut mitä mainioin.

Juuri ennen kesälomani alkua aloin pohtia, että jos käytössä saa olla 75 % asiakaspaikoista, mitä jos asiakaspaikkoja olisi enemmän? Jos tilan kapasiteeetti olisi vaikkapa 200 henkilöä, 75 % siitä tekisi 150 henkilöä. 50 % olisi 100 henkilöä. Voisiko näitä kapasiteetiltaan suuria tiloja olla vielä vapaana? Aavistelin, että kyllä voisi: harvat kuitenkaan pitävät suuren suuria häitä, eikä yritysjuhlia olisi vielä syyskuussa tiedossa. Omien juomien paikat voisivat olla varattuja, mutta ravintoloita luulisi pk-seudulta löytyvän yllin kyllin.

Lähdimme kesälomareissuun ja unohdimme häät pieneksi toviksi. Heinäkuun puolivälin jälkeen vietin pari päivää mökillä Venuu.fi laulaen. Ilokseni löysin useitakin kiinnostavia paikkoja! En ollut törmännyt niihin aiemmilla etsinnöilläni, sillä etsin 120 henkilölle sopivaa tilaa. Nyt haussa oli yli 200 henkilöä vetävät tilat eli käytännössä eri valikoima. Kannustan kaikkia tutkailemaan isojakin tiloja, valikoima yllätti todella myönteisesti!

Lähetin tarjouspyynnöt Hima & Salille, Paasitornille, äitini oivallukselle Hotelli Korpilammelle ja Hilton Kalastajatorpalle. Kaikki vastasivat hyvin nopeasti ja vain Hima & Sali oli päivänämme varattuna. Kaikkien juhlapaikkojen ripeä palvelu lämmitti ja rauhoitti mieltä. Ehkä löytyisi paikka, jonne voisimme huoletta kutsua kaikki vieraamme! Tiedostimme tässä kohtaa, että rahaa saattaisi mennä hieman alkuperäistä suunnitelmaamme enemmän, mutta ei merkittävästi enemmän. Mahdollisuus kutsua kaikki painoi vaakakupissa enemmän.

Jatkoimme keskusteluja Kalastajatorpan myyntiedustajan kanssa, ja täytyy kyllä lähettää sinne suuntaan varta vasten kehuja asiakaspalveluhengestä ja selkeistä vastauksista lukuisiin kysymyksiimme. Heti yhteydenottoa seuranneella viikolla eli heinäkuun viimeisellä viikolla pääsimme tutustumaan Pyöreään Saliin.

Kuten odottaa saattaa, sali oli todella vaikuttavan näköinen. Mikäli sää ei suosisi, olisi siviilivihkimiselle salissa todella hyvät puitteet. Bändiläisenä pidin kovasti myös isosta lavasta. Tapahtumakoordinaattorin kanssa käytyjen keskustelujen myötä selvisi myös monenlaisia ilahduttavia pikkuseikkoja, kuten mahdollisuus saada käyttöön tyylikkäät kynttilätelineet. Positiivinen yllätys oli myös mahdollisuus tuoda ravintolan tiloihin herkkubuffa!

Olin ilahtunut myös pihamaasta: vihkimiselle löytyi lukuisia kauniita paikkoja, joista yksi laiturilla meren rannassa.

Muutamia miinuksia toki on: bändin roudaamiselle on todennäköisesti niukasti aikaa, samassa rakennuksessa voi olla muita juhlia ja lisätuinnella on oma hintalappunsa. Ne tuntuvat pieniltä asioilta, jos pohditaan toista vaihtoehtoa eli vieraiden karsimista. Vaikka korona varmasti tulee hillitsemään joidenkin menohaluja, voimme kuitenkin tarjota kaikille halukkaille mahdollisuuden tulla mukaan juhlimaan.

Tutustumiskäynnistä meni tovi siihen, että vahvistimme varauksemme. Syy tähän oli muuttuva koronatilanne. Vielä heinäkuussa se ei mietityttänyt läheskään näin paljon, mutta kyllä elokuun kehitys on ollut huolestuttavaa. Selvitimme kaikki mahdolliset perumisskenaariot ja niistä koituvat kulut. Viilasimme tarjousta moneen otteeseen (mm. otimme laskelmissa huomioon holittomat vieraat), jotta perumishetkellä aiheutuvat kulut eli x prosenttiosuus tilauksesta olisi mahdollisimman pieni. Saimme myös mahdollisuuden perua tilaisuuden kuluitta 12.8. mennessä. Kalastajatorpan suuntaan jälleen suuret kiitokset tarjouksen viilailusta, myös se rauhoitti mieltä.

Ilokseni minä ja moni lähipiiristäni on saanut toista rokotusannosta aikaistettuna, mikä delta-variantin jyllätessä lisää turvallisuuden tunnetta. Nyt vain toivotaan, että rokotukset etenevät ja epidemia ehtii taittua. Varmaa se ei missään nimessä ole… Mutta sulhasen sanoin, nyt edetään ja sopeutetaan tarvittaessa!

Huh tätä menoa! Tsemppiä kaikille!

t. K

Häätunnelmia Lehmonkärjessä

Hei syyskuu! Ja kiitos elokuun lopussa juhlittujen kaverini häiden: tervetuloa takaisin, muiden kiireiden alle hautautunut hääfiilikseni!

Elokuu meni töiden vuoksi aivan hujauksessa. Tein monia itselleni uusia asioita hyvin tiukalla aikataululla, ja töiden läikkyessä iltoihin ei häähaaveilulle jäänyt juuri aikaa. Harmillisesti tämä tuntui kohdallani elokuun lopun häissä, joissa olin aivan naatti enkä läheskään yhtä energisen sosiaalinen kuin olisin normaalisti ollut. Onneksi häätunnelmista pystyi nauttimaan joka tapauksessa: fiilistelin musiikkia, ihastelin mielessäni morsiamen iloista olemusta ja nautin siitä, miten päivä (aamun stressipiikkien jälkeen) soljui eteenpäin omalla painollaan ja sain yhdessä ystävieni kanssa juhlistaa rakkautta ja kesän viimeisiä päiviä.

Aamun stressipiikkeihin liittyen: Mistäköhän se johtuu, että häihin lähteminen on ainakin itselläni ihan mahdotonta kohellusta? Vaikka valmistautumiselle varaisi tunteja aikaa, jotain yllättävää pääsee kuitenkin tapahtumaan. Ei ollut suinkaan ensimmäinen kerta, kun juoksin kauppaan ostamaan sukkahousut, tein häälahjatilisiirron matkalla kirkkoon ja sovittelin mekon päälle eri pitkähihaisia aivan viime hetkillä. Luulisi tähän ikään mennessä jo oppineen jotain!

Mutta asiaan 🙂 Elokuun lopun häitä juhlittiin Asikkalassa Lehmonkärjessä. Asikkalan kirkko sijaitsi pienen mäennyppylän päällä kauniilla pihamaalla, ja kirkon sisältä paljastui ehkä jopa hieman Notre Dame -henkisiä puukoristeita.

Vihkimisen jälkeen juhlat jatkuivat Lehmonkärjessä, tarkemmin ottaen Isohaapa-tilassa. Tuo juhlatila on itse asiassa varsinainen syy, miksi aloin tätä kirjoitusta kasaamaan. Uskon nimittäin, että se on vallan mainio juhlapaikka monille muillekin häille! Näkymät Päijäntäälle, mahdollisuus omiin juomiin, hyvät paikat potrettikuville aivan juhlatilan ympäristössä, iso pihamaa, mahdollisuus majoittua alueen mökeissä… Eikö tämä ole juurikin sitä, mitä moni hääpari kaipaa?

Minulla ei ole kovin hyviä kuvia sisältä juhlapaikasta, mutta selailkaa Lehmonkärjen sivuja niin saatte käsityksen sisätiloista ja alueen muista juhlatiloista. Paikka oli kuitenkin yleisilmeeltään hyvin siisti, eikä vaadi ainakaan minusta mitään suurempia ponnistuksia koristeiden saralla, kuten tuolihuppuja tai hallaharsoa kattoon. Ja voin jopa kehua Isohaavan vessaa, se oli todella siisti!

Kiinnostava piirre juuri tässä juhlatilassa oli tanssipaviljonki eli varsinaisesta juhlatilasta erillään oleva tila tansseille. Tämä oli minusta äärettömän kätevää! Bändi voi roudata ja tehdä soundcheckinsä rauhassa sivummalla, eikä pöytiä tarvitse raivata pois tanssilattian tieltä. Kulku tanssipaviljonkiin on katettu, joten tilasta toiseen siirtyminen sujuu vaivattomasti jopa vähän huonommassa säässä. Lisäksi se osa juhlaväestä, jonka tanssijalka ei vipata ja joka ehkä mieluummin uppoutuu keskusteluihin toisten vieraiden kanssa, voi jatkaa tätä soitannasta häiriintymättä.

Puhumattakaan tanssipaviljongin tunnelmasta! Paviljongista, kuten Isohaavasta muutenkin, on näkymät järvelle ja paviljonkia kiertävät penkit huokuvat lavatanssien tunnelmaa. Siellä pääsi todellakin kiinni kesähäiden tunnelmasta! Itse en jaksanut tanssia joka biisissä, mutta istuin penkeillä ja imin itseeni ihanaa kesätunnelmaa.

Sellaisia häätunnelmia tälle kesälle! Oli ihanaa päästä häihin ja elää mukana tuoreen avioparin ilossa. Toivottavasti tästä postauksesta on iloa jollekulle juhlapaikkaa kuumeisesti etsivälle!

Näen omalla häärintamallani pieniä piristymisen merkkejä, sillä aivan pian koittaa hetki, jolloin häihimme on vuosi aikaa (taas, heheh)! Suunnitteilla on ainakin sesongin kukkatarjontaan tutustumista, säiden kyttäilyä ja yleistä syyshäiden suunnitteluun virittäytymistä. Tästä se lähtee (taas, heheh)!

Kaikkea hyvää sinun syksyysi!

T. K

Meillä on varasuunnitelma

Huh, vihdoinkin tilanteemme häidemme ja koronan todennäköisen (mahdollisen?) yhtäaikaisen esiintymisen varalta on tarkentunut.

Viime viikolla sain aikaiseksi ottaa yhteyttä juhlapaikkaamme ja kysyä, miten siirto voisi koronan mahdollisesti (todennäköisesti?) yhä jyllätessä onnistua. Heillä oli onneksi tähän malli heti valmiina, ja meidän tehtäväksemme jäi vain valita meille sopivin päivä heidän tarjoamistaan vaihtoehdoista. Mahdollisesta siirrosta ja toisen päivän varaamisesta ei koitunut lisäkustannuksia, mistä iso kiitos juhlapaikkamme Hotelli Lepolammen suuntaan! Uudesta varauksesta huolimatta alkuperäinen varauksemme jäi yhä voimaan.

Tilanne on siis seuraava:

Jos tilanne häidemme aikaan heinäkuun lopussa on vielä niin huono / huononee yllättäen, että rajoitukset ovat voimassa, voimme siirtää häät ilman lisäkustannuksia valitsemaamme ajankohtaan.

Jos tilanne taas on jo helpottanut eikä rajoitustoimia enää ole – noh, kaipa me sitten pidämme häämme. Mikäli kuitenkin jotain huolia on vielä ilmassa, kuten vaikka että ulkomailta tulevat vieraat eivät pääsisi mukaan, voimme siirtää häät valitsemaamme päiväämme. Tällöin päätös tulee kuitenkin tehdä 2 kuukautta ennen juhliamme eli toukokuun lopussa. Jos rajoitustoimia ei ole ja päädymme siirtoon lähempänä häitä, on todennäköistä, että joudumme tästä jotain maksamaan. Se on ymmärrettävää, sillä ravintola on esimerkiksi saattanut tilata ruokia juhlaamme varten.

Toisin sanoen mahdolliset rajoitustoimet tekisivät tilanteen meille simppeliksi: noudattaisimme niitä emmekä joutuisi pohtimaan, pitääkö juhlat vaiko eikö. Mikäli rajoituksia ei ole, on pohdinta edessä kuukauden päästä. Onneksi vasta silloin! Tällä hetkellä tilanteen kehittymisestä on olemassa niin monenlaisia skenaarioita, etten yhtään tietäisi, mikä olisi hyvä ratkaisu. Nähtäväksi tosin jää, onko vielä kuukauden päästäkään olemassa yhtään luotettavampaa tietoa. Tämän valossa ymmärrän täysin, että monet parit ovat halunneet välttää epävarmat pohdinnat ja vain suosiolla siirtäneet häitään.

Kuvaaja James Wheeler palvelusta Pexels

Mihin meidän häämme sitten siirtyisivät? Meille tarjotut vaihtoehdot osuivat toukokuulle 2021 sekä syyskuulle 2021. Koska yksi rakkaimmista ystävistäni on toukokuussa kiipeämässä Mount Everestille ja bändimme rumpali piti sitä huonompana ajankohtana, päädyimme valitsemaan suunnitelma-B päiväksemme syyskuun 11. päivän vuonna 2021.

Tämä mutkistaa mahdollista siirtopäätöstä: kyse ei ole pelkästään siitä, että siirtäisimme juhlia pari kuukautta vaan yli vuoden. Noh. Kyllä sekin on siedettävissä, kyllä tässä malttaa odottaa.

Samalla kuitenkin siirtyvät monet muut suunnitelmat, kuten mahdolliset epämääräiset haaveet perheenlisäyksestä. Asia, jolle kuitenkin on olemassa jokin tuntematon takaraja. Onko mahdollista, että ollessani vaikka 36-vuotias ja haaveillessamme suuremmasta lapsiluvusta harmittelisimme, että miksi annoimme häiden lykkäämisen vaikuttaa asiaan? Jostain ei-rationaalisesta syystä tuntuu kuitenkin paremmalta pitää ensin häät ja vasta sitten miettiä muita asioita.

Olimme viime kesänä häissä, jossa parilla oli alle puolivuotias lapsi, ja morsian sanoi hyvin selvästi, ettei missään nimessä suosittele lapsen hankkimista samaan aikaan häiden järjestämisen kanssa 😀 Toisaalta minulle on jo nyt sanottu lohduttavasti, että eihän sillä ole mitään väliä, hyvin voi juhlia vauvan kanssa! Ehkä sillä ei todella olekaan mitään väliä, mutta tällainen tunne halutusta järjestyksestä minulla ja meillä on. Paula kirjoitti aiheesta blogissaan, ja voin allekirjoittaa monia hänen pohdinnoistaan.

Joku saattaisi argumentoida tähän, että miksi häiden järjestäminen edes on tärkeää? Eikö tärkeintä ole rakkaus? Eikö onnellinen perhe-elämä todellakin mene jonkun höpsön prinsessapäivän edelle?

Ehkä se menee! Ehkä me olisimme sitä mieltä, jos meillä olisi kokemusta onnellisesta elämästä vähän nykyistä isompana perheenä. Oma ajatukseni kuitenkin on (ja uskon, että myös sulhasen, ei hän muuten olisi haaveillut isoista häistä), että häissä juhlimme tätä onnea, joka meillä on nyt. Niitä ihmisiä, joihin olemme saaneet kunnian tutustua ja joiden seurassa meillä on ollut ilo kasvaa. Sitä, että tässä omituisessa elämäksi kutsutussa ristiaallokossa olemme onnistuneet löytämään toisemme ja pysyneet yhdessä.  Näen, että hääpäivämme summaa yhteen monta muutakin asiaa: se tuo yhteen paitsi meidän perheemme myös ystävät lapsuudesta, opiskeluista, harrastuksista ja ulkomailla eletyistä jaksoista. Näin kolmenkympin nurkilla se tuntuu nuoruutemme ihanalta yhteenvedolta ja huipentumalta.

Se avaisi oven kaikkiin tuleviin seikkailuihin. Seikkailuihin, jotka eivät tuona päivänä olisi vielä läsnä muuten kuin pienenä lempeänä aavisteluna siitä, että näiden ihmisten kanssa on hyvä ottaa vastaan tulevatkin vuosikymmenet.

Ai että, tämä runollisuus yllätti minut itsenikin! Saitteko ajatuksesta kiinni? Oma tuntemukseni siis on, että häissä juhlistamme tähän asti elettyä elämää. Se, mitä tapahtuu sen jälkeen, tapahtukoon sen jälkeen. Koska tästä tuntemuksesta on vaikea päästä eroon, tulee myös päätös siirtää häät kauas tulevaisuuteen olemaan mutkikas. Mutta jos se on tehtävä, olkoon niin.

En tainnut mainita, että meillä on vaihtoehtona myös jokeri? Jokeri tarkoittaa päivää, joka mahdollisesti vapautuisi vaikka ensi syksyltä, jos joku sinne häänsä varuiksi siirtänyt pystyisikin ne pitämään jo aikaisemmin. Tämän varaan ei kuitenkaan uskalla laskea mitään.

Summa summarum, me pidämme häämme joko heinäkuun lopussa 2020, ajankohtana x tai syyskuussa 2021. Suunnittele siinä sitten 😀

Olen seurannut hääblogeja jo pitkään ja ideoinut mielessäni, miten näihin aikoihin alkaisin haaveilemaan koekampauksesta ja miten kesän edetessä alkaisin kuvailla hääviikkoa. En ikipäivänä, siis ikipäivänä olisi osannut kuvitella tätä! Noh, ei kyllä osannut moni muukaan. Ei kai tässä auta muuta kuin jatkaa elämää pitäen peukkuja pystyssä! Ainakin meillä on varasuunnitelma.

 

T. K

 

Vihkiminen juhlapaikalla -näissä paikoissa se toimii!

*Kaupallinen yhteistyö: Venuu. Tekstissä olevat juhlapaikkojen nimet ja muut Venuu-sivustolle ohjaavat linkit ovat mainoslinkkejä. Mikäli päädytte blogini myötävaikutuksella pitämään juhlanne jossakin mainituista juhlapaikoista, saan pienen komission. Linkkien klikkaaminen ei velvoita mihinkään. Antoisia lukuhetkiä!* 

Vielä reilu vuosi sitten oli hääsuunnittelumme aivan alkutekijöissään, mutta tiesimme, että meille tulee siviilivihkiminen juhlapaikalla. Tämän myötä tiesimme myös haluavamme juhlapaikaltamme viihtyisyyttä, juhlavuutta ja yksityisyyttä. Sopivaa paikkaa sai etsiä pitkään, mutta löytäminen oli kyllä palkitseva tunne!

Jos teillä on suunnitteilla vihkiminen juhlapaikalla, saattaa tämä postaus helpottaa etsintöjänne ripauksen verran. Kävin yhdessä tapahtumatilojen varauspalvelun Venuun henkilökunnan kanssa läpi juhlapaikkoja, joissa vihkiseremonian voisi toteuttaa erityisen kauniissa puitteissa. Mistä löytyvät ihanat pihamaat, joissa sanoa ”tahdon”? Mitkä juhlatilat ovat sisältä erityisen sykähdyttäviä? Entä missä vihkimisen voisi olettaa onnistuvan sekä sisällä (muualla kuin ruokapöytien lomassa) että ulkona?

Saimme kyllä melkoisen listauksen aikaiseksi! Ja hei, vaikka teitä ei vihittäisikään juhlapaikalla, sopivat nämä hurmaavat paikat kyllä häihin kuin häihin ❤ Mukava lisä monissa näissä tiloissa on se, että niihin saa tuoda omat juomat. Koetin jättää tunnetuimmat linnat ja kasinot välistä ja keskittyä vähän uudempiin tuttavuuksiin. Peukut pystyyn, että tämä listaus on jollekulle teistä hyödyksi!

 

Ihanat pihamaat

 

Villa Ivan Fallin, Helsinki

Merellinen hiljattain remontoitu juhlatila Vuosaaren lähistöllä metsän suojissa, jonka pihamaa tarjoaa kauniit puitteet vihkimiselle. Tsekkaa myös muut Villa Ivan Fallinin tilat, kuten rantasauna, täältä. Tänne voit saapua paitsi autolla myös jahdilla!

Vierasmäärä istuen: 120  Omat ruoat: ei  Omat juomat: kyllä

 

Villa Kataya, Helsinki

Helposti myös julkisilla saavutettava todella tyylikäs, ylellinen ja moderni juhlatila meren rannalla Lauttasaaressa. Vihkimisen voi järjestää isolla patiolla, ja terassitilaa riittää myös tarjoilujen kattamiseen auringon alle.

Vierasmäärä istuen: 65  Omat ruoat: ei  Omat juomat: kyllä

 

Yli-Takkulan tila, Espoo

Haussa maalaisromattinen juhlapaikka? Miten olisi vihkiminen kuvan liuskalla? Yli-Takkulan tila on aivan Nuuksion tuntumassa. Halutessan ruoat tilata juhlapaikan omasta keittiöstä, jolloin osa raaka-aineista tulee naapurin luomuviljelyä harjoittavalta tilalta. Navetan ylisillä on lasiseinä, joka tuo tilaan kauniisti valoa.

Vierasmäärä istuen: 100  Omat ruoat: kyllä  Omat juomat: kyllä

 

Villa Åkerblom, Espoo

Merellinen juhlapaikka, jonka nurmikentillä olisi hienoa solmia avioliitto! Pihaan järjestyy tarvittaessa myös juhlateltta.

Vierasmäärä istuen: 100  Omat ruoat: ei  Omat juomat: kyllä

 

Wohls Gård, Kirkkonummi

Voisiko lähes kolmesataa vuotta vanhojen tammien lomassa solmitulle avioliitolle povata erityisen pitkää ikää? ❤ Katsokaa tuota veden äärelle päättyvää hiekkapolkua! Ah. Myös juhlateltan vuokraaminen on mahdollista.

Voisiko tätä Kivimakasiinia hyödyntää vihkimisessä?

Vierasmäärä istuen: 75  Omat ruoat: ei  Omat juomat: kyllä

 

Villa Koskenäyräs, Kotka

Kaunista, avointa tilaa omassa rauhassa aivan kosken tuntumassa noin 10 kilometrin päässä Kotkan keskustasta. Tilassa on mahdollisuus saunoa, käyttää kylpytynnyreitä ja majoittua. Aika jepa!

Vierasmäärä istuen: 90  Omat ruoat: kyllä  Omat juomat: kyllä

 

Vaihmalan Hovi, Lempäälä

Tässä juhlapaikassa tuntuu olevan kaikkea ja enemmänkin! Iso juhlasali, näyttävä sisäänkäynti, kaunis terassi ja puutarha. Kuvista päätellen täällä voi myös majoittua.

Huikean kaunis lisä tähän juhlapaikkaan on Puutarhapaviljonki. Jos jossain puitteet vihkimiselle ovat kohdillaan niin täällä! Lasiseinät mahdollistavat luonnon kauneudesta nauttimisen myös hieman epävakaammalla säällä. Vai sopisiko paviljonki teidän häissänne tanssien pitämiseen vaiko peräti koko juhlan puitteiksi?

Tämä. Huikaiseva. Ihanuus.

Vierasmäärä istuen: 90  Omat ruoat: ei  Omat juomat: ei

 

Airiston Lumous, Parainen

Täällä on mahdollisuus sanoa ”Tahdon!” niin hiekkarannalla kuin patiollakin! Lisäksi täällä voi sanoa, kylpeä poreissa ja majoittua. Ylellinen mutta rento meininki!

Vierasmäärä istuen: 50  Omat ruoat: kyllä  Omat juomat: kyllä

 

Mukkulan kartano, Lahti

Sanonpahan vaan, että noilla portailla kuninkaallistenkin kelpaisi mennä naimisiin! Aivan Vesijärven rannan tuntumassa sijaitsevassa tyylikkäässä kartanossa voi myös majoittua. Todella ylellistä meininkiä!

Vierasmäärä istuen: 100  Omat ruoat: ei  Omat juomat: ei

 

 

Satumaiset sisätilat

 

Pyynikin panimo, Tampere

Sopisiko tuo portaikko tai tilan parvi (?) vihkimiseen? Kyllä sopii, jos minulta kysytään! 🙂 Uniikki, rouhea ja tyylikäs museoviraston suojelema juhlapaikka.

Vierasmäärä istuen: 60  Omat ruoat: ei  Omat juomat: kyllä

 

Näsilinna, Tampere

NUO PORTAAT! ❤

Sanoin, että jätän tunnetuimmat linnat tästä listauksesta pois, mutta tämän kohdalla oli kyllä pakko tehdä poikkeus. Olen rakastunut.

Näsilinnasta löytyy saleja monen kokoluokan juhlintaan. Yhteensä vieraita mahtuu istuen mukaan 180.

Vierasmäärä istuen: erilaisia tiloja  Omat ruoat: ei  Omat juomat: ei

 

Fiskarsin Ruukki / Lukaali, Fiskars

Kauniin Fiskarsin Ruukin Lukaalissa on mahdollista juhlia isolla joukolla ja solmia avioliitto vaikkapa kuvan lavalla! Näin seremoniaa ei tarvitse sovittaa ruokapöytien lomaan.

Vierasmäärä istuen: 120  Omat ruoat: kyllä  Omat juomat: kyllä

 

 

Molempi parempi

 

Vanha Navetta, Porvoo

Vanha Navetta oli itse asiassa yksi erittäin vahva kandidaatti meidän häidemme pitopaikaksi! Olen saanut jostain (en muista mistä) mielikuvan todella herkullisesta ruoasta. Vihkimiseen löytyy sisältä runsaasti tilaa, mutta homma hoituu varmasti myös puiden ympäröimällä pihamaalla. Hieno sekoitus vanhaa ja modernia, tänne haluaisin joskus kutsuvieraaksi!

Vierasmäärä istuen: 120  Omat ruoat: ei  Omat juomat: kyllä

 

Airisiniemen kartano, Turku

Lukuisia kauniita huoneita, joissa järjestää vihkiminen! Ja hurmaava pihamaa luonnollisesti myös, jonne voisi halutessaan asetella tuolit tai teltan. Kartano on 25 minuutin matkan päässä Turun keskustasta, ja paikalle voi saapua myös veneellä.

Ja oi mitä kuvausmahdollisuuksia tämä Mutteri tarjoakaan!

Vierasmäärä istuen: 110  Omat ruoat: kyllä  Omat juomat: kyllä

 

Furuvikin kartano, Parainen

Kun näkee alla olevan kuvan, ei varmaan muita perusteluja vihkimisen näkökulmasta kaipaakaan? 🙂 Puutarhassa on myös tunnelmallinen köynnöskäytävä ja lukuisia muita ihanuuksia, kuten ruusutarha ja näkymä merelle. Ja tokihan vihkimisen voi järjestää johonkin kartanon kauniista saleista.

Jos Furuvik kiinnostaa, kannatta lueskella Annan Bride & Co. -blogia!

Vierasmäärä istuen: 110  Omat ruoat: ei  Omat juomat: kyllä

 

Katajistonranta, Hämeenlinna

Olisiko tämän kartanon pylväin koristellut terassit teille mieleinen vihkipaikka? Vaiko kenties saunalle johtava veden ympäröimä tie? Toisaalta avioon voisi astella myös Tapahtumaladon lavalla… Tämän kaiken lisäksi alueella on myös mahdollisuus majoittua mökkeihin.

Vierasmäärä istuen: 80  Omat ruoat: kyllä  Omat juomat: kyllä

 

Jeppas, Kirkkonummi

Tämä juhlapaikka herätti kiinnostukseni salin korkeuserojen vuoksi: vihkiminen voisi luonnistua vieraiden katsellessa alhaalta portaiden päässä pidettävää seremoniaa. Myös pihamaata tai Wanhaa Vinttiä voi hyödyntää, jos haluaa pitää seremonian erillään itse juhlatilasta.

Vierasmäärä istuen: erilaisia tiloja  Omat ruoat: kyllä  Omat juomat: kyllä

 

Backbyn Kartano, Espoo

Tässä ihanassa puutarhassa kelpaisi mennä naimisiin! Tai miksei myös kartanon tyylikkäissä saleissa! Kaikista huoneista pitäisi olla näkyvyys hääparin pöytään. Plussaa majoituspalveluista, joihin kuuluvat sauna- ja allasosasto.

Ah niin kaunis Vilpola!

Vierasmäärä istuen: 120  Omat ruoat: ei  Omat juomat: ei

 

***

Millaisia toiveita teillä on juhlapaikalla järjestettävän vihkimisen suhteen? Mitä toivotte ympäristöltä?

Toivottavasti tämä postaus auttoi hahmottamaan erilaisia mahdollisuuksia! 🙂

T. K

 

Tutustumispäivä juhlapaikassamme

Viime viikonloppuna saimme tilaisuuden käydä maistelemassa juhlapaikkamme Hotelli Lepolammen ruokia ja muutenkin tutustua hotelliin tarkemmin. Ajoituksena tämä oli oikein hyvä, sillä se herätteli pohtimaan häitä ja juhlapäivän luonnetta uusista näkökulmista.

Marraskuu on jotenkin mystisesti hujahtanut melkein ohi ilman että häiden suhteen olisi ehtinyt tehdä paljoakaan. To-do-listallamme oli suuria odotuksia syksyn suhteen. Kaipa ajattelin, että mitäpä muuta sitä pimenevinä iltoina tekisi kuin näpertelisi jotain häihin liittyvää. Väärin ajateltu! 😀 Työt, kaikenlaiset sosiaaliset kinkerit ja ehkä jopa vähän urheilukin ovat täyttäneet iltojamme yllättävän paljon. Siksi visiitti Lepolammelle oli tervetullut muistutus siitä, että asioita pitää tosiaan alkaa pikkuhiljaa visioinnin lisäksi myös toteuttamaan.

Jostain syystä olin saanut päähäni, että tilaisuudessa maisteltaisiin menuehdotusten ruokia. Tämä piti paikkansa, mutta emme huomanneet varautua siihen, että myös juomavaihtoehtoja olisi tilaisuus maistella 😀 Vaikka olimme autolla liikenteessä, onnistuimme löytämään Lepolammen listoilta meitä molempia miellyttävät kuohuvan ja valkkarin. Punaviineistä suosikkia ei löytynyt, mutta saimme pari vinkkiä viineistä, joita etsiä kotiin maisteltavaksi Alkosta.

Sulhanen vastasi punaviinien testauksesta, mutta näistä ei vielä löytynyt suosikkia.

Ruokia maisteltuamme voin todeta, että valitsimme listalta mitä tahansa, tulisi se olemaan hyvää. Maistoin esimerkiksi muikkuja ja lohipateeta (joita en normaalisti ravintolassa valitsisi), ja jopa nämä osittain omaan inhokkiosastooni lukeutuvat ruoat olivat oikein maukkaita. Tykästyin erityisesti punajuuri-vuohenjuusto salaattiin. Seuraava haaste tulee olemaan menun rakentaminen: haluaisin löytää kokonaisuuden, joka olisi paitsi hyvää myös erittäin herkullinen, tasapainoinen ja juhlava kokemus.

Myös jälkiruokapuoleen pääsi tutustumaan, mikä ilahdutti kaltaistani kakkujen ystävää. Mansikkakakku oli todella hyvää mansikkakakkua! Mangojuustokakku ja suklaakakku olivat hyviä, mutta jotenkin odotan kakulta jotain enemmän. Tätä onneksi tarjoili vadelmavalkosuklaakakku! Miellyttävä sekoitus raikkautta ja makeutta. Sekä minä että sulhanen pidimme siitä, mutta saattaa silti olla, että etsimme jonkun näyttäviä kokonaisuuksia rakentavan leipurin vastaamaan kakkutarjoiluistamme.

Maistelin pääruokia niin pieteetillä, että ehdin jälkiruokien pariin vasta viimeisten joukossa.

Ennen ruokiin tutustumista saimme kuulla paljon lisää hotellista, ja minulle oli uutta tietoa, että Lepolampi lämpiää maalämmöllä. Tämän lisäksi hotellissa on satsattu aurinkopaneeleihin ja muutenkin energiatehokkuuteen. Jes! Lisäksi ilahduin, kun kuulin, että heidän varastoissaan on vihkikaari.

Mukava huomata, että pöytiin mahtuu hyvin visioimani kukat!

Tutustumistilaisuuteen kuului myös eri tiloissa kiertelyä. Kävimme tutustumassa tavan huoneisiin, sviitteihin ja saunatiloihin. Hotellihuoneet eivät ole mitenkään suunnattoman ylellisiä, mutta oikein kelpoja paikkoja lepäilyyn. Toisesta sviiteistä avautuu isot ikkunat lammen suuntaan, ja luulen, että tulemme valitsemaan tämän huoneen.

Näkymä toisesta sviitistä.

Saunaa jäimme miettimään pitkäksikin aikaa: jatkot saunalla ja paljulla vai ei? Tavallaan se voisi olla kiva tapa jatkaa hengailua, mutta toisaalta on myös riski, että lokaatiota vaihdettaessa osa vieraista lähtisi. Hengaillahan voisi myös ihan juhlasalissa, ja saunasta ja paljusta tulisi kuitenkin aikamoinen kuluerä. Mietin myös, millaista tunnelmaa haluamme loppuillalle? Beer pong -bileet saunalla vai leppoisaa jutustelua rauhoittuvassa juhlatilassa? Onko palju turha, jos päivä on ollut kuuma ja ihmiset viihtyvät mieluummin lammessa? Mistä mihinkään näistä kysymyksistä voi tietää vastauksen?

Saunan tilat olivat mukavan vaaleat!

Summa summarum, päivä oli oikein hyvä muistutus siitä, että päätösten tekeminen lähestyy! Vaikka päässäni kaikki tuntuu selvältä, pitänee asioita alkaa miettiä paljon tämänhetkistä systemaattisemmin. Mitä, missä, mihin aikaan? Millaisiin tarjoiluihin budjettimme taipuu? Miten tuoda kaikki hyödylliset infot eli pöytäkartta, aikataulu ja menu esiin? Millainen vieraskirja? Kuka vastaa mistäkin? Millainen lopullinen vieraslistamme on? Miten toimimme alkoholin tarjoilun suhteen? Kysymysmerkkejä riittää!

Hmm! Mikä olisi paras paikka vihkiseremonialle?

Mites muut heinäkuun hääparit, joko te olette päässeet siirtymään visioista toteutukseen? 🙂

 

T. K

P.S. Kutsujen tekeminen edistyy! Jee!

Juhlapaikkamme kesäasussa

Heissan!

Aika jännittävää, että vuoden päästä tähän aikaan olemmekin jo naimisissa! Hih. Olen viime päivinä tarkkaillut, mihin aikaan alkaa hämärtää (noin klo 22.30) sekä ennen kaikkea käynyt katsastamassa, miltä juhlapaikkamme Hotelli Lepolampi näyttää näin heinäkuussa. Kävimme myös sulhasen kanssa katsastamassa Lepolammen lähellä olevat Nuuksion patikointireitit, mutta harmillisesti niiden alussa tai lopussa (eli toisin sanoen helposti juhlatamineissa saavutettavissa) ei ollut kovin jylhiä maisemia, joita olisi voinut hyödyntää potrettikuvissa. Se ei onneksi haittaa ollenkaan, sillä hotellin pihamaa on todella viihtyisä! Katso vaikka itse 🙂

Olen todella iloinen tuosta lasten leikkipaikasta! Myös punainen torppa oli hauska yllätys: sen edessä voi ottaa vakavailmeiset kuvat vanhan ajan tyyliin.

Juhlapaikallamme on kyllä mahdollisuuksia vaikka mihin! Ison saunamökin vuokraamisen myötä saisi myös paljun käyttöön. Se voisi olla aika mahtava tapa viettää häitä edeltävää iltaa! Tai miksei sitä voisi yhdistää juhlapäiväänkin. Varsinkin niiden vieraiden, jotka jäävät yöpymään hotellille, voisi olla mukava käydä päivän päätteeksi vilvoittautumassa lammessa ja puhdistumassa saunan lauteilla. Ehkä halukkuutta tähän pitää tiedustella kutsun yhteydessä: ilmainen sauna nimittäin ei ole 😀 Pihapiirissä on myös kota, jonne voisi olla hauska linnoittautua paistamaan vaahtokarkkeja… Pitää pohtia!

Tässä vielä juhlapaikasta mahdollisesti kiinnostuneille kuva sisäänkäynnistä. Takapihalta aukeaa iso nurmikenttä sekä maisemat lammelle, joten kirjaa ei kannata tuomita kannen perusteella. Myös sisätilat ovat huomattavasti valoisammat kuin mitä sisäänkäynnin perusteella voisi olettaa. Ylemmässä kuvassa kuvaajan selän takana on iso parkkipaikka sekä bussipysäkki.

Sisätilat ovat todella siistit eikä siellä ole mitään epäkohtia, joita tarvitsisi peitellä koristein. Itse asiassa tulimme äidin kanssa siihen tulokseen, ettei sinne kannatta tuoda koristeita ollenkaan: tila on niin suuri, että yksittäiset koristeet näyttäisivät ehkä vähän hassuilta -tai sitten koristeita pitäisi olla todella paljon. Joten tyylikkään kattauksen ja kukkien voimalla mennään! Jotain valoja saatamme paikalle kuitenkin loihtia.

Pohdittavaksi jää, mihin sijoitella hääparin pöytä ja bändi. Pöydät saatamme asetella jonoihin. Jos näin ei tehdä, pitää vieraista muodostaa neljän tai kuuden hengen ryhmiä. Hmm!

Kaikki muuttui kovasti konkreettisemmaksi! Kohtahan me ollaan jo naimisissa ❤

Ihanaa kesäpäivää sinne ruudun toiselle puolelle! 🙂

 

T. K

 

 

Ihanassa juhlapaikassa Kirkkonummella!

Ai että, mikä viikonloppu! KIITOS ihana hääpari, jonka juhlissa saimme bändini kanssa soittaa!

Mutta siitä kokemuksesta lisää myöhemmin: tänä iltana ajattelin pikaisesti kertoa teille upeasta juhlapaikasta Kirkkonummella eli Oitbackan kartanosta. En kerta kaikkiaan ymmärrä, miten tämä ei tullut omissa etsinnöissäni vastaan! Ehkä oma vierasmäärämme ei täysin mahtuisi sinne? Tila olisi vastannut lukuisiin toiveistamme, kuten yksityiseen luonnonläheiseen ympäristön, yhtenäiseen isoon juhlatilaan ja omiin juomiin. Tunnelmaltaan se oli niin upea, että vähän sittenkin harkitsen juhlapaikan vaihtoa…

Kyseessä on käsittääkseni kartanoalueen hevostalli. Alueella on useita rakennuksia, ja siellä voi olla myös yötä. Hevostallilla bändin soiton pitää loppua asutuksen vuoksi klo 23.30, mutta sieltä juhlakansa voi siirtyä 200 metrin päähän talvipuutarhaan. Helsingistä paikalle ajaa hujauksessa, ja pihaan mahtuu hyvin parkkiin.

Sisustus on upea sekoitus vanhaa ja modernia. Tässä morsiamen luvalla pieni kurkistus heidän koristeisiinsa ja juhlatilan tunnelmaan.

Tämä kuva on otettu koristelun ollessa vielä kesken. Mutta katsokaa noita tuoleja, täällä ei tuolihuppuja tarvitse!

Mitäs tykkäätte? Ainut miinus, jonka keksin, on tilan kaikuisuus. Mutta ah mikä tunnelma, tuolla ei juuri edes koristeita tarvitse! Minun sydämeni tämä paikka vei täysin!

Nyt Leijonia kannustamaan!

 

T. K