Jopas nyt jotakin, näin lähelle häitä emme viime kerralla päässeetkään! Häihimme on tällä hetkellä aikaa alle kuukausi. Käytännössä tällä hetkellä on käynnissä vaihe, jossa koettaa tiedostaa ja muistuttaa itseään siitä, että viikot tulevat hujahtamaan ja nyt voi jo ihan tosissaan tarttua toimeen.
Olin elokuun alussa pienessä murheen alhossa. Tartunnat nousussa, rajoituksia lisää… Huh. En oikeasti voi suositella kenellekään hääsuunnittelua näinä aikoina. Olen kuullut lukuisia kertoja lauseen ”Kyllähän se teidän häihin mennessä on jo takana päin!”. Ei ollut viime kesänä, kun häämme piti pitää, eikä ole vielä nytkään. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että en uskoisi, jos joku sanoisi koronan olevan poissa ensi keväänä. Ei sitä vain voi vielä tietää, ja oma kokemukseni on, että järjestelyjen tekeminen epävarmuuden vallitessa ei ole kivaa. En suosittele ikävä kyllä.
Epävarmuus muuttui pikkuhiljaa varmuudeksi, kun sulhanen linjasi, että kyllä ne häät nyt pidetään. Ei enää siirtelyjä (mihinköhän ajankohtaan kannattaisi siirtää?) tai varasuunnitelmia. Häät joko nyt tai -noh, ei ehkä koskaan. Päätimme juhlia sillä porukalla, joka kokee turvalliseksi tulla paikalle, oli joukko sitten pieni tai iso. Aika moni minun sukulaisistani on päättänyt jättää juhlat välistä, mikä on minulle täysin ok. Ehkä jopa jonkin asteinen helpotus: vähemmän mahdollisia tartuttajia tai altistuvia.
Oma fiilikseni kääntyi merkittävästi paremmaksi, kun minä ja sulho saimme aikaistettua toisia rokotuksiamme. Meillä molemmilla on jo nyt niin hyvin kehittynyt suoja kuin suinkin on mahdollista saada. Sama pätee onneksi koko perheeseeni! Myös enemmistö kavereistani kertoi jakaessamme häänettisivulinkkiä uudelleen saaneensa tai saavansa toisen rokotteen hyvissä ajoin ennen häitämme. (Jos muuten mietit, kannattaako rokotusta aikaistaa, suosittelen lukemaan tämän jutun. Kannattaa kuikuilla vapaita aikoja, itse olen saanut molemmat rokotteet järjestettyä heti seuraavaksi arkipäiväksi!)
Toinen fiilistä nostattanut seikka on vieraiden innostuneisuus. Heh, onneksi myös myönteiset asiat tarttuvat! Moni selkeästi odottaa juhlia, ja se on saanut minutkin ainakin hetkellisesti hautaamaan murheet. On hauska sanoa kavereille, että nähdään sitten siellä häissä 🙂
Tällä hetkellä eniten mielen päällä on päivän kulun ja häätiimiläisten vastuiden kirkastaminen. Puhuimme aiheesta juuri tänään sulhasen kanssa. Koetan huomenna muistaa sopia juhlapaikan kanssa suunnittelupalaverin. Toinen työn alla oleva asia on avioehdon viimeistely, minkä lisäksi minun pitäisi varata ajat koekampaukseen ja -meikkiin. Olen hoitanut tällaisia kontaktointeja tyypillisesti viime aikoina yhden päivässä, mikä on aika maltillinen määrä hommia, mutta riittävästi pitääkseen junan käynnissä.
Esiinnyimme bändini The Aftershavesin kanssa viime viikonloppuna häissä, mikä oli aivan ihanaa! Oli ihana nähdä juhlakansaa ja miten paljon musiikki tuntui merkitsevän hääparille. Toivonpa todella, että tanssi- ja karaokekielto ehditään vielä kumota… Vaikea kuvitella häitämme ilman tanssia. Mutta jos niin käy, elämme sen kanssa. Musiikki tunnetaan onneksi ennen kaikkea sydämessä, kuten häätunnelmakin ❤
Muistan törmänneeni hääblogeihin, joissa ennen häitä tapahtui hyvinkin isoja suunnitelmien muutoksia ja ajatelleeni, että ”huh, meille ei ainakaan käy noin!”.
Ei pidä koskaan sanoa ei koskaan, sillä vain hieman yli kuukausi ennen häitämme päätimme sulhasen kanssa siirtää häämme toiseen juhlapaikkaan. Kaikkea kuorruttaa mukavasti monenlainen koronaepävarmuus, mutta siitä lisää joskus toiste!
Meille juhlapaikan valinta oli keskeinen osa hääsuunnittelua. Halusimme tilan, joka tuntuisi sopivan meidän juhlillemme ilman kompromisseja – yksi paikka tuli karsituksi ruskeiden lattioiden takia, jotka eivät tuntuneet sulhasen mielestä omilta 😀 (Oi niitä aikoja, miten pieniä murheita!) Meillä ei ollut mitään spesifiä merkkipäivää, jolle halusimme häämme, vaan sopivan juhlapaikan vapaat päivät sanelivat senkin.
Päädyimme Hotelli Lepolampeen, jonka sali oli mukavan rouhea mutta kuitenkin juhlava. Iso pihamaa, jossa järjestää siviilivihkiminen ja samalla tontilla hotelli, jossa kaatua tyytyväisenä nukkumaan juhlien päätteeksi ja jatkaa juhlatunnelmissa seuraavana päivänä aamiaisella. Pystyn hyvin kuvittelemaan, että meillä olisi ollut Lepolammella mahtavat häät! Juhlien siirto heinäkuulta 2020 heille vielä vapaana olleelle syyskuun 2021 alulle kävi vaivattomasti. Tiedotimme uuden päivämäärän vieraillemme.
Sitten koitti kesäkuu 2021 ja otin juhlapaikkaamme yhteyttä käynnistääksemme uudestaan häidemme suunnittelun. Kysyin myös voimassa olevien rajoitusten vaikutuksista. Sain kuulla, että silloisilla ravintolarajoituksilla käytettävissä olisi 75 % asiakaspaikoista ja juhlissa saisi käytännössä olla mukana 92 ihmistä. SOS, sillä kutsutut ja me tekisimme yhteensä 120 henkilöä. Kyselimme vielä, että mahtaisiko saunatilojen käyttöönotto tai juhlien porrastus tuoda asiaan ratkaisua. Valitettavasti tilanteesta ei päästy yli eikä ympäri. Se kyllä kaihersi: olin jo moneen otteeseen nähnyt häämme mielessäni Lepolammella ja koin pientä haikeutta mielikuvista luopumisesta. Juhlapaikka olisi varmasti ollut mitä mainioin.
Juuri ennen kesälomani alkua aloin pohtia, että jos käytössä saa olla 75 % asiakaspaikoista, mitä jos asiakaspaikkoja olisi enemmän? Jos tilan kapasiteeetti olisi vaikkapa 200 henkilöä, 75 % siitä tekisi 150 henkilöä. 50 % olisi 100 henkilöä. Voisiko näitä kapasiteetiltaan suuria tiloja olla vielä vapaana? Aavistelin, että kyllä voisi: harvat kuitenkaan pitävät suuren suuria häitä, eikä yritysjuhlia olisi vielä syyskuussa tiedossa. Omien juomien paikat voisivat olla varattuja, mutta ravintoloita luulisi pk-seudulta löytyvän yllin kyllin.
Lähdimme kesälomareissuun ja unohdimme häät pieneksi toviksi. Heinäkuun puolivälin jälkeen vietin pari päivää mökillä Venuu.fi laulaen. Ilokseni löysin useitakin kiinnostavia paikkoja! En ollut törmännyt niihin aiemmilla etsinnöilläni, sillä etsin 120 henkilölle sopivaa tilaa. Nyt haussa oli yli 200 henkilöä vetävät tilat eli käytännössä eri valikoima. Kannustan kaikkia tutkailemaan isojakin tiloja, valikoima yllätti todella myönteisesti!
Lähetin tarjouspyynnöt Hima & Salille, Paasitornille, äitini oivallukselle Hotelli Korpilammelle ja Hilton Kalastajatorpalle. Kaikki vastasivat hyvin nopeasti ja vain Hima & Sali oli päivänämme varattuna. Kaikkien juhlapaikkojen ripeä palvelu lämmitti ja rauhoitti mieltä. Ehkä löytyisi paikka, jonne voisimme huoletta kutsua kaikki vieraamme! Tiedostimme tässä kohtaa, että rahaa saattaisi mennä hieman alkuperäistä suunnitelmaamme enemmän, mutta ei merkittävästi enemmän. Mahdollisuus kutsua kaikki painoi vaakakupissa enemmän.
Jatkoimme keskusteluja Kalastajatorpan myyntiedustajan kanssa, ja täytyy kyllä lähettää sinne suuntaan varta vasten kehuja asiakaspalveluhengestä ja selkeistä vastauksista lukuisiin kysymyksiimme. Heti yhteydenottoa seuranneella viikolla eli heinäkuun viimeisellä viikolla pääsimme tutustumaan Pyöreään Saliin.
Kuten odottaa saattaa, sali oli todella vaikuttavan näköinen. Mikäli sää ei suosisi, olisi siviilivihkimiselle salissa todella hyvät puitteet. Bändiläisenä pidin kovasti myös isosta lavasta. Tapahtumakoordinaattorin kanssa käytyjen keskustelujen myötä selvisi myös monenlaisia ilahduttavia pikkuseikkoja, kuten mahdollisuus saada käyttöön tyylikkäät kynttilätelineet. Positiivinen yllätys oli myös mahdollisuus tuoda ravintolan tiloihin herkkubuffa!
Olin ilahtunut myös pihamaasta: vihkimiselle löytyi lukuisia kauniita paikkoja, joista yksi laiturilla meren rannassa.
Muutamia miinuksia toki on: bändin roudaamiselle on todennäköisesti niukasti aikaa, samassa rakennuksessa voi olla muita juhlia ja lisätuinnella on oma hintalappunsa. Ne tuntuvat pieniltä asioilta, jos pohditaan toista vaihtoehtoa eli vieraiden karsimista. Vaikka korona varmasti tulee hillitsemään joidenkin menohaluja, voimme kuitenkin tarjota kaikille halukkaille mahdollisuuden tulla mukaan juhlimaan.
Tutustumiskäynnistä meni tovi siihen, että vahvistimme varauksemme. Syy tähän oli muuttuva koronatilanne. Vielä heinäkuussa se ei mietityttänyt läheskään näin paljon, mutta kyllä elokuun kehitys on ollut huolestuttavaa. Selvitimme kaikki mahdolliset perumisskenaariot ja niistä koituvat kulut. Viilasimme tarjousta moneen otteeseen (mm. otimme laskelmissa huomioon holittomat vieraat), jotta perumishetkellä aiheutuvat kulut eli x prosenttiosuus tilauksesta olisi mahdollisimman pieni. Saimme myös mahdollisuuden perua tilaisuuden kuluitta 12.8. mennessä. Kalastajatorpan suuntaan jälleen suuret kiitokset tarjouksen viilailusta, myös se rauhoitti mieltä.
Ilokseni minä ja moni lähipiiristäni on saanut toista rokotusannosta aikaistettuna, mikä delta-variantin jyllätessä lisää turvallisuuden tunnetta. Nyt vain toivotaan, että rokotukset etenevät ja epidemia ehtii taittua. Varmaa se ei missään nimessä ole… Mutta sulhasen sanoin, nyt edetään ja sopeutetaan tarvittaessa!
Huh hellettä! Huh kaikkea! Kesäkuu hujahti jonnekin työkiireiden keskellä ja kesäviikonlopuista nauttiessa. Jossain kohtaa heinäkuun alussa mieleeni iski oivallus siitä, että mehän olemme lähdössä pariksi viikoksi reissuun ja sen jälkeen aikaa häihin liittyviin järjestelyihin olisi oikeastaan enää elokuu.
Vain yksi kuukaukausi! Mitä ihmettä, mihin kaikki odotus on hävinnyt? Kaikki, mitä aiemmin on ollut järkevää lykätä (koska tiedätte kyllä, mikä), on edessä nyt. Niinpä aloinkin käydä to-do-listoja läpi ja tajusin niiden olevan olosuhteisiin nähden turhan hähmäisiä. Kohta ”suunnittele vihkiseremonia” ei kerta kaikkiaan pidä sisällään kaikkia siihen liittyviä elementtejä: halutaanko jotain tekstinpätkiä, musiikkia, ketkä ovat todistajat jne.
Kaiken hämmennyksen keskellä olen onnistunut tsemppaamaan muutaman asian suhteen ja saanut suorastaan tarmonpuuskia: mekon sovitus ja nouto sovittu, esteiden tutkinta laitettu tilaukseen, pankille soittopyyntö avioehdosta jätetty, viestittelyt juhlapaikan kanssa aloitettu, tarjouspyyntö kakusta laitettu. Hyvä minä!
Koska kuvio alkoi tuntua vähän turhan monimutkaiselta (Tehdään istumajärjestys! Ai niin ensin pitää tietää pöytämuodot! Ai niin sitä ennen tarvitaan ilmoittautumiset! Koska muuten pitää ilmoittauta, joko juhlapaikka vastasi?) päätin turvautua töissä paljon hyödyntämääni projektihallinnan työkaluun Kanban-tauluun, josta on olemassa ilmainen kätevä sovellus esimerkiksi Trellon kautta ja jota voi hyvin muokata omien tarpeidensa mukaiseksi. Kanbanin mielestäni parhaisiin ominaisuuksiin kuuluu se, että tehtävälaput voi siirtää sarakkeeseen, joka odottaa reagointia muita. Toisin sanoen yhdellä silmäyksellä näkee asiat, jotka ovat sillä hetkellä muiden käsissä ja joihin ei voi itse vaikuttaa. Minusta se on jollain tavalla rauhoittavaa.
Screenshot Trellostani
Trello mahdollistaa mukavasti sen, että tietyn tehtävän yhteyteen voi tehdä omia pieniä to-do-listojaan. Minulla lukee esim. yhteys kampaaja -lapussa kaikki asiat, jotka pitää muistaa siinä yhteydessä kysyä ja sopia.
Jumppasin tänään to-do-listamme tällaiseen muotoon, ja se toi kyllä kummasti mielenrauhaa!
Mielenrauhaa tarvitaan, sillä saimme tietää, että nykyisillä rajoituksilla juhlapaikassamme saa olla vähemmän ihmisiä kuin mitä kutsulistallamme on. Nyt sitten jännitetään, voisiko juhlan porrastus tuoda kaivatun varasuunnitelman. Silkka pienentäminen ei tunnu hyvältä vaihtoehdolta. Jos porrastus tulee realistiseksi vaihtoehdoksi, tuo se toki mukanaan myös aivan uudet suunnitelmat ruokien ja ohjelmien suhteen. Huh.
Minulla on ollut kohtuullisen hyvä fiilis koronatilanteesta, sillä kesä tuo mukanaan paljon rokotteita ja toiveikkuutta. Ehdimme sulhon kanssa saada molemmat kaksi rokotusannosta ennen häitä. Eilen kuitenkin kaivoin kaikki seurannat esiin ja huolestuneisuus nousi taas pintaan. Mutta ei auta muu kuin toivoa parasta!
Juna etenee nyt tavalla tai toisella, pienesti tai isosti!
Ihanaa kesää kaikille ❤ Ja kiitos, että yhä jaksatte käydä täällä, vaikka postaustahti onkin ollut verkkainen!
Se paljastui jään ja lumen alta. Se tuli auringon ja valoisampien iltojen mukana. Se tuli pääsiäisen väreissä. Se tuli Häät-blogiyhteisön kanssabloggaajien kanssa käytyjen puheluiden myötä. Se murtautui esiin jostain pilvisen taivaan keskeltä kirkkaasti hehkuen. Innostus. Toivo. Halu kirjoittaa!
Toivo.
Se tuli ennen kaikkea Ylen mainion koronalukuja seuraavan sivuston kautta. Ennuste laumasuojan saavuttamishetkestä on sahannut siellä sun täällä, mutta viimepäivinä sitkeästi elokuun – jopa heinäkuun – puolella. Optimistisesti uskon, että rokotevalmistajat saavat tuotantonsa alkukuprut selätettyä, uusia rokotteita hyväksytään markkinoille ja kesä tekee saman ihmetempun kuin viime vuonna ja tartunnat alkavat painua alaspäin. Okei myönnetään, virusmuunnokset aiheuttavat jos jonkinmoista huolta, mutta jokin on saanut minut viime päivinä silti hylkäämään kevättalvella vallinneen skeptisyyteni. Huomaan aivojeni alkaneen askartelemaan hääsuunnitelmien parissa kuin varkain! Hauskaa!
Screenshot otettu Ylen sivuilta la 3.4.
Se tuli, kun kävin ostamassa pääsiäisen kunniaksi kukkia läheisestä kukkakaupasta. Reissun päätteeksi päätin tutkailla heidän Instaragmiaan, ja huomasin, että he tekevät oikein kauniita hääkimppuja. Se sai minut muistamaan, että kimppua ja muita sidottavia kukkia ei ole vielä tilattu. Eikä kakkua eikä edes vihkijää.
Vihkijän varaamista yritin kyllä jossain vaiheessa, mutta DVV sivuilla homma oli tehty kummallisen vaikeaksi. Kävin työkoneella katsomassa erästä heidän lähettämäänsä viestiä, mutta päätin vastata siihen myöhemmin. Virhe – en enää päässyt viestiin uudestaan käsiksi.
Häiden järjestely on tosiaan ollut taka-alalla melko pitkään. Ei ole houkuttanut tehdä varauksia vain peruakseni ne myöhemmin uudestaan. Kukkien ja kakkujen saaminen jostain muualta kuin ensisijaiselta vaihtoehdolta ei olisi maailmanloppu. Mutta nyt niidenkin varaaminen alkaa tuntua mielekkäältä! Ja vihkijähän on suorastaan välttämättömyys. Vieraitakin pitänee jossain kohtaa muistuttaa uudesta syyskuun juhlapäivästämme.
Innostus ja halu tarttua toimeen väreilevät jossain takaraivossani. Ehkä tämä tästä!
Tsemppiä ja toivorikasta kevättä juuri sinulle!
T. K
P.S. Kiitos kaikille, jotka ovat sitkeesti käyneet täällä lukemassa, vaikka päivitystahti onkin hiipunut! ❤ Se merkitsee minulle paljon.
Hyvää alkanutta vuotta kaikille! Ja hei, meidän häävuosi on täällä – taas! Toivottavasti!
Ajat, jolloin selailin Pinterestiä ideoiden toivossa ja googlailin kiivaasti erilaisia palveluntarjoajia etsien tuntuvat yhä kaukaisilta. Suojellakseni itseäni mahdolliselta häiden perumisen aiheuttamalta harmitukselta en ole antanut hääsuunnittelulle arjessani tilaa. Eipä sille toisaalta ole juurikaan tarvetta jos huomioidaan, että melkein kaikki oli jo lyöty lukkoon viime talvena alkuperäistä heinäkuun 2020 hääpäiväämme silmällä pitäen.
Se, että EU on hyväksynyt jo peräti kaksi rokotetta luo kuitenkin toivoa siitä, että häitämme päästäisiin juhlimaan syyskuun alussa. Samaan aikaan uutiset viruksen muunnoksesta ja rokottamisen hitaasta vauhdista hillitsevät haaveilujani. Jäämme yhä tarkkailemaan tilannetta.
Tästä varauksellisuudesta huolimatta olen huomannut kuvittelevani mielessäni tiettyjä hetkiä juhlasta: vapautuneita halauksia, riemukasta letkajenkkaa ja kiitollisuutta siitä, että saisimme juhlia toiveiden mukaisesti kaikkien meille tärkeiden ihmisten kanssa. Aivoni työstävät jopa pientä puhetta aiheesta!
”Me juhlimme tänään rakkautta.
Emme avioliittoamme – naimisiin olisimme voineet mennä koska tahansa.
Me juhlimme sitä, että te kaikki ihanat ihmiset olette osa meidän yhteistä elämäämme. Me juhlimme sitä, miten suuren rakkauden ympäröimiä koemme olevamme.
Kiitos, että olette täällä tänään ja teette elämästämme niin rakkaudentäyteistä.”
Nyt vaan kaikki peukut ja varpaat pystyyn, että pääsemme kuulemaan nuo sanat ja kokemaan tuon rakkaudentäyteisen juhlan!
Varovaista toivoa elätellen oikein hyvää alkanutta vuotta toivottaa
Omistettaisiinko taas hetki koronasta kirjoittamiselle? Pahuksen pöpö on nimittäin kovasti lannistanut hääsuunnitteluhalujani, mikä väistämättä näkyy myös täällä blogin puolella. En ole viime aikoina uskaltanut haaveilla mistään, vaikka alkusyksystä pieni innostus sai tilaa. Meneeköhän se näin jatkossakin? Huolet unohtuvat hetkeksi, mutta nousevat taas pintaan seuraavassa käänteessä. Pitää pitää sekin mielessä! Ehkä seuraava postaukseni on taas uutta tarmoa täynnä 🙂
Tämänhetkisen pienen lannistuksen syy on HUSin Lasse Lehtosen haastattelu, jossa hän syyskuun lopulla totesi, että rokotetta on odotettava vielä vuosi. Tuo pieni lyhyt juttu jäi kummittelemaan mieleeni. Odotettava vielä vuosi?
Uusi hääpäivämme on ensi vuoden syyskuun alussa eli Lehtosen arvion mukaan ilmeisesti ennen kuin myyntiluvan, kaupallisen saatavuuden ja vielä itse rokottamisen vaatima aika on ehtinyt kulua. Tämä siis ilmeisesti tilanteessa, jossa myyntiluvan hakeminen tapahtuu nyt vuoden vaihteen aikoihin.
Mutta kuka tietää, ehkä asiat sujuvat sutjakkaammin! Pidän ehdottomasti yhä peukkuja pystyssä. Tällä hetkellä tiedän kuitenkin, että häähaaveilun sijaan pikemminkin välttelen innostumista. Olemme sulhasen kanssa lyhyesti puhuneet siitä, miten toimisimme, jos rokotuksia ei ehdittäisi laajasti toteuttaa. Aiheesta ei ole kiva keskustella, mutta sen verran olemme todenneet, että naimisiin mennään. Juhlisimmeko häitä tuossa kohtaa kahden kesken, perhepiirissä vai miten – kuka tietää. Itse kallistun tällä hetkellä melkein siihen, että häämme olisivat tuossa kohtaa minimaalisen pienet. Ehkä vain vanhemmat ja sisarukset mukaan? Myöhemmin voisimme juhlia suuremmalla seurueella vaikka sitten ensimmäistä hääpäiväämme. Toki tässä skenaariossa tulisi mahdollisesti tuplakuluja esimerkiksi kampauksesta ja kuvaajasta… Äh. Ei jaksa miettiä.
Monet ovat juhlineet häitä onnistuneesti koronasta huolimatta. Tässä kohtaa en tiedä, miten toimisimme, jos Suomen koronatilanne olisi lauheampi kuin vaikkapa tänä kesänä. Ehkä häät voisi silloin pitää? Toisaalta lähipiirin riskiryhmät ja ulkomailta tulevat vieraat ovat yhä osa haaveilemamme ison, kaikki rakkaat ihmisemme yhteen kokoavan, hääjuhlan kokonaisuutta.
Juhlapaikkamme ehdottaman uuden hääpäivämme selvitessä olin harmissani siitä, että pitikö juhliemme siirtyä todella noin kauaksi! Tällä hetkellä se ei harmita yhtään. Pikemminkin toivon, että voisivatko ne sittenkin olla vielä vähän myöhemmin… Löytyisiköhän marraskuulta jokin kiva vapaa lauantai?
Mites muut vuoden 2021 parit, miltä tilanne näyttää teidän häidenne näkökulmasta?
Palaillaan, kun hääinnostus antaa taas kuulua itsestään! Eiköhän se vielä 🙂 Pysykää terveinä!
Aika psyykata itseä! Mitä hyvää olisi meidän häiden siirtymisessä syyskuulle 2021? (Se on siis juhlapaikan meille tarjoama vaihtoehtoinen juhlapäivä, aiheesta lisää täällä.)
Kyllä se nimittäin kovasti näyttää siltä, että haaveilemiamme häitä ei vielä tänä heinäkuussa juhlita. Häissämme olisi paikalla yli 120 ihmistä, ja hallituksen linjaukset tämän kokoluokan tilaisuuksien suhteen ovat vielä täysin auki. Todennäköisesti tuo väkimäärä ei ole ok.
Varmaa sen sijaan on, että vieraissamme on yhä riskiryhmäläisiä, ja valitettavasti virus ei ole hävinnyt mihinkään. Ehkä pystyisimme etäisyyksistä huolehtien pitää juhlat ulkosalla, mutta hankalaksihan se meidän väkimäärällämme menisi. Haaveissa on esim. bändin tahtiin pomppimista, missä väljä tunnelma ei olisi ihan sitä, mitä olin ajatellut. Kolmas vaikuttava seikka on se, että vaikuttaa epätodennäköiseltä, että ulkomailta tulevat vieraat pääsisivät mukaan.
Tilanteen aikalailla sinetöi sulhasen isän näkemys siitä, että koska hänen hyvin iäkäs äitinsä on riippuvainen hänen avustaan, ei hän voisi sairastumisen pelossa osallistua häihimme. Emme missään vaiheessa juurikaan suunnitelleet vaihtoehtoisia toteutustapoja häillemme (kyllä meille nyt vaan sopii ne isot bileet! 🙂 ), mutta näin keskeisen lähisukulaisen poissaolo olisi vaikuttanut myös mahdollisen pienemmän tilaisuuden tunnelmaan. Sellaista ei siis ole meille luvassa.
Joten on aika syleillä uutta hääpäiväämme syyskuussa 2021! Koska tilanne on kehittynyt niin vähitellen, ei ajatus muutoksesta tullut musertavana yllätyksenä. Pikemminkin olemme vain hitaasti sopeutuneet ajatukseen, kuten kevään blogiteksteistä voi ehkä päätellä. Suunnatonta innostusta uuden juhlapäivän johdosta ei ole ilmassa, mutta ehkä saan sellaista kaivettua esiin pienellä ajatusjumpalla.
Hyvää uudessa hääpäivässä on se, että…
… se on niin pitkän ajan päästä, että ehkä rokote on jo saatu kehitettyä!
… ehdimme säästää paaaaljon pidempään. Sulhanen tosin on sitä mieltä, että se ei tarkoita sitä, että hommaan olisi syytä laittaa sen enempää rahaa, kuin mitä olimme aiemmin suunnitelleet. Suunnitelmissamme emme kuitenkaan huomioineet, että budjettiin mahtuva viini ei maistunut aivan yhtä hyvältä kuin kalliimpi viini 😉 Lisäksi suunnitelmissa on tingitty muunmuassa hunnun tai nätin hiuskorun ostamisesta. Videokuvaajaa emme budjettisyistä missään kohtaa edes harkinneet. Ulkopuolelta tilatusta kakusta haaveilimme, mutta mitään laskelmia emme lopulta ehtineet tehdä. TÄMÄ KAIKKI ON NYT MAHDOLLISTA! Siis jos häihin haluaa käyttää vielä noin viisi tonnia enemmän. Jonkun lohdutuspalkinnon aion kyllä tämän yli vuoden ylimääräisen odotuksen vuoksi ehdottomasti hankkia! Todennäköisesti hulppeamman kakun.
… syyskuussa on viileämpi kuin heinäkuussa, ja joukon hajaantuminen pihamaalle on epätodennäköisempää. Ehkä tunnelma pysyy helpommin korkealla? Tiheänä nyt väistämättä vissiin ainakin.
… syyskuussa on pimeämpää, joten todennäköisesti ilta on tunnelmallisempi kuin heinäkuussa olisi ollut. Aika alkaa suunnitella kynttilöitä ja valonauhoja! Syksy on myös muuten kaunista aikaa.
Kuvaaja Jonathan Borba palvelusta Pexels
… ehdin nauttia häähumusta pidempään. Tämä ei tuota minulle suunnatonta riemua, sillä johan tästä on jo lähes kaksi vuotta tultu nautittua ja mieluummin olisin mennyt jo naimisiin 😀 Mutta ekaa kohtaa kirjoittaessani tajusin, että juhlapaikassamme on ensi vuonna uudet viinit, joten ehkä menemme maistelemaan niitä uudestaan! Pikkuplussa siitä ja muista vastaavista jutuista.
… voin kirjoittaa tätä blogia pidempään. Toki pieni riski postaustahdin hiljenemiselle ja tikusta asian tekemiselle on olemassa. Pahoittelut jo etukäteen!
… uusi hääpäivämme on erään maailmankirjat mullistaneet terrori-iskun vuosipäivä. Meillä tuskin tulee siis olemaan vaikeuksia oman vuosipäivämme muistamisessa. (Mauton vitsi, mutta ikävä kyllä näitä hyviä puolia saa vähän etsimällä etsiä 😀 )
… juhlimme kesällä ”hääpäivämme” jotenkin. More is more! Onpahan peruste kunnon treffi-illalle mieluusti jossain erinomaisessa ravintolassa.
Vaikka me joudumme siirtämään häitämme, olen suunnattoman iloinen kaikkien niiden parien puolesta, jotka voivat juhlansa pitää! Tulen nauttimaan kesän parien insta- ja blogipäivityksistä täysin rinnoin, ihana saada iloisia asioita tämän koronamyllytyksen keskelle. 🙂
Aurinkoisia kevätpäiviä kaikille ja pysykäähän terveinä! ❤ Tästä se hääsuunnittelu taas jatkuu!
T. K
P.S. Oho, tämä oli näköjään sadas postaukseni! Sattuipa symboliseen kohtaan, kippistä vaan! Omistettakoon seuraavat sata postausta syyshäiden suunnittelulle ja ennen kaikkea myös toteutukselle.
Huh, vihdoinkin tilanteemme häidemme ja koronan todennäköisen (mahdollisen?) yhtäaikaisen esiintymisen varalta on tarkentunut.
Viime viikolla sain aikaiseksi ottaa yhteyttä juhlapaikkaamme ja kysyä, miten siirto voisi koronan mahdollisesti (todennäköisesti?) yhä jyllätessä onnistua. Heillä oli onneksi tähän malli heti valmiina, ja meidän tehtäväksemme jäi vain valita meille sopivin päivä heidän tarjoamistaan vaihtoehdoista. Mahdollisesta siirrosta ja toisen päivän varaamisesta ei koitunut lisäkustannuksia, mistä iso kiitos juhlapaikkamme Hotelli Lepolammen suuntaan! Uudesta varauksesta huolimatta alkuperäinen varauksemme jäi yhä voimaan.
Tilanne on siis seuraava:
Jos tilanne häidemme aikaan heinäkuun lopussa on vielä niin huono / huononee yllättäen, että rajoitukset ovat voimassa, voimme siirtää häät ilman lisäkustannuksia valitsemaamme ajankohtaan.
Jos tilanne taas on jo helpottanut eikä rajoitustoimia enää ole – noh, kaipa me sitten pidämme häämme. Mikäli kuitenkin jotain huolia on vielä ilmassa, kuten vaikka että ulkomailta tulevat vieraat eivät pääsisi mukaan, voimme siirtää häät valitsemaamme päiväämme. Tällöin päätös tulee kuitenkin tehdä 2 kuukautta ennen juhliamme eli toukokuun lopussa. Jos rajoitustoimia ei ole ja päädymme siirtoon lähempänä häitä, on todennäköistä, että joudumme tästä jotain maksamaan. Se on ymmärrettävää, sillä ravintola on esimerkiksi saattanut tilata ruokia juhlaamme varten.
Toisin sanoen mahdolliset rajoitustoimet tekisivät tilanteen meille simppeliksi: noudattaisimme niitä emmekä joutuisi pohtimaan, pitääkö juhlat vaiko eikö. Mikäli rajoituksia ei ole, on pohdinta edessä kuukauden päästä. Onneksi vasta silloin! Tällä hetkellä tilanteen kehittymisestä on olemassa niin monenlaisia skenaarioita, etten yhtään tietäisi, mikä olisi hyvä ratkaisu. Nähtäväksi tosin jää, onko vielä kuukauden päästäkään olemassa yhtään luotettavampaa tietoa. Tämän valossa ymmärrän täysin, että monet parit ovat halunneet välttää epävarmat pohdinnat ja vain suosiolla siirtäneet häitään.
Mihin meidän häämme sitten siirtyisivät? Meille tarjotut vaihtoehdot osuivat toukokuulle 2021 sekä syyskuulle 2021. Koska yksi rakkaimmista ystävistäni on toukokuussa kiipeämässä Mount Everestille ja bändimme rumpali piti sitä huonompana ajankohtana, päädyimme valitsemaan suunnitelma-B päiväksemme syyskuun 11. päivän vuonna 2021.
Tämä mutkistaa mahdollista siirtopäätöstä: kyse ei ole pelkästään siitä, että siirtäisimme juhlia pari kuukautta vaan yli vuoden. Noh. Kyllä sekin on siedettävissä, kyllä tässä malttaa odottaa.
Samalla kuitenkin siirtyvät monet muut suunnitelmat, kuten mahdolliset epämääräiset haaveet perheenlisäyksestä. Asia, jolle kuitenkin on olemassa jokin tuntematon takaraja. Onko mahdollista, että ollessani vaikka 36-vuotias ja haaveillessamme suuremmasta lapsiluvusta harmittelisimme, että miksi annoimme häiden lykkäämisen vaikuttaa asiaan? Jostain ei-rationaalisesta syystä tuntuu kuitenkin paremmalta pitää ensin häät ja vasta sitten miettiä muita asioita.
Olimme viime kesänä häissä, jossa parilla oli alle puolivuotias lapsi, ja morsian sanoi hyvin selvästi, ettei missään nimessä suosittele lapsen hankkimista samaan aikaan häiden järjestämisen kanssa 😀 Toisaalta minulle on jo nyt sanottu lohduttavasti, että eihän sillä ole mitään väliä, hyvin voi juhlia vauvan kanssa! Ehkä sillä ei todella olekaan mitään väliä, mutta tällainen tunne halutusta järjestyksestä minulla ja meillä on. Paula kirjoitti aiheesta blogissaan, ja voin allekirjoittaa monia hänen pohdinnoistaan.
Joku saattaisi argumentoida tähän, että miksi häiden järjestäminen edes on tärkeää? Eikö tärkeintä ole rakkaus? Eikö onnellinen perhe-elämä todellakin mene jonkun höpsön prinsessapäivän edelle?
Ehkä se menee! Ehkä me olisimme sitä mieltä, jos meillä olisi kokemusta onnellisesta elämästä vähän nykyistä isompana perheenä. Oma ajatukseni kuitenkin on (ja uskon, että myös sulhasen, ei hän muuten olisi haaveillut isoista häistä), että häissä juhlimme tätä onnea, joka meillä on nyt. Niitä ihmisiä, joihin olemme saaneet kunnian tutustua ja joiden seurassa meillä on ollut ilo kasvaa. Sitä, että tässä omituisessa elämäksi kutsutussa ristiaallokossa olemme onnistuneet löytämään toisemme ja pysyneet yhdessä. Näen, että hääpäivämme summaa yhteen monta muutakin asiaa: se tuo yhteen paitsi meidän perheemme myös ystävät lapsuudesta, opiskeluista, harrastuksista ja ulkomailla eletyistä jaksoista. Näin kolmenkympin nurkilla se tuntuu nuoruutemme ihanalta yhteenvedolta ja huipentumalta.
Se avaisi oven kaikkiin tuleviin seikkailuihin. Seikkailuihin, jotka eivät tuona päivänä olisi vielä läsnä muuten kuin pienenä lempeänä aavisteluna siitä, että näiden ihmisten kanssa on hyvä ottaa vastaan tulevatkin vuosikymmenet.
Ai että, tämä runollisuus yllätti minut itsenikin! Saitteko ajatuksesta kiinni? Oma tuntemukseni siis on, että häissä juhlistamme tähän asti elettyä elämää. Se, mitä tapahtuu sen jälkeen, tapahtukoon sen jälkeen. Koska tästä tuntemuksesta on vaikea päästä eroon, tulee myös päätös siirtää häät kauas tulevaisuuteen olemaan mutkikas. Mutta jos se on tehtävä, olkoon niin.
En tainnut mainita, että meillä on vaihtoehtona myös jokeri? Jokeri tarkoittaa päivää, joka mahdollisesti vapautuisi vaikka ensi syksyltä, jos joku sinne häänsä varuiksi siirtänyt pystyisikin ne pitämään jo aikaisemmin. Tämän varaan ei kuitenkaan uskalla laskea mitään.
Summa summarum, me pidämme häämme joko heinäkuun lopussa 2020, ajankohtana x tai syyskuussa 2021. Suunnittele siinä sitten 😀
Olen seurannut hääblogeja jo pitkään ja ideoinut mielessäni, miten näihin aikoihin alkaisin haaveilemaan koekampauksesta ja miten kesän edetessä alkaisin kuvailla hääviikkoa. En ikipäivänä, siis ikipäivänä olisi osannut kuvitella tätä! Noh, ei kyllä osannut moni muukaan. Ei kai tässä auta muuta kuin jatkaa elämää pitäen peukkuja pystyssä! Ainakin meillä on varasuunnitelma.
Huhhuh, kylläpä asiat tapahtuvat nyt vauhdilla. Sanattomaksi vetää. Samaan aikaan hämmästelen sitä, miten nopeasti tähän erikoiseen arkeen ja jatkuvasti eskaloituviin uutisiin on jo ehtinyt tottua. Herään, selaan uutiset, teen töitä. Syön, ulkoilen, selaan uutiset, nukun.
Kuva: blogin luova johtaja eli meitsi
Edellisen postaukseni ja tämän hetken välissä olen monen muun tavoin päätynyt yt-neuvottelujen piiriin, ja hyvin suurella varmuudella luvassa on lomautus. Sen pituus ja vaikutukset talouteemme ja hääbudjettiimme selvinnevät lähitulevaisuudessa. Lomautus ei kuitenkaan huolestuta minua läheskään yhtä paljon kuin poikkeusolojen kesto ja kaikki muu epävarmuus, mitä tässä ajassa on. Olen äärimmäisen huolissani, mikäli eripura suomalaisten keskuudessa lisääntyy ja solidaarisuus ja yhteen hiileen puhaltamisen tärkeys unohtuvat.
Mutta ei minun tästä pitänyt kirjoittaa! Hups, onpa vaikea hillitä itseäni. Normaalisti nyt olisi aika katsastaa tehtävälista, sillä häihimme olisi piakkoin neljä kuukautta. Sen sijaan ajattelin listata, mitä kaikkea meidän on mahdollista tehdä, vaikka hääjuhliemme päivämäärä siirtyisikin — jos siis energiaa ja innostusta häiden edistämiseen jostain ilmaantuu. Mutta tässä siis, mitä voisimme tehdä:
kertoa kaikille kutsun saaneille, että tarkkailevat häänettisivujamme. Siellä kerromme, mikäli siirrämme juhlia.
lähettää loput kutsut. Monelle oli tarkoitus antaa kutsu käteen, mutta näyttää siltä, että joudumme luopumaan tästä ja luottamaan postin palveluihin. Kutsujen kylkeen liitämme lapun, jossa kerromme, että tarkkailemme tilannetta ja että tiedotamme siirrosta häänettisivuillamme. (Kiireen tuntu kutsujen lähettämisen suhteen on kyllä laantunut: ihmiset tuskin varailevat lomamatkoja ja festarilippuja entiseen tahtiin.)
tehdä taustamuusiikkilista Spotifyihin
tehdä avioehto
ottaa yhteyttä kuvaajaan, kampaajaan ja meikkaajaan ja selvittää, voisivatko he olla käytettävissämme jonain toisena ajankohtana (mitä pidän todennäköisenä)
ottaa yhteyttä juhlapaikkaan ja selvittää heidän kantansa siirtämiseen. Peruuttaminen on mahdollista ilman muita kuluja kuin varausmaksun menetystä 60 vuorokautta ennen häitä eli toukokuun lopussa.
koota listaa random-kysymyksistä. Bongasin idean Rean blogista, ja heti tuumasimme sulhon kanssa, että tämä meille! Tarkoitus on siis laittaa sekalaisia kysymyksiä sisältäviä lappusia lasipurkkeihin pöytiin ja näin auttaa keskusteluja löytämään uusiin sfääreihin.
Palataan muihin tehtäviin asioihin sitten, kun tilanne on vakiintunut tai päätöksiä on tehty suuntaan taikka toiseen.
Koetan ajatella niin, että sitten kun häät vihdoin pidetään, tulee yhdessäolo merkitsemään entistäkin enemmän. Tsemppiä kaikille! ❤
Aurinkoista sunnuntaipäivää juuri sinulle! Toivottavasti siellä ruudun toisella puolella voit hyvin ja elämä poikkeustilanteesta huolimatta on suhteellisen mallillaan.
Ajattelin jonkin aikaa, etten sivuaisi koronaa täällä hääblogissani. Aihe puhututtaa ja mietityttää niin paljon, että on kiva, ettei se tule vastaan ihan joka puolella.
Selatessani somea huomasin monen viettävän viikonloppuaan monenlaisissa sosiaalisissa riennoissa, ja koin, että minun on kaikesta huolimatta hyvä kertoa, miten korona on päässyt vaikuttamaan minun ja sulhasen arkeen. Me olemme nimittäin molemmat tietämättämme tavanneet korona-altistuneen henkilön ja karsineet nyt kaiken sosiaalisen tekemisen. En olisi ikinä osannut odottaa, että mahdollinen tartunta tavoittaa meidät näin nopeasti! Siksi kirjoitan tätä tekstiä: sinäkin saatat tällä hetkellä luulla, että eihän tässä vielä mitään hätää. Viesti yllättäen sairastuneelta kaveriltasi, jonka tapasit pari päivää sitten, voi kuitenkin olla jo matkalla.
Tarkoitukseni ei missään nimessä ole lietsoa paniikkia, mutta meille kävi juuri näin. Vielä muutama päivä sitten kahvittelin työkaverini kanssa. Hän oli tavannut jonkun tuttunsa viime viikonloppuna. Tämä tuttu -tuossa kohtaa vielä terve- osoittautui myöhemmin koronapotilaaksi, minkä seurauksena kaikki työkaverini kanssa tekemisissä olleet minä mukaan lukien saivat hänen esimieheltään viestin. Pakkasin läppärini mukaan enkä sen koommin ole palannut työpaikalleni.
Poikaystäväni taas tapasi ulkomailla asuvan työkaverinsa, joka oli tullut Suomeen perhejuhliin. Tämä ulkomailla asuva työkaveri sai myöhemmin tietää kaverinsa sairastuneen koronaan ja parin päivän kuluttua sairastui itsekin. Poikaystäväni ja moni hänen kollegoistaan on nyt määrätty etätöihin. Perhejuhlat, joissa ulkomailla asuva työkaveri kävi, ovat saaneet ylleen harmillisen varjon: kymmenisen koronapotilasta.
Avaan tätä tarinaa siitä syystä, että kaikki osapuolet ovat toimineet hyvässä uskossa ja tietämättä, että kantaisivat tautia. Kuten hallituskin, kehotan lämpimästi kaikkia pyrkimään hidastamaan taudin etenemistä ja välttämään ylimääräisiä sosiaalisia kontakteja. Et voi tietää, saako tapaamasi henkilö pian flunssaoireita ja oletko tietämättäsi kantanut virusta tapaamisestanne asti mukanasi. Toki tämän hetkisen tiedon mukaan (käsittääkseni) tauti tartuttaa eniten vasta oireiden alettua, mutta ei vara venettä kaada.
Vaikka polttareita ja babyshowereita järjestämällä haluamme ilahduttaa meille rakkaita ihmisiä, juuri nyt rakkauden teko on jättää se tulevaan. Ystävälläni piti olla valmistujaiset tänä viikonloppuna, mutta hän perui ne sanoen, ettei halua, että juhlat muistetaan myöhemmin vain koronakeskusteluista. Tämäkin kannattaa ottaa huomioon! On mukavampaa, että fokuksessa on polttarisankari, tuleva äiti tai muu juhlakalu käsidesin sijasta.
Entäs häät sitten? Monet kevään hääparit ovat vapaaehtoisesti tai juhlapaikan päätöksen myötä joutuneet siirtämään häitään. Tsemppiä kaikille, jotka ovat näin joutuneet tekemään! ❤
Meidän häämme ovat onnekkaasti vasta heinäkuun lopussa, joten toivon, että tauti ei enää silloin jyllää tällä tavoin. Olemme hyvin onnekkaita myös siinä mielessä, että häiden siirtäminen ei tuskin aiheuttaisi rahallisia menetyksiä. Emme ole maksaneet mitään varausmaksuja kuvaajasta, bändistä, kampaajasta tai meikkaajasta. Uskon, että he kaikki olisivat mieluusti käytettävissämme myös esimerkiksi syksymmällä. Juhlavaatteet olemme jo ostaneet, mutta niihin siirto ei vaikuttaisi mitenkään. Juhlapaikasta olemme maksaneet varausmaksun, ja häiden ollessa vielä niin kaukana tulevaisuudessa onnistuisi siirron järjestely varmasti hyvin. Häämatkaan liittyen meillä ei ole mitään varauksia tai tehtyjä päätöksiä.
Kyselin sulhaselta hypoteettisella tasolla, että mitä tekisimme, jos häät olisi pakko siirtää. Hän ei ollut kovin halukas pohdiskelemaan asiaa, mutta olimme yhtä mieltä siitä, että tänä vuonna mennään naimisiin. Se voisi tarkoittaa joko syyshäitä tai avioitumista nyt ja häiden lykkäämistä kesään 2021. Kaikki suunnitelmamme on tehty kesähäitä ajatellen (esim. juhlapaikka on valittu kauniin pihamaan vuoksi), mutta jos on pakko sopeutua, niin sitten sopeudutaan. Vieraissamme on monia riskiryhmiin kuuluvia, kuten minun äitini ja isäni.
Valitsin kutsuihimme kukkamerkit sormusten sijaan niiden monikäyttöisyyden vuoksi.
Tämä pieni epävarmuus on hieman hillinnyt sitä intoa, jolla muuten olisin jaellut hääkutsujamme. Monille piti antaa kutsu käteen, enkä tässä kohtaa tiedä, milloin se on seuraavan kerran mahdollista. Voisimme toki vain jakaa linkkiä häänettisivuillemme, mutta olisi harmi jättää vaivalla tehdyt kutsut käyttämättä. Lisäksi muutamasta kutsusta puuttuu kirjekuori, enkä jotenkin osaa päättää, kenelle antaisin kutsun ilman kuorta vai kävisinkö joskus hamassa tulevaisuudessa ostamassa niitä lisää. Pitäisikö varautua siihen, että kaikki kutsut lähetetään suoran käteen antamisen sijaan? Äh. Näiden pohdintojen takia kaikki kutsujen ympärillä on pysähtynyt hetkeksi. Onneksi se on kuitenkin isommassa mittakaavassa pieni asia.
Toinen välillisesti häihin liittyvä harmistukseni on hyvän urheiluputken katkeaminen. Olen sopinut toukokuun alkuun huomenlahjakuvauksen, ja jos kuvaus yhä järjestetään, olisin toki mielelläni elämäni kunnossa. Olen käynyt läpi vuoden joka viikko taitoluistelemassa sekä jossain toisessa ryhmäliikunnassa, kuten bodypumpissa tai joogassa. Lisäksi työpäivinä minulle kertyy noin 4 kilometriä kävelyä. Joinakin viikkoina olen näiden lisäksi innostunut käymään liikkumassa useampiakin kertoja. Olen todella iloinen siitä, että olen oppinut nauttimaan liikunnasta! Se ei aina ole ollut minulle itsestään selvää 😀 Nyt onkin aika hajottavaa tehdä töitä kotona ergonomisesti huonossa asennossa ja tuntea, mitä sitä vain jäykistyy jäykistymistään. Siksi blogikaan ei ole houkutellut samalla tavalla koneen ääreen kuin aiemmin. Onneksi kävelylenkit muihin ihmisiin välimatkaa pitäen sekä kotona venyttely ovat yhä mahdollisia.
Maaliskuun hääjärjestelyjen suhteen tilanne on siis se, että osa kutsuista on jo toimitettu onnistuneesti, osa pitäisi tavalla tai toisella toimittaa lähiaikoina. Jahka olen varma siitä, ettei minulla ole koronaa, käyn ostamassa askartelutarvikkeita ja alan väkertelemään meille tulevia harvoja koristeita. Muita mahdollisia tehtäviä voisi olla leikkien suunnittelu, avioehdon suunnittelu ja miksaajan etsiminen meidän bändille.
Outo pieni harmitus: olisin tehdä kaikki kuoret valmiiksi ja ihastella niistä muodostuvaa pinoa. Koska osa piti napata mukaan perhejuhliin nopeammin kuin olisin ehtinyt metsästää osoitteita, jäi tämä väliin. Tässä kuitenkin pieni kiva pino 😀
Häihin liittyen mietityttää vielä, miten hääalan yrittäjät mahtavat selvitä tästä. Iso osa esimerkiksi valokuvaajien vuoden tuloista on täysin sidoksissa kesäsesonkiin. Pidänkin esimerkiksi Finnkinon lähestymistapaa hyvänä: he myyvät tällä hetkellä näytöksiin lippuja vähemmän kuin yleensä, mutta pitävät samalla talouden pyöriä pyörimässä edes vähän. Jossain mainittiin, että hyvä tapa tukea omaa suosikkiyrittäjää on ostaa lahjakortteja.
Tällaista tällä kertaa! Enpä olisi kyllä viime postausta kirjoittaessani osannut aavistaa tämän tekstin teemaa. Meillä ei ole flunssan oireita, mutta vasta ensi viikolla voimme olla varmoja siitä, että tällä kertaa korona sivuutti meidät. Siihen asti meidät löytää Netflixin ääreltä, siivoamasta ja ehkä tänään pullaa leipomasta. Olen myös soitellut kavereilleni, mikä on kiva tapa tuoda päiviin sosiaalisuutta!
Tsemppiä kaikille näihin erikoisiin päiviin! Pidetään hygieniasta ja toisistamme huolta!
Matkalaulu 