Aika käydä läpi hääjuhlamme kukka-asiat! Sanottakoon heti alkuun, että jos jokin asia häissämme jäi pihistysosastolle, niin kukille taisi käydä juuri niin. Halusin ehdottomasti kukkia mukaan päiväämme, mutta aivan suunnattomia summia emme niihin laittaneet. Esimerkiksi hääparin vanhemmilla ei ollut vieheitä tai rannekukkia, ja pöytäkukkien asettelut hoidimme itse.
Meille tuli kukkia kahdesta eri paikasta. Kivistössä toimiva Kukka & Juhla Decor toimitti floristin sidontataitoja vaatineet asiat eli minun kimppuni, kukkaistytön seppeleen, sulhasen ja bestmanin vieheet sekä kaasojen hiuskoristeet. Olen kirjoittanut floristin kanssa pidetystä suunnittelupalaverista täällä.
Pöytiin pulloihin tulevat kukat noudin Nurmijärven Metsäkylästä ihastattuvasta Pellonreunan puutarhasta (ig: @pellonreunanpuutarha) häidemme aattona. Täällä kuvaus vierailustamme Pellonreunan puutarhaan. Kyseessä on kotinsa vieressä kukkia viljelevän Susannan puutarha. Hän kasvatti meille kukkia varta vasten toivomissamme väreissä. Huikeaa, en edes osannut unelmoida, että sellainen olisi mahdollista! Jos siis olit minun tavoin siinä luulossa, että tukkupunttitilaukset ja oikeastaan kaikki muutkin kukat tulisivat Hollannista tai vielä kauempaa Afrikasta, salli minun yllättää: Suomessa on jo lukuisia leikkokukkaviljelijöitä, joista yksi koonti löytyy täältä. Kukat säilyivät hyvinä vielä pitkään häidemme jälkeen.
Emme tulleet ottaneeksi vain kukkiin keskittyneitä kuvia, joten rajasin seuraavaksi näkemiänne kuvia aika rankalla kädellä. Vakuutan, että kuvaajamme Taikan alkuperäinen sommittelu oli rutkasti parempi.
Pidemmittä puheitta, aika käydä kukkamme läpi!
Morsiuskimppuni
Minulla oli kirkas visio kimpustani siitä lähtien, kun huomasin työmatkani varrella kukkakaupan ikkunassa muhkean ruusukimpun. Halusin korkean ja kapean kimpun, jolla voisin huitoa ympäriinsä, en siis esimerkiksi pyöreää tai laakean rönsyilevää.
Luotin floristimme taiteelliseen näkemykseen, mutta muodon lisäksi minulla oli muutamia muita ohjeistuksia:
- halusin burgindinpunaisia ruusuja
- halusin ruusujen sekaan jotain muitakin kukkia, mutta lajikkeista minulla ei ollut erityisiä toiveita
- myös vihreää sai olla mukana
- kimpun korkeudeksi hahmottelin noin 60 cm
Vielä hääpäivän alkaessa minulle oli epäselvää, mitä tekisin kimpulle. Heittäisinkö sen? Säilyttäisinkö sen? Antaisinko sen ehkä jollekulle lahjaksi? Asia ratkesi päivän mittaa: koska minulle ei tullut vahvaa tunnetta, että haluaisin säilyttää kimpun, päätin heittää sen. Onneksi näin, sillä kimpusta saatiin aikaiseksi mainio taisto ja sen itselleen voittanut tuli hyvin iloiseksi. Koska en pidä siitä ajatuksesta, että ihmiset kisailisivat naimisiin pääsystä, ohjeistin, että kimppua saisivat tavoitella kaikki kukista pitävät.
Olen pohtinut jälkikäteen, että olivatko ruusut ihan niin burgundeja kuin toivoin. Joissain kuvissa näyttää siltä, toisissa ei niinkään. Toisaalta olen pohtinut myös, olisiko todella burgundi sävy ollut sittenkään hyvä valinta: näyttäisikö pahalta, jos miehen puku ja kukat olisivat melkein saman sävyisiä, mutta ei kuitenkaan aivan? Nyt sävyissä on kuitenkin selkeä ero, mikä tuntuu toimivan ihan hyvin.
Kukat osana hääparin lookia
Jostain syystä iso viehe ei ole koskaan miellyttänyt silmääni, ja ilahduin, kun sulhanen oli samoilla linjoilla. Halusimme vieheeseen pieniä kukkia, jotka olivat samoja kuin mitä kimpussani käytettiin. Vieheen sidonnassa hyödynnetty nauha sattui olemaan täydellinen match miehen rusetin kanssa! Bestmanin viehe oli samanlainen kuin sulhasella.
Viehe kiinnitettiin voimakkaalla magneetilla, joka toimi mainiosti ja mahdollisti sen, ettei pukuun tarvinnut tehdä pienintäkään reikää. Harmi kyllä vieheeseen liittyi pieni vastoinkäyminen: viehe oli kiinni magneetissa jonkinlaisella kukkaliimalla, joka pehmeni päivän mittaa ja aiheutti pientä sotkua.
Minun hiuksiini tuli samoja kukkia kuin kimpussani oli käytetty eli siten samoja kuin mitä sulhasen vieheessä oli. Samat kukat oli muutenkin hyvä ratkaisu, sillä se teki tilauksesta käsittääkseni edullisen. Kaikki tilattu materiaali voitiin käyttää hyödyksi.
Kampaajani Taru sanoi, että kukat tekevät kampauksen, ja olen kyllä samoilla linjoilla! Pohdiskelin aluksia kukista rakennettua hiuskorua, mutta tulimme Tarun kanssa siihen tulokseen, että kukat olisi helpointa asetella, jos ne olisivat irtonaisia ja niissä olisi rautalankaa apuna kiinnitystä varten.
Kukkaistytön seppele ja kaasojen hiuskukat
Ai että, tykkään todella paljon kukkaistytön seppeleestä ja ehkä vielä enemmän kaasojen hiuskukista! Niissä on samaa piikkiputkea sekä samaa pientä valkoista kukkaa kuin kimpussani. Morsiusharso oli minulle muuten ehdoton ei! Hääblogeja iäisyyden lukeneena halusin jotain omiin silmiini tuoreempaa. Siskontyttöni valitsi oksaneilikkaa mukaan täydentämään kokonaisuutta. Hänen seppeleensä oli runsas ja ihastuttava.
Kaasojen hiuskukat sopivat valtavan kauniisti heidän tummanvihreisiin mekkoihinsa. Ne olivat kuin piste iin päälle ja kruunasivat heidän lookinsa!
Vaikka häitämme juhlittiinkin siirron vuoksi syyskuussa, emme varsinaisesti olleet järjestämässä syyshäitä – olihan alkuperäinen päivämäärämme heinäkuussa. Kukkaseppele ja kaasojen hiuskukat toivat hurmaavan syksyisen tuulahduksen mukaan juhlamme ilmeeseen, mikä loppupeleissä oli minusta mukava sävähdys ja näytti todella tyylikkäältä.
Pöytäkukat
Pöytäkukat toteutumme itse asettelemalla Pellonreunan puutarhasta noudettuja kukkia pulloihin. Heh, harmillista kyllä, ihan kauneimmat luomukseni eivät näköjään tulleet ikuistetuksi filmille! Mutta luottakaa sanaani: monet niistä olivat todella kivan näköisiä!
Jos jotain tekisin eri tavoin, olisi se ehkä pieni treeni. Kesti tovi ymmärtää, miten pitkä varsi toimi missäkin pullossa parhaiten ja minkälaisia kukkia asetella rinnakkain. Homma oli joka tapauksessa hauskaa ja heti kukkien noudosta minulle tuli todella hyvä fiilis, kuten olen aiemmin kirjoittanut. Kukat olivat täällä, häät olisivat pian täällä! Siitä häidemme aaton tohina alkoi.
Kukkien mukana tuli paljon leppäkerttuja, mikä kuvasi mielestäni hyvin sitä, että kukat olivat todella suoraan puutarhasta. Sävyt olivat juuri toiveidemme mukaisia: yli puolet kukista olivat burgundia, mutta mukana oli myös pinkkiä, vaaleanpunaista ja muita tehostevärejä. Kukat olivat paitsi kauniita myös mukavan rennon rönsyileviä, mikä toi minusta mukavan säväyksen klassisen tyylikkääseen juhlapaikkaamme. Korkeat asetelmat vaikkapa valkoisista ruusuista olisivat vieneet tunnelmaa erilaiseen suuntaan.
Kukkien kanssa toimittiin siten, että asettelin ne kotona vettä puolillaan oleviin pulloihin ja pullot muovilaatioihin. Laatikot kilisten ajoimme Kalastajatorppaan (oli muuten hermoja raastava reissu, mutta onneksi mitään kaatumisia tai rikkoutumisia ei tapahtunut!). Siitä eteenpäin meidän ei tarvinnut tehdä mitään, vaan Kalastajatorpan henkilökunta asetteli pullot pöytiin kattauksen lomaan. Oli huikea tunne kurkistaa saliin ennen hääkuvauksen alkua: tiesin heti, että kokonaisuudesta tulisi ihan mahtava! (Heh, olivatkohan muut samaa mieltä? Mutta me olimme, ja se lienee tärkeintä!)
Meillä ei ollut vieraslahjoja. Sen sijaan kaikki halukkaat vieraat saivat viedä kukkia mukanaan kotiin. Erityisesti siskontyttöni kunnostautui tällä saralla! Olin sanonut, että kukkia saa kerätä itselleen myöhemmin illalla. Joskus kuuden aikaan hän taisi kysyä, että onko nyt myöhemmin illalla. Bändini kuvaamaa videota katsellessani olen huvittuneena seuraillut, miten hän käy systemaattisesti pöytiä läpi ja vie parhaat löydöt päältä 😀
Mukavaa toista adventtia kaikille!
t. K
Matkalaulu 