Kävin elokuun alussa huomenlahjakuvauksessa, jonka myötä syntyneen kuvagallerian pääsin näkemään jo jonkin aikaa sitten. Galleriasta valikoin ne kuvat, jotka lopulta ostaisin itselleni ja jotka kuvaussession järjestänyt ihana Jannamari käsittelisi loppuun asti.
Valinta oli tavallaan helppo ja tavallaan ei. Joistain kuvista näin heti, että ”vau, tuo minun pitää saada!”. Jotkut olivat ihania kuvia, mutta jokaisen kuvan kuitenkin maksaessa jouduin pohtimaan, mitkä kuvat toisivat valitsemaani kokonaisuuteen jotain uutta ja erilaista. Jokin sellainen välähdys minusta vielä kohtuullisen nuorena naisena, joka muuten jäisi ikuistamatta.
Kuva: Jannamari
Vaikka otinkin kuvat pääasiassa lahjaksi tulevalle miehelleni, ovat ne lahja myös tulevaisuuden iäkkäämmälle minulle. Siksi valitsin myös kuvia, joissa en ehkä näytä huippumallilta, mutta joita viidenkymmenen vuoden päästä katsoessani uskon toteavani, että ”vitsit, millainen mimmi olinkaan!”. (Täältä voit lukea, miksi ylipäätänsä halusin huomenlahjakuvaukseen.)
Tyypillisesti huomenlahja annetaan nimensä mukaisesti huomenlahjana häitä seuraavana päivänä. Häidemme siirtyessä yli vuodella alkuperäisestä juhlimisajankohdasta olen ajatellut hieman rikkoa kaavaa ja tuoda pientä piristystä myös tälle odotusjaksolle. Suunnitelmissani on tehdä kuvista ”joulukalenteri” miehelle eli joka kuukausi antaa hänelle yksi tai pari kuvaa aloittaen suloisemmista ja edeten sensuellimpiin otoksiin. Kalenteri voisi startata marraskuussa, jolloin sulho juhlii syntymäpäiviään.
Kuva: Jannamari
Tämä hääkalenteriformaatti johtaa luonnollisesti siihen, etten anna kuvia esimerkiksi kirjan muodossa vaan yksittäisinä kuvina. Ne pitäisi luonnollisesti painattaa jossain, mutta sille en ole vielä ehtinyt uhrata ajatuksia. Jotta tähän hommaan saisi leivottua jotain yllätysmomenttia, julkaisen tämän postauksen yhteydessä vain muutaman kuvan – tosin sulhoni käy täällä blogissa niin harvoin, että hyvin todennäköisesti häneltä jää koko homma huomaamatta 😀
Kuva: Jannamari
Sanottakoon vielä loppuun, että vaikka huomenlahjakuviin yhdistetäänkin monesti seksikkyys, huomasin itse iloitsevani erityisesti siitä, miten ihanasti Jannamari sai hymyni ikuistettua.
Kiinnostaisi kuulla, mitä sinä olet huomenlahjakuvilla tehnyt! Oletko ehkä rohjennut teettää taulun? En ole vielä tilannut mitään, joten kaikenlaiset ideat ovat tervetulleita!
Ai että, miten paljon tykkään tästä ideasta potrettikuviin!
Kuten kaikki tämän blogin parissa viihtyneet taitavat jo tietää, muutti korona suunnitelmamme kesähäistä heinäkuun helteissä häiksi syyskuun alun jo pimenevään iltaan. Olen hiljalleen havahtunut pohtimaan, mitä tämä tarkoittaa koristeiden kannalta. Niitä ei ole tulossa meille mitenkään suunnattoman paljon: juhlatila on nimensä mukaisesti kivalla tavalla juhlava ja sen verran suuri, että pienet piiperrykset näyttäisivät luultavasti lähinnä hassuilta. Mutta valot ja kynttilät voisivat syyskuun hämärässä luoda tunnelmaa kauniisti ja riittävällä volyymilla. Isossakin tilassa valot erottuvat ja vaikuttavat.
Valoinspiraatiota etsiessäni törmäsin Pinterestissä ihanaan potretti-ideaan, joka hurmasi minut aivan täysin! Koska kuvat puhuvat enemmän kuin tuhat sanaa, lopetan näpyttelyn tähän 🙂
Aivan kuin rakastavaiset olisi sidottu toisiinsa jollain heidän välisellään hehkulla. Pimeyden keskellä he hehkuvat toisilleen ja toisistaan. Ja sitähän se rakkaus taitaa olla? Oli tai ei, olen aivan myyty!
Näistä innostuneena laitoin heti kuvaajallemme Taikalle viestiä ja kysyin, onko idea toteutuskelpoinen. Ja kyllä se on! Jes! Olen todella innoissani ja maltan tuskin odottaa, miltä kuvat tulevat näyttämään.
Tässä vielä loppuun hieman samankaltaisella, helpolta vaikuttavalla toteutuksella otetettu kuva. Tätäkin voisi testata!
Ja ne ovat ihania! Meillä on sittenkin ripaus fotogeenejä!
Tai sitten kaikki on kuvaajamme Taikan ansiota. Hänen kuviaan voi käydä katsomassa instassa tililtä @talepics_ ja häntä on kiittäminen myös uudesta kansikuvastani 🙂
Otimme ensimmäisen kerran kihlajaiskuvien ottamisen puheeksi melko pian kihlauksen jälkeen viime syksynä. Haaveilimme poseerausten lisäksi tunnelmien taltioimisesta myös täältä kotoa, sillä harvoinpa se tavan arki päätyy filmille. Suunnitelma jäi kuitenkin taka-alalle kiireiden lisääntyessä ja valon vähentyessä. Jokin siinä kuitenkin veti puoleensa, ja reippaasti vuosi kihlojen jälkeen päädyimme harjoittelemaan kameran edessä olemista kunnon kuvaussession merkeissä. Kihlajaiskuvat eivät liene ihan täsmällinen termi, mutta sillä mennään 😀
Taika ikuisti meidät elokuun alussa lähimetsässä, puistossa ja kotonamme. Tässä pieniä maistiaisia hänen kädenjäljestään!
Kodissamme otetuissa kuvissa istumme sohvalla lukemassa ja katsomassa telkkaria normaaleissa kotikuteissa. Lisäksi otimme pari kuvaa, jossa sulhanen soittaa pianoa ja minä opastan vieressä. Erityisesti sohvakuvat olivat ihanan rentoja, suosittelen sellaisia kaikille!
Olemme todella iloisia siitä, että Taika pääsee kuvaajaksi häihimme! Kylläpä häiden lähestyminen muuttui jälleen astetta konkreettisemmaksi. Vaikka kuville on ihan kunnon käyttötarkoitus eli häänettisivumme, kokemus oli niin positiivinen, että siihen olisi voinut ryhtyä ilman virallista agendaakin.
Onko sinulla jokin erityinen käyttötarkoitus kihlajaiskuville, jos sellaisia otitte?
Valokuvaajan valinta tuntuu ainakin hääblogien perusteella mietityttävän monia. Eikä ihme: panostus on suuri ja kuvat ovat, kuten monesti sanotaan, puolison ja sormuksen lisäksi jotain, mitä häistä jää kirjaimellisestikin käteen.
Kuva Unsplash, kuvaaja Julie Johnson
Mekin tutkailimme monia vaihtoehtoja, mutta tiesin koko ajan laulukaverini Taikan olevan hyvä kuvaaja enkä lähettänyt kenellekään tarjouspyyntöjä. Kun vielä näin Taikan kuvia eräistä toukokuisista häistä, oli valinta selvä ja iloksemme Taika oli juhlapäivänämme vapaana. Hänen kuviaan voi käydä katsomassa Instagramista nimimerkiltä @talepics_ 🙂
Kevään mittaa tuli selailtua paljon eri kuvaajien portfolioita ja selvästi kuvaajilla on todella erilaisia tyylejä. Monen kuvat ovat upeita, mutta eivät silti syystä tai toisesta tuntuneet sellaisilta, jotka olisivat sopineet meille. Osa kuvista taas on sellaisia, joihin palaa aina uudestaan. Jokin niissä kiehtoo ja miellyttää silmääni.
Tässä pieni katsaus suosikkeihini. Olisi ollut upea nähdä, millaisia kuvia he olisivat ottaneet häistämme!
***
Jenni Tuominen Photography. Jennin kuvissa on ihanan luonnolliset värit ja sen myötä tiettyä raikkautta. Tykkään todella paljon meren rannalla otetuista kuvista, jotka löytyy kun skrollaa linkatun sivun melkein loppuun asti. Ihanan rauhaisa tunnelma, ei mitään ylimääräistä. Jennin sivuilla on myös hyvä postaus siitä, miten valita kuvaaja.
Astrid Mannerkoski. Hänen kuvissaan pidän erityisen paljon siitä, minkälaisia ilmeitä hän onnistuu vangitsemaan lasten kasvoilta. Aivan ihania!
Vierula Photography. Olen aivan rakastunut näihin kuviin. Niin rauhaisaa. Valo ja varjo ovat täydellisessä sopusoinnussa. Nuo illalla veden äärellä otetut potretit ovat aivan ihania!
Heli Manninen. Hänen kuviaan voi katsella Instagramissa ja Facebookissa. Jotain satumaista näissä on!
***
Toivottavasti tästä oli apua jollekulle kuvaajaa etsiskelevälle! 🙂
Niin se vain on helmikuu kohta käsitelty, ja mitään edistysaskeleita häiden suhteen ei ole tullut otettua 😀 Noh, onneksi se ei ole kovin vakavaa! Häihin liittyviä ajatuksia kyllä on pyörinyt mielessä, mutta mihinkään toimenpiteisiin ei ole tullut ryhdyttyä. Osan tästä selittää bändini ahkera treenaus keväällä koittavaan ensimmäistä hääkeikkaamme varten, osan sulhasen kiristynyt työtahti. Googlailua ja pohdintaa valokuvaajasta tämä ei kuitenkaan ole estänyt.
Kuva Pexelsistä, kuvaajana Satria Wira Bagaskara
Valokuvaajien googlailuun on tosiaan vierähtänyt tovi jos toinenkin! Monen muiden tavoin olen pikkuhiljaa alkanut tajuamaan, miten monenlaisia tyylejä kuvaajilla onkaan. Tämän tajuaa nopeasti, jos selailee Instagramista Hääkuvaajat IG -tiliä, kannattaa tutustua! Minulla on kuitenkin harrastusten kautta kaveri, joka on todella hyvä kuvaaja, ja jonka kanssa jo keskustelimme kihlajaiskuvien ottamisesta (jotka olisi kyllä pitänyt ottaa heti kihlauksen jälkeen kesällä, näin talvella ei ole oikein innostanut). Tiedän hänen myös kuvaavan häät, joihin bändini on menossa keväällä soittamaan. Olisi aivan ihanaa saada hänet kuvaamaan meidänkin häämme! Olen hieman kahden vaiheilla, olisiko silti syytä panostaa juuri hääkuvaajana enemmän kokemusta kerryttäneeseen kuvaajaan. Päivän aikana on lukuisia hetkiä, joita osaa varmasti ennakoida parhaiten kokemuksen myötä tulleen osaamisen myötä, kuten vaikka liikuttuneiden kuuntelijoiden kuvaaminen puheiden aikana. Toisaalta, voi myös hyvin olla, että koko pohdintani on turhaa: en edes tiedä, onko hän ensi kesänä Suomessa 😀 Pitänee vain ottaa pian asia puheeksi! Harmittaisi vietävästi, jos muut suosikkikuvaajani ehdittäisiin varata tässä minun saamattomuuteni aikana. Yksi mielessä käynyt vaihtoehto on myös, että palkkaisi kokeneemman hääkuvaajan vaikka 7 tunniksi ja kaverini illaksi. Hmm.
Mutta on minulla helmikuulta muitakin pohdintoja! Kirjoittelin syksyllä siitä, että aionko aloittaa häädieetin. Virallinen vastaus on ei, mutta aikeissa oli silti yrittää hillitä salakavalasti alkanutta painonnousua ja syödä ripauksen terveellisemmin. En tiedä, uskaltaako tätä sanoa ääneen, mutta tämä on ihme ja kumma lähtenyt hyvin käyntiin! Painoni heittelehtii aina jonkin verran, mutta tällä hetkellä se heittelehtii kilon alhaisemmissa lukemissa kuin syksyllä. Joku ehkä ajattelee, että se ei ole kovin paljon, mutta itselleni tämä on todella kiva signaali! En siis pyri rajuun pudotukseen, vaan pikemminkin kivaan elämään, johon ei kuulu painon nouseminen.
En osaa tarkalleen sanoa, mikä muutoksen on aiheuttanut, mutta pari epäilystä minulla on:
Meillä on nykyään kotona pähkinäpurkki, josta napostelu on sallittua. Luin joulukuussa Reijo Laatikaisen Pötyä pöydässä -kirjan, ja tajusin, että voin huoletta syödä enemmän pähkinöitä. Ne ovat todella terveellisiä! Saatoin aiemmin ottaa nälkääni ruokaa laittaessani niin sanottuja väliherkkuja. Nyt tässä ja monessa muussa tilanteessa syön mieluummin pähkinöitä.
Olen nukkunut enemmän. Sulhanen muutti arkirytmiään siten, että opiskelee erästä sertifikaattiokoetta varten illan lisäksi myös aamuisin. Tämän vuoksi hän on painunut pehkuihin huomattavasti aiempaa aiemmin, ja sama on tarttunut minuunkin. Ehkä parempi energiataso auttaa jaksamaan ilman äkillisiä mielitekoja?
Olen ollut joulusta asti sipsinostolakossa. Sipsejä tuli syksyllä ostettua ja myös syötyä yllättävän usein, ja tätä tapaa piti vähän hillitä. Olen silti syönyt sipsejä parissa juhlissa ja kaksi kertaa, kun poikaystävä on niitä ostanut. Näissä tilanteissa en kuitenkaan kehtaa rohmuta koko pussia -päinvastoin kuin silloin, kun olen ostanut sen itselleni. Toisin sanoen sipsit ovat yhä sallittuja, mutta määrät ovat vähentyneet. Minun ei myöskään tee juuri yhtään sipsejä mieli.
Pitsaakaan ei ole tehnyt moneen viikkoon mieli! Tälle en keksi mitään selitystä, mutta hyvä homma!
Saa nähdä, jatkuuko tämä kehitys! Jos ei, olen siitä huolimatta iloinen näistä muutoksista, sillä tiedän niiden olevan terveellisiä ja vaikuttavan sitä kautta olemukseeni ja olooni pitkällä aikavälillä.
Sain myös hiljattain koristeidean! Mieleeni nousi kuva aikajanasta minusta ja sulhasesta sekä elämän varrella mukaan tarttuneista ihmisistä. Jana voisi päättyä hääpäiväämme eli jonkin sortin isoon kartonkiin, johon vieraat kirjoittaisivat vieraskirjamaisesti nimensä hääpäivämäärämme ympärille. Omalla kohdallani janassa voisi olla vaikka tällaisia elementtejä:
1992 – syntymä, kuva vanhemmista
1993 – kaksossiskojen syntymä, kuva siskoista
1999 – koulunalku, kuva minusta ja lapsuudenystävistäni
2000 – nuorimman siskon syntymä, kuva siskosta
2010 – rippikuva ja kuva kummeista
2012 – ylioppilaskuva ja kuva lukiokavereista
ja niin edelleen 🙂 Kuvittelisin, että vieraille voisi olla hauskaa bongata itsensä täältä (kertokaa, jos epäilette, ettei olisi 😀 ). Lisäksi ne, jotka tuntevat paremmin vain toisen meistä, voisivat tämän kautta tutustua siihen tuntemattomampaan hieman paremmin. Meillä on elämäntarinoissamme tiettyjä samankaltaisuuksia, mikä tulisi kivasti esiin. Näen jo mielessäni, miten janat risteäisivät tietyn vuoden eli meidän tutustumisemme kohdalla. Meidän ihka ensimmäisestä kohtaamisesta sitseiltä taitaa olla peräti kuva jossain Facebookin syövereissä, ja se olisi kiva kaivaa tähän esiin. Ainut haaste tämän toteuttamisessa olisi se, etten ole yhtään varma, miten paljon sulhanen on taltioinut elämäänsä ja kavereitaan kuviin 😀
Nimittäin kihlajaiskuvien ottaminen. Koska pienistä puroista kasvaa iso virta, yhden pienen säästökohteen olemme ajatelleet olevan kiitoskortit. Postimerkit ja kirjekuoret maksavat, ja aika monella taitaa korttien ja kuorien raapustamisesta tulla häiden jälkeen pieni taakka, jota on houkuttelevaa lykätä aina uudestaan ja uudestaan. Ajattelimme saada kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja jakaa kiitoskortit jo juhlassa, jolloin olisi mahdollisuus saada pieni säästö aikaiseksi nimenomaan kuorissa ja postimerkeissä -ajasta puhumattakaan. (En muista enää, missä tämä idea tuli minulle ensimmäisen kerran vastaan, mutta kiitokset jonnekin sinne blogiavaruuteen! 🙂 )
Tyypillisesti kiitoskorteissa on kuva hääparista, ja tässä tapauksessa haasteeksi nousisi se, että juhlatällingeissä kuvat tulisi otettua vasta hääpäivänä. Siksi idea kihlajaiskuvista on alkanut tuntua houkuttelevalta! Ilmaistahan tämä ei tietenkään ole (tosin kuvaus hoitunee kaverin kautta normaalia edullisemmalla hinnalla), mutta saisimme ainakin itsellemme kivan muiston tästäkin elämänvaiheesta.
Toinen asia, minkä ajattelin olevan tässä yhteydessä kiva ikuistaa, on palasia meidän arjestamme. Havahduin jossain vaiheessa huomaamaan, että vaikka puhelimella tulee räpsittyä vaikka mitä, ihmiset ovat nykyään hyvin harvoin kuvauksen kohteena. Kysäisinkin kaveriltani, voisiko hän ikuistaa muutamia paloja arjestamme, ja hän innostui ajatuksesta kovastikin. 🙂 Esimerkiksi siis ruoanlaittoa yhdessä, sohvalla vierekkäin kirjojen lukemista ja muuta sellaista. Koska vaikka poseeratut kuvat hienoja ovatkin, on mukava saada talteen myös pala sitä ihan jokapäiväistä elämää.
Kuvaajamme asuu Pohjois-Suomessa, ja koetamme nyt löytää projektille hyvää ajankohtaa hänen etelävisiittiensä yhteyteen marraskuussa. Valon kanssa voi olla haasteita, mutta toisaalta, hämärässä on omaa tunnelmaansa. Katsotaan, miltä lopputulos tulee näyttämään! Varmasti tämä blogin ulkoasukin päivittyy siinä kohtaa hieman.
Miten sinä suhtautuisit vieraana siihen, että saisit kiitoskortin käteesi jo juhlan yhteydessä?
Matkalaulu 