Kaikki häidemme kukat

Aika käydä läpi hääjuhlamme kukka-asiat! Sanottakoon heti alkuun, että jos jokin asia häissämme jäi pihistysosastolle, niin kukille taisi käydä juuri niin. Halusin ehdottomasti kukkia mukaan päiväämme, mutta aivan suunnattomia summia emme niihin laittaneet. Esimerkiksi hääparin vanhemmilla ei ollut vieheitä tai rannekukkia, ja pöytäkukkien asettelut hoidimme itse.

Meille tuli kukkia kahdesta eri paikasta. Kivistössä toimiva Kukka & Juhla Decor toimitti floristin sidontataitoja vaatineet asiat eli minun kimppuni, kukkaistytön seppeleen, sulhasen ja bestmanin vieheet sekä kaasojen hiuskoristeet. Olen kirjoittanut floristin kanssa pidetystä suunnittelupalaverista täällä.

Pöytiin pulloihin tulevat kukat noudin Nurmijärven Metsäkylästä ihastattuvasta Pellonreunan puutarhasta (ig: @pellonreunanpuutarha) häidemme aattona. Täällä kuvaus vierailustamme Pellonreunan puutarhaan. Kyseessä on kotinsa vieressä kukkia viljelevän Susannan puutarha. Hän kasvatti meille kukkia varta vasten toivomissamme väreissä. Huikeaa, en edes osannut unelmoida, että sellainen olisi mahdollista! Jos siis olit minun tavoin siinä luulossa, että tukkupunttitilaukset ja oikeastaan kaikki muutkin kukat tulisivat Hollannista tai vielä kauempaa Afrikasta, salli minun yllättää: Suomessa on jo lukuisia leikkokukkaviljelijöitä, joista yksi koonti löytyy täältä. Kukat säilyivät hyvinä vielä pitkään häidemme jälkeen.

Emme tulleet ottaneeksi vain kukkiin keskittyneitä kuvia, joten rajasin seuraavaksi näkemiänne kuvia aika rankalla kädellä. Vakuutan, että kuvaajamme Taikan alkuperäinen sommittelu oli rutkasti parempi.

Pidemmittä puheitta, aika käydä kukkamme läpi!

Morsiuskimppuni

Minulla oli kirkas visio kimpustani siitä lähtien, kun huomasin työmatkani varrella kukkakaupan ikkunassa muhkean ruusukimpun. Halusin korkean ja kapean kimpun, jolla voisin huitoa ympäriinsä, en siis esimerkiksi pyöreää tai laakean rönsyilevää.

Luotin floristimme taiteelliseen näkemykseen, mutta muodon lisäksi minulla oli muutamia muita ohjeistuksia:

halusin burgindinpunaisia ruusuja
halusin ruusujen sekaan jotain muitakin kukkia, mutta lajikkeista minulla ei ollut erityisiä toiveita
myös vihreää sai olla mukana
kimpun korkeudeksi hahmottelin noin 60 cm

Vielä hääpäivän alkaessa minulle oli epäselvää, mitä tekisin kimpulle. Heittäisinkö sen? Säilyttäisinkö sen? Antaisinko sen ehkä jollekulle lahjaksi? Asia ratkesi päivän mittaa: koska minulle ei tullut vahvaa tunnetta, että haluaisin säilyttää kimpun, päätin heittää sen. Onneksi näin, sillä kimpusta saatiin aikaiseksi mainio taisto ja sen itselleen voittanut tuli hyvin iloiseksi. Koska en pidä siitä ajatuksesta, että ihmiset kisailisivat naimisiin pääsystä, ohjeistin, että kimppua saisivat tavoitella kaikki kukista pitävät.

Pari esimerkkiä pitkävartisen kimpun kanssa poseeraamisesta. Kuva Taika Lehtimäki, rajaus minä.

Olen pohtinut jälkikäteen, että olivatko ruusut ihan niin burgundeja kuin toivoin. Joissain kuvissa näyttää siltä, toisissa ei niinkään. Toisaalta olen pohtinut myös, olisiko todella burgundi sävy ollut sittenkään hyvä valinta: näyttäisikö pahalta, jos miehen puku ja kukat olisivat melkein saman sävyisiä, mutta ei kuitenkaan aivan? Nyt sävyissä on kuitenkin selkeä ero, mikä tuntuu toimivan ihan hyvin.

Kukat osana hääparin lookia

Jostain syystä iso viehe ei ole koskaan miellyttänyt silmääni, ja ilahduin, kun sulhanen oli samoilla linjoilla. Halusimme vieheeseen pieniä kukkia, jotka olivat samoja kuin mitä kimpussani käytettiin. Vieheen sidonnassa hyödynnetty nauha sattui olemaan täydellinen match miehen rusetin kanssa! Bestmanin viehe oli samanlainen kuin sulhasella.

Viehe kiinnitettiin voimakkaalla magneetilla, joka toimi mainiosti ja mahdollisti sen, ettei pukuun tarvinnut tehdä pienintäkään reikää. Harmi kyllä vieheeseen liittyi pieni vastoinkäyminen: viehe oli kiinni magneetissa jonkinlaisella kukkaliimalla, joka pehmeni päivän mittaa ja aiheutti pientä sotkua.

Minun hiuksiini tuli samoja kukkia kuin kimpussani oli käytetty eli siten samoja kuin mitä sulhasen vieheessä oli. Samat kukat oli muutenkin hyvä ratkaisu, sillä se teki tilauksesta käsittääkseni edullisen. Kaikki tilattu materiaali voitiin käyttää hyödyksi.

Kampaajani Taru sanoi, että kukat tekevät kampauksen, ja olen kyllä samoilla linjoilla! Pohdiskelin aluksia kukista rakennettua hiuskorua, mutta tulimme Tarun kanssa siihen tulokseen, että kukat olisi helpointa asetella, jos ne olisivat irtonaisia ja niissä olisi rautalankaa apuna kiinnitystä varten.

Kukkaistytön seppele ja kaasojen hiuskukat

Ai että, tykkään todella paljon kukkaistytön seppeleestä ja ehkä vielä enemmän kaasojen hiuskukista! Niissä on samaa piikkiputkea sekä samaa pientä valkoista kukkaa kuin kimpussani. Morsiusharso oli minulle muuten ehdoton ei! Hääblogeja iäisyyden lukeneena halusin jotain omiin silmiini tuoreempaa. Siskontyttöni valitsi oksaneilikkaa mukaan täydentämään kokonaisuutta. Hänen seppeleensä oli runsas ja ihastuttava.

Kaasojen hiuskukat sopivat valtavan kauniisti heidän tummanvihreisiin mekkoihinsa. Ne olivat kuin piste iin päälle ja kruunasivat heidän lookinsa!

Vaikka häitämme juhlittiinkin siirron vuoksi syyskuussa, emme varsinaisesti olleet järjestämässä syyshäitä – olihan alkuperäinen päivämäärämme heinäkuussa. Kukkaseppele ja kaasojen hiuskukat toivat hurmaavan syksyisen tuulahduksen mukaan juhlamme ilmeeseen, mikä loppupeleissä oli minusta mukava sävähdys ja näytti todella tyylikkäältä.

Pöytäkukat

Pöytäkukat toteutumme itse asettelemalla Pellonreunan puutarhasta noudettuja kukkia pulloihin. Heh, harmillista kyllä, ihan kauneimmat luomukseni eivät näköjään tulleet ikuistetuksi filmille! Mutta luottakaa sanaani: monet niistä olivat todella kivan näköisiä!

Jos jotain tekisin eri tavoin, olisi se ehkä pieni treeni. Kesti tovi ymmärtää, miten pitkä varsi toimi missäkin pullossa parhaiten ja minkälaisia kukkia asetella rinnakkain. Homma oli joka tapauksessa hauskaa ja heti kukkien noudosta minulle tuli todella hyvä fiilis, kuten olen aiemmin kirjoittanut. Kukat olivat täällä, häät olisivat pian täällä! Siitä häidemme aaton tohina alkoi.

Kukkien mukana tuli paljon leppäkerttuja, mikä kuvasi mielestäni hyvin sitä, että kukat olivat todella suoraan puutarhasta. Sävyt olivat juuri toiveidemme mukaisia: yli puolet kukista olivat burgundia, mutta mukana oli myös pinkkiä, vaaleanpunaista ja muita tehostevärejä. Kukat olivat paitsi kauniita myös mukavan rennon rönsyileviä, mikä toi minusta mukavan säväyksen klassisen tyylikkääseen juhlapaikkaamme. Korkeat asetelmat vaikkapa valkoisista ruusuista olisivat vieneet tunnelmaa erilaiseen suuntaan.

Kukkien kanssa toimittiin siten, että asettelin ne kotona vettä puolillaan oleviin pulloihin ja pullot muovilaatioihin. Laatikot kilisten ajoimme Kalastajatorppaan (oli muuten hermoja raastava reissu, mutta onneksi mitään kaatumisia tai rikkoutumisia ei tapahtunut!). Siitä eteenpäin meidän ei tarvinnut tehdä mitään, vaan Kalastajatorpan henkilökunta asetteli pullot pöytiin kattauksen lomaan. Oli huikea tunne kurkistaa saliin ennen hääkuvauksen alkua: tiesin heti, että kokonaisuudesta tulisi ihan mahtava! (Heh, olivatkohan muut samaa mieltä? Mutta me olimme, ja se lienee tärkeintä!)

Meillä ei ollut vieraslahjoja. Sen sijaan kaikki halukkaat vieraat saivat viedä kukkia mukanaan kotiin. Erityisesti siskontyttöni kunnostautui tällä saralla! Olin sanonut, että kukkia saa kerätä itselleen myöhemmin illalla. Joskus kuuden aikaan hän taisi kysyä, että onko nyt myöhemmin illalla. Bändini kuvaamaa videota katsellessani olen huvittuneena seuraillut, miten hän käy systemaattisesti pöytiä läpi ja vie parhaat löydöt päältä 😀

Mukavaa toista adventtia kaikille!

t. K

Hääpäivä ennen h-hetkeä

Hääjuhlamme alkoi vihkimisellä iltapäivällä kello kolme. Kello kolmea edeltää aika monta tuntia hääpäivää, ja nuo itse juhlaa edeltävät tunnit ovat tämän kirjoituksen aiheena. Eli jos laittautumisoperaatio, valokuvaus ja viimeiset fiilikset ennen h-hetkeä kiinnostavat, tämä teksti on sinua varten.

Tuli melkoinen mammuttipostaus, mutta toivottavasti väliotsikot auttavat sinua halutessasi annostelemaan tekstiä sopivissa erissä!

Aamu

Kaasoni olivat tosiaan tulleet meille perjantaina viettämään iltaa ja yöksi. Kävin yöllä yhä kierroksilla edeltävän viikon jäljiltä, enkä nukkunut kovin hyvin. Jonkin verran kuitenkin. Siskoni taisi olla ensimmäinen herääjä, sillä hän meni suihkuun, ja meidän muiden kellot soivat vähän yli kuusi. Sulhanen taisi myös havahtua tässä kohtaa, mutta jatkoi iloisesti unia meidän lähtömme jälkeen.

Jos sinulla on mahdollisuus valita, suosittelisin hääaamun viettämistä paikassa, jossa on kaksi kylpyhuonetta tai vessaa. Meidän kerrostaloasunnossamme ei ole, ja taisimme aina välillä joutua jonottamaan kylppärin vapautumista. Muuten aamu oli sujuva: kaikki kassit olivat valmiina eivätkä jääkaapissa odottaneet eväätkään unohtuneet. Lähdimme matkaan pari minuuttia aikataulusta jäljessä puoli seitsemän aikoihin. Ajo Vantaalta Töölöön oli ehkä sujuvin koskaan: ei auton autoa ja Manskulla pelkkää vihreää aaltoa. Otimme autossa ennen lähtöä materiaalia muodonmuutos TikTok-videota varten, mutta loppupään videon ottaminen unohtui kokonaan.

Meidän oli tarkoitus olla Kampaamo Solassa seitsemältä, ja lopulta taisimme olla siellä ehkä kuutta yli. Aikataulumme oli onneksi suunniteltu väljäksi, joten pieni myöhästyminen ei vaikuttanut mihinkään. Sen verran optimoimme, että minä ja kaaso M hyppäsimme kyydistä oven edessä ulos, ja kaaso H (joka ystävällisesti oli lupautunut kuskiksi) jäi vielä etsimään parkkipaikkaa.

Laittautumassa Kampaamo Solassa

Olin suunnitellut meille laittautumiseen aikataulun, sillä laitettavia riiti. Minä, kaksi kaasoa, kaksossiskot, äitini ja mummoni eli yhteensä 7 henkilöä. Homma onnistui, kun toinen kaksosista päätti meikata itse, toisen meikkasi hänen meikkaajakaverinsa ja äidin ja mummon hiukset laittoi ihan eri kampaaja. Toisin sanoen meikkaaja-Annalle tuli minun lisäkseni neljä meikattavaa eli minä, kaasot, äitini ja mummoni ja Solan Tarulle myös viisi kammattavaa eli minä, kaasot ja perheeni kaksoset.

Minun laittamiseeni varattiin hieman pidemmät ajat kuin muille: sekä kampaukseen ja meikkiin tunti ja vartti, muille tunnit molempiin. Näin aikatauluttaen olimme pitkään Solassa rauhallisissa merkeissä kolmistaan Annan ja Tarun kanssa: muut liittyisivät seuraamme kun heidän kampauksensa ja meikkinsä toisaalla valmistuisivat. Vuorottelimme kaasojen kanssa meikissä, kampauksessa ja aamupalaosastossa ja juttelimme häihin liittyvistä asioista, kauneudenhoidosta ja kampaamoiden asiakaskokemuksista. Tunnelma oli leppoisa. Itselläni oli raukea olo: nyt saattoi vain istua paikoillaan ja antaa muiden hoitaa hommat. Täydellistä!

Kukkatoimitus saapui ollessani viimeisiä hetkiä kammattavana. Jälkikäteen ajateltuna olisi ehkä pitänyt pyytää toimitus ronskisti vain heti seitsemäksi: nyt olimme tilanteessa, jossa Taru sommitteli kukat jo olemassa olevan kampauksen joukkoon. Homma olisi ehkä voinut olla helpompi, jos kukat olisivat olleet mukana jo rakennusvaiheessa. My bad, en voi syyttää asiasta muita kuin itseäni 😀 Neljä ruusua jäi yli, mutta kaaso H keksi niille hyvää käyttöä: ne kiinnitettiin bändimme poikien takin liepeisiin.

Olin itse ensin kampauksessa, jonka jälkeen minulla oli tunti taukoa ennen meikkausvuoroani. Tauon aikana join kahvia, proteiinipirtelön, söin karjalanpiirakan ja vähän hedelmiä. Tässä kohtaa muistan olleeni valtavan nälkäinen: ehkä viikon jäljiltä oli kertynyt energiavajetta. Pesin myös hampaat ja laitoin piilolinssit silmiini, jotka onneksi menivät ykkösellä.

Samalla kaasosiskoni meikki oli jo ehtinyt valmistua ja hän oli kampaustuolissa. Hänen lookinsa valmistuminen tuntui olevan jonkinlainen käännekohta: hän näytti aivan upealta ja se nostatti juhlatunnelmaa todella paljon! Homma alkoi muuttua todeksi! Kaasojen hiuskukat sopivat heidän tummanvihreisiin mekkoihinsa aivan loistavasti. Alla kuvia kaaso H:n kokonaisuudesta.

En enää muista, olinko meikkattavana siinä vaiheessa, kun muu porukka tuli Solaan. Se saattaisi kuitenkin selittää sitä, etten muista meikin valmistumisesta mitään sen kummempaa. Siksi olenkin iloinen, että kävin koemeikissä! Anna teki aivan käsittämättömiä taikoja kasvoilleni ja kaivoi minusta esiin aivan uuden puolen, johon tutustuin ilolla. Oikeasti aika huikeaa oivaltaa, että kyllä minustakin olisi filmitähdeksi! Alla kuvia, jotka otin, kun fiilistelin koemeikkiä kotona. Annan kädenjälkeen voi tutustua instassa tilillä @lipsasredasroses. Mutta tosiaan, koemeikkiä ja koekampausta voi suositella ihan vain siitäkin syystä, että saa hääkuviosta kaiken mahdollisen irti: kaikkea ei vain ehdi hääpäivänä omaksumaan.

Ohjeistusten mukaisesti loput siskoistani, äitini, mummoni, siskontyttöni ja kaasosiskoni poikaystävä saapuivat paikalle klo 11.30 ja tuosta hetkestä ajan kulku tuntui kiihtyvän. Meidän perheessä on paljon energiaa, ja kampaamo täyttyi toisten kampausten ja meikkien ihastelusta sekä kukkien ihmettelystä. Erityisesti siskontyttöni seppele herätti paljon ihastusta ja innostusta.

Muiden juhlailmeen rakentuminen nosti kyllä omaa fiilistäni todella paljon! Anna taituroi mummolleni todella tyylikkään meikin, ja hänessä oli samankaltaista eleganssia kuin esimerkiksi Ruotsin kuningatar Silvialla. Vau! Myös kaksoset halusivat hiukset osittain auki, ja Taru onnistui tekemään kaikille eri tavalla kiinnostavat kierteet ja kiharat. IG-tililtä @kampaamosola löytyy kolme kuvaa seurueemme hiuksista, käy ihmeessä tsekkaamassa! Taru on kyllä melkoinen taituri!

Olin suunnitellut päivän kulun siten, että valokuvauksemme alkaisi klo 12.30. Kampaukseni ja meikkini olivat valmiina 11.30, joten minulle jäi tunti aikaa nopealle ruokailulle, huulipunien viimeistelylle ja mekkoon ahtautumiselle ja muutaman minuutin ajomatkan päässä olevalle juhlapaikalle siirtymiselle. Tilasimme Picnicistä ruokaa, ja vaikka minulla oli aamulla nälkä, ei lounasaikaan tehnyt oikein mitään mieli. Jätin lohisalaatista osan siskoni syötäväksi.

Siirtyminen Kalastajatorpalle ja sulhasen aamu

Vaatteet niskaan, kamat kasaan ja menoksi! Vaikka meillä oli reilusti aikaa ja aamu oli rauhallinen, tuli vikoihin minuutteihin pientä hulinaa. Kaaso H otti onnistuneesti homman haltuun ja lähetti esimerkiksi kaasosiskoni poikaystävän noutamaan autoa. Autossa keskityimme toki navigointiin mutta myös avasimme ääniämme, olihan meillä molemmilla tiedossa päivän mittaa vielä lauluhommiakin.

Olimme Kalastajatorpalla kaksi minuuttia alkuperäisestä aikataulusta jäljessä, mutta koska aikataulu oli mietitty väljäksi, ei se aiheuttanut ongelmia. Nousin autosta, mutta kurvasin heti sen taakse piiloon: näin nimittäin sulhasen kävelevän hotellin suunnalta kohti Pyöreää Salia, ja meillä oli first look -kuvaukset vasta edessäpäin.

Sulhasen aamuun kuului nukkumista vielä meidän lähtömme jälkeen, rauhassa syöty aamupala ja pohdintaa siitä, mitä tarvitsisi mukaan. Hän huomasi kallossien puuttuvan, mistä seuranneet etsinnät ja kaverilta lainaamiseen liittyvät kyselyt aiheuttivat yleistä hämminkiä. Lopputulos oli se, että hän ajoi Kalastajatorpalle tuntien pientä kiirettä, ja oli lopulta vartin (onneksi jälleen myös hänen osaltaan väljäksi suunniteltua aikataulua) jäljessä. Sulhanen kävi hakemassa avaimen Kalastajatorpan hotellihuoneeseemme ja heitti sinne minun etukäteen pakkaaman reppuni, jossa oli seuraavan päivän vaatteet, toalettilaukku ja huomenlahja. Huoneelta sulhanen lähti kävelemään Pyöreää Salia kohti ja kohtasi kaaso H:n, joka hoputti hänet meren rannassa olevaa huvimajaa kohti, jonne olimme suunnitelleet first look -kuvaushetken. Pienen hetken kuluttua lähdin kävelemään sulhasen perään.

Kuljin rantaan Kalastajatorpan sisätilojen poikki roudaamassa olleille bändikavereilleni vilkutellen. Jostain syystä ollessani aulassa tapahtui pieni vastoinkäyminen: kimpusta napsahti yksi ruusu poikki ilman sen kummempaa näkyvää syytä. Tuossa hetkessä hädin tuskin noteerasin asiaa, enkä enää muista, minne laitoin irronneen kukan. Lopullisessa kimpussa oli hieman vähemmän punaista kuin aamulla käteen saamassani, ja yhteisten vuosiemme mukaan valittu ruusumäärä ei enää osunut kohdilleen. Asiaa ei kuitenkaan tiennyt kukaan muu kuin minä ja itsekin unohdin sen nopeasti. Toinen pieni sattumus liittyi sulhasen ja bestmanin vieheisiin: muistimme laittaa ne paikoilleen vasta ekojen kuvien ottamisen jälkeen, onneksi kuitenkin aivan kuvauksen alussa.

First look -kuvaus, potretteja ja hanhiepisodi

Yritin kovasti selittää first look -kuvauksen konseptia sulhaselle, mutta osoittautui, ettei hän ole ihan tarpeeksi romanttista sorttia nähdäkseen tilanteen herkkyyttä edes ajatuksen tasolla. Jostain kuvaukset kuitenkin alkavat, ja samaan syyssyyn hetkestä voi tehdä vähän spesiaalimman. Tilanteesta saatiin kivoja kuvia, vaikkeivät kummankaan meistä silmäkulmat kostuneet.

Meidän first look oli toteutettu siten, että sulhanen seisoi merenrannan tuntumassa olevassa huvimajassa kasvot merelle päin. Minä kävelin hänen taakseen, ja sulhanen kääntyi minuun päin. Olen joskus kuullut pohdittavan, tuleeko first look -kuvaustilanteesta liian lavastetun tuntuinen, mutta meidän sessiomme soljui eteenpäin luonnollisesti ja vaihdoimme katoksessa spontaanisti suukot.

First lookin jälkeen kadotin ajantajuni aivan täysin, enkä tiedä yhtään, miten paljon käytimme potrettien ottamiseen aikaa. Ehdimme kuitenkin monenlaista: seisoimme laiturin päädyssä, portaikossa ja rannan tuntumassa nurmikentällä, istuimme katoksessa ja kannon nokilla. Otimme hassuttelukuvia ja vakavan vanhan ajan poseerauksen. Sulhasen kiinnittäessä viehettään kuvaajamme Taika (Taikan kuvia löytää instasta tililtä @talepics_, kannattaa tsekata!) otti kuvia minusta, minkä jälkeen oli sulhasen yksinkuvien vuoro. Niistä tuli oikein komeita! Olimme kuulemma helppoja kuvattavia, sillä otimme luontaisesti monenlaisia asentoja. Kaikki Huippumalli haussa -ohjelmaa katsoen vietetyt tunnit ovat kantaneet hedelmää!

Laiturin nokassa kuvatessamme sattui koko päivän isoin vastoinkäyminen. Ja kun tämä on isoin, voi sanoa, että pääsimme aika vähällä! Pieniä sattumuksia, mutta ei mikään, mikä olisi kaatanut aikataulut tai vaikuttanut mielialaan sen kummemmin.

Vaikka käytimme laahuksen alla muovia suojana, ei se riittänyt suojaamaan mekkoani tuoreelta hanhen jätökseltä. Laiturilta poistuessamme huomasin laajusta kannatellessani jotain vihertävää, jonka olin taitavasti levitellyt pariin kohtaan pitsikirjailua. Onneksi kaasosiskoni oli koko ajan avustamassa meitä ja sai nopeasti paikalle märkää paperia, jonka avulla tilanne ratkesi. Putsausoperaation aikana Taika otti sulhasen potretit, joten sikäli aikaa ei onneksi mennyt hukkaan. Laahuksen puhdistuksesta on hauska kuva, jossa katseeni näyttää siltä, että se voisi tappaa pari hanhea. Laahus onneksi puhdistui sen verran hyvin, ettei mitään vihertävää osunut enää päivän aikana silmiini.

Meidän potreteillemme oli varattu puolitoista tuntia aikaa. Epäilen, että käytimme vähemmän, sillä ehdimme niin mukavasti ottaa ryhmäkuvia kaasojen ja bestmanin kanssa ja vähän myöhemmin perhekuvat kaikessa rauhassa. Niille oli alunperin varattu puoli tuntia, mutta veikkaisin, että käytimme enemmän aikaa. Hyvä niin, sillä erilaisia kokoonpanoja riitti: me ilman toisiamme omien perheidemme kanssa, me perheidemme kanssa, me äitiemme kanssa, me isiemme kanssa, me mummojen kanssa, me yksin kaikkien edellä mainittujen kanssa, me sulhon veljien kanssa, me minun siskojeni kanssa, me ja sisarukset yksitellen puolisoineen…

Kuulin ryhmäkuvia otettaessa akustisen kitaran sävelien kantautuvan vihkipaikaltamme: kitaristimme testasi äänentoistoa. Tunteet nousivat vähän pintaan ja muutama kyynel taisi kohota silmiini. Kaikki oli rakentumassa kasaan!

Oli mahtavaa nähdä kaikki juhlatamineissa! Näin siistinä en varmaan ole koskaan perhettäni nähnytkään: kaikilla oli pitkät mekot ja eri värit näyttivät kuvissa todella hyvältä. Kaasosiskollani vihreää, äidilläni burgundia ja kaksosilla sinistä ja punaista. En tiedä, olivatko he suunnitelleet jutun etukäteen, mutta lopputulos oli tyylikäs!

Kuvista tuli todella ihania! Otimme ne laiturilla utuista mutta valoisaa taustaa vasten. Vaikka olimmekin pitkään ulkona, ei minua paleltanut missään vaiheessa. Muistelisin lämpöä olleen reilusti yli kymmenen astetta. Vaikka sääennustuksesta ei oikein ottanut selvää, olin jotenkin koko ajan aivan varma, ettei sataisi. Oikeassa olin! Uhkakuvista huolimatta maakaan ei ollut märkä ja laahukseni säilyi kuivana ja siistinä hanhivälikohtausta lukuunottamatta.

Vihkimisen odottelua

Vähän ennen puoli kolmea oli aika tulla jälleen tietoiseksi kellon olemassaolosta, sillä puoli kolmelta vihkijän oli määrä tavata meidät ja todistajamme tarkistaakseen henkilöllisyytemme. Siirryimme odottelemaan käräjäoikeuden notaaria Pyöreän Salin parvelle. Tässä kohtaa näin juhlasalin ensimmäistä kertaa loistossaan, ja upealtahan siellä näytti!

Parvelta katselimme ulos terassille eli vihkipaikalle, jonne alkoi pikkuhiljaa kertyä ihmisiä. Vihkijä tuli pari minuuttia myöhässä, ja ne pari minuuttia tuntuivat aika pitkiltä. Otimme selfieitä ja todistajat elikkäs minun siskoni ja sulhon veli ehtivät lyhyesti tutustua toisiinsa. Kukkaistyttömme oli mukana parvella odottelemassa eikä vaikuttanut kovinkaan jännittyneeltä, vaikka edessä olikin tärkeä tehtävä.

Samaa voisin sanoa itsestäni: mitä lähemmäs hääpäivää ja mitä lähemmäs vihkimistä tultiin, sitä rauhallisempi olin. Minua ei jännittänyt missään vaiheessa -kunhan nyt yritin varmistaa sujuvan juhlan ja olla unohtamatta mitään. Stressiä kyllä, mutta ei jännitystä. Sulhastakaan ei jännittänyt: mitäpä meille voisi siellä rakkaiden ihmisten keskellä tapahtua.

Notaarin saavuttua paikalle hän tarkisti meidän kaikkien passit ja kirjoitti vihkitodistuksen. Se taisi olla se kaikista virallisin osuus! Ei kerrota kenellekään, että seremonia tuli siihen ikään kuin kaupanpäällisiksi.

Olimme sopineet, että kitaristi aloittaisi soiton tasan kolmelta. Muutamaa minuuttia aikaisemmin tulimme alas parvelta ja asetuimme jonkin sortin muodostelmaan. Kaaso H oli paikalla auttaakseen laahuksen kanssa, ja siskokaasoni odotti alttarilla. Olimme ohjeistaneet kukkaistyttöä kävelemään hänen eli kummitätinsä luokse. Siinä sitä sitten odotettiin viimeiset erittäin pitkiltä tuntuneet minuutit! Olimme valmiita.

Huh, melkoinen mammuttipostaus! Kiitos, jos jaksoit kiinnostua hääpäivämme kulusta ja lukea tänne asti 🙂 Jaa suuret kiitokset vielä Tarulle, Annalle ja Taikalle – teidän kaikkien kanssa oli todella mukavaa ja luontevaa olla! Oli mahtavaa saada teidät osaksi päiväämme!

Tästä se hupi vasta alkaa!

T. K

Suunnittelupalaverissa floristin kanssa

*Kaupallinen yhteistyö: Kukka & Juhla Decor. Tilauksesta saatu pieni alennus.*

Huh, kylläpä päässä risteilee monenlaisia ajatuksia häiden suhteen! Olemme lähestymässä sitä hetkeä, kun suunnitelmia pannaan toimeen ja tehdään kaikenlaisia häihin liittyviä hankintoja. Eräs muuttujia aiheuttanut virus toki sekoittaa yhä pakkaa, mutta se ei ole tämän kirjoituksen aihe. Tänään puhutaan nimittäin kukista!

Meillä oli tiistaina suunnittelupalaveri Kivistössä toimivan Kukka & Juhla Decor -nimisen perheyrityksen edustajan Pian kanssa. He toimittavat meille kimppuni, sulhasen ja bestmanin vieheet, kaasojen hiuskukat, 5-vuotiaan siskontyttöni kukkaseppeleen sekä mahdollisesti vielä näyttävän hiuskoristeen minulle. Taisin alunperin bongata Kukka & Juhla Decorin Facebookin hääryhmästä jonkun pyytäessä suosituksia floristeista.

Ennen suunnittelupalaveria olin lähettänyt alustavan tarjouspyynnön. Sen jälkeen jatkoimme keskustelua sähköpostitse kertomalla lisää esimerkiksi värimaailmasta ja tarketamalla morsiuskumppuun liittyviä visioitani. Näiden pohjalta Kukka & Juhla Decorin Pia teki ehdotelman, jota kävimme tiistain palaverissa tarkemmin läpi. Pohjatyö oli tehty hyvin, sillä emme tainneet ehdottaa mitään muutoksia!

Oli kuitenkin vielä monenlaisia yksityiskohtia, joista juttelimme tarkemmin lisää. Kävimme läpi sulhasen ja bestmanin vieheiden kiinnitystapaa: vahva magneetti mahdollistaisi sen, ettei pukuun tulisi reikiä. Samaten keskustelimme siitä, että tulisiko vieheeseen esim. juuttinarua tai jotain muuta nauhaa. Pohdimme myös kaasojen hiuskukkien kiinnitystapaa ja päädyimme siihen, että klipsiin tai pinniin kiinnittäminen olisi kätevin vaihtoehto.

Kävimme läpi myös minun kimppuuni liittyviä yksityiskohtia. Hahmottelin käsilläni kimpun toivekorkeudeksi sellaiset 60 cm ja leveydeksi 30 cm. Haluan kimppuuni reilusti vartta, jotta sen kanssa on helppo tuulettaa menemään. (Jos nämä häät toteutuvat, on siihen todella syytä!) Lisäksi pohdimme, että haluaisinko minunkin kimppuuni nauhaa ja jos haluaisin, minkä väristä. Lopulliseen tarjoukseen kirjoitettu ajatus 80 senttimetrin nauhasta kuulostaa ihanalta enkä malta odottaa, miltä kimppu tulee näyttämään pukuani vasten. Mistä tulikin mieleeni, että katsoimme kuvia puvustani, ja hauskasti meille ideoidut lajikkeet näyttävät olevan hyvinkin lähellä mekkoni pitsikuvioita!

Minua ilahdutti, että meille ehdotetut lajikkeet eivät olleet itselleni entuudestaan tuttuja. Tuntui, että tosiaan saimme jotain, mitä emme olisi itse osanneet keksiä. Minun kimppuuni tulevan ruusun lajike on red black baccara. Muita kukkia ovat piikkiputki eli eryngium, tähtiputki eli astrantia sekä vihreänä Italian ruscusta.

Myös muutamasta muusta lajikkeesta keskusteltiin, sillä niitä saatetaan käyttää siskontyttöni seppeleeseen sekä kaasojen hiuskoristeisiin. Lajikkeet jäivät toistaiseksi lyömättä lukkoon, sillä siskontyttöni saa kunnian valita viimeiset lajikkeet. Hän on huomattavan nuoresta iästään huolimatta varsinainen kukkaekspertti ja ennen kaikkea kukkien rakastaja, ja ajattelin, että hänestä voisi olla mukava valita muutamasta ehdotetusta lajikkeesta kolme.

Toinen vielä toistaiseksi mietinnän asteelle jäänyt asia oli minun hiuskoristeeni, sillä se vaatii hieman kampaajan konsultaatiota. Pitää ensinnäkin selvittää, onko minulla riittävästi hiusta visioimaan kampaukseeni. Jos on, saa kampaaja päättää järkevimmän kiinnitystavan.

Vitsit, onpa jännää nähdä suunnitelmien lopulta toteutuvan! Maltan tuskin odottaa, miltä kimppuni ja kokonaisuus ylipäätänsä tulee näyttämään! Kiitokset Kukka & Juhla Decorin väelle innostavasta suunnittelupalaverista!

(Sopivasti) aurinkoa ja terveyttä ja kaikkea kivaa teille rakkaat lukijani!

Terveisin,

Ikkunashoppailija iskee jälleen – morsiuskimppuvisio!

Moikka ja ihanaa ystävänpäivää kaikille!

Kerroin viime postauksessa, miten bongasin työmatkani varrella ihanat kengät. Kävipä niin hassusti, että samaisilla kulmilla satuin bongaamaan kukkakaupan ikkunassa maljakossa aivan ihanan muhkeita pitkävartisia reilun vaaleanpunaisia ruusuja. (reilun vaaleanpunaisia=ei hentoisen vaaleanpunaisia eikä pinkkejä, toim. huom.)

Siitä se ajatus sitten lähti! Valitettavasti siinä katolta tippuvaa lunta ja jään päälle muodostuneita vesilammikoita väistellessä ei tullut napattua kuvaa. Ajatuksiini sain tästä isosta, ei mitenkään järjestelmällisesti sidotusta kukkaryppäästä kirkkaan muiston. Niinpä aloin metsästämään kimppukuvia, joissa olisi edes vähän samanlainen tunnelma.

Ja kuten alta näkyy, niitähän löytyi! Olen jotenkin todella innoissani tästä: tuntuu, että näiden pohdintojen myötä itselleni kirkastui hieman, minkälainen morsian olen. Hillitty, tyylikäs ja elegantti, mutta ehdottomasti myös vähän arvaamaton, riehakas ja villi! En tiedä, käykö tämä järkeen kenellekään muulle kuin minulle, mutta I’m feeling it!

The White Files Babylon Flowers Silvana Tesdesco Gown Kas Richards Photography — Kuva Pinterestin kautta osoitteesta http://thewhitefiles.com

Näyttökuva 2019-2-14 kello 21.27.55 — Kuva Pinterestin kautta, alkuperäinen linkki katkennut

Näyttökuva 2019-2-14 kello 21.26.24 — Kuva Pinterestin kautta osoitteesta https://nouba.com.au/botanic-bridal-editorial-brooke-adams-photography

Olin aina kuvitellut suunnittelevani morsiuskimppuni hyvin tarkkaan ja uppoutuvani kukkiin liittyviin yksityiskohtiin. Saapa nähdä, lähteekö tämä idea toteutukseen vai palaanko alkuperäiseen suunnitelmaan, mutta jotenkin tämä visio tuntuu todella omalta! Tällaisen kimpun kanssa sitä vain huitoisin riemuissani menemään 😀

Ikkunassa näkemäni kukat olivat tosiaan vaaleanpunaisia, ja ihan ensimmäisissä ajatuksissani kävi niiden yhdistäminen sulhasen lempiväriin burgundiin. Mutta ovatpa nämä valkoiset kokonaisuudet nättejä! Pitänee ottaa värit kohta pohdintaan, että tietää, mistä kannattaa innostua!

Ruusuista iltaa kaikille!

T. K