Häidemme aikaan voimassa olleista rajoituksista johtuen olimme miettineet juhlamme aikataulun tarkasti. Juhlat kestivät kello kolmesta yhteentoista ja sen välille mahtui kaikki olennainen: vihkiminen, ruokailu ja bändin setit.
Suhteellisen tiukoista raameista huolimatta häissämme oli aikaa vapaalle seurustelulle. (Huh, olisipa muuten aika hurjaa, jos ei olisi ollut!) Moni pari järjestää häihinsä pientä puuhaa, jota vieraat voivat toteuttaa vapaasti omaan tahtiinsa. Viime vuosina tällä saralla suosiota ovat saaneet esimerkiksi salatehtävät ja hääbingot.
Meillä vastaavassa roolissa oli random-kysymykset ja vieraskirja polaroid-kameralla. Vaikka polaroid-kamera on ollut suosiossa jo jonkin aikaa, olin yllättynyt siitä, miten kivasti se toimi! Vieraskirjamme täyttyi jos jonkinmoisista hauskoista kuvista ja vielä hauskemmista teksteistä. Tuntui, että kuva ottaminen oli sopiva aktiviteetti täyttämään virallisesta ohjelmasta vapaita hetkiä ja vieraamme antoivat luovuuden kukkia.
Me emme rakennelleet mitään sen kummempia kuvaustaustoja. Sen sijaan käytössä oli jostain häätapahtumasta aikaa ennen koronaa saamani tikut pahviskumppineen ja tekoviiksineen, joiden avulla hassutella. Heh – hyvä homma, että satuin saamaan tikut, sillä minusta ei olisi ollut niiden askartelijaksi tai aktiiviseksi kirpputorikyttääjäksi. Mukava lopputulos erittäin vähäisellä panostuksella, joten kiitokset vielä lahjasta! (En ikävä kyllä muista tilaisuutta tai lahjan antajaa enää : / )
Meillä oli sadan hengen juhlat ja tilatessani filmiä polaroid-kameraan laskin sen varaan, että ihmiset ottaisivat ryhmäkuvia. Filmiä oli muistaakseni 60 kuvan edestä (yllättävän kallista touhua!), ja jotain kameran suosiosta kertoo se, että kaikki meni. Toivottavasti kaikki halukkaat kuitenkin saivat tilaisuuden ottaa kuvan.
Jotkut vieraista osasivat hyödyntää kuvaajamme Taikaa ja pyysivät ottamaan itsestään ryhmäkuvia. Mainio idea! Hääparin näkökulmasta kuvien katselu tarjosi mahdollisuuden kurkistaa niihin hetkiin, joissa ei itse ollut läsnä.
Entäs random-kysymykset? Törmäsin ideaan ensimmäisen kerran muistaakseni Rakkaudella, Rea -blogista. Onneksi törmäsin, sillä idea tuntui heti omalta sekä minun että sulhasen mielestä! Juuri sopivan häröpalloa hommaa, juuri sopivalla tavalla jäätä murtavaa.
Kyse oli pöytiin jaetuista pienistä kysymyslapuista, joista saada jutunjuurta pöytäseurueen kesken ja viihdykettä illan levottomiin tunteihin. Netistä löytyy random-kysymysten generaattoreita, joista kävin poimimassa parhaita paloja talteen. Jos idea innostaa, haulla random question generator pääsee hyvin alkuun!
Omia suosikkikysymyksiäni, joiden vastauksia olisin mieluusti ollut monessakin pöytää kuulemassa, olivat esimerkiksi:
Mihin ihmiset suhtautuvat nostalgisesti 40 vuoden päästä?
Mitä läheisesi odottaisivat sinun tehneen, jos sinut pidätettäisiin ilman selitystä?
Kumman valitsisit: jättäisit kotikaupunkisi iäksi vai pysyisit siellä ikuisesti?
Mikä osa kehostasi voisi kaivata hieman kosteusvoidetta?
Oletko yrittänyt jotain, mitä et missään nimessä tule yrittämään uudestaan?
Mitä ostat aina kun käyt ruokakaupassa?
Viihteen lisäksi tärkeä syy ottaa ohjelmanumero mukaan oli se, että se edesauttaisi vähän vieraammankin pöytäkunnan tutustumista ja siten osaltaan tekisi juhlistamme mahdollisimman mukavan kokemuksen kaikille vieraille.
Samaa ajatusta oli juhlamme alussa olleen tutustumisleikin taustalla. Kaikessa yksinkertaisuudessaan leikki meni näin: kaasot luettelivat erinäisiä asioita, ja jos koit väittämän kuvaavan itseäsi, oli tarkoitus nousta ylös. Nostimme listalle asioita, joista uskoimme ihmisten voivan saavan jutunjuurta. Meillä oli esimerkiksi yllättävän paljon vieraita Savosta, ja yksi kohdista oli, että nouse ylös, jos olet Savosta. Tiedän, että teema oli kirvoittanut myöhemmin vieraiden kesken lisäkysymyksiä siitä, että mistä paikkakunnalta kukin tarkalleen oli. Toinen kohdista oli, että nouse ylös, jos et puhu suomea: näin saimme tuotua esiin, keiden kaikkien kanssa juttu luistaisi parhaiten englanniksi. Paljon kannatusta saaneita kohtia olivat koiran haluaminen ja vuorilla ja tuntureilla vaeltamisesta pitäminen.
Kuvista, vieraskirjateksteistä ja ennen kaikkea vieraiden kommenteista päätellen monilla oli todella kiva ilta. Uskallan toivoa, että edes pieniltä osin kiitos siitä kuuluu sille, miten ohjelmaa suunnitellessamme pyrimme luomaan paikkoja keskusteluille sekä tuomaan esiin minun ja mieheni pinnan alla kuplivaa hulvattomuutta.
Viime viikonloppuna saimme tilaisuuden käydä maistelemassa juhlapaikkamme Hotelli Lepolammen ruokia ja muutenkin tutustua hotelliin tarkemmin. Ajoituksena tämä oli oikein hyvä, sillä se herätteli pohtimaan häitä ja juhlapäivän luonnetta uusista näkökulmista.
Marraskuu on jotenkin mystisesti hujahtanut melkein ohi ilman että häiden suhteen olisi ehtinyt tehdä paljoakaan. To-do-listallamme oli suuria odotuksia syksyn suhteen. Kaipa ajattelin, että mitäpä muuta sitä pimenevinä iltoina tekisi kuin näpertelisi jotain häihin liittyvää. Väärin ajateltu! 😀 Työt, kaikenlaiset sosiaaliset kinkerit ja ehkä jopa vähän urheilukin ovat täyttäneet iltojamme yllättävän paljon. Siksi visiitti Lepolammelle oli tervetullut muistutus siitä, että asioita pitää tosiaan alkaa pikkuhiljaa visioinnin lisäksi myös toteuttamaan.
Jostain syystä olin saanut päähäni, että tilaisuudessa maisteltaisiin menuehdotusten ruokia. Tämä piti paikkansa, mutta emme huomanneet varautua siihen, että myös juomavaihtoehtoja olisi tilaisuus maistella 😀 Vaikka olimme autolla liikenteessä, onnistuimme löytämään Lepolammen listoilta meitä molempia miellyttävät kuohuvan ja valkkarin. Punaviineistä suosikkia ei löytynyt, mutta saimme pari vinkkiä viineistä, joita etsiä kotiin maisteltavaksi Alkosta.
Sulhanen vastasi punaviinien testauksesta, mutta näistä ei vielä löytynyt suosikkia.
Ruokia maisteltuamme voin todeta, että valitsimme listalta mitä tahansa, tulisi se olemaan hyvää. Maistoin esimerkiksi muikkuja ja lohipateeta (joita en normaalisti ravintolassa valitsisi), ja jopa nämä osittain omaan inhokkiosastooni lukeutuvat ruoat olivat oikein maukkaita. Tykästyin erityisesti punajuuri-vuohenjuusto salaattiin. Seuraava haaste tulee olemaan menun rakentaminen: haluaisin löytää kokonaisuuden, joka olisi paitsi hyvää myös erittäin herkullinen, tasapainoinen ja juhlava kokemus.
Myös jälkiruokapuoleen pääsi tutustumaan, mikä ilahdutti kaltaistani kakkujen ystävää. Mansikkakakku oli todella hyvää mansikkakakkua! Mangojuustokakku ja suklaakakku olivat hyviä, mutta jotenkin odotan kakulta jotain enemmän. Tätä onneksi tarjoili vadelmavalkosuklaakakku! Miellyttävä sekoitus raikkautta ja makeutta. Sekä minä että sulhanen pidimme siitä, mutta saattaa silti olla, että etsimme jonkun näyttäviä kokonaisuuksia rakentavan leipurin vastaamaan kakkutarjoiluistamme.
Maistelin pääruokia niin pieteetillä, että ehdin jälkiruokien pariin vasta viimeisten joukossa.
Ennen ruokiin tutustumista saimme kuulla paljon lisää hotellista, ja minulle oli uutta tietoa, että Lepolampi lämpiää maalämmöllä. Tämän lisäksi hotellissa on satsattu aurinkopaneeleihin ja muutenkin energiatehokkuuteen. Jes! Lisäksi ilahduin, kun kuulin, että heidän varastoissaan on vihkikaari.
Mukava huomata, että pöytiin mahtuu hyvin visioimani kukat!
Tutustumistilaisuuteen kuului myös eri tiloissa kiertelyä. Kävimme tutustumassa tavan huoneisiin, sviitteihin ja saunatiloihin. Hotellihuoneet eivät ole mitenkään suunnattoman ylellisiä, mutta oikein kelpoja paikkoja lepäilyyn. Toisesta sviiteistä avautuu isot ikkunat lammen suuntaan, ja luulen, että tulemme valitsemaan tämän huoneen.
Näkymä toisesta sviitistä.
Saunaa jäimme miettimään pitkäksikin aikaa: jatkot saunalla ja paljulla vai ei? Tavallaan se voisi olla kiva tapa jatkaa hengailua, mutta toisaalta on myös riski, että lokaatiota vaihdettaessa osa vieraista lähtisi. Hengaillahan voisi myös ihan juhlasalissa, ja saunasta ja paljusta tulisi kuitenkin aikamoinen kuluerä. Mietin myös, millaista tunnelmaa haluamme loppuillalle? Beer pong -bileet saunalla vai leppoisaa jutustelua rauhoittuvassa juhlatilassa? Onko palju turha, jos päivä on ollut kuuma ja ihmiset viihtyvät mieluummin lammessa? Mistä mihinkään näistä kysymyksistä voi tietää vastauksen?
Saunan tilat olivat mukavan vaaleat!
Summa summarum, päivä oli oikein hyvä muistutus siitä, että päätösten tekeminen lähestyy! Vaikka päässäni kaikki tuntuu selvältä, pitänee asioita alkaa miettiä paljon tämänhetkistä systemaattisemmin. Mitä, missä, mihin aikaan? Millaisiin tarjoiluihin budjettimme taipuu? Miten tuoda kaikki hyödylliset infot eli pöytäkartta, aikataulu ja menu esiin? Millainen vieraskirja? Kuka vastaa mistäkin? Millainen lopullinen vieraslistamme on? Miten toimimme alkoholin tarjoilun suhteen? Kysymysmerkkejä riittää!
Hmm! Mikä olisi paras paikka vihkiseremonialle?
Mites muut heinäkuun hääparit, joko te olette päässeet siirtymään visioista toteutukseen? 🙂
Vuorossa hääblogien klassikot yhdessä paketissa eli pihistykset ja panostukset höystettynä hääpereinteillä ja ennen kaikkea sillä, näkyvätkö ne omissa häissämme. Osa pihistyksistä ja panostuksista ovat muotoutuneet pakon sanelemina, ja jos aloittaisimme hääsuunnittelun puhtaalta pöydältä voisivat painotuksemme olla erilaiset.
Mainittakoon, että vaikka jotain juttua ei meille tulisi, voi se silti sopia jonkun toisen parin häihin mainiosti 🙂
Samalla kun kirjoitin tätä varmistelin suhlaselta, että olemmehan asiasta samaa mieltä. Ajoittain nimittäin käy niin, että jokin juttu on aivan itsestään selvä päässäni, mutta en ehkä ole huomannut mainita sitä ääneen. Listaus alkakoon! 🙂
Pihistykset
Kauneushoidot
Minulla on aika pelkistetty tyyli enkä ole ikinä pahemmin harrastanut kauneushoitoja, joten kynsien, ripsien ja kulmien laittaminen -puhumattakaan keinorusketuksesta ja hampaiden valkaisusta- jää tältä morsiamelta väliin. Tulen todennäköisesti soittamaan pianoa häissämme muutamassa bändini esittämässä biisissä, joten kynnet ovat siitäkin syystä pois laskuista.
Koristeet
Juhlatilamme ei ainakaan minun ja äitini mielestä kaipaa juurikaan koristeita. Lisäksi en usko, että meillä on liikaa aikaa asetella niitä paikoilleen, joten aika minimalistisella linjalla mennään tässäkin.
Sormukset
Viimeisimmän tietoni mukaan sulhanen ei ole hankkimassa vihkisormusta. Hänen kihlansa on aika leveä, joten aika vaikea sille olisi kaveria ottaakaan. En ole vielä varma, tuleeko minulle vihkisormusta. Makuni on todennäköisesti aika kallis, enkä halua ostaa mitään ”ihan ok”-vaihtoehtoa. Mieluummin säästän vaikka tovin ja ostan (huom. yksikön ensimmäinen persoona, sulho ei tähän lupautunut 😀 ) uuden sormuksen vaikka ensimmäisen vuosipäivän kunniaksi.
Koska sormukset kuitenkin ovat aika ihania, en ole päättänyt tämän suhteen mitään lopullista. Katsotaan, josko budjetista vapautuisi tilaa täydelliselle yksilölle!
Kutsut
Kutsut ovat minulla työn alla PowerPointissa (kahden konsultin talous, näet), minkä jälkeen ne kiikutetaan painotaloon, mikä ei näyttänyt maksavan maltaita. Laajemmat infot laitamme Tahtoo.fi:n avulla rakennetuille hääsivuillemme. Uskon myös, että annamme nämä mahdollisimman monelle suoraan käteen, jotta voimme säästää postimerkeissä. Suuria säästöjä tällä tuskin saadaan aikaiseksi, mutta säästö se on pienikin säästö! 🙂
Vieraslahjat
Mitään suurta inspiraatiota näiden suhteen ei ole tullut (joillakin on kyllä ihan huikeita ideoita!). Lisäksi vieraamme tuntien veikkaisin heidän arvostavan enemmän panostuksia ruokaan ja juomaan. Joten säästölinjalla taidetaan mennä!
Musiikki
Bändikaverini käsittääkseni lupautuivat tulemaan paikalle ilman suurempia palkkiota, mutta koska väärinkäsitykset ovat aina mahdollisia, pitää minun vielä varmistaa tämä. Kuluja bändistä tulee kuitenkin esim. kilometrikorvauksen muodossa. Mutta vaikka rahallisesti panostuksia ei meidän kohdallamme tarvitse paljoa tehdä, ajallisesti tähän panostetaan sitäkin enemmän läpi koko vuoden treenien merkeissä! ❤
Suosittelen ehdottomasti panostamaan bändiin tai DJ:hin! Hyvä bändi nostaa tunnelmaa todella paljon. Ja vaikka juhlapäivän pienet yksityiskohdat vierailta unohtuisivatkin, he tulevat taatusti muistamaan, miten tanssivat kenkänsä puhki X:n ja Y:n häissä ja kömpivät lopulta nukkumaan väsyneinä mutta onnellisina.
Valokuvaus
Olemme onnekkaita ja tuttavapiiriimme kuuluu erittäin osaava harrastelijakuvaaja, joten aivan yhtä suurta kulua kuin kokeneen ammattilaisen palkkaamisesta ei tule.
Kävimme katsomassa paria edullisempaa kohdetta esimerkiksi Käpylässä ja Nuuksiossa, mutta varsinkin sulhanen vierasti näitä vaihtoehtoja. Juhlapaikkamme eli Hotelli Lepolampi oli lopulta selvä valinta: sopivan siisti ja juhlallinen, mutta rennossa ja viihtyisässä ympäristössä.
Hotellihäissä ei voi monessakaan kohtaa säästää itse tekemällä, mutta rahaa vastaan voi juhlapaikassamme saada vaikka mitä ulkoporeammeesta lähtien. Koska hotelliravintolan myötä esimerkiksi alkoholissa ei voi säästää, voi juhlapaikkaa nimittää kaikista suurimmaksi panostukseksemme vaikkei itse tilavuokraa olekaan.
Ruoka
Haluamme, että ruoka tuntuu juhlaruoalta sekä meistä että vieraista, vaikkei sen mitään gourmeta tarvitse ollakaan. Millä menulla tähän päädytään on vielä täysin mysteeri, hmm… Mutta varmasti ruoka on jossain määrin yksi panostuskohteistamme!
Juomat
Koska juomat ostetaan juhlapaikkamme kautta, joutuu tähän väistämättä laittamaan enemmän rahaa kuin Suomenlahden toisella puolella poikkeamalla joutuisi.
Kukat
Ilmankin kukkia pärjäisi, mutta ainakin minä näkisin nämä juhlatunnelmaa nostattavana asiana pöytiä ja vihkipaikkaa koristamassa. Pitänee vielä keskustella sulhasen kanssa. Jonkin verran siis panostetaan, vaikka oma kimppuni tulee olemaan aika simppeli.
Juhlavaatteet
Panostetaan! Olen käyttänyt kaikissa elämäni iltapukutilaisuuksissa itse ommeltua mekkoa, joten nyt jos koskaan on aika toimia eri tavalla! Lisäksi sulhanen haluaa, että olen upea 😀 Ja toki minä haluan, että hän on upea!
Moniin morsiamiin verrattuna oma 1500 euron budjettini ei päätä huimaa. Mutta huomioiden sen, että pukuja voi löytää halvemmallakin, olen tehnyt melko tietoisen päätöksen olla olematta liian säästeliäs ja vain nauttimaan hetkestä. Haluan myös ulkoisella olemuksellani alleviivata sitä, että olen iloinen tästä elämäni käänteestä ja että nyt todellakin on erityinen päivä.
Edit: kirjoitin tämän tekstin ensimmäisen version jo ennen mekkoni löytymistä. Kävikin niin onnekkaasti, että budjettini alittui reilusti! Mutta miehen pukeutuminen on yhä panostuslistalla!
Kampaaja
Panostetaan! Haaveilen jostain huikean kauniista kampauksesta, jollaista en ikipäivänä osaisi itse tehdä vaikka treenaisin kuinka. Kampaajan etsintä tosin on harmi kyllä vielä kesken…
Iltapala
Toivoisin kovasti, ettei tähän joudu suunnattomasti panostamaan, mutta hotellissa kaikki maksaa. Ollessani häävieraana huomasin kuitenkin kaipaavani iltapalaa, joten vieraiden viihtyvyyden kannalta on tähän panostaminen tärkeää.
Pixabayn kuva Pexelsistä
Perinteet
Yöpyminen eri paikoissa
Sekä minä että sulho olemme yhtä mieltä siitä, että toimitaan niin kuin kätevintä on. Aika näyttää.
Kohtaaminen alttarilla
Ei toteudu, koska potrettikuvamme otetaan ennen vihkimistä.
Kirkkovihkiminen
Meille tulee siviilivihkiminen. Sulhanen ilmaisi vakaumuksensa tästä asiasta jo varmasti ennen kuin edes seurustelimme 😀
Perinteiset häämarssit
Kirkkovihkimisen pois jäännin myötä perinteiset häämarssit on aika vaikea toteuttaa, sillä synan roudaaminen ulos on aina oma hommansa ja sateen uhka on aina olemassa. Toivon ja uskon, että saamme astella ”alttarille” bändini kitaristin akustisen tunnelmoinnin tahdissa.
Alttarille kävely
Uh. Olen jostain syystä tyyppi, joka kokisi alttarille kävelyn isän käsipuolessa todella kiusalliseksi. ”No niin, tässä tämä meidän perheen neitokainen lähtee miehelään!” Tiedän monien ajattelevan, että on mukava saada isä tueksi jännittävään hetkeen. Se ajatus ei kuitenkaan minun kohdallani riitä kumoamaan tuon ensimmäisen ajatuksen aiheuttamia puistatuksia. En tällä kapinoi sitä ajatusta vastaan, että nainen siirtyisi perheen omistuksesta toiselle. Yksinkertaisesti kaikki tällainen ”Kylläpä meidän söpö pikku tyttö kasvoi hurmaavaksi nuoreksi naiseksi!” riipii selkäpiitäni. Hurr. Toki jos isäni yllättäisi ja tahtoisi tämän saattamisen tehdä, tuskin lähtisin sitä estelemäänkään.
Kävelen siis yksin tai sulhon käsipuolessa. Mutta olisi ihana saada kukkia rakastava siskontyttöni kävelemään edellämme ja heittelemään ruusun terälehtiä!
Morsiamen luovutus
Ei. Edellinen kohta varmaan teki sen selväksi 😀
X:n heittäminen hääparin päälle
Sulhasen kommentteja tästä:
”Ei ainakaan riisiä.”
”Jotain luonnonmukaista.” Ehkä lehtiä?
”Saippuakuplista tulee muoviroskaa.”
Huiskutuskepit? ”Ei.”
Entäs ylävitoset? ”Lame.”
Minulla ei ole näistä mitään suurta visiota. Ehkä tyydytään aplodeihin, jos ei muuta keksitä 😀
Hääauto
Koska meidät vihitään juhlapaikalla, ei hääautolle ole tarvetta. Harmi! Isälläni olisi ollut oikein mainio auto tähän tarkoitukseen.
Onnittelujono
Monissa blogeissa on mainittu, että onnittelujono on kätevä tapa varmistaa, että kaikkiin vieraisiin tulee otettua edes joku kontakti. Puhumattakaan iloisesta ja lämpimästä tunnelmasta!
Puheet
Joo! Puheet on jees!
Häävalssi
Häävalssia meille ei tule mutta häätanssimme tanssimme Chisun Tuu mua vastaan -kappaleen tahtiin. ❤ Perusteluita täällä!
Kimpun heitto
Hmm. En ole varma! Olen häävieraana pitänyt kimpun perässä juoksemista aina jotenkin kiusallisena. En oikein koe mielekkäänä kisata siitä, kuka pääsee seuraavaksi naimisiin 😀 Päädyn kimpunheitossa aina häilymään jonnekin taustalle ja saisin kimpun kiinni vain, jos se tipahtaisi suoraan syliini. Toisaalta, en yhtään tiedä, mitä teen kimpulla, jos sitä ei heitetä. Ehkä annan äidille?
Sukkanauha
Sulho haluaa heittää sukkanauhan ja omaa melkoisen historian niiden nappaamisesta! Meiltä taitaa löytyä kuusi sukkanauhaa ja yhdet HIFK-stringit.
Kakunleikkaus ja polkaisu
Sulhanen haluaa tämän, koska tietää että voittaa.
Leikit
Jotain ehkä! Ainakin jokin alun tutustumisohjelma ja mahdollisesti kenkäleikki. Morsiamenryöstö ei ainakaan tässä kohtaa houkuttele meitä, tosin sulhanen heitti vitsillä, että pitäisikö ryöstää kaikki paikalla olevat Topit.
Jotain uutta, jotain vanhaa, jotain lainattua, jotain sinistä
Kuulin tästä vasta, kun aloin lukemaan hääblogeja, joten minulla ei ole mitään suurta tunnesidettä tähän perinteeseen. Katsellaan.
Kukat sekalaisilla sukulaisilla
Morsian: ”Hirveetä rahanmenoa.”
Sulhanen: ”40 € vieheet olisi meidän 15 000 euron budjetista 0,3 %.”
Toistaiseksi en ole vielä innostunut näistä, mutta ei sitä koskaan tiedä! 🙂
Kuva Pexelsistä, kuvaajana Blake Newman
Tulipa aikamoinen mammuttipostaus! Olemme ehkä vähän kapinallisia joissain asioissa ja käytännöllisiä todella monessa 😀 Mitä sinä ajattelet näistä perinteistä? Onko teillä ehkä samanlaiset panostuskohteet kuin meillä?
Kevät se vain menee kovaa vauhtia eteenpäin! Miten kauniina kevätpäivinä viime viikkojen hääparit ovat saaneetkaan juhlia!
Itsellänikin on ollut jossain määrin kevättä rinnassa ja ajatukset ihan muualla kuin hääsuunnittelussa. Olen saanut joogastudiolle lahjakortin, jota olen hyödyntänyt ahkerasti, sekä katsonut Game of Thronesia. Vietän aika paljon aikaa fanien juonispekulaatioita lukien, joten näköjään hetket, jolloin aiemmin selailin häihin liittyviä juttuja, ovat jääneet vähän vähemmälle. Mutta sellaista se on pitkänä kihlausaikana: saa innostua silloin kun siltä tuntuu, mutta ei ole pakko runnoa suunnitelmia koko ajan eteenpäin. Hyvä näin! 🙂 Sulhasella on vielä kaiken lisäksi iso rahoitusalan koe kesäkuussa tiedossa, joten hän keskittyy nyt siihen.
Bändimme ensimmäinen hääkeikka on reilun kahden viikon päästä. Se näkyy mukavasti siinä, että settimme kuulostaa jo tosi hyvältä. Sunnuntaina treeneihimme tulee miksaaja paikalle, ja ne ovatkin viimeiset treenit ennen soundcheckiä juhlapaikalla. Jännää jännää! Todella mielenkiintoista nähdä, mitkä ohjelmistomme biiseistä nousevat yleisön suosikeiksi.
Omien hääsuunnitelmiemme suhteen on ollut hiljaisempaa, kuten monen muidenkin vuoden 2020 parien (aiheesta ovat kirjoittaneet esimerkiksi Siiri ja Jasmiina). Juhlapaikkamme ollessa hotelli pitopalvelun kilpailuttamista ei tarvitse miettiä ja bändikin on omasta takaa (Vai onko? Pitää vielä varmistaa, että kaikki olivat tosissaan lupauksinensa). Kuvaaja sen sijaan on vielä kysymysmerkki, sillä haluaisin tutustua kaverini hääkuvaustyyliin, ja se onnistuu vasta toukokuun lopussa. Jos se ei jostain syystä vastaa haaveitamme, tulee kyllä aikamoinen kilpailutusrumba.
Mitä sitten olen tehnyt suunnitelmiemme eteen? Olen aloittanut taustamusiikkilistan kokoamisen Spotifyihin. Ajattelin sen voivan hiljaksiin johdatella ihmisiä juhlavasta tunnelmasta riehakkaaseen. Alussa on klassista pianomusiikkia, sen jälkeen jazzia, Beatlesia, Stevie Wonderia, Queenia… Eli musiikki lähestyisi vähitellen ajallisestikin 2020-lukua. Tämä on vasta alussa, mutta onpahan ainakin jotain, mitä voin edistää jos muita asioita ei jostain syystä pysty.
Pitkällä automatkalla pääsiäisen mökkireissulta kotiin edistimme yhtä koristeideaamme, joka tulee näillä näkymin toimimaan pöytänumeroina. Olemme molemmat kirjallisuuden, musiikin ja toki leffojen ja sarjojen ystäviä. Itse arvostan, jos jokin vuorosana tai fraasi kiteyttää asioita kauniisti. Ajattelimme poimia tällaisia fraaseja kirjoista, biiseistä tai leffoista ja sarjoista, joita me molemmat fanitamme ja jotka ovat osa arkeamme. Miten tämä kaikki johtaa pöytänumeroihin? Fraasi ja numero olisivat samassa valokuvakehyksessä. Näitä fraaseja metsästin automatkan aikana sulhasen ajaessa esimerkiksi How I Met Your Motherista, Harry Pottereista, La La Landista, J. Karjalaiselta, Pink Floydilta…
Hienoa olisi, jos fraasi vielä kuvaisi pöydässä istuvaa seuruetta (”I drink and I know things.”). Vielä hienompaa olisi, jos vieraat intoutuisivat liikkumaan pöydästä toiseen ja osallistumaan pieneen tietokisaan siitä, mistä nämä fraasit on poimittu. Tämä toki suosii kanssamme samaan ikäpolveen kuuluvia ja sen populaarikulttuurin tuntevia. Tämä voisi olla pieni aikatauluttamaton ohjelmanumero. Olisitteko te vieraina halukkaita osallistumaan tällaiseen?
Lisäksi olen selaillut Instagramia kampaajia ja meikkaajia etsien. Olen löytänyt muutaman, joista pidän, mutta useimpien tyyli ei kyllä juuri miellytä silmääni. Kovasti haluaisin päästä varaamaan jo nämä ammattilaiset, mutta ehkä päivän aikatauluista pitäisi olla jokin vähän valistuneempi arvaus kasassa. Yksi seuraavista tehtävistämme voisi olla tämän ideointi jahka sulhasen päässä liikkuu taas muutakin kuin laskukaavoja.
Tällaista pohdintaa toukokuussa! Olisipa hienoa päästä taas jakamaan teille jotain vähän konkreettisempaa, mutta ehkä sen aika tulee taas 🙂
Matkalaulu 