*Osa kuvissa näkyvistä polttarirekvisiitoista on Calligraphenilta häätapahtumien goodiebageistä saatuja PR-tuotteita.*
Viime lauantaina sain kokea aikamoisen yllätyksen! Päivä, jonka luulin kuluvan bänditreeneissä, olikin todellisuudessa varattu polttareitteni viettoon. KIITOS KAASOT tästä huikean hyvin pidetystä salaisuudesta! Ja toki kaikesta muusta ohjelmasta ja järjestelyistä ❤ Palataan niihin kuitenkin tuonempana -kerron ensin, miten hommaa oli järjestelty läpi tämän niin kutsutun talven.
Koska The Aftershaves -bändissäni on yhdeksän jäsentä, joudumme sopimaan treenit aina pari kuukautta etukäteen tekemällä Doodle-kyselyn kaikille vapaista päivistä. Yleensä kuukaudesta löytyy yksi (lähes) kaikille sopiva viikonloppu, mutta nyt tammikuussa ja helmikuussa vapaita viikonloppuja oli yhteensä peräti neljä, jee! Vähän ennen helmikuun toisia treenejä rumpalimme laittoi viestiä, että oli vahingossa sekoittanut viikot, eikä siis pääsisi tulemaan. Päädyimme siirtämään treenit minun kotiini, sillä suottapa ilman rumpuja lähtisimme maksamaan treenikämpästä vuokraa. Myös basistimme laittoi viestiä, ettei pääsisi käsivamman vuoksi tulemaan. ”Noh, elämä on”, ajattelin mutta päätimme kuitenkin treenata pienemmällä porukalla. Luonnollisestikaan mitään treenistä ei oltu edes varattu, mutta sitä en vielä tuossa vaiheessa tiennyt.
Lähellä asuva siskoni leipoo aina välillä jotain ja kutsuu sitten yllättäen kylään. Saimme eräänä iltana kutsun tulla syömään porkkanakakkua, mutta emme sulhon kanssa enää jaksaneet työpäivän jälkeen lähteä kahvittelemaan. Sovin, että poikkeaisin seuraavana päivänä, mikäli kakkua olisi vielä jäljellä. Siskoni ei ihan pitäytynyt suunnitelmassa, vaan kävi koiraa lenkittäessään tuomassa kakkua tänne vara-avaimen avulla. Myöhemmin kävi ilmi, että tämä oli osa juonta: hänen piti vain jotenkin päästä testaamaan, että mikä nurkissa pyörivistä avaimista olisi se oikea.
Lauantaina treenasimme akustisen kitaran ja pianon säestyksellä stemmojamme. Tovin päästä aloin ihmettelemään, että missä yksi laulajistamme, Oona, mahtoi viipyä. Pienen tiedustelun jälkeen saimme kuulla, että Oonallakin oli mennyt viikot sekaisin ja itse asiassa hän oli paraikaa Keniassa. Siihen totesin vain, että onneksi ei turhaan menty treenikselle. Naureskelimme, miten hyviä vitsejä tästä kömmähdyksestä jatkossa saisikaan: ”Sori mulla vähän kestää, oon Keniassa!”.
Jatkoimme kuitenkin treenejä. Olimme juuri käyneet uudet biisit läpi, kun pyysin vielä, että saisinko kuulla bändiläisteni vetämänä Ida Paulin ja Kalle Lindrothing Planeetat. Biisi tulee häihimme, mutta treenitallenne oli jaettu toistaiseksi vain johonkin salaryhmään, jotta jotain jäisi minulle hääpäivälle yllätykseksi. En sitten osannut yhdistää, että ryhmää saatettaisiin käyttää ensisijaisesti polttariyllätyksen järjestämiseen 😀
Planeetat jäi kuitenkin vielä kuulematta, sillä ensitahtien aikana siskoni hiippaili avaimellaan sisään, ja yllätyksekseni hänen perässään tuli iso joukko ystäviäni. Nanosekunnin ajan luulin vain siskoni tulevan yllätyskäynnilleen koiransa kanssa: ei olisi ensimmäinen kerta, mutta yleensä hän kyllä soittaa ovikelloa. Sain päälleni konfettisateen ja skumppalasin käteen. Melko nopeasti oivalsin, että ei rumpalilla tai Oonalla ollut käynyt mitään kalenterimokaa. Sen sijaan basistin käsi oli oikeasti kipeä, mikä oli kuulemma jännittänyt kaasoja: mitä jos olisin alkanut epäillä jotain?
Halauskierroksen jälkeen kilistelimme, ja siinä hetkessä oli ihana nähdä, miten paljon minulla on rakkaita ystäviä ❤ Monet tunsivat toisensa jo entuudestaan, mutta teimme pienen esittelykierroksen. Sen jälkeen minä aloin keräillä kamppeita kasaan: päälle liikunnalliset, mutta mukaan juhlavaa ja meikkipussi. Kamujeni ei kuitenkaan tarvinnut vain tappaa aikaa, vaan bändiläiseni esittivät yhden aamulla treenatuista biiseistä.
Sen jälkeen lähdimme kävelemään juna-asemalle ja päädyimme Helsingin keskustaan. Luistinrataa kohti kävellessämme pohdin, josko se olisi ollut määränpäämme, mutta hyppäsimmekin bussiin. Hauska sattuma oli, että bussin kyljessä luki mainoksessa isolla minun nimeni! Kiitos HSL juhlintaamme osallistumisesta!
Päädyimme Kallioon ja Asana-tekstistä ovessa osasin päätellä ensimmäisen aktiviteetin liittyvän joogaan. Tämä arvaus meni oikein, sillä suuntasimme ilmajoogatunnille. Tunti meni todella nopeasti seesteisissä merkeissä, vaikka päädyimmekin roikkumaan pää alaspäin ja tekemään kaikkea akrobaattisen näköistä hommaa. Osa liikkeistä tuntui rentouttavilta ja mukavilta, osa taas oli hyvinkin rankkoja ja huomasin vielä pitkään jälkikäteen, että tuli rasitettua aivan uusia lihaksia. Mikään liikkeistä ei kuitenkaan ollut liian vaikea, ja kaikki saivat tunnilla onnistumisen elämyksiä pienen yrittämisen jälkeen. Joogastudio oli todella kaunis ja viihtyisä!
Ilmajoogan jälkeen lähdimme kävelemään seuraavaan kohteeseen, joka osoittautui meille vuokratuksi juhlatilaksi. Tila oli kyllä todella optimaalisen kokoinen: sopivan pieni, että porukka ei hajaantunut vaan pystyin seurailemaan kaikkia keskusteluja istumalla sohvan ja ruokapöydän välissä. Huone oli koristeltu ilmapalloin ja ekologista mieltäni ilahduttavasti kierrätyskoristein: osa rekvisiitasta tunnistin olevan siskoni valmistujaisten peruja.
Juhlatilassa meitä odotti pöytä täynnä piirakoita, salaatteja ja juotavaa sekä pienempi pöytä täynnä karkkeja, kakkua ja muita herkkuja. Vietimme hyvän tovin ihan vain syöden ja jutellen minulle räätälöidyn Spotify-listan soidessa taustalla. Oli ihanaa huomata, että porukka löysi hyvin keskenään juteltavaa 🙂 Jossain kohtaa otimme ryhmäkuvia kaasoilta lahjaksi saamallani polaroid-kameralla (tulee varmasti hyödyksi häissäkin!). Lisäksi meillä oli kaksi pientä toiveideni mukaista ohjelmanumeroa, eli minulle suunnattu ”tietokisa” sulhasesta ja ystäviini liittyvä tehtävä. Tietokisassa minulta kysyttiin kysymyksiä sulhasesta, ja pärjäsin kyllä yllättävän huonosti! Uskon sen johtuvan siitä, että kysymyksiin ja vastauksiin oli haettu apua sulhon veljiltä. Heidän ajatusmaailmansa ei ole minulle ihan yhtä tuttua kuin sulhasen 😀
Polttarivieraisiin liittyvässä ohjelmanumerossa jokainen oli lähettänyt kaasolle jonkin meidän yhteisiin muistoihimme liittyvän avainsanan, joka minun piti yhdistää oikeaan tyyppiin. Näistä osa oli todella helppoja ja pari vähän vaikeampaa (esim. isän Volvo ojassa), mutta ihania yhtä kaikki ja teki varmasti porukkaa entistä tutummiksi toisilleen.
Seuraava ohjelmanumero juhlatilalla oli cocktailien tekeminen paikalle saapuneen baarimikon, Jeminan, opastuksella. Olen jotenkin todella ilahtunut, että juuri hän pääsi paikalle: hän on kaasoni ystävä ja tuttu minullekin monista juhlista. Häissämme on kavereita ja tuttavia bändissä, valokuvaajana, kampaajina ja meikkaajina, ja on ihanaa saada lisätä Jemina listalle! Tuntuu, että koko lähipiirimme on osa rakkauskuplaa ❤
Jemina toi mukanaan kaikki tarvittavat välineet ja erikoisimmat raaka-aineet, ja loihdimme cocktaileja niin inkivääristä, limestä, mansikoista kuin kurkustakin. Kaikki maistui aivan super herkulliselta! Voisin vaikka vannoa, että join elämäni parhaat cocktailit tuon illan aikana! Homma eteni siten, joku ilmoittautui vapaaehtoiseksi baarimikoksi ja toinen tilasi sitten haluamansa drinkin, joita kierrätimme kaikille uteliaille maisteltavaksi. Vaikka viime aikoina pillit ovatkin olleet huonossa huudossa, olivat ne tässä kohtaa hyödyksi.
Cocktailit olivat niin herkullisia, että harkitsen vakavasti baarimikon välineiden ostamista kotiin. Olisipahan ainakin ohjelmanumeroita joka uuden vuoden bileisiin tästä eteenpäin!
Kymmeneltä poistuimme juhlahuoneistosta ja kaasosiskoni poikaystävä kurvasi hakemaan tavaroita. Olin siitäkin ihan liikuttunut: niin moni ihminen oli osallistunut järjestelyihin! Kiitos vielä!
Suuntasimme takaisin keskustaan, ja tässä kohtaa sanoimme muutamalle heipat. Minä ja kahdeksan muuta päädyimme vielä Heidi’s BierBar -baariin, jossa meillä oli varattuna pöytä. Baarissa soitettiin ilahduttavan vanhaa musaa, joka iskee minuun paljon paremmin kuin vaikka EDM. Illan viimeisien tuntien aikana sain vahvistuksen sille, että vaikka kaverini aika rauhallista sakkia ovatkin, voin luottaa siihen, että tanssilattia häissämme ei tule olemaan tyhjänä. Maltan tuskin odottaa, millaisiksi bileiksi häämme yöllä muodostuvat!
Kahden jälkeen baari oli jo aika täynnä ja pikkuhiljaa juhlakansaa alkoi tunkea varattuun pöytäämme eli tanssitilaamme hieman turhan innokkaasti. Totesin, että on parempi lopettaa ilta positiivisissa tunnelmissa kuin väsähtää ryysikseen paria tuntia myöhemmin. Päätös oli viisas, sillä taisin suhteellisen aikaisesta kotiutumisesta huolimatta saada unta vasta kuudelta aamulla. Kulunut viikko onkin ollut melko väsynyt 😀
Tähän loppuun suuri kiitos kaikille ihanille ystävilleni! Oli mahtavaa saada viettää päivä kanssanne. Minulla on nyt loistavan luottavainen olo häidemme tunnelman suhteen: meille tulee varmasti hauskaa! ❤
KIITOS kaasoilleni, jotka saivat kaiken sujumaan sutjakkaasti, järjestivät kaiken toiveideni mukaisesti ja satsasivat paljon aikaa ruokien ja muiden asioiden järjestelyyn. Oli ihana päivä! ❤
Tästä on hyvä jatkaa matkaa kohti häitä!
T. K
Matkalaulu 