Paljon pieniä yksityiskohtia, vähänlaisesti koristeita

Hyvää alkanutta vuotta kaikille! Toivottavasti olette voineet hyvin!

Aika huimaa, että tämä blogi on ollut olemassa jo viidellä eri vuodella! Josko kohta saataisiin homma pakettiin. Sitä ennen kuitenkin muutama sananen häidemme pienistä yksityiskohdista.

Olen jo pitkään harrastanut hääblogien lukemista, jopa ennen omia kihlojani. (Sivuhuomiona: Nyttemmin ehkä vähemmän! Tuntuu, ettei blogeja oli niin paljon kuin muutama vuosi sitten, mihin varmaan vaikuttaa Instan nousu. Vinkatkaa omanne, uutta luettavaa on aina kiva löytää!) Jos en ihan väärin muistele, tuolloin bloggaajia puhututti paljon koristeiden askartelu. Pompomit taisivat olla iso hitti!

Meillä sekä ensimmäinen että lopullinen juhlapaikka olivat molemmat sen verran isoja ja juhlallisia tiloja, että totesimme sulhasen ja äitini kanssa yksissä tuumin, että koristeet näyttäisivät todennäköisesti aika hassuilta. Ilmapallot, pompomit, kukkavanteet ynnä muut olisivat helposti näyttäneet orvoilta ja yksinäisiltä. Niitä olisi pitänyt olla tosi paljon! Käytännössä meillä ei siis ollut mitään, minkä funktio olisi pelkästään ollut tilan koristaminen (ellei kukkia lasketa). Asiaan vaikutti isosti se, ettei meistä kumpikaan ole innokas nikkaroija tai käsityöihminen. Meillä kävi tuuri, että juhlapaikastamme löytyi kauniita kynttilänjalkoja sekä maalausteline pöytäkartalle — meistä ei ehkä olisi ollut niitä metsästämään.

Pöytänumerot, paikkakortit ja pöytäkartan voi kuitenkin jossain määrin lukea koristeiden joukkoon. Ainakin niissä näkyi meidän kädenjälkemme! Tai tarkemmin sanottuna minun kädenjälkeni. Sulhanen kuitenkin vaikutti taustalla: hän halusi alusta asti häidemme väreiksi burgundia ja tummansinistä. Burgundia toimme esiin kukissa, mutta sininen on haastava väri kukkiin. Niinpä oli luontevaa hyödyntää sitä paperituotteissa, jotka kaikki olivat valkoista kartonkia sinisellä kaunokirjoituksella höystettynä. Vähän haaveilin, miltä tummansininen kartonki vaikka kultatussilla olisi näyttänyt, mutta ainakin olimme linjassa kutsujemme kanssa.

Olin jostain syystä päättänyt tehdä paikkakortit itse. Olin sellaisen oudon kuvitelman vallassa, että kai nyt vähintään sen verran pitäisi askarrella. Mikäli muistikuvani eivät aivan petä, häitä edeltävässä kiireessä kirosin päätöstä useampaan otteeseen. Koronan takia ilmoittautuminen oli vasta hyvin lähellä häitä, joten liian paljon paikkakorttien askartelun kanssa ei kannattanut olla etukenossa. Osasta korteista tuli nättejä, osasta riittävän hyviä ja osa oli sellaisia, joihin en ollut kovin tyytyväinen. Kiireessä en kuitenkaan jäänyt murehtimaan asiaa liiaksi: kunhan ihmiset löytäisivät paikkansa ja nimet olisi kirjoitettu oikein. En tainnut ottaa uusiksi kuin muutaman kortin. Ja niitä oli muuten sata (tai ehkä tarkalleen 99)! Hommaan meni muistaakseni kolme tai neljä iltaa, joten ihan pikkujutusta ei ollut kyse.

Vieraan ottama kuva paikkakortista. Päädyin revittyihin reunoihin siksi, etten olisi millään osannut leikata tasaisen suoria sivuja menettämättä hermojani 😀

Sininen kaunokirjoitus näkyi myös pöytänumeroissa eli meidän tapauksessamme kukkapulloissa roikkuvissa lapuissa. Kuten alla olevassa kuvassa ehkä hailakalla näkyy, numeron alla oli pieni tekstinpätkä. Laput oli kiinnitetty sinisellä nauhalla, joka näin jälkikäteen ajateltuna olisi voinut olla leveämpääkin.

Kuva: Taika Lehtimäki (tökerö rajaus minun käsialaani)

Pöytänumeron tekstipätkässä päästään otsikossa lupailtuihin pieniin yksityiskohtiin! Laitoimme teksteihin nimittäin jonkin verran ajatusta: kaikissa oli lainaus kirjasta, biisistä tai sarjasta, josta me molemmat pidämme. Laitoimme lainauksen vielä osumaan yksiin pöydän seurueen kanssa. Esimerkiksi mieheni lapsuudenystävien pöydässä luki meillä paljon soivan Anssi Kelan Nummela-biisistä ”Kävelytän koiraa ja mieleen palaa vuodet parhaimmat.” Meidän pöydässämme luki Game of Thronesista lainaus ”Moon of my life, My Sun and Stars” ja bändikavereideni pöydässä F1-dokkarisarjasta Kimin huikea laini ”It’s more like a hobby for me. So, obviously, I don’t need to do it if I don’t want.” Herkkupöydässä luki ”Have a biscuit, Potter” ja bestmanin pöydässä How I Met Your Motherista ”Think of me like Yoda, but instead of being little and green I wear suits and I’m awesome. I’m your bro—I’m Broda!

Olen näihin todella tyytyväinen! Oli kiva väläyttää kautta vieraille, millaisen pop-kulttuurin keskellä olemme kasvaneet ja mistä erityisesti pidämme. En tiedä, miten moni lopulta kiinnitti teksteihin huomiota, mutta ainakin meillä oli sulhasen kanssa hauskaa. Pöytänumerot ovat teipattuna vieraskirjamme kansien väliin yhdessä saamiemme korttien kanssa, mikä tuntuu loistavalta paikalta säilöä pieni yksityiskohta juhlasta.

Toinen paikka pienille yksityiskohdille oli pöytäkartta. Ollakseni rehellinen, totesin heti alkajaisiksi, että noin sadan nimen kirjoittaminen siististi olisi mahdoton tehtävä. Viimeistään nimessä 88 tulisi virhe ja homma pitäisi aloittaa alusta tai paikkailla jotenkin. Ei hyvä.

Joten keksin ovelan suunnitelman! Mitäpä jos nimien sijaan kirjoittaisi jotain pöytäkuntaa kuvaavaa? Kuten vaikka ”morsiamen vanhemmat, kummit ja sisarukset perheineen”? Sulhasen hyväksynnän jälkeen päätin toteuttaa suunnitelman. Aika monen kaveriporukan kohdalla päädyin käyttämän Whatsapp-ryhmien nimiä, mikä toi hommaan oman humoristisen lisänsä. Erään pöytäkunnan nimenä luki Chicagon ghettoperseet ja toisen Höpönassukat. Tietojeni mukaan kaikki löysivät onnistuneesti perille ja näin kartan vilahtavan myös Instagramin stooreissa, joten ehkä valinta ei mennyt täysin metsään! Jos haluat mennä sieltä, missä aita on kohtuullisen matalalla, voin suositella lähestymistapaani.

Kurkistus pöytäkarttaamme, kuva minä.

Aika monesti kuulee sanottavan, että hääpari haluaisi tehdä ennen kaikkea itsensä näköiset häät. Häihin liittyy tuhottoman paljon vakiintuneita käytäntöjä ja perinteitä, joiden keskellä voi olla vaikea muistaa, mikä on itselle tärkeää tai luontevaa. Uskon, että meidän häissämme oli paljonkin sitä jotain mystistä meidän näköistä — ehkä juuri näiden yksityiskohtien kaltaisissa jutuissa.

Ihania talvipäiviä!

T. K

Pöytäkartta ja pöytänumerot: visio testattu!

Niin se hääinnostus alkaa palailla pätkittäin!

Minulla on jo pitkän aikaa ollut takaraivossani visio siitä, miten toteuttaa pöytänumeromme ja sen myötä pöytäkarttamme, enkä ole oikeastaan edes tutkaillut muita vaihtoehtoja, vaikka kiinnostavia mahdollisuuksia olisi varmasti vaikka kuinka. Visiossani on nimittäin melkoisia etuja: nimimaalinen askartelumäärä, edullisuus ja hyvä yhteensopivuus muiden pöytäkoristeidemme kanssa. Vielä kun löysin Pinterestistä kuvia, jotka osoittivat onnistuneen toteutuksen olevan mahdollisia, oli valinta selvä.

En enää muista idean alkuperää (ehkä bloggaukseni alkuaikojen blogeissa puhuttiin paljon kukkien tilaamisesta edullisesti osoitteesta juhlakukat.fi?), mutta olemme jo pitkään suunnitelleet hoitavamme pöytien kukituksen asettelemalla leikkokukkia pulloihin. Mielikuvissani tämä on kivaa luovaa puuhastelua, mutta saa nähdä, millaisen kiireen saamme aikaan häiden aatolle…

Suunnitelma lähti hyvin käyntiin, sillä ollessani bändini kanssa hääkeikalla huomasin hääparin soveltavan samaa suunnitelmaa ja sain morsiamelta heidän pullonsa (täältä näette pullokokoelmani). Se viimeistään sinetöi kukkasuunnitelmamme.

Jossain kohtaa mieleeni juolahti, että pullojahan voisi hyödyntää pöytänumeron kertomiseen. Tästä jatkoajatuksena mieleeni juolahti, että toki pulloja voisi hyödyntää myös pöytäkarttana. Aika helppo ratkaisu! Ei tarvitsisi etsiä uusia ideoita tai yrittää etsiskellä maalaustelineitä tai muuta samankaltaista, mitä hommassa nykyään tunnutaan käytettävän. Yksi yhtenäinen idea sitoisi eri tilat yhteen.

Pöytäkarttapullot voisi asetella juhlapaikkamme aulan baaritiskille. Saliin kävellään noiden baarijakkaroiden ohi, joten paikka tuskin jäisi keneltäkään huomaamatta.

Tämän uuden idean myötä alkuperäinen pullosaaliini kaivannee hieman täydennystä, mutta hei, ainakin meillä on aikaa! Olen keräillyt kiinnostavia vastaan tulleita pulloja tässä pitkin matkaa, ja tällä hetkellä niitä on 65, joista noin 20 on määriteltävissä isoiksi. Lisäksi meillä on paljon olutpulloja, mutta monet niistä on aika naarmuisia.

Jos ajatellaan, että meillä on 120 vierasta ja pullorypäs olisi vaikka aina neljän ihmisen keskellä, tarvitsisimme pulloryppäitä pöytiin 30. Joissain ryppäissä voisi olla 3 pulloa ja joissain kaksi. Kahden pullon ryppäillä saldo olisi jo kassassa, mutta koska kolmen ryppäät oletettavasti näyttävät tosi kivoilta ja pulloja kaivataan tosiaan pöytäkartaksikin, pitänee pullojen haalintaa vielä jatkaa. Ehkä 20-30 lisäpulloa voisi riittää? Näissä laskelmissa ei ole vielä ollenkaan mukana lähisukulaisten nurkista löytyviä pulloja tai juhlapaikkamme Hotelli Lepolammen maljakoita, joten ehkä otan tavoitteeksi 20 lisäpullon löytämisen.

Testasin toteutusta jonkun ihmeellisen tarmonpuuskan vallassa pari viikkoa sitten. Testin tuloksena totesin, että kykyni riittävät kuvion toteuttamiseen. Opin testistä sen, että lapun koko suhteessa pulloon pitää miettiä tarkasti. Ihan hyvä tietää tämä ennen kartongin leikkelyä, joten voin kyllä suositella visioiden pikatestauksia ainakin tämän opin perusteella. Ja kuten kuvasta näkyy, solmu pitää toteuttaa jotenkin nätimmin kuin tässä minun koevedoksessani.

Näen jos sieluni silmin, miten hinkkaan iäisyyden lapun kirjoitusten asettelua ja kaunoani – mikä lienee suunnitelman ainoa varjopuoli. Yritän kuitenkin sanoa itselleni, että tuskinpa kukaan kiinnittää niihin mitenkään erityisen paljon huomiota.

Pohdiskelen yhä, voisiko sinisellä kartongilla tuoda tilaan teemaväriemme mukaisesti lisää sinistä. Ja varmaan voisikin, mutta kesähäihin valkoinen pohja ja sininen teksti tuntui käänteistä vaihtoehtoa raikkaammalta. Iltojen pimetessä sininen kartonki vaikka kultaisella tekstillä alkaa tuntua luontevalta ja ylelliseltä vaihtoehdolta! Mutta toisaalta, valkoinen pohja ja sininen teksti sopii hyvin kutsuihimme ja yhdistää ne juhlaan, joten ehkä annan haaveen sinisestä kartongista painua unholaan.

Olen suorastaan erikoisen tyytyväinen tähän visioon! Uskon kukkapullojen näyttävän romattisilta ja eleganteilta, mutta kuitenkin rennoilta. Sitten vain toivotaan, että käsialani tästä kaunistunee ja että häätiimimme intoutuu kukkien asettelusta yhtä paljon kuin minä 🙂

Tällaisia visioita tällä kertaa!

T. K