Harkitsetko ravintolahäitä? Tässä meidän kokemuksemme :)

*kaikki postauksen kuvat ovat vieraiden otoksia tai niistä rajattuja osia*

Suomessa taidetaan tyypillisesti suunnitella häitä kahdella tyylillä. Ensimmäisessä varataan tila, johon saa tuoda omat juomat, mutta myös vastataan monesta muusta asiasta itse. Toinen versio taas on ravintolahäät, jossa alkoholi – ja aika moni muu asia – maksaa, mutta itse huolehdittavien yksityiskohtien määrä pienenee huomattavasti. Käytännössä ostetaan siis vaivattomuutta.

Meidän häämme edustivat jälkimmäistä lähestymistapaa. Jos muistelen oikein, ravintolahäät eivät varsinaisesti olleet meille mikään erityinen haave. Meidän vierasmäärällämme (jos kaikki kutsutut olisivat tulleet, olisi meitä ollut 120 henkilöä) pääkaupunkiseudulla ei vain tuntunut juurikaan olevan omien juomien tiloja. Lopulta päädyimme valitsemaan juhlatilaksemme Hotelli Lepolammen, mikä käytännössä tarkoitti ravintolahäitä. Koronarajoitusten vuoksi emme voineetkaan lopulta juhlia Lepolammella ja vaihdoimme juhlapaikkaa vain hieman yli kuukausi ennen juhlapäiväämme Hilton Helsinki Kalastajatorpan Pyöreään Saliin, mutta ravintolahäiden konsepti jatkui.

Pihalla oli hyvä hetki ottaa kavereiden kanssa selfieitä 🙂

Eri juhlapaikkoja kilpailuttaessani kävi selväksi, että ravintolahäätkään eivät ole kaikki yhdestä puusta. Jotkut toimijat tarjoavat tiettyyn hintaan kaiken mahdollisen, toiset taas veloittavat kaiuttimien viemisestä pihalle, heiltä varastoista löytyvien koristeiden käyttämisestä ja lisäävät laskuun vielä erikseen rivin, joka kertoo paljonko narikasta huolehtimisesta veloitetaan. Itse pidän enemmän siitä, että kaikki tuntuu kuuluvan hintaan, vaikka hinta olisikin vähän korkeampi. Kannattaa myös varautua siihen, että lisätunnit ja iltapalat eivät irtoa halvalla.

Olen iloinen, että päädyimme lopulta Kalastajatorppaan! Hyvin tiukalla aikataululla kaikki järjestyi paremmin kuin olisimme osanneet toivoa. Viitteitä siitä näkyi jo viestittelyn alussa: Kalastajatorpan edustaja vastasi kysymyksiimme hyvin kattavasti ja selkeästi, mitä ei ikävä kyllä voi sanoa kaikista juhlapaikoista, joiden kanssa kävin hääsuunnittelun aikana keskusteluja. Heidän hinnoittelunsa oli selkeää ja läpinäkyvää ja he olivat erittäin halukkaita viilaamaan meille antamaansa tarjousta moneen otteeseen. Arvioimme hyvin tarkkaan iltapalojen ja alkoholin kulutusta, sillä häiden peruuntuessa (koronan uhka oli tuolloin enemmän läsnä kuin nyt) olisimme maksaneen tietyn prosenttiosuuden tarjouksen hinnasta.

Heidän avullaan hoituivat myös monet pikkuasiat, jotka olin henkisesti varautunut hoitamaan itse, mutta jotka ilolla pyyhin pois to-do-listaltani. He järjestivät käsidesit sekä herkkubuffan (kyllä, tilaan sai tuoda omia herkkuja!) ottimet ja kulhot. Käytettävissämme oli kauniit hopeiset kynttilänjalat sekä maalausteline pöytäkartalle. Tilassa oli tunnelmavalaistusta ja pihalla sähköä ulkovihkimisen äänentoistoa varten. Valkoiset pöytäliinat ja kauniit tuolit kuuluivat luonnollisesti pakettiin (yhteen aikaa monia hääbloggaajia tuntui stressaavan juhlapaikkojen tuolit, ja muistan lukeneeni kaikenlaisista tuolien huputtamisoperaatioista. Onkohan se jäänyt jo menneisyyteen?).

Käytettävissämme oli baarimikko koko juhlan ajan ja lämpimän ruoan tarjoilu järjestettiin suoraan pöytiin. Hovimestari osasi ehdottaa vihkimiseen hyvää varasuunnitelmaa sateen varalle sekä huolehti juhlan aikana kaikista toiveistamme esimerkillisesti. Niitä ei toki juurikaan ollut, ehkä kaksi kertaa taisimme kysäistä häneltä jotain.

Häätarjoulupostauksessa taisin jo kertoakin tyylikkäästä Kalastajatorpan järjestämästä yksityiskohdasta, jota en olisi osannut edes toivoa. Kakku katettiin omalle pienelle pyöreälle pöydälleen. Buffetpöydät siirrettiin pois ja kakku tuotiin sisään omassa pöydässään. Näin kakku ei kuulemma hukkuisi valtavan pöydän keskelle, vaan pääsisi paremmin esiin. Meidän aikataulullamme oli myös helpotus, että Kalastajatorpalla oli leipomokumppanit, joiden valikoimasta valita kakku. Omat aiemmat tarjouspyyntöni olivat jääneet vaille vastausta.

He hoitivat myös erikoisruokavaliot esimerkillisesti. Äidilläni on vehnäallergia eli hän ei saa syödä sellaisia paljon käytössä olevia aineita kuten glukoosisiirappi tai maltodekstriini. Useimmissa ravintoloissa näistä kysyttäessä saa vastaansa lähinnä hölmistyneisyyttä. Hehkutukseni kuulostaa varmaan ylitsevuotavalta, mutta en voi muuta sanoa kuin että olimme todella tyytyväisiä!

Meidän ei myöskään tarvinnut hoitaa koristelua tai siivoamista. Käytännössä toimme häidemme aattona perjantaina kamat laatikoissa paikoille, ja sunnuntaiaamuna nappasimme samaiset laatikot kyytiin ja huristelimme kotiin. Esillepano paikkakortteja myöten hoidettiin puolestamme. Olimme varmaan sopineet, että keräisimme joitain tavaroita talteen apureiden kanssa jo juhlan päätteeksi, mutta illalla kaikki tapahtui kuin itsestään enkä muista, että olisimme joutuneet hääräilemään sen enempää.

Tavaroita lähdössä juhlapaikalle

Yövyimme tilan yhteydessä olevassa hotellissa, mikä kuului hintaan. Oli mukava nähdä vieraita vielä seuraavana aamuna aamiaisella! Pisteet Kalastajatorpalle myös siitä, että saimme jatkaa iltaa spontaanisti parkkipaikkajatkojen merkeissä. Bändiläisenä haluan vielä nostaa esiin sen, että bändillekin löytyi iso huone, jossa vaihtaa vaatteita ja säilyttää tavaroita.

Ei voi muuta todeta kuin että meille ravintolahäät Kalastajatorpassa oli todella hyvä kokemus! He ylittivät odotuksemme monin tavoin. Ehkä osaltaan fiiliksissämme tuntuu huojentuneisuus siitä, että nopeasta buukkauksetta huolimatta kaikki järjestyi vaivattomasti. Pakettiin kuuluneet yksityiskohdat aina maalaustelineestä herkkubuffan kippoihin vain lisäsivät tuntemusta entisestään ja kevensivät kuormaamme.

Olen itse ilolla vieraana monenlaisissa häissä ravintoloista puutarhajuhliin (tai olisin, jos joku pitäisi sellaiset joskus :D). Yksi häissä kiehtova elementti on juuri se, miten samat juhlallisuudet voi toteuttaa lukuisin eri tavoin. Tämä tuntui meille hyvältä! Päästyäni eilen pitkästä aikaa häihin, muistin taas, miten ihanaa on häissä on ja miten mukava niihin on päästä mukaan, oli lokaatio sitten ravintola tai mikä tahansa muu juhlapaikka.

Tulevia juhlia ilolla odottaen!

T. K

Suuri ruoka- ja juomapostaus

Suuri ruokapostaus! Tai ehkä pieni, saa nähdä millainen teksti tästä tulee. Joka tapauksessa puran teille, miten ruoka- ja juomapuoli toteutettiin häissämme. Tiivistys kiireiselle lukijalle: meillä oli ravintolahäät, valitsimme valmiin menukokonaisuuden ilman muutostoiveita ja muutaman tarjoamamme alkoholiannoksen lisäksi juomaa sai ostettua lisää baarista. Lisäksi tarjolla oli kahvit, herkkubuffa ja iltapalaksi hodareita.

Blogini parissa viihtyneet tietävät, että jouduimme viime hetkellä vaihtamaan juhlapaikkaa. Menun puolesta asiaa ei tarvinnut stressata: Kalastajatorppa on hyvän ravintolan maineessa ja iloksemme kaikki menuvaihtoehdot klassisesta kansainväliseen olivat sellaisia, jotka olisimme ruokien puolesta voineet valita. Emme muistaakseni harkinneet valintaamme kovinkaan pitkään, sillä meitä eniten miellyttänyt vaihtoehto oli myös edullisin niistä, jotka sisälsivät runsaan alkupalapöydän. Ajan ollessa häiden alla kortilla meillä ei ollut mahdollisuutta testailla viinejä sen enempää, joten menimme suositusviineillä. (Kannattaa kuitenkin huomioida viinivalintojen vaikutus kulupuoleen: toisissa ripauksen kalliimmissa menuissa saattaa olla edullisemmat viinit.)

Valitsemassamme menuvaihtoehdossa alkupalat haettiin buffetista, mutta pääruoka tarjoiltiin pöytiin, mikä oli minusta mukava juhlallisuutta tuonut lisä. Olisi ollut myös mahdollista valita kokonaan pöytiin tarjoiltu kokonaisuus, mutta tällöin alkupalavalikoima olisi ollut suppeampi.

Kuva: Taika Lehtimäki (rajaus minä)

Valitsemamme Välimeren hääbuffet oli tällainen:

Alkuruokia

Vihersalaattia ja vinaigrettea M, G

Sitrusmarinoitua fetaa L, G

Fenkoli-paprikaraviolisalaattia

Lohicarpaccio, rucolaa ja aiolia L, G

Parmankinkkua, mansikka-melonisalaattia M, G

Maustepaahdettua kanaa ja pasionaiolia M, G

Scampi-linssilaattia ja basilikakastiketta L, G

Manchegojuustoa ja aprikoosichutney L, G

Helmicouscous-artisokkasalaattia M

Moniviljapatonkia, focacciaa, oliiviöljyä ja levitettä

Pääruoka

Grillattua karitsanfileetä, tillipestoa ja punaviinilientä L, G

Tai

Hummerimurekkeella täytettyä siikaa ja anis-rapukastiketta L, G

Jälkiruoka & kahvi

Valitsimme pääruoaksi karitsanfileen. Juomapuolella tarjosimme alkumaljat sekä kaksi 16 sentin viinikaatoa. Viinin tilalle saattoi halutessaan valita mitä tahansa muita juomia. Juomapuolta sai täydennettyä omakustanteisesti baarin puolelta, mikä ei tietääkseni aiheuttanut kenellekään sen suurempaa harmistusta (toki melkein kaikki vieraistamme ovat jättäneet opinnot taakseen jo hyvän aikaa sitten). Päinvastoin: tiedän monen olleen suorastaan avokätinen tarjoillessaan juomia muille. Tiedän esimerkiksi, että eräässä kuuden henkilön pöydässä juotiin kuusi pulloa viiniä ja vielä cocktaileja päälle. Ajatus hymyilyttää minua kovasti: ihmiset todella halusivat nauttia illasta! Sulhasen kaveri taas osti sulhasen äidille kuohuvaa, sillä hän oli ohjannut kyseisen kaverin harrastuksia lapsena. Mukava ele 🙂 Baarin hintataso oli käsittääkseni aivan tavanomainen.

Ruoka oli todella hyvää! Varsinkin alkupaloja kehuttiin vuolaasti ja ne olivatkin ehkä asia, joka viritti ihmiset sellaiseen myönteiseen juhlatunnelmaan. Monet ystävistäni harrastavat laaturavintoloissa käymistä, ja oli kiva kuulla, että ilta oli heille ruoan osalta mieluisa.

Alkupaloja muistan ottaneeni tietoisesti kohtuullisen annoksen, jotta ehtisimme nopeasti kiertämään pöytiä ja juttelemaan vieraille. Minulla ei ole voimakkaita muistikuvia siitä, olisiko joku ruoka ollut ylivoimainen lempparini – ehkä se kertoo jotain siitä, miten sitä väistämättä käy hieman ylikierroksilla. Söin kuitenkin hyvällä ruokahalulla sekä alkupalat että hetkeä myöhemmin tarjoillun pääruoan.

Täytyy vielä ylistää Kalastajatorppaa hienosta erikoisruokavalioiden hoidosta! Äitini on vehnäallergikko ja hänelle gluteeniton ruoka ei sovellu, vaan hän joutuu välttelemään kaikkea, missä on esimerkiksi glukoosisiirappia tai maltodekstriiniä. On hyvin harvinaista, että ravintolat tietävät raaka-aineista näin yksityiskohtaisella tasolla. Kaikki meni kuitenkin nappiin ja ilmeisesti paremmin kuin oikeastaan missään muualla. Luonnollisesti myös kaikki muut erikoisruokavaliot huolehdittiin onnistuneesti.

Erikoisruokavalioiden lisäksi myös lapsivieraat, joita meillä oli yhden taaperon lisäksi kolme, oli huomioitu. Heille sai valita ruoan ravintolan normaalien lastenannosten joukosta, ja päädyimme tuttuihin ja turvallisiin lihapulliin ja perunamuusiin.

Juhlaan kuului luonnollisesti myös kahvit ja kakku. Kahvi ja tee kaadettiin pöytiin, mikä on minusta oikein kiva: kenenkään ei tarvinnut hermoilla kupin kantamisesta lautasella ja mahdollisesta läikyttämisestä.

Myös kakun valinta oli tehty helpoksi: Kalastajatorpalla on kaksi kumppanileipomoa, Kakkugalleria ja Konditoria pH7, joiden listoilta kakun voisi valita. Mainio homma, sillä kakuntekijän etsintä oli asia, joka oli jäänyt meillä kesästä roikkumaan. Kaksi tarjouspyyntöä taisin ehtiä lähettää kesän alussa, ja niistä kumpaakaan ei vastattu.

Päädyimme valitsemaan kakun pH7:n listalta, sillä Kakkugalleria oli minulle entuudestaan tuttu ja oli hauska päästä kokeilemaan jotain uutta. PH7:lta olisi voinut kysyä tarjousta myös näyttävämmästä jenkkikakusta, jos näin halusi. Tein uteliaisuuttani niin (jossain oudossa häähurmoksessa, kerranhan sitä vain eletään!), mutta ehdotetun kakun makumaailma kuulosti mielikuvituksettomalta ja siihen nähden erittäin kalliilta. Ehkä toivotut koristeet nostivat hintaa, mutta joka tapauksessa yli tuhat euroa vadelmahillokakusta ei houkutellut.

Onneksi listalta löytyi houkutteleva vaihtoehto eli maitosuklaa-hasselpähkinäkakku! Kakku maistui kivasti sekoitukselta kinder-munaa ja pähkinäisyyttä, ja sai kehuja myös ihmisiltä, jotka eivät aina kakuista välitä. (Apua, kuulostaako tämä siltä, että ylihehkutan kaikkea? Mutta totta se on!) Miehellä ei ollut suuria intohimoja kakun valinnan suhteen, joten sain tehdä mieleni mukaan ja tykkäsin kakusta itsekin paljon.

Pitää vielä kiinnittää teidän huomionne kakun alla olevaan pieneen pyöreään pöytään, joka oli mielestäni todella tyylikäs yksityiskohta Kalastajatorpalta. Iso buffetpöytä purettiin pois (missäköhän välissä? En yhtään huomannut) ja kakku tuotiin sisään pienellä pyöreällä pöydällä, jossa se sai loistaa. Kuten hovimestari häiden aattona sanoi, iso tyhjä buffetpöytä olisi voisi näyttää vähän kolkolta. Lopputuloksen nähneenä on helppo kannattaa tätä lähestymistapaa!

Kuva: Taika Lehtimäki

Yksi Kalastajatorpassa suuresti ilahduttanut asia oli mahdollisuus tuoda karkkeja ja sipsejä omasta takaa, vaikka kyse olikin ravintolakontekstista. Olen kertonut täällä tarkemmin ostamistani määristä. Vaikka grammamäärät per nenä olivat mielestäni todella pienet, jäi paljon herkkuja yli. Vaahtobanaanipatukat menivät kaikki, lakuja jäi muutama, mutta kermalehmiä, Daimeja ja salmiakkikalloja jäi reilusti. Myös sipsiä jäi todella paljon, ehkä yli puolet tilaamastamme määrästä. Viime viikolla taisimme syödä viimeiset rippeet, ja nyt jatkuvan herkuttelun jälkeen huomaan tutkailevani välillä kaappeja maanisesti – missä kaikki hiilaripiristeet?

Veikkaan, että ruokapuoli ja makea kakku riittivät pitämään vieraat mukavan kylläisinä. Yksi oletettua vähäisempään kulutukseen vaikuttava tekijä saattaa olla myös pieni kommunikointikatkos: koronan vuoksi Kalastajatorpalta toivottiin, että herkut olisivat käärepaperillisia. Olimme ajatelleet, että ihmiset voisivat ottaa pieniä sipsipusseja pöytiin ja syödä niitä illanvieton lomassa. Emme olleet huomanneet sanoa oletustamme ääneen, joten sipsit ja pienet salmiakkipääkallopussit oli kaadettu tarjolle kulhoihin ja vieraat saattoivat annostella niitä laseihin. Veikkaan, että pöytiin kannettuina pussit olisivat tyhjenneet kuin huomaamatta ja menekki olisi ehkä ollut suurempi. Mutta eipä mitään, olen syönyt sipsivälipaloja etätöiden lomassa turhankin innokkaasti ja siten jatkanut juhlatunnelmaa pitkälle syksyyn 😀

Tarjosimme iltapalaksi vielä hodarit, joita ihmiset näyttivät syövän, mutta joita jostain syystä minä ja mieheni emme seurustelun lomassa ehtineet nauttimaan. Hodareita piti tilata etukäteen tietty määrä, ja taisimme tilata reilun sadan hengen juhliimme 90 hodaria.

Kaiken kaikkiaan ruokajärjestelyt sujuivat todella helposti ja mieltä lämmittää, että ruoka tuntui olleen myös vieraille mieluisaa. On yllättävänkin mukava kuulla kiitosta ruokapuolesta! Ehkä kyse on jostain sellaisesta pienestä elämyksellisyydestä ja arjen yläpuolelle nousemisesta, mitä juhlien toivoisikin voivan osallistujille tarjota? Kaikki kiitokset Kalastajatorpan suuntaan maistuvasta ruoasta ja tyylikkäästä toteutuksesta!

Tsemppiä marraskuuhun! Toivottavasti teillä on jotain kivoja pippaloita piristämässä pimeitä iltoja!

T. K