Suuri ruoka- ja juomapostaus

Suuri ruokapostaus! Tai ehkä pieni, saa nähdä millainen teksti tästä tulee. Joka tapauksessa puran teille, miten ruoka- ja juomapuoli toteutettiin häissämme. Tiivistys kiireiselle lukijalle: meillä oli ravintolahäät, valitsimme valmiin menukokonaisuuden ilman muutostoiveita ja muutaman tarjoamamme alkoholiannoksen lisäksi juomaa sai ostettua lisää baarista. Lisäksi tarjolla oli kahvit, herkkubuffa ja iltapalaksi hodareita.

Blogini parissa viihtyneet tietävät, että jouduimme viime hetkellä vaihtamaan juhlapaikkaa. Menun puolesta asiaa ei tarvinnut stressata: Kalastajatorppa on hyvän ravintolan maineessa ja iloksemme kaikki menuvaihtoehdot klassisesta kansainväliseen olivat sellaisia, jotka olisimme ruokien puolesta voineet valita. Emme muistaakseni harkinneet valintaamme kovinkaan pitkään, sillä meitä eniten miellyttänyt vaihtoehto oli myös edullisin niistä, jotka sisälsivät runsaan alkupalapöydän. Ajan ollessa häiden alla kortilla meillä ei ollut mahdollisuutta testailla viinejä sen enempää, joten menimme suositusviineillä. (Kannattaa kuitenkin huomioida viinivalintojen vaikutus kulupuoleen: toisissa ripauksen kalliimmissa menuissa saattaa olla edullisemmat viinit.)

Valitsemassamme menuvaihtoehdossa alkupalat haettiin buffetista, mutta pääruoka tarjoiltiin pöytiin, mikä oli minusta mukava juhlallisuutta tuonut lisä. Olisi ollut myös mahdollista valita kokonaan pöytiin tarjoiltu kokonaisuus, mutta tällöin alkupalavalikoima olisi ollut suppeampi.

Kuva: Taika Lehtimäki (rajaus minä)

Valitsemamme Välimeren hääbuffet oli tällainen:

Alkuruokia

Vihersalaattia ja vinaigrettea M, G

Sitrusmarinoitua fetaa L, G

Fenkoli-paprikaraviolisalaattia

Lohicarpaccio, rucolaa ja aiolia L, G

Parmankinkkua, mansikka-melonisalaattia M, G

Maustepaahdettua kanaa ja pasionaiolia M, G

Scampi-linssilaattia ja basilikakastiketta L, G

Manchegojuustoa ja aprikoosichutney L, G

Helmicouscous-artisokkasalaattia M

Moniviljapatonkia, focacciaa, oliiviöljyä ja levitettä

Pääruoka

Grillattua karitsanfileetä, tillipestoa ja punaviinilientä L, G

Tai

Hummerimurekkeella täytettyä siikaa ja anis-rapukastiketta L, G

Jälkiruoka & kahvi

Valitsimme pääruoaksi karitsanfileen. Juomapuolella tarjosimme alkumaljat sekä kaksi 16 sentin viinikaatoa. Viinin tilalle saattoi halutessaan valita mitä tahansa muita juomia. Juomapuolta sai täydennettyä omakustanteisesti baarin puolelta, mikä ei tietääkseni aiheuttanut kenellekään sen suurempaa harmistusta (toki melkein kaikki vieraistamme ovat jättäneet opinnot taakseen jo hyvän aikaa sitten). Päinvastoin: tiedän monen olleen suorastaan avokätinen tarjoillessaan juomia muille. Tiedän esimerkiksi, että eräässä kuuden henkilön pöydässä juotiin kuusi pulloa viiniä ja vielä cocktaileja päälle. Ajatus hymyilyttää minua kovasti: ihmiset todella halusivat nauttia illasta! Sulhasen kaveri taas osti sulhasen äidille kuohuvaa, sillä hän oli ohjannut kyseisen kaverin harrastuksia lapsena. Mukava ele 🙂 Baarin hintataso oli käsittääkseni aivan tavanomainen.

Ruoka oli todella hyvää! Varsinkin alkupaloja kehuttiin vuolaasti ja ne olivatkin ehkä asia, joka viritti ihmiset sellaiseen myönteiseen juhlatunnelmaan. Monet ystävistäni harrastavat laaturavintoloissa käymistä, ja oli kiva kuulla, että ilta oli heille ruoan osalta mieluisa.

Alkupaloja muistan ottaneeni tietoisesti kohtuullisen annoksen, jotta ehtisimme nopeasti kiertämään pöytiä ja juttelemaan vieraille. Minulla ei ole voimakkaita muistikuvia siitä, olisiko joku ruoka ollut ylivoimainen lempparini – ehkä se kertoo jotain siitä, miten sitä väistämättä käy hieman ylikierroksilla. Söin kuitenkin hyvällä ruokahalulla sekä alkupalat että hetkeä myöhemmin tarjoillun pääruoan.

Täytyy vielä ylistää Kalastajatorppaa hienosta erikoisruokavalioiden hoidosta! Äitini on vehnäallergikko ja hänelle gluteeniton ruoka ei sovellu, vaan hän joutuu välttelemään kaikkea, missä on esimerkiksi glukoosisiirappia tai maltodekstriiniä. On hyvin harvinaista, että ravintolat tietävät raaka-aineista näin yksityiskohtaisella tasolla. Kaikki meni kuitenkin nappiin ja ilmeisesti paremmin kuin oikeastaan missään muualla. Luonnollisesti myös kaikki muut erikoisruokavaliot huolehdittiin onnistuneesti.

Erikoisruokavalioiden lisäksi myös lapsivieraat, joita meillä oli yhden taaperon lisäksi kolme, oli huomioitu. Heille sai valita ruoan ravintolan normaalien lastenannosten joukosta, ja päädyimme tuttuihin ja turvallisiin lihapulliin ja perunamuusiin.

Juhlaan kuului luonnollisesti myös kahvit ja kakku. Kahvi ja tee kaadettiin pöytiin, mikä on minusta oikein kiva: kenenkään ei tarvinnut hermoilla kupin kantamisesta lautasella ja mahdollisesta läikyttämisestä.

Myös kakun valinta oli tehty helpoksi: Kalastajatorpalla on kaksi kumppanileipomoa, Kakkugalleria ja Konditoria pH7, joiden listoilta kakun voisi valita. Mainio homma, sillä kakuntekijän etsintä oli asia, joka oli jäänyt meillä kesästä roikkumaan. Kaksi tarjouspyyntöä taisin ehtiä lähettää kesän alussa, ja niistä kumpaakaan ei vastattu.

Päädyimme valitsemaan kakun pH7:n listalta, sillä Kakkugalleria oli minulle entuudestaan tuttu ja oli hauska päästä kokeilemaan jotain uutta. PH7:lta olisi voinut kysyä tarjousta myös näyttävämmästä jenkkikakusta, jos näin halusi. Tein uteliaisuuttani niin (jossain oudossa häähurmoksessa, kerranhan sitä vain eletään!), mutta ehdotetun kakun makumaailma kuulosti mielikuvituksettomalta ja siihen nähden erittäin kalliilta. Ehkä toivotut koristeet nostivat hintaa, mutta joka tapauksessa yli tuhat euroa vadelmahillokakusta ei houkutellut.

Onneksi listalta löytyi houkutteleva vaihtoehto eli maitosuklaa-hasselpähkinäkakku! Kakku maistui kivasti sekoitukselta kinder-munaa ja pähkinäisyyttä, ja sai kehuja myös ihmisiltä, jotka eivät aina kakuista välitä. (Apua, kuulostaako tämä siltä, että ylihehkutan kaikkea? Mutta totta se on!) Miehellä ei ollut suuria intohimoja kakun valinnan suhteen, joten sain tehdä mieleni mukaan ja tykkäsin kakusta itsekin paljon.

Pitää vielä kiinnittää teidän huomionne kakun alla olevaan pieneen pyöreään pöytään, joka oli mielestäni todella tyylikäs yksityiskohta Kalastajatorpalta. Iso buffetpöytä purettiin pois (missäköhän välissä? En yhtään huomannut) ja kakku tuotiin sisään pienellä pyöreällä pöydällä, jossa se sai loistaa. Kuten hovimestari häiden aattona sanoi, iso tyhjä buffetpöytä olisi voisi näyttää vähän kolkolta. Lopputuloksen nähneenä on helppo kannattaa tätä lähestymistapaa!

Kuva: Taika Lehtimäki

Yksi Kalastajatorpassa suuresti ilahduttanut asia oli mahdollisuus tuoda karkkeja ja sipsejä omasta takaa, vaikka kyse olikin ravintolakontekstista. Olen kertonut täällä tarkemmin ostamistani määristä. Vaikka grammamäärät per nenä olivat mielestäni todella pienet, jäi paljon herkkuja yli. Vaahtobanaanipatukat menivät kaikki, lakuja jäi muutama, mutta kermalehmiä, Daimeja ja salmiakkikalloja jäi reilusti. Myös sipsiä jäi todella paljon, ehkä yli puolet tilaamastamme määrästä. Viime viikolla taisimme syödä viimeiset rippeet, ja nyt jatkuvan herkuttelun jälkeen huomaan tutkailevani välillä kaappeja maanisesti – missä kaikki hiilaripiristeet?

Veikkaan, että ruokapuoli ja makea kakku riittivät pitämään vieraat mukavan kylläisinä. Yksi oletettua vähäisempään kulutukseen vaikuttava tekijä saattaa olla myös pieni kommunikointikatkos: koronan vuoksi Kalastajatorpalta toivottiin, että herkut olisivat käärepaperillisia. Olimme ajatelleet, että ihmiset voisivat ottaa pieniä sipsipusseja pöytiin ja syödä niitä illanvieton lomassa. Emme olleet huomanneet sanoa oletustamme ääneen, joten sipsit ja pienet salmiakkipääkallopussit oli kaadettu tarjolle kulhoihin ja vieraat saattoivat annostella niitä laseihin. Veikkaan, että pöytiin kannettuina pussit olisivat tyhjenneet kuin huomaamatta ja menekki olisi ehkä ollut suurempi. Mutta eipä mitään, olen syönyt sipsivälipaloja etätöiden lomassa turhankin innokkaasti ja siten jatkanut juhlatunnelmaa pitkälle syksyyn 😀

Tarjosimme iltapalaksi vielä hodarit, joita ihmiset näyttivät syövän, mutta joita jostain syystä minä ja mieheni emme seurustelun lomassa ehtineet nauttimaan. Hodareita piti tilata etukäteen tietty määrä, ja taisimme tilata reilun sadan hengen juhliimme 90 hodaria.

Kaiken kaikkiaan ruokajärjestelyt sujuivat todella helposti ja mieltä lämmittää, että ruoka tuntui olleen myös vieraille mieluisaa. On yllättävänkin mukava kuulla kiitosta ruokapuolesta! Ehkä kyse on jostain sellaisesta pienestä elämyksellisyydestä ja arjen yläpuolelle nousemisesta, mitä juhlien toivoisikin voivan osallistujille tarjota? Kaikki kiitokset Kalastajatorpan suuntaan maistuvasta ruoasta ja tyylikkäästä toteutuksesta!

Tsemppiä marraskuuhun! Toivottavasti teillä on jotain kivoja pippaloita piristämässä pimeitä iltoja!

T. K

Tutustumispäivä juhlapaikassamme

Viime viikonloppuna saimme tilaisuuden käydä maistelemassa juhlapaikkamme Hotelli Lepolammen ruokia ja muutenkin tutustua hotelliin tarkemmin. Ajoituksena tämä oli oikein hyvä, sillä se herätteli pohtimaan häitä ja juhlapäivän luonnetta uusista näkökulmista.

Marraskuu on jotenkin mystisesti hujahtanut melkein ohi ilman että häiden suhteen olisi ehtinyt tehdä paljoakaan. To-do-listallamme oli suuria odotuksia syksyn suhteen. Kaipa ajattelin, että mitäpä muuta sitä pimenevinä iltoina tekisi kuin näpertelisi jotain häihin liittyvää. Väärin ajateltu! 😀 Työt, kaikenlaiset sosiaaliset kinkerit ja ehkä jopa vähän urheilukin ovat täyttäneet iltojamme yllättävän paljon. Siksi visiitti Lepolammelle oli tervetullut muistutus siitä, että asioita pitää tosiaan alkaa pikkuhiljaa visioinnin lisäksi myös toteuttamaan.

Jostain syystä olin saanut päähäni, että tilaisuudessa maisteltaisiin menuehdotusten ruokia. Tämä piti paikkansa, mutta emme huomanneet varautua siihen, että myös juomavaihtoehtoja olisi tilaisuus maistella 😀 Vaikka olimme autolla liikenteessä, onnistuimme löytämään Lepolammen listoilta meitä molempia miellyttävät kuohuvan ja valkkarin. Punaviineistä suosikkia ei löytynyt, mutta saimme pari vinkkiä viineistä, joita etsiä kotiin maisteltavaksi Alkosta.

Sulhanen vastasi punaviinien testauksesta, mutta näistä ei vielä löytynyt suosikkia.

Ruokia maisteltuamme voin todeta, että valitsimme listalta mitä tahansa, tulisi se olemaan hyvää. Maistoin esimerkiksi muikkuja ja lohipateeta (joita en normaalisti ravintolassa valitsisi), ja jopa nämä osittain omaan inhokkiosastooni lukeutuvat ruoat olivat oikein maukkaita. Tykästyin erityisesti punajuuri-vuohenjuusto salaattiin. Seuraava haaste tulee olemaan menun rakentaminen: haluaisin löytää kokonaisuuden, joka olisi paitsi hyvää myös erittäin herkullinen, tasapainoinen ja juhlava kokemus.

Myös jälkiruokapuoleen pääsi tutustumaan, mikä ilahdutti kaltaistani kakkujen ystävää. Mansikkakakku oli todella hyvää mansikkakakkua! Mangojuustokakku ja suklaakakku olivat hyviä, mutta jotenkin odotan kakulta jotain enemmän. Tätä onneksi tarjoili vadelmavalkosuklaakakku! Miellyttävä sekoitus raikkautta ja makeutta. Sekä minä että sulhanen pidimme siitä, mutta saattaa silti olla, että etsimme jonkun näyttäviä kokonaisuuksia rakentavan leipurin vastaamaan kakkutarjoiluistamme.

Maistelin pääruokia niin pieteetillä, että ehdin jälkiruokien pariin vasta viimeisten joukossa.

Ennen ruokiin tutustumista saimme kuulla paljon lisää hotellista, ja minulle oli uutta tietoa, että Lepolampi lämpiää maalämmöllä. Tämän lisäksi hotellissa on satsattu aurinkopaneeleihin ja muutenkin energiatehokkuuteen. Jes! Lisäksi ilahduin, kun kuulin, että heidän varastoissaan on vihkikaari.

Mukava huomata, että pöytiin mahtuu hyvin visioimani kukat!

Tutustumistilaisuuteen kuului myös eri tiloissa kiertelyä. Kävimme tutustumassa tavan huoneisiin, sviitteihin ja saunatiloihin. Hotellihuoneet eivät ole mitenkään suunnattoman ylellisiä, mutta oikein kelpoja paikkoja lepäilyyn. Toisesta sviiteistä avautuu isot ikkunat lammen suuntaan, ja luulen, että tulemme valitsemaan tämän huoneen.

Näkymä toisesta sviitistä.

Saunaa jäimme miettimään pitkäksikin aikaa: jatkot saunalla ja paljulla vai ei? Tavallaan se voisi olla kiva tapa jatkaa hengailua, mutta toisaalta on myös riski, että lokaatiota vaihdettaessa osa vieraista lähtisi. Hengaillahan voisi myös ihan juhlasalissa, ja saunasta ja paljusta tulisi kuitenkin aikamoinen kuluerä. Mietin myös, millaista tunnelmaa haluamme loppuillalle? Beer pong -bileet saunalla vai leppoisaa jutustelua rauhoittuvassa juhlatilassa? Onko palju turha, jos päivä on ollut kuuma ja ihmiset viihtyvät mieluummin lammessa? Mistä mihinkään näistä kysymyksistä voi tietää vastauksen?

Saunan tilat olivat mukavan vaaleat!

Summa summarum, päivä oli oikein hyvä muistutus siitä, että päätösten tekeminen lähestyy! Vaikka päässäni kaikki tuntuu selvältä, pitänee asioita alkaa miettiä paljon tämänhetkistä systemaattisemmin. Mitä, missä, mihin aikaan? Millaisiin tarjoiluihin budjettimme taipuu? Miten tuoda kaikki hyödylliset infot eli pöytäkartta, aikataulu ja menu esiin? Millainen vieraskirja? Kuka vastaa mistäkin? Millainen lopullinen vieraslistamme on? Miten toimimme alkoholin tarjoilun suhteen? Kysymysmerkkejä riittää!

Hmm! Mikä olisi paras paikka vihkiseremonialle?

Mites muut heinäkuun hääparit, joko te olette päässeet siirtymään visioista toteutukseen? 🙂

 

T. K

P.S. Kutsujen tekeminen edistyy! Jee!