Toukokuun sekalaiset eli lisää häiden siirtämisestä

Heippa vaan!

Kevät sen kun vain kaunistuu kaunistumistaan, ja samalla etenee toukokuun pääteema eli häiden siirtäminen. Mutta huoli pois, ajatukseni alkavat jo pikkuhiljaa kääntyä muuhunkin kuin vain pakollisiin nyt hoidettaviin asioihin. Olen toiveikas, että pian kynästäni tulee häiden suunnitteluun liittyvää tekstiä – ei pelkästään häiden siirtämiseen liittyvää. Tässä kuitenkin katsaus siihen, mitä olen viime päivien aikana saanut tehtyä.

Tehtävänä on yhä vieraiden systemaattinen infoaminen päivän muuttamisesta. Se on kyllä päivitetty häänettisivuillemme (checked!), mutta oletettavissa on, että kaikki eivät lue niitä suunnattoman intensiivisesti. Kirjoitimme heti sivun alkuun, että häät on siirretty. Jossain kohtaa pitää päättää, milloin haluamme ilmoittautumiset uudelle juhlapäivälle, mutta jääköön se tulevaisuudessa pohdittavaksi.

Olen myös tiedottanut seurueemme kampaajia tilanteesta, ja onnekkaasti uusi päivä sopi myös heille! Soitin myös Josefiinaan, josta ostin pukuni ja jossa se on yhä säilytyksessä. Omistajalle oli onneksi kaikin puolin ok, että pukuni olisi liikkeessä jopa ensi syksyyn asti. En ilmeisesti ollut millään muotoa ensimmäinen, joka häntä lähestyi tällaisella asialla, vaan hän arvasi heti, mistä oli kyse. Sovimme, että käyn jossain kohtaa talvella fiilistelysovituksessa ja rakastumassa mekkooni uudestaan. Kiva saada jotain, mitä odottaa!

Häiden siirtämisen tehtävälista näyttääkin siis juuri nyt tältä:

  • vihkimisen peruminen
  • uuden vihkiajan varaaminen
  • siirtoilmoitus juhlapaikalle
  • hääsivujen päivittäminen
  • vieraiden tiedottaminen muutoksesta
  • kampaajatiimin tiedottaminen
  • meikkaajan tiedottaminen
  • bändin tiedottaminen
  • yhteys morsiusliikkeeseen, jossa pukuni on säilytyksessä ja odottaa korjausompeluja
  • yhteys räätäliliikkeeseen, jossa sulhon puku odottaa lopullista viilausta
  • yhteys valokuvaajaan
  • yhteys huomenlahjakuvaajaan

Uuden vihkiajan varaaminen tulee roikkumaan tällä listalla vielä pitkään. Jostain syystä oletukseni on, että ihan vielä ensi vuoden syyskuun ajankohtien suhteen ei kannata olla liikenteessä. Samalla kun kirjoitan tätä tajuan, että se tosiaan on vain oletus ja asia olisi ehkä syytä tarkistaa. Sulhaselle on selvä hoidettava homma oman pukunsa osalta, ja vieraiden tiedottaminen muutoksesta tulee tapahtumaan kavereille varmasti luontaisesti sitä mukaan, kun heihin tulee oltua yhteydessä. Sukulaisten kontaktoiminen pitänee ottaa vakavammin agendalle ja joku päivä vain systemaattisesti laittaa kaikille viestiä.

img_0023
Tässä satunnaisena kuvituskuvana minulle viime päivinä iloa tuottaneet pionit! Seurailen malttamattomana näiden aukeamista. Tykkään kovasti leikkokukista, mutta raaskin ostaa niitä tosi harvoin. Jotenkin ne ansaitsevat ympärilleen siistin kauniin kodin, jota emme valitettavasti pysty aina tarjoamaan 😀

Mutta se siirtotoimenpiteistä! Ottaessani yhteyttä kampaukseni tekijään sovin, että menen heti nyt viikonloppuna leikkauttamaan pois hääkampausta varten kasvattamani ylipitkän liehuletin hänen luokseen. Olen tästä todella innoissani! Vaikkei mistään koekampauksesta olekaan kyse, on kiva päästä samalla jutustelemaan siitä, millainen toteutus voisi olla sopia minulle ja mekkooni. En myöskään ole vielä osannut tehdä päätöksiä mahdollisen hiuskorun tai hunnun suhteen, joten mukava saada jonkun muun mielipide asiaan.

Lisäksi iloa toukokuuhun toi Häämessut netissä! Siivuutin messut aluksi – lähinnä vain harmittelin, kun some tuntui täyttyvän pelkistä messuista. Jossain kohtaa havahduin katsomaan, mitä ohjelma piti sisällään. Suosittelen tekemään saman, sillä livet on mahdollista katsoa jälkikäteen videolta! Koin, että näin etänä asiantuntijoista ja palveluntarjoajista sai ehkä jopa enemmän irti kuin tavallisilla messuilla. Heillä oli mahdollisuus kertoa aiheista laveasti ja kysymisen kynnys tuntui näin tyypilliselle suomalaiselle ehkä rahtusen matalammalta chatin kautta kuin kasvotusten.

Pidin erityisesti ”feikkikalligrafia”-työpajasta, joka innosti taiteilemaan koko loppuillaksi ja varmasti myös tästä hetkestä eteenpäin. Lisäksi kattaukseen liittyvä lähetys innosti minut ja sulhasen juttelemaan kutsujemme kuvasta, jonka hyvin voisi tuoda kaikenlaisiin paperituotteisiin. Suunnittelu alkakoon! Kyllä se tästä vielä iloksi muuttuu.

 

Ihania kevätpäiviä juuri sinulle!

T. K

 

Tammikuun sekalaiset: pari pientä edistysaskelta

Hetkinen, miten tammikuu on jo loppusuoralla? Miten häihimme on enää noin kuusi kuukautta? Mihin katosivat päivät, jolloin häävalmisteluiden oli tarkoitus ottaa huikeita edistysaskeleita? Kummasti vain arki on rullaillut omalla painollaan, ja pari väsynyttä ja päänsärkyistä iltaa ovat vieneet hääsuunnittelulle normaalisti jäävät hetket.

Mutta jotain pientä olemme kuitenkin saaneet aikaan! Tässä listaus ennen kaikkea itselleni pieneksi tsempiksi (tehtiin me sentään jotain!), mutta ehkä myös sinulle, joka ajattelet, että kaikilla muilla homma etenee. Ei se välttämättä niin rivakkaa edistystä ole täälläkään 😀

  • suunnittelupalaveri juhlapaikan kanssa sovittu helmikuun alkuun
  • vieraslista on -ainakin tämänhetkisten tietojen mukaan- valmis
  • käänsin häänettisivut englanniksi
  • OP:lle laitettu kyselyä avioehdon tekemisen hinnoista (200 €). Nyt mietittäväksi, jää yritämmekö löytää jostain edullisemman vaihtoehdon vaiko mennä helpoimman kautta. Ja kyllä harmittaa, ettei tullut tartuttua syksyn häämessuilla olleeseen tarjoukseen…
  • tiedän, koska sulhanen on työporukan kanssa hiihtoreissulla ja koska minulla olisi oivallinen ajankohta mennä huomenlahjakuvaukseen. Helpottaa huomattavasti kuvaajien kontaktointia!
  • sulhanen on maininnut ääneen kaksi liikettä, joista aloittaa pukunsa etsinnän (Räätälistudio BQ ja Schoffa). Ei muuta kuin visiitit näihin mestoihin ensi viikolla!
  • Love me do -messuilla ihastelin jälleen Kalevala Korun sormusta. Nyt olen varma: jos hankin vihkisormuksen, tulee se olemaan tämä yksilö.
  • tiedän vaihtoehdot, joilta kysyä tarjousta kutsujen painattamisesta (Ifolor, Grano, Sokkeli ja eräs messututtavuus). Toteutusta vaille valmis! 😀
  • sain messuilla tietää, että halutessani voin ottaa morsiuspukuni matkaan ja sovitella huntua ja hiuskoristeita Heidi Tuiskun ateljeessa. Mukavaa, että tämä on mahdollista! Saattaisin muuten ehkä hieman arastella hunnun tai hiuskorujen ostamista: on miellyttävämpää olla varma elementtien sopimisesta yhteen.

Tällä tavoin listattuna näitä pieniä edistysaskelia näyttää olevan paljonkin! Harmillista kyllä, mikään näistä ei vielä tarkoita, että to-do-lista olisi lyhentynyt: kaikenlaiset lisätoimenpiteet ovat yhä tarpeen. Mutta kyllä se siitä! Kai?

T. K

Joulukuun sekalaiset

Joulukuu on ollut häärintamalla rauhallista aikaa, sillä vietin yhden viikonlopun Zürichissä ja muutamat laulukeikat ovat työllistäneet iltaisin. Häät ovat lähestulkoon unohtuneet ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa, miten jännä tunne! Alla pari ottamaani kuvaa Zürichin lähikukkuloiden metsistä sekä sekalaista -edes ripauksen verran- häihin liittyvää asiaa.img_2465

img_2442

Kohta lähestyy se hetki, kun voimme sanoa, että häämme ovat tänä vuonna. Tämän vuoksi kutsujen ja häänettisivun viimeistely on ehdottomasti ohjelmassa joululoman aikana. Tänään poikkesin kotimatkalla erään painotalon kautta ja kyselin heidän hintojaan. Oli kiva päästä hypistelemään eri painoisia (onko tämä oikea termi?) papereita: totesin, että 300 grammaa on ehkä omaan makuuni vähän liian lerppu.  Huomenna olisi tarkoitus poiketa erääseen toiseen painotaloon ja ehkä laittaa Granolle tarjouspyyntöä. Työmatkani varrella olevat painotalot olisivat sikäli käteviä, että välttyisimme postimaksuilta. Peukut pystyyn!

Hääblogipäivän yksi yhteistyökumppani oli Linnan Marenki, jonka herkut saivat minut hiljattain aikamoiseen marenkikoukkuun. Tästä inspiroituneena leivon eräänä viikonloppuna ensimmäistä kertaa marenkeja, ja ne onnistuivat yli odotusten! Nam! Koska marengit säilyvät hyvin, ajattelin tehdä niitä jo vähän ennen joulua perheeni joulupöytään sekä miksei vaikkapa häidemme jälkiruokapöytään! Ainesosat ovat niinkin simppelit kuin munan valkuainen ja sokeri, mutta marenkeihin voi helposti tuoda mukaan muutakin makumaailmaa. Minun marenkikokeiluuni päätyi kaappiin pyörimään jäänyt murustettu Mignon-muna. Oli hyvää! (Visuaalinen toteutus ei tosin yltänyt maun tasolle…)

Työpaikallani on muutama muukin ensi vuonna häitään juhliva henkilö, ja lounastimme tässä hiljattain erään jo avioituneen kanssa häistä keskustellen. Yksi selvä vinkki tarttui matkaan: vaikkei koristeltavaa juuri heillä ollutkaan, meni hommassa silti koko perjantai-ilta. Eli koristeluiden jättäminen lauantaiaamuun taitaa olla turha toivo…

Olin alunperin aikatauluttanut avioehdon tekemisen joulukuulle, mutta päätimme jäädä odottamaan mahdollisia häämessujen tarjouksia. Kohtuullisen pian haluaisin homman kuitenkin hoitaa, sillä tämä on yksi asioista, joita on ihan turha jättää viime tippaan.

Viime viikolla käynnistyi myös Vuoden hääblogi 2020 -äänestys, jonka järjestävät Love me do, amoriini.com ja Häät-lehti. Toivottavasti tätä kautta löydän luettavaksi uusia hääblogeja! Mikäli koet, että Matkalaulu tai joku muu hääblogi ansaitsee ehdottomasti päästä mukaan karkeloihin, voi ehdokkaan käydä nimeämässä täällä.

Loppuun vielä Zürichin joulumeininkejä! Kannattaa muuten poiketa Thermalbad-kylpylässä, sopisi varmasti hääparillekin!

img_2512

 

Joulua odottavin terveisin,

K

Lokakuun sekalaiset

Näin lokakuussa on tuntunut siltä, että hääsuunnittelu junnaa vähän paikoillaan. Ehkä asiat ovat ajatuksen tasolla vähän edistyneet, mutta to-do-listan yliviivauksia ei oikein ole päässyt tekemään.

(*Pääsy messuille ja hääblogimiittiin saatu.* ) Kuu alkoi kuitenkin vahvasti häätunnelmissa Love me do Autumn Fair -messuilla, jossa pääsin myös mukaan hääblogimiittiin (lue täältä Iiran kuvaus tapahtumasta). Oli mahtavaa päästä juttelemaan muiden bloggaajien kanssa, saada maistella Festa Zannonin ja The Art of Cakesin kakkuja ja saada vielä kaiken lisäksi lahjaksi Calligraphenilta rekvisiittaa polttareihin.

hääkakku
Festa Zannonin loihtima herkullinen kakku

Kakkuja on tullut maisteltua muissakin yhteyksissä 🙂 Olin hiljattain viininmaistelutilaisuudessa, jonka ohessa maistelimme Juustokakkutehtaan kakkuja. Olin aivan ihastuksissani erityisesti vegaanisista juustokakuista -vau mitä makuja!

Meikkaajan ja kampaanjan etsintä on yhä ajatuksissani. Kampaajan suhteen saatan päätyä turvalliseen vaihtoehtoon eli ystäväni äitiin, mikäli hänelle vain sopii. Jostain syystä ajattelin, että hääpäivänä pitäisi tavoitella jotain erikoisuuksia palveluntarjoajien suhteen. Pohdiskellessani äitini kanssa asiaa vahvistui tunne siitä, että tutussa tekijässä olisi kyllä lukuisia hyviä puolia. Joten peukut pystyyn, että kampaaja-asia järjestyy näin! 🙂 Olisi ihana saada paikalle ihminen, joka tuntee minut pitkältä ajalta ja olisi vilpittömän iloinen puolestamme.

Meikkaajan etsintä sen sijaan on yhä vaiheessa. Minulle on suositeltu muutamia, mutta olen vähän kriittinen meikkaajan suhteen. Monilla on vahva oma tyyli, jolla meikkaavat morsiamen kuin morsiamen. Haluaisin meikkaajan, joka mukauttaa käsialaansa meikattavan henkilön mukaan. Lisäksi haluaisin, että meikkaajalla olisi portfoliossaan kuvia kaiken ikäisistä asiakkaista. Sitäkin enemmän toivoisin, että meikkaajien Insgram-tilien biossa lukisi selkeästi, millä alueella he toimivat. (Tämä toive koskee oikeastaan melkein kaikkia palveluntarjoajia! 🙂 )

Olen ottanut tähän mennessä yhteyttä neljään meikkaajaan. Yksi oli hääpäivänämme varattu, toinen oli lomalla ja lupasi palata asiaan muttei palannut, kolmas ei vastannut ja neljäs sanoi ottavansa varauksia vastaan vasta tammikuussa. Mutta huoli pois! Hain eilen Instagramista mua-tilejä (eli klikkasin noin 40 ekaa haussa noussutta tiliä läpi) ja löysin 4 meikkaajaa, joista innostuin. Yritän jaksaa laittaa heille viestiä tämän viikon aikana, ehkä nyt tärppää! 🙂

Yksi lokakuun virstanpylväistä ei varsinaisesti liity omiin häihini mutta muiden häihin potentiaalisesti kyllä! Pieni mainos tähän väliin, sillä bändini The Aftershavesin nettisivut ovat vihdoinkin valmiit! Jee! Päivittelemme sinne ääntä ja videota jahka materiaalit valmistuvat, mutta esimerkiksi ohjelmistoomme voi jo tutustua täällä. Emme ole vielä juuri markkinoineet yhtyettämme, joten meillä on vielä paljon vapaita viikonloppuja. Ota ihmeessä yhteyttä, jos kaipaat häihisi cooleinta rockia ja groovaavinta poppia!

The Aftershaves hääbändi
Meidän bändi vauhdissa! Kuva: Taika Lehtimäki

Yritän myös pikkuhiljaa kertoa kaasoille, mitä toiveita minulla on polttareiden suhteen. Vieraslistan toimittaminen voisi olla yksi tavoite lisää tälle kuulle!

Pelkään, että olemme jäämässä hieman jälkeen alun perin suunnittelemastamme aikataulusta, mutta onneksi se oli tehty väljäksi 😀 No stress! Tai ehkä vähän…

Onko sinulla ollut tähän mennessä aikaansaava lokakuu?

T. K

 

Elokuun sekalaiset

Heissan!

Elokuun alku on mennyt aivan hujauksessa! Paljon on ollut kaikenlaista sekalaista järjesteltävää (harrastuksiin ilmoittautumiset, autoon liittyviä asioita, siivoamista -blaah ihan loputon lista!) mutta myös häihin liittyviä asioita. Tässä pieni kooste, mitä kaikkea on tullut tehtyä ja mitä kaikkea päässäni on häihin liittyen viime päivinä pyörinyt.

Poikkesin alennusmyyntien houkuttelemana erääseen taidetarvikeliikkeeseen. Siellä hypistelin mustekyniä, joilla olen ajatellut kirjoittaa paikkakortit ja kaiken muun tarvittavan. Koska setti vaatisi pienen alkuinvestoinnin, päätin ottaa ensin testiin sinisen kalligrafiatussin. Tämä johti ensimmäiseen kokeiluun pöytänumerovisiostani.

pöytänumero

Haaveissani on ollut mahdollisimman simppeli toteutustapa, joka toisi esiin yhden juhlan väreistämme eli sinisen. Pienenä persoonallisena lisänä olemme ajatelleet nostaa esiin lainauksia sarjoista, biiseistä ja kirjoista, joista pidämme. (Tunnistaako joku muuten kuvan lainauksen? Yllättävää kyllä sulhaseni jäi tähän sarjaan aivan koukkuun, kun viihdytin itseäni katsomalla sitä lomalla! Heh, ehkä sen takia blogi on jäänyt vähän taka-alalle…)

Tussi oli aika paksu, joten uusi hankinta lienee edessä. Yleinen ilme kyllä miellyttää näin pikakokeiluna silmääni, joten tällä tiellä voi hyvin jatkaa. Tosin pientä jalostusta tarvitaan: sulhanen totesi vain lapun pöydällä olevan tylsä, joten ehkä iskemme nämä kiinni viinipullon korkkeihin tai ripustamme sitomalla kukkia täynnä oleviin pulloihin. Pinterest laulakoon!

Meistä otettiin viime viikolla erittäin paljon myöhästyneet -kuten tämän tekstin päivämäärästä voitte päätellä- kihlajaiskuvat. Samoilimme lähimetsissä ja puistossa juhlatamineissa, mutta ikuistimme myös tunnelmia kotoa. Näistä lähiaikoina lisää! 🙂 Kuvia on tarkoitus hyödyntää hääinfon virkaa toimittavilla häänettisivuillamme, jotka rakennamme Tahtoo.fi:n avulla.

Yhden elokuun viikonlopuista vietimme kauniissa säässä häissä Orimattilassa. Oli kyllä hauska päästä häihin! Ah, miten suloinen morsian oli!

Illan pimetessä paikalle jäänyt nuorempi sakki vetäytyi saunamökkiin hengailemaan, mikä oli mukavan rento lopetus päivälle. Kotimatkalla juttelimme sulhasen kanssa paljon siitä, mitä osa-alueita haluamme omissa häissämme painottaa. Tällaisia keskusteluja ei tule joka päivä käytyä, joten nautin ajomatkastamme todella paljon. Alla kuvia Orimattilan kirkosta ja Järvikylä-nimisestä juhlapaikasta.

Nämä olivat ensimmäiset häät, joissa pääsin tekemään salatehtäviä. Yksi hauskimmista ja ehkä myös eniten uskallusta vaativista tehtävistä osui anoppikokelaalleni, joka joutui kehumaan tuntemattoman kainaloita kauniiksi. Salatehtävät olivat hauskoja ja aloin heti etsimään sopivaa hetkeä toteuttaa omani, joka liittyi maapallon väitettyyn litteyteen. Tämän lisäksi söin ison kasan kakkuja ja pyörähdin sulhasen kanssa photoboothissa. Kivaa oli!

Otin myös eilen yhteyttä kampaajaan, jonka toivoisin laittavan hiukseni hääpäivänämme. Hän vastasi nopeasti ja ystävällisesti! Vaikka päivä oli yhä hänellä vapaana, joudun silti vielä hieman pohtimaan järjestelyjämme. Haaveissa on minun ja mahdollisesti aika monen muunkin hiusten laittaminen juhlapaikallamme, mutta tästä tulee luonnollisesti matkakuluja kampaajalaskun päälle. Ehtisinkö hilpaista Helsinkiin? Monelta edes pääsemme juhlapaikalle? Kuinka tiukka aikataulumme on aamupäivästä? Paljon vastausta vailla olevia kysymyksiä!

Huomenna sovituskäynnille hääpukuliike Vienoon! Melkoisesti hääjuttuja mielessä siis, mutta kivaa, että asiat etenevät! 🙂

 

T. K

 

Toukokuun sekalaiset kuulumiset

Kevät se vain menee kovaa vauhtia eteenpäin! Miten kauniina kevätpäivinä viime viikkojen hääparit ovat saaneetkaan juhlia!

Itsellänikin on ollut jossain määrin kevättä rinnassa ja ajatukset ihan muualla kuin hääsuunnittelussa. Olen saanut joogastudiolle lahjakortin, jota olen hyödyntänyt ahkerasti, sekä katsonut Game of Thronesia. Vietän aika paljon aikaa fanien juonispekulaatioita lukien, joten näköjään hetket, jolloin aiemmin selailin häihin liittyviä juttuja, ovat jääneet vähän vähemmälle. Mutta sellaista se on pitkänä kihlausaikana: saa innostua silloin kun siltä tuntuu, mutta ei ole pakko runnoa suunnitelmia koko ajan eteenpäin. Hyvä näin! 🙂 Sulhasella on vielä kaiken lisäksi iso rahoitusalan koe kesäkuussa tiedossa, joten hän keskittyy nyt siihen.

Näyttökuva 2019-5-9 kello 21.56.29

Bändimme ensimmäinen hääkeikka on reilun kahden viikon päästä. Se näkyy mukavasti siinä, että settimme kuulostaa jo tosi hyvältä. Sunnuntaina treeneihimme tulee miksaaja paikalle, ja ne ovatkin viimeiset treenit ennen soundcheckiä juhlapaikalla. Jännää jännää! Todella mielenkiintoista nähdä, mitkä ohjelmistomme biiseistä nousevat yleisön suosikeiksi.

Omien hääsuunnitelmiemme suhteen on ollut hiljaisempaa, kuten monen muidenkin vuoden 2020 parien (aiheesta ovat kirjoittaneet esimerkiksi Siiri ja Jasmiina). Juhlapaikkamme ollessa hotelli pitopalvelun kilpailuttamista ei tarvitse miettiä ja bändikin on omasta takaa (Vai onko? Pitää vielä varmistaa, että kaikki olivat tosissaan lupauksinensa). Kuvaaja sen sijaan on vielä kysymysmerkki, sillä haluaisin tutustua kaverini hääkuvaustyyliin, ja se onnistuu vasta toukokuun lopussa. Jos se ei jostain syystä vastaa haaveitamme, tulee kyllä aikamoinen kilpailutusrumba.

Mitä sitten olen tehnyt suunnitelmiemme eteen? Olen aloittanut taustamusiikkilistan kokoamisen Spotifyihin. Ajattelin sen voivan hiljaksiin johdatella ihmisiä juhlavasta tunnelmasta riehakkaaseen. Alussa on klassista pianomusiikkia, sen jälkeen jazzia, Beatlesia, Stevie Wonderia, Queenia… Eli musiikki lähestyisi vähitellen ajallisestikin 2020-lukua. Tämä on vasta alussa, mutta onpahan ainakin jotain, mitä voin edistää jos muita asioita ei jostain syystä pysty.

Pitkällä automatkalla pääsiäisen mökkireissulta kotiin edistimme yhtä koristeideaamme, joka tulee näillä näkymin toimimaan pöytänumeroina. Olemme molemmat kirjallisuuden, musiikin ja toki leffojen ja sarjojen ystäviä. Itse arvostan, jos jokin vuorosana tai fraasi kiteyttää asioita kauniisti. Ajattelimme poimia tällaisia fraaseja kirjoista, biiseistä tai leffoista ja sarjoista, joita me molemmat fanitamme ja jotka ovat osa arkeamme. Miten tämä kaikki johtaa pöytänumeroihin? Fraasi ja numero olisivat samassa valokuvakehyksessä. Näitä fraaseja metsästin automatkan aikana sulhasen ajaessa esimerkiksi How I Met Your Motherista, Harry Pottereista, La La Landista, J. Karjalaiselta, Pink Floydilta…

Hienoa olisi, jos fraasi vielä kuvaisi pöydässä istuvaa seuruetta (”I drink and I know things.”). Vielä hienompaa olisi, jos vieraat intoutuisivat liikkumaan pöydästä toiseen ja osallistumaan pieneen tietokisaan siitä, mistä nämä fraasit on poimittu. Tämä toki suosii kanssamme samaan ikäpolveen kuuluvia ja sen populaarikulttuurin tuntevia. Tämä voisi olla pieni aikatauluttamaton ohjelmanumero. Olisitteko te vieraina halukkaita osallistumaan tällaiseen?

Lisäksi olen selaillut Instagramia kampaajia ja meikkaajia etsien. Olen löytänyt muutaman, joista pidän, mutta useimpien tyyli ei kyllä juuri miellytä silmääni. Kovasti haluaisin päästä varaamaan jo nämä ammattilaiset, mutta ehkä päivän aikatauluista pitäisi olla jokin vähän valistuneempi arvaus kasassa. Yksi seuraavista tehtävistämme voisi olla tämän ideointi jahka sulhasen päässä liikkuu taas muutakin kuin laskukaavoja.

Tällaista pohdintaa toukokuussa! Olisipa hienoa päästä taas jakamaan teille jotain vähän konkreettisempaa, mutta ehkä sen aika tulee taas 🙂

 

T. K

Helmikuun sekalaiset kuulumiset

Hei kaikille!

Niin se vain on helmikuu kohta käsitelty, ja mitään edistysaskeleita häiden suhteen ei ole tullut otettua 😀 Noh, onneksi se ei ole kovin vakavaa! Häihin liittyviä ajatuksia kyllä on pyörinyt mielessä, mutta mihinkään toimenpiteisiin ei ole tullut ryhdyttyä. Osan tästä selittää bändini ahkera treenaus keväällä koittavaan ensimmäistä hääkeikkaamme varten, osan sulhasen kiristynyt työtahti. Googlailua ja pohdintaa valokuvaajasta tämä ei kuitenkaan ole estänyt.

blurred-background-camera-camera-lens-1336926
Kuva Pexelsistä, kuvaajana Satria Wira Bagaskara

Valokuvaajien googlailuun on tosiaan vierähtänyt tovi jos toinenkin! Monen muiden tavoin olen pikkuhiljaa alkanut tajuamaan, miten monenlaisia tyylejä kuvaajilla onkaan.   Tämän tajuaa nopeasti, jos selailee Instagramista Hääkuvaajat IG -tiliä, kannattaa tutustua! Minulla on kuitenkin harrastusten kautta kaveri, joka on todella hyvä kuvaaja, ja jonka kanssa jo keskustelimme kihlajaiskuvien ottamisesta (jotka olisi kyllä pitänyt ottaa heti kihlauksen jälkeen kesällä, näin talvella ei ole oikein innostanut). Tiedän hänen myös kuvaavan häät, joihin bändini on menossa keväällä soittamaan. Olisi aivan ihanaa saada hänet kuvaamaan meidänkin häämme! Olen hieman kahden vaiheilla, olisiko silti syytä panostaa juuri hääkuvaajana enemmän kokemusta kerryttäneeseen kuvaajaan. Päivän aikana on lukuisia hetkiä, joita osaa varmasti ennakoida parhaiten kokemuksen myötä tulleen osaamisen myötä, kuten vaikka liikuttuneiden kuuntelijoiden kuvaaminen puheiden aikana. Toisaalta, voi myös hyvin olla, että koko pohdintani on turhaa: en edes tiedä, onko hän ensi kesänä Suomessa 😀 Pitänee vain ottaa pian asia puheeksi! Harmittaisi vietävästi, jos muut suosikkikuvaajani ehdittäisiin varata tässä minun saamattomuuteni aikana. Yksi mielessä käynyt vaihtoehto on myös, että palkkaisi kokeneemman hääkuvaajan vaikka 7 tunniksi ja kaverini illaksi. Hmm.

Mutta on minulla helmikuulta muitakin pohdintoja! Kirjoittelin syksyllä siitä, että aionko aloittaa häädieetin. Virallinen vastaus on ei, mutta aikeissa oli silti yrittää hillitä salakavalasti alkanutta painonnousua ja syödä ripauksen terveellisemmin. En tiedä, uskaltaako tätä sanoa ääneen, mutta tämä on ihme ja kumma lähtenyt hyvin käyntiin! Painoni heittelehtii aina jonkin verran, mutta tällä hetkellä se heittelehtii kilon alhaisemmissa lukemissa kuin syksyllä. Joku ehkä ajattelee, että se ei ole kovin paljon, mutta itselleni tämä on todella kiva signaali! En siis pyri rajuun pudotukseen, vaan pikemminkin kivaan elämään, johon ei kuulu painon nouseminen.

En osaa tarkalleen sanoa, mikä muutoksen on aiheuttanut, mutta pari epäilystä minulla on:

  1. Meillä on nykyään kotona pähkinäpurkki, josta napostelu on sallittua. Luin joulukuussa Reijo Laatikaisen Pötyä pöydässä -kirjan, ja tajusin, että voin huoletta syödä enemmän pähkinöitä. Ne ovat todella terveellisiä! Saatoin aiemmin ottaa nälkääni ruokaa laittaessani niin sanottuja väliherkkuja. Nyt tässä ja monessa muussa tilanteessa syön mieluummin pähkinöitä.
  2. Olen nukkunut enemmän. Sulhanen muutti arkirytmiään siten, että opiskelee erästä sertifikaattiokoetta varten illan lisäksi myös aamuisin. Tämän vuoksi hän on painunut pehkuihin huomattavasti aiempaa aiemmin, ja sama on tarttunut minuunkin. Ehkä parempi energiataso auttaa jaksamaan ilman äkillisiä mielitekoja?
  3. Olen ollut joulusta asti sipsinostolakossa. Sipsejä tuli syksyllä ostettua ja myös syötyä yllättävän usein, ja tätä tapaa piti vähän hillitä. Olen silti syönyt sipsejä parissa juhlissa ja kaksi kertaa, kun poikaystävä on niitä ostanut. Näissä tilanteissa en kuitenkaan kehtaa rohmuta koko pussia -päinvastoin kuin silloin, kun olen ostanut sen itselleni. Toisin sanoen sipsit ovat yhä sallittuja, mutta määrät ovat vähentyneet. Minun ei myöskään tee juuri yhtään sipsejä mieli.
  4. Pitsaakaan ei ole tehnyt moneen viikkoon mieli! Tälle en keksi mitään selitystä, mutta hyvä homma!

Saa nähdä, jatkuuko tämä kehitys! Jos ei, olen siitä huolimatta iloinen näistä muutoksista, sillä tiedän niiden olevan terveellisiä ja vaikuttavan sitä kautta olemukseeni ja olooni pitkällä aikavälillä.

Sain myös hiljattain koristeidean! Mieleeni nousi kuva aikajanasta minusta ja sulhasesta sekä elämän varrella mukaan tarttuneista ihmisistä. Jana voisi päättyä hääpäiväämme eli jonkin sortin isoon kartonkiin, johon vieraat kirjoittaisivat vieraskirjamaisesti nimensä hääpäivämäärämme ympärille. Omalla kohdallani janassa voisi olla vaikka tällaisia elementtejä:

1992 – syntymä, kuva vanhemmista

1993 – kaksossiskojen syntymä, kuva siskoista

1999 – koulunalku, kuva minusta ja lapsuudenystävistäni

2000 – nuorimman siskon syntymä, kuva siskosta

2010 – rippikuva ja kuva kummeista

2012 – ylioppilaskuva ja kuva lukiokavereista

ja niin edelleen 🙂 Kuvittelisin, että vieraille voisi olla hauskaa bongata itsensä täältä (kertokaa, jos epäilette, ettei olisi 😀 ). Lisäksi ne, jotka tuntevat paremmin vain toisen meistä, voisivat tämän kautta tutustua siihen tuntemattomampaan hieman paremmin. Meillä on elämäntarinoissamme tiettyjä samankaltaisuuksia, mikä tulisi kivasti esiin. Näen jo mielessäni, miten janat risteäisivät tietyn vuoden eli meidän tutustumisemme kohdalla. Meidän ihka ensimmäisestä kohtaamisesta  sitseiltä taitaa olla peräti kuva jossain Facebookin syövereissä, ja se olisi kiva kaivaa tähän esiin. Ainut haaste tämän toteuttamisessa olisi se, etten ole yhtään varma, miten paljon sulhanen on taltioinut elämäänsä ja kavereitaan kuviin 😀

Tällaista tällä kertaa, mukavaa iltaa kaikille!

T. K

 

Sekalaisia kuulumisia

Heissan!

Huomaa, että arki rullaa taas, kun ei ehdi joka päivä käydä täällä kääntymässä 🙂 Hääsuunnittelu ei silti ole vähentynyt yhtään, oikeastaan päinvastoin! Asiat etenevät tällä hetkellä sellaisella tavalla, että kirjoittelen niistä mieluummin myöhemmin tiettyjä kokonaisuuksia, kuten vaikkapa tietoja viimeksi tutustumistamme juhlapaikoista.

Sitä ennen haluan saada THE asian eli juhlapaikan varauksen vahvistettua. Kyllä, luit oikein! Vihdoinkin päätöksiä! Tänään sähköpostiini kilahti virallinen tarjous, johon tutustumme tarkemmin viikonloppuna. Tarjouksen myötä meille on tehty alustava varaus, ja tarkoituksena on maksaa varausmaksu ensi viikolla.

Saimme uuden vaihteen silmään, kun bongasin yhden meille mahdollisen hääpaikan olevan mukana tammikuun häämessuilla. Tämä aiheutti pienimuotoista paniikkia, kun tajusin, että monet varmaan innostuvat siellä paikasta ja meille mieluisimmat viikonloput saattavatkin olla pian varattuina. Ja tiedättekö mitä: olin ihan oikeassa! Kun otin tarjouspyynnön merkeissä yhteyttä, minulle sanottiin, että vielä on vapaata mutta kannattaa toimia nopeasti, koska messujen yhteydessä/jälkeen varauksia alkaa tulla. Onneksi pystyimme etenemään asiassa, sillä heti vuoden alussa olimme käyneet katsastamassa yhden vaihtoehdon ja soittaneet toiseen paikkaan. Näiden tietojen valossa pystyimme päivittämään hintavertailujamme, minkä jälkeen päätös olikin aika helppo tehdä. Mutta tästä lisää jahka nimet ovat virallisesti paperissa! En uskalla juhlia tämän enempää, ettei tarvitse pettyä…

Viime päivinä on tullut puhuttua häistä myös töissä, ja eräs kollegani sanoi tehneensä omien 2020 elokuun häidensä isoimmat varaukset jo lokakuussa. Silloin heidän juhlapaikassaan oli ollut vapaana vain yksi viikonloppu! Olin ihan järkyttynyt. Luulin tienneeni, että ajoissa kannattaa olla, mutta silti jotenkin häpeilin liian aikaista intoilua. Noh, tiedoksi kaikille, jotka ovat hiljattain menneet kihloihin: sellaiset ajatukset kannattaa unohtaa heti alkuunsa! Ajoissa oleminen ei ole liioittelua vaan pelkästään järkevää, jos haaveissa on vaikkapa joku tietty palveluntarjoaja. 🙂

Halusin tässä eräänä iltana varmistaa poikaystävältäni, että olihan meillä yhä sama näkemys juhlamme tunnelmasta. Juttelimme aiheesta saunassa, ja heittelin ilmoille adjektiiveja, joille hän antoi sitten joko ylä- tai alapeukkua. Muistan yhden adjektiiveista olleen ”elegantti”, mutta muita en juuri nyt saa palautettua mieleeni. Lopputulos oli, että hääjuhlamme ei tarvitse olla erityisen elegantti, mutta maalaisromanttisuuskaan ei ole meidän juttumme. Eikä hassunhauska, mutta viihdyttäviä hetkiä saa olla. Samaten liikuttavia hetkiä, mutta ei (sulhasen sanoja lainatakseni) ”johannakurkelaoksennusta”. Tämä tarkoittanee sitä, että toki toivomme esimerkiksi herkkiä puheita, mutta romanttisuutta ei tarvitse erikseen alleviivata. Ehkäpä tästä yhteenveto on se paljon puhuttu rentous tiedostaen, että päivä on erityinen.

Eilen jatkuivat myös treenit bändini toukokuussa olevan ensimmäisen hääkeikan merkeissä. Kokonaisuus tarkentuu koko ajan, mutta monta biisiä on vielä treenattavana. Tulen varmasti jännittämään sitä, miten väki intoutuu tanssimaan. Jaiks! Mutta sille ei voi etukäteen mitään muuta kuin treenata hyvin, jotta voi eläytyä ja nauttia hetkestä. Toivon, että ilo on tarttuvaa! Näiden biisien jälkeen meillä on kasassa yli 90 minuuttia musiikkia, mikä on aika kätevästi joko 3 x 30 minuutin settiä tai 2 x 45 minuuttia.

Pohdimme tänään, mitä valsseja valitsisimme bändini ohjelmistoon. Sen myötä tajusin, että olen muutama vuosi sitten säveltänyt yhden, joka soveltuisi täydellisesti keväthäihin! En ehtinyt vielä kaivaa sitä arkistojeni kätköistä esiin, mutta muistan sen alkavan näin:

Oli lehvät ja hiirenkorvatkin, sinivuokkoja täynnä maa

Kertosäkeessä lauletaan:

Käy kanssain tanssimaan, annetaan valon pois painua

Kiitosten jälkeen saan käydä sun vierees uinumaan

Missä kukkii ja tuoksuu maa, ruoho viileä jalkojen alla

Siellä rakkaimmat mua odottaa, airot vartoo soutajaa

 

sdr
Kuva kesältä 2017. Tällaisen illan jos saisi häihin, ah!

Sellaisia sekalaisia pohdintoja tällä kertaa! Ehkä voisin ottaa kevään tavoitteeksi sen, että äänittäisin tuon sävellyksen. En lupaa mitään, koska se on aina melkoisen aikaa ja yksityisyyttä vaativa urakka näin kotioloissa. Mutta katsellaan! Kivaa messuviikonloppua kaikille niille, joille sellainen on tiedossa!

T. K