Nyt ollaan jonkin jännän äärellä. Vihkisormus oli minulle alusta asti vähemmän tärkeä asia, jonka hankkimisen voisi muiden juttujen syödessä budjettia tarvittaessa jättää hamaan tulevaisuuteen. Olen täällä blogissakin moneen otteeseen kirjoittanut, että ”En edes tiedä, tuleeko minulle vihkisormusta. Katsellaan.”
Noh, nyt minulla on vihkisormus kaiverruksineen kaikkineen! Kotiutin sen tänään heti töiden jälkeen. Sujautin sen sormeeni, sillä tokihan sormus oli siinä paremmassa turvassa kuin minigrip-pussissa laukussa. Kylläpä se näytti ihanalta! Niin ihanalta, että en malttanut olla ikuistamatta sitä kaunista kimallusta juna-aseman kirkkaissa valoissa. Niinkin kaunista kimallusta, että hän-joka-ei-sormusta-tarvitse kuvasi steissillä videota siitä, miten timantit hehkuivat. Ja otti pari(kymmentä) valokuvaa. Heh. Muiden ihmisten ajatukset eivät minua pahemmin vaivaa, mutta kyllä väkisinkin kävi mielessä, että meno saattoi näyttää hieman kummalliselta. Luonnollisestikaan en malttanut olla ihastelematta käteni heijastuksia junan ikkunassa. Tai olla ottamatta kimalluksesta kuvia myös junassa ja kotimme eteisessä.
Sormukseni juna-aseman valoissa. Rivisormus on vihkini ja yksikivinen kihla.
Mitäköhän kummaa tässä matkan varrella on tapahtunut? Onko jokin sisäinen harrakkani herännyt? Vai yhdistänkö tämän nyt jotenkin aikuistumiseen? Äidilläni on aina ollut paljon sormuksia, ja vihkisormuksen myötä minullakin olisi jo kolme kunnollista (=päivittäin käytössä olevaa arvokorua, ei näyttäviä juhlia varten esiin kaivettavia Glitter-luomuksia). Vaaaai… onkohan nyt tämä jokin etiäinen siitä, millainen suloinen rakastunut hupsu minusta tulee hääpäivänä? Tuliko sormuksesta kuitenkin jokin symboli uudelle yhteiselämällemme avioparina?
Sormukseni lähijunassa.
Sormuksen hankinta eteni kutakuinkin näin:
Ajattelin, että teettäisin kultasepällä jonkin erikoisella tavalla vihkisormukseni timantin ympärille kiertyvän uniikin korun. Toisaalta ajattelin, etten välttämättä hanki sormusta, joten en tehnyt asialle mitään. Tiesin kuitenkin, että haluaisin jotain tavallisesta rivisormuksesta poikkeavaa, ehkä värillisiä kiviä.
Sovittelin sormuksia kaikilla häämessuilla, joissa kävin, koska siellä se vaan sattuu olemaan kovin kätevää.
Syksyn Love me do -messuilla tykästyin Kalevala Korun Tähtivyö-sormukseen, joka nousi vahvaksi kandidaatiksi -jos siis sattuisin korun hankkimaan. Olen yhä sitä mieltä, että tuo sormus on kaikessa yksinkertaisuudessa todella kaunis! Kuin diskopallo tai tosiaan itse tähtivyö olisi istutettu sormukseen.
Talven Love me do -messuilla kävin jälleen sovittelemassa tuota sormusta, mutta yhä pohdin, voisiko sormuksen kohdalla säästää ja jätin kaupat tekemättä. Ystävällisesti myyjät kuitenkin suostuivat jatkamaan messutarjouksen kestoa kahdella viikolla, joten sain miettimiseen hieman lisäaikaa.
Tarjouksen viimeisenä voimassaolopäivänä olimme sulhon kanssa pukuostoksilla ja päätimme vielä suunnata Kalevala Korun liikkeeseen. Matkan varrelle sattui kuitenkin Kultajousi, jonne poikkesimme, koska ”eihän sitä koskaan tiedä”.
Tiesin jo, millainen sormus vihkini kaveriksi sopisi. Tovin sovittelun jälkeen huomasin palaavani aina sovittamaan samaa Princess-malliston sormusta, joka messutarjouksen myötä maksoi 799 euroa. Yllättäen päätös olikin helppo tehdä, ja niin aiemmat mietteeni tavallisesta rivisormuksesta poikkeavasta sormuksesta jäivät historiaan luottokortin heilahtaessa.
Sormus saapui myymälään, mutta jätin sen nopean sovittamisen jälkeen heti kaiverrettavaksi. Tekstiksi tuli häätanssimme eli Chisun Tuu mua vastaan -kappaleesta lyhyt lainaus ”Aina vaan” sekä hääpäivämme.
Sormukseni eteisessä.
Jotten vallan kuluttaisi sormusta puhki ennen häitä (ehkei nyt kirjaimellisesti, mutta kyllä siihen kaikenlaista likaa käytössä tarttuu!), annan sulhon laittaa sormuksen jonnekin piiloon. Häissä sitten nähdään taas! ❤
Ja toki vielä kuva uudesta sormuksesta itsekseen parrasvaloissa!
*Kaupallinen yhteistyö: Love Me Do & Häät-lehti ja häät.fi. Pääsy messuille ja hääblogimiittiin saatu.*
Vietin lauantain Love Me Do -messuilla Kaapelitehtaalla, ja päällimmäinen fiilis oli, että tämä messukokemus oli mukavin tähän astisista (aiemmista täällä ja täällä)! Syitä tälle voi olla monia: sain tavata muita hääbloggaajia, sulhanen tuli ensimmäistä kertaa seurakseni, hääsuunnitelmamme ovat jo vähän pidemmällä, ehkä osastot olivat aiempaa mielenkiintoisempia… Olipa syy mikä hyvänsä, kivaa oli! Uppouduin sormusten sovitteluun ja hääpukujen ihasteluun niin paljon, että aivan unohdin, mitä olin suunnitellut messuilla tekeväni 😀
Aiemmilla messuilla olen tosiaan lähinnä vaellellut ympäriinsä ja koettanut saada jutun juonesta kiinni. Tällä kertaa tiesin jo, että sormusten sovittelu on messuilla todella kätevää, ja tartuin innokkaasti toimeen. Heh, en ole edes varma, haluanko vihkisormusta! Mutta jokin sisäinen harakkani valpastui, minkä seurauksena minulla on jakaa vino pino sovittelukuvia.
Kuvan sormuksista ensimmäinen on Kalevalakorun, toinen Mika Mäkisen (kuvassa shamppanjan värisiä kiviä!), sinikivinen Kultasepät Andreasen ja neljäs Korkeila Helsingin. Värilliset kivet ovat kiinnostaneet minua jo tovin, mutta jotenkin tykästyin tuohon Kalevalakorun sormukseen. Korkeilan sormuksiin oli upotettu baguette-hiontaisia timantteja, mikä teki niihin todella uniikin ilmeen!
Toinen asia, josta innostuin valtavan paljon, oli huikea morsiuspukujen kirjo, johon messuilla oli mahdollisuus tutustua. Vaikkei mekon etsintä ole minulle enää ajankohtaista, vietin hyvän tovin mekkojen yksityiskohtia ihaillen.
Kirjo tuli erityisen hyvin esiin Vuoden hääpukusuunnittelija 2019 -kilpailun muotinäytöksessä. Ah miten monenlaisia osaavia suunnittelijoita Suomesta löytyy! Pukuja oli niin perinteisemmille kuin kokeilunhaluisemmillekin morsiamille. Kannattaa ehdottomasti harkita puvun teettämistä kotimaisella suunnittelijalla: se ei ole ollenkaan niin kallista kuin voisi luulla, tuotantoketju on täysin läpinäkyvä ja istuvuus niin omaan persoonaan kuin kroppaankin on taattu. Näytöksen perusteella itseäni kiinnostaisivat kilpailun voittaneen Terhi Löfmanin lisäksi erityisesti Sinikka Nikander, Laura Hyvi ja Heili Bridalin osaajat.
Näiden lisäksi ehdin yhdessä sulhasen kanssa etsiskellä vaatetusta myös hänelle sekä jutella häistä muiden hääbloggaajien kanssa ❤ Ihana päivä, jonka jälkeen olin kyllä aivan poikki!
Kiinnittikö joku suunnittelijoista sinun huomiosi? Entä sormukset, onko joku noista yhdistelmistä sinusta erityisen hyvän näköinen? 🙂
Kuten otsikosta voi päätellä, ehdin kuin ehdinkin tänään Mennään naimisiin -häämessuille. Olin siellä kahden jälkeen, ja vaikka epäilin, riittäisikö jäljellä olevat kaksi tuntia kattamaan lipun ja matkustamisen maksaman vaivan, lähdin jo ennen messujen sulkemista. Siinä vaiheessa olin jo aika väsynyt ja saanut nähtyä sen, mitä halusinkin. Eli onnistunut reissu siis!
Olen kertoillut täällä ja täällä lueskelleeni hääblogeja ihan vain viihdykkeeksi jo kauan ennen kihlojamme. Muistan hieman tylsistyneeni aina häämessujen ja Vuoden Hääblogi -äänestyksen aikoihin, kun kaikkien tekstit tuntuivat hetken pyörivän samojen aiheiden ympärillä. Huolimatta näistä menneisyyden fiiliksistä ajattelin kertoa, mihin juuri tällä ensimmäisellä kertaa satuin kiinnittämään huomiota. On myös kiva päästä lukemaan, mitä muille jäi messuilta käteen. Niin se mieli muuttuu! 🙂 Ja pakko se on myöntää, että arjen keskellä oli mukava käydä ihan luvan kanssa pyörähtämässä häähumussa!
Meidän häihin on vielä sen verran aikaa, että mitään (paitsi ehkä kuvaaja) ei ole pakko hankkia juuri tällä punaisella minuutilla. Keskityin siis fiilistelemään ja kartuttamaan listaa osoitteista, joihin suunnata, kun päätöksiä on aika tehdä. Tämän lisäksi halusin kuulla luennon avioehdoista sekä nähdä häämuotinäytöksen. Olin liikenteessä yksin, mikä oli oikeastaan aika hauskaa: sain ajelehtia ympäriinsä huolehtimatta, että vieläkö mahdollinen seuralainen jaksaa.
Avioehdoista opin sen, että se kannattaa tehdä ennen liiton solmimista. Jälkikäteen toista ei voi vaatia sitä allekirjoittamaan. Ilmeisesti avioehtoja on monenlaisia, ja sama malli ei sovellu kaikille. Tilanteeseen vaikuttaa esimerkiksi yritysomaisuus, halu sulkea mahdolliset perinnöt avio-omaisuuden ulkopuolelle, uusioperhe ja liiton kansainvälisyys. Käy järkeen: elämästä ei koskaan tiedä, ja entinen puoliso tuskin on tervetullut esimerkiksi oman yrityksen asioista päättävän pöydän ääreen. Itselleni on ollut aina selvää, että riippumatta siitä, kenen kanssa menisin naimisiin, tekisin avioehdon. Tämä ennakkopäätös on myös karsinut pois ”Mitä, etkö luota minuun” -argumentit. Kyse ei ole yksilöä kohtaan tunnetusta luottamuksesta, vaan kohtelisin samalla tavoin ihan ketä tahansa. Ymmärtääkseni (korjatkaa, jos olen väärässä!) tasingon maksaminen voi aiheuttaa huomattavia tappioita tilanteessa, jossa varallisuus ei ole likvidissä muodossa. Omaisuutta voi joutua myymään epäedulliseen aikaan. Tätä välttelevät saattavat turvautua lainaan, mikä myöskään ei ole ihanteellinen vaihtoehto. Onnekseni poikaystävä jakaa rationaalisen ajattelutapani, ja olemme keskustelleet avioehdon tarpeellisuudesta ihmisille ylipäätänsä jo joskus ensimmäisillä treffeillämme. So romantic 😀
Mutta takaisin hilpeämpiin aiheisiin! Häämuotinäytös oli oikein kiva. Itselleni kirkastui kaksi asiaa. 1) Puvussa ja kengissä pitää pystyä liikkumaan huolettomasti. Kevyt askel tuo ehdottomasti olemukseen tiettyä viehättävyyttä. 2) Puvun pitää olla aikuisen naisen juhlapuku. Tämä toteutunee ennen kaikkea juhlavan materiaalin ja leikkauksen kautta. Lisäksi taisin vähän ihastua kaikenlaisiin viittoihin, sillä mallit pystyivät leikittelemään niillä hauskasti ja toihan se olemukseen tiettyä kuningatarmaisuutta.
Erityisen hyvin messut kohdallani toimivat sormusten sovittelussa. Olen jo pitkään ihaillut Au3 kultaseppien Keto-sormusten värikkyyttä, ja halusin ehdottomasti päästä testaamaan sormusta. Tästä intouduin sovittelemaan muita sormuksia, mikä messuilla tuntui ainakin minusta mukavan rennolta. Miksiköhän liikkeisiin astelu on aina vähän kuumottavaa? Alla kuvat sormuksista, jotka mielestäni sopivat parhaiten kihlani kanssa yhteen.
cof
Nämä puhelimella räpsäistyt otokset eivät tee näille koruille oikeutta, eikä myöskään sormusten liian suuri koko. Oli muuten jännä huomata, että sellaiset näyttävät timanttiunelmat eivät sopineet minulle yhtään! Käteni ovat aika pienet, ehkä siksi. Suunnitelmani sormuksen suhteen ovat vielä lähtöruudussa, mutta sovittelu oli antoisaa!
Koska jotain ideoita jäi muhimaan ja minulla oli hauskaa, voin ehdottomasti sanoa ensimmäisen messukokemukseni olleen hyvä. Messuista saisi varmasti enemmän irti, jos olisi ostohousut jalassa liikenteessä. Ehkä syksyllä sitten!
Mainitsin tässä kirjoituksessa, että pyrin omalta osaltani ehkäisemään ilmastonmuutosta pohtimalla arjessani tapoja, miten pienentää taloutemme hiilijalanjälkeä. Rakastan talvea ja pidän luontoa huikean upeana asiana. Minusta on meidän velvollisuutemme varmistaa, että myös tulevilla polvilla on mahdollisuus nauttia vähintään yhtä hyvistä elinolosuhteista kuin meillä on ollut. Pelkään ilmastonmuutoksen aiheuttavan dramaattisia muutoksia ekosysteemin lisäksi myös poliittiseen ilmapiiriin ja monien hyödykkeiden toimitusvarmuuteen. Elintaso, johon olemme tottuneet, ei ole mikään itsestäänselvyys enää edes muutaman vuosikymmenen päästä. Täältä voi käydä tutustumassa muutamaan lukuun, jotka avaavat, mitä ilmastonmuutos tarkoittaa esimerkiksi kahvin viljelylle.
Jotta tilanne ei tuntuisi liian synkältä, kannattaa levittää pienten suurten ilmastotekojen ilosanomaa omassa lähipiirissä ja toivoa, että ekologisemmat arkirutiinit lähtevät leviämään. Oman hiilijalanjäljen pienentäminen kannattaa nähdä positiivisena haasteena, josta voi saada onnistumisen iloa. En usko kenenkään voivan muuttaa käyttäytymistään, jos siitä puhutaan vain luopumisen ja arjen kurjistumisen kautta. Esimerkiksi minulle jokainen uusi arkeen juurtunut kasvisruokaresepti on pieni onnistuminen! Lisääntynyt kasvisruoan syöminen (ja parhaimmillaan jopa vegaanisen) on hyvä esimerkki ympäristöteosta, joka ei ole minusta tuntunut pahalta: olen löytänyt uusia hyviä raaka-aineita, ja olo on harvemmin lounaan jälkeen pöhöttynyt. Jos haluaa saada suuntaa-antavan kuvan omasta hiilijalanjäljestään, kannattaa kurkata vaikkapa Sitran laskuriin. Testin kysymyksistä voi saada hyviä ideoita hiilijalanjäljen pienentämiseen!
Tämän tekstin tarkoituksena ei missään nimessä ole paheksua kenenkään valintoja. Eri taloudet ovat erilaisia sekä arjessa että juhlassa. Jollekin parille ekologisemmat valinnat voivat sopia erityisesti ruokavalion kohdalla, toiselle vaikkapa kierrätysmateriaalien hyödyntämisessä. Tässä asiassa ei ole oikeaa tai väärää, enkä suosittele kenellekään täydellisyyden tavoittelua: siinä voi vain epäonnistua. Sen sijaan suosittelen omaksumaan tavan, jossa kysyy itseltään eri askareiden yhteydessä, voisiko tämän tehdä jotenkin ekologisemmin (ja hyvän valinnan tunnistaminen ei missään nimessä ole helppoa tai aina edes kuluttajalle mahdollista. Täällä Hesarin mainio juttu siitä, miten monet seikat vaikuttavat erilaisten joulukuusien hiilijalanjälkeen.). Joidenkin juttujen kohdalla voi ja joidenkin kohdalla ei. Mutta pikkuhiljaa meidän kaikkien ekologisemmista teoista tulee mukava potti tuhlaamatta jäänyttä energiaa ja materiaaleja.
Miten siis järjestää ekologisemmat häät? Tähän on varmasti monenlaisia vastauksia. Alla pieni listaus asioista, joita minulle on tähän mennessä tullut mieleen. Nimesin tämän postauksen optimistisesti Ensimmäisiksi ekologisuusvinkeiksi, sillä toivon voivani jossain vaiheessa esitellä teille uuden listan ideoita. Ja kertokaa ihmeessä, miten täydentäisitte tätä! Tämä on vasta alkua 🙂 Mutta piteimmittä puheitta, tässä tähän mennessä saamani ideat.
1. Harkitkaa, mitä juuri te tarvitsette
Tästä on hyvä aloittaa. Mitään ei tarvitse tehdä siksi, että luulee kaikkien muiden tekevän niin tai että se nyt vain kuuluu asiaan. Ei. Mikään laki ei määrää, että vieraslahjoja olisi pakko antaa, että häälahjoja olisi pakko antaa, että olisi pakko tarjota kolmen ruokalajin illallinen, että olisi pakko olla sekä kihla- että vihkisormukset…. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Nisti ja Nööri -blogissa oli hauska kirjoitus häiden turhakkeista!
2. Suunnittelkaa juhlapaikkakäynnit
Mikäli kuljette juhlapaikalle omalla autolla, on tietysti kaikista ekologisinta käydä siellä mahdollisimman harvoin. Koettakaa suunnitella etukäteen, mitä kaikkea pitää paikan päällä tarkistaa, ettei heti perään tarvitse tehdä uutta reissua. Monet bloggaajat ovat tehneet hyviä listauksia siitä, mihin kaikkeen kannattaa kiinnittää juhlapaikalla huomiota. Suosittelen lämpimästi pientä googlailusessiota aiheen tiimoilta!
3. Liha juhlapöydässä
Melko kätevä tapa pienentää juhlatilaisuuden hiilijalanjälkeä on tarjoilla kasvis- tai vegaaniruokaa. Tämä on myös hyvä tilaisuus näyttää ennakkoluuloisille ihmisille, että myös kasvispohjainen ruoka on hyvää ja juhlavaa! Saa nähdä, miten miten meidän juhliemme kohdalla käy. Itse voisin hyvinkin toivoa kokonaan kasvispohjaista menua, mutta poikaystävällä on tässä asiassa pientä muutosvastarintaa. Toisaalta, olisi aika ihanteellista, että lihaa ei enää jatkona nähtäisi arjen suurkulutettuna bulkkituotteena vaan juuri erityisiin juhlahetkiin kuuluvana harvinaisena herkkuna. Saa nähdä, ehtiikö maailma muuttua niin paljoa vuoteen 2020 mennessä!
4. Kuljetus vieraille
Mikäli iso joukko vieraita asuu samoilla seuduilla, voisi yhteiskuljetuksen järjestäminen olla oikein kätevä tapa pienentää hääjuhlan hiilijalanjälkeä, jos juhlapaikalle ei pääse julkisilla. Yksi bussi kuulostaa paremmalta kuin kymmenen taksia!
5. Sormukset kierrätyskoruista
Selailin eilen kuvia sormuksista, ja ah miten hienolla tavalla vanhoille koruille voi antaa uuden elämän! Oma rippiristini tuskin eksyy enää ikinä kaulaani, ja voisin hyvinkin hyödyntää sitä ja muita auttamatta käyttämättä jääviä korujani vihkisormukseni materiaalina. On selvää, että metalleja on maankuoressa rajallinen määrä, ja mitä vähemmän uusia kaivoksia tarvitsee perustaa, sen parempi.
GL-korun taidonnäyte muutostyöstä, kuva yrityksen Facebook-sivuilta
6. Kierrätetyt koristeet
Tätä helpottaa huomattavasti Facebookin hääryhmät! Parhaimmillaan säästää sekä rahaa, aikaa että vaivaa. Koska olemme ahkeria lukijoita, alan todennäköisesti väkertämään meille ruusuja kirjastojen eurolla myytävistä poistokirjoista.
Voisitko harkita hääpuvun ostamista käytettynä? Jos itse päädyn uuteen pukuun, tulen varmasti myymään sen eteenpäin! Esimerkiksi Lovebirds vaikuttaa oikein mielenkiintoiselta paikalta tutustua käytettyihin hääpukuihin! Ja jos äitisi puku on yhä tallessa, voisiko siitä saada materiaalia uuteen pukuun? Myös kaikenlainen lainaaminen on enemmän kuin suositeltavaa. Löytyisikö vaikka ystävältäsi sinulle päiväksi passeli häälaukku?
8. Hankintojen jatkokäyttö
Vaikka kuinka koettaisin kierrättää ja lainata, tulen varmasti myös ostamaan muutamia asioita uusina. Näiden hankintojen, kuten kenkien ja alusvaatteiden, kohdalla valitsen varmasti sellaiset, joille on käyttöä myös tulevaisuudessa.
9. Lennä fiksusti
Voihan lentäminen. Tämä viimeistään tekee monen hiilijalanjäljestä ties miten moninkertaisen siihen verrattuna, mitä se olisi ilman lentämistä. Auts. Tässä Kioskin videossa helposti sisäistettävänä muutama luku lentämiseen liittyen. Auts.
Olen matkustellut elämäni aikana jo niin paljon, ettei suurta matkakuumetta tällä hetkellä ole, mutta muistan elävästi, miltä se tuntuu! Olen täysin samaa mieltä linkatussa videossa esitetystä ratkaisusta: Let’s make traveling epic again! Liika matkustelusta nauttiminen on ainakin omalla kohdallani arkipäiväistänyt siihen liittyvää positiivista jännitystä rajusti. Vähemmän ja hitaammin tekee matkustelusta taas jotain poikkeuksellista, mitä odottaa.
Mutta realistisia jos tässä ollaan, pakko myöntää, että jonnekin mekin todennäköisesti lennämme häämatkalle. Toivon kuitenkin, että voimme viipyä kohteessa pitkään eikä tarvetta toiselle aurinkolomalle tule heti uudestaan. Aion myös tutkailla erilaisia tapoja hyvittää hiilidioksidipäästöt (juu, anekaupaltahan se kuulostaa): sekin on parempi kuin ei mitään. Täällä Hesarin listaus eri vaihtoehdoista.
10. Hyödynnä teknologiaa
Tässä ratkaisu vähemmän DIY-henkisille pareille! Hyvin todennäköisesti vieraat löytävät perille navigaattoreiden avulla ilman tienvarsikylttejä, ja kutsut ja hääinfot hoituvat nykyaikana varmasti sähköisestikin. (Tässä voi varmasti toisaalta pohtia sitä, miten paljon eri vempaimet kuluttavat sähköä.) Fyysisten valokuvien jakamisen sijaan voi kaikille heittää kätevästi linkin kuvakirjastoon. Toisaalta, monet nauttivat siitä, miten laatikosta löytyvä kirjekuori tarkoittaa nykyään usein jotain erityistä. Itse olen myös tosi huono oikeasti tallentamaan digikuviani mihinkään, ja uusien koneiden ja alustojen myötä kuvat häviävät helposti jonnekin bittiavaruuteen. Tässäkin kohdassa on toisin sanojen monia hyviä tapoja toimia, mutta kannattaa ainakin harkita!
Tällaisia ideoita tällä kertaa! Yksi minua kovasti mietityttävä aihe on kukat, mutta kirjoitan siitä lisää, jahka tiedän aiheesta vähän enemmän. Kannattaa myös muistaa, että ekologisuus on vain yksi näkökulma ostopäätöksiin. Myös kotimaisuus ja käsityötaidon vaaliminen ovat kannatettavia arvoja. Jonkin asian tuottaminen Suomessa ei välttämättä ole aina kaikista ekologisinta, mutta paikallista työllisyyttä se voi hyvinkin lisätä. Kuluttajan rooli ei ole millään muotoa yksinkertainen! Tsemppiä hyvien valintojen tekemiseen!
Loppuun vielä kysymys häämessuilla käyneille! Erittäin harmillisesti näyttää siltä, että ehtisin molemmille Helsingin tammikuun messuista vain pariksi tunniksi sunnuntai-iltapäivästä. Ehtiikö siinä ajassa nähdä tarpeeksi, vai jääkö vain harmistus liian lyhyeksi jääneestä visiitistä? Kannattaako lippu ostaa vain parin tunnin vuoksi?
Suurkiitos sinulle, joka jaksoit lukea tämän pitkähkön tekstin tästä aiheesta! ❤
Kuten ensimmäisessä postauksessani mainitsin, olen lueskellut hääblogeja huvin vuoksi jo kauan ennen kihlautumistamme. Monista jää mieleen tiettyjä yksityiskohtia, mutta on muutama, joissa kirjoituksissa oli omanlaisensa kulma, ja joita muistelen yhä heidän häidensä tanssimisen ja blogin päättymisen jälkeenkin. Mikäli sinusta siis tuntuu, että tämän hetken blogien julkaisutahti on liian verkkainen häähumussa intoilevalle morsiamelle tai sulhaselle, suosittelen kahlaamaan nämä läpi:
Kirsin Pitsiniekka-blogi taisi olla ensimmäinen, jonka pariin eksyin. Se hurmasi herttaisella värimaailmalla ja elämänmyönteisellä asenteella! Puhumattakaan hääparista otetuista upeista kuvista -vau!
Pitsiä & Minttua -blogi nosti hienosti esiin suomalaista käsityötä eikä ihme: pari sattuu olemaan kultaseppiä. Heillä on aivan oma tyylinsä, johon suosittelen tutustumaan! Tämän blogin parissa sain oppia uutta. Miten upeaa, että kirjoittaja suunnitteli sormuksensa itse ja tekijänä toimi kihlattu!
Kuvat Caisannin sivuilta täältä ja täältä. (Siellä on monenlaista, nämä nyt sattuivat miellyttämään omaa silmääni 🙂 )
Jee, elegantit talvihäät! Ja mikä upea sanavalmis morsian, Hennan kirjoituksia oli viihdyttävä lukea!
Tällaista tällä kertaa, toivottavasti tästä oli teille iloa! Huomaan muuten, että olen tässä bloggaamisen alkuhuumassa oikein intoutunut kirjoittamaan viikonloppuisin. Parit seuraavat viikonloput olen kiinni toisaalla. Ehkäpä inspiraatio iskee jonakin arki-iltana!
Matkalaulu 