Kaikki häidemme kukat

Aika käydä läpi hääjuhlamme kukka-asiat! Sanottakoon heti alkuun, että jos jokin asia häissämme jäi pihistysosastolle, niin kukille taisi käydä juuri niin. Halusin ehdottomasti kukkia mukaan päiväämme, mutta aivan suunnattomia summia emme niihin laittaneet. Esimerkiksi hääparin vanhemmilla ei ollut vieheitä tai rannekukkia, ja pöytäkukkien asettelut hoidimme itse.

Meille tuli kukkia kahdesta eri paikasta. Kivistössä toimiva Kukka & Juhla Decor toimitti floristin sidontataitoja vaatineet asiat eli minun kimppuni, kukkaistytön seppeleen, sulhasen ja bestmanin vieheet sekä kaasojen hiuskoristeet. Olen kirjoittanut floristin kanssa pidetystä suunnittelupalaverista täällä.

Pöytiin pulloihin tulevat kukat noudin Nurmijärven Metsäkylästä ihastattuvasta Pellonreunan puutarhasta (ig: @pellonreunanpuutarha) häidemme aattona. Täällä kuvaus vierailustamme Pellonreunan puutarhaan. Kyseessä on kotinsa vieressä kukkia viljelevän Susannan puutarha. Hän kasvatti meille kukkia varta vasten toivomissamme väreissä. Huikeaa, en edes osannut unelmoida, että sellainen olisi mahdollista! Jos siis olit minun tavoin siinä luulossa, että tukkupunttitilaukset ja oikeastaan kaikki muutkin kukat tulisivat Hollannista tai vielä kauempaa Afrikasta, salli minun yllättää: Suomessa on jo lukuisia leikkokukkaviljelijöitä, joista yksi koonti löytyy täältä. Kukat säilyivät hyvinä vielä pitkään häidemme jälkeen.

Emme tulleet ottaneeksi vain kukkiin keskittyneitä kuvia, joten rajasin seuraavaksi näkemiänne kuvia aika rankalla kädellä. Vakuutan, että kuvaajamme Taikan alkuperäinen sommittelu oli rutkasti parempi.

Pidemmittä puheitta, aika käydä kukkamme läpi!

Morsiuskimppuni

Minulla oli kirkas visio kimpustani siitä lähtien, kun huomasin työmatkani varrella kukkakaupan ikkunassa muhkean ruusukimpun. Halusin korkean ja kapean kimpun, jolla voisin huitoa ympäriinsä, en siis esimerkiksi pyöreää tai laakean rönsyilevää.

Kuva Taika Lehtimäki, rajaus minä

Luotin floristimme taiteelliseen näkemykseen, mutta muodon lisäksi minulla oli muutamia muita ohjeistuksia:

• halusin burgindinpunaisia ruusuja
• halusin ruusujen sekaan jotain muitakin kukkia, mutta lajikkeista minulla ei ollut erityisiä toiveita
• myös vihreää sai olla mukana
• kimpun korkeudeksi hahmottelin noin 60 cm

Vielä hääpäivän alkaessa minulle oli epäselvää, mitä tekisin kimpulle. Heittäisinkö sen? Säilyttäisinkö sen? Antaisinko sen ehkä jollekulle lahjaksi? Asia ratkesi päivän mittaa: koska minulle ei tullut vahvaa tunnetta, että haluaisin säilyttää kimpun, päätin heittää sen. Onneksi näin, sillä kimpusta saatiin aikaiseksi mainio taisto ja sen itselleen voittanut tuli hyvin iloiseksi. Koska en pidä siitä ajatuksesta, että ihmiset kisailisivat naimisiin pääsystä, ohjeistin, että kimppua saisivat tavoitella kaikki kukista pitävät.

Pari esimerkkiä pitkävartisen kimpun kanssa poseeraamisesta. Kuva Taika Lehtimäki, rajaus minä.

Olen pohtinut jälkikäteen, että olivatko ruusut ihan niin burgundeja kuin toivoin. Joissain kuvissa näyttää siltä, toisissa ei niinkään. Toisaalta olen pohtinut myös, olisiko todella burgundi sävy ollut sittenkään hyvä valinta: näyttäisikö pahalta, jos miehen puku ja kukat olisivat melkein saman sävyisiä, mutta ei kuitenkaan aivan? Nyt sävyissä on kuitenkin selkeä ero, mikä tuntuu toimivan ihan hyvin.

Kukat osana hääparin lookia

Jostain syystä iso viehe ei ole koskaan miellyttänyt silmääni, ja ilahduin, kun sulhanen oli samoilla linjoilla. Halusimme vieheeseen pieniä kukkia, jotka olivat samoja kuin mitä kimpussani käytettiin. Vieheen sidonnassa hyödynnetty nauha sattui olemaan täydellinen match miehen rusetin kanssa! Bestmanin viehe oli samanlainen kuin sulhasella.

Viehe kiinnitettiin voimakkaalla magneetilla, joka toimi mainiosti ja mahdollisti sen, ettei pukuun tarvinnut tehdä pienintäkään reikää. Harmi kyllä vieheeseen liittyi pieni vastoinkäyminen: viehe oli kiinni magneetissa jonkinlaisella kukkaliimalla, joka pehmeni päivän mittaa ja aiheutti pientä sotkua.

Kuvat Taika Lehtimäki, rajaus minä

Minun hiuksiini tuli samoja kukkia kuin kimpussani oli käytetty eli siten samoja kuin mitä sulhasen vieheessä oli. Samat kukat oli muutenkin hyvä ratkaisu, sillä se teki tilauksesta käsittääkseni edullisen. Kaikki tilattu materiaali voitiin käyttää hyödyksi.

Kampaajani Taru sanoi, että kukat tekevät kampauksen, ja olen kyllä samoilla linjoilla! Pohdiskelin aluksia kukista rakennettua hiuskorua, mutta tulimme Tarun kanssa siihen tulokseen, että kukat olisi helpointa asetella, jos ne olisivat irtonaisia ja niissä olisi rautalankaa apuna kiinnitystä varten.

Kukkaistytön seppele ja kaasojen hiuskukat

Ai että, tykkään todella paljon kukkaistytön seppeleestä ja ehkä vielä enemmän kaasojen hiuskukista! Niissä on samaa piikkiputkea sekä samaa pientä valkoista kukkaa kuin kimpussani. Morsiusharso oli minulle muuten ehdoton ei! Hääblogeja iäisyyden lukeneena halusin jotain omiin silmiini tuoreempaa. Siskontyttöni valitsi oksaneilikkaa mukaan täydentämään kokonaisuutta. Hänen seppeleensä oli runsas ja ihastuttava.

Kuva Taika Lehtimäki, rajaus minä.

Kaasojen hiuskukat sopivat valtavan kauniisti heidän tummanvihreisiin mekkoihinsa. Ne olivat kuin piste iin päälle ja kruunasivat heidän lookinsa!

Vaikka häitämme juhlittiinkin siirron vuoksi syyskuussa, emme varsinaisesti olleet järjestämässä syyshäitä – olihan alkuperäinen päivämäärämme heinäkuussa. Kukkaseppele ja kaasojen hiuskukat toivat hurmaavan syksyisen tuulahduksen mukaan juhlamme ilmeeseen, mikä loppupeleissä oli minusta mukava sävähdys ja näytti todella tyylikkäältä.

Kuva Taika Lehtimäki, rajaus minä.

Pöytäkukat

Pöytäkukat toteutumme itse asettelemalla Pellonreunan puutarhasta noudettuja kukkia pulloihin. Heh, harmillista kyllä, ihan kauneimmat luomukseni eivät näköjään tulleet ikuistetuksi filmille! Mutta luottakaa sanaani: monet niistä olivat todella kivan näköisiä!

Jos jotain tekisin eri tavoin, olisi se ehkä pieni treeni. Kesti tovi ymmärtää, miten pitkä varsi toimi missäkin pullossa parhaiten ja minkälaisia kukkia asetella rinnakkain. Homma oli joka tapauksessa hauskaa ja heti kukkien noudosta minulle tuli todella hyvä fiilis, kuten olen aiemmin kirjoittanut. Kukat olivat täällä, häät olisivat pian täällä! Siitä häidemme aaton tohina alkoi.

Kukkien mukana tuli paljon leppäkerttuja, mikä kuvasi mielestäni hyvin sitä, että kukat olivat todella suoraan puutarhasta. Sävyt olivat juuri toiveidemme mukaisia: yli puolet kukista olivat burgundia, mutta mukana oli myös pinkkiä, vaaleanpunaista ja muita tehostevärejä. Kukat olivat paitsi kauniita myös mukavan rennon rönsyileviä, mikä toi minusta mukavan säväyksen klassisen tyylikkääseen juhlapaikkaamme. Korkeat asetelmat vaikkapa valkoisista ruusuista olisivat vieneet tunnelmaa erilaiseen suuntaan.

Kukkien kanssa toimittiin siten, että asettelin ne kotona vettä puolillaan oleviin pulloihin ja pullot muovilaatioihin. Laatikot kilisten ajoimme Kalastajatorppaan (oli muuten hermoja raastava reissu, mutta onneksi mitään kaatumisia tai rikkoutumisia ei tapahtunut!). Siitä eteenpäin meidän ei tarvinnut tehdä mitään, vaan Kalastajatorpan henkilökunta asetteli pullot pöytiin kattauksen lomaan. Oli huikea tunne kurkistaa saliin ennen hääkuvauksen alkua: tiesin heti, että kokonaisuudesta tulisi ihan mahtava! (Heh, olivatkohan muut samaa mieltä? Mutta me olimme, ja se lienee tärkeintä!)

Kukat valmiina lähtemään juhlapaikalle!

Meillä ei ollut vieraslahjoja. Sen sijaan kaikki halukkaat vieraat saivat viedä kukkia mukanaan kotiin. Erityisesti siskontyttöni kunnostautui tällä saralla! Olin sanonut, että kukkia saa kerätä itselleen myöhemmin illalla. Joskus kuuden aikaan hän taisi kysyä, että onko nyt myöhemmin illalla. Bändini kuvaamaa videota katsellessani olen huvittuneena seuraillut, miten hän käy systemaattisesti pöytiä läpi ja vie parhaat löydöt päältä 😀

Mukavaa toista adventtia kaikille!

t. K

Hääpäivä ennen h-hetkeä

Hääjuhlamme alkoi vihkimisellä iltapäivällä kello kolme. Kello kolmea edeltää aika monta tuntia hääpäivää, ja nuo itse juhlaa edeltävät tunnit ovat tämän kirjoituksen aiheena. Eli jos laittautumisoperaatio, valokuvaus ja viimeiset fiilikset ennen h-hetkeä kiinnostavat, tämä teksti on sinua varten.

Tuli melkoinen mammuttipostaus, mutta toivottavasti väliotsikot auttavat sinua halutessasi annostelemaan tekstiä sopivissa erissä!

Aamu

Kaasoni olivat tosiaan tulleet meille perjantaina viettämään iltaa ja yöksi. Kävin yöllä yhä kierroksilla edeltävän viikon jäljiltä, enkä nukkunut kovin hyvin. Jonkin verran kuitenkin. Siskoni taisi olla ensimmäinen herääjä, sillä hän meni suihkuun, ja meidän muiden kellot soivat vähän yli kuusi. Sulhanen taisi myös havahtua tässä kohtaa, mutta jatkoi iloisesti unia meidän lähtömme jälkeen.

Jos sinulla on mahdollisuus valita, suosittelisin hääaamun viettämistä paikassa, jossa on kaksi kylpyhuonetta tai vessaa. Meidän kerrostaloasunnossamme ei ole, ja taisimme aina välillä joutua jonottamaan kylppärin vapautumista. Muuten aamu oli sujuva: kaikki kassit olivat valmiina eivätkä jääkaapissa odottaneet eväätkään unohtuneet. Lähdimme matkaan pari minuuttia aikataulusta jäljessä puoli seitsemän aikoihin. Ajo Vantaalta Töölöön oli ehkä sujuvin koskaan: ei auton autoa ja Manskulla pelkkää vihreää aaltoa. Otimme autossa ennen lähtöä materiaalia muodonmuutos TikTok-videota varten, mutta loppupään videon ottaminen unohtui kokonaan.

Meidän oli tarkoitus olla Kampaamo Solassa seitsemältä, ja lopulta taisimme olla siellä ehkä kuutta yli. Aikataulumme oli onneksi suunniteltu väljäksi, joten pieni myöhästyminen ei vaikuttanut mihinkään. Sen verran optimoimme, että minä ja kaaso M hyppäsimme kyydistä oven edessä ulos, ja kaaso H (joka ystävällisesti oli lupautunut kuskiksi) jäi vielä etsimään parkkipaikkaa.

Laittautumassa Kampaamo Solassa

Olin suunnitellut meille laittautumiseen aikataulun, sillä laitettavia riiti. Minä, kaksi kaasoa, kaksossiskot, äitini ja mummoni eli yhteensä 7 henkilöä. Homma onnistui, kun toinen kaksosista päätti meikata itse, toisen meikkasi hänen meikkaajakaverinsa ja äidin ja mummon hiukset laittoi ihan eri kampaaja. Toisin sanoen meikkaaja-Annalle tuli minun lisäkseni neljä meikattavaa eli minä, kaasot, äitini ja mummoni ja Solan Tarulle myös viisi kammattavaa eli minä, kaasot ja perheeni kaksoset.

Minun laittamiseeni varattiin hieman pidemmät ajat kuin muille: sekä kampaukseen ja meikkiin tunti ja vartti, muille tunnit molempiin. Näin aikatauluttaen olimme pitkään Solassa rauhallisissa merkeissä kolmistaan Annan ja Tarun kanssa: muut liittyisivät seuraamme kun heidän kampauksensa ja meikkinsä toisaalla valmistuisivat. Vuorottelimme kaasojen kanssa meikissä, kampauksessa ja aamupalaosastossa ja juttelimme häihin liittyvistä asioista, kauneudenhoidosta ja kampaamoiden asiakaskokemuksista. Tunnelma oli leppoisa. Itselläni oli raukea olo: nyt saattoi vain istua paikoillaan ja antaa muiden hoitaa hommat. Täydellistä!

Kukkatoimitus saapui ollessani viimeisiä hetkiä kammattavana. Jälkikäteen ajateltuna olisi ehkä pitänyt pyytää toimitus ronskisti vain heti seitsemäksi: nyt olimme tilanteessa, jossa Taru sommitteli kukat jo olemassa olevan kampauksen joukkoon. Homma olisi ehkä voinut olla helpompi, jos kukat olisivat olleet mukana jo rakennusvaiheessa. My bad, en voi syyttää asiasta muita kuin itseäni 😀 Neljä ruusua jäi yli, mutta kaaso H keksi niille hyvää käyttöä: ne kiinnitettiin bändimme poikien takin liepeisiin.

Olin itse ensin kampauksessa, jonka jälkeen minulla oli tunti taukoa ennen meikkausvuoroani. Tauon aikana join kahvia, proteiinipirtelön, söin karjalanpiirakan ja vähän hedelmiä. Tässä kohtaa muistan olleeni valtavan nälkäinen: ehkä viikon jäljiltä oli kertynyt energiavajetta. Pesin myös hampaat ja laitoin piilolinssit silmiini, jotka onneksi menivät ykkösellä.

Samalla kaasosiskoni meikki oli jo ehtinyt valmistua ja hän oli kampaustuolissa. Hänen lookinsa valmistuminen tuntui olevan jonkinlainen käännekohta: hän näytti aivan upealta ja se nostatti juhlatunnelmaa todella paljon! Homma alkoi muuttua todeksi! Kaasojen hiuskukat sopivat heidän tummanvihreisiin mekkoihinsa aivan loistavasti. Alla kuvia kaaso H:n kokonaisuudesta.

• 

• 

En enää muista, olinko meikkattavana siinä vaiheessa, kun muu porukka tuli Solaan. Se saattaisi kuitenkin selittää sitä, etten muista meikin valmistumisesta mitään sen kummempaa. Siksi olenkin iloinen, että kävin koemeikissä! Anna teki aivan käsittämättömiä taikoja kasvoilleni ja kaivoi minusta esiin aivan uuden puolen, johon tutustuin ilolla. Oikeasti aika huikeaa oivaltaa, että kyllä minustakin olisi filmitähdeksi! Alla kuvia, jotka otin, kun fiilistelin koemeikkiä kotona. Annan kädenjälkeen voi tutustua instassa tilillä @lipsasredasroses. Mutta tosiaan, koemeikkiä ja koekampausta voi suositella ihan vain siitäkin syystä, että saa hääkuviosta kaiken mahdollisen irti: kaikkea ei vain ehdi hääpäivänä omaksumaan.

• 

• 

Ohjeistusten mukaisesti loput siskoistani, äitini, mummoni, siskontyttöni ja kaasosiskoni poikaystävä saapuivat paikalle klo 11.30 ja tuosta hetkestä ajan kulku tuntui kiihtyvän. Meidän perheessä on paljon energiaa, ja kampaamo täyttyi toisten kampausten ja meikkien ihastelusta sekä kukkien ihmettelystä. Erityisesti siskontyttöni seppele herätti paljon ihastusta ja innostusta.

Muiden juhlailmeen rakentuminen nosti kyllä omaa fiilistäni todella paljon! Anna taituroi mummolleni todella tyylikkään meikin, ja hänessä oli samankaltaista eleganssia kuin esimerkiksi Ruotsin kuningatar Silvialla. Vau! Myös kaksoset halusivat hiukset osittain auki, ja Taru onnistui tekemään kaikille eri tavalla kiinnostavat kierteet ja kiharat. IG-tililtä @kampaamosola löytyy kolme kuvaa seurueemme hiuksista, käy ihmeessä tsekkaamassa! Taru on kyllä melkoinen taituri!

Olin suunnitellut päivän kulun siten, että valokuvauksemme alkaisi klo 12.30. Kampaukseni ja meikkini olivat valmiina 11.30, joten minulle jäi tunti aikaa nopealle ruokailulle, huulipunien viimeistelylle ja mekkoon ahtautumiselle ja muutaman minuutin ajomatkan päässä olevalle juhlapaikalle siirtymiselle. Tilasimme Picnicistä ruokaa, ja vaikka minulla oli aamulla nälkä, ei lounasaikaan tehnyt oikein mitään mieli. Jätin lohisalaatista osan siskoni syötäväksi.

Siirtyminen Kalastajatorpalle ja sulhasen aamu

Vaatteet niskaan, kamat kasaan ja menoksi! Vaikka meillä oli reilusti aikaa ja aamu oli rauhallinen, tuli vikoihin minuutteihin pientä hulinaa. Kaaso H otti onnistuneesti homman haltuun ja lähetti esimerkiksi kaasosiskoni poikaystävän noutamaan autoa. Autossa keskityimme toki navigointiin mutta myös avasimme ääniämme, olihan meillä molemmilla tiedossa päivän mittaa vielä lauluhommiakin.

Olimme Kalastajatorpalla kaksi minuuttia alkuperäisestä aikataulusta jäljessä, mutta koska aikataulu oli mietitty väljäksi, ei se aiheuttanut ongelmia. Nousin autosta, mutta kurvasin heti sen taakse piiloon: näin nimittäin sulhasen kävelevän hotellin suunnalta kohti Pyöreää Salia, ja meillä oli first look -kuvaukset vasta edessäpäin.

Sulhasen aamuun kuului nukkumista vielä meidän lähtömme jälkeen, rauhassa syöty aamupala ja pohdintaa siitä, mitä tarvitsisi mukaan. Hän huomasi kallossien puuttuvan, mistä seuranneet etsinnät ja kaverilta lainaamiseen liittyvät kyselyt aiheuttivat yleistä hämminkiä. Lopputulos oli se, että hän ajoi Kalastajatorpalle tuntien pientä kiirettä, ja oli lopulta vartin (onneksi jälleen myös hänen osaltaan väljäksi suunniteltua aikataulua) jäljessä. Sulhanen kävi hakemassa avaimen Kalastajatorpan hotellihuoneeseemme ja heitti sinne minun etukäteen pakkaaman reppuni, jossa oli seuraavan päivän vaatteet, toalettilaukku ja huomenlahja. Huoneelta sulhanen lähti kävelemään Pyöreää Salia kohti ja kohtasi kaaso H:n, joka hoputti hänet meren rannassa olevaa huvimajaa kohti, jonne olimme suunnitelleet first look -kuvaushetken. Pienen hetken kuluttua lähdin kävelemään sulhasen perään.

Kuljin rantaan Kalastajatorpan sisätilojen poikki roudaamassa olleille bändikavereilleni vilkutellen. Jostain syystä ollessani aulassa tapahtui pieni vastoinkäyminen: kimpusta napsahti yksi ruusu poikki ilman sen kummempaa näkyvää syytä. Tuossa hetkessä hädin tuskin noteerasin asiaa, enkä enää muista, minne laitoin irronneen kukan. Lopullisessa kimpussa oli hieman vähemmän punaista kuin aamulla käteen saamassani, ja yhteisten vuosiemme mukaan valittu ruusumäärä ei enää osunut kohdilleen. Asiaa ei kuitenkaan tiennyt kukaan muu kuin minä ja itsekin unohdin sen nopeasti. Toinen pieni sattumus liittyi sulhasen ja bestmanin vieheisiin: muistimme laittaa ne paikoilleen vasta ekojen kuvien ottamisen jälkeen, onneksi kuitenkin aivan kuvauksen alussa.

First look -kuvaus, potretteja ja hanhiepisodi

Yritin kovasti selittää first look -kuvauksen konseptia sulhaselle, mutta osoittautui, ettei hän ole ihan tarpeeksi romanttista sorttia nähdäkseen tilanteen herkkyyttä edes ajatuksen tasolla. Jostain kuvaukset kuitenkin alkavat, ja samaan syyssyyn hetkestä voi tehdä vähän spesiaalimman. Tilanteesta saatiin kivoja kuvia, vaikkeivät kummankaan meistä silmäkulmat kostuneet.

Meidän first look oli toteutettu siten, että sulhanen seisoi merenrannan tuntumassa olevassa huvimajassa kasvot merelle päin. Minä kävelin hänen taakseen, ja sulhanen kääntyi minuun päin. Olen joskus kuullut pohdittavan, tuleeko first look -kuvaustilanteesta liian lavastetun tuntuinen, mutta meidän sessiomme soljui eteenpäin luonnollisesti ja vaihdoimme katoksessa spontaanisti suukot.

Kuva: Taika Lehtimäki

First lookin jälkeen kadotin ajantajuni aivan täysin, enkä tiedä yhtään, miten paljon käytimme potrettien ottamiseen aikaa. Ehdimme kuitenkin monenlaista: seisoimme laiturin päädyssä, portaikossa ja rannan tuntumassa nurmikentällä, istuimme katoksessa ja kannon nokilla. Otimme hassuttelukuvia ja vakavan vanhan ajan poseerauksen. Sulhasen kiinnittäessä viehettään kuvaajamme Taika (Taikan kuvia löytää instasta tililtä @talepics_, kannattaa tsekata!) otti kuvia minusta, minkä jälkeen oli sulhasen yksinkuvien vuoro. Niistä tuli oikein komeita! Olimme kuulemma helppoja kuvattavia, sillä otimme luontaisesti monenlaisia asentoja. Kaikki Huippumalli haussa -ohjelmaa katsoen vietetyt tunnit ovat kantaneet hedelmää!

Laiturin nokassa kuvatessamme sattui koko päivän isoin vastoinkäyminen. Ja kun tämä on isoin, voi sanoa, että pääsimme aika vähällä! Pieniä sattumuksia, mutta ei mikään, mikä olisi kaatanut aikataulut tai vaikuttanut mielialaan sen kummemmin.

Vaikka käytimme laahuksen alla muovia suojana, ei se riittänyt suojaamaan mekkoani tuoreelta hanhen jätökseltä. Laiturilta poistuessamme huomasin laajusta kannatellessani jotain vihertävää, jonka olin taitavasti levitellyt pariin kohtaan pitsikirjailua. Onneksi kaasosiskoni oli koko ajan avustamassa meitä ja sai nopeasti paikalle märkää paperia, jonka avulla tilanne ratkesi. Putsausoperaation aikana Taika otti sulhasen potretit, joten sikäli aikaa ei onneksi mennyt hukkaan. Laahuksen puhdistuksesta on hauska kuva, jossa katseeni näyttää siltä, että se voisi tappaa pari hanhea. Laahus onneksi puhdistui sen verran hyvin, ettei mitään vihertävää osunut enää päivän aikana silmiini.

Kuva: Taika Lehtimäki

Meidän potreteillemme oli varattu puolitoista tuntia aikaa. Epäilen, että käytimme vähemmän, sillä ehdimme niin mukavasti ottaa ryhmäkuvia kaasojen ja bestmanin kanssa ja vähän myöhemmin perhekuvat kaikessa rauhassa. Niille oli alunperin varattu puoli tuntia, mutta veikkaisin, että käytimme enemmän aikaa. Hyvä niin, sillä erilaisia kokoonpanoja riitti: me ilman toisiamme omien perheidemme kanssa, me perheidemme kanssa, me äitiemme kanssa, me isiemme kanssa, me mummojen kanssa, me yksin kaikkien edellä mainittujen kanssa, me sulhon veljien kanssa, me minun siskojeni kanssa, me ja sisarukset yksitellen puolisoineen…

Kuva: Taika Lehtimäki

Kuulin ryhmäkuvia otettaessa akustisen kitaran sävelien kantautuvan vihkipaikaltamme: kitaristimme testasi äänentoistoa. Tunteet nousivat vähän pintaan ja muutama kyynel taisi kohota silmiini. Kaikki oli rakentumassa kasaan!

Oli mahtavaa nähdä kaikki juhlatamineissa! Näin siistinä en varmaan ole koskaan perhettäni nähnytkään: kaikilla oli pitkät mekot ja eri värit näyttivät kuvissa todella hyvältä. Kaasosiskollani vihreää, äidilläni burgundia ja kaksosilla sinistä ja punaista. En tiedä, olivatko he suunnitelleet jutun etukäteen, mutta lopputulos oli tyylikäs!

Kuvista tuli todella ihania! Otimme ne laiturilla utuista mutta valoisaa taustaa vasten. Vaikka olimmekin pitkään ulkona, ei minua paleltanut missään vaiheessa. Muistelisin lämpöä olleen reilusti yli kymmenen astetta. Vaikka sääennustuksesta ei oikein ottanut selvää, olin jotenkin koko ajan aivan varma, ettei sataisi. Oikeassa olin! Uhkakuvista huolimatta maakaan ei ollut märkä ja laahukseni säilyi kuivana ja siistinä hanhivälikohtausta lukuunottamatta.

Vihkimisen odottelua

Vähän ennen puoli kolmea oli aika tulla jälleen tietoiseksi kellon olemassaolosta, sillä puoli kolmelta vihkijän oli määrä tavata meidät ja todistajamme tarkistaakseen henkilöllisyytemme. Siirryimme odottelemaan käräjäoikeuden notaaria Pyöreän Salin parvelle. Tässä kohtaa näin juhlasalin ensimmäistä kertaa loistossaan, ja upealtahan siellä näytti!

Parvelta katselimme ulos terassille eli vihkipaikalle, jonne alkoi pikkuhiljaa kertyä ihmisiä. Vihkijä tuli pari minuuttia myöhässä, ja ne pari minuuttia tuntuivat aika pitkiltä. Otimme selfieitä ja todistajat elikkäs minun siskoni ja sulhon veli ehtivät lyhyesti tutustua toisiinsa. Kukkaistyttömme oli mukana parvella odottelemassa eikä vaikuttanut kovinkaan jännittyneeltä, vaikka edessä olikin tärkeä tehtävä.

Samaa voisin sanoa itsestäni: mitä lähemmäs hääpäivää ja mitä lähemmäs vihkimistä tultiin, sitä rauhallisempi olin. Minua ei jännittänyt missään vaiheessa -kunhan nyt yritin varmistaa sujuvan juhlan ja olla unohtamatta mitään. Stressiä kyllä, mutta ei jännitystä. Sulhastakaan ei jännittänyt: mitäpä meille voisi siellä rakkaiden ihmisten keskellä tapahtua.

Notaarin saavuttua paikalle hän tarkisti meidän kaikkien passit ja kirjoitti vihkitodistuksen. Se taisi olla se kaikista virallisin osuus! Ei kerrota kenellekään, että seremonia tuli siihen ikään kuin kaupanpäällisiksi.

Olimme sopineet, että kitaristi aloittaisi soiton tasan kolmelta. Muutamaa minuuttia aikaisemmin tulimme alas parvelta ja asetuimme jonkin sortin muodostelmaan. Kaaso H oli paikalla auttaakseen laahuksen kanssa, ja siskokaasoni odotti alttarilla. Olimme ohjeistaneet kukkaistyttöä kävelemään hänen eli kummitätinsä luokse. Siinä sitä sitten odotettiin viimeiset erittäin pitkiltä tuntuneet minuutit! Olimme valmiita.

Huh, melkoinen mammuttipostaus! Kiitos, jos jaksoit kiinnostua hääpäivämme kulusta ja lukea tänne asti 🙂 Jaa suuret kiitokset vielä Tarulle, Annalle ja Taikalle – teidän kaikkien kanssa oli todella mukavaa ja luontevaa olla! Oli mahtavaa saada teidät osaksi päiväämme!

Tästä se hupi vasta alkaa!

T. K

Alle vuosi häihin (taas!)

Joko sitä uskaltaisi taas käynnistää jonkin sortin lähtölaskennan meidän häihin? Viimeksi päästiin lähelle, mutta sitten tuli korona ja paluu lähtöruutuun ilman kierrospalkkiota (pelataanko muidenkin perheissä Monopolia?). Tai no onneksi ei ihan lähtöruutuun, sillä kaikille palveluntarjoajillemme sopi uusi hääpäivämme syyskuussa 2021. Henkisesti lähes kahden vuoden odotuksen muuttuminen vielä yli vuoden odotukseksi tuntui kyllä melkein lähtöruudulta.

Pikkuhiljaa kesä kuitenkin on kääntynyt syksyyn ja ajatuksissa pyörii, miten hauskaa meillä tuleekaan olemaan tämän pitkän odotuksen jälkeen! Kun ”tahdon” on todella sanottu, saatan jopa tuulettaa. Näen jo sieluni silmin hämärtyvän illan, jossa loistavat niin kynttilät kuin hymytkin.

Olen viime päivinä tarkkaillut silmä kovana säätä, ja tullut siihen lopputulokseen, ettei siitä voi kyllä päätellä yhtään mitään. Haaveissamme on yhä vihkiminen ulkona lammen rannalla. Viime päivien pilvettömät taivaat ja lähes 15 asteen lämpötilat antavat ymmärtää, ettei haave ole ihan mahdoton. Toisaalta viime päivinä on nähty myös myrskytuulta ja melkoisia kaatosateita, vaikka aamu alkaisikin aurinkoisissa merkeissä. Joudumme siis luultavasti jännittämään ulkovihkimisen onnistumista lähes viimeiseen asti ja suunnittelemaan seremoniat sekä ulos että sisälle. Lämpötilojen puolesta ulkona tarkenee ainakin tänä vuonna vielä hyvin vaikkapa ilman hanskoja, mutta sade on tässä yhtälössä se vaikeasti ennakoitava muuttuja.

Viime päivinä on ollut muunmuassa tällainen sää!

Olen tehnyt muitakin havaintoja! Esimerkiksi sen, ettei ruska häidemme aikaan ole vielä kovin pitkällä. Pieniä keltaisen ja punaisen pilkahduksia on kyllä nähtävissä, mutta ei sitä, mitä Pinterestin ”Fall wedding” -haku antaa ymmärtää. Lehdet eivät ole vielä pudonneet puista, joten niiden varaan ei voi laskea esimerkiksi alttarilta poistumisen heittelymateriaalia mietittäessä. Vaahteran lehdet tuskin tuovat syksyistä tunnelmaa kukkakoristeisiimme. Mutta jää nähtäväksi! Toisaalta, emme aluksi haaveilleet syyshäistä eikä minulla ole suurta halua alleviivata syksyä koristeissamme. Alan kuitenkin pikkuhiljaa tuntea viehätystä tämän ajankohdan pehmeään hämyisyyteen, joka kuitenkin pitää sisällään myös auringon pilkahduksia ja lämpöä.

Koska häihin jäljellä oleva aika on laskettavissa kuukausissa ja jopa päivissä, lienee syytä vilkaista tehtävälistaa! Tein sellaisen häiden siirtämiseen liittyen. Tuolta listalta on nyt tehty lähes kaikki, mutta esimerkiksi hääsivuja pitänee päivättää vielä moneen otteeseen lähempänä häitä. Meidän pitää esimerkiksi kertoa vieraille, mihin mennessä haluamme uudet ilmoittautumiset. Kriittinen tekemättä oleva asia on uuden vihkiajan varaaminen, mikä pitää ehdottomasti hoitaa nyt syksyn aikana. Sanoisin kuitenkin, että häiden siirtämisen tehtävälista saa jäädä nyt historiaan. Aika kääntää lopullisesti katseet uusiin suunnitelmiimme! (Tässä kohtaa syvä toivomus siitä, ettei koronoita tai muitakaan hässäköitä enää osuisi matkan varrelle ja että rokote valmistuisi pikapuolin.)

Häiden siirtämisen tehtävälista

• vihkimisen peruminen
• uuden vihkiajan varaaminen
• siirtoilmoitus juhlapaikalle
• hääsivujen päivittäminen
• vieraiden tiedottaminen muutoksesta
• kampaajatiimin tiedottaminen
• meikkaajan tiedottaminen
• bändin tiedottaminen
• yhteys morsiusliikkeeseen, jossa pukuni on säilytyksessä ja odottaa korjausompeluja
• yhteys räätäliliikkeeseen, jossa sulhon puku odottaa lopullista viilausta
• yhteys valokuvaajaan
• yhteys huomenlahjakuvaajaan

Alla varsinainen tehtävälistamme, josta löytyy jo ilahduttavan paljon yliviivailuja. Kirjoitan uusia huomioita listalle tällä punertavalla sävyllä.

SUUNNITTELUVAIHEESSA

alustava vieraslista

alustava budjetti

paikan varaaminen -> hääpäivän päättäminen ja ilmoittaminen lähipiirille

kaason ja bestmanin valinta

suunnittelupalaveri juhlapaikan kanssa 

menun suunnittelu 

juomapolitiikan suunnittelu 

menun ja juomien lyöminen lukkoon

iltapalan/herkkupöydän suunnittelu

herkkujen hankinta

avioliiton esteiden tutkinta

avioehto tässäpä asia, joka on hyvä tehdä pois alta jo nyt tänä syksynä!

vihkiseremonian suunnittelu

vihkiseremonian musiikkivalinnat

vihkijän varaaminen pitää tehdä uudestaan! Hoidetaan syksyn aikana.

vihkisormusvaihtoehtojen tutkiminen

vihkisormuksen tilaaminen ja kaivertaminen

hääpukujen ihastelu

hääpukujen sovitus 

morsiuspuvun ostaminen

sulhasen puvun ostaminen 

sulhasen paita ja asusteet

sulhasen kengät Hän sai jonkun ihmeellisen innostuksen ja osti ne lauantaina Schoffasta! Meillä kävi niin, että sulhon kengät osoittautuivat kalliimmiksi kuin minun.

morsiamen asusteet: kengät, alusvaatteet yms.

mekon välisovitus jotta muistan, millainen mekko olikaan ja pysyn kartalla siitä, että varmasti mahdun siihen. Ajattelin myös hyödyntää tätä sessiota ja ottaa mukaani erilaisia lämmikkeitä, joita voisin mallialla mekon kanssa. Sitten tiedän, pitääkö lähteä jonnekin bolero-ostoksille. En tosin ole kovin innoissani boleroista, joten hyvä saada aikaa miettiä muita vaihtoehtoa.

mekon korjausompelut

korujen valinta

kaasojen ja bestmanien asut

juhlakenkien sisäänajo

kampaajan varaaminen

meikkaajan varaaminen

koekampaus

koemeikki

kihlajaiskuvat 

valokuvaajan etsintä

valokuvaajan varaus

toiveiden/tyylin kertominen kuvaajalle(/kuvaajille?)

kutsujen suunnittelu 

kutsujen painaminen 

kutsujen lähetys 

hääsivun tekeminen 

lahjalistan suunnittelu?

yhteys vieraisiin: onhan uusi päivä ja häänettisivujen osoite vielä tiedossa? Tämän voisi tehdä vuoden 2021 alussa.

hääjuhlan tunnelman ja värimaailman ideointi 

hääjuhlan koristeiden suunnittelu

kattauksen suunnittelu

paikkakorttien teko

herkkupöydän infolappujen teko

pöytänumeroiden teko

pöytäkartan teko

paperituotteiden suunnittelu

paperituotteiden tilaus

vieraskirjan suunnittelu

vieraskirjan ostaminen

jouluvaloja?

vihkiseremonian rekvisiitan suunnittelu?

pöytäkukkien suunnittelu

kimpun suunnittelu

floristien kartoitus tätä edistin viime viikonloppuna yhdessä äitini ja kaasosiskoni kanssa! Hyvä vaihtoehto on nyt olemassa, ja olen todella innoissani! Siitä lisää tulevissa postauksissa.

kukkien tilaus tai ehkä pikemminkin siementen tilaus, ja tätä pitäisikin pohtia jo lähiviikkoina!

ohjelman ideointi

tarkemman aikataulun tekeminen ja kommunikointi seremoniamestarille

häätanssin harjoittelu

biisilista bändille

taustamusiikki-Spotifyn tekeminen

majoituksen varauskiintiö vieraille

häämatkan ajankohdan ja kohteen valinta

varaukset tästä ei varmaan edes uskolla haaveilla tämän maailman menon aikaan…

passit, viisumit, rokotteet?

huomenlahjan suunnittelu ja hankinta tätä en yliviivaa vielä, sillä vaikka olenkin valinnut jo minusta otetut huomenlahjakuvat, en ole vielä saanut lopullisia versioita käsiini.

Sellaista meidän suunnitelmissa tässä kohtaa! Onko sinulla häät syyskuussa 2021? Missä suunnitelmanne menevät? Tai entä sinä, joka siirsit häät? Alkaako innostus palailla?

Ihania syysiltoja toivottaa,

K

Häiden siirtämisen hyvät puolet

Aika psyykata itseä! Mitä hyvää olisi meidän häiden siirtymisessä syyskuulle 2021? (Se on siis juhlapaikan meille tarjoama vaihtoehtoinen juhlapäivä, aiheesta lisää täällä.)

Kyllä se nimittäin kovasti näyttää siltä, että haaveilemiamme häitä ei vielä tänä heinäkuussa juhlita. Häissämme olisi paikalla yli 120 ihmistä, ja hallituksen linjaukset tämän kokoluokan tilaisuuksien suhteen ovat vielä täysin auki. Todennäköisesti tuo väkimäärä ei ole ok.

Varmaa sen sijaan on, että vieraissamme on yhä riskiryhmäläisiä, ja valitettavasti virus ei ole hävinnyt mihinkään. Ehkä pystyisimme etäisyyksistä huolehtien pitää juhlat ulkosalla, mutta hankalaksihan se meidän väkimäärällämme menisi. Haaveissa on esim. bändin tahtiin pomppimista, missä väljä tunnelma ei olisi ihan sitä, mitä olin ajatellut. Kolmas vaikuttava seikka on se, että vaikuttaa epätodennäköiseltä, että ulkomailta tulevat vieraat pääsisivät mukaan.

Tilanteen aikalailla sinetöi sulhasen isän näkemys siitä, että koska hänen hyvin iäkäs äitinsä on riippuvainen hänen avustaan, ei hän voisi sairastumisen pelossa osallistua häihimme. Emme missään vaiheessa juurikaan suunnitelleet vaihtoehtoisia toteutustapoja häillemme (kyllä meille nyt vaan sopii ne isot bileet! 🙂 ), mutta näin keskeisen lähisukulaisen poissaolo olisi vaikuttanut myös mahdollisen pienemmän tilaisuuden tunnelmaan. Sellaista ei siis ole meille luvassa.

Joten on aika syleillä uutta hääpäiväämme syyskuussa 2021! Koska tilanne on kehittynyt niin vähitellen, ei ajatus muutoksesta tullut musertavana yllätyksenä. Pikemminkin olemme vain hitaasti sopeutuneet ajatukseen, kuten kevään blogiteksteistä voi ehkä päätellä. Suunnatonta innostusta uuden juhlapäivän johdosta ei ole ilmassa, mutta ehkä saan sellaista kaivettua esiin pienellä ajatusjumpalla.

 

Hyvää uudessa hääpäivässä on se, että…

… se on niin pitkän ajan päästä, että ehkä rokote on jo saatu kehitettyä!

… ehdimme säästää paaaaljon pidempään. Sulhanen tosin on sitä mieltä, että se ei tarkoita sitä, että hommaan olisi syytä laittaa sen enempää rahaa, kuin mitä olimme aiemmin suunnitelleet. Suunnitelmissamme emme kuitenkaan huomioineet, että budjettiin mahtuva viini ei maistunut aivan yhtä hyvältä kuin kalliimpi viini 😉 Lisäksi suunnitelmissa on tingitty muunmuassa hunnun tai nätin hiuskorun ostamisesta. Videokuvaajaa emme budjettisyistä missään kohtaa edes harkinneet. Ulkopuolelta tilatusta kakusta haaveilimme, mutta mitään laskelmia emme lopulta ehtineet tehdä. TÄMÄ KAIKKI ON NYT MAHDOLLISTA! Siis jos häihin haluaa käyttää vielä noin viisi tonnia enemmän. Jonkun lohdutuspalkinnon aion kyllä tämän yli vuoden ylimääräisen odotuksen vuoksi ehdottomasti hankkia! Todennäköisesti hulppeamman kakun.

… syyskuussa on viileämpi kuin heinäkuussa, ja joukon hajaantuminen pihamaalle on epätodennäköisempää. Ehkä tunnelma pysyy helpommin korkealla? Tiheänä nyt väistämättä vissiin ainakin.

… syyskuussa on pimeämpää, joten todennäköisesti ilta on tunnelmallisempi kuin heinäkuussa olisi ollut. Aika alkaa suunnitella kynttilöitä ja valonauhoja! Syksy on myös muuten kaunista aikaa.

Kuvaaja Jonathan Borba palvelusta Pexels

… ehdin nauttia häähumusta pidempään. Tämä ei tuota minulle suunnatonta riemua, sillä johan tästä on jo lähes kaksi vuotta tultu nautittua ja mieluummin olisin mennyt jo naimisiin 😀 Mutta ekaa kohtaa kirjoittaessani tajusin, että juhlapaikassamme on ensi vuonna uudet viinit, joten ehkä menemme maistelemaan niitä uudestaan! Pikkuplussa siitä ja muista vastaavista jutuista.

… voin kirjoittaa tätä blogia pidempään. Toki pieni riski postaustahdin hiljenemiselle ja tikusta asian tekemiselle on olemassa. Pahoittelut jo etukäteen!

… uusi hääpäivämme on erään maailmankirjat mullistaneet terrori-iskun vuosipäivä. Meillä tuskin tulee siis olemaan vaikeuksia oman vuosipäivämme muistamisessa. (Mauton vitsi, mutta ikävä kyllä näitä hyviä puolia saa vähän etsimällä etsiä 😀 )

… juhlimme kesällä ”hääpäivämme” jotenkin. More is more! Onpahan peruste kunnon treffi-illalle mieluusti jossain erinomaisessa ravintolassa.

 

Vaikka me joudumme siirtämään häitämme, olen suunnattoman iloinen kaikkien niiden parien puolesta, jotka voivat juhlansa pitää! Tulen nauttimaan kesän parien insta- ja blogipäivityksistä täysin rinnoin, ihana saada iloisia asioita tämän koronamyllytyksen keskelle. 🙂

Aurinkoisia kevätpäiviä kaikille ja pysykäähän terveinä! ❤ Tästä se hääsuunnittelu taas jatkuu!

T. K

 

P.S. Oho, tämä oli näköjään sadas postaukseni! Sattuipa symboliseen kohtaan, kippistä vaan! Omistettakoon seuraavat sata postausta syyshäiden suunnittelulle ja ennen kaikkea myös toteutukselle.