Hääparin look

Hei taas pitkästä aikaa!

Huh, kylläpä aika juoksee. Huomaa, että häistä on jo tovi ja muut asiat ovat koko ajan enemmän ja enemmän mielessä. Tässä talven aikana olemme mm. ostaneet omakotitalon ja myyneet nykyisen asuntomme. Pian on aika valmistella muuttoa.

Myös Ukrainan sota on ollut paljon ajatuksissani. Blogin alkaessa vuonna 2018 maailma oli iloinen paikka. En osannut kyseenalaistaa häiden toteutumista – sen kun suunnitellaan vaan! Nyt tiedän, että pandemiat ja muuttuva turvallisuustilanne ovat todellisuutta myös meidän aikanamme. Jotenkin nämä pohdinnat ovat saaneet minut arvostamaan entistä enemmän häitä ja muita juhlahetkiä. Ne eivät ole itsestäänselvyyksiä ja niistä kannattaa nauttia aina, kun vain suinkin on mahdollista!

Se synkistä aiheista. Tuntuu hyvältä alkaa haaveilla uusista jutuista! Jotta uudelle saa tilaa, lienee syytä ottaa kynä kauniiseen käteen ja saattaa tämä blogi kunnialla loppuun. Muutama postaus on vielä tuloillaan, joten kiitos jos haluat kulkea tämän matkan kanssani loppuun asti ja kiitos kaikesta tähänastisesta! Jokainen täällä tapahtuva vierailu tulee tietooni ja lämmittää mieltäni. Aika huimaa, että tämä on jo viides vuosi, jolloin Matkalaulu on pystyssä!

Olisi nyt sopiva hetki perehtyä hieman tarkemmin hääparin tyyliin? Kuvia täällä on toki näkynyt jo paljon, mutta koska itseäni aihe aina kiinnostaa, pysähdytään hetkeksi sen äärelle.

Morsian

Mekostani löytyi jos jonkinmoista yksityiskohtaa, joten korut eivät näytelleet häätyylissäni kovin suurta roolia. Minulla oli vain kihla- ja vihkisormukset sekä korvikset, jotka olen saanut mieheltä lahjaksi. Ehkä rannekorukin olisi voinut toimia, mutta en lopulta tullut testanneeksi, olisiko jokin koruistani istunut kokonaisuuteen.

Hiuksiani koristi samat pienet kukat kuin kimppuani. Ja vau, miten upeasti tästä kuvasta näkyy meikkaaja-Annan kaunis kädenjälki luomivärin kanssa!

Kuva: Taika Lehtimäki (rajaus minä)

Hehkuttaisin vielä kampaustani – Kampaamo Solan Tarun minulle tekemä kampaus oli aivan ihana ja aamumme Solassa oli mitä mukavin.

Kuva: Taika Lehtimäki (rajaus minä)

Kenkäni eivät juuri mekon alta vilkkuneet, mutta uskokaa sanaani, että mekon pohjasävy ja kenkien vaaleanpunainen mokkanahka olivat täydellinen yhdistelmä! Unisan kenkäni ovat olleet kovassa käytössä muutenkin, joten hankinta kannatti. Kenkäleikissä popot pääsivät hetkeksi loistamaan!

Kuva: Taika Lehtimäki (rajaus minä)

Luonnollisesti morsiamen häätyylin keskiössä on mekko. Sanoisin, että minun Morilee-mekkoni oli pääpiirteissään melko klassisen. Modernia twistiä tuli pitsin alta erottuvalla pohjavärillä (jonka sävystä en ole tähänkään päivään mennessä päässyt selvyyteen 😀 Beige? Laventeli?) ja strassein koristelluilla olkaimilla ja dekolteen kirjailuilla. Laahuksessa riitti kaunista pitsikirjailua ja pituutta, ja sattumalta mekossa oli myös satiininappeja, joista pidän kovasti.

Kuva Taika Lehtimäki (rajaus minä)

En haaveillut mekosta laahuksella, mutta en myöskään ollut voimakkaasti sitä vastaan, kun se parhaasta mekossa sattui olemaan. Ajattelin, ettei laahus olisi kovin kätevä ja että se todennäköisesti jossain vaiheessa iltaa repeäisi. Ilokseni voin kertoa olleeni väärässä!

Häätiimiläisen ottamassa kuvassa näkyy laahuksen pitsiä sekä mekon pohjaväriä (ja hieman kuvauksissa suojana ollutta muovia 😀 )

Tarvitsin laahuksen kanssa apua kaasoltani kävellessäni ”alttarille”, mutta oikeastaan se toi tilanteeseen mukavan ripauksen juhlallisuutta. Valokuvauksessa laahuksen asetteluun sai kiinnittää huomiota, koska kuvassa mytyssä oleva laahus voi jälkikäteen harmittaa.

Laahus kulki valtaosan päivästä käsivarrellani ilman, että kiinnitin siihen juuri mitään huomiota. Minun laahuksessani oli lenkki, jonka olisi voinut kiinnittää käsivarteen, mutta laahuksen kainaloon nappaaminen oli sen verran kätevää, ettei lenkin käyttäminen käynyt mielessäkään. Jos laahus siis huolettaa, voin ainakin tämän mekon osalta sanoa, että huoli oli turha 🙂

Laahus kainaloon ja menoksi! Kuva Taika Lehtimäki (rajaus minä)

Sulhanen

En jaa tänne miehestäni tarkkoja kuvia, ja tässä kohtaa se on vähän harmi! Hänen häätyylinsä oli nimittäin todella hieno ja olisi hauska jakaa se kanssanne. Muutaman asian haluan kuitenkin nostaa esiin.

Miehelläni oli hääpäivänä silmälasit kuten arjessa muutenkin. Veikkaan, että ne tekivät hänen lookistaan jopa astetta charmikkaamman. Lasit kunniaan siis!

Kuva: Taika Lehtimäki (rajaus minä)

Hän teetti pukunsa Räätälistudio BQ:ssa. Hänellä oli hyvin tarkka visio burgundinpunaisesta puvusta. Se on väri, jota hän käyttää usein esimerkiksi villapaidoissa. Burgundin esiinmarssi miesten häämuodissa on hauska ilmiö! Kannatan lisää värejä miesten juhlapukeutumiseen.

BQ:n myyjällä oli hyvin vahvoja suosituksia (mistä minä pidin) ja hän ehdotti mustien kenkien hankkimista puvun kaveriksi. Mieheni päätti hankkia ruskeat kengät, mutta tuli jossain kohtaa siihen tulokseen, että mustat olisivat ehkä sittenkin voineet toimia paremmin.

Rusetti oli teemaväriemme mukaisesti sininen, ja sävy kävi hienosti yksiin vieheen koristenauhan kanssa.

Pyysin mieheltä ehdotusta tämän tekstin otsikoksi, ja hän ehdotti ”Odotettavuutta ja edelläkävijyyttä.” Kuulemma siksi, että minä pukeuduin odotusten mukaisesti valkoiseen ja hänen valintansa oli aikaansa edellä.

Mekkoni on tulossa myyntiin Lovebirdsiin!

Olen sopinut jo hyvän aikaa sitten, että mekkoni tulee myyntiin Lovebirdsiin. Sen toimittaminen myymälään on venynyt ja venynyt, mutta parin viikon sisällä se tapahtuu – en nimittäin halua raahata sitä enää uuteen kotiimme. Huikkaan vaikka Instagramissa, kun mekko on sovitettavissa. Käy ihmeessä kurkkaamassa, jos kuvat miellyttivät silmääsi!

Kuva: Taika Lehtimäki (rajaus minä)

Aurinkoista kevättä ja nauttikaa hääsuunnittelusta!

T. K

Jätä kommentti