Alle vuosi häihin (taas!)

Joko sitä uskaltaisi taas käynnistää jonkin sortin lähtölaskennan meidän häihin? Viimeksi päästiin lähelle, mutta sitten tuli korona ja paluu lähtöruutuun ilman kierrospalkkiota (pelataanko muidenkin perheissä Monopolia?). Tai no onneksi ei ihan lähtöruutuun, sillä kaikille palveluntarjoajillemme sopi uusi hääpäivämme syyskuussa 2021. Henkisesti lähes kahden vuoden odotuksen muuttuminen vielä yli vuoden odotukseksi tuntui kyllä melkein lähtöruudulta.

Pikkuhiljaa kesä kuitenkin on kääntynyt syksyyn ja ajatuksissa pyörii, miten hauskaa meillä tuleekaan olemaan tämän pitkän odotuksen jälkeen! Kun ”tahdon” on todella sanottu, saatan jopa tuulettaa. Näen jo sieluni silmin hämärtyvän illan, jossa loistavat niin kynttilät kuin hymytkin.

Olen viime päivinä tarkkaillut silmä kovana säätä, ja tullut siihen lopputulokseen, ettei siitä voi kyllä päätellä yhtään mitään. Haaveissamme on yhä vihkiminen ulkona lammen rannalla. Viime päivien pilvettömät taivaat ja lähes 15 asteen lämpötilat antavat ymmärtää, ettei haave ole ihan mahdoton. Toisaalta viime päivinä on nähty myös myrskytuulta ja melkoisia kaatosateita, vaikka aamu alkaisikin aurinkoisissa merkeissä. Joudumme siis luultavasti jännittämään ulkovihkimisen onnistumista lähes viimeiseen asti ja suunnittelemaan seremoniat sekä ulos että sisälle. Lämpötilojen puolesta ulkona tarkenee ainakin tänä vuonna vielä hyvin vaikkapa ilman hanskoja, mutta sade on tässä yhtälössä se vaikeasti ennakoitava muuttuja.

Viime päivinä on ollut muunmuassa tällainen sää!

Olen tehnyt muitakin havaintoja! Esimerkiksi sen, ettei ruska häidemme aikaan ole vielä kovin pitkällä. Pieniä keltaisen ja punaisen pilkahduksia on kyllä nähtävissä, mutta ei sitä, mitä Pinterestin ”Fall wedding” -haku antaa ymmärtää. Lehdet eivät ole vielä pudonneet puista, joten niiden varaan ei voi laskea esimerkiksi alttarilta poistumisen heittelymateriaalia mietittäessä. Vaahteran lehdet tuskin tuovat syksyistä tunnelmaa kukkakoristeisiimme. Mutta jää nähtäväksi! Toisaalta, emme aluksi haaveilleet syyshäistä eikä minulla ole suurta halua alleviivata syksyä koristeissamme. Alan kuitenkin pikkuhiljaa tuntea viehätystä tämän ajankohdan pehmeään hämyisyyteen, joka kuitenkin pitää sisällään myös auringon pilkahduksia ja lämpöä.

Koska häihin jäljellä oleva aika on laskettavissa kuukausissa ja jopa päivissä, lienee syytä vilkaista tehtävälistaa! Tein sellaisen häiden siirtämiseen liittyen. Tuolta listalta on nyt tehty lähes kaikki, mutta esimerkiksi hääsivuja pitänee päivättää vielä moneen otteeseen lähempänä häitä. Meidän pitää esimerkiksi kertoa vieraille, mihin mennessä haluamme uudet ilmoittautumiset. Kriittinen tekemättä oleva asia on uuden vihkiajan varaaminen, mikä pitää ehdottomasti hoitaa nyt syksyn aikana. Sanoisin kuitenkin, että häiden siirtämisen tehtävälista saa jäädä nyt historiaan. Aika kääntää lopullisesti katseet uusiin suunnitelmiimme! (Tässä kohtaa syvä toivomus siitä, ettei koronoita tai muitakaan hässäköitä enää osuisi matkan varrelle ja että rokote valmistuisi pikapuolin.)

Häiden siirtämisen tehtävälista

  • vihkimisen peruminen
  • uuden vihkiajan varaaminen
  • siirtoilmoitus juhlapaikalle
  • hääsivujen päivittäminen
  • vieraiden tiedottaminen muutoksesta
  • kampaajatiimin tiedottaminen
  • meikkaajan tiedottaminen
  • bändin tiedottaminen
  • yhteys morsiusliikkeeseen, jossa pukuni on säilytyksessä ja odottaa korjausompeluja
  • yhteys räätäliliikkeeseen, jossa sulhon puku odottaa lopullista viilausta
  • yhteys valokuvaajaan
  • yhteys huomenlahjakuvaajaan

Alla varsinainen tehtävälistamme, josta löytyy jo ilahduttavan paljon yliviivailuja. Kirjoitan uusia huomioita listalle tällä punertavalla sävyllä.

SUUNNITTELUVAIHEESSA

alustava vieraslista

alustava budjetti

paikan varaaminen -> hääpäivän päättäminen ja ilmoittaminen lähipiirille

kaason ja bestmanin valinta

suunnittelupalaveri juhlapaikan kanssa 

menun suunnittelu 

juomapolitiikan suunnittelu 

menun ja juomien lyöminen lukkoon

iltapalan/herkkupöydän suunnittelu

herkkujen hankinta

avioliiton esteiden tutkinta

avioehto tässäpä asia, joka on hyvä tehdä pois alta jo nyt tänä syksynä!

vihkiseremonian suunnittelu

vihkiseremonian musiikkivalinnat

vihkijän varaaminen pitää tehdä uudestaan! Hoidetaan syksyn aikana.

vihkisormusvaihtoehtojen tutkiminen

vihkisormuksen tilaaminen ja kaivertaminen

hääpukujen ihastelu

hääpukujen sovitus 

morsiuspuvun ostaminen

sulhasen puvun ostaminen 

sulhasen paita ja asusteet

sulhasen kengät Hän sai jonkun ihmeellisen innostuksen ja osti ne lauantaina Schoffasta! Meillä kävi niin, että sulhon kengät osoittautuivat kalliimmiksi kuin minun.

morsiamen asusteet: kengät, alusvaatteet yms.

mekon välisovitus jotta muistan, millainen mekko olikaan ja pysyn kartalla siitä, että varmasti mahdun siihen. Ajattelin myös hyödyntää tätä sessiota ja ottaa mukaani erilaisia lämmikkeitä, joita voisin mallialla mekon kanssa. Sitten tiedän, pitääkö lähteä jonnekin bolero-ostoksille. En tosin ole kovin innoissani boleroista, joten hyvä saada aikaa miettiä muita vaihtoehtoa.

mekon korjausompelut

korujen valinta

kaasojen ja bestmanien asut

juhlakenkien sisäänajo

kampaajan varaaminen

meikkaajan varaaminen

koekampaus

koemeikki

kihlajaiskuvat 

valokuvaajan etsintä

valokuvaajan varaus

toiveiden/tyylin kertominen kuvaajalle(/kuvaajille?)

kutsujen suunnittelu 

kutsujen painaminen 

kutsujen lähetys 

hääsivun tekeminen 

lahjalistan suunnittelu?

yhteys vieraisiin: onhan uusi päivä ja häänettisivujen osoite vielä tiedossa? Tämän voisi tehdä vuoden 2021 alussa.

hääjuhlan tunnelman ja värimaailman ideointi 

hääjuhlan koristeiden suunnittelu

kattauksen suunnittelu

paikkakorttien teko

herkkupöydän infolappujen teko

pöytänumeroiden teko

pöytäkartan teko

paperituotteiden suunnittelu

paperituotteiden tilaus

vieraskirjan suunnittelu

vieraskirjan ostaminen

jouluvaloja?

vihkiseremonian rekvisiitan suunnittelu?

pöytäkukkien suunnittelu

kimpun suunnittelu

floristien kartoitus tätä edistin viime viikonloppuna yhdessä äitini ja kaasosiskoni kanssa! Hyvä vaihtoehto on nyt olemassa, ja olen todella innoissani! Siitä lisää tulevissa postauksissa.

kukkien tilaus tai ehkä pikemminkin siementen tilaus, ja tätä pitäisikin pohtia jo lähiviikkoina!

ohjelman ideointi

tarkemman aikataulun tekeminen ja kommunikointi seremoniamestarille

häätanssin harjoittelu

biisilista bändille

taustamusiikki-Spotifyn tekeminen

majoituksen varauskiintiö vieraille

häämatkan ajankohdan ja kohteen valinta

varaukset tästä ei varmaan edes uskolla haaveilla tämän maailman menon aikaan…

passit, viisumit, rokotteet?

huomenlahjan suunnittelu ja hankinta tätä en yliviivaa vielä, sillä vaikka olenkin valinnut jo minusta otetut huomenlahjakuvat, en ole vielä saanut lopullisia versioita käsiini.

Sellaista meidän suunnitelmissa tässä kohtaa! Onko sinulla häät syyskuussa 2021? Missä suunnitelmanne menevät? Tai entä sinä, joka siirsit häät? Alkaako innostus palailla?

Ihania syysiltoja toivottaa,

K

Häätunnelmia Lehmonkärjessä

Hei syyskuu! Ja kiitos elokuun lopussa juhlittujen kaverini häiden: tervetuloa takaisin, muiden kiireiden alle hautautunut hääfiilikseni!

Elokuu meni töiden vuoksi aivan hujauksessa. Tein monia itselleni uusia asioita hyvin tiukalla aikataululla, ja töiden läikkyessä iltoihin ei häähaaveilulle jäänyt juuri aikaa. Harmillisesti tämä tuntui kohdallani elokuun lopun häissä, joissa olin aivan naatti enkä läheskään yhtä energisen sosiaalinen kuin olisin normaalisti ollut. Onneksi häätunnelmista pystyi nauttimaan joka tapauksessa: fiilistelin musiikkia, ihastelin mielessäni morsiamen iloista olemusta ja nautin siitä, miten päivä (aamun stressipiikkien jälkeen) soljui eteenpäin omalla painollaan ja sain yhdessä ystävieni kanssa juhlistaa rakkautta ja kesän viimeisiä päiviä.

Aamun stressipiikkeihin liittyen: Mistäköhän se johtuu, että häihin lähteminen on ainakin itselläni ihan mahdotonta kohellusta? Vaikka valmistautumiselle varaisi tunteja aikaa, jotain yllättävää pääsee kuitenkin tapahtumaan. Ei ollut suinkaan ensimmäinen kerta, kun juoksin kauppaan ostamaan sukkahousut, tein häälahjatilisiirron matkalla kirkkoon ja sovittelin mekon päälle eri pitkähihaisia aivan viime hetkillä. Luulisi tähän ikään mennessä jo oppineen jotain!

Mutta asiaan 🙂 Elokuun lopun häitä juhlittiin Asikkalassa Lehmonkärjessä. Asikkalan kirkko sijaitsi pienen mäennyppylän päällä kauniilla pihamaalla, ja kirkon sisältä paljastui ehkä jopa hieman Notre Dame -henkisiä puukoristeita.

Vihkimisen jälkeen juhlat jatkuivat Lehmonkärjessä, tarkemmin ottaen Isohaapa-tilassa. Tuo juhlatila on itse asiassa varsinainen syy, miksi aloin tätä kirjoitusta kasaamaan. Uskon nimittäin, että se on vallan mainio juhlapaikka monille muillekin häille! Näkymät Päijäntäälle, mahdollisuus omiin juomiin, hyvät paikat potrettikuville aivan juhlatilan ympäristössä, iso pihamaa, mahdollisuus majoittua alueen mökeissä… Eikö tämä ole juurikin sitä, mitä moni hääpari kaipaa?

Minulla ei ole kovin hyviä kuvia sisältä juhlapaikasta, mutta selailkaa Lehmonkärjen sivuja niin saatte käsityksen sisätiloista ja alueen muista juhlatiloista. Paikka oli kuitenkin yleisilmeeltään hyvin siisti, eikä vaadi ainakaan minusta mitään suurempia ponnistuksia koristeiden saralla, kuten tuolihuppuja tai hallaharsoa kattoon. Ja voin jopa kehua Isohaavan vessaa, se oli todella siisti!

Kiinnostava piirre juuri tässä juhlatilassa oli tanssipaviljonki eli varsinaisesta juhlatilasta erillään oleva tila tansseille. Tämä oli minusta äärettömän kätevää! Bändi voi roudata ja tehdä soundcheckinsä rauhassa sivummalla, eikä pöytiä tarvitse raivata pois tanssilattian tieltä. Kulku tanssipaviljonkiin on katettu, joten tilasta toiseen siirtyminen sujuu vaivattomasti jopa vähän huonommassa säässä. Lisäksi se osa juhlaväestä, jonka tanssijalka ei vipata ja joka ehkä mieluummin uppoutuu keskusteluihin toisten vieraiden kanssa, voi jatkaa tätä soitannasta häiriintymättä.

Puhumattakaan tanssipaviljongin tunnelmasta! Paviljongista, kuten Isohaavasta muutenkin, on näkymät järvelle ja paviljonkia kiertävät penkit huokuvat lavatanssien tunnelmaa. Siellä pääsi todellakin kiinni kesähäiden tunnelmasta! Itse en jaksanut tanssia joka biisissä, mutta istuin penkeillä ja imin itseeni ihanaa kesätunnelmaa.

Sellaisia häätunnelmia tälle kesälle! Oli ihanaa päästä häihin ja elää mukana tuoreen avioparin ilossa. Toivottavasti tästä postauksesta on iloa jollekulle juhlapaikkaa kuumeisesti etsivälle!

Näen omalla häärintamallani pieniä piristymisen merkkejä, sillä aivan pian koittaa hetki, jolloin häihimme on vuosi aikaa (taas, heheh)! Suunnitteilla on ainakin sesongin kukkatarjontaan tutustumista, säiden kyttäilyä ja yleistä syyshäiden suunnitteluun virittäytymistä. Tästä se lähtee (taas, heheh)!

Kaikkea hyvää sinun syksyysi!

T. K

Sulhanen visailee

Olen yrittänyt jo jonkun aikaa saada sulhasen kirjoittamaan ajatuksiaan hääsuunnittelusta. Kummasti hän ei ole siitä suuremmin innostunut – hääsuunnittelustakin hän lähinnä sanoo, että olisipa ne häät jo olleet, niin voisi vaihtaa puheenaihetta.

Siksi ilahduinkin lukiessani Hääpäiväkirjat-blogia: siellä oli mainio pohja sulhaselleni sopivalle matalan kynnyksen esittäytymiselle. Toisin sanoen hänen ei tarvitse puhua itsestään vaan minusta! Hih 🙂 Katsotaan siis, osaako hän vastata minua koskeviin kysymyksiin oikein. Tämä on muuten hauska myös polttariohjelmanumerona!

Mainittakoon vielä, että kertoessani tästä sulhaselle, hän sanoi: ”Jos siellä kysytään jotain että miksi mä rakastan sua, mä en suostu vastaamaan. Eikö ois surullista, jos se olisi vain joku yksittäinen juttu?” (Toim. huom. kirosanat sensuroitu.)

1. Jos katson telkkaria, mikä siellä todennäköisimmin pyörii?

Et sä kato ihan hirveesti ilman mua, mutta jos katsot niin siellä on jotain hääohjelmaa.

Kyllä.

2. Jos menemme yhdessä ravintolaan, mitä todennäköisesti tilaan?

Riippuu ravintolasta. Sun pitää olla vähän spesifimpi näiden kysymysten kanssa! Daddy Greensissä sä tilaat pizzaa ja Sushi Bar+Winessa sushia. Vettä, sä tilaat juotavaksi vettä.

Melko usein juu!

3. Mikä on inhokkiruokani?

Onko sulla sellasta? Aiemmin se oli mikä tahansa liian tulinen.

Noh, jos se on oikeasti liian tulinen, niin eihän sitä pysty syömään! Mutta varsinaista inhokkiruokaa minulla ei ole.

4. Mitä voisin syödä päivittäin kyllästymättä?

Varmaan jotain hedelmiä. Se on kategoriana riittävän laaja, ettet varmaan kyllästyisi. Jopa sä varmaan kyllästyisit parsakaaliin tai pahvimuroihisi ajan kanssa.

Rakkaani ei tykkää mun superterveellisistä TalkMuru-muroista.

5. Millaista musiikkia kuuntelen?

Hyvin vaihtelevaa. Usein kuuntelet sitä, mitä mä laitan. Toki sulla on omat suosikit, varmaan joku Jessie J ja Taylor Swift. Ja nyt Erika Vikman.

Jep, sulho hallitsee meillä puhelimensa Spotifysta jonkun mysteerilaitteen kautta Genelecin kaiuttimia. Yleensä se valkkaa ihan hyvää musiikkia. Mutta kyllä mulla ehdottomasti on oma musiikkimakuni! En vain tarvitse musiikkia joka ikiseen hetkeen, mikä voi toki kuulostaa hassulta näin muusikon suusta. Erikan uusi tuotanto on mulle mahtavaa voimalauluosastoa!

6. Millaisista elokuvista pidän?

Sä et erityisemmin pidä elokuvista. Ainakin tuntuu, että jos yrittää valita jotain leffaa, se on ihan mahdotonta. Sarjaan verrattuna liikaa uusia asioita, liikaa uusia hahmoja omaksuttavana. Epookista sä puhut mutta en oo nähnyt sun katsovan yhtään epookkileffaa.

Mä katon niitä kun sä et ole paikalla.

Niin. Se on musta ihan positiivista.

7. Mitä pelkään?

Ehkä sitä itsensäpaljastajaa? Sä et ole kovin pelokas ihminen.

Totta! Olen pari kertaa törmännyt kotini lähellä metsän pyörätiellä itsensäpaljastajaan, mikä jättää kyllä aina vähän säikyn olon. Tulee tunne, että alkaakohan se kytätä, mistä ovesta menen sisään… Tai kolkkaako se mut tajuttomaksi johonkin ojaan. Tästä syystä mulla on Suomi 112 -sovellus puhelimessa: jatkossa sijaintini näkyy hätäkeskukselle heti.

8. Mitä kotitöitä en osaa?

Ekana tulee mieleen, että en osaa ja en tee on kaksi eri asiaa. Kyllä sä varmaan osaat kaikkee mutta sä et vaan tee. Kyllä noi viemäreiden puhdistukset ja renkaiden vaihdot on mun juttuja, mutta kyllä sä varmaan molemmista selvityisit. Tuntuu, ettet osaa pestä paistinpannuja, vaikka tiedän, että osaat.

Mun sulhoni on melkoisen tarkka kaikkien määritelmien suhteen, kuten olette ehkä jo tähän mennessä huomanneet 😀

9. Mitä osaan erityisen hyvin?

Sä oot todella lahjakas viemään roskat! Tuli edellisestä mieleen. Sä oot niin monilahjakas, että on vaikea valita (*vieno hymy*). Sä oot erinomaisen hyvä bloggari!

Sä et oo ees lukenu mun blogia.

Oon mä varmaan lukenu muutaman siitä alusta. Ja mulla on vakaa usko suhun!

Eikö sulle tule mieleen, että mä oon esim. hyvä laulamaan?

No kyllä sä sen voit sinne laittaa, mut se on vähän ilmiselvä. Oon lukuisia kertoja katsonut lumoutuneena sun esiintymistä. Laitetaan se, sä oot hyvä esiintymään!

Tästä olen kyllä samaa mieltä!

10. Mihin työhön et missään nimessä laittaisi minua?

Jaa. Johonkin, missä tylsistyisit kuoliaaksi. Palomieheksi en myöskään sua laittais. Muutama kerta salilla niin ehkä sitten.

11. Jos voittaisin lotossa, mitä tekisin rahoilla?

Sä vetkuttelisit niitten sijoittamista ainakin. Riippuu voiton koosta, mutta varmaan kerrostaloasunto vaihtuisi omakotitaloon järven rannalla.

Todennäköisesti näin!

12. Mikä väri kuvastaa persoonaani?

Oot sä kuullut, että sillä väripersoonatyypittelyllä ei ole mitään tieteellistä pohjaa?

Jos mietitään sillee fiilispohjalla.

Noh, samaan syssyyn, muista, että mä olen todella sininen. Värinen…

Sanot vaan ekan mikä tulee mieleen!

No keltanen! Mut et sä kyllä keltanen ole… Ihan sama.

Keltainen oli mukava vastaus 🙂

13. Mikä minua ärsyttää eniten muissa ihmisissä?

Ekana tulee mieleen tyhjän puhuminen. Toisena tulee mieleen yleinen piittaamattomuus.

Nämä molemmat saavat mut kyllä näkemään punaista.

14. Minkä asian äärellä voisin viettää aikaa tuntikausia?

Musiikin ja bloggaamisen ja Jodelin ja muiden keskustelualustojen.

Hahha ikävä kyllä! Tuo jälkimmäinen osuus siis.

15. Mikä saa minut vihastumaan?

Kun toiset tekee presiksistä erilaisia kuin haluat niiden olevan.

Kyllä! Miten joku voi käyttää aikaa visuaalisuuden huonontamiseen? En tajua.

16. Entä mikä tekee minut iloiseksi?

Halit. Minä.

Tähän olisin kyllä kaivannut lisää mielikuvitusta.

17. Mikä on paras luonteenpiirteeni?

Ehkä sellainen innostuvaisuus.

Allekirjoitan! Ihana vastaus!

18. Entäpä huonoin?

Se kun haluat vakaasti tehdä jotain asiaa erilailla kun minä.

Se ei ehkä ole luonteenpiirre.

19. Mitä kolmea asiaa kannan aina mukanani?

Lompakko, kännykkä, avaimet. Sä tosin kykenet poistumaan ovesta myös ilman avaimia.

Tarkoittaa siis sitä, että jos lähdemme lenkille, en välttämättä ota avaimia jos sulho ottaa.

20. Paras yhteinen muisto?

Toivottavasti se on vielä edessäpäin.

=sulho ei jaksanut miettiä.

Heh, toivottavasti poikkiseni ei näyttäydy teille kovin nuivana tyyppinä! Väkisin blogiin raahaamisella ei taida saada hänen parhaita puoliaan esiin. Mutta ehkä tästä tuli esiin se, että olemme molemmat aika voimakastahtoisia? Kumpikaan ei voisi olla yhdessä liian aran tyypin kanssa. Nautimme myös kaikenlaisesta älyllisestä (?) väittelystä, mikä tästä myöskin on havaittavissa jostain sieltä sulhon vastausten lomasta. Kaasosiskoni totesi kerran, että sulhoni on ”tarkka”, mikä on kyllä erinomainen kuvaus hänestä. I love him ❤

Ensi kertaan!

T. K

Huomenlahjakuvaus – yhtä kokemusta rikkaampana

Olen jo pitkään haaveillut huomenlahjakuvauksesta, ja -vihdoin ja viimein- koitti odotettu päivä!

Kirjoitin odotettu, koska koronasta johtuen matka tähän päivään muuttui oletettua pidemmäksi. Aloin etsiä sopivaa kuvaajaa joskus kevättalvella, ja alunperin kuvauksen piti olla toukokuun alussa. Kuvaajan valinta ei ollut helppoa, sillä monen muun häitä varten hankittavan palvelun tavoin kuvaajien vertailu oli hankalaa. Jotkut kertoivat ottavansa boudoir-kuvia, mutta nettisivuilla ei välttämättä ollut portfoliota tai tarkempaa hinnastoa. Joillakin hintaan kuului meikki ja kampaus, joillakin ei. Joillakin hintaan kuuluu x-määrä digikuvia, joillakin ne tulee itse kuvausmaksun päälle. Ja entäs fyysiset kuvat? Muistan tehneeni jonkinlaista plussa- ja miinuslistaa eri vaihtoehdoista. Lopulta kiinnostuin erityisesti Anrietta Kuoskun (huikea tuo kuva neuletta pitelevästä brunetesta!) ja Jannamari-kuvaajan perustaman Upea&co:n palveluista (tuolloin Upea&co-brändiä ei tosin vielä ollut, mutta kuvauspaketti oli melko samanlainen kuin nykyisin).

img_0730

Jannamari tovereineen järjestää teemapäiviä upeissa lokaatioissa, jotka vaihtelevat romanttisesta teollisuusmaiseen. Yksi miljöistä on Kaapelitehdas, joka on paitsi lähellä kotiani myös jollain tasolla resonoi tyylini kanssa. Niinpä valinta oli selvä! Pähkäilin vielä, ottaisinko kampauksen ja meikkauksenkin, mutta tulin siihen tulokseen, että säästän rahat mieluummin ekstrakuvien ostamiseen. (Jos muuten koronasta haluaa löytää jotain hyvää, niin häiden lykkääntymisen vuoksi budjetti ei ole juuri nyt tiukoilla ja voin halutessani törsätä tähän juuri niin paljon kuin haluan. Mitään huikeaa otosta ei tarvitse jättää ottamatta!) Medium-pakettini maksoi 200 euroa ja piti sisällään usean lookin kuvaamisen puolentoistatunnin sessiossa.

Koronan eskaloituessa kävi selväksi, että kuvauspäivää pitäisi siirtää. Loppujen lopuksi tämä elokuun alku oli ihan mukava ajankohta: tulipahan pidettyä häähumua yllä!

Pari viikkoa ennen kuvauksia sain Jannamarilta kattavan infopaketin kuvauksiin valmistautumisesta. Se piti sisällään paitsi neuvoja kaunistautumiseen ja vaatteiden valintaan myös täytettävän lomakkeen. Lomake oli kiinnostava lisä, sillä se pisti todella miettimään, mitä kuvaukselta haluaa. Itselleni yhdeksi tärkeimmistä motiiveista nousi kauneudella leikittely. En arjessa juurikaan keskity ulkonäköön: minulla on luottovaatteeni, -hiustyylini ja -meikkini, joissa painelen menemään. Oli mahtavaa antaa itselle lupa innostua kauneudella leikittelystä ja tutkailla omaa viehättävyyttä. Taisin kirjoittaa lomakkeeseen haluavani näyttää aikuiselta naiselta, joka suhtautuu maailmaan uteliaasti ja leikkisästi.

Lomake kannusti myös kokoamaan Pinterest-kansion itseä innostavista kuvista, mikä osoittautui kivaksi hommaksi! Alla screenshotteja tyylistä, joka alkoi miellyttää silmääni.

Näyttökuva 2020-8-4 kello 21.33.32

Viikko ennen kuvauksia sisälsi monenlaista valmistautumista infopaketin ohjaamana. Ostin esimerkiksi kirkkaan deodorantin ja sovittelin pitkästä aikaa korkokenkiäni. Ostin myös ensimmäisen kulmakynäni. Olen aina ajatellut, että saisin hermoromahduksen koettaessani piirtää kulmiani symmetriseksi ja jättänyt kulmakynäilyt välistä. Näin kuitenkin kuvan eräästä ystävästäni, jossa huomioni kiinnittyi siihen, miten kauniisti hänen kulmansa kaartuivat. Niinpä päätin, että nyt on hyvä hetki perehtyä asiaan ja hankin taupe-sävyisen melko luonnollistä jälkeä tekevän kynän.

Näyttökuva 2020-8-4 kello 21.30.53

Viikko sisälsi myös muita ensimmäisiä kertoja. Kävin nimittäin ensimmäistä kertaa ikinä ostamassa alusvaatteita niihin erikoistuneesta myymälästä. Oli jo aikakin, voisin sanoa. Olen ilmeisesti ostanut koko ikäni ympärysmitaltaan liian suuria liivejä. Aika mullistavaa saada päälle oikea koko, jossa olkaimet eivät ole jatkuvasti valumassa! Kokemus oli muutenkin mukava ja asiakaspalvelu ehkä parasta Suomessa saamaani. Vietin kopissa iäisyyden pähkäillen eri alaosavaihtoehtojen välillä. Lopulta myyjät (myyjiä kun ovat) sanoivat fiksusti, että rintaliivien kaveriksi kannattaa hankkia useammat alaosat. Ja totta. Tulen varmasti käyttämään rintaliivejä enemmän, jos mätsääviä alaosia on useampi pari.

Mullistavaa tällä shoppailukerralla oli se, että hylkäsin kaikki ajatukset käytännöllisyydestä ja fokus oli täysin siinä, että miellyttivätkö vaatteet omaa silmääni. Yllättävää, että siitä huolimatta alusvaatesettini ovat tuntuneet mukavilta!

img_0728

Vaikka boudoir-kuvauksissa yksi ajatus on oppia arvostamaan itseään ja näkemään itsensä kauniina juuri sellaisena kuin on, näin hieman vaivaa ollakseni kohtuullisen hyvässä kunnossa kuvauspäivänä. Välttelin pari viikkoa ennen kuvausta sipsejä ja ranskalaisia ja ensimmäistä kertaa sitten koronan alun kävin bodypump-tunneilla. Tiedän, ettei näin lyhyessä ajassa saa ihmeitä aikaiseksi, mutta toisaalta tiedän myös, että oloni oli paljon mukavampi kuin herkutteluiltojen jälkeen olisi ollut. Perjantaina optimointini ei kyllä mennyt ihan putkeen: kaasoni ja bändikaverini Helmi julkaisi ensimmäisen biisinsä (tsekatkaa Spotifysta Ehkä Säkin Oot Okei) ja päädyin istumaan iltaa pitkälle yöhön. Se niistä kauneusunista!

Lauantai-ilta meni ihoa puunatessa ja pakkaillessa. Alusvaatteiden lisäksi pakkasin ohjeiden mukaisesti mukaan yhden mukavan vaatekerran eli farkut ja t-paidan, jossa kuvauksen voisi aloitella luontevasti. Lisäksi otin mukaan häämessuilta saamani sensuellin Change-aamutakin, läpikuultavan paitapuseron ja löysän topin, jossa hengailen kotona käytännössä aina. Tiesin myös, että Jannamarilla olisi rekvisiittaa kimonoista kauluspaitoihin.

Aamulla kiharsin hieman hiuksiani ja meikkasin enemmän kuin vielä kertaakaan tänä kesänä. Ihan hauska nähdä itsensä välillä laittautuneenakin! Hurautin Ruoholahteen ja kävelin aivan uskomattoman ihanassa aamussa löysissä vaatteissa, joista ei jäisi painaumia. Sain pienen hien päälle kiertäessäni rakennustyömaan, joka blokkasi tutun reittini Kaapelitehtaalle. Tästä syystä en ehtinyt jännittää ollenkaan itse kuvausta – ovelle vievän reitin löytymistä ehkä senkin edestä.

Ja niin oli itse kuvauksen aika! Pakko sanoa, että arvostukseni mallien työtä kohtaan nousi. Lähes kaikki asennot olivat yllättävän rankkoja. Selkä kaarelle, peppu taakse, leuka ylös, hartiat alas, kantapää irti maasta… Jos ihmettelet, miten kummassa jotkut onnistuvat näyttämään kuvissa niin huikeilta, voin tämän kokemuksen perusteella sanoa, että taustalla on luultavasti vaivannäköä ja lihastyötä!

Asentoon keskittyessä en ehtinyt keskittyä ilmeisiini tai vaikka ”Miltäköhän mahani näyttää?” ajatuksiin yhtään. Jannamarin seurassa oli helppo olla ja aika meni kuin siivillä! Välillä poseerasin seinää vasten, välillä ikkunan vieressä, välillä peiton päällä ja välillä tuolilla tai lattialla istuen. Välillä tajusin hymyileväni syystä, jota en itse täysin tunnistanut. Ehkä oli vain mukavaa antaa tunnelman viedä mukanaan! Ehkä oli vain mukavaa olla ammattilaisen ohjauksessa ja yllättyä kerta toisensa jälkeen siitä, millaisia poseerauksia kokeilimme.

On kyllä todella kiinnostavaa nähdä, millaisia kuvista tulee! Aamulla oli pari hetkeä, joissa tuntui olevan jotain taikaa ja joissa aavistelin itse ja Jannamari taisi aavistaa myös, että nyt tuli hyvä kuva. Hetkiä, joissa spontaani hymy nousi kasvoilleni, heilautin hiuksia juuri oikealla hetkellä tai jokin mystinen itsevarmuus poreili sisälläni katsoessani kameraan. Nämä ovat vain arvauksiani, mutta voisin vaikka vannoa, että joinain hetkinä olin vain fiiliksissä tästä kaikesta ja tiesin, että nyt tulee hyvä kuva.

Kuvauksen jälkeen jäin vielä nauttimaan mielessäni hyrisevästä hyväntuulisuudesta ja menin merenrantaan kahville. Seuraava pähkäiltävä asia lienee päättää, mitä kuvia teettää ja missä formaatissa!

Huh, mikä mammuttipostaus! Kirjoitin näköjään kuvauksen lisäksi ties miten paljon valmistautumisesta. Fiilistelin sitä ennen kuvausta ihan tarkoituksella, jotta saisin sessiosta mahdollisimman paljon irti. Vähän niin kuin häistäkin: itse juhlapäivän hurahtaessa ohi nopeasti kannattaa nauttia myös matkasta!

 

Ihanaa elokuuta juuri sinulle!

T. K

Häätön hääkuukausi eli heinäkuun sekalaisia

Niin se vain meidänkin alkuperäinen hääpäivämme hujahti ohi viime lauantaina! Siirtämisen kohtuullisen chillisti ottanut sulhanen sanoi päivän mittaan pariin otteeseen, että kyllä vähän ärsyttää. Ja olisihan se ollut kiva saada homma jo hoidettua! Lauantaimme oli leppoisa ja naimisiin menemisen sijaan menimme Ateneumiin, pizzalle, lenkille ja lopulta kotiin katsomaan Netflixiä. Aina välillä pohdimme, että ”Äh, nyt kirkastui sopivasti vihkimisemme ajaksi” tai ”Nyt olisimme varmaankin leikkaamassa kakkua!”. Vaikka sää olikin kohtuullisen hyvä, päivä oli melko kostea eikä sen puolesta sää ollut häille ihanteellinen. Pieni lohdutuspalkinto sekin. Toivo hyvästä säästä syyskuussa 2021 eläköön!

Kirjoitin toukokuussa häiden siirtämisen hyvistä puolista. Lisäisin listalle sen, että saimme ihanan kesäloman. Teimme monia asioita, jotka olisivat varmasti jäänet väliin häiden ollessa osa ohjelmaa, sillä kesä olisi mennyt hääasioiden parissa häärätessä. Oli myös mukavaa unohtaa häihin säästäminen ja lomailla siten, että kaikki mielihalut pystyi toteuttamaan.

img_0224
Pienellä karhunkierroksella

Sulhasella on sukujuuria Ivalossa ja olimme pitkään puhuneet, että minunkin olisi syytä joskus käydä pohjoisessa. Nyt se oli mahdollista! Ajelimme lopulta Nuorgamiin asti pysähdellen monissa kansallispuistoissa ja patikointikohteissa matkan varrella. Reissu muistutti interreilaamista: meillä ei ollut mitään tiukkoja aikatauluja ja olimme vapaita menemään minne mielimme. Tekemämme lyhyet vaellukset olivat kaikki todella mukavia sadekuuroista ja hyttysparvista huolimatta. Jokin avarissa, kumpuilevissa maisemissa teki minut todella levolliseksi ja koukutti Lappiin todella vahvasti.

img_0372
Maisemia Karigasniemellä

img_0395
Lisää maisemia Karigasniemeltä

img_0502
Maisemia Nuorgamissa

Yhden yön yövyimme teltassa Teno-joen varrella, mikä oli maisemien puolesta huikeaa! Kävimme saamelaismuseo Siidassa Inarissa, enkä yhtään ihmettele, että Teno on ollut hyvin keskeinen elementti heidän arkeaan ja kulttuuriaan. Joki oli kaikin tavoin vaikuttava.

img_0413

img_0432

Toista ääripäätä kesän kokemuksistamme edusti staycationimme (voiko sanoa staycation, jos matkaa Vantaalta Kirkkonummelle?) Långvikissa. Meillä oli standard-huone ja se ja hotelli itsessään olivat melko tavanomaisia, toki kauniissa maisemissa. Kylpylä oli hieman aikuisempaan makuun suunnattu ja mukavan rauhallinen, muttei säväyttänyt minua erityisesti. Ehken vain ole kylpyläihminen! Koska eipä siinä muuta tehdä kuin istuskellaan kuumissa ammeissa tai saunoissa 😀 Onneksi Långvikissa oli myös iso allas, joka mahdollisti sporttisemman polskuttelun.

img_0652
Chillaamassa hotellihuoneessa

Syömämme maistelumenu sen sijaan oli todella oivallinen! Tasapainoinen ja hyvässä sopusoinnussa suositeltujen viinien kanssa. Oli myös todella hauskaa, ettei illallisen jälkeen tarvinnut pohtia taksia tai julkisia vaan saattoi mennä suoraan huoneeseen nukkumaan. Kelpo hyvitys siirtyneistä häistä!

img_0658
Maltoin ikuistaa vähän jälkiruokaa

Kaiken kaikkiaan olen kiitollinen näistä kokemuksista ja siitä, että Suomen koronatilanne salli kesästä nauttimisen tällä tavoin. Elokuun alussa on luvassa huomenlahjakuvaukseni, jonne pohdiskelen erilaisia asukokonaisuuksia jo kovaa vauhtia. Maltan tuskin odottaa!

Taylor Swift -fanina pakko vielä hehkuttaa, miten innoissani olen hänen uudesta albumistaan! Ihania sanoituksia ja tunnelmia, ehkä niistä jokin löytää tiensä muodossa tai toisessa häihimmekin…

”I knew you’d linger like a tattoo kiss”

”Don’t want no other shade of blue but you”

”And isn’t it just so pretty to think
All along there was some
Invisible string
Tying you to me?”

 

T. K

Hyvitys siirtyneistä häistä

Häätön hääviikkomme on pyörähtänyt käyntiin! Mikä herätti pohtimaan, että mitä kivaa voisimme tehdä koronan takia siirtyneiden häiden sijaan? Tosin paljoa emme pohtineet – illallistaminen ravintolassa pitkän kaavan mukaan sekä yöpyminen ja aamupalan nauttiminen hotellissa olivat selviä suunnitelmia alusta asti.

Olimme ehkä rahtusen myöhään liikenteessä, joten totesimme, että virallinen hääpäivämme eli tämän viikon lauantai ei välttämättä olisi enää monessakaan paikassa vapaana. Onneksi meillä oli myös toinen hyvä vaihtoehto: olemme menneet kihloihin 22.7., joten supertreffi-iltamme voisi hyvin pitää myös silloin.

Koska kyseessä oli kuitenkin hyvitys siirtyneistä häistä, lähdin heti etsimään vaihtoehtoja, joissa olisi luvassa pientä ylellisyyden tuntua ja hemmottelua. Mieleeni tulleet vaihtoehdot olivat Kämp, Långvik, Haikko sekä Clarion, minkä lisäksi ystäväni vinkkasi minulle Mustion linnan. Olen haaveillut reissuista Turkuun ja Tampereelle, mutta olen ymmärtänyt, että ne ovat olleet tänä kesänä melko varattuja ja niiden tarjonta jäi tutkimusten ulkopuolelle.

photo-of-wine-bottle-and-food-on-table-1579253-2
Kuvaaja Engin Akyurt palvelusta Pexels

Hinnat olivat kaikissa suunnilleen samaa luokkaa, Clarionin edustaessa halvinta vaihtoehtoa ja Kämpin kalleinta.

Staycation Clarionissa tuntuu olevan monen suosiossa ja kiehtoi minuakin maisemien puolesta. Illalla olisi ollut mukava hengailla korkeuksissa olevalla terassilla! Clarion ei kuitenkaan huokunut juuri tähän tarkoitukseen kaavailtua tunnelmaa, joten pudotimme sen vaihtoehtojen joukosta melko nopeasti. Mustion linnan ravintolassa ei enää ollut vapaata tällä viikolla, mikä teki vaihtoehtojen rajaamisesta taas astetta helpompaa.

Haikkoon olisi ollut kätevä yhdistää myöskin suunnitelmissa ollut Porvoon reissu! Makujen Matkassa -paketti vaikutti oikein potentiaaliselta, mutta ehkä vapaina olleiden huoneiden kuvat olivat minulle pieni turn-off. Jostain syystä hauissamme nousi esiin huone, jonka kuvissa oli paljon erilaisia ruskean sävyjä eivätkä ne jostain syystä puhutelleet minua. Kannattaa kuitenkin tsekata paketti, ehkä teille sopivina päivinä on vapaina laajempi valikoima huoneita! Haikossa olisi myös pitänyt varata aika kolmeen paikkaan: yöpymiseen, ravintolaan ja kylpylään, mikä jostain syystä tuntui turhan työläältä (vaikkei varmaan edes olisi sitä). Kummasti vakaa alkoi kuitenkin kallistumaan siihen suuntaan, ettei Haikko olisi tällä kertaa kohteemme.

Kämpistä taas innostuin todella paljon! Heillä oli selkeitä staycation-henkeen räätälöityjä paketteja, joista erityisesti Muru Dining -kokonaisuus oli meille todella houkutteleva vaihtoehto. Harmillisesti niitä ei kuitenkaan tainnut olla enää vapaana. Muitakin kiinnostavia vaihtoehtoja kuitenkin riitti: Kämp Dining -paketti olisi myös ollut oikein toimiva kokonaisuus, tai miltä kuulostaisi siivoojan piipahdus kotiisi silloin kuin sinä lepäilet toisaalla? Pisteet Kämpille erinomaisesta asiakaslähtöisyydestä ja helposti valittavista paketeista! Uskon, että tartumme Muru-staycationin kaltaiseen tarjoukseen vielä joku päivä.

Näin päädyimme Långvikiin, jossa yöpyminen tällä viikolla kustansi 116 € pitäen sisällään aamupalan ja pääsyn kylpylään. Menujen hinnat vaihtelivat muistaakseni 48 eurosta 64 euroon, minkä päälle tulisi vielä viinipaketti (tai minun tapauksessani todennäköisesti puolikas sellainen). Ruokavalinnoista riippuen voikin siis olettaa, että ravintoloineen kaikkineen reissu kustantaisi suunnilleen 150-170 euroa per nenä. Ainakin näin etukäteen hintalaatu kuulostaa minusta aika hyvältä, ja olen muutenkin kuullut paikasta hyvää. 🙂

Keskiviikkona lähdetään, jee! 🙂 Oletteko te tehneet jotain suunnitelmia lohdutuspalkinnoksi siirtyneistä häistä?

T. K

 

Häämme pähkinänkuoressa

Hei vaan sinne ruudun toiselle puolelle!

Pieni blogihiljaisuus saa nyt nimellisen katkon, sillä ajattelin rustata uusien lukijoiden (huomaan, että teitä tulee paljon! Tervetuloa ja kiitos, kun viihdyt ❤ ) iloksi pienen koosteen häittemme pääpiirteistä ja suunnittelun vaiheista.

Häiden, joita ilman koronaa olisi juhlittu reilun kahden viikon päästä. Korona on syy, miksi tämä kirjoitus valmistuu Kuusamossa ja miksi häiden juhlistamisen sijaan juhlistammekin Savon ja Lapin kansallispuistoja. Onhan toki tämäkin aika jees! Ajelemme tästä vielä hyvän matkaa pohjoisemmaksi, mikä onkin itse asiassa pohjoisemmaksi kuin mitä olen koskaan käynyt. Joten nyt on mitä parhain hetki jättää teille pieni lukupaketti, pakata läppäri jonnekin takakontin perukoille ja unohtaa se niin pitkäksi aikaa kuin tarpeelliselta tuntuu.

img_0196
Random-kuvituskuva: herkkuja vitostien varrelta

Olen melko onnistuneesti onnistunut unohtamaan sen, että normaalioloissa askartelisin paikkakortteja ja pöytäkarttoja, pitäisimme palavereita häätiimin kanssa ja haalisin malkajoita sun muuta tarpeellista tavaraa lähipiiriltäni. Toisin sanoen, päästäisiin vihdoinkin itse asiaan! Tästä syystä minulla ei juuri tällä hetkellä ole paljolti kirjoitettavaa: suunnittelun isoimmat suuntaviivat on jo vedetty, ja näpertelyn aika koettaa vasta myöhemmin. Toki vuodenajan vaihtuminen kesästä syksyyn tulee vaatimaan pieniä muutoksia koristeluihin, mutta nautitaan nämä lomat nyt alta pois ennen uusia pohdintoja.

Mutta itse asiaan! Luvassa siis kattaus postauksia, jotka kuvaavat, missä suunnitelmamme menevät ja miten suunnittelumme on tähän asti edennyt.

Meille tulee suhteellisen isot häät eli noin 120 vierasta ja siiviilivihkiminen, mikä ohjasi paljon juhlapaikan valintaa. Halusimme kauniin, yksityisen luonnonympäristön sekä tilan, jonne koko poppoo mahtuisi ja joka tuntuisi juhlavalta. Tässä juhlapaikkaa ja sen etsintää koskevia postauksia tuoreimmasta vanhimpaan:

Tutustumispäivä juhlapaikassamme

Juhlapaikkamme kesäasussa

Meillä on juhlapaikka ja hääpäivä!

Mä joka päivä töitä teen

Kierros Nuuksion juhlapaikoissa

Käpylän työväentalo katsastettu

Juhlapaikkaa mä metsästän

IMG-1185
Juhlapaikkamme pihamaata. Kuvaajan selän takana lampi!

Lähes yhtä iso urakka oli morsiuspukuni löytäminen. Lopullinen valintani oli ehkä tunnelmaltaan samanlainen kuin visioni, mutta yksityiskohdiltaan erilainen. Kannattaa siis olla liikenteessä avoimin mielin – ja kärsivällisesti. Sulhasen puku on myös ostettu, mutta odottaa minun mekkoni tavoin muokkauksia.

Viikon saldo: kaksi morsiuspukuliikettä, yksi ostettu mekko!

Sovituskäynti Vienossa: oma tyyli löydetty

Sovituskäynti Seremoniassa

Uutta vaihdetta morsiuspukujen sovitteluun Zazabellasta!

Minne sovittelemaan morsiuspukuja? Osa 2 (huom! postauksen yksityiskohdat ovat voineet jo vanhentua!)

Morsiuspukuja sovittamassa -kylläpä hämmentää

Minne ja miten sovittelemaan morsiuspukuja? (huom! postauksen yksityiskohdat ovat voineet jo vanhentua!)

image-14
Tämä mekko oli erittäin vahva kandidaatti hääpuvukseni!

Olen kirjoittanut muutaman kerran myös valokuvauksiin liittyvistä asioista. Häämme tulee ikuistamaan kaverini Taika, jonka käsialaa on esimerkiksi tämän blogin kansikuva.

Miksi haluan huomenlahjakuvaukseen?

Kihlajaiskuvat ovat täällä!

Hääkuvaajat, joiden tyyli miellyttää silmääni

 

Monen asian suhteen meillä on ollut alusta asti melko selvät sävelet, emmekä ole juuri pohtineet muita vaihtoehtoja. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi haaveilemamme häämatkakohde eli Portugali sekä bändivalintamme The Aftershaves, jonka jäsen olen. Hääkimpusta sain vision kävellessäni töihin kukkakaupan ohi. Työmatkan aikana bongasin myös häihin hankkimani kengät. Samaten meille on ollut alusta asti selvää, missä pihistämme ja missä panostamme ja mitä perinteitä haluamme juhliimme mukaan.

 

Hääkutsuihin haluamamme tyyli, eli simppeli mutta romanttinen, löytyi myös melko nopeasti. Suunnittelin kutsut sulhasen myötävaikutuksella itse tietokoneella, ja painotaloksi valikoitui Grano.

Hääkutsut: lähettämistä vaille valmiit

Hääkutsuja työstämässä

Hääkutsujen työstäminen aloitettu

Idea hääkutsuistamme

 

Hääbloggaajaksi olen kirjoitellut yllättävän vähän koristeista! Tajuan DIY-taitojeni rajallisuuden, joten tässä me menemme helpoimman kautta. Muutaman kerran olen silti teemaa käsitellyt:

Pohdintaa pöytäkukista

Siviilivihkiminen ulkona: mitkä ovat kätevimmät koristeet?

Häiden teemavärit (lähes) valittu!

 

Sovittelin ahkerasti vihkisormuksia häämessuilla, mikä johti pienen sattuman avustuksella valitsemani sormuksen kotiuttamiseen. En missään nimessä halunnut mielestäni mielikuvituksetonta rivisormusta, mutta jotain kummaa pääsi tapahtumaan ja ostin juuri sellaisen 😀 En toki enää pidä rivisormuksia mielikuvituksettomina.

Minulla on vihkisormus!

Love me do -tunnelmia

Love Me Do Autumn Fair: sormuksia ja mekkoja!

Häämessut korkattu!

Näyttökuva 2019-10-7 kello 21.41.29
Sovituksia, sovituksia.

Kampaajan ja meikkaajan löytäminen oli yllättävän työlästä, joten suosittelen kaikkia ryhtymään hommaan ajoissa! Itse etsin turhan kaukaa, olisi heti aluksi pitänyt kysellä tutuilta suosituksia. Kampaajaksi tulee ystäväni kampaaja-äidin kollega ja meikkaajaksi kaverini kaveri. Jostain syystä tämä lämmittää mieltäni! Rakkauskuplamme sen kun vain laajenee!

Meikkaajaa etsitty ja meikkaaja löydetty!

Checked: kampaajatiimi

Kampaus- ja meikkitiimin etsinnän anatomia

Ajatus morsiuslookistani

 

Loppuun vielä listaus sekalaisista postauksista, jotka ovat minusta kivoja ja/tai mahdollisesti teille hyödyllisiä 🙂

POLTTARIIIIT!

Mitä kuuluu, hääbudjetti? Tässä postauksessa paljon yksityiskohtaista puhetta rahasta!

Hääbändi: mistä ja miten?

Vihkiminen juhlapaikalla -näissä paikoissa se toimii!

Millaista on kirjoittaa hääblogia? Vinkkejä hääblogia harkitsevalle!

 

Sellainen tie! Muutamat asiat ovat olleet meille hyvinkin suoraviivaisia, muutamat ovat vaatineet paljon etsintää ja muutamissa suunnitelmat ovat muuttuneet matkan varrella. Kihlautumisestamme on kohta kaksi vuotta, ja aika on mennyt todella nopeasti! Nopeamminkin voi häät varmasti järjestää, mutta tämä tyyli on ollut ainakin itselleni antoisa.

Millaisia yllätyksiä teidän hääsuunnitteluunne on kuulunut? Onko mieli muuttunut matkan varrella? Mihin on tuhrautunut paljon aikaa?

img_1291
Random-kuvituskuva: Rakas mökkirantamme Pohjois-Savossa myrskyn jälkeen ❤

Nyt minä jatkan kesä-Suomesta nauttimista! Lappi-vinkit ovat lämpimästi tervetulleita! Tavataan taas!

T. K

Miksi haluan huomenlahjakuvaukseen?

Tai boudoir-kuvaukseen tai naiseuskuvaukseen, rakkaalla lapsella on monta nimeä. Kyseessä on siis yksityinen kuvaussessio, jossa juhlistetaan omaa kroppaa ja ulkonäköä lämmöllä, ilolla ja ylpeydellä. Jossain ehkä on formaatista tarkempiakin määritelmiä, mutta tällaisen käsityksen minä olen aiheesta saanut. Tyypillisesti kuvissa ollaan melko vähissä vaatteissa, mutta se ei ole millään lailla välttämätöntä – hyvännäköinen voi olla monin tavoin! Lopputuloksena on kuvia, jotka auttavat kuvauksen kohdetta näkemään itsensä muiden silmin takertumatta epäkohtiin, jotka voivat omissa itsekriittisissä ajatuksissa saada turhan suuret mittasuhteet.

woman-wearing-silver-necklace-with-pendant-4618534
Kuvaaja ArtHouse Studio palvelusta Pexels

Kuulin boudoir-kuvauksista eksyttyäni ensimmäistä kertaa hääblogien maailmaan, sillä monet morsiamet tykkäävät antaa itsestään otettuja kuvia puolisolleen huomenlahjana. Vielä ei liene kovin yleistä, että miehet antaisivat vaimoilleen vastaavia lahjoja, mutta hei, miksi ei! Sukupuolirooleja voisi vähän ravistella tälläkin saralla!

Tiesin heti, että tulisin itsekin menemään kuvattavaksi! Uskon session olevan hauska ja kiinnostava kokemus ja tiedän kuvien olevan sulhaselle oikein mieluisa lahja.

Katsoin nuorempana todella paljon Huippumalli haussa -ohjelmaa. Vaihtelevia kuvausmiljöitä ja stailauksia katsellessani pohdin monesti, miten kiva olisi päästä heittäytymään vastaavaan roolileikkiin. Millainen hahmo minusta kuoriutuisikaan vaikka viktoriaanisissa lavasteissa vanhaa maailmaa huokuvassa mekossa? Koen, että boudoir-kuvaus mahdollistaa jotain samankaltaista: itsensä tutkiskelua ja uusien puolien löytämistä arjesta irrotetussa hetkessä. Jo pelkästään tämä riittäisi siihen, että olisin kuvauksesta innoissani, mutta kevään mittaa tunne on vain vahvistunut.

Tunnetta vahvistanut syy on ehkä vähän erikoisempi. Katsoin hiljattain tubesta todella kummallista Naked Attraction -nimistä ohjelmaa Briteistä, joka sai minut oivaltamaan, että olen ihan -pardon my french- hiton hyvän näköinen tyyppi!

Tämä vaatii ehkä hieman selvennystä. Naked Attractionissa sinkku valitsee treffikumppaninsa ilman, että pääsee puhumaan kenenkään mukaan lähteneen ehdokkaan kanssa. Valinta tapahtuu täysin ulkonäön perusteella. Kandidaatit seisovat erivärisissä kaapeissa alasti, ja ovi nousee vähän kerrallaan. Ensin sinkku karsii yhden pois säärien peruseella, sitten ovi nousee vähän lisää ja seuraava karsitaan pois lantionseudun ulkonäön perusteella, ja niin edelleen.

Näin ohjelmasta kaksi klippiä, joista ensimmäisessä nuori mies valitsi naisten joukosta itselleen deitin. Ensimmäinen ajatukseni oli, että onpa seksistinen ja ulkokuorta ihannoiva kaamea ohjelma. Mutta oli itseasiassa hauska kuulla sinkun mietteitä ja se, miten hän ei arvottanutkaan niitä barbie-piirteitä aivan niin korkealle kuin olisin odottanut. Sain itseni kiinni: tuomitsin hänet ja ohjelman ehkä turhan nopeasti.

Seuraava sinkku oli muistaakseni biseksuaalinen nainen, jota kiehtoi erityisesti kandidaatit, joilla oli käynnissä sukupuolenvaihdos. Hauskaa, ettei ohjelma ollutkaan täysin heteronormatiivinen! Oli todella kiinnostava kuulla, millaiset asiat kiinnittivät toisen sinkun huomion.

Kiinnostavaa kyllä, molemmat täysin ulkonäön perusteella tehdyt matchit olivat todella onnistuneita ja parien kemia näytti toimivan. Kaikki tämä sai minut näkemään hyvin konkreettisesti, että vaikkei voisikaan vastata kaikkien ihanteita, olemassa on silti todennäköisesti joku, jolle on juuri sopiva.

En ole koskaan stressannut ulkonäköäni, mutta tuossa hetkessä tajusin, että sehän on täyttä timanttia! Niin kuin loppupeleissä on kaikkien muidenkin. Tuo outo ohjelma vakuutti ainakin minut siitä, että kauneus on todellakin katsojan silmissä. (En ole katsonut sitä enää sen jälkeen, enkä tiedä millaista settiä se tyypillisesti pitää sisällään. En siis voi varauksetta suositella sitä. Mutta nuo kaksi klippiä saivat minut kyllä ajattelemaan!)

Tästä valaistumisesta johtuen olen boudoir-kuvauksesta innoissani entistäkin enemmän. Tottahan tällainen upeus on syytä ikuistaa! Huomenlahjakuvaus on tähän tarkoitukseen juuri sopivan turvallinen ympäristö. Yksityinen, ja kuvat menevät vieläpä hyvään tarkoitukseen eli iloksi kumppanilleni.

Siksi siis huomenlahjakuvaus! Tämän kirjoittaminen sai minut ajattelemaan melko luontevaa suhdettani ulkonäkööni, joten jos sekalaiset pohdintani aiheen ympäriltä kiinnostavat, lue ihmeessä eteenpäin.

Aina välillä törmään keskusteluihin siitä, että mitä kohtaa kehossaan kukakin inhoaa. Itse en ole koskaan erityisemmin inhonnut mitään itsessäni, mutta tällainen ajattelutapa ei taida olla mikään itsestäänselvyys. Nähtyäni kaiken maailman törkyä netissä, olen tajunnut olevani melko onnekas, kun en koskaan joutunut kuulemaan keneltäkään ajattelemattomia ilkeitä sanoja ulkonäkööni liittyen. 

Asiaan vaikuttaa myös naisille markkinoitu selvästi ongelmallinen ”viihde”. Kuinka moni meistä onkaan kuullut vinkkejä siitä, miten tietynlaisilla vaatteilla voi häivyttää piiloon vaikka vatsan. Tämä on suora viesti siitä, että vatsa -tai mikä nyt ikinä kirjoituksen tai ohjelman kohteena onkaan- on jotain hävettävää, joka tulisi peittää. Sama pätee hyväntahtoisiin ihonhoitovinkkeihin. ”Peitä kauneusvirheesi näillä voiteilla” – anteeksi, mutta kenellä on valta määritellä ihon ominaisuuksia virheiksi? Listaa voisi jatkaa loputtomiin, joten ei ihme, että monen katse hakee peilin edessä ollessaan helposti epäkohtia. Tätä vastaan boudoir-kuvia ottavat valokuvaajat käsittääkseni taistelevat: he haluavat auttaa kuvattaviaan näkemään itsensä uudessa valossa.

woman-in-gray-sweater-leaning-backward-near-white-window-3765551
Kuvaaja Konstantin Mishchenko palvelusta Pexels

Tunnistan naistenlehtien ja tyyliohjelmien luomien ajatusten kaikuneen joskus myös omissa korvissani, mutta ikävuodet ovat tuoneet ainakin minulle paljon armollisuutta ja mukavalta tuntuvaa välinpitämättömyyttä. Nyt kun tämä blogi häiden siirtämisen vuoksi venyy, on hauska päästä näkemään, muuttuuko ajatteluni tällä saralla vielä johonkin suuntaan. Olen sivunnut aihetta ikivanhassa häädiettejä käsittelevässä postauksessani, jossa pyörittelin erilaisia painooni liittyviä ajatuksia.

Juuri nyt ajattelen kutakuinkin näin: on päiviä, jolloin laittaudun ja tunnen oloni viehättäväksi ja on päiviä, jolloin ei tunnu ihan yhtä hehkeältä – mutta niistä en jaksa stressata. On päiviä, jolloin meikkaaminen on kivaa ja päiviä, jolloin se tuntuu turhalta rutiinilta, jonka jätän väliin. Lisäksi on kesäpäiviä, joina seison peilin edessä auringon vaalentamine hiukseneni kesakot kasvoilla ja totean mielessäni, että näytän ihanan kesäiseltä.

Ehkä tämä joustavuus on jotain, joka tuo minulle tietyn itsevarmuuden ulkonäön suhteen. Ulkonäkö ei ole lukittu tila, joka määrittäisi minua. Yksi huono tukkapäivä ei tarkoita sitä, että olisin ikuisesti tuomittu kulkemaan hiuksissa, jotka tuntuisivat lannistavan minua. Yksi huono tukkapäivä ei toivottavasti ole se asia, joka minusta jää muille mieleen tai edes etäisesti voisi ketään kiinnostaa.

Uskon ja toivon, että muiden mielikuvat minusta syntyvät aivan muista asioista. Esimerkiksi siitä, millainen tyyppi minusta kuoriutuu esiin kun innostun jostain tai pääsen uppoutumaan johonkin syvälliseen keskusteluun. Tämänkaltaisissa hetkissä meistä kaikista löytyvä sisäinen hehku on parhaimmillaan niin kirkas, että sen valossa ulkokuorta ei edes huomaa.

blonde-long-hair-of-smiling-woman-3680316
Kuvaaja Neemias Seara palvelusta Pexels

Summa summarum, luonnollisesti iloitsen hetkistä, joissa tunnen oloni erityisen viehättäväksi, mutta en tavoittele niitä mitenkään kovin suurella intensiteetillä. Tiedän satunnaisten piristysruiskeiden, kuten vaikkapa kampaajan hääpäivänä laittamien hiuksien, toimivan sopivissa määrin.

Onko siellä ruudun toisella puolella joku, joka ajattelisi tähän suuntaan? Kuuletko näissä mietteissä jotain tuttua?

Tai oletko ehkä katsonut Naked Attractionia? 😀 Mitä ajatuksia se herätti?

Mukavaa juhannusta, ensi kertaan!

T. K

Taas hääpainajainen

Ah, kylläpä kesäkuu tarjoilee parastaan!

Olen ollut niin keskittynyt kesästä nauttimiseen ja uusiin töihini, että häiden pohdiskelu on jäänyt vähemmälle. Hyvä niin – välillä mielessäni käy, mitä normaalioloissa olisimmekaan jo valmistelemassa. Paikkakortteja, karkkibuffaa, kukkien tilausta… Äh. Näistä tunnelmista johtuen en ole lukenut hääblogejakaan niin paljon kuin tavallisesti. Mutta ei se mitään, onpahan paljon uutta kiinnostavaa luettavaa, jahka häähumu taas imaisee mukaansa! (Päivitin muuten juuri blogilistaukseni, joka pitää sisällään tielleni osuneet suhteellisen säännöllisesti päivittyvät blogit. Vinkkaa, jos jotain puuttuu! 🙂 )

Viime viikonloppuna kävi kuitenkin niin, että näin taas pitkästä aikaa hääpainajaisen (aiemmat painajaiseni täällä ja täällä), joka oli jopa jossain määrin hauska. Unessa oli hääpäivämme ja kello lähestyi vihkimistä. Viime hetken järjestelyt muistuttivat säätöä ennen valmistujaisten juhlimista, sillä olimme lapsuudenkodissani. Jostain syystä kaiken kiireen keskellä päätin hilpaista kylän keskustaan ostamaan Teboililta pullon kokista. Eikä siis mitään isoa pulloa talkoopoppoolle, vaan omaan janooni puolen litran pullon. Täysin loogista! Keskustaan on kuitenkin matkaa useampi kilometri.

Palatessani vihkimisen alkuun oli enää kymmenen minuuttia ja kattaus oli aivan kesken. Kakku oli sentään helpotuksekseni juhlava, mutta yhä pahvirasiassa. Se näytti hieman ylioppilaskakulta, mutta oli tehty silinterin muotoon ja koristettu harmain ja valkoisin ruuduin. Mutta mitä kävikään! Käänsin selkäni, ja enää rämmäleet olivat jäljellä. Koetin asetella vikoja kokkareita nätisti mariskooliin.

top-view-photo-of-cake-2786773
Silinterihattukakkukuvaa ei löytynyt, mutta tämä kyllä sopii tunnelmaan! Kuvaaja Karley Saagi palvelusta Pexels

Tässä vaiheessa havahduin delegoinnin tarpeellisuuteen, taputin äitiäni selkään ja sanoin, että luotan häneen, ”sinulla on varmasti homma hanskassa!” Juoksin alas meikattavaksi ja kampaukseen, sillä aikaa vihkimiseen oli tosiaan enää kymmenen minuuttia. Kampaaja kuitenkin totesi olevansa todella nälkäinen ja pitävänsä ruokatauon. Soimasin itseäni huonosta aikataulutuksesta ja kaiken keskeneräisyydestä. Tiesin tilanteen olevan omaa syytäni, ja sanoin nieleskellen, että kaipa hänen sitten on syötävä.

Ei mekkoa, ei meikkiä, ei kampausta eikä oikein kattaustakaan – hyvä hetki herätä siis 🙂

Aurinkoisia päiviä ja kauniita unia sinulle!

T. K

 

Toukokuun sekalaiset eli lisää häiden siirtämisestä

Heippa vaan!

Kevät sen kun vain kaunistuu kaunistumistaan, ja samalla etenee toukokuun pääteema eli häiden siirtäminen. Mutta huoli pois, ajatukseni alkavat jo pikkuhiljaa kääntyä muuhunkin kuin vain pakollisiin nyt hoidettaviin asioihin. Olen toiveikas, että pian kynästäni tulee häiden suunnitteluun liittyvää tekstiä – ei pelkästään häiden siirtämiseen liittyvää. Tässä kuitenkin katsaus siihen, mitä olen viime päivien aikana saanut tehtyä.

Tehtävänä on yhä vieraiden systemaattinen infoaminen päivän muuttamisesta. Se on kyllä päivitetty häänettisivuillemme (checked!), mutta oletettavissa on, että kaikki eivät lue niitä suunnattoman intensiivisesti. Kirjoitimme heti sivun alkuun, että häät on siirretty. Jossain kohtaa pitää päättää, milloin haluamme ilmoittautumiset uudelle juhlapäivälle, mutta jääköön se tulevaisuudessa pohdittavaksi.

Olen myös tiedottanut seurueemme kampaajia tilanteesta, ja onnekkaasti uusi päivä sopi myös heille! Soitin myös Josefiinaan, josta ostin pukuni ja jossa se on yhä säilytyksessä. Omistajalle oli onneksi kaikin puolin ok, että pukuni olisi liikkeessä jopa ensi syksyyn asti. En ilmeisesti ollut millään muotoa ensimmäinen, joka häntä lähestyi tällaisella asialla, vaan hän arvasi heti, mistä oli kyse. Sovimme, että käyn jossain kohtaa talvella fiilistelysovituksessa ja rakastumassa mekkooni uudestaan. Kiva saada jotain, mitä odottaa!

Häiden siirtämisen tehtävälista näyttääkin siis juuri nyt tältä:

  • vihkimisen peruminen
  • uuden vihkiajan varaaminen
  • siirtoilmoitus juhlapaikalle
  • hääsivujen päivittäminen
  • vieraiden tiedottaminen muutoksesta
  • kampaajatiimin tiedottaminen
  • meikkaajan tiedottaminen
  • bändin tiedottaminen
  • yhteys morsiusliikkeeseen, jossa pukuni on säilytyksessä ja odottaa korjausompeluja
  • yhteys räätäliliikkeeseen, jossa sulhon puku odottaa lopullista viilausta
  • yhteys valokuvaajaan
  • yhteys huomenlahjakuvaajaan

Uuden vihkiajan varaaminen tulee roikkumaan tällä listalla vielä pitkään. Jostain syystä oletukseni on, että ihan vielä ensi vuoden syyskuun ajankohtien suhteen ei kannata olla liikenteessä. Samalla kun kirjoitan tätä tajuan, että se tosiaan on vain oletus ja asia olisi ehkä syytä tarkistaa. Sulhaselle on selvä hoidettava homma oman pukunsa osalta, ja vieraiden tiedottaminen muutoksesta tulee tapahtumaan kavereille varmasti luontaisesti sitä mukaan, kun heihin tulee oltua yhteydessä. Sukulaisten kontaktoiminen pitänee ottaa vakavammin agendalle ja joku päivä vain systemaattisesti laittaa kaikille viestiä.

img_0023
Tässä satunnaisena kuvituskuvana minulle viime päivinä iloa tuottaneet pionit! Seurailen malttamattomana näiden aukeamista. Tykkään kovasti leikkokukista, mutta raaskin ostaa niitä tosi harvoin. Jotenkin ne ansaitsevat ympärilleen siistin kauniin kodin, jota emme valitettavasti pysty aina tarjoamaan 😀

Mutta se siirtotoimenpiteistä! Ottaessani yhteyttä kampaukseni tekijään sovin, että menen heti nyt viikonloppuna leikkauttamaan pois hääkampausta varten kasvattamani ylipitkän liehuletin hänen luokseen. Olen tästä todella innoissani! Vaikkei mistään koekampauksesta olekaan kyse, on kiva päästä samalla jutustelemaan siitä, millainen toteutus voisi olla sopia minulle ja mekkooni. En myöskään ole vielä osannut tehdä päätöksiä mahdollisen hiuskorun tai hunnun suhteen, joten mukava saada jonkun muun mielipide asiaan.

Lisäksi iloa toukokuuhun toi Häämessut netissä! Siivuutin messut aluksi – lähinnä vain harmittelin, kun some tuntui täyttyvän pelkistä messuista. Jossain kohtaa havahduin katsomaan, mitä ohjelma piti sisällään. Suosittelen tekemään saman, sillä livet on mahdollista katsoa jälkikäteen videolta! Koin, että näin etänä asiantuntijoista ja palveluntarjoajista sai ehkä jopa enemmän irti kuin tavallisilla messuilla. Heillä oli mahdollisuus kertoa aiheista laveasti ja kysymisen kynnys tuntui näin tyypilliselle suomalaiselle ehkä rahtusen matalammalta chatin kautta kuin kasvotusten.

Pidin erityisesti ”feikkikalligrafia”-työpajasta, joka innosti taiteilemaan koko loppuillaksi ja varmasti myös tästä hetkestä eteenpäin. Lisäksi kattaukseen liittyvä lähetys innosti minut ja sulhasen juttelemaan kutsujemme kuvasta, jonka hyvin voisi tuoda kaikenlaisiin paperituotteisiin. Suunnittelu alkakoon! Kyllä se tästä vielä iloksi muuttuu.

 

Ihania kevätpäiviä juuri sinulle!

T. K