Loppusanat ja kiitos kaunis!

Oho. Mites tämän postauksen aloittaisi? Yleensä se tapahtuu kuin itsestään, mutta tällä kertaa ei. Kyseessä on nimittäin Matkalaulu-hääblogin viimeinen postaus. Aika kiittää ja kumartaa, aika paketoida häihin liittyvä harrastuneisuus ja aika antaa tilaa uusille jutuille.

Tiesin heti kuvan nähdessäni, että tämä saisi olla blogin viimeinen kuva.
Taika on upea kuvaaja!
Kuva: Taika Lehtimäki

Ajatuksia hääblogitaipaleesta

Blogin matkasta tuli paljon pidempi kuin kuvittelin ja se on ollut vaihtelevalla intensiteetillä läsnä elämässäni jo vuodesta 2018 asti. Kihloista häihin oli aluksi aikaa kaksi vuotta, sitten koronan vuoksi pidempään, ja lopulta itse pääpäivän kuvailukin kesti yli vuoden muun elämän kiireiden työntäessä kapuloita rattaisiin. Minulle on alusta asti ollut kunnia-asia kirjoittaa sellaista blogia, jollaisesta itse pitäisin, ja lukijana olen aina nauttinut myös häiden jälkeisistä postauksista. (Häiden jälkeiset postaukset löytyvät muuten kätevästi tägillä ”Kaikki meidän häistä”!)

Kaikki alkoi siitä, miten paljon pidin hääblogien lukemisesta. Innostuin niistä vuonna 2015 ollessani vaihdossa. Kakkuja, kukkia, mekkoja, niin monia elämää sulostuttavia asioita! Niin monta tapaa toteuttaa sama siirtymäriitti. Kuin turvallinen joululeffa tai romanttinen komedia: loppuratkaisu on tuttu, matka ja sattumukset sen varrella se varsinainen juttu. Hääblogeissa oli jotain viehättävää, viihdyttävää ja ehkä turvallistakin. Seurasin innolla monien kivojen parien taivalta.

Oman blogin aloittamista ei tarvinnut kauan harkita, vaan se tuntui maailman luonnollisimmalta asialta. Kipuilin aika paljon sen suhteen, mitä kaikkea haluaisin itsestäni kertoa. Aika vähän! Vaikka parit tutut lopulta tunnistivat minut täältä, olen kokenut linjan hyväksi. Se on mahdollistanut esimerkiksi rahapuhetta enkä ole joutunut himmailemaan kirjoituksissa, jotta vieraat eivät saisi tietää vaikka mekosta liikaa etukäteen. Minulla on tunne, että koska tarkoitus ei ole ollut rakentaa sen kummoisempaa henkilöbrändiä tai uraa vaikuttajana, olen voinut keskittyä blogissa antaumuksella ihan vain näihin meidän häihin ja niistä kertomiseen. Koska rajat ovat olleet selkeät, minun ei ole tarvinnut varoa mitään vaan olen voinut toteuttaa itseäni vapaasti niiden sisällä. Toivottavasti jotain siitä tekemisen ilosta on välittynyt myös sinulle 🙂

Hääblogit ovat suurelta osin siirtyneet Instaramiin, ja koen olleeni onnekas aloittaessani ennen kentän muutosta. Blogin pitämisessä olen nauttinut nimenomaan kirjoittamisesta. Jos ajatuksissasi kytee blogin aloittaminen ja innostuneisuutesi kohdistuu enemmän kirjoittamiseen kuin visuaaliseen puoleen, suosittelen kuuntelemaan intuitiotasi! Säännöllisesti ja häiden jälkeen päivittyvä blogi vaatii itselle luontevaa tekotapaa.

Toivon, että hääblogit eivät katoa aivan kokonaan! Lukisin niitä mieluusti myös jatkossa. En tiedä miksi, mutta blogien kautta hääparit suunnitelmineen tuntuvat tulevan enemmän tutuksi ainakin minun mielestäni. Ehkä insta vaatii bloggaajaa mukautumaan tiettyyn muottiin tiukemmin kuin blogi esimerkiksi postausten pituuden suhteen. Hmm. Veikkaan, että perinteiseen tyyliin bloggaamalla voi helposti saavuttaa ison yleisön: blogien vähentyessä erottuminen ja hakukonenäkyvyyden kertyminen käy aiempaa helpommin, kun taas instassa volyymia on nykyään todella paljon. Eli jos vanhan tyylin bloggaaminen kiinnostelee, suosittelen vähintään harkitsemaan 🙂

Olen kirjoittanut kokemuksistani hääbloggaajana aiemminkin, ja voin yhä allekirjoittaa postauksessa mainitsemani asiat. Lisäisin listaan, että on aika siistiä, miten pitkä päiväkirja blogista on tullut! Sen myötä on kiva palata moniin hetkiin, jotka muuten olisivat jo unohtuneet.

Tärkein viimeiseksi: hääbloggaajat ja hääinstaajat ovat super mukavia! On ollut ilo kuulua tähän yhteisöön ja tutustua ihmisiin, joiden kanssa puhua hääjutuista antaumuksella. Monen kanssa yhteys tulee varmasti säilymään vielä pitkään sen jälkeen, kun häähumun kumu on vaiennut. On ollut myös suuri ilo tutustua hääalalla intohimoisesti työskenteleviin yrittäjiin. Niin monenlaista käsityöläisyyttä, niin paljon halua auttaa ihmisiä luomaan mahtava juhlapäivä! Erityinen kiitos Häät-medialle mahtavan blogiyhteisön hostaamisesta. ❤

Ajatuksia onnistuneista häistä

On pari oppia ja asiaa, jotka haluaisin vielä jakaa hääsuunnitteluun ja häihin liittyen.

En enää seuraa hääkenttää yhtä intensiivisesti kuin aiemmin, mutta vielä hetki sitten keskusteltiin paljon siitä, pitääkö lapsettomat häät vai kutsua lapsia. Me emme lähestyneet asiaa sitä kautta, minkä ikäinen joku on, vaan kutsuimme itsellemme läheisiä ihmisiä iästä riippumatta. Kummien lapset ovat meille tuttuja, joten heidän kutsumisensa oli ilo. Joidenkin kavereiden lapset taas ovat jääneet vieraiksi, joten heitä emme kutsuneet. Sanoimme kuitenkin kaikille, että jos lapsenvahdin järjestäminen kävisi vaikeaksi ja kaveri siitä syystä estyisi, olisi lapsi tervetullut.

Haluan tuoda esiin, että häät, joissa olen viime aikoina ollut, ovat saaneet lasten läsnäolosta ehdottomasti positiivista lisää! Lapset ovat innokkaita tanssijoita ja parhaimmillaan heidän riemunsa tarttuu muihinkin. Alan vahvasti kallistua siihen, että lasten osallistuminen ei ole kiinni lasten käyttäytymisestä vaan pikemminkin aikuisten. Aikuiset määrittelevät sen, miten turvallinen tilaisuus on ja myös sen, miten näkyvää lasten mukanaolo häissä on. Heillä voi olla erityistehtäviä tai sitten he kulkevat joukon jatkona. Kaikki lähestymistavat ovat ok! Mutta kannustaisin kuitenkin harkitsemaan, voisivatko teidän häänne olla jollekulle tutulle lapselle mahdollisuus päästä oppimaan yhdestä perhejuhlien muodosta. On yllättävän paljon nuoria aikuisia, jotka eivät koskaan ole olleet häissä ja ovat hääsuunnittelun alussa aivan uuden äärellä.

Toinen oppi: hääpari joka antaa energiaansa, saa sitä. Häät, joissa hääpari näyttää avoimesti tunteitaan, pitää toisilleen puheita tai ehkä järjestää toisilleen yllätyksiä, ovat poikkeuksetta olleet täynnä lämpöä ja hyvää mieltä. Jos jokin yksittäinen asia määrittelee häiden onnistumisen, tämä on mielestäni se.

Mainitsemani esimerkit ovat aika ekstrovettimäistä toimintaa. Jos sinulle on luontevampaa käydä vaikka vieraiden kanssa rauhallisia keskusteluja päivän mittaa, satsaa niihin. Jos sinua jännittää huomion keskipisteenä oleminen, harkitkaa pieniä häitä tai seremoniaa vaikka kahden kesken. Säteilkää ympärillenne lämpöä omalla tavallanne!

Se että uskaltaa antaa jotain itsestään vaatii turvallista oloa. Miettikää, mitä todella haluatte ja mikä on vain perinteiden tai sosiaalisen median luomaa painolastia. Ihmiset tulevat käymään lukuisissa muissakin häissä teidän häidenne lisäksi. Yksityiskohdat hämärtyvät, mutta te parina olette jotain ainutlaatuista, jonka vuoksi vieraat ovat saapuneet paikalle. Juhlistakaa sitä juuri sillä tavalla, joka teistä tuntuu luontevalta!

Ajatuksia tulevasta

Tulen varmasti näkemään vielä monia ihania häitä muusikon roolista käsin bändini The Aftershavesin kanssa. Kiva, että jokin yhteys häihin säilyy! Tulen myös pitämään blogini ig:n pystyssä vielä ainakin toistaiseksi, sillä seuraan sen kautta monia kiinnostavia tahoja, joiden kuulumisista on kiva pysyä kärryillä. Hääkuplassa on mukava pistäytyä aina välillä 🙂

Meidän perheellä on kaikki hyvin. Olen täynnä rakkautta ja kiitollinen kaikista ihanista ihmisistä, joita olen elämääni saanut.

Loppusanat ja kiitos ❤

Hääblogia aloittaessani mietin, että tuleekohan blogista ihan tylsä, sillä minulta ei irtoaisi mitään kiinnostavia askarteluvinkkejä tai muuta vastaavaa. Jälkeenpäin olen tajunnut, että hääblogeissa ei ole juurikaan käsitelty ravintolahäitä tai siviilivihkimistä juhlapaikalla. Ne aiheet vetävät tänne lukijoita ja olen iloinen, jos olen onnistunut jakamaan niihin liittyen kokemuksen tai pari. Olkoon se minun perintöni hääblogien kentälle 🙂

Vuoden 2018 jälkeen maailma on kohdannut koronapandemian ja Venäjän hyökkäyssodan. Elämä näyttäytyy minulle paljon arvaamattomampana kuin aiemmin. Minulle se on merkinnyt oivallusta siitä, että mikään ei ole taattua. Nauti nyt! Ota elämästä kaikki ilo irti aina, kun mahdollisuus avautuu. Jos hääsuunnittelu on sinun juttusi, sukella siihen juuri niin syvälle kuin haluat! Innostuneisuus ja läheiset ovat elämän suola, ja hääsuunnittelussa ne yhdistyvät kauniilla tavalla.

Pitäkää hauskaa!

Kiitos tuhannesti, että olet antanut Matkalaululle aikaasi ja minulle lisää syitä kirjoittaa. Olen nauttinut ❤

Rauhaisaa joulunaikaa 2022 ja kaikkea hyvää sinulle tulevaan! Kiitos vielä!

Terveisin,

K

P.S. Olipa pitkälti asiaa! Mutta pitkä oli myös taival, joten ehkä lopetus oli juuri sopiva 🙂

Mitä tekisin häitä suunnitellessa eri tavalla?

Häitä suunnitellessa minua kiinnosti kovasti jo naimisiin menneiden hääbloggaajien ajatukset siitä, mitä he jälkikäteen toivoivat tehneensä eri tavoin. Olen jopa kirjoittanut aiheesta kauan sitten postauksen. Lienee siis paikallaan laittaa omat oppini jakoon!

Vain hääsuunnittelulle varattu sähköpostiosoite

Ensinnäkin loisin heti hääsuunnittelun alussa sulhasen kanssa yhteiskäytössä olevan sähköpostiosoitteen häihin liittyville asioille. Yllättävän monet hääalan toimijat eivät vaikuttaneet käyttävän cc-toimintoa, ja olisi ollut mukavaa, että meillä molemmilla olisi aina ollut mahdollisuus päästä lukemaan tulleita viestejä tai nopeasti kuitata jokin asia meidän molempien puolesta. Sekoitin tilannetta entisestään käsittelemällä jotain juttuja arkisen meiliosoitteeni kautta, maistraatti- ja avioehtoasioita virallisemman sähköpostiosoitteeni kautta ja vielä jotain blogini sähköpostiosoitteen kautta. Soppa oli valmis!

Kaasojen yhteneväiset mekot

Olin aika voimakkaastikin sitä mieltä, että häätiimin yhteneväinen vaatetus on kustannuksia lisäävää turhaa jenkkihapatusta. Sanoin, että kaasot voisivat pukeutua juuri niin kuin kokisivat mukavaksi. Kiitoslahjana tarjosin kaasoilleni hääpäivänä meikit ja kampaukset, mikä toki oli ilo minulle itsellenikin, sillä sain hääaamuun seuraa.

Nykyään olen sitä mieltä, että jos budjetissa olisi ylimääräistä, käyttäisin sen mieluusti kaasojen mekkoihin. Kaasoni nimittäin päätyivät omatoimisesti hankkimaan yhtenäiset pitkät vihreät mekot ja yhdessä hiuskukkien kanssa heidän lookinsa oli UPEA. Kun hääaamuna näin, miten hyviltä he näyttivät, nousi juhlatunnelmani kohisten. Tästä oppineena toimisin nykyään eri tavoin. Häät-lehti muuten kirjoitti alkuvuodesta jutun kaasostani, kannattaa tsekata!

Enemmän ennakointia

En suosittele kenellekään samanlaista loppurutistusta kuin meillä oli. Okei, vaihdoimme juhlapaikkaa kuukautta ennen häitä ja koronan vuoksi monet pikkuasiat kuten paikkakorttien teko jäivät viime tippaan. Mutta silti! Jotain olisi voinut tehdä aikaisemmin. Miksi ostimme esimerkiksi vessakorien sisällöt vasta pari viikkoa ennen häitä? Pikkujutut pois päiväjärjestyksestä, niin aivoilla on paremmin kaistaa niille jutuille, jotka voi oikeasti tehdä vasta viime hetkillä.

Vieraat tekevät juhlan

Tärkein viimeisimmäksi.

En kitsastelisi vieraiden suhteen. Kutsuisin kaikki, joita harkitsimme edes vähän.

Okei – tässä on mukana ripaus jälkiviisautta. Hääsuunnittelun alussa tein säästösuunnitelman, jossa pitäytymällä saisimme kaiken juuri ja juuri hankittua. Tiedostimme samalla sen tosiasian, että vierasmäärä ja menun hinta nostavat kustannuksia hyvin nopeasti. Lisäksi ajatus vieraista aveceista tuntui hassulta: miksi kutsuisimme ihmisiä, joita emme välttämättä ole edes tavanneet?

Lopulta jätimme kutsumatta joitakin aveceja, joita emme kunnolla tunteneet, jos tiesimme, että kutsuvieraalla olisi vieraidemme joukossa ystäviä ja siten seuraa. Jätimme myös kutsumatta sulhasen työkaverit, joita hän harkitsi tosissaan. Olin sitä mieltä, että työkaverit ovat vahvasti elämänvaihesidonnaisia ystäviä, joiden kanssa ei välttämättä tulisi pidettyä yhteyttä myöhemmin.

Noh, häitämme juhlittiin koronan vuoksi lopulta yli vuosi alkuperäistä myöhemmin, ja taloudellinen tilanteemme kehittyi siinä välissä mukavasti. Häämme siirtyivät satoja ihmisiä vetävään saliin, joten tilakaan ei olisi rajoittanut vierasmäärää. Päättäessämme vieraslistan ja lähettäessämme kutsut emme tienneet vielä mitään näistä asioista.

Nyt tiedän, että sulhasen yhteys aiempiin työkavereihinsa on säilynyt. Lisäksi paikalla oli muutama minulle vieraampi ihminen, joiden myötä tiedän, ettei uusien ihmisten kohtaaminen hääpäivänä ollut ainakaan minulle rasite vaan kaikinpuolin iloinen asia. More is more!

Huh! Listalla ei ole kovin montaa kohtaa, joten suunnittelu taisi onnistua aika hyvin. Viimeinen asia on kuitenkin aika iso ja olisin toki iloinen, jos se loistaisi poissaolollaan. Enää sille ei voi mitään, mutta ehkä sinulla rakas lukijani on mahdollisuus valita viisaammin 🙂

Mukavaa hääsuunnittelua!

T. K

Musiikki muusikon häissä

Viimeinen postaus liittyen siihen, mitä häissämme tapahtui! Hui! Ennen joulua olisi tarkoitus vielä kirjoittaa, mitä tekisin toisin, sekä paketoida blogitaivalta kiitoksin. Mutta ei mennä asioiden edelle, ensin hieman musiikista 🙂

Kun hääpari on tavannut yliopiston kuorojen kautta, lienee selvää, että musiikki näyttelee hääjuhlassa suurta roolia. Kun morsian vielä sattuu olemaan mukana bilebändissä, kasvaa musiikin rooli entisestään. Tässä postauksessa altistut väistämättä The Aftershaves-yhtyeeni hypettämiselle, joten vaikka kaupallisesta yhteistyöstä ei olekaan kyse, on tässä postauksessa väistämättä mukana pieni mainostamisen sivujuonne.

Meillä oli musiikkia vihkimisen yhteydessä, astellessamme mieheni kanssa juhlasaliin, puheiden yhteydessä sekä luonnollisesti illan menevässä osuudessa, jossa bändi soitti kaksi settiä tanssittavaa musiikkia. Jos ravintolat olisivat saaneet olla normaalisti auki, settejä olisi ollut kolme, ja biisien karsiminen oli minulle vaikea tehtävä. Jäljelle jäi timanttinen kokonaisuus, joka varsinkin loppuillasta piti tunnelman todella riehakkaana. Monille meidän häämme taisivat olla pitkästä aikaa ensimmäinen kosketus elävään musiikkiin ja sen myötä kohoavaan juhlatunnelmaan, minkä kyllä tunsi!

Vihkimisen musiikkivalinnoista olen kirjoittanut jo aiemmassa postauksessa, mutta tässä vielä lyhyesti: kävelimme ”alttarille” akustisen kitaran tahtiin, minkä jälkeen bändikaverini Aleksi lauloi Romanssin. Ulkovihkimisessä kitaran vahvistaminen tuli tarpeeseen, mutta Aleksin oopperalaulajan ääni kantoi hyvin ilman sen kummempaa äänentoistoa.

Aleksi koskettimien ääressä ja lauluhommissa. Kuva: Lauri Viljavuori (some: @viljavuorivisuals)

Vihkimisen ja onnittelujonon jälkeen vieraat siirtyivät maljojen kanssa saliin, jonne me astuimme sisään kaikista viimeisimpinä. Sisääntuloa säesti Pachelbelin monelle tuttu sävellys bändikaverini Saijan alttoviululla soittamana, joka kuitenkin yllättäen vaihtui rokkiversioksi, jonka aikana juoksimme onnittelumaljat läikkyen hääparin pöytään. Rokkiversio oli mieheni toive ja muistan meidän puhuneen asiasta jo ennen kihlautumista, joten se piti ehdottomasti saada mukaan. Minusta se oli myös oiva keino ohjata juhlan tunnelmaa: herkistelyn ja virallisen osuuden aika oli ohi, bileet saisivat alkaa.

Puheiden yhteydessä ruoan ja kahvien välissä oli pieni kolmen kappaleen pituinen balladeja sisältänyt ohjelmanumero. Voin myöntää, että iso syy tälle osiolle oli halu päästä näyttämään kaikille tutuilleni, miten mahtava bändi meillä on! Herkimmille biiseille ei välttämättä olisi illan riehakkaamman osuuden yhteydessä luontevasti sijaa, joten rajasimme niille varta vasten oman pienen lokeron.

Kolme kappaletta olivat Emma Salokosken Veden alla, Bruce Springsteenin I’m on fire ja Elton Johnin Can you feel the love tonight. Kaksi ensimmäistä kappaletta valitsin yksinkertaisesti siksi, että bändikaverini laulavat ja soittavat ne niin hienosti. Kolmas biiseistä oli minun yllätysohjelmanumeroni miehelle.

Kuva: Taika Lehtimäki

Mietin pitkään, mitä laulaisin. Alusta asti oli selvää, että laulaisin jotain, enkä missään vaiheessa päivää jännittänyt tai hermoillut esiintymistäni. Tiedän, että jotkut ammatikseen laulavat haluavat omissa juhlissaan keskittyä vain nauttimiseen ja unohtaa arkiset aherrukset. Omalla kohdallani laulaminen oli yksi keino nauttia päivästä entistäkin enemmän, koska laulaminen on yksi hauskimmista asioista, mitä tiedän. En laulanut parhaimmalla tasollani, mutten onneksi myöskään huonoimmalla 😀 Tunnekuohut pysyivät hyvin hallinnassa.

Päätin lopulta kysyä sulhaselta, että mikä on hänen mielestään maailman isoin rakkauslaulu. Hän mainitsi tuon kappaleen Leijonakuninkaasta, ja valinta oli selvä. Leijonakuninkaaseen liittyi vielä hauskana yksityiskohtana se, että en suostu katsomaan kyseistä leffaa hänen kanssaan. Se on ihan liian surullinen! Mutta tuon verran voisin hääpäivänä joustaa.

Häätanssinamme soi Chisun Tuu mua vastaan -kappale, jonka valinnasta olen kertonut täällä. Tanssin myötä alkoi bändimme ensimmäinen pidempi setti, joka tarjoili alkuun parit perinteisemmät tanssikappaleet ja muuttui vähitellen koko ajan bilemäisemmäksi.

Kuva: Lauri Viljavuori (some: @viljavuorivisuals)

Jos olet joskus miettinyt, mitä hääbändit mahtavat soittaa, tässä esimerkki hyväksi todetusta setistä muutamalla minun ja miehini suosikkikappaleella höystettynä. Olemme huomioineet seteissä eri ikäiset vieraat. Kappaleet 2-4 ovat kolmimuunteisia ja soveltuvat valssaamiseen, Puhelinlangat laulaa mahdollistaa letkajenkan vetämisen (yllättävän hyvä vähän murtamaan jäätä!) ja Paratiisi ja Jäätelökesä miellyttävät vähän perinteikkäämpää tanssikansaa. Uptown funk ja Shanghain valot vihjaavat, että seuraavassa setissä painetaan kaasua ja että tauon aikana kannattaa käydä juomassa. (Olenko muuten maininnut, että minulle tuli häissämme tosi kuuma? Selkä ihan kiilteli hiestä!)

1. Tuu mua vastaan (Chisu)
2. Planeetat (Ida Paul ja Kalle Lindroth)
3. Can’t help falling in love (Elvis Presley)
4. Viimeinen valssi (Finlanders)
5. Tenerife Sea (Ed Sheeran)
6. Puhelinlangat laulaa (Katri Helena)
7. Paratiisi (Rauli Badding Somerjoki)
8. Jäätelökesä (Maarit Hurmerinta)
9. Hengaillaan (Kirka)
10. Don’t stop me now (Queen)
11. Uptown funk (Bruno Mars & Mark Ronson)
12. Shanghain valot (Annika Eklund)

Toinen settimme vei biletunnelmaan heti ensimmäisellä Spice Girlsien kappaleella ja piti sisällään myös vähän rockimpaa menoa – hieman enemmän kuin bändini setissä normaalisti olisi.

1. Who do you think you are (Spice Girls)
2. Locked out of heaven (Bruno Mars)
3. Kiss (Prince)
4. Punatukkainen (Aki Sirkessalo)
5. A dios le pido (Juanes)
6. The boys of summer (Don Henley)
7. Kauneus sekoittaa mun pään (Olavi Uusivirta)
8. 1972 (Anssi Kela)
9. Kristiina (Maija Vilkkumaa)
10. Sata salamaa (Virve Rosti)
11. Everybody (Backstreet Boys)
12. Heilutaan (Tiktak)
13. Häissä (JVG)
14. Let me entertain you (Robbie Williams)

Minulle oli ihan mahdoton ajatus, että olisin vain seurannut bändin soittoa yleisön puolelta. Bilebändissä laulaminen on maailman hauskinta! Halusin toki luonnollisesti viettää aikaa vieraiden kanssa, joten biisijärjestys tehtiin siten, että en ravaisi lavalla koko ajan, vaan olisin mukana vain settien aluissa ja lopuissa. Ekassa setissä olin mukana vain tokavikassa biisissä. Tokassa setissä olin mukana kahdessa ekassa kappaleessa ja neljässä vikassa. Jos satut tasapainoilemaan tällaisen kaksoisroolin välillä, voin suositella minun testaamani lähestymistapaa. Se toimi hyvin!

Mikäli kaipaat häihinne bilebändiä, saa meihin yhteyden esimerkiksi Instagramin DM:llä (@theaftershaves) tai laittamalla meiliä osoitteeseen theaftershaves(at)gmail.com. Meitä on iso poppoo, peräti yhdeksän, mutta myös isosti energiaa! Riveistämme löytyy sekä nais- että miessolisteja. Olemme esiintyneet välillä myös pienemmillä kokoonpanoilla. Treenaamme jatkuvasti uusia biisejä, mutta täältä voit tsekata, mitä olemme tähän mennessä esittäneet. Videoita voit katsoa täältä.

Jos haluat kysyä jotain yleistä hääbändeihin liittyen, jätä ihmeessä kommentti! Autan oikein mielelläni 🙂

T. K

P.S. Jos musiikkiprojektieni seuraaminen kiinnostaa, tervetuloa seuraamaan niille omistettua instatiliäni @sallakaronen. Ehkä sieltä näkyy jotain samasta elämänasenteesta kuin täältä häähumun keskeltäkin 🙂

Harkitsetko ravintolahäitä? Tässä meidän kokemuksemme :)

*kaikki postauksen kuvat ovat vieraiden otoksia tai niistä rajattuja osia*

Suomessa taidetaan tyypillisesti suunnitella häitä kahdella tyylillä. Ensimmäisessä varataan tila, johon saa tuoda omat juomat, mutta myös vastataan monesta muusta asiasta itse. Toinen versio taas on ravintolahäät, jossa alkoholi – ja aika moni muu asia – maksaa, mutta itse huolehdittavien yksityiskohtien määrä pienenee huomattavasti. Käytännössä ostetaan siis vaivattomuutta.

Meidän häämme edustivat jälkimmäistä lähestymistapaa. Jos muistelen oikein, ravintolahäät eivät varsinaisesti olleet meille mikään erityinen haave. Meidän vierasmäärällämme (jos kaikki kutsutut olisivat tulleet, olisi meitä ollut 120 henkilöä) pääkaupunkiseudulla ei vain tuntunut juurikaan olevan omien juomien tiloja. Lopulta päädyimme valitsemaan juhlatilaksemme Hotelli Lepolammen, mikä käytännössä tarkoitti ravintolahäitä. Koronarajoitusten vuoksi emme voineetkaan lopulta juhlia Lepolammella ja vaihdoimme juhlapaikkaa vain hieman yli kuukausi ennen juhlapäiväämme Hilton Helsinki Kalastajatorpan Pyöreään Saliin, mutta ravintolahäiden konsepti jatkui.

Pihalla oli hyvä hetki ottaa kavereiden kanssa selfieitä 🙂

Eri juhlapaikkoja kilpailuttaessani kävi selväksi, että ravintolahäätkään eivät ole kaikki yhdestä puusta. Jotkut toimijat tarjoavat tiettyyn hintaan kaiken mahdollisen, toiset taas veloittavat kaiuttimien viemisestä pihalle, heiltä varastoista löytyvien koristeiden käyttämisestä ja lisäävät laskuun vielä erikseen rivin, joka kertoo paljonko narikasta huolehtimisesta veloitetaan. Itse pidän enemmän siitä, että kaikki tuntuu kuuluvan hintaan, vaikka hinta olisikin vähän korkeampi. Kannattaa myös varautua siihen, että lisätunnit ja iltapalat eivät irtoa halvalla.

Olen iloinen, että päädyimme lopulta Kalastajatorppaan! Hyvin tiukalla aikataululla kaikki järjestyi paremmin kuin olisimme osanneet toivoa. Viitteitä siitä näkyi jo viestittelyn alussa: Kalastajatorpan edustaja vastasi kysymyksiimme hyvin kattavasti ja selkeästi, mitä ei ikävä kyllä voi sanoa kaikista juhlapaikoista, joiden kanssa kävin hääsuunnittelun aikana keskusteluja. Heidän hinnoittelunsa oli selkeää ja läpinäkyvää ja he olivat erittäin halukkaita viilaamaan meille antamaansa tarjousta moneen otteeseen. Arvioimme hyvin tarkkaan iltapalojen ja alkoholin kulutusta, sillä häiden peruuntuessa (koronan uhka oli tuolloin enemmän läsnä kuin nyt) olisimme maksaneen tietyn prosenttiosuuden tarjouksen hinnasta.

Heidän avullaan hoituivat myös monet pikkuasiat, jotka olin henkisesti varautunut hoitamaan itse, mutta jotka ilolla pyyhin pois to-do-listaltani. He järjestivät käsidesit sekä herkkubuffan (kyllä, tilaan sai tuoda omia herkkuja!) ottimet ja kulhot. Käytettävissämme oli kauniit hopeiset kynttilänjalat sekä maalausteline pöytäkartalle. Tilassa oli tunnelmavalaistusta ja pihalla sähköä ulkovihkimisen äänentoistoa varten. Valkoiset pöytäliinat ja kauniit tuolit kuuluivat luonnollisesti pakettiin (yhteen aikaa monia hääbloggaajia tuntui stressaavan juhlapaikkojen tuolit, ja muistan lukeneeni kaikenlaisista tuolien huputtamisoperaatioista. Onkohan se jäänyt jo menneisyyteen?).

Käytettävissämme oli baarimikko koko juhlan ajan ja lämpimän ruoan tarjoilu järjestettiin suoraan pöytiin. Hovimestari osasi ehdottaa vihkimiseen hyvää varasuunnitelmaa sateen varalle sekä huolehti juhlan aikana kaikista toiveistamme esimerkillisesti. Niitä ei toki juurikaan ollut, ehkä kaksi kertaa taisimme kysäistä häneltä jotain.

Häätarjoulupostauksessa taisin jo kertoakin tyylikkäästä Kalastajatorpan järjestämästä yksityiskohdasta, jota en olisi osannut edes toivoa. Kakku katettiin omalle pienelle pyöreälle pöydälleen. Buffetpöydät siirrettiin pois ja kakku tuotiin sisään omassa pöydässään. Näin kakku ei kuulemma hukkuisi valtavan pöydän keskelle, vaan pääsisi paremmin esiin. Meidän aikataulullamme oli myös helpotus, että Kalastajatorpalla oli leipomokumppanit, joiden valikoimasta valita kakku. Omat aiemmat tarjouspyyntöni olivat jääneet vaille vastausta.

He hoitivat myös erikoisruokavaliot esimerkillisesti. Äidilläni on vehnäallergia eli hän ei saa syödä sellaisia paljon käytössä olevia aineita kuten glukoosisiirappi tai maltodekstriini. Useimmissa ravintoloissa näistä kysyttäessä saa vastaansa lähinnä hölmistyneisyyttä. Hehkutukseni kuulostaa varmaan ylitsevuotavalta, mutta en voi muuta sanoa kuin että olimme todella tyytyväisiä!

Meidän ei myöskään tarvinnut hoitaa koristelua tai siivoamista. Käytännössä toimme häidemme aattona perjantaina kamat laatikoissa paikoille, ja sunnuntaiaamuna nappasimme samaiset laatikot kyytiin ja huristelimme kotiin. Esillepano paikkakortteja myöten hoidettiin puolestamme. Olimme varmaan sopineet, että keräisimme joitain tavaroita talteen apureiden kanssa jo juhlan päätteeksi, mutta illalla kaikki tapahtui kuin itsestään enkä muista, että olisimme joutuneet hääräilemään sen enempää.

Tavaroita lähdössä juhlapaikalle

Yövyimme tilan yhteydessä olevassa hotellissa, mikä kuului hintaan. Oli mukava nähdä vieraita vielä seuraavana aamuna aamiaisella! Pisteet Kalastajatorpalle myös siitä, että saimme jatkaa iltaa spontaanisti parkkipaikkajatkojen merkeissä. Bändiläisenä haluan vielä nostaa esiin sen, että bändillekin löytyi iso huone, jossa vaihtaa vaatteita ja säilyttää tavaroita.

Ei voi muuta todeta kuin että meille ravintolahäät Kalastajatorpassa oli todella hyvä kokemus! He ylittivät odotuksemme monin tavoin. Ehkä osaltaan fiiliksissämme tuntuu huojentuneisuus siitä, että nopeasta buukkauksetta huolimatta kaikki järjestyi vaivattomasti. Pakettiin kuuluneet yksityiskohdat aina maalaustelineestä herkkubuffan kippoihin vain lisäsivät tuntemusta entisestään ja kevensivät kuormaamme.

Olen itse ilolla vieraana monenlaisissa häissä ravintoloista puutarhajuhliin (tai olisin, jos joku pitäisi sellaiset joskus :D). Yksi häissä kiehtova elementti on juuri se, miten samat juhlallisuudet voi toteuttaa lukuisin eri tavoin. Tämä tuntui meille hyvältä! Päästyäni eilen pitkästä aikaa häihin, muistin taas, miten ihanaa on häissä on ja miten mukava niihin on päästä mukaan, oli lokaatio sitten ravintola tai mikä tahansa muu juhlapaikka.

Tulevia juhlia ilolla odottaen!

T. K

Mihin meidän häissä meni rahaa? Katsaus hääkustannuksiin!

Nyt kuulkaa käsitellään häiden kulupuolta sellaisella tarkkuudella, mitä ei ole Suomen hääblogiskenen historiassa ennen nähty! Rohkenen väittää moista siksi, että seurasimme häihin käytettyä rahamäärä mieheni kanssa senttien tarkkuudella ja monet pikkukulut, jotka jäävät helposti huomaamatta, ovat meillä ylhäällä. Postauksen keskeisin tavoite onkin lisätä tietoisuutta siitä, mitä kaikkia rahanreikiä voi osua matkan varrelle. Varoituksen sananen: luvassa on pitkä postaus!

Ennen kuin päästään vauhtiin pikaiset terveiset häämatkalta: Saimme juuri sellaisen huoneen kuin toivoimmekin, eli huoneen terassilla siten, että osuimme altaan haarakkeen ja suoraan aurinkotuolien kohdalle. Swim-upin edut ilman lisäkuluja siis. Oli huippu! 🙂 Ruokapuoli Rodoksella ei meitä hurmannut, mutta sukellusreissu ja snorklaus olivat sitäkin mukavampia.

En tiedä, tunsimmeko olevamme häämatkalla – olihan itse häistä jo hyvä tovi – mutta tiettyä huolettomuutta reissuun yhdistyi. Tilasimme esimerkiksi ensimmäistä kertaa ikinä ruokaa huonepalvelun kautta. Sen opimme, että jatkossa hotellin omalla ravintolatarjonnalla ei ole meille väliä: mieluummin etsimme itse meitä miellyttävät raflat kuin valitsemme helppouden eli ison resortin, josta ei tarvitse poistua ruoan perässä. Mukava reissu, mutta ehkei kuitenkaan tajunnanräjäyttävä.

Ja vielä yksi nosto: häistämme on tänään vuosi! Olen todella kiitollinen ja iloinen siitä, miten kivan juhlan saimme. Ehdottomasti yksi aikuiselämän ja varsinkin viime vuosien kohokohdista!

Aika tarkalleen tasan vuosi sitten näihin aikoihin otettiin illan viimeisiä kuvia! Kuva Taika Lehtimäki, rajaus minä.

Hääbudjetti hääsuunnittelun alussa – mistä lähdimme liikkeelle ja mitä matkan varrella tapahtui

Huh, meidän kihlautumisesta ja hääsuunnittelun ensimmäisistä vaiheista on ehtinyt kulua jo monta vuotta! Menimme kihloihin kesällä 2018 ja päätimme, että menisimme naimisiin kesällä 2020. Minä olin jo fanittanut hääblogeja pienen tovin, ja tiesin, että häihin voisi helposti upota kymmenentuhatta euroa. Tiesin, että tarvitsisimme jonkin sortin laskelman häidemme kuluista ja suunnitelman siitä, miten paljon laittaa rahaa kuukausittain säästöön.

Tein blogiin budjetti-sivun, jonne kirjasin auki aavistuksiamme siitä, mitä asiat tyypillisesti maksavat. Joidenkin kulujen kohdalla teimme ihan kunnon budjetointia ja kirjasin ylös, mitä asia saisi korkeintaan häissämme maksaa. Sivun päivittäminen vähän jäi, mutta seurasin budjetissa pysymistä esimerkiksi tässä postauksessa.

Budjettiimme vaikutti olennaisesti: halusimme ravintolahäät ja kutsuimme vieraita yli sata. Oli selvää, ettemme voisi pihistää esimerkiksi hakemalla juomia Virosta tai Latviasta. Reunaehdot huomioiden tuumasimme, että hääjuhlan kannalta välttämättömien asioiden hintojen summan yläraja olisi 15 000 euroa. Laskeskelin, että minun tulisi siirtää häätilille suunnilleen 400 euroa kuukaudessa. Sulhanen säästi tahollaan. Säästötahti oli minulle sopiva emmekä kiristäneet vyötä kovin tiukalle.

En tule laskemaan summia yhteen, koska en halua luoda mielikuvaa siitä, että häiden kuuluisi aina maksaa tietyn verran. Variaation määrä jokaisen kululajin kohdalla on valtava ja mitä tahansa hääjuttuja saa sekä edullisesti että korkeaan hintaan. Meidän valintamme ovat vain yksi esimerkki: panostimme tiettyihin juttuihin, pihistimme toisissa. Tarkoitus on lisätä tietoisuutta siitä, millaisia kuluja voi ilmetä – ei kauhistelua siitä, että miten paljon häihin saa upotettua rahaa. Ymmärrän täysin, miksi meikit, kakut ja kuvaajat maksavat.

Blogini lukijana taidat tietää, että häitämme ei koronan vuoksi juhlittu kesällä 2020 vaan syksyllä 2021 (aiheesta lisää esimerkiksi täällä ja täällä – heh eipä tee mieli juuri muistella epätietoisia hetkiä!). Se tarkoitti mahdollisuuksia säästää enemmän, mutta päätimme, että yrittäisimme pitäytyä alkuperäisessä budjetissa. Varmuus siitä, että yllätykset ja budjetin ylitykset eivät tulisi olemaan ongelma, oli kuitenkin mukava saada. Yllätyksiä totta vie tuli, sillä jouduimme vaihtamaan juhlapaikkaa. Menetimme ensimmäisen juhlatilamme varausmaksun ja päädyimme vaihtoehtoon, joka oli alkuperäistä budjetointiamme rahtusen kalliimpi.

Jokohan taustoja rahaan liittyen on kerrattu tarpeeksi? Aika käydä itse asiaan eli loppullisiin kuluihin!

Hääjuhlaan liittyvät kulut

Vihkijä

Meillä oli siviilivihkiminen juhlapaikalla, jonka varasimme käräjäoikeuden kautta. Vihkiminen maksoi 250 € ja hänen matkakulunsa 8,80 €.

Yhteensä 258,80 €.

Kutsut

Kutsut suunnittelin itse yhdessä sulhasen kanssa ja painatuksen tilasin Granolta. Kutsukortteihin meni 69,16 €, kirjekuoriin 6 € (hankittu Sinellin outletista Varistosta) ja postimerkkeihin 53,10 €. Osa merkeistä oli ulkomaan merkkejä.

Yhteensä 128,26 €.

Juhlapaikka ja ravintolan tarjoilut

Juhlimme häitämme Kalastajatorpassa, joita täytyy kyllä erikseen kiittää selkeästi muotoillusta tarjouksesta! Viilasimme sitä moneen otteeseen, sillä koronatilanne oli epävarma ja mahdollinen peruutusmaksu olisi ollut x % tilauksen loppusummasta. Arvioimme mahdollisimman tarkkaan, moniko vieras joisi alkoholia ja olisi paikalla vielä iltapalan aikaan. Tilaus piti sisällään alkupalat buffetista, lämpimän ruoan pöytiin tarjoiltuna, kahvit ja kakun, alkumaljat, viinikaadon sekä iltapalan (ruoista ja juomista lisää täällä). Lisäksi pakettiin kuului juhlatila, erittäin osaava henkilökunta hovimestareineen, koristeiden ja paikkakorttien laitto paikoilleen, siivous, heiltä löytyviä tarvikkeita kuten kynttilänjalkoja sekä meille huone hääyöksi.

Yhteensä 10 995,20 €.

Valokuvaus

Meidän mainio valokuvaajamme ei työskentele kuvaajana täyspäiväisesti vaan kuvaa opintojensa ohessa ja veloitti yhteensä 600 €.

Morsiamen ulkonäkö

Mekkoni korjauksineen maksoi 790 € ja kengät 115 €. Meikkini koemeikkeineen maksoi 120 € ja kampaukseni 145 € (nämä sain lahjaksi äidiltäni! ❤ ).

Yhteensä 1 170 €.

Sulhasen ulkonäkö

Sulhasen mittojen mukaan teetetty puku maksoi 749 €. Hänen asusteensa eli rusetti ja kalvosimet maksoivat 94 € ja kengät 298 €. Hänen parturinsa maksoi 27 €.

Yhteensä 1 168 €.

Menipä muuten tasan, aika kiva juttu 🙂

Kukat

Kukista olen kirjoittanut tarkemmin täällä, mutta lyhykäisyydessään kuvio meni näin: leikkokukat suoraan puutarhurilta pöytiin itse pulloihin aseteltuna 159 € ja muiden kukkien tilaus floristilta oli yhteensä 144 €. Lisäksi meillä oli kukkaistyttö, joka heitti kukkien terälehtiä maahan. Siihen kukat ostin ruokakaupasta hintaan 6,99 €.

Yhteensä 309,99 €.

Koristeet

Meillä ei ollut juuri lainkaan koristeita, minkä mahdollisti jo itsessään näyttävä juhlapaikka. Koristeiksi voitaneen kuitenkin laskea pöytäkukkien pullot (kaikki ilmaisia) sekä pöytänumeroiden, pöytäkartan ja paikkakorttien vaatimat askartelutarvikkeet. Sivellintussi maksoi 4,50 €, paksu kalligrafiatussi 3,80 €, kartogit 2 €, sininen koristenauha 2,95 €.

Yhteensä 13,25 €.

Tässä yhteydessä lienee jälleen syytä suositella Sinellin outlet-myymälää! 😉

Vieraskirja

Ostimme vieraskirjan ilman sen suurempia suunnitteluja valokuvasliikkeestä ja se maksoi 19,50 €. Sain lahjaksi polaroid-kameran ( ❤ ), jonka filmit maksoivat 53,97 €. Ohjeet vieraskirjan täyttämisestä tulostimme lapulle ja nostimme esiin valokuvakehykseen, joka maksoi 7,95 €.

Yhteensä 81,42 €.

Illan herkut

Halusimme iltapalan jälkeen tarjoilla vielä karkkia hintaan 60,65 € ja sipsiä hintaan 38,21 €, joiden tilaamisessa hyödynsin hävikkiruokakauppoja (täällä tarkemmin sopivien määrien arvioimisesta – jäi muuten paljon yli!).

Yhteensä 98,86 €.

Vessakorit

Vessakorien sisällöstä en ole tainnut kirjoittaa sen tarkemmin, mutta tarvittavat hankinnat teimme Prismasta (esim. suihkutettava deodorantti, sukkahousut, vanupuikot) ja apteekista (särkylääkkeet ja närästyslääkkeet).

Yhteensä 48,12 €.

Kaasot ja bestman

Minä annoin kaasoilleni kiitoslahjaksi meikit ja kampaukset. Meikit maksoivat yhteensä 140 € ja kampaukset 110 €.

Sulhanen antoi bestmanille lahjaksi viskipullon (102,91 €) ja maksoi hänen asusteensa eli rusetin 55 €.

Yhteensä 407,91 €.

Sekalaiset

Vaihtaessamme juhlapaikkaa jäimme tappiolle ensimmäisen juhlapaikan varausmaksun, 290 €, verran. Bändin sain häihin omasta takaa, sillä laulan hääkeikkaa tekevässä The Aftershaves -yhtyeessä. Palkkasimme mukaan miksaajan hintaan 170 €. Sekalaiseksi kuluksi voinee listata myös siskontyttöni hiusten kihartamisen, jonka spontaanisti maksoin (20 €). Ostimme myös varuiksi ison sateenvarjon 20 €, joka lopulta jäi käyttämättömäksi. Hääpäivän aamupalat, jotka otimme mukaan kampaamoon, jossa valmistauduimme, maksoivat 31,14 €. Hääjuhlaan liittyviksi kuluiksi voinee laskea myös tissiteipin 4,99 € ja huulipunan 10,90 €.

Yhteensä 547,03 €.

Häihin liittyvät muut kulut

On paljon kuluja, jotka eivät hääjuhlan kannalta ole välttämättömiä, mutta jotka kuitenkin liittyvät kokonaisuuteen. Koetan pitää nämä asiat erillään, mutta jaottelusta voi toki olla monta mieltä.

Yksi mahdollinen kuluerä, mikä monen kannattaa huomioida, on kiitoskortit. Me emme päättäneet lähettää niitä.

Muutamassa on kohdassa on kysymysmerkkejä, sillä en tiedä miehen minulle antamien lahjojen arvoa. Ehkä se on kuitenkin riittävän hyvä peruste joustaa postauksen ydinmissiosta eli kaiken kirjaamisesta mahdollisimman tarkasti 🙂

Avioehto

Avioehdon tekeminen lakimiehen kanssa OP:lla maksoi 210 €, josta osan maksoimme bonuksilla. Sen rekisteröinti maistraattiin maksoi 55 €.

Yhteensä 265 €.

Sormukset

Meillä sulhanen osti kihlasormukset, joten en tiedä tarkasti, paljonko ne maksoivat. Muistelisin, että ehkä 1700 €. Yksi harvoista yksityiskohdista, joka osuu aikaan ennen kunnon kirjanpidon aloittamista! Ostin vihkisormukseni itse ja se maksoi 799,20 €.

Vihkisormuksen kaiverrus (haha väärällä päivämäärällä ennen koronaa!) maksoi 20 € ja kihlan huolto 30 €.

Yhteensä 849,20 + ???

Huomenlahja

Minulla meni sulhasen huomenlahjakuvaukseen (kokemuksesta lisää täällä ja lopputuloksesta täällä) 500 €. Ostin kuvaukseen uusia vaatteita 246,13 eurolla. Miehen minulle antaman lahjan hinta ei ole minulla tiedossa, joten loppusumma jää avoimeksi.

Yhteensä 746,13 + ???

Hotelliyö häiden jälkeen

Hääyön (la-su) olimme juhlapaikan yhteydessä olevassa hotellissa, minkä lisäksi olimme ottaneet vielä maanantain vapaaksi jatkaaksemme juhlan tuntua – häämatkaa kun ei ollut vielä näköpiirissä. Su-ma yön vietimme Bulevardin Lapland Hotelsissa hintaan 220 €, minkä lisäksi tilasimme huoneeseen tarjoiluja, 23 €.

Yhteensä 243 €.

Mekon pesetys ja myynti

Mekkoni on yhä myynnissä Lovebirdsissä! Käy ihmeessä sovittamassa, lupaan ettei laahus ole niin hankala kuin mitä voisi kuvitella 🙂 Mekon pesetys heidän kauttaan maksoi 105 €, myyntiin ottamisesta veloitetaan 30 € ja olen jo ostanut vähän lisää myyntiaikaa hintaan 20 €. Toivon kovasti, että mekko menisi kaupaksi!

Yhteensä 155 €.

Kuvien teettäminen ja kihlajaiskuvat

Olen teettänyt kotimme seinälle muutaman kuvan häistämme Ifolorin kautta hintaan 110,35 €. Teetimme vieraskirjan kanteen ja omaksi iloksi kihlajaiskuvia hintaan 13,11 €. Kihlakuvaussessio maksoi 70 €.

Yhteensä 193,46 €.

Häämatka

Häämatkamme maksoi 3 280 €. Käytimme matkalla rahaa 931,46 €.

Sekalaista

Maksoin itse lipun yksille häämessuille (15 €). Juna Lahdesta hääpukuostoksilta kotiin maksoi 13,10 €. Pysäköinteihin Lahdessa meni luultavasti 6 € ja bensoihin lopulta kutakuinkin 54 €. Kannattaa tiedosta kulkemisen kulut, jos ostaa mekon jostain kauempaa! Jossain kohtaa haaveilin tietystä jälkiruokaviinistä ja ostin sitä kotiin testiin hintaan 8,59 €.

Yhteensä 179,80 €.

Ajatuksia häihin uponneesta rahasummasta

Wow. Olipa hämmentävän epämiellyttävä kokemus! Olin hyvin sinut itse juhlaan uponneiden kulujen suhteen, mutta vasta nyt meillä oli selvyys häämatkan kuluista ja tulin kyselleeksi tarkemmin kihlasormuksista. Kokonaisuuden loppusumma on suuri, vaikka monessa kohtaa emme maksaneet markkinoiden vakihintoja.

On hyvä muistaa, että häihin kulutetaan paljon rahaa kaikkialla maailmassa. Kyse ei ole mistään yksittäisistä hupakkopareista, vaan siirtymäriitistä, joihin monet säästävät vuosikausia. Myös maissa, joissa tulotaso on huomattavasti Suomea alhaisempi.

Jotakuta voi kiinnostaa tietää, maksoimmeko kaiken tasan. Näin me toimimme: Kirjasimme koko ajan ylös, kumpi oli maksanut mitäkin ja tasasimme summan. Molempien laittautumiset ja lahjat kaasoille ja bestmaneille olivat samassa mittaluokassa, mutta jos näin ei olisi ollut, emme varmaankaan olisi tehneet korjausta. Omat valinnat, oma vastuu. Lopulta minä taisin maksaa vähän enemmän: mekon jälleenmyynti maksaa, hääkuvien saaminen seinälle oli minulle tärkeämpää kuin miehelle ja toki hänen pukunsa ja kenkänsä ovat käyttökelpoista tavaraa häiden jälkeenkin, toisin kuin minun meikkini ja kampaukseni.

Postauksen kirjoittamisen hyvä puoli oli se, että oli kiva muistella kaikki hääpäivän yksityiskohdat kertalleen läpi! Oikeastaan sama pätee hääbloggaamiseen muutenkin: joka asian saa kokea monta kertaa. Suunnitellessa, itse hetkessä ja jälkikäteen raportoitaessa. Sen vuoksi kyse ei ole yhdestä kalliista päivästä vaan monesta kivasta päiväsä.

Matkan varrelle osui asioita, joita ilmankin pärjäisi, kuten kihlajais- ja huomenlahjakuvaukset. Toisaalta, molemmat sessiot olivat jotain arjesta poikkeavaa kivaa tekemistä, jota muistella jälkeenpäin ja jotka auttoivat virittäytymään häähumuun. Toiset taas maksaisivat vaikka kakku- ja viini-tastingistä häiden alla samaisesta syystä.

Onko minulla katumuksia naimisiinmenon kulujen suhteen? Ei. Okei – koin kirjoittamisen aikana pienen shokin. Samalla tiedän, että emme ole jättäneet häihin menneiden rahojen vuoksi mitään ”tärkeämpää” ostamatta, ja molemmat olemme säästäneet samalla myös tulevaisuuden varalle. Veikkaan, että sama summa olisi ilman häitä hujahtanut johonkin muuhun, mitä joku pitäisi turhana. Oli ihana viettää päivä meille tärkeiden ihmisten kanssa mukavissa puitteissa, bailata koronakurjuuden jälkeen ja luoda meille parina virstanpylväitä ja yhteistä tarinaa.

Pari postausta on vielä luvassa! Pian on aika keskittyä uusiin kuvioihin eli uuden kodin asuinkelpoiseksi laittamiseen, musahommin ja meidän pieneen perheeseen. Aina välillä kuitenkin pakenen arkea blogini instatilille ja uppoudun hetkeksi häämaailmaan. Kakut, kukat ja mekot eivät lakkaa ihastuttamasta! Nauttikaa matkastanne, kaikki tulevat hääparit!

Lämpöistä tunnelmaa syysiltoihin toivottaen,

K

Häämatka lähestyy!

Terveisiä täältä mökin terassilta! Jos vain paarmat ja hyttyset suovat, näpyttelen – ensimmäistä kertaa tämän blogin historiassa – postauksen puhelimella.

Arki omakotitaloon muuttamisen jälkeen on viime aikoina vienyt voimia aika tehokkaasti ja kunnon kirjoituksen rakentaminen kuvineen kaikkineen on ollut jotain, mistä on pitänyt tinkiä.

Näin juhannuksena nautin sopivasta toimettomuudesta ja päätin tarttua ”hmm, mitäköhän sitä tekisi” -fiilikseen ja kertoa teille, että olemme lähdössä kahden viikon päästä häämatkalle! Varasimme matkan pari päivää sitten, mikä kertonee sen, että korona (jonka sairastin toukokuun lopussa, oli onneksi lievä!) on hillinnyt intoa sitoutua yltiöpäisimpiin haaveisiin. Muutama viikko sitten tuumasimme, että kyllä me haluamme lähteä reissuun tänä kesänä, ettei homma menisi ihan sivu suun.

Jonkinlaisena haaveena taisi olla Portugaliin ja Azoreille matkaaminen. Azoreilla ei kuitenkaan ollut ihan niin häämatkahenkisiä hotelleja kuin mitä olisin ja olisimme halunneet. Hylkäsimme suunnitelman ja totesimme, että mennään mihin tahansa (poislukien Turkki ja Dubai, jonne kumpikaan meistä ei halua poliittisista syistä), mistä löytyy meidän häämatkatunnelmiimme parhaiten sopiva hotelli.

Tein alustavia tutkailuja, mutta jotain kevään väsyneistä tunnelmista kertoo, että valitseminen ja varaaminen tuntui työläältä hommalta. Lopulta rykäisimme homman kasaan valvomalla vaihtoehtojen parissa puolen yön yli. ”Nyt se varataan!” Tiesin, että hinnat nousivat koko ajan ja että ekalla googlailuilla vapaina olleet swim up -huoneet eivät enää olleet saatavilla.

Päädyimme lopulta hotelliin, jonka aluetta kiertävät uima-altaat hyvin monessa kohtaa. Hyvällä tuurilla huone terassilla tarkoittaa siellä lähes yhtä kätevää pääsyä altaaseen kuin swim up. Peukut pystyyn! Pohdimme pitkään, miten paljon olisimme halukkaita maksamaan tuollaisesta ylellisyydestä ja lopulta valitsemamme vaihtoehto tuntui hyvältä kompromissilta.

Kuva: lamarquise.gr

Harkitsimme myös, ottaisimmeko täyshoitoa. Emme luultavasti kuluttaisi alkoholia siinä määrin, että paketti maksaisi itseään takaisin, joten päädyimme puolihoitoon. Ei ainakaan tarvitse harmitella hotellin ikään kuin maksettujen ruokalujen sivuuttamista, jos haluaakin syödä ulkona.

Näin ollen päädyimme lopulta valitsemaan häämatkakohteeksemme Rodoksen ja siellä Falirakin ja Kalithean lähellä olevan La Marquise -hotellin Aurinkomatkojen kautta. Rodos ei ehkä omassa mielessäni yhdisty tyypillisiin mielikuviin häämatkakohteista, koska kaukaisen paratiisisaaren sijaan se on jotenkin helposti saavutettavissa ja olen itse käynyt siellä lapsena. Aiheesta juteltaessa monet ovat kuitenkin kehuneet kohdetta maasta taivaisiin, ja itse odotan innolla vesipuistoa, retkiä merille ja uimaan suoraan veneestä, sekä perhospuistoa. Kaikenlaiset Rodos-vinkit ovat oikein tervetulleita!

Kuva: hotels.com

Häämatkan jälkeen postausaiheet alkavat olla vähissä, ja uskon, että tämä blogi saa luontaisen päätöksensä häidemme vuosipäivään tai viimeistään blogin lokakuisiin synttäreihin mennessä. Suunnitelmissani on kertoa vielä kokemuksistamme ravintolahäiden järjestämisestä, häidemme musiikista sekä rahasta. Jos jokin asia meidän häihimme liittyen kiinnostelee, voi tänne tai instatililleni jättää kysymyksiä 🙂 Kiitos sinulle rakas lukija, että käyt yhä täällä, vaikka Matkalaulu onkin jo hääblogin elinkaaren eläkepäivillä ja postaustahti on rauhoittunut. Lupaan saattaa tarinan loppuun ja samalla nautiskella tänä vuonna naimisiin menevien blogikollegojen ja instaajien ihanista häätunnelmista!

Ensi kertaan! Ihanaa kesää juuri sinulle!

T. K

Hääparin look

Hei taas pitkästä aikaa!

Huh, kylläpä aika juoksee. Huomaa, että häistä on jo tovi ja muut asiat ovat koko ajan enemmän ja enemmän mielessä. Tässä talven aikana olemme mm. ostaneet omakotitalon ja myyneet nykyisen asuntomme. Pian on aika valmistella muuttoa.

Myös Ukrainan sota on ollut paljon ajatuksissani. Blogin alkaessa vuonna 2018 maailma oli iloinen paikka. En osannut kyseenalaistaa häiden toteutumista – sen kun suunnitellaan vaan! Nyt tiedän, että pandemiat ja muuttuva turvallisuustilanne ovat todellisuutta myös meidän aikanamme. Jotenkin nämä pohdinnat ovat saaneet minut arvostamaan entistä enemmän häitä ja muita juhlahetkiä. Ne eivät ole itsestäänselvyyksiä ja niistä kannattaa nauttia aina, kun vain suinkin on mahdollista!

Se synkistä aiheista. Tuntuu hyvältä alkaa haaveilla uusista jutuista! Jotta uudelle saa tilaa, lienee syytä ottaa kynä kauniiseen käteen ja saattaa tämä blogi kunnialla loppuun. Muutama postaus on vielä tuloillaan, joten kiitos jos haluat kulkea tämän matkan kanssani loppuun asti ja kiitos kaikesta tähänastisesta! Jokainen täällä tapahtuva vierailu tulee tietooni ja lämmittää mieltäni. Aika huimaa, että tämä on jo viides vuosi, jolloin Matkalaulu on pystyssä!

Olisi nyt sopiva hetki perehtyä hieman tarkemmin hääparin tyyliin? Kuvia täällä on toki näkynyt jo paljon, mutta koska itseäni aihe aina kiinnostaa, pysähdytään hetkeksi sen äärelle.

Morsian

Mekostani löytyi jos jonkinmoista yksityiskohtaa, joten korut eivät näytelleet häätyylissäni kovin suurta roolia. Minulla oli vain kihla- ja vihkisormukset sekä korvikset, jotka olen saanut mieheltä lahjaksi. Ehkä rannekorukin olisi voinut toimia, mutta en lopulta tullut testanneeksi, olisiko jokin koruistani istunut kokonaisuuteen.

Hiuksiani koristi samat pienet kukat kuin kimppuani. Ja vau, miten upeasti tästä kuvasta näkyy meikkaaja-Annan kaunis kädenjälki luomivärin kanssa!

Kuva: Taika Lehtimäki (rajaus minä)

Hehkuttaisin vielä kampaustani – Kampaamo Solan Tarun minulle tekemä kampaus oli aivan ihana ja aamumme Solassa oli mitä mukavin.

Kuva: Taika Lehtimäki (rajaus minä)

Kenkäni eivät juuri mekon alta vilkkuneet, mutta uskokaa sanaani, että mekon pohjasävy ja kenkien vaaleanpunainen mokkanahka olivat täydellinen yhdistelmä! Unisan kenkäni ovat olleet kovassa käytössä muutenkin, joten hankinta kannatti. Kenkäleikissä popot pääsivät hetkeksi loistamaan!

Kuva: Taika Lehtimäki (rajaus minä)

Luonnollisesti morsiamen häätyylin keskiössä on mekko. Sanoisin, että minun Morilee-mekkoni oli pääpiirteissään melko klassisen. Modernia twistiä tuli pitsin alta erottuvalla pohjavärillä (jonka sävystä en ole tähänkään päivään mennessä päässyt selvyyteen 😀 Beige? Laventeli?) ja strassein koristelluilla olkaimilla ja dekolteen kirjailuilla. Laahuksessa riitti kaunista pitsikirjailua ja pituutta, ja sattumalta mekossa oli myös satiininappeja, joista pidän kovasti.

Kuva Taika Lehtimäki (rajaus minä)

En haaveillut mekosta laahuksella, mutta en myöskään ollut voimakkaasti sitä vastaan, kun se parhaasta mekossa sattui olemaan. Ajattelin, ettei laahus olisi kovin kätevä ja että se todennäköisesti jossain vaiheessa iltaa repeäisi. Ilokseni voin kertoa olleeni väärässä!

Häätiimiläisen ottamassa kuvassa näkyy laahuksen pitsiä sekä mekon pohjaväriä (ja hieman kuvauksissa suojana ollutta muovia 😀 )

Tarvitsin laahuksen kanssa apua kaasoltani kävellessäni ”alttarille”, mutta oikeastaan se toi tilanteeseen mukavan ripauksen juhlallisuutta. Valokuvauksessa laahuksen asetteluun sai kiinnittää huomiota, koska kuvassa mytyssä oleva laahus voi jälkikäteen harmittaa.

Laahus kulki valtaosan päivästä käsivarrellani ilman, että kiinnitin siihen juuri mitään huomiota. Minun laahuksessani oli lenkki, jonka olisi voinut kiinnittää käsivarteen, mutta laahuksen kainaloon nappaaminen oli sen verran kätevää, ettei lenkin käyttäminen käynyt mielessäkään. Jos laahus siis huolettaa, voin ainakin tämän mekon osalta sanoa, että huoli oli turha 🙂

Laahus kainaloon ja menoksi! Kuva Taika Lehtimäki (rajaus minä)

Sulhanen

En jaa tänne miehestäni tarkkoja kuvia, ja tässä kohtaa se on vähän harmi! Hänen häätyylinsä oli nimittäin todella hieno ja olisi hauska jakaa se kanssanne. Muutaman asian haluan kuitenkin nostaa esiin.

Miehelläni oli hääpäivänä silmälasit kuten arjessa muutenkin. Veikkaan, että ne tekivät hänen lookistaan jopa astetta charmikkaamman. Lasit kunniaan siis!

Kuva: Taika Lehtimäki (rajaus minä)

Hän teetti pukunsa Räätälistudio BQ:ssa. Hänellä oli hyvin tarkka visio burgundinpunaisesta puvusta. Se on väri, jota hän käyttää usein esimerkiksi villapaidoissa. Burgundin esiinmarssi miesten häämuodissa on hauska ilmiö! Kannatan lisää värejä miesten juhlapukeutumiseen.

BQ:n myyjällä oli hyvin vahvoja suosituksia (mistä minä pidin) ja hän ehdotti mustien kenkien hankkimista puvun kaveriksi. Mieheni päätti hankkia ruskeat kengät, mutta tuli jossain kohtaa siihen tulokseen, että mustat olisivat ehkä sittenkin voineet toimia paremmin.

Rusetti oli teemaväriemme mukaisesti sininen, ja sävy kävi hienosti yksiin vieheen koristenauhan kanssa.

Pyysin mieheltä ehdotusta tämän tekstin otsikoksi, ja hän ehdotti ”Odotettavuutta ja edelläkävijyyttä.” Kuulemma siksi, että minä pukeuduin odotusten mukaisesti valkoiseen ja hänen valintansa oli aikaansa edellä.

Mekkoni on tulossa myyntiin Lovebirdsiin!

Olen sopinut jo hyvän aikaa sitten, että mekkoni tulee myyntiin Lovebirdsiin. Sen toimittaminen myymälään on venynyt ja venynyt, mutta parin viikon sisällä se tapahtuu – en nimittäin halua raahata sitä enää uuteen kotiimme. Huikkaan vaikka Instagramissa, kun mekko on sovitettavissa. Käy ihmeessä kurkkaamassa, jos kuvat miellyttivät silmääsi!

Kuva: Taika Lehtimäki (rajaus minä)

Aurinkoista kevättä ja nauttikaa hääsuunnittelusta!

T. K

Paljon pieniä yksityiskohtia, vähänlaisesti koristeita

Hyvää alkanutta vuotta kaikille! Toivottavasti olette voineet hyvin!

Aika huimaa, että tämä blogi on ollut olemassa jo viidellä eri vuodella! Josko kohta saataisiin homma pakettiin. Sitä ennen kuitenkin muutama sananen häidemme pienistä yksityiskohdista.

Olen jo pitkään harrastanut hääblogien lukemista, jopa ennen omia kihlojani. (Sivuhuomiona: Nyttemmin ehkä vähemmän! Tuntuu, ettei blogeja oli niin paljon kuin muutama vuosi sitten, mihin varmaan vaikuttaa Instan nousu. Vinkatkaa omanne, uutta luettavaa on aina kiva löytää!) Jos en ihan väärin muistele, tuolloin bloggaajia puhututti paljon koristeiden askartelu. Pompomit taisivat olla iso hitti!

Meillä sekä ensimmäinen että lopullinen juhlapaikka olivat molemmat sen verran isoja ja juhlallisia tiloja, että totesimme sulhasen ja äitini kanssa yksissä tuumin, että koristeet näyttäisivät todennäköisesti aika hassuilta. Ilmapallot, pompomit, kukkavanteet ynnä muut olisivat helposti näyttäneet orvoilta ja yksinäisiltä. Niitä olisi pitänyt olla tosi paljon! Käytännössä meillä ei siis ollut mitään, minkä funktio olisi pelkästään ollut tilan koristaminen (ellei kukkia lasketa). Asiaan vaikutti isosti se, ettei meistä kumpikaan ole innokas nikkaroija tai käsityöihminen. Meillä kävi tuuri, että juhlapaikastamme löytyi kauniita kynttilänjalkoja sekä maalausteline pöytäkartalle — meistä ei ehkä olisi ollut niitä metsästämään.

Pöytänumerot, paikkakortit ja pöytäkartan voi kuitenkin jossain määrin lukea koristeiden joukkoon. Ainakin niissä näkyi meidän kädenjälkemme! Tai tarkemmin sanottuna minun kädenjälkeni. Sulhanen kuitenkin vaikutti taustalla: hän halusi alusta asti häidemme väreiksi burgundia ja tummansinistä. Burgundia toimme esiin kukissa, mutta sininen on haastava väri kukkiin. Niinpä oli luontevaa hyödyntää sitä paperituotteissa, jotka kaikki olivat valkoista kartonkia sinisellä kaunokirjoituksella höystettynä. Vähän haaveilin, miltä tummansininen kartonki vaikka kultatussilla olisi näyttänyt, mutta ainakin olimme linjassa kutsujemme kanssa.

Olin jostain syystä päättänyt tehdä paikkakortit itse. Olin sellaisen oudon kuvitelman vallassa, että kai nyt vähintään sen verran pitäisi askarrella. Mikäli muistikuvani eivät aivan petä, häitä edeltävässä kiireessä kirosin päätöstä useampaan otteeseen. Koronan takia ilmoittautuminen oli vasta hyvin lähellä häitä, joten liian paljon paikkakorttien askartelun kanssa ei kannattanut olla etukenossa. Osasta korteista tuli nättejä, osasta riittävän hyviä ja osa oli sellaisia, joihin en ollut kovin tyytyväinen. Kiireessä en kuitenkaan jäänyt murehtimaan asiaa liiaksi: kunhan ihmiset löytäisivät paikkansa ja nimet olisi kirjoitettu oikein. En tainnut ottaa uusiksi kuin muutaman kortin. Ja niitä oli muuten sata (tai ehkä tarkalleen 99)! Hommaan meni muistaakseni kolme tai neljä iltaa, joten ihan pikkujutusta ei ollut kyse.

Vieraan ottama kuva paikkakortista. Päädyin revittyihin reunoihin siksi, etten olisi millään osannut leikata tasaisen suoria sivuja menettämättä hermojani 😀

Sininen kaunokirjoitus näkyi myös pöytänumeroissa eli meidän tapauksessamme kukkapulloissa roikkuvissa lapuissa. Kuten alla olevassa kuvassa ehkä hailakalla näkyy, numeron alla oli pieni tekstinpätkä. Laput oli kiinnitetty sinisellä nauhalla, joka näin jälkikäteen ajateltuna olisi voinut olla leveämpääkin.

Kuva: Taika Lehtimäki (tökerö rajaus minun käsialaani)

Pöytänumeron tekstipätkässä päästään otsikossa lupailtuihin pieniin yksityiskohtiin! Laitoimme teksteihin nimittäin jonkin verran ajatusta: kaikissa oli lainaus kirjasta, biisistä tai sarjasta, josta me molemmat pidämme. Laitoimme lainauksen vielä osumaan yksiin pöydän seurueen kanssa. Esimerkiksi mieheni lapsuudenystävien pöydässä luki meillä paljon soivan Anssi Kelan Nummela-biisistä ”Kävelytän koiraa ja mieleen palaa vuodet parhaimmat.” Meidän pöydässämme luki Game of Thronesista lainaus ”Moon of my life, My Sun and Stars” ja bändikavereideni pöydässä F1-dokkarisarjasta Kimin huikea laini ”It’s more like a hobby for me. So, obviously, I don’t need to do it if I don’t want.” Herkkupöydässä luki ”Have a biscuit, Potter” ja bestmanin pöydässä How I Met Your Motherista ”Think of me like Yoda, but instead of being little and green I wear suits and I’m awesome. I’m your bro—I’m Broda!”

Olen näihin todella tyytyväinen! Oli kiva väläyttää kautta vieraille, millaisen pop-kulttuurin keskellä olemme kasvaneet ja mistä erityisesti pidämme. En tiedä, miten moni lopulta kiinnitti teksteihin huomiota, mutta ainakin meillä oli sulhasen kanssa hauskaa. Pöytänumerot ovat teipattuna vieraskirjamme kansien väliin yhdessä saamiemme korttien kanssa, mikä tuntuu loistavalta paikalta säilöä pieni yksityiskohta juhlasta.

Toinen paikka pienille yksityiskohdille oli pöytäkartta. Ollakseni rehellinen, totesin heti alkajaisiksi, että noin sadan nimen kirjoittaminen siististi olisi mahdoton tehtävä. Viimeistään nimessä 88 tulisi virhe ja homma pitäisi aloittaa alusta tai paikkailla jotenkin. Ei hyvä.

Joten keksin ovelan suunnitelman! Mitäpä jos nimien sijaan kirjoittaisi jotain pöytäkuntaa kuvaavaa? Kuten vaikka ”morsiamen vanhemmat, kummit ja sisarukset perheineen”? Sulhasen hyväksynnän jälkeen päätin toteuttaa suunnitelman. Aika monen kaveriporukan kohdalla päädyin käyttämän Whatsapp-ryhmien nimiä, mikä toi hommaan oman humoristisen lisänsä. Erään pöytäkunnan nimenä luki Chicagon ghettoperseet ja toisen Höpönassukat. Tietojeni mukaan kaikki löysivät onnistuneesti perille ja näin kartan vilahtavan myös Instagramin stooreissa, joten ehkä valinta ei mennyt täysin metsään! Jos haluat mennä sieltä, missä aita on kohtuullisen matalalla, voin suositella lähestymistapaani.

Kurkistus pöytäkarttaamme, kuva minä.

Aika monesti kuulee sanottavan, että hääpari haluaisi tehdä ennen kaikkea itsensä näköiset häät. Häihin liittyy tuhottoman paljon vakiintuneita käytäntöjä ja perinteitä, joiden keskellä voi olla vaikea muistaa, mikä on itselle tärkeää tai luontevaa. Uskon, että meidän häissämme oli paljonkin sitä jotain mystistä meidän näköistä — ehkä juuri näiden yksityiskohtien kaltaisissa jutuissa.

Ihania talvipäiviä!

T. K

Viihdykettä häävieraille

Häidemme aikaan voimassa olleista rajoituksista johtuen olimme miettineet juhlamme aikataulun tarkasti. Juhlat kestivät kello kolmesta yhteentoista ja sen välille mahtui kaikki olennainen: vihkiminen, ruokailu ja bändin setit.

Suhteellisen tiukoista raameista huolimatta häissämme oli aikaa vapaalle seurustelulle. (Huh, olisipa muuten aika hurjaa, jos ei olisi ollut!) Moni pari järjestää häihinsä pientä puuhaa, jota vieraat voivat toteuttaa vapaasti omaan tahtiinsa. Viime vuosina tällä saralla suosiota ovat saaneet esimerkiksi salatehtävät ja hääbingot.

Meillä vastaavassa roolissa oli random-kysymykset ja vieraskirja polaroid-kameralla. Vaikka polaroid-kamera on ollut suosiossa jo jonkin aikaa, olin yllättynyt siitä, miten kivasti se toimi! Vieraskirjamme täyttyi jos jonkinmoisista hauskoista kuvista ja vielä hauskemmista teksteistä. Tuntui, että kuva ottaminen oli sopiva aktiviteetti täyttämään virallisesta ohjelmasta vapaita hetkiä ja vieraamme antoivat luovuuden kukkia.

Me emme rakennelleet mitään sen kummempia kuvaustaustoja. Sen sijaan käytössä oli jostain häätapahtumasta aikaa ennen koronaa saamani tikut pahviskumppineen ja tekoviiksineen, joiden avulla hassutella. Heh – hyvä homma, että satuin saamaan tikut, sillä minusta ei olisi ollut niiden askartelijaksi tai aktiiviseksi kirpputorikyttääjäksi. Mukava lopputulos erittäin vähäisellä panostuksella, joten kiitokset vielä lahjasta! (En ikävä kyllä muista tilaisuutta tai lahjan antajaa enää : / )

Käynnissä vieraskirjan täyttäminen (rajattu vieraan ottamasta kuvasta)

Meillä oli sadan hengen juhlat ja tilatessani filmiä polaroid-kameraan laskin sen varaan, että ihmiset ottaisivat ryhmäkuvia. Filmiä oli muistaakseni 60 kuvan edestä (yllättävän kallista touhua!), ja jotain kameran suosiosta kertoo se, että kaikki meni. Toivottavasti kaikki halukkaat kuitenkin saivat tilaisuuden ottaa kuvan.

Jotkut vieraista osasivat hyödyntää kuvaajamme Taikaa ja pyysivät ottamaan itsestään ryhmäkuvia. Mainio idea! Hääparin näkökulmasta kuvien katselu tarjosi mahdollisuuden kurkistaa niihin hetkiin, joissa ei itse ollut läsnä.

Entäs random-kysymykset? Törmäsin ideaan ensimmäisen kerran muistaakseni Rakkaudella, Rea -blogista. Onneksi törmäsin, sillä idea tuntui heti omalta sekä minun että sulhasen mielestä! Juuri sopivan häröpalloa hommaa, juuri sopivalla tavalla jäätä murtavaa.

Kyse oli pöytiin jaetuista pienistä kysymyslapuista, joista saada jutunjuurta pöytäseurueen kesken ja viihdykettä illan levottomiin tunteihin. Netistä löytyy random-kysymysten generaattoreita, joista kävin poimimassa parhaita paloja talteen. Jos idea innostaa, haulla random question generator pääsee hyvin alkuun!

Omia suosikkikysymyksiäni, joiden vastauksia olisin mieluusti ollut monessakin pöytää kuulemassa, olivat esimerkiksi:

Mihin ihmiset suhtautuvat nostalgisesti 40 vuoden päästä?

Mitä läheisesi odottaisivat sinun tehneen, jos sinut pidätettäisiin ilman selitystä?

Kumman valitsisit: jättäisit kotikaupunkisi iäksi vai pysyisit siellä ikuisesti?

Mikä osa kehostasi voisi kaivata hieman kosteusvoidetta?

Oletko yrittänyt jotain, mitä et missään nimessä tule yrittämään uudestaan?

Mitä ostat aina kun käyt ruokakaupassa?

Viihteen lisäksi tärkeä syy ottaa ohjelmanumero mukaan oli se, että se edesauttaisi vähän vieraammankin pöytäkunnan tutustumista ja siten osaltaan tekisi juhlistamme mahdollisimman mukavan kokemuksen kaikille vieraille.

Samaa ajatusta oli juhlamme alussa olleen tutustumisleikin taustalla. Kaikessa yksinkertaisuudessaan leikki meni näin: kaasot luettelivat erinäisiä asioita, ja jos koit väittämän kuvaavan itseäsi, oli tarkoitus nousta ylös. Nostimme listalle asioita, joista uskoimme ihmisten voivan saavan jutunjuurta. Meillä oli esimerkiksi yllättävän paljon vieraita Savosta, ja yksi kohdista oli, että nouse ylös, jos olet Savosta. Tiedän, että teema oli kirvoittanut myöhemmin vieraiden kesken lisäkysymyksiä siitä, että mistä paikkakunnalta kukin tarkalleen oli. Toinen kohdista oli, että nouse ylös, jos et puhu suomea: näin saimme tuotua esiin, keiden kaikkien kanssa juttu luistaisi parhaiten englanniksi. Paljon kannatusta saaneita kohtia olivat koiran haluaminen ja vuorilla ja tuntureilla vaeltamisesta pitäminen.

Kuvista, vieraskirjateksteistä ja ennen kaikkea vieraiden kommenteista päätellen monilla oli todella kiva ilta. Uskallan toivoa, että edes pieniltä osin kiitos siitä kuuluu sille, miten ohjelmaa suunnitellessamme pyrimme luomaan paikkoja keskusteluille sekä tuomaan esiin minun ja mieheni pinnan alla kuplivaa hulvattomuutta.

t. K

Kaikki häidemme kukat

Aika käydä läpi hääjuhlamme kukka-asiat! Sanottakoon heti alkuun, että jos jokin asia häissämme jäi pihistysosastolle, niin kukille taisi käydä juuri niin. Halusin ehdottomasti kukkia mukaan päiväämme, mutta aivan suunnattomia summia emme niihin laittaneet. Esimerkiksi hääparin vanhemmilla ei ollut vieheitä tai rannekukkia, ja pöytäkukkien asettelut hoidimme itse.

Meille tuli kukkia kahdesta eri paikasta. Kivistössä toimiva Kukka & Juhla Decor toimitti floristin sidontataitoja vaatineet asiat eli minun kimppuni, kukkaistytön seppeleen, sulhasen ja bestmanin vieheet sekä kaasojen hiuskoristeet. Olen kirjoittanut floristin kanssa pidetystä suunnittelupalaverista täällä.

Pöytiin pulloihin tulevat kukat noudin Nurmijärven Metsäkylästä ihastattuvasta Pellonreunan puutarhasta (ig: @pellonreunanpuutarha) häidemme aattona. Täällä kuvaus vierailustamme Pellonreunan puutarhaan. Kyseessä on kotinsa vieressä kukkia viljelevän Susannan puutarha. Hän kasvatti meille kukkia varta vasten toivomissamme väreissä. Huikeaa, en edes osannut unelmoida, että sellainen olisi mahdollista! Jos siis olit minun tavoin siinä luulossa, että tukkupunttitilaukset ja oikeastaan kaikki muutkin kukat tulisivat Hollannista tai vielä kauempaa Afrikasta, salli minun yllättää: Suomessa on jo lukuisia leikkokukkaviljelijöitä, joista yksi koonti löytyy täältä. Kukat säilyivät hyvinä vielä pitkään häidemme jälkeen.

Emme tulleet ottaneeksi vain kukkiin keskittyneitä kuvia, joten rajasin seuraavaksi näkemiänne kuvia aika rankalla kädellä. Vakuutan, että kuvaajamme Taikan alkuperäinen sommittelu oli rutkasti parempi.

Pidemmittä puheitta, aika käydä kukkamme läpi!

Morsiuskimppuni

Minulla oli kirkas visio kimpustani siitä lähtien, kun huomasin työmatkani varrella kukkakaupan ikkunassa muhkean ruusukimpun. Halusin korkean ja kapean kimpun, jolla voisin huitoa ympäriinsä, en siis esimerkiksi pyöreää tai laakean rönsyilevää.

Kuva Taika Lehtimäki, rajaus minä

Luotin floristimme taiteelliseen näkemykseen, mutta muodon lisäksi minulla oli muutamia muita ohjeistuksia:

• halusin burgindinpunaisia ruusuja
• halusin ruusujen sekaan jotain muitakin kukkia, mutta lajikkeista minulla ei ollut erityisiä toiveita
• myös vihreää sai olla mukana
• kimpun korkeudeksi hahmottelin noin 60 cm

Vielä hääpäivän alkaessa minulle oli epäselvää, mitä tekisin kimpulle. Heittäisinkö sen? Säilyttäisinkö sen? Antaisinko sen ehkä jollekulle lahjaksi? Asia ratkesi päivän mittaa: koska minulle ei tullut vahvaa tunnetta, että haluaisin säilyttää kimpun, päätin heittää sen. Onneksi näin, sillä kimpusta saatiin aikaiseksi mainio taisto ja sen itselleen voittanut tuli hyvin iloiseksi. Koska en pidä siitä ajatuksesta, että ihmiset kisailisivat naimisiin pääsystä, ohjeistin, että kimppua saisivat tavoitella kaikki kukista pitävät.

Pari esimerkkiä pitkävartisen kimpun kanssa poseeraamisesta. Kuva Taika Lehtimäki, rajaus minä.

Olen pohtinut jälkikäteen, että olivatko ruusut ihan niin burgundeja kuin toivoin. Joissain kuvissa näyttää siltä, toisissa ei niinkään. Toisaalta olen pohtinut myös, olisiko todella burgundi sävy ollut sittenkään hyvä valinta: näyttäisikö pahalta, jos miehen puku ja kukat olisivat melkein saman sävyisiä, mutta ei kuitenkaan aivan? Nyt sävyissä on kuitenkin selkeä ero, mikä tuntuu toimivan ihan hyvin.

Kukat osana hääparin lookia

Jostain syystä iso viehe ei ole koskaan miellyttänyt silmääni, ja ilahduin, kun sulhanen oli samoilla linjoilla. Halusimme vieheeseen pieniä kukkia, jotka olivat samoja kuin mitä kimpussani käytettiin. Vieheen sidonnassa hyödynnetty nauha sattui olemaan täydellinen match miehen rusetin kanssa! Bestmanin viehe oli samanlainen kuin sulhasella.

Viehe kiinnitettiin voimakkaalla magneetilla, joka toimi mainiosti ja mahdollisti sen, ettei pukuun tarvinnut tehdä pienintäkään reikää. Harmi kyllä vieheeseen liittyi pieni vastoinkäyminen: viehe oli kiinni magneetissa jonkinlaisella kukkaliimalla, joka pehmeni päivän mittaa ja aiheutti pientä sotkua.

Kuvat Taika Lehtimäki, rajaus minä

Minun hiuksiini tuli samoja kukkia kuin kimpussani oli käytetty eli siten samoja kuin mitä sulhasen vieheessä oli. Samat kukat oli muutenkin hyvä ratkaisu, sillä se teki tilauksesta käsittääkseni edullisen. Kaikki tilattu materiaali voitiin käyttää hyödyksi.

Kampaajani Taru sanoi, että kukat tekevät kampauksen, ja olen kyllä samoilla linjoilla! Pohdiskelin aluksia kukista rakennettua hiuskorua, mutta tulimme Tarun kanssa siihen tulokseen, että kukat olisi helpointa asetella, jos ne olisivat irtonaisia ja niissä olisi rautalankaa apuna kiinnitystä varten.

Kukkaistytön seppele ja kaasojen hiuskukat

Ai että, tykkään todella paljon kukkaistytön seppeleestä ja ehkä vielä enemmän kaasojen hiuskukista! Niissä on samaa piikkiputkea sekä samaa pientä valkoista kukkaa kuin kimpussani. Morsiusharso oli minulle muuten ehdoton ei! Hääblogeja iäisyyden lukeneena halusin jotain omiin silmiini tuoreempaa. Siskontyttöni valitsi oksaneilikkaa mukaan täydentämään kokonaisuutta. Hänen seppeleensä oli runsas ja ihastuttava.

Kuva Taika Lehtimäki, rajaus minä.

Kaasojen hiuskukat sopivat valtavan kauniisti heidän tummanvihreisiin mekkoihinsa. Ne olivat kuin piste iin päälle ja kruunasivat heidän lookinsa!

Vaikka häitämme juhlittiinkin siirron vuoksi syyskuussa, emme varsinaisesti olleet järjestämässä syyshäitä – olihan alkuperäinen päivämäärämme heinäkuussa. Kukkaseppele ja kaasojen hiuskukat toivat hurmaavan syksyisen tuulahduksen mukaan juhlamme ilmeeseen, mikä loppupeleissä oli minusta mukava sävähdys ja näytti todella tyylikkäältä.

Kuva Taika Lehtimäki, rajaus minä.

Pöytäkukat

Pöytäkukat toteutumme itse asettelemalla Pellonreunan puutarhasta noudettuja kukkia pulloihin. Heh, harmillista kyllä, ihan kauneimmat luomukseni eivät näköjään tulleet ikuistetuksi filmille! Mutta luottakaa sanaani: monet niistä olivat todella kivan näköisiä!

Jos jotain tekisin eri tavoin, olisi se ehkä pieni treeni. Kesti tovi ymmärtää, miten pitkä varsi toimi missäkin pullossa parhaiten ja minkälaisia kukkia asetella rinnakkain. Homma oli joka tapauksessa hauskaa ja heti kukkien noudosta minulle tuli todella hyvä fiilis, kuten olen aiemmin kirjoittanut. Kukat olivat täällä, häät olisivat pian täällä! Siitä häidemme aaton tohina alkoi.

Kukkien mukana tuli paljon leppäkerttuja, mikä kuvasi mielestäni hyvin sitä, että kukat olivat todella suoraan puutarhasta. Sävyt olivat juuri toiveidemme mukaisia: yli puolet kukista olivat burgundia, mutta mukana oli myös pinkkiä, vaaleanpunaista ja muita tehostevärejä. Kukat olivat paitsi kauniita myös mukavan rennon rönsyileviä, mikä toi minusta mukavan säväyksen klassisen tyylikkääseen juhlapaikkaamme. Korkeat asetelmat vaikkapa valkoisista ruusuista olisivat vieneet tunnelmaa erilaiseen suuntaan.

Kukkien kanssa toimittiin siten, että asettelin ne kotona vettä puolillaan oleviin pulloihin ja pullot muovilaatioihin. Laatikot kilisten ajoimme Kalastajatorppaan (oli muuten hermoja raastava reissu, mutta onneksi mitään kaatumisia tai rikkoutumisia ei tapahtunut!). Siitä eteenpäin meidän ei tarvinnut tehdä mitään, vaan Kalastajatorpan henkilökunta asetteli pullot pöytiin kattauksen lomaan. Oli huikea tunne kurkistaa saliin ennen hääkuvauksen alkua: tiesin heti, että kokonaisuudesta tulisi ihan mahtava! (Heh, olivatkohan muut samaa mieltä? Mutta me olimme, ja se lienee tärkeintä!)

Kukat valmiina lähtemään juhlapaikalle!

Meillä ei ollut vieraslahjoja. Sen sijaan kaikki halukkaat vieraat saivat viedä kukkia mukanaan kotiin. Erityisesti siskontyttöni kunnostautui tällä saralla! Olin sanonut, että kukkia saa kerätä itselleen myöhemmin illalla. Joskus kuuden aikaan hän taisi kysyä, että onko nyt myöhemmin illalla. Bändini kuvaamaa videota katsellessani olen huvittuneena seuraillut, miten hän käy systemaattisesti pöytiä läpi ja vie parhaat löydöt päältä 😀

Mukavaa toista adventtia kaikille!

t. K