Leikkokukat kotimaasta

Luit oikein, se on todella vaihtoehto! Vieläpä vaihtoehto, johon me aiomme turvautua. Kukkavisiomme eli leikkokukkien asettelu rennosti erilaisiin pulloihin on tullut mainittua jo muutamaan otteeseen, mutta nyt ajattelin avata tarkemmin, mistä tulemme kukat lopulta hankkimaan.

Aloittaessani hääbloggausta moni bloggaaja tuntui hankkineen kukat Juhlakukat.fi-palvelun kautta. Kukkien ”tukkutilaaminen” heidän kauttaan tuntui meillekin sopivalta vaihtoehdolta, enkä pitkiin aikoihin pohtinut muita vaihtoehtoja. Kukkia voi hankkia tukkupuntteina montaa muutakin kautta, kuten vaikkapa joihinkin marketteihin tilaamalla.

Instagramin selaaminen kuitenkin johdatti minut leikkokukkapuutarhureiden jäljille! Taisin alunperin bongata aiheesta maininnan Kukkatehtaan Instagram-tilillä. He mainitsivat daalioidensa tulleen Pellonreunan Puutarhalta eli Nurmijärven Metsäkylässä sijaitsevalta leikkokukkaviljelijältä. Päädyin googlailemaan asiasta lisää, ja Nurmijärveltä löytyi myös Ruotin puutarha -niminen leikkokukkatila. Viestittelin molempien paikkojen kanssa ja sain vastauksia ripeästi, mistä kiitos molemmille tahoille 🙂 Päädyin lopulta syyskuun alussa, melko tarkalleen häidemme aikoihin, vierailemaan Pellonreunan Puutarhassa eräänä sateisena päivänä. Saimme näppärästi käsityksen siitä, mitä tuohon aikaan on saatavilla ja tilaisuuden jututtaa puutarhaa sivutyönään pitävää Susannaa vähän tarkemmin.

Pellonreunan puutarha on juuri sitä, mitä nimi antaa ymmärtää 🙂

Visiitti oli sen verran onnistunut, että päätimme tilata pöytiin tulevat kukkamme Pellonreunan puutarhasta. Pieni riski hallasta on olemassa, ja silloin joutuisimme kehittelemään jonkin suunnitelma B:n (Juhlakukat.fi on yhä hyvä vaihtoehto). Tässä suunnitelmassa houkuttaa helppous ja kaikki positiivinen, mikä liittyy lähituotantoon. Käytännössä homma menisi niin, että kukat leikattaisiin meille perjantaina, jolloin joku paikkakunnalla asuvista perheenjäsenistäni kävisi noukkimassa kukat kyytiin ja kiikuttaisi ne meille häiden aaton koroistelusessioon. Voiko lyhyempää tuotanto- ja toimitusketjua edes olla?

Osa daaliosta oli valtavan kokoisia, valehtelematta pienen lautasen luokkaa!

Susanna arvioi, että meidän tarpeisiimme riittäisi kolme ämpärillistä kukkia, joten logistiikan ei pitäisi tämänkään suhteen muodostua millään muotoa hankalaksi. Ehkä yksi kolmasosa kukista voisi olla jotain näyttävämpää sorttia, kuten daalioita, ja loput harsokukan tavoin toimivaa ”täytekukkaa” eli todennäköisesti kosmoskukkaa. Näillä spekseillä Susanna arvioi yhden ämpärillisen hinnaksi 70-90 euroa, mikä tuntui ainakin minusta todella kilpailukykyiseltä hinnalta. Bonuksena mainittakoon se, että minusta on korkea aika saada kiinnostavia vaihtoehtoja harsokukan tilalle, jes! Uskon, että asetelmistamme tulee mielenkiintoisia ja rentoja. Visiitin ajoituksemme oli sikälikin hyvä, että ensi vuoden siementilauksia ei oltu vielä tehty ja pääsin kertomaan väritoiveitani.

Muistaakseni tämä oli kosmoskukkaa

Olen tästä mahdollisuudesta todella innoissani ja suosittelenkin kaikkia googlailemaan, voisiko omilta lähiseuduilta löytyä leikkokukkaviljelijää. Ilmeisesti alalle on hiljattain ilmestynyt uusia toimijoita, joten kuvio on aivan mahdollinen!

Tällä järjestelyllä muut kukat, kuten minun kimppuni, vieheet ja ehkä hiuksiin tulevat koristeet, pitäisi hankkia jostain muualta. Varsinkin hiuskoristeiden osalta vinkit ovat lämpimästi tervetulleita 🙂

T. K

Kun korona hillitsee hääsuunnittelua

Omistettaisiinko taas hetki koronasta kirjoittamiselle? Pahuksen pöpö on nimittäin kovasti lannistanut hääsuunnitteluhalujani, mikä väistämättä näkyy myös täällä blogin puolella. En ole viime aikoina uskaltanut haaveilla mistään, vaikka alkusyksystä pieni innostus sai tilaa. Meneeköhän se näin jatkossakin? Huolet unohtuvat hetkeksi, mutta nousevat taas pintaan seuraavassa käänteessä. Pitää pitää sekin mielessä! Ehkä seuraava postaukseni on taas uutta tarmoa täynnä 🙂

Tämänhetkisen pienen lannistuksen syy on HUSin Lasse Lehtosen haastattelu, jossa hän syyskuun lopulla totesi, että rokotetta on odotettava vielä vuosi. Tuo pieni lyhyt juttu jäi kummittelemaan mieleeni. Odotettava vielä vuosi?

Uusi hääpäivämme on ensi vuoden syyskuun alussa eli Lehtosen arvion mukaan ilmeisesti ennen kuin myyntiluvan, kaupallisen saatavuuden ja vielä itse rokottamisen vaatima aika on ehtinyt kulua. Tämä siis ilmeisesti tilanteessa, jossa myyntiluvan hakeminen tapahtuu nyt vuoden vaihteen aikoihin.

Mutta kuka tietää, ehkä asiat sujuvat sutjakkaammin! Pidän ehdottomasti yhä peukkuja pystyssä. Tällä hetkellä tiedän kuitenkin, että häähaaveilun sijaan pikemminkin välttelen innostumista. Olemme sulhasen kanssa lyhyesti puhuneet siitä, miten toimisimme, jos rokotuksia ei ehdittäisi laajasti toteuttaa. Aiheesta ei ole kiva keskustella, mutta sen verran olemme todenneet, että naimisiin mennään. Juhlisimmeko häitä tuossa kohtaa kahden kesken, perhepiirissä vai miten – kuka tietää. Itse kallistun tällä hetkellä melkein siihen, että häämme olisivat tuossa kohtaa minimaalisen pienet. Ehkä vain vanhemmat ja sisarukset mukaan? Myöhemmin voisimme juhlia suuremmalla seurueella vaikka sitten ensimmäistä hääpäiväämme. Toki tässä skenaariossa tulisi mahdollisesti tuplakuluja esimerkiksi kampauksesta ja kuvaajasta… Äh. Ei jaksa miettiä.

Monet ovat juhlineet häitä onnistuneesti koronasta huolimatta. Tässä kohtaa en tiedä, miten toimisimme, jos Suomen koronatilanne olisi lauheampi kuin vaikkapa tänä kesänä. Ehkä häät voisi silloin pitää? Toisaalta lähipiirin riskiryhmät ja ulkomailta tulevat vieraat ovat yhä osa haaveilemamme ison, kaikki rakkaat ihmisemme yhteen kokoavan, hääjuhlan kokonaisuutta.

Juhlapaikkamme ehdottaman uuden hääpäivämme selvitessä olin harmissani siitä, että pitikö juhliemme siirtyä todella noin kauaksi! Tällä hetkellä se ei harmita yhtään. Pikemminkin toivon, että voisivatko ne sittenkin olla vielä vähän myöhemmin… Löytyisiköhän marraskuulta jokin kiva vapaa lauantai?

Mites muut vuoden 2021 parit, miltä tilanne näyttää teidän häidenne näkökulmasta?

Palaillaan, kun hääinnostus antaa taas kuulua itsestään! Eiköhän se vielä 🙂 Pysykää terveinä!

T. K

Huomenlahjakuvat ovat täällä!

Kävin elokuun alussa huomenlahjakuvauksessa, jonka myötä syntyneen kuvagallerian pääsin näkemään jo jonkin aikaa sitten. Galleriasta valikoin ne kuvat, jotka lopulta ostaisin itselleni ja jotka kuvaussession järjestänyt ihana Jannamari käsittelisi loppuun asti.

Valinta oli tavallaan helppo ja tavallaan ei. Joistain kuvista näin heti, että ”vau, tuo minun pitää saada!”. Jotkut olivat ihania kuvia, mutta jokaisen kuvan kuitenkin maksaessa jouduin pohtimaan, mitkä kuvat toisivat valitsemaani kokonaisuuteen jotain uutta ja erilaista. Jokin sellainen välähdys minusta vielä kohtuullisen nuorena naisena, joka muuten jäisi ikuistamatta.

Kuva: Jannamari

Vaikka otinkin kuvat pääasiassa lahjaksi tulevalle miehelleni, ovat ne lahja myös tulevaisuuden iäkkäämmälle minulle. Siksi valitsin myös kuvia, joissa en ehkä näytä huippumallilta, mutta joita viidenkymmenen vuoden päästä katsoessani uskon toteavani, että ”vitsit, millainen mimmi olinkaan!”. (Täältä voit lukea, miksi ylipäätänsä halusin huomenlahjakuvaukseen.)

Tyypillisesti huomenlahja annetaan nimensä mukaisesti huomenlahjana häitä seuraavana päivänä. Häidemme siirtyessä yli vuodella alkuperäisestä juhlimisajankohdasta olen ajatellut hieman rikkoa kaavaa ja tuoda pientä piristystä myös tälle odotusjaksolle. Suunnitelmissani on tehdä kuvista ”joulukalenteri” miehelle eli joka kuukausi antaa hänelle yksi tai pari kuvaa aloittaen suloisemmista ja edeten sensuellimpiin otoksiin. Kalenteri voisi startata marraskuussa, jolloin sulho juhlii syntymäpäiviään.

Kuva: Jannamari

Tämä hääkalenteriformaatti johtaa luonnollisesti siihen, etten anna kuvia esimerkiksi kirjan muodossa vaan yksittäisinä kuvina. Ne pitäisi luonnollisesti painattaa jossain, mutta sille en ole vielä ehtinyt uhrata ajatuksia. Jotta tähän hommaan saisi leivottua jotain yllätysmomenttia, julkaisen tämän postauksen yhteydessä vain muutaman kuvan – tosin sulhoni käy täällä blogissa niin harvoin, että hyvin todennäköisesti häneltä jää koko homma huomaamatta 😀

Kuva: Jannamari

Sanottakoon vielä loppuun, että vaikka huomenlahjakuviin yhdistetäänkin monesti seksikkyys, huomasin itse iloitsevani erityisesti siitä, miten ihanasti Jannamari sai hymyni ikuistettua.

Kiinnostaisi kuulla, mitä sinä olet huomenlahjakuvilla tehnyt! Oletko ehkä rohjennut teettää taulun? En ole vielä tilannut mitään, joten kaikenlaiset ideat ovat tervetulleita!

Syksyisin terveisin,

K

Idea pimeän illan potretteihin

Ai että, miten paljon tykkään tästä ideasta potrettikuviin!

Kuten kaikki tämän blogin parissa viihtyneet taitavat jo tietää, muutti korona suunnitelmamme kesähäistä heinäkuun helteissä häiksi syyskuun alun jo pimenevään iltaan. Olen hiljalleen havahtunut pohtimaan, mitä tämä tarkoittaa koristeiden kannalta. Niitä ei ole tulossa meille mitenkään suunnattoman paljon: juhlatila on nimensä mukaisesti kivalla tavalla juhlava ja sen verran suuri, että pienet piiperrykset näyttäisivät luultavasti lähinnä hassuilta. Mutta valot ja kynttilät voisivat syyskuun hämärässä luoda tunnelmaa kauniisti ja riittävällä volyymilla. Isossakin tilassa valot erottuvat ja vaikuttavat.

Valoinspiraatiota etsiessäni törmäsin Pinterestissä ihanaan potretti-ideaan, joka hurmasi minut aivan täysin! Koska kuvat puhuvat enemmän kuin tuhat sanaa, lopetan näpyttelyn tähän 🙂

Kuva täältä. Vau, mikä galleria! Suosittelen tutustumaan!

Aivan kuin rakastavaiset olisi sidottu toisiinsa jollain heidän välisellään hehkulla. Pimeyden keskellä he hehkuvat toisilleen ja toisistaan. Ja sitähän se rakkaus taitaa olla? Oli tai ei, olen aivan myyty!

Näistä innostuneena laitoin heti kuvaajallemme Taikalle viestiä ja kysyin, onko idea toteutuskelpoinen. Ja kyllä se on! Jes! Olen todella innoissani ja maltan tuskin odottaa, miltä kuvat tulevat näyttämään.

Tässä vielä loppuun hieman samankaltaisella, helpolta vaikuttavalla toteutuksella otetettu kuva. Tätäkin voisi testata!

Oletko sinä kenties juhlimassa häitäsi syksyllä? Miten on, lähteekö tämä idea toteutukseen? 🙂

T. K

Pöytäkartta ja pöytänumerot: visio testattu!

Niin se hääinnostus alkaa palailla pätkittäin!

Minulla on jo pitkän aikaa ollut takaraivossani visio siitä, miten toteuttaa pöytänumeromme ja sen myötä pöytäkarttamme, enkä ole oikeastaan edes tutkaillut muita vaihtoehtoja, vaikka kiinnostavia mahdollisuuksia olisi varmasti vaikka kuinka. Visiossani on nimittäin melkoisia etuja: nimimaalinen askartelumäärä, edullisuus ja hyvä yhteensopivuus muiden pöytäkoristeidemme kanssa. Vielä kun löysin Pinterestistä kuvia, jotka osoittivat onnistuneen toteutuksen olevan mahdollisia, oli valinta selvä.

En enää muista idean alkuperää (ehkä bloggaukseni alkuaikojen blogeissa puhuttiin paljon kukkien tilaamisesta edullisesti osoitteesta juhlakukat.fi?), mutta olemme jo pitkään suunnitelleet hoitavamme pöytien kukituksen asettelemalla leikkokukkia pulloihin. Mielikuvissani tämä on kivaa luovaa puuhastelua, mutta saa nähdä, millaisen kiireen saamme aikaan häiden aatolle…

Suunnitelma lähti hyvin käyntiin, sillä ollessani bändini kanssa hääkeikalla huomasin hääparin soveltavan samaa suunnitelmaa ja sain morsiamelta heidän pullonsa (täältä näette pullokokoelmani). Se viimeistään sinetöi kukkasuunnitelmamme.

Jossain kohtaa mieleeni juolahti, että pullojahan voisi hyödyntää pöytänumeron kertomiseen. Tästä jatkoajatuksena mieleeni juolahti, että toki pulloja voisi hyödyntää myös pöytäkarttana. Aika helppo ratkaisu! Ei tarvitsisi etsiä uusia ideoita tai yrittää etsiskellä maalaustelineitä tai muuta samankaltaista, mitä hommassa nykyään tunnutaan käytettävän. Yksi yhtenäinen idea sitoisi eri tilat yhteen.

Pöytäkarttapullot voisi asetella juhlapaikkamme aulan baaritiskille. Saliin kävellään noiden baarijakkaroiden ohi, joten paikka tuskin jäisi keneltäkään huomaamatta.

Tämän uuden idean myötä alkuperäinen pullosaaliini kaivannee hieman täydennystä, mutta hei, ainakin meillä on aikaa! Olen keräillyt kiinnostavia vastaan tulleita pulloja tässä pitkin matkaa, ja tällä hetkellä niitä on 65, joista noin 20 on määriteltävissä isoiksi. Lisäksi meillä on paljon olutpulloja, mutta monet niistä on aika naarmuisia.

Jos ajatellaan, että meillä on 120 vierasta ja pullorypäs olisi vaikka aina neljän ihmisen keskellä, tarvitsisimme pulloryppäitä pöytiin 30. Joissain ryppäissä voisi olla 3 pulloa ja joissain kaksi. Kahden pullon ryppäillä saldo olisi jo kassassa, mutta koska kolmen ryppäät oletettavasti näyttävät tosi kivoilta ja pulloja kaivataan tosiaan pöytäkartaksikin, pitänee pullojen haalintaa vielä jatkaa. Ehkä 20-30 lisäpulloa voisi riittää? Näissä laskelmissa ei ole vielä ollenkaan mukana lähisukulaisten nurkista löytyviä pulloja tai juhlapaikkamme Hotelli Lepolammen maljakoita, joten ehkä otan tavoitteeksi 20 lisäpullon löytämisen.

Testasin toteutusta jonkun ihmeellisen tarmonpuuskan vallassa pari viikkoa sitten. Testin tuloksena totesin, että kykyni riittävät kuvion toteuttamiseen. Opin testistä sen, että lapun koko suhteessa pulloon pitää miettiä tarkasti. Ihan hyvä tietää tämä ennen kartongin leikkelyä, joten voin kyllä suositella visioiden pikatestauksia ainakin tämän opin perusteella. Ja kuten kuvasta näkyy, solmu pitää toteuttaa jotenkin nätimmin kuin tässä minun koevedoksessani.

Näen jos sieluni silmin, miten hinkkaan iäisyyden lapun kirjoitusten asettelua ja kaunoani – mikä lienee suunnitelman ainoa varjopuoli. Yritän kuitenkin sanoa itselleni, että tuskinpa kukaan kiinnittää niihin mitenkään erityisen paljon huomiota.

Pohdiskelen yhä, voisiko sinisellä kartongilla tuoda tilaan teemaväriemme mukaisesti lisää sinistä. Ja varmaan voisikin, mutta kesähäihin valkoinen pohja ja sininen teksti tuntui käänteistä vaihtoehtoa raikkaammalta. Iltojen pimetessä sininen kartonki vaikka kultaisella tekstillä alkaa tuntua luontevalta ja ylelliseltä vaihtoehdolta! Mutta toisaalta, valkoinen pohja ja sininen teksti sopii hyvin kutsuihimme ja yhdistää ne juhlaan, joten ehkä annan haaveen sinisestä kartongista painua unholaan.

Olen suorastaan erikoisen tyytyväinen tähän visioon! Uskon kukkapullojen näyttävän romattisilta ja eleganteilta, mutta kuitenkin rennoilta. Sitten vain toivotaan, että käsialani tästä kaunistunee ja että häätiimimme intoutuu kukkien asettelusta yhtä paljon kuin minä 🙂

Tällaisia visioita tällä kertaa!

T. K

Alle vuosi häihin (taas!)

Joko sitä uskaltaisi taas käynnistää jonkin sortin lähtölaskennan meidän häihin? Viimeksi päästiin lähelle, mutta sitten tuli korona ja paluu lähtöruutuun ilman kierrospalkkiota (pelataanko muidenkin perheissä Monopolia?). Tai no onneksi ei ihan lähtöruutuun, sillä kaikille palveluntarjoajillemme sopi uusi hääpäivämme syyskuussa 2021. Henkisesti lähes kahden vuoden odotuksen muuttuminen vielä yli vuoden odotukseksi tuntui kyllä melkein lähtöruudulta.

Pikkuhiljaa kesä kuitenkin on kääntynyt syksyyn ja ajatuksissa pyörii, miten hauskaa meillä tuleekaan olemaan tämän pitkän odotuksen jälkeen! Kun ”tahdon” on todella sanottu, saatan jopa tuulettaa. Näen jo sieluni silmin hämärtyvän illan, jossa loistavat niin kynttilät kuin hymytkin.

Olen viime päivinä tarkkaillut silmä kovana säätä, ja tullut siihen lopputulokseen, ettei siitä voi kyllä päätellä yhtään mitään. Haaveissamme on yhä vihkiminen ulkona lammen rannalla. Viime päivien pilvettömät taivaat ja lähes 15 asteen lämpötilat antavat ymmärtää, ettei haave ole ihan mahdoton. Toisaalta viime päivinä on nähty myös myrskytuulta ja melkoisia kaatosateita, vaikka aamu alkaisikin aurinkoisissa merkeissä. Joudumme siis luultavasti jännittämään ulkovihkimisen onnistumista lähes viimeiseen asti ja suunnittelemaan seremoniat sekä ulos että sisälle. Lämpötilojen puolesta ulkona tarkenee ainakin tänä vuonna vielä hyvin vaikkapa ilman hanskoja, mutta sade on tässä yhtälössä se vaikeasti ennakoitava muuttuja.

Viime päivinä on ollut muunmuassa tällainen sää!

Olen tehnyt muitakin havaintoja! Esimerkiksi sen, ettei ruska häidemme aikaan ole vielä kovin pitkällä. Pieniä keltaisen ja punaisen pilkahduksia on kyllä nähtävissä, mutta ei sitä, mitä Pinterestin ”Fall wedding” -haku antaa ymmärtää. Lehdet eivät ole vielä pudonneet puista, joten niiden varaan ei voi laskea esimerkiksi alttarilta poistumisen heittelymateriaalia mietittäessä. Vaahteran lehdet tuskin tuovat syksyistä tunnelmaa kukkakoristeisiimme. Mutta jää nähtäväksi! Toisaalta, emme aluksi haaveilleet syyshäistä eikä minulla ole suurta halua alleviivata syksyä koristeissamme. Alan kuitenkin pikkuhiljaa tuntea viehätystä tämän ajankohdan pehmeään hämyisyyteen, joka kuitenkin pitää sisällään myös auringon pilkahduksia ja lämpöä.

Koska häihin jäljellä oleva aika on laskettavissa kuukausissa ja jopa päivissä, lienee syytä vilkaista tehtävälistaa! Tein sellaisen häiden siirtämiseen liittyen. Tuolta listalta on nyt tehty lähes kaikki, mutta esimerkiksi hääsivuja pitänee päivättää vielä moneen otteeseen lähempänä häitä. Meidän pitää esimerkiksi kertoa vieraille, mihin mennessä haluamme uudet ilmoittautumiset. Kriittinen tekemättä oleva asia on uuden vihkiajan varaaminen, mikä pitää ehdottomasti hoitaa nyt syksyn aikana. Sanoisin kuitenkin, että häiden siirtämisen tehtävälista saa jäädä nyt historiaan. Aika kääntää lopullisesti katseet uusiin suunnitelmiimme! (Tässä kohtaa syvä toivomus siitä, ettei koronoita tai muitakaan hässäköitä enää osuisi matkan varrelle ja että rokote valmistuisi pikapuolin.)

Häiden siirtämisen tehtävälista

  • vihkimisen peruminen
  • uuden vihkiajan varaaminen
  • siirtoilmoitus juhlapaikalle
  • hääsivujen päivittäminen
  • vieraiden tiedottaminen muutoksesta
  • kampaajatiimin tiedottaminen
  • meikkaajan tiedottaminen
  • bändin tiedottaminen
  • yhteys morsiusliikkeeseen, jossa pukuni on säilytyksessä ja odottaa korjausompeluja
  • yhteys räätäliliikkeeseen, jossa sulhon puku odottaa lopullista viilausta
  • yhteys valokuvaajaan
  • yhteys huomenlahjakuvaajaan

Alla varsinainen tehtävälistamme, josta löytyy jo ilahduttavan paljon yliviivailuja. Kirjoitan uusia huomioita listalle tällä punertavalla sävyllä.

SUUNNITTELUVAIHEESSA

alustava vieraslista

alustava budjetti

paikan varaaminen -> hääpäivän päättäminen ja ilmoittaminen lähipiirille

kaason ja bestmanin valinta

suunnittelupalaveri juhlapaikan kanssa 

menun suunnittelu 

juomapolitiikan suunnittelu 

menun ja juomien lyöminen lukkoon

iltapalan/herkkupöydän suunnittelu

herkkujen hankinta

avioliiton esteiden tutkinta

avioehto tässäpä asia, joka on hyvä tehdä pois alta jo nyt tänä syksynä!

vihkiseremonian suunnittelu

vihkiseremonian musiikkivalinnat

vihkijän varaaminen pitää tehdä uudestaan! Hoidetaan syksyn aikana.

vihkisormusvaihtoehtojen tutkiminen

vihkisormuksen tilaaminen ja kaivertaminen

hääpukujen ihastelu

hääpukujen sovitus 

morsiuspuvun ostaminen

sulhasen puvun ostaminen 

sulhasen paita ja asusteet

sulhasen kengät Hän sai jonkun ihmeellisen innostuksen ja osti ne lauantaina Schoffasta! Meillä kävi niin, että sulhon kengät osoittautuivat kalliimmiksi kuin minun.

morsiamen asusteet: kengät, alusvaatteet yms.

mekon välisovitus jotta muistan, millainen mekko olikaan ja pysyn kartalla siitä, että varmasti mahdun siihen. Ajattelin myös hyödyntää tätä sessiota ja ottaa mukaani erilaisia lämmikkeitä, joita voisin mallialla mekon kanssa. Sitten tiedän, pitääkö lähteä jonnekin bolero-ostoksille. En tosin ole kovin innoissani boleroista, joten hyvä saada aikaa miettiä muita vaihtoehtoa.

mekon korjausompelut

korujen valinta

kaasojen ja bestmanien asut

juhlakenkien sisäänajo

kampaajan varaaminen

meikkaajan varaaminen

koekampaus

koemeikki

kihlajaiskuvat 

valokuvaajan etsintä

valokuvaajan varaus

toiveiden/tyylin kertominen kuvaajalle(/kuvaajille?)

kutsujen suunnittelu 

kutsujen painaminen 

kutsujen lähetys 

hääsivun tekeminen 

lahjalistan suunnittelu?

yhteys vieraisiin: onhan uusi päivä ja häänettisivujen osoite vielä tiedossa? Tämän voisi tehdä vuoden 2021 alussa.

hääjuhlan tunnelman ja värimaailman ideointi 

hääjuhlan koristeiden suunnittelu

kattauksen suunnittelu

paikkakorttien teko

herkkupöydän infolappujen teko

pöytänumeroiden teko

pöytäkartan teko

paperituotteiden suunnittelu

paperituotteiden tilaus

vieraskirjan suunnittelu

vieraskirjan ostaminen

jouluvaloja?

vihkiseremonian rekvisiitan suunnittelu?

pöytäkukkien suunnittelu

kimpun suunnittelu

floristien kartoitus tätä edistin viime viikonloppuna yhdessä äitini ja kaasosiskoni kanssa! Hyvä vaihtoehto on nyt olemassa, ja olen todella innoissani! Siitä lisää tulevissa postauksissa.

kukkien tilaus tai ehkä pikemminkin siementen tilaus, ja tätä pitäisikin pohtia jo lähiviikkoina!

ohjelman ideointi

tarkemman aikataulun tekeminen ja kommunikointi seremoniamestarille

häätanssin harjoittelu

biisilista bändille

taustamusiikki-Spotifyn tekeminen

majoituksen varauskiintiö vieraille

häämatkan ajankohdan ja kohteen valinta

varaukset tästä ei varmaan edes uskolla haaveilla tämän maailman menon aikaan…

passit, viisumit, rokotteet?

huomenlahjan suunnittelu ja hankinta tätä en yliviivaa vielä, sillä vaikka olenkin valinnut jo minusta otetut huomenlahjakuvat, en ole vielä saanut lopullisia versioita käsiini.

Sellaista meidän suunnitelmissa tässä kohtaa! Onko sinulla häät syyskuussa 2021? Missä suunnitelmanne menevät? Tai entä sinä, joka siirsit häät? Alkaako innostus palailla?

Ihania syysiltoja toivottaa,

K

Häätunnelmia Lehmonkärjessä

Hei syyskuu! Ja kiitos elokuun lopussa juhlittujen kaverini häiden: tervetuloa takaisin, muiden kiireiden alle hautautunut hääfiilikseni!

Elokuu meni töiden vuoksi aivan hujauksessa. Tein monia itselleni uusia asioita hyvin tiukalla aikataululla, ja töiden läikkyessä iltoihin ei häähaaveilulle jäänyt juuri aikaa. Harmillisesti tämä tuntui kohdallani elokuun lopun häissä, joissa olin aivan naatti enkä läheskään yhtä energisen sosiaalinen kuin olisin normaalisti ollut. Onneksi häätunnelmista pystyi nauttimaan joka tapauksessa: fiilistelin musiikkia, ihastelin mielessäni morsiamen iloista olemusta ja nautin siitä, miten päivä (aamun stressipiikkien jälkeen) soljui eteenpäin omalla painollaan ja sain yhdessä ystävieni kanssa juhlistaa rakkautta ja kesän viimeisiä päiviä.

Aamun stressipiikkeihin liittyen: Mistäköhän se johtuu, että häihin lähteminen on ainakin itselläni ihan mahdotonta kohellusta? Vaikka valmistautumiselle varaisi tunteja aikaa, jotain yllättävää pääsee kuitenkin tapahtumaan. Ei ollut suinkaan ensimmäinen kerta, kun juoksin kauppaan ostamaan sukkahousut, tein häälahjatilisiirron matkalla kirkkoon ja sovittelin mekon päälle eri pitkähihaisia aivan viime hetkillä. Luulisi tähän ikään mennessä jo oppineen jotain!

Mutta asiaan 🙂 Elokuun lopun häitä juhlittiin Asikkalassa Lehmonkärjessä. Asikkalan kirkko sijaitsi pienen mäennyppylän päällä kauniilla pihamaalla, ja kirkon sisältä paljastui ehkä jopa hieman Notre Dame -henkisiä puukoristeita.

Vihkimisen jälkeen juhlat jatkuivat Lehmonkärjessä, tarkemmin ottaen Isohaapa-tilassa. Tuo juhlatila on itse asiassa varsinainen syy, miksi aloin tätä kirjoitusta kasaamaan. Uskon nimittäin, että se on vallan mainio juhlapaikka monille muillekin häille! Näkymät Päijäntäälle, mahdollisuus omiin juomiin, hyvät paikat potrettikuville aivan juhlatilan ympäristössä, iso pihamaa, mahdollisuus majoittua alueen mökeissä… Eikö tämä ole juurikin sitä, mitä moni hääpari kaipaa?

Minulla ei ole kovin hyviä kuvia sisältä juhlapaikasta, mutta selailkaa Lehmonkärjen sivuja niin saatte käsityksen sisätiloista ja alueen muista juhlatiloista. Paikka oli kuitenkin yleisilmeeltään hyvin siisti, eikä vaadi ainakaan minusta mitään suurempia ponnistuksia koristeiden saralla, kuten tuolihuppuja tai hallaharsoa kattoon. Ja voin jopa kehua Isohaavan vessaa, se oli todella siisti!

Kiinnostava piirre juuri tässä juhlatilassa oli tanssipaviljonki eli varsinaisesta juhlatilasta erillään oleva tila tansseille. Tämä oli minusta äärettömän kätevää! Bändi voi roudata ja tehdä soundcheckinsä rauhassa sivummalla, eikä pöytiä tarvitse raivata pois tanssilattian tieltä. Kulku tanssipaviljonkiin on katettu, joten tilasta toiseen siirtyminen sujuu vaivattomasti jopa vähän huonommassa säässä. Lisäksi se osa juhlaväestä, jonka tanssijalka ei vipata ja joka ehkä mieluummin uppoutuu keskusteluihin toisten vieraiden kanssa, voi jatkaa tätä soitannasta häiriintymättä.

Puhumattakaan tanssipaviljongin tunnelmasta! Paviljongista, kuten Isohaavasta muutenkin, on näkymät järvelle ja paviljonkia kiertävät penkit huokuvat lavatanssien tunnelmaa. Siellä pääsi todellakin kiinni kesähäiden tunnelmasta! Itse en jaksanut tanssia joka biisissä, mutta istuin penkeillä ja imin itseeni ihanaa kesätunnelmaa.

Sellaisia häätunnelmia tälle kesälle! Oli ihanaa päästä häihin ja elää mukana tuoreen avioparin ilossa. Toivottavasti tästä postauksesta on iloa jollekulle juhlapaikkaa kuumeisesti etsivälle!

Näen omalla häärintamallani pieniä piristymisen merkkejä, sillä aivan pian koittaa hetki, jolloin häihimme on vuosi aikaa (taas, heheh)! Suunnitteilla on ainakin sesongin kukkatarjontaan tutustumista, säiden kyttäilyä ja yleistä syyshäiden suunnitteluun virittäytymistä. Tästä se lähtee (taas, heheh)!

Kaikkea hyvää sinun syksyysi!

T. K

Sulhanen visailee

Olen yrittänyt jo jonkun aikaa saada sulhasen kirjoittamaan ajatuksiaan hääsuunnittelusta. Kummasti hän ei ole siitä suuremmin innostunut – hääsuunnittelustakin hän lähinnä sanoo, että olisipa ne häät jo olleet, niin voisi vaihtaa puheenaihetta.

Siksi ilahduinkin lukiessani Hääpäiväkirjat-blogia: siellä oli mainio pohja sulhaselleni sopivalle matalan kynnyksen esittäytymiselle. Toisin sanoen hänen ei tarvitse puhua itsestään vaan minusta! Hih 🙂 Katsotaan siis, osaako hän vastata minua koskeviin kysymyksiin oikein. Tämä on muuten hauska myös polttariohjelmanumerona!

Mainittakoon vielä, että kertoessani tästä sulhaselle, hän sanoi: ”Jos siellä kysytään jotain että miksi mä rakastan sua, mä en suostu vastaamaan. Eikö ois surullista, jos se olisi vain joku yksittäinen juttu?” (Toim. huom. kirosanat sensuroitu.)

1. Jos katson telkkaria, mikä siellä todennäköisimmin pyörii?

Et sä kato ihan hirveesti ilman mua, mutta jos katsot niin siellä on jotain hääohjelmaa.

Kyllä.

2. Jos menemme yhdessä ravintolaan, mitä todennäköisesti tilaan?

Riippuu ravintolasta. Sun pitää olla vähän spesifimpi näiden kysymysten kanssa! Daddy Greensissä sä tilaat pizzaa ja Sushi Bar+Winessa sushia. Vettä, sä tilaat juotavaksi vettä.

Melko usein juu!

3. Mikä on inhokkiruokani?

Onko sulla sellasta? Aiemmin se oli mikä tahansa liian tulinen.

Noh, jos se on oikeasti liian tulinen, niin eihän sitä pysty syömään! Mutta varsinaista inhokkiruokaa minulla ei ole.

4. Mitä voisin syödä päivittäin kyllästymättä?

Varmaan jotain hedelmiä. Se on kategoriana riittävän laaja, ettet varmaan kyllästyisi. Jopa sä varmaan kyllästyisit parsakaaliin tai pahvimuroihisi ajan kanssa.

Rakkaani ei tykkää mun superterveellisistä TalkMuru-muroista.

5. Millaista musiikkia kuuntelen?

Hyvin vaihtelevaa. Usein kuuntelet sitä, mitä mä laitan. Toki sulla on omat suosikit, varmaan joku Jessie J ja Taylor Swift. Ja nyt Erika Vikman.

Jep, sulho hallitsee meillä puhelimensa Spotifysta jonkun mysteerilaitteen kautta Genelecin kaiuttimia. Yleensä se valkkaa ihan hyvää musiikkia. Mutta kyllä mulla ehdottomasti on oma musiikkimakuni! En vain tarvitse musiikkia joka ikiseen hetkeen, mikä voi toki kuulostaa hassulta näin muusikon suusta. Erikan uusi tuotanto on mulle mahtavaa voimalauluosastoa!

6. Millaisista elokuvista pidän?

Sä et erityisemmin pidä elokuvista. Ainakin tuntuu, että jos yrittää valita jotain leffaa, se on ihan mahdotonta. Sarjaan verrattuna liikaa uusia asioita, liikaa uusia hahmoja omaksuttavana. Epookista sä puhut mutta en oo nähnyt sun katsovan yhtään epookkileffaa.

Mä katon niitä kun sä et ole paikalla.

Niin. Se on musta ihan positiivista.

7. Mitä pelkään?

Ehkä sitä itsensäpaljastajaa? Sä et ole kovin pelokas ihminen.

Totta! Olen pari kertaa törmännyt kotini lähellä metsän pyörätiellä itsensäpaljastajaan, mikä jättää kyllä aina vähän säikyn olon. Tulee tunne, että alkaakohan se kytätä, mistä ovesta menen sisään… Tai kolkkaako se mut tajuttomaksi johonkin ojaan. Tästä syystä mulla on Suomi 112 -sovellus puhelimessa: jatkossa sijaintini näkyy hätäkeskukselle heti.

8. Mitä kotitöitä en osaa?

Ekana tulee mieleen, että en osaa ja en tee on kaksi eri asiaa. Kyllä sä varmaan osaat kaikkee mutta sä et vaan tee. Kyllä noi viemäreiden puhdistukset ja renkaiden vaihdot on mun juttuja, mutta kyllä sä varmaan molemmista selvityisit. Tuntuu, ettet osaa pestä paistinpannuja, vaikka tiedän, että osaat.

Mun sulhoni on melkoisen tarkka kaikkien määritelmien suhteen, kuten olette ehkä jo tähän mennessä huomanneet 😀

9. Mitä osaan erityisen hyvin?

Sä oot todella lahjakas viemään roskat! Tuli edellisestä mieleen. Sä oot niin monilahjakas, että on vaikea valita (*vieno hymy*). Sä oot erinomaisen hyvä bloggari!

Sä et oo ees lukenu mun blogia.

Oon mä varmaan lukenu muutaman siitä alusta. Ja mulla on vakaa usko suhun!

Eikö sulle tule mieleen, että mä oon esim. hyvä laulamaan?

No kyllä sä sen voit sinne laittaa, mut se on vähän ilmiselvä. Oon lukuisia kertoja katsonut lumoutuneena sun esiintymistä. Laitetaan se, sä oot hyvä esiintymään!

Tästä olen kyllä samaa mieltä!

10. Mihin työhön et missään nimessä laittaisi minua?

Jaa. Johonkin, missä tylsistyisit kuoliaaksi. Palomieheksi en myöskään sua laittais. Muutama kerta salilla niin ehkä sitten.

11. Jos voittaisin lotossa, mitä tekisin rahoilla?

Sä vetkuttelisit niitten sijoittamista ainakin. Riippuu voiton koosta, mutta varmaan kerrostaloasunto vaihtuisi omakotitaloon järven rannalla.

Todennäköisesti näin!

12. Mikä väri kuvastaa persoonaani?

Oot sä kuullut, että sillä väripersoonatyypittelyllä ei ole mitään tieteellistä pohjaa?

Jos mietitään sillee fiilispohjalla.

Noh, samaan syssyyn, muista, että mä olen todella sininen. Värinen…

Sanot vaan ekan mikä tulee mieleen!

No keltanen! Mut et sä kyllä keltanen ole… Ihan sama.

Keltainen oli mukava vastaus 🙂

13. Mikä minua ärsyttää eniten muissa ihmisissä?

Ekana tulee mieleen tyhjän puhuminen. Toisena tulee mieleen yleinen piittaamattomuus.

Nämä molemmat saavat mut kyllä näkemään punaista.

14. Minkä asian äärellä voisin viettää aikaa tuntikausia?

Musiikin ja bloggaamisen ja Jodelin ja muiden keskustelualustojen.

Hahha ikävä kyllä! Tuo jälkimmäinen osuus siis.

15. Mikä saa minut vihastumaan?

Kun toiset tekee presiksistä erilaisia kuin haluat niiden olevan.

Kyllä! Miten joku voi käyttää aikaa visuaalisuuden huonontamiseen? En tajua.

16. Entä mikä tekee minut iloiseksi?

Halit. Minä.

Tähän olisin kyllä kaivannut lisää mielikuvitusta.

17. Mikä on paras luonteenpiirteeni?

Ehkä sellainen innostuvaisuus.

Allekirjoitan! Ihana vastaus!

18. Entäpä huonoin?

Se kun haluat vakaasti tehdä jotain asiaa erilailla kun minä.

Se ei ehkä ole luonteenpiirre.

19. Mitä kolmea asiaa kannan aina mukanani?

Lompakko, kännykkä, avaimet. Sä tosin kykenet poistumaan ovesta myös ilman avaimia.

Tarkoittaa siis sitä, että jos lähdemme lenkille, en välttämättä ota avaimia jos sulho ottaa.

20. Paras yhteinen muisto?

Toivottavasti se on vielä edessäpäin.

=sulho ei jaksanut miettiä.

Heh, toivottavasti poikkiseni ei näyttäydy teille kovin nuivana tyyppinä! Väkisin blogiin raahaamisella ei taida saada hänen parhaita puoliaan esiin. Mutta ehkä tästä tuli esiin se, että olemme molemmat aika voimakastahtoisia? Kumpikaan ei voisi olla yhdessä liian aran tyypin kanssa. Nautimme myös kaikenlaisesta älyllisestä (?) väittelystä, mikä tästä myöskin on havaittavissa jostain sieltä sulhon vastausten lomasta. Kaasosiskoni totesi kerran, että sulhoni on ”tarkka”, mikä on kyllä erinomainen kuvaus hänestä. I love him ❤

Ensi kertaan!

T. K

Huomenlahjakuvaus – yhtä kokemusta rikkaampana

Olen jo pitkään haaveillut huomenlahjakuvauksesta, ja -vihdoin ja viimein- koitti odotettu päivä!

Kirjoitin odotettu, koska koronasta johtuen matka tähän päivään muuttui oletettua pidemmäksi. Aloin etsiä sopivaa kuvaajaa joskus kevättalvella, ja alunperin kuvauksen piti olla toukokuun alussa. Kuvaajan valinta ei ollut helppoa, sillä monen muun häitä varten hankittavan palvelun tavoin kuvaajien vertailu oli hankalaa. Jotkut kertoivat ottavansa boudoir-kuvia, mutta nettisivuilla ei välttämättä ollut portfoliota tai tarkempaa hinnastoa. Joillakin hintaan kuului meikki ja kampaus, joillakin ei. Joillakin hintaan kuuluu x-määrä digikuvia, joillakin ne tulee itse kuvausmaksun päälle. Ja entäs fyysiset kuvat? Muistan tehneeni jonkinlaista plussa- ja miinuslistaa eri vaihtoehdoista. Lopulta kiinnostuin erityisesti Anrietta Kuoskun (huikea tuo kuva neuletta pitelevästä brunetesta!) ja Jannamari-kuvaajan perustaman Upea&co:n palveluista (tuolloin Upea&co-brändiä ei tosin vielä ollut, mutta kuvauspaketti oli melko samanlainen kuin nykyisin).

img_0730

Jannamari tovereineen järjestää teemapäiviä upeissa lokaatioissa, jotka vaihtelevat romanttisesta teollisuusmaiseen. Yksi miljöistä on Kaapelitehdas, joka on paitsi lähellä kotiani myös jollain tasolla resonoi tyylini kanssa. Niinpä valinta oli selvä! Pähkäilin vielä, ottaisinko kampauksen ja meikkauksenkin, mutta tulin siihen tulokseen, että säästän rahat mieluummin ekstrakuvien ostamiseen. (Jos muuten koronasta haluaa löytää jotain hyvää, niin häiden lykkääntymisen vuoksi budjetti ei ole juuri nyt tiukoilla ja voin halutessani törsätä tähän juuri niin paljon kuin haluan. Mitään huikeaa otosta ei tarvitse jättää ottamatta!) Medium-pakettini maksoi 200 euroa ja piti sisällään usean lookin kuvaamisen puolentoistatunnin sessiossa.

Koronan eskaloituessa kävi selväksi, että kuvauspäivää pitäisi siirtää. Loppujen lopuksi tämä elokuun alku oli ihan mukava ajankohta: tulipahan pidettyä häähumua yllä!

Pari viikkoa ennen kuvauksia sain Jannamarilta kattavan infopaketin kuvauksiin valmistautumisesta. Se piti sisällään paitsi neuvoja kaunistautumiseen ja vaatteiden valintaan myös täytettävän lomakkeen. Lomake oli kiinnostava lisä, sillä se pisti todella miettimään, mitä kuvaukselta haluaa. Itselleni yhdeksi tärkeimmistä motiiveista nousi kauneudella leikittely. En arjessa juurikaan keskity ulkonäköön: minulla on luottovaatteeni, -hiustyylini ja -meikkini, joissa painelen menemään. Oli mahtavaa antaa itselle lupa innostua kauneudella leikittelystä ja tutkailla omaa viehättävyyttä. Taisin kirjoittaa lomakkeeseen haluavani näyttää aikuiselta naiselta, joka suhtautuu maailmaan uteliaasti ja leikkisästi.

Lomake kannusti myös kokoamaan Pinterest-kansion itseä innostavista kuvista, mikä osoittautui kivaksi hommaksi! Alla screenshotteja tyylistä, joka alkoi miellyttää silmääni.

Näyttökuva 2020-8-4 kello 21.33.32

Viikko ennen kuvauksia sisälsi monenlaista valmistautumista infopaketin ohjaamana. Ostin esimerkiksi kirkkaan deodorantin ja sovittelin pitkästä aikaa korkokenkiäni. Ostin myös ensimmäisen kulmakynäni. Olen aina ajatellut, että saisin hermoromahduksen koettaessani piirtää kulmiani symmetriseksi ja jättänyt kulmakynäilyt välistä. Näin kuitenkin kuvan eräästä ystävästäni, jossa huomioni kiinnittyi siihen, miten kauniisti hänen kulmansa kaartuivat. Niinpä päätin, että nyt on hyvä hetki perehtyä asiaan ja hankin taupe-sävyisen melko luonnollistä jälkeä tekevän kynän.

Näyttökuva 2020-8-4 kello 21.30.53

Viikko sisälsi myös muita ensimmäisiä kertoja. Kävin nimittäin ensimmäistä kertaa ikinä ostamassa alusvaatteita niihin erikoistuneesta myymälästä. Oli jo aikakin, voisin sanoa. Olen ilmeisesti ostanut koko ikäni ympärysmitaltaan liian suuria liivejä. Aika mullistavaa saada päälle oikea koko, jossa olkaimet eivät ole jatkuvasti valumassa! Kokemus oli muutenkin mukava ja asiakaspalvelu ehkä parasta Suomessa saamaani. Vietin kopissa iäisyyden pähkäillen eri alaosavaihtoehtojen välillä. Lopulta myyjät (myyjiä kun ovat) sanoivat fiksusti, että rintaliivien kaveriksi kannattaa hankkia useammat alaosat. Ja totta. Tulen varmasti käyttämään rintaliivejä enemmän, jos mätsääviä alaosia on useampi pari.

Mullistavaa tällä shoppailukerralla oli se, että hylkäsin kaikki ajatukset käytännöllisyydestä ja fokus oli täysin siinä, että miellyttivätkö vaatteet omaa silmääni. Yllättävää, että siitä huolimatta alusvaatesettini ovat tuntuneet mukavilta!

img_0728

Vaikka boudoir-kuvauksissa yksi ajatus on oppia arvostamaan itseään ja näkemään itsensä kauniina juuri sellaisena kuin on, näin hieman vaivaa ollakseni kohtuullisen hyvässä kunnossa kuvauspäivänä. Välttelin pari viikkoa ennen kuvausta sipsejä ja ranskalaisia ja ensimmäistä kertaa sitten koronan alun kävin bodypump-tunneilla. Tiedän, ettei näin lyhyessä ajassa saa ihmeitä aikaiseksi, mutta toisaalta tiedän myös, että oloni oli paljon mukavampi kuin herkutteluiltojen jälkeen olisi ollut. Perjantaina optimointini ei kyllä mennyt ihan putkeen: kaasoni ja bändikaverini Helmi julkaisi ensimmäisen biisinsä (tsekatkaa Spotifysta Ehkä Säkin Oot Okei) ja päädyin istumaan iltaa pitkälle yöhön. Se niistä kauneusunista!

Lauantai-ilta meni ihoa puunatessa ja pakkaillessa. Alusvaatteiden lisäksi pakkasin ohjeiden mukaisesti mukaan yhden mukavan vaatekerran eli farkut ja t-paidan, jossa kuvauksen voisi aloitella luontevasti. Lisäksi otin mukaan häämessuilta saamani sensuellin Change-aamutakin, läpikuultavan paitapuseron ja löysän topin, jossa hengailen kotona käytännössä aina. Tiesin myös, että Jannamarilla olisi rekvisiittaa kimonoista kauluspaitoihin.

Aamulla kiharsin hieman hiuksiani ja meikkasin enemmän kuin vielä kertaakaan tänä kesänä. Ihan hauska nähdä itsensä välillä laittautuneenakin! Hurautin Ruoholahteen ja kävelin aivan uskomattoman ihanassa aamussa löysissä vaatteissa, joista ei jäisi painaumia. Sain pienen hien päälle kiertäessäni rakennustyömaan, joka blokkasi tutun reittini Kaapelitehtaalle. Tästä syystä en ehtinyt jännittää ollenkaan itse kuvausta – ovelle vievän reitin löytymistä ehkä senkin edestä.

Ja niin oli itse kuvauksen aika! Pakko sanoa, että arvostukseni mallien työtä kohtaan nousi. Lähes kaikki asennot olivat yllättävän rankkoja. Selkä kaarelle, peppu taakse, leuka ylös, hartiat alas, kantapää irti maasta… Jos ihmettelet, miten kummassa jotkut onnistuvat näyttämään kuvissa niin huikeilta, voin tämän kokemuksen perusteella sanoa, että taustalla on luultavasti vaivannäköä ja lihastyötä!

Asentoon keskittyessä en ehtinyt keskittyä ilmeisiini tai vaikka ”Miltäköhän mahani näyttää?” ajatuksiin yhtään. Jannamarin seurassa oli helppo olla ja aika meni kuin siivillä! Välillä poseerasin seinää vasten, välillä ikkunan vieressä, välillä peiton päällä ja välillä tuolilla tai lattialla istuen. Välillä tajusin hymyileväni syystä, jota en itse täysin tunnistanut. Ehkä oli vain mukavaa antaa tunnelman viedä mukanaan! Ehkä oli vain mukavaa olla ammattilaisen ohjauksessa ja yllättyä kerta toisensa jälkeen siitä, millaisia poseerauksia kokeilimme.

On kyllä todella kiinnostavaa nähdä, millaisia kuvista tulee! Aamulla oli pari hetkeä, joissa tuntui olevan jotain taikaa ja joissa aavistelin itse ja Jannamari taisi aavistaa myös, että nyt tuli hyvä kuva. Hetkiä, joissa spontaani hymy nousi kasvoilleni, heilautin hiuksia juuri oikealla hetkellä tai jokin mystinen itsevarmuus poreili sisälläni katsoessani kameraan. Nämä ovat vain arvauksiani, mutta voisin vaikka vannoa, että joinain hetkinä olin vain fiiliksissä tästä kaikesta ja tiesin, että nyt tulee hyvä kuva.

Kuvauksen jälkeen jäin vielä nauttimaan mielessäni hyrisevästä hyväntuulisuudesta ja menin merenrantaan kahville. Seuraava pähkäiltävä asia lienee päättää, mitä kuvia teettää ja missä formaatissa!

Huh, mikä mammuttipostaus! Kirjoitin näköjään kuvauksen lisäksi ties miten paljon valmistautumisesta. Fiilistelin sitä ennen kuvausta ihan tarkoituksella, jotta saisin sessiosta mahdollisimman paljon irti. Vähän niin kuin häistäkin: itse juhlapäivän hurahtaessa ohi nopeasti kannattaa nauttia myös matkasta!

 

Ihanaa elokuuta juuri sinulle!

T. K

Häätön hääkuukausi eli heinäkuun sekalaisia

Niin se vain meidänkin alkuperäinen hääpäivämme hujahti ohi viime lauantaina! Siirtämisen kohtuullisen chillisti ottanut sulhanen sanoi päivän mittaan pariin otteeseen, että kyllä vähän ärsyttää. Ja olisihan se ollut kiva saada homma jo hoidettua! Lauantaimme oli leppoisa ja naimisiin menemisen sijaan menimme Ateneumiin, pizzalle, lenkille ja lopulta kotiin katsomaan Netflixiä. Aina välillä pohdimme, että ”Äh, nyt kirkastui sopivasti vihkimisemme ajaksi” tai ”Nyt olisimme varmaankin leikkaamassa kakkua!”. Vaikka sää olikin kohtuullisen hyvä, päivä oli melko kostea eikä sen puolesta sää ollut häille ihanteellinen. Pieni lohdutuspalkinto sekin. Toivo hyvästä säästä syyskuussa 2021 eläköön!

Kirjoitin toukokuussa häiden siirtämisen hyvistä puolista. Lisäisin listalle sen, että saimme ihanan kesäloman. Teimme monia asioita, jotka olisivat varmasti jäänet väliin häiden ollessa osa ohjelmaa, sillä kesä olisi mennyt hääasioiden parissa häärätessä. Oli myös mukavaa unohtaa häihin säästäminen ja lomailla siten, että kaikki mielihalut pystyi toteuttamaan.

img_0224
Pienellä karhunkierroksella

Sulhasella on sukujuuria Ivalossa ja olimme pitkään puhuneet, että minunkin olisi syytä joskus käydä pohjoisessa. Nyt se oli mahdollista! Ajelimme lopulta Nuorgamiin asti pysähdellen monissa kansallispuistoissa ja patikointikohteissa matkan varrella. Reissu muistutti interreilaamista: meillä ei ollut mitään tiukkoja aikatauluja ja olimme vapaita menemään minne mielimme. Tekemämme lyhyet vaellukset olivat kaikki todella mukavia sadekuuroista ja hyttysparvista huolimatta. Jokin avarissa, kumpuilevissa maisemissa teki minut todella levolliseksi ja koukutti Lappiin todella vahvasti.

img_0372
Maisemia Karigasniemellä

img_0395
Lisää maisemia Karigasniemeltä

img_0502
Maisemia Nuorgamissa

Yhden yön yövyimme teltassa Teno-joen varrella, mikä oli maisemien puolesta huikeaa! Kävimme saamelaismuseo Siidassa Inarissa, enkä yhtään ihmettele, että Teno on ollut hyvin keskeinen elementti heidän arkeaan ja kulttuuriaan. Joki oli kaikin tavoin vaikuttava.

img_0413

img_0432

Toista ääripäätä kesän kokemuksistamme edusti staycationimme (voiko sanoa staycation, jos matkaa Vantaalta Kirkkonummelle?) Långvikissa. Meillä oli standard-huone ja se ja hotelli itsessään olivat melko tavanomaisia, toki kauniissa maisemissa. Kylpylä oli hieman aikuisempaan makuun suunnattu ja mukavan rauhallinen, muttei säväyttänyt minua erityisesti. Ehken vain ole kylpyläihminen! Koska eipä siinä muuta tehdä kuin istuskellaan kuumissa ammeissa tai saunoissa 😀 Onneksi Långvikissa oli myös iso allas, joka mahdollisti sporttisemman polskuttelun.

img_0652
Chillaamassa hotellihuoneessa

Syömämme maistelumenu sen sijaan oli todella oivallinen! Tasapainoinen ja hyvässä sopusoinnussa suositeltujen viinien kanssa. Oli myös todella hauskaa, ettei illallisen jälkeen tarvinnut pohtia taksia tai julkisia vaan saattoi mennä suoraan huoneeseen nukkumaan. Kelpo hyvitys siirtyneistä häistä!

img_0658
Maltoin ikuistaa vähän jälkiruokaa

Kaiken kaikkiaan olen kiitollinen näistä kokemuksista ja siitä, että Suomen koronatilanne salli kesästä nauttimisen tällä tavoin. Elokuun alussa on luvassa huomenlahjakuvaukseni, jonne pohdiskelen erilaisia asukokonaisuuksia jo kovaa vauhtia. Maltan tuskin odottaa!

Taylor Swift -fanina pakko vielä hehkuttaa, miten innoissani olen hänen uudesta albumistaan! Ihania sanoituksia ja tunnelmia, ehkä niistä jokin löytää tiensä muodossa tai toisessa häihimmekin…

”I knew you’d linger like a tattoo kiss”

”Don’t want no other shade of blue but you”

”And isn’t it just so pretty to think
All along there was some
Invisible string
Tying you to me?”

 

T. K