Aika tunnustaa, että olen ihan armoton hääblogifani. Ja nimenomaa hääblogifani, en hääfani. En ole viettänyt vuosia iltojani Satuhäiden parissa, ostellut häälehtiä tai ilmoittautunut vapaaehtoiseksi häitä edeltäviin askarteluiltoihin. En ole edes vielä liittynyt Facebookin kuuluisiin hääryhmiin. Mutta toki häät juhlana ovat aivan ihania! Tuskinpa tällaisen tekstin äärelle muuten päätyisi.
Tässä kirjoittaa siis tuore hääbloggaaja ja hääblogifani. Syystä, jota en enää muista, päädyin vaihtokeväänäni selailemaan hääblogeja, ja pian olinkin jo aivan koukussa niiden lukemiseen. En osaa tarkkaan sanoa, mikä tässä lajityypissä viehättää. Muita blogeja luen harvakseltaan ja hyvin satunnaisesti. Mutta ehkäpä hääblogeissa ollaan niin monen mukavan asian äärellä: halun sitoutua kanssaihmiseen, saada lähimmäiset koolle, viettää päivä satumaailmassa, panostaa ja nauttia elämästä… Kauniita kakkuja, mekkoja ja pukuja! Suomen kesä! Suomen talvi! Hirveästi kaikkea, mistä innostua! Tämän kerran elämässä tässä vähän tasaisessa maassa on lupa irrotella!
Aion ottaa siitä kaiken ilon irti! Tämä blogi on osa matkaa tuohon päivään, jolloin saan sulhaseni kanssa virallisesti aloittaa uuden elämänvaiheen meidän omana perheenä. Muitakin syitä blogin kirjoittamiselle on: tämä nurkka netin ihmeellisessä maailmassa on harvinaisen ystävällinen ja kannustava, ja monet hääbloggaajat näyttävät jopa ystävystyneen. Ja toki häiden järjestelyyn liittyy monenlaista pohdintaa, jonka avaaminen saattaa olla muille avuksi (se kirottu juhlapaikan metsästys…). Lisäksi kirjoittaminen on kivaa, ja työni puolesta on mielenkiintoista päästä omakohtaisesti seuraamaan esimerkiksi erilaisia bloginäkyvyyteen liittyviä tunnuslukuja.
Blogini tulee olemaan anonyymi myös osittain tähän liittyen. Työskentelen eräänlaisena konsulttina markkinointialalla, ja myös sulhaseni (niin outoa käyttää tuota sanaa! Poikaystävä tuntuu tutummalta.) on konsulttitöissä. Koetan välttää sitä, että asiakkaiden mahdollisesti googlatessa meitä ensimmäisenä esiin nousisi pohdinnat sukkanauhojen tarpeellisuudesta ja nakukakuista. Toinen syy on se, että vaikkeivät häihimme liittyvät jutut salaisuuksia olekaan, olisi kiva, että osa päivän kulusta olisi vieraille edes vähän yllättävää.
Sellaista! Olen nyt virallisesti tunnustautunut hääblogifaniksi! Aika näyttää, minkä sortin bloggaaja tällaisella taustalla pääsee syntymään.
Kiva, että päädyit lukemaan!
T. K
Matkalaulu 