Meidän viikonloppumme <3

Naimisissa ollaan! Häät menivät todella hyvin ja juhlapäivä oli mitä parhain. Isot kiitokset tästä kuuluvat huikeille paikalla olleille juhlijoille, kaasoille ja bestmanille, kaikille pikkuasioissa autelleille läheisille sekä Hilton Kalastajatorpan henkilökunnalle ja muille palveluntarjoajille, erityisesti Kampaamo Solalle, jossa vietimme aamun, sekä The Aftershaves -bändilleni. Äskeistä pitkää lausetta kirjoittaessani tajusin jotenkin konkreettisesti, että häissä on kyse kymmenien ihmisten halusta viettää aikaa yhdessä iloisissa merkeissä tai mahdollistaa sitä. Mikä voisi olla sen parempaa? Valtavan suuri kiitos kaikille!

Maisema Kalastajatorpan huoneestamme

Kirjoittelen tähän päällimmäisiä asioita siitä, mitä olemme viime päivinä puuhailleet ja palailen yksityiskohtiin sitten joskus paremmalla ajalla. Blogiteksti otsikko ”Meidän viikonloppumme <3” kertonee kuitenkin kaiken olennaisen: häätunnelma yltää itse juhlia pidemmälle, vaikka juhlat toki kaiken mahdollistavat.

Viimeiset häävalmistelut olivat (jos nyt ei fyysisesti niin ainakin ajatuksissa) yhtä sinkoilua asiasta toiseen. Niin monta juttua, joita yritettävä muistaa, joita delegoitava ja joita sumplittava edes takaisin. Heh, ei ole ikävä! Jos jotain tekisin toisin, olisi se ehkä viimeistelyille varatun aikaikkunan laajentaminen. Toisaalta ymmärrän kyllä täysin, miksi tilanteeseen päädyttiin: rsvp oli koronan vuoksi mahdollisimman myöhään, minkä vuoksi moni muukin asia oli aika myöhään. Pääsimme tekemään pöytäkarttaa ja paikkakortteja sekä ilmoittamaan erikoisruokavaliollisten paikat jne. vasta syyskuun puolella (toki niitä olisi voinut tehdä aiemminkin, mutta epävarmuus olisi kyllä häilynyt kuviossa mukana). Juhlapaikan siirtymisen vuoksi suunnittelupalaverimme oli aika myöhään, minkä vuoksi palaverit kaasojen ja bestmanien kanssa olivat myöskin hyvin lähellä häitä, minkä vuoksi monet muut pikkujuttujen delegoinnit olivat aika myöhään. Sinetin sekaville tunnelmille antoi torstaina viimeisin työpäiväni ennen häitä – se oli täyttä horroria ja piti sisällään muun muassa kaksi tuntia yllätyksenä tulleiden töiden tekemistä Renkomäen ABC:llä.

Mutta sitäkin mukavampaa oli lopulta irroittaa viimeistelyhässäkästä ja heittäytyä nauttimaan lähestyvästä juhlapäivästä! Häiden aattona kävin hakemassa pöytiin tulevat kukat Pellonreunan Puutarhasta (aivan loistava paikka! Lämmin suositus!) ja pääsin pitkään haaveilemani kukkien asettelun pariin. Kukat nähdessäni koin jonkun aivan mahtavan hyvän olon puuskan: ne olivat juuri toiveidemme mukaiset -kauniit, värikkäät ja rennon rönsyilevät-, ja pitkän odotuksen jälkeen vihdoin siinä ämpäreissä takakonttiin nostettavissa! Sanoisin, että tästä hetkestä häätunnelma alkoi nostaa päätään.

Pellonreunan puutarhan kukkia odottamassa pulloihin asettelua

Touhusimme perjantain sulhon kanssa kiivaasti viimeisiä juttuja, pakkasimme auton täyteen häätavaraa ja ajoimme Kalastajatorpalle kolmen aikoihin. Kävimme tavarat ja järjestelyt hovimestarin kanssa läpi, nautimme kauniissa auringonvalossa kylpevästä pihasta ja treenasimme paikalle tulleen kukkaistyttömme eli siskontyttöni kanssa hänen kunniatehtäväänsä.

Kotiin palattuamme sulho taisi lähteä lenkille ja minulla oli ihmeekseni hetki omaa aikaa ja hiljaisuutta. Käytin sen lukemalla juttuja syyskuun 11. päivästä ja miettimällä, miten monenlaisia käänteitä ihmiseloon voikaan kuulua. Sitten kokkasin pian saapuville kaasoille ruokaa, mikä oli omalla tavallaan mukavan meditatiivista.

Kaasojen myötä saapui kuohuvaa kilisteltäväksi, viimeiset pakkailut ja keskustelut muutamista järjestelyihin liittyvistä yksityiskohdista. Tässä kohtaa pakko kyllä hehkuttaa kaaso H:ta! Hän nimittäin aloitti hiljattain kosmetologiopinnot ja tarjosi minulle ja kaaso M:lle eli siskolleni aivan ihanaa hemmottelua. Siskolleni hän teki kynnet ja minulle kasvohoidon. Se oli elämäni toinen kerta kasvohoidossa, ja sen rentouttavuus yllätti minut kyllä täysin! Nukahtaminen ei ollut kaukana! Aivan ehdottoman ihanaa ja yllättävänkin tarpeellista rauhoittumista hektisen viikon päälle. Kasvohoidon aikana sulho suoritti siskoni avustuksella yhtä viimeisistä hoidettavista hommista eli pohti, mitä tekisimme häitä seuraavana päivänä. Meillä olisi maanantai vapaata, ja päädyimme varaamaan huoneen Bulevardin Lapland Hotelsista.

Sitten olikin jo aika käydä nukkumaan! Muistaakseni minulla kesti aika pitkään nukahtaa, mutta en lauantaina tuntenut merkkiäkään väsymyksestä. Suuntasimme heti aamuseitsemäksi kaasojen kanssa Töölöön Kampaamo Solaan, jossa olimme vuoronperään kammattavana, meikattavana ja aamupala-/hampaidenpesu-/tissiteippausvuorossa. Aikataulu oli tehty väljäksi ja aamu oli todella rauhallinen ja leppoisa. Myöhemmin paikalle saapuivat toiset siskoni (meitä on siis neljä sisarusta), äitini, mummoni ja siskontyttöni. Oli kyllä aivan huikeaa seurata joukon kaunistautumista! Se nostatti juhlatunnelmaa todella paljon!

Aamun rauhallisuus oli petollista, sillä lopulta ehdimme kaaso H:n kanssa juhlapaikalle kaksi minuuttia ennen sovittua kuvauksen alkua. Mutta hei, emme siis olleet myöhässä vaan juuri tarkalleen aikataulussa eli kaikki meni todella hyvin 🙂 Ehdimme ottaa potretteja kaikessa rauhassa ja häätiimi- ja perhekuvia jopa yllättävänkin hyvän aikaa! Aivan loistavaa. Sää oli pilvinen ja jopa vähän sumuinen, ja uskon kuvien tulevan olemaan ihan mielettömän upeita.

Tunnelmia kuvauksesta Kalastajatorpan läheisyydessä. Kuvassa minä ja kaaso H, kameran takana luultavasti kaaso M.

Kuvien ottamisen jälkeen menimme Kalastajatorpan Pyöreän Salin parvelle odottelemaan todistajien kanssa notaaria, ja niin käynnistyi itse pääasia eli hääjuhla. Juhla meni todella hyvin! Ruoka oli hyvää, aikataulut pitivät ja tunnelma tuntui oli lämmin, hauska ja iloinen alusta asti. Päinvastoin kuin odotin, päivä ei mennyt mielestäni yhdessä hujauksessa, vaan ehdin nauttia kaikista elementeistä rauhassa. Sulhanen sanoi samaa! Ehkä tähän liittyy se, että kuvaus ja vihkiminen tapahtuivat juhlapaikalla ja siirtymiä oli kirkkohäitä vähemmän?

Ilta päättyi rajoitusten mukaisesti klo 23, mikä ei suuresti harmittanut ainakaan minua. Miehelläni (uu, oliko tämä eka kerta, kun kirjoitin sen?) olisi ehkä ollut menohaluja enemmänkin, mutta niitä saatiin mukavasti tyydytettyä spontaanisti Kalastajatorpan parkkipaikalle muodostuneilla jatkoilla. Tai ei ehkä niinkään spontaanisti – oletettavasti bestman tovereineen oli huomannut ajatella asiaa etukäteen ja varannut takakonttiin tölkkejä ja kajarin. Mutta oli mukava jäädä vielä juttelemaan ihmisten kanssa ja huomata, että monilla vieraista oli sama tunne!

Parkkipaikalta siirryin huoneeseemme, joka kuului Kalastajatorpan hääpakettiin. Siellä osaltaan juhlia jatkoi myös somepäivitysten selailu, joista napsin monia screenshotteja talteen. Oli hauska päästä näkemään asioita myös vieraiden silmin ja fiilistellä heidän tuntemuksiaan! Tallennusoperaation jälkeen taisin mennä lopulta nukkumaan kolmen aikoihin.

Hassua kyllä, heräsimme miehen kanssa jo joskus seitsemältä! Positiivinen yllätys, sillä ehdimme aamupalalle ajoissa ja ehdimme kahvitella kummieni kanssa. Pian muitakin vieraita alkoi valua paikalle, ja kummieni lopeteltua pöytäämme tuli siskontyttöni ja myöhemmin mieheni lapsuudenystävä ja äiti. Suosittelen lämpimästi yöpymään samassa paikassa kuin vieraat, oli ihanaa jatkaa juhlaa näin! Pakko vielä mainita, että Hilton Kalastajatorpan aamiainen oli oikein hyvä! Tuore ananas ja suklaakroisantit ovat aina hyvä keino vakuuttaa minut.

Seuraavaksi oli vuorossa kamojen nouto. Kaikki oli pakattu valmiiksi meidän laatikkoihimme, jotka yksinkertaisesti nostimme kyytiin ja se oli siinä. Kaikki hoitui aivan todella näppärästi, mikä on jälleen yksi syy lisää suositella Kalastajatorppaa juhlapaikkana!

Piipahdettuamme kotona oli aika suunnata Bulevardille ja Lapland Hotelsille. Olimme varanneet deluxe-huoneen ja sulho oli tilannut sinne pientä naposteltavaa, mikä oli kyllä aivan loistava idea! Ensinnäkin siitä tuli mukavan ylellinen fiilis ja toisekseen minulla oli jo aika kova nälkä.

Olen aina suhtautunut Lapland Hotelsiin vähän skeptisesti ja miettinyt, että onkohan se tosi korni Lappi-larppi. Olin kyllä aivan väärässä! Pikemminkin sanoisin, että siellä on vain panostettu tunnelmaan huomattavasti suomalaista keskivertohotellia enemmän ja viety myös valittu teema huolellisesti kaikkiin yksityiskohtiin. Aamiaisella oli esimerkiksi tarjolla karjalanpiirakoiden sijaan rieskaa ja monenlaista kuusenkerkästä tehtyä juttua. Olen käynyt tässä vuoden sisään Långvikissa ja Kakolassa, jotka molemmat olivat oikein hyviä, mutta täytyy sanoa, että Lapland Hotels voitti minut puolelleen. Kiitos kaaso H hyvästä vinkistä!

Huoneemme Lapland Hotelsissa

Pohdimme sunnuntaille jossain hienommassa ravintolassa syömistä, mutta päädyimme lopulta Daddy Greensiin. Ajattelimme, että gourmet-tuntuisi spessummalta joskus toiste – nyt oli niin paljon muutakin hienoa fiilisteltävää. Daddy Greens oli valintamme siksi, että vuonna 2020, kun häämme oli tarkoitus pitää, hauskuutimme kavereitamme kertomalla, että naimisiin menon sijasta menimmekin pizzalle. Pitihän sama kohde ottaa haltuun uudestaan näin avioparina!

Daddy Greensin jälkeen ostin macaronseja hotellin vieressä olleesta suloisesta putiikista ja yritin jaksaa lukea uutisia. Mies ehti nukahtaa jo minua ennen, mutta lopulta omat silmäni alkoivat painaa sen verran, että otin tirsat. Nokosten jälkeen oli aika nauttia kylvystä ja lukea vieraskirja läpi. Kävimme myös kaikki kortit läpi, mikä oli mahtava aktiviteetti häitä seuraavalle päivälle! Suosittelen! Päädyimme arvailemaan käsialojen perusteella, keneltäköhän mikäkin kortti mahtoi olla. Teimme muuten sellaisen havainnon, että kaikki kortit taisivat olla naisvieraiden kirjoittamia ja kortteja myös tuli enemmän seurueilta, jonka ”pääkutsuttu” oli nainen. Hmm! Koska olemme aikamme lapsia, myös somen aktiivinen seuraaminen ja ihmisten lähettämien videoiden ja kuvien katselu viihdytti meitä kovasti. Kiitos kaikille kuvia jakaneille!

Kortteja katselemassa

Maanantaina nautiskelimme hotellin aamupalaa (todella hyvä! Ehkä paras Suomessa saamani, vaikka Långvik oli myös kyllä aivan huippu!). Sen jälkeen sain idean hyödyntää keskustassa päiväsaikaan oloa ja kävimme viemässä kihlasormukseni puhdistettavaksi. Kävimme myös kirjakaupassa, Oodissa ja Pure Wasten myymälässä ostamassa pari t-paitaa. Kaupungilla oli aurinkoista ja mukavan kiireetöntä. Päätimme staycationimme pikavisiittiin Solassa, josta kävin nappaamassa mukaani sinne unohtuneet takit ja muutaman muun tavaran. Nyt olen kotona, kirjoitan tätä postausta ja katselen -jälleen kerran- uneen vaipunutta miestäni.

Me ❤ Kuvan otti bändikaverini Saija.

Oli ihanaa! Ehdottomasti kaiken ajan, vaivan ja rahan väärti. Koimme monta ikimuistoista hetkeä ja tuntuu, että vieraatkin nauttivat päivästä täysillä kaiken koronakooman jälkeen. Ihminen on sosiaalinen eläin, ja kyllä yhdessäolossa ja elämän käännekohdan jakamisessa ystävien kesken oli jotain riemastuttavaa. Kiitos kaikille!

t. K

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s