Kuten otsikosta voi päätellä, ehdin kuin ehdinkin tänään Mennään naimisiin -häämessuille. Olin siellä kahden jälkeen, ja vaikka epäilin, riittäisikö jäljellä olevat kaksi tuntia kattamaan lipun ja matkustamisen maksaman vaivan, lähdin jo ennen messujen sulkemista. Siinä vaiheessa olin jo aika väsynyt ja saanut nähtyä sen, mitä halusinkin. Eli onnistunut reissu siis!
Olen kertoillut täällä ja täällä lueskelleeni hääblogeja ihan vain viihdykkeeksi jo kauan ennen kihlojamme. Muistan hieman tylsistyneeni aina häämessujen ja Vuoden Hääblogi -äänestyksen aikoihin, kun kaikkien tekstit tuntuivat hetken pyörivän samojen aiheiden ympärillä. Huolimatta näistä menneisyyden fiiliksistä ajattelin kertoa, mihin juuri tällä ensimmäisellä kertaa satuin kiinnittämään huomiota. On myös kiva päästä lukemaan, mitä muille jäi messuilta käteen. Niin se mieli muuttuu! 🙂 Ja pakko se on myöntää, että arjen keskellä oli mukava käydä ihan luvan kanssa pyörähtämässä häähumussa!
Meidän häihin on vielä sen verran aikaa, että mitään (paitsi ehkä kuvaaja) ei ole pakko hankkia juuri tällä punaisella minuutilla. Keskityin siis fiilistelemään ja kartuttamaan listaa osoitteista, joihin suunnata, kun päätöksiä on aika tehdä. Tämän lisäksi halusin kuulla luennon avioehdoista sekä nähdä häämuotinäytöksen. Olin liikenteessä yksin, mikä oli oikeastaan aika hauskaa: sain ajelehtia ympäriinsä huolehtimatta, että vieläkö mahdollinen seuralainen jaksaa.
Avioehdoista opin sen, että se kannattaa tehdä ennen liiton solmimista. Jälkikäteen toista ei voi vaatia sitä allekirjoittamaan. Ilmeisesti avioehtoja on monenlaisia, ja sama malli ei sovellu kaikille. Tilanteeseen vaikuttaa esimerkiksi yritysomaisuus, halu sulkea mahdolliset perinnöt avio-omaisuuden ulkopuolelle, uusioperhe ja liiton kansainvälisyys. Käy järkeen: elämästä ei koskaan tiedä, ja entinen puoliso tuskin on tervetullut esimerkiksi oman yrityksen asioista päättävän pöydän ääreen. Itselleni on ollut aina selvää, että riippumatta siitä, kenen kanssa menisin naimisiin, tekisin avioehdon. Tämä ennakkopäätös on myös karsinut pois ”Mitä, etkö luota minuun” -argumentit. Kyse ei ole yksilöä kohtaan tunnetusta luottamuksesta, vaan kohtelisin samalla tavoin ihan ketä tahansa. Ymmärtääkseni (korjatkaa, jos olen väärässä!) tasingon maksaminen voi aiheuttaa huomattavia tappioita tilanteessa, jossa varallisuus ei ole likvidissä muodossa. Omaisuutta voi joutua myymään epäedulliseen aikaan. Tätä välttelevät saattavat turvautua lainaan, mikä myöskään ei ole ihanteellinen vaihtoehto. Onnekseni poikaystävä jakaa rationaalisen ajattelutapani, ja olemme keskustelleet avioehdon tarpeellisuudesta ihmisille ylipäätänsä jo joskus ensimmäisillä treffeillämme. So romantic 😀
Mutta takaisin hilpeämpiin aiheisiin! Häämuotinäytös oli oikein kiva. Itselleni kirkastui kaksi asiaa. 1) Puvussa ja kengissä pitää pystyä liikkumaan huolettomasti. Kevyt askel tuo ehdottomasti olemukseen tiettyä viehättävyyttä. 2) Puvun pitää olla aikuisen naisen juhlapuku. Tämä toteutunee ennen kaikkea juhlavan materiaalin ja leikkauksen kautta. Lisäksi taisin vähän ihastua kaikenlaisiin viittoihin, sillä mallit pystyivät leikittelemään niillä hauskasti ja toihan se olemukseen tiettyä kuningatarmaisuutta.
Erityisen hyvin messut kohdallani toimivat sormusten sovittelussa. Olen jo pitkään ihaillut Au3 kultaseppien Keto-sormusten värikkyyttä, ja halusin ehdottomasti päästä testaamaan sormusta. Tästä intouduin sovittelemaan muita sormuksia, mikä messuilla tuntui ainakin minusta mukavan rennolta. Miksiköhän liikkeisiin astelu on aina vähän kuumottavaa? Alla kuvat sormuksista, jotka mielestäni sopivat parhaiten kihlani kanssa yhteen.
Nämä puhelimella räpsäistyt otokset eivät tee näille koruille oikeutta, eikä myöskään sormusten liian suuri koko. Oli muuten jännä huomata, että sellaiset näyttävät timanttiunelmat eivät sopineet minulle yhtään! Käteni ovat aika pienet, ehkä siksi. Suunnitelmani sormuksen suhteen ovat vielä lähtöruudussa, mutta sovittelu oli antoisaa!
Koska jotain ideoita jäi muhimaan ja minulla oli hauskaa, voin ehdottomasti sanoa ensimmäisen messukokemukseni olleen hyvä. Messuista saisi varmasti enemmän irti, jos olisi ostohousut jalassa liikenteessä. Ehkä syksyllä sitten!
T. K
Matkalaulu 